jemen

Unohdettu Jemen

Valtamediaan mahtuu vain yksi konflikti kerrallaan. Nyt pitää puhua Syyriasta ja Venäjän Aleppon pommituksista. Tietenkin kynttilä pitää voida sytyttää myös Aleppon uhrien muistoksi. Sodan kauheuksia ei tule koskaan vähätellä, mutta miksi poliittiset intressit aina määräävät, mistä milloinkin puhutaan? Miksi kukaan ei ole kiinnostunut, kun Saudi-Arabia pommittaa siviilikohteita Jemenissä?

Vuodesta 2015 lähtien Jemenissä on käyty taisteluita pohjoisen huthi-kapinallisten ja etelän Adenin kaupungissa tukikohtaa pitävien presidentti Abd-Rabbuh Mansour Hadin hallituksen joukkojen välillä. Yli 10 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa taisteluissa. Huthi-kapinalliset ovat käyneet matalan intensiteetin kapinaa Jemenin hallintoa vastaan jo vuodesta 2004 lähtien, jolloin maata johti vielä pitkäaikainen presidentti Ali Abdullah Saleh. Hadi oli toiminut Salehin varapresidenttinä ennen kuin hän nousi maan johtoon vuoden 2011 kansannousun seurauksena. Tosin hänet nostivat valtaan pikemminkin USA, Saudi-Arabia ja EU kuin Jemenin kansa.

Vuoden 2015 tammikuussa huthi-kapinalliset valtasivat presidentin hallinto- ja mediarakennukset pääkaupungissa Sanaassa ja kolkuttelivat Adenin portteja etelässä. Presidentti Hadi lähti maanpakoon Saudi-Arabiaan. Maaliskuussa 2015 Saudi-Arabia aloitti liittolaistensa kanssa voimakkaat ilmaiskut hutheja ja heidän kanssaan liittoutuneen entisen presidentin Salehin joukkoja vastaan. Saudien liittolaisiin kuuluvat Egypti, Marokko, Jordania, Sudan, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatar ja Bahrain. Yhdysvallat tukee liittoumaa ja antaa ilmaiskuja varten tiedustelutietoja.

Soppaa sekoittaa kaiken lisäksi maassa aktiivisesti toimiva al-Qaida, joka käyttää tilannetta hyväkseen ottamalla alueita hallintaansa. Konfliktin sanotaan myös sisältävän alueellisen ulottuvuuden, sillä Abdul-Malik al-Huthin johtamat huthit ovat shiiamuslimeja, tosin he edustavat shiialaisuuden jemeniläistä haaraa zaidilaisuutta, joka poikkeaa esimerkiksi Iranin shiialaisuudesta.  Silti Iran tukee hutheja heikentääkseen alueellista kilpailijaansa Saudi-Arabiaa.

Monta konfliktia päällekkäin

Jemenissä on käynnissä monta konfliktia päällekkäin, kertoo Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Susanne Dahlgren. Hänen mukaansa etniset ja uskonnolliset jakolinjat ovat toissijaisia. Samalla kyseessä on paljon muutakin kuin taistelut Hadin hallintoa vastaan. Jemenissä monet eivät vastusta     hutheja lojaalisuudesta Hadin hallintoa kohtaan, vaan omista intresseistään. Dahlgren on tutkinut Jemeniä jo 1980-luvulta lähtien ja suhtautuu kriittisesti siihen vähäiseen uutisointiin, jota Jemenistä on viime aikoina esitetty:

”Jemenin sodassa on kyseessä eliitin valtataistelu. Maan annettiin luisua sotaan, kun vuonna 2011 Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja EU riensivät järjestämään huonon vallansiirron vastauksena kansannousun vaatimuksille. Tässä valtataistelussa huthit on saatu lähtemään valloittamaan alueita, missä heillä ei ole minkäänlaista kannatusta. Nämä valloitukset alueilla, joissa ihmiset vastustavat heitä, eivät ratkaise heidän todellisia ongelmiaan. Huthit edustavat maan pohjoisosien syrjittyä väestönosaa. Sodan päättymisen edellytys on, että huthit vetäytyvät omalle alueelleen ja että heidän marginalisoimisensa lopetetaan.”

Lokakuussa Saudi-Arabia iski hautajaisiin surmaten ainakin 140 ihmistä ja haavoittaen viittäsataa. Saudien ilmaiskut ovatkin usein kohdistuneet sairaaloihin, kouluihin ja toreille – eli siviileihin.

Dahlgren kuvaa entistä presidenttiä Salehia taitavaksi peluriksi, joka on vuosikymmenien ajan onnistunut ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Nykyisen presidentin hallintoa taas ei tue kukaan niin sanottua kansainvälistä yhteisöä lukuun ottamatta. Eri puolilla maata kootaan paikallishallintoa korvaamaan     valtion puuttuvaa roolia. Etelässä haaveillaan itsenäisyyden palauttamisesta.

Unohdettu sota

”Jemen on unohdettu sota. Siitä ei juuri reportaaseja tehdä. Sota kuvataan vääristäen niin, että kyseessä olisi vain saudien ja Iranin välinen konflikti tai sijaissota (proxy war). Taustalla on Saudi-Arabian valtapyrkimykset pitää Jemeniä marionettihallituksena. Se ei ole siinä koskaan onnistunut, mutta jaksaa aina yrittää. Iran ei osallistu sotimiseen Jemenissä, vaikka saudit näin perustelevat omaa osallisuuttaan.”

Vaikka saudit liittolaisineen ovat tietenkin virallisesti vastuussa pommituksista, taustalla operaatioiden komentokeskuksessa ovat mukana USA:n ja Britannian sotilasviranomaiset. Rauhannobelisti presidentti Barack Obaman hallinto on myynyt aseita Saudi-Arabialle 115 miljardin dollarin edestä virkakautensa aikana. Toisin kuin Ruotsi, joka on linjannut saudit asekauppansa ulkopuolelle, myös Suomi on vienyt maahan muun muassa kranaatinheittimiä 50 miljardin dollarin edestä. Saudi-Arabia oli vuonna 2014 Suomen toiseksi suurin asevientikumppani.

Vaikka Yhdysvallat on itkenyt krokotiilinkyyneleitä siviileihin kohdistuneiden ilmaiskujen vuoksi, USA:n ja Saudi-Arabian vuonna 1945 amerikkaisen sota-aluksen kannella solmittu erityissuhde tuskin on siviiliuhrien vuoksi katkolla. Terrorismin vastaisen sotansa nimissä USA tappoi miehittämättömien lennokkien iskuissa enemmän siviilejä vuonna 2014 kuin al-Qaida. Yhdysvallat ja Egypti, joka saa huomattavan määrän valtion tuloistaan Suezin kanavamaksuista, ovat huolestuneita strategisesti merkittävästä Bab al-Mandabin salmesta, jonka kautta suuri osa maailman rahtiliikenteestä pääsee Suezin kanavalle. Tämän ei haluta joutuvan Iranin valtapiiriin. Huthit ovat viime aikoina antaneet ymmärtää, että he kykenevät pysäyttämään liikenteen.

”Kyseessä on myös koko Lähi-idän alueen voimatasapaino ja Yhdysvaltojen intressi ylläpitää vakautta demokratian edistämisen sijaan. USA tukee Egyptissä al-Sisin hallintoa, Saudi-Arabiaa ja tietysti Israelia. Edelleen Yhdysvallat pitää Jemenissä toimivaa al-Qaidaa vaarallisimpana terrorisoluna ja jatkaa miehittämättömien lennokkien iskuja, joiden uhreina on pääasiassa siviilejä. Jemenin sisällissota on alistettu näille ’tärkeämmille asioille’. Samalla Jemenissä köyhä kansa, joka on jo pitkään ollut vailla hyvää hallintoa, vajoaa yhä syvempään humanitaariseen katastrofiin.”

Teksti: Karim Maiche
Kuva: Susanne Dahlgren