Ukrainan äärioikeiston ja uusnatsien väkivallasta


Syyskuun lopulla Lvivin keskustassa hyökättiin odottamatta neljän Musta lippu -anarkistijärjestön jäsenen kimppuun. Kaksi tyttöä ja poikaa pelasi jalkapalloa erään koulun kentällä, jota ympäröi aita joka suunnalta. Paeta ei siis voinut, kun kentälle ilmaantui parikymmentä mustiin pukeutunutta miestä veitsineen ja metallitankoineen.

Veronika Jablonska sairaalassa. Kuva: Marta Fender”Kaikki tapahtui nopeasti, hyökkäys kesti alle viisi minuuttia. He häipyivät nähdessään, että olimme ‘saaneet tarpeeksi’. Hyökkäys johtuu mielipiteistämme, vaikkemme ole kesäkuun jälkeen järjestäneet mitään tempauksia”, kertaa tapahtumia Veronika Jablonska, yksi uhreista. Hän arvelee, että hyökkääjät saivat tietää heidän olinpaikkansa joko ilmiannon tai puhelinten paikannustoiminnon perusteella. Veronika vahvistaa tiedon, että osa hyökkääjistä oli pukeutunut t-paitoihin, joissa oli Natskorpusin (Natsionalnyi Korpus, Kansallinen yksikkö on perustettu vuonna 2017 tukemaan nationalistista Azovin vapaaehtoispataljoonaa) tunnus, mutta useimmat olivat mustissa ja monilla oli kasvot peitettyinä.

Erityisen vaikeasti vammautui Sergei Gospodinin, häntä lyötiin sydämen alueelle ja hän joutui leikkaukseen. Aluksi lääkärit eivät uskaltaneet luvata mitään, mutta saivat hänen tilansa vakiintumaan. Muut kolme – Dmitro Kuprienko, Oleksandra Omeljash ja Veronika Jablonska – saivat sekä veitsenpistoja että metalliesineillä aiheutettuja ruhjeita.

Veronika Jablonska sairaalassa. Jablonska on opettanut suomen kieltä ukrainalaisessa kulttuurikeskuksessa. Kuva: Marta Fender.

Sairaalassa uhreja tapaamassa kävi kansanedustaja Nadja Savtshenkon avustaja, ihmisoikeusaktiivi Irina Juzik. Dmitro Kuprienkoa hoitanut lääkäri kertoi Juzikille, että haavat oli lyöty kolmella eri veitsellä. Uhrit kertoivat myös, että kaikki hyökkääjät yrittivät lyödä heitä veitsellä. Erityisesti haluttiin tehdä selvää räppäri Kuprienkosta. Syynä saattoi olla se, että hän oli kesäkuussa johtanut protestikulkuetta romaneja vastaan tehtyjen iskujen johdosta. Kulkueesta otetuissa kuvissa sekä Kuprienko että Jablonska ovat naamioitumattomina.

Kesäkuun iskuissa kuolleen romanin David Poppin murhaajat pidätettiin heti, mutta oikeus päästi heidät vastaamaan vapaalta jalalta. Näin huolimatta rikoksen raskaudesta, suunnitelmallisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaarallisuudesta. Kaikki kymmenen murhaan osallistunutta kuuluivat äärioikeistolaiseen ryhmään Trezva i zla mladezh (Raitis ja vihainen nuoriso), joka käyttää uusnatsiliike Misanthropic Divisionin -symboleja. Vain yksi hyökkääjistä on täysi-ikäinen.

Juzikin mukaan hyökkäys anarkisteja vastaan oli tuskin spontaani.

”Samana päivänä yksi Natskorpusin aktiiveista Eduard Jurtshenko esitteli Lvivissä kirjaansa. Hän esiintyi alueen pääkirjastossa, jossa oli muitakin tapahtumia kirjamessujen vuoksi. Kun tulin kirjailijatapaamisesta puolilta päivin, aulassa oli henkilöitä, jotka kutsuivat kolmanteen kerrokseen Jurtshenkoa kuuntelemaan. Yllätyin ja tarkistin asian: hänen esiintymisensä ei kuulunut messuohjelmaan. Hänen ilmaannuttuaan kaupunkiin aavistin pahaa.”

Sosiaalisen media V Kontakte -tilillään Eduard Jurtshenko julistaa säännöllisesti aatteitaan. Ukrainalaisen romani David Poppin murhaa seuraavana päivänä hän kirjoitti: ”Tuomitsen ‘yhteiskunnan’ kätyrit, jotka lietsovat vihaa Ukrainan johtavaa kansallisuutta vastaan eivätkä piittaa järjestelmällisestä terrorista, jota kohdistuu ukrainalaisiin monenkirjavien etnisten rikollisryhmien taholta. (– –) He ovat julistaneet meitä vastaan sodan vain siksi, että olemme kunnon ihmisiä. (– –) Ongelmamme on, ettemme ole degeneroituneita ja että olemme täällä omassa kodissamme. Siksi he vihaavat meitä. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin taistella (– –)”. Jurtshenko ei salaa näkemyksiään seksuaalivähemmistöistä ja niiden tukijoista: ”LGBT-aktivistit pitää kitkeä pois samoin kuin separatistitkin. Tavallisille homoille pitää tarjota hoitoa. Jos joku ei sitä huoli, pysyköön piilossa” (haastattelusta 18.8.2018).

ANARKISTIT EIVÄT TEE RIKOSILMOITUKSIA KOSKA EPÄILEVÄT POLIISIA

Anarkistien ja oikeistoradikaalien kamppailut ovat jatkuneet jo pitkään, mutta tänä vuonna vastakkainasettelu on muuttunut Lvivissä yhä väkivaltaisemmaksi. Kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta järjestetyn naisten oikeuksia puoltaneen tapahtuman yhteydessä viisi henkilöä sai vammoja. Eräs mies hakattiin Lvivin vanhankaupungin keskellä sijaitsevan Feministska majsternan (Feministinen työpaja) pihassa hänen poistuessaan näyttelyn avajaisista kahden nuoren naisen seurassa. Hyökkääjät olivat vankkoja miehiä mustissa asuissa. Naisiin he eivät kajonneet.

Lvivin anarkistit eivät varmaankaan tee rikosilmoitusta, sillä he eivät halua olla tekemisissä poliisin kanssa. Syynä on epäluottamuksen lisäksi epäilys, että poliisit itse syyllistyvät tai vähintään suojelevat väkivallantekijöitä. Anarkistien tapahtumissa poliisi aina pidättää heitä eikä niitä, jotka hyökkäävät heitä vastaan. Veronika Jablonska kertoo, että hyökkäystä seuraavana päivänä poliisi soitti hänelle ja vaati todistajaksi. Hän kieltäytyi terveyssyistä. Vastauksena tuli uhkaus: ”Paras tulla, jos haluat saada opinnot päätökseen. Käytämme muita keinoja saadaksemme sinut laitokselle.”

Ukrainan äärioikeiston väkivallasta ei juurikaan puhuta julkisuudessa. Esimerkiksi syyskuussa olin paikalla, kun Varsovassa Etyjin inhimillisen ulottuvuuden konferenssissa yhdessä istunnossa sattui välikohtaus: Kanadan edustaja vaati sulkemaan mikrofonin valkovenäläiseltä politologilta Oleksandr Shpakovskilta, joka puhui Azovin pataljoonan ja Natskorpusin aiheuttamasta uhkasta Ukrainan naapurimaita ja Eurooppaa kohtaan. Kanadan delegaation mielestä tiedot natsisymboleista ja taistelijoiden värväämisestä muista maista eivät kuulu suvaitsevaisuutta ja syrjimättömyyttä käsitelleen session aihepiiriin. Session puheenjohtaja oli eri mieltä.

Tapaus on tyypillinen puhuttaessa Ukrainan äärioikeistosta. Olen jo viisi vuotta kuullut väitteitä, että heitä ”on vähän”, he ”eivät ole politiikassa vaikutusvaltaisia”, heillä ”ei ole tukijoita”. Välillä miettii, kannattaako edes yrittää todistaa päinvastaista. Esimerkkejä äärioikeiston terrorista, ja valitettavasti myös kuolonuhreja, on riittämiin.

Natskorpusin luoja on Ukrainan kansallissosialistisen liikkeen johtaja Ondrei Biletski. Entinen Azovin pataljoonan rykmentinkomentaja Biletski tuli mukaan politiikkaan Maidanin tapahtumien yhteydessä. Tätä ennen hänet oli lainvastaisesti vapautetuttu ennenaikaisesti vankeudesta parlamentin erikoisasetuksella 24.2.2014 – hänet oli tuomittu kriminaalirikoksista. Jo maaliskuussa hänet nimettiin Oikeistosektorin aseellisen siiven johtoon.

Natskorpus ja Biletski ovat Ukrainan sisäministeri Avakovin erityisessä suojeluksessa. Miehet ovat tuttuja ennestään. Monet ukrainalaiset politiikantutkijat arvioivat, että sisäministeriön tarjoama suojelu Natskorpusille on eräänlainen tae siitä, ettei Avakov menetä valtaansa tulevien vaalien jälkeen.

Avakov ja sisäministeriö toivovat nähtävästi pystyvänsä kontrolloimaan Natskorpusin ja sitä lähellä olevien oikeistoradikaalien toimintaa. Todellisuudessa näin ei näyttäisi olevan. Kun äärioikeistolaiset ryhmät Natskorpus, S-14, Oikeistosektori ja Trezva i zla mladezh alkoivat tuhota romanien leirejä, Eurooppa vaati Ukrainan lainvalvojilta toimia. Avakov päätyi sysäämään ”rangaistusvastuun” EU:lle ja ehdotti G7-suurlähettiläiden tapaamisessa heinäkuussa, että EU rajoittaisi ukrainalaisten uusnatsijärjestöjen pääsyä alueelleen. Hän vetosi näin: ”17-vuotias kaveri haluaa liittyä johonkin jengiin, osallistua tappeluun tai tuollaiseen operaatioon. Tänään se on hänelle vain seikkailu, tyyliin pari päivää putkassa, mutta jos hän tietää, että häntä ei sen vuoksi päästetä sivistysmaihin, niin se on ehkäisevä lisätoimi. Ehdotan, että nuoriin natseihin kohdistetaan painostusta rajoittamalla erityisesti heidän pääsyään EU-maihin.”

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era