Turkki, Turkki, Turkki

Turkin hyökkäys Pohjois-Syyrian kurdialueille on vihdoin avannut laajemmin ainakin kansalaisyhteiskunnan silmät. Tästä osoituksena ovat eri puolilla Eurooppaa jatkuvat mielenosoitukset, jotka aiemmasta poiketen ovat saaneet mukaan ennennäkemättömän joukon muitakin kuin maanpaossa eläviä kurdeja.

Media ja poliitikot ovat vuosikymmenet sulkeneet silmänsä Nato-maa ja EU-jäsenkandidaatti Turkin demokratia- ja ihmisoikeusongelmilta sekä kurdiväestön sorrolta. Turkki on jatkanut räikeitä ihmisoikeusloukkauksia rajojensa sisällä ja toiminut kansainvälisen oikeuden vastaisesti ulkomailla. Turkki on miehittänyt Pohjois-Kyprosta vuodesta 1974. Maa pommitti säännöllisesti Irakin puolella olevia Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n tukikohtia 1990-luvulla samaan aikaan kun Yhdysvallat valvoi Pohjois-Irakin lentokieltoaluetta suojellakseen alueen kurdiväestöä Saddam Husseinin hallinnolta. Niinä päivinä kun Turkki pommitti, USA:n koneet jättäytyivät kiltisti Turkissa sijaitsevaan Incirlikin tukikohtaan, etteivät joutuisi todistamaan tapahtumia. Myöhemmin lentokieltoalue laajennettiin koskemaan koko Irakia. Käytännössä sen ohessa pystyttiin valmistautumaan Irakin miehitykseen pommittamalla sotilaskohteita kenenkään siihen puuttumatta. Turkin salainen palvelu CIA:n avustuksella puolestaan sieppasi PKK:n entisen johtajan Abdullah Öcalanin Keniasta vuonna 1999.

Näistä huolimatta Turkki on nauttinut EU:n ja Suomen kritiikittömästä tuesta ja asekaupasta, USA:n tuesta puhumattakaan. Suomalaisessa Nato-keskustelussa Turkin toimet ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle. Nato-intoilijat puhuvat mielellään sotilasliitosta poliittisena arvoyhteisönä. Suomen liittyessä Naton rauhankumppanuusohjelmaan vuonna 1994 korostettiin ohjelmaan osallistuvien sitoutumista armeijoiden demokraattiseen valvontaan. Samaan aikaan Turkissa ylintä päätäntävaltaa erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa piti kansallinen turvallisuusneuvosto, jossa armeijalla oli valta-asema. Armeija oli käytännössä poliittisesti autonominen eikä demokraattiselle hallinnolle alisteinen.

Rauhanpuolustajat on toiminut aktiivisesti turkkilaisten ihmisoikeusaktiivien ja eri maiden alueilla asuvien kurdien yhteisöjen kanssa 1990-luvulta lähtien. Resurssien puutteen vuoksi toiminnalla ei ole tosin ollut selkeää jatkuvuutta. Turkin nykyinen tilanne ei ole siis mitenkään uusi eikä yllättävä. Valitettavasti viimeaikaiset tapahtumat ovat taas kerran osoittaneet, ettei ole helppoa todistaa, ettei kurdien vanha sananlasku vuorista ainoina ystävinä pidä paikkaansa.

Toimitaan:

  • Osallistutaan aktiivisesti Suomessa asuvien kurdien toimintaan, näytetään heille etteivät he ole yksin.
  • Jatketaan turkkilaisten tuotteiden ja Turkin matkailuboikottia. Jo matkan ostaneita ei kannata syyllistää vaan kertoa tosiasioita ja kehottaa huomioimaan maan tilanne matkan aikana, esimerkiksi turhia ostoksia voi välttää.
  • Asevientikiellon olisi pitänyt olla voimassa ajat sitten. Vaaditaan jo myönnettyjen aseidenvientilupien peruuttamista. Eikä vientilupia tule myöntää, ennen kuin ihmisoikeuksia Turkissa merkittävästi parannettu.
  • Vaaditaan, että Suomi aloittaa välittömästi yhteistyön Rojavan hallinnon kanssa siviiliväestön turvallisuuden ja elinolosuhteiden, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen parantamiseksi.

Jyrki Häkämiehen Venäjä-lausuntoa vuodelta 2007 mukaellen: Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Euroopan ja Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat tällä hetkellä Turkki, Turkki ja Turkki.

Teksti Teemu Matinpuro