Somalia

Toimittajan työn karu todellisuus Somaliassa

Teksti: Mohammed Ibrahim • Kuva: Elina Hiironniemi

Somalia on toimittajille erittäin vaarallinen paikka tehdä työtä. Yli 30 journalistia ja mediatyöläistä on tapettu Somaliassa vuoden 2012 jälkeen. Toimittajan henki ja vapaus ovat vaarassa riippumatta siitä, kirjoittaako hän islamisteista tai hallituksesta. Somaliasta puuttuu median toiminnan turvaava laki.

Sä kuolet mujahidinien käsissä. Et sä eikä sun perheesi pääse pakoon ansaa jonka mujahidinit on virittäneet sulle ja kaikille muille uskontonsa myyneille.”

Näin julisti anonyymi sähköposti, jossa viitattiin työhöni New York Timesille, ja josta tuli yksi pahimmista saamistani uhkauksista. Tätä seurasi toinen tapahtuma Mogadishussa kesäkuussa 2016, kun kaksi aseistautunutta henkilöä ilmestyi kotiovelleni pelottelemaan perhettäni. He kyselivät vaimoltani olinpaikastani ja uhkasivat, että mitä pikemmin alan katua, sen parempi.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen uhkaus, jonka olen saanut. Olen saanut useita tappouhkauksia, mutta ne oli kohdistettu vain minuun, mikä oli vielä siedettävä hinta siitä, että sain elää onnellisesti perheeni kanssa Mogadishussa. Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin toisin, he uhkasivat myös perhettäni.

Perheeni edustaa minulle tärkeintä asiaa elämässäni, enkä voi sanoin kuvailla, kuinka paljon pelottelu vaikutti minuun. Saatuani uhkauksen ilmoitin siitä heti työnantajani New York Timesin toimistoon Nairobiin ja pyysin neuvoa. He pitivät uhkausta erittäin vakavana, koska se kohdistui perheeseeni. Journalistin urani aikana Somaliassa olen tottunut näkemään eriasteista väkivaltaa ammattikuntaani kohtaan, ja lopulta nämä perheeseeni kohdistuvat uhkaukset saivat minut lähtemään maasta ja hakemaan turvapaikkaa Suomesta.

Pääsenkö tänään turvallisesti kotiin

Toimittajien turvallisuus Somaliassa on hyvin epävarmaa. Heillä ei ole varaa palkata henkivartijoita, eikä heillä välttämättä ole tietoa uhkaajien henkilöllisyydestä. Ja vaikka olisikin, näitä ei saada vastuuseen.

Tulee mieleen tarina, jonka ystäväni kertoi minulle. En halua mainita häntä nimeltä hänen oman turvallisuutensa takia, mutta hän työskentelee valtiollisessa uutispalvelu SONNAssa. Ystäväni kertoi nähneensä eräänä päivänä kadulla veljensä tappajat, jotka oli juuri aikaisemmin pidätetty. Kollegani ei tiennyt, miten nämä epäillyt tappajat oli voitu vapauttaa ilman oikeuskäsittelyä. Todella pelottavaa, puhumattakaan jos työskentelee länsimaisille uutiskanaville, joita monet pitävät vääräuskoisina. On vaikea ajatella elävänsä paikassa, jossa ihmiset ympärillä uskovat, että työskentelet ”Jumalan viholliselle” jos puhut työstäsi. Somalialaiset näkevät Yhdysvaltojen hallituksen suurimpana vihollisenaan.

Mogadishulaisilla ja kaikilla toimittajilla Somaliassa on mielessä sama kysymys: Pääsenkö tänään turvallisesti kotiin? Minulla on kymmenittäin kollegoja, jotka ovat kuolleet pian saatuaan tappouhkauksen. Hautajaisissa omaiset ovat kertoneet minulle uhkailuista. Somalian journalistien liiton NUSOJin mukaan suurin osa tapetuista ja maanpakoon lähteneistä journalisteista oli ennen sitä saanut tappouhkauksia.

Tänä päivänä toimittajien tappajat nauttivat täydestä koskemattomuudesta. Yli 30 journalistia ja mediatyöläistä on tapettu Somaliassa vuoden 2012 jälkeen, kertoo YK:n raportti syyskuulta 2016. Raportissa korostuu toimittajan työn vaarallisuus. Siinä on dokumentoitu myös 120 mielivaltaista median edustajien pidätystä vuosilta 2014–2016. Raportin mukaan mielipiteenvapautta, jolla on keskeinen merkitys demokraattisten yhteiskuntien rakentamisessa, rajoitetaan vakavasti.

Koska olen saanut kansainvälistä suojelua Suomen hallitukselta, minun ei onneksi tarvitse enää pelätä joutuvani ongelmiin tekemäni työn takia.

Somalialainen media

Somaliassa on vallinnut kaaos ja sekasorto yli kahden vuosikymmenen ajan, ja Somaliaa pidetään yhtenä vaarallisimmista paikoista harjoittaa toimittajan työtä. Maana, jossa toimittajat elävät jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Mutta miksi toimittajan työ Somaliassa on niin vaarallista?

Vuoden 2000 alussa alkoi kehitys, jonka seurauksena toimittajan työstä tuli entistä vaarallisempaa. Silloin Somaliassa kasvoi sekä islamistien että radioasemien määrä, ja samalla sanomalehtien levikki laski. Sotilashallinnon kaaduttua vuonna 1991 Somaliassa alkoi energinen ja säätelemätön median aika, mistä kertoo se, että Mogadishussa ilmestyi tuolloin yli 70 erilaista päivittäistä sanomalehteä. Suurin osa näistä lehtistä ilmestyi ennen kuin ensimmäinen itsenäinen radiokanava Radio Banaadir aloitti toimintansa vuonna 1996.

Kahdenkymmenenyhden vuoden sotilashallinnan aikana maassa oli vain Radio Mogadishu, Radio Hargeysha, Somalian kansallinen televisio ja kansallinen sanomalehti Xiddigta Oktoobar. Nämä olivat kaikki hallituksen kontrolloimia. Myös Somalian nykyinen hallinto on sotilaallisen vallan tuote, eikä maassa näin ollen ole lehdistönvapauden historiaa.

Koska Somalia on suullisen perinteen yhteiskunta, sanomalehdet hävisivät alle vuodessa radiokanavien aloitettua toimintansa. Ihmiset eivät enää ostaneet sanomalehtiä, koska uutiset, jotka heitä kiinnostivat, oli jo kerrottu radiossa. Nykyään Mogadishussa ilmestyy kuusi päivälehteä ja Somalimaan alueella muutamia kymmeniä. Tosin Somalimaassa radioasemien lisensointi on kielletty, eikä siellä tänä päivänä ole kuin yksi radioasema, Hargeysa, joka on Somalimaan hallinnon kontrolloima.

Suuri yleisö kuitenkin on kuitenkin sisäistänyt ajatuksen, että vain hallitus on vastuussa mediasta, ja itsenäisen median kasvua on pidetty merkkinä välinpitämättömyydestä. Tämä ei ole ihmisten vika, mutta he ovat tottuneet valtiolliseen mediaan.

Toinen tekijä, joka on tehnyt toimittajan työstä vaarallista, on islamistien nousu Somaliassa. Islamistit ovat taistelleet nyt yli vuosikymmenen ajan klaanien sotapäälliköiden kanssa, mikä on hajottanut Somalian lääneihin.

Väkivallan ja aseilla hallitsemisen kulttuuri on myös uhka medialle. Ei ole periaatteessa merkitystä sillä, mikä taho pitää toimittajien työtä uhkana. Toimittajan henki ja vapaus ovat yhtä lailla vaarassa, koski hänen uutisointinsa sitten poliitikkoja, yhtiöitä, islamisteja tai hallitusta. Maassa ei ole median toimintaa turvaavaa lakia, ja tuomioistuimet tuomitsevat journalisteja mielivaltaisesti käyttämällä heitä vastaan vuodelta 1964 peräisin olevan rikoslain pykäliä propagandasta.

***************

Viiime vuonna Suomesta turvapaikan saannut mogadishulainen toimittaja Mohamed Ibrahim on viiden viime vuoden ajan toiminut kotimaassaan journalisteihin kohdistuvan väkivallan rankaisemattomuutta vastaan. Hän on puhunut somalialaisten toimittajien puolesta monissa kokouksissa ja konferensseissa niin Somalian hallituksen virkailijoiden kuin YK:n edustajienkin kanssa. Valitettavasti merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut, ja median ammattilaisten tilanne on Somaliassa yhtä paha kuin ennekin.

Mohammed Ibrahim on ollut Somalitoimittajien kansallisen liiton pääsihteeri 2011–2016. Huhtikuussa 2016 hänet valittiin Mogadishussa sijaitsevan Somalien ammattiliittojen keskusjärjestön pääsihteeriksi. Vuodesta 2006 lähtien hän on työskennellyt monien paikallisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden palveluksessa, esimerkiksi The New York Times, Radio Shabelle ja Pan African News Agency (Panapress). Hän on edistänyt lehdistönvapautta ja työskennellyt sitä edistävissä järjestöissä kuten International News Safety Institute (INSI) ja International Federation of Journalists (IFJ). Hänet palkittiin USA:n ABC-televisiokanavan ja Long Island Universityn kansainvälisellä tutkivan journalismin stipendillä sekä George Polk -journalismipalkinnolla vuonna 2012.

Ibrahimilla on työpiste Rauhanpuolustajien toimistossa Helsingissä. Rauhan Puolesta -lehti seuraa jatkossakin Somalia-uutisia.

Suomennos Dimitri Ollikainen