VANHOJEN TIE KOKOSI ROMANIEN TARINAT

Vanhojen_tie_etukansiToimittaja Aija Kuparinen ja valokuvaaja Olga
Poppius ovat koonneet suomalaisten romanivanhusten tarinoita Vanhojen tie -nimiseksi kirjaksi. Muun muassa muotikuvia tehnyt Poppius on kuvannut haastateltavat pysäyttävän upeiksi muotokuviksi. Kuvat ja tarinat ovat nähtävissä myös Helinä Rautavaaran museossa Phuranengo drom, Vanhojen tie -nimisenä näyttelynä. Aloite kuvien ja tarinoiden tallentamisesta tuli Suomen Romaniyhdistys ry:n vanhushankkeen projektipäällikkö Tiina Isbergiltä.

Kirjassa tarinansa kertoo 14 romanivanhusta, joista nuorimmat ovat 70-vuotiaita ja vanhimmat vähän yli 90-vuotiaita. Tarinat ovat pysäyttäviä ja järkyttäviä. Monet romaneista ovat viettäneet lapsena kovaa kiertolaiselämää. Vanhempien kanssa on kierretty hevoskärryillä talosta taloon, ja lämpimään saunaan majoittumaan pääseminen on tuntunut taivaalliselta. Perheet ovat olleet suuria, jopa 15-lapsisia. Köyhyys, kurjuus ja rasismi leimaavat kertomuksia, joiden todellisuuden sijoittaa helposti 1800-luvulle. Kokemusten kertojat ovat kuitenkin joukossamme juhlimassa 100-vuotiasta Suomea.

Osa kovan elämän eläneistä vanhuksista on lukutaidottomia. Se on seikka, joka panee miettimään umpidigitalisoituneen yhteiskunnan teräksenkylmää suhtautumista vanhuksiin. Romanimiehet taistelivat muiden suomalaisten tavoin viime sodissamme, mutta saivat isänmaallisuutensa palkaksi rintamalta palattuaan lähinnä halveksuntaa. Vaikka tarinoiden karut puolet ovat šokeeraavia, välittyy kertomuksista myös verratonta lämpöä, yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä omasta kulttuurista. Niissä ollaan syvällä inhimillisyyden ytimessä.

Suomessa asuu vähän yli 10 000 romania. He alkoivat ajaa oikeuksiaan 1960-luvun lopulla. Ensimmäinen sukupolvi romaneja aloitti säännöllisen koulunkäynnin vasta 1970-luvulla. Silloin myös loppui romanien kiertävä elämäntapa Suomessa. Romaneja syrjinyt irtolaislaki kumottiin vasta vuonna 1986. Vaikka romanien taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen asema on parantunut huomattavasti sitten 1970-luvun, on jäljellä vielä kosolti tehtävää. Valtaväestö tuntee huonosti romanikulttuuria, ja tarvetta dialogille olisi puolin ja toisin. Monet romanit kohtaavat edelleen syrjintää koulutus-, asunto- ja työmarkkinoilla. Ongelmat eivät poistu itsestään muutamassa vuodessa, vaan niiden ratkaisemiseksi on tehtävä määrätietoista ja pitkäjännitteistä työtä.

Teksti: Timo Kalevi Forss

Aija Kuparinen & Olga Poppius: Vanhojen tie (Like 2017)
Phurannengo drom, vanhojen tie -näyttely 28.2.–6.8.2017 Helinä Rautavaaran museossa, Ahertajankuja 4, Espoo, vapaa pääsy.
www.helinamuseo.fi