Avainsana-arkisto: ympäristö

Konfliktit, ympäristöromahdus ja ratkaisut – haastattelussa Antero Honkasalo

honkasalo

Antero Honkasalon Ympäristöriskit, kiertotalous ja ilmastosodat ilmestyi kuluvan vuoden
 maaliskuussa Tekniikka elämää palvelemaan ry:n julkaisuna. Kirjan esittelyssä sanotaan: ”Ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden hupenemisen ja luonnonvarojen ehtymisen aiheuttamia riskejä ei voida ratkaista, ellei puututa taloutemme perusteisiin.” Olli-Pekka Haavisto luki kirjan ja keskusteli
 kirjoittajan kanssa.

Istumme pitkänhuiskean Antero Honkasalon kanssa Maan ystävien toimistolla Helsingissä. Mies kertoo
 kirjoittaneensa ensimmäisen ympäristöartikkelinsa vuonna 1978. Olemukseen kuuluu rauhallisuus,
 kasvoille naurunrypyt ja työuraan diplomi-insinööriksi valmistuminen ja väitöskirja. Tohtorismies
 toimi Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa työsuojelun lehtorina. Vuonna 1989 alkoi tie 
virkamiehenä ympäristöministeriössä, josta hän jäi eläkkeelle 2012. Ministeriön ajasta suuri osa 
kului teollisuuden ja kaupan tulosryhmän päällikkönä.

Riskejä ja muutoksia ympäristöasenteissa

Olit pitkään töissä ministeriössä. Millaisia muutoksia näit ympäristöministeriössä 
ja julkisuudessa tuona aikana?

”Tapahtui kaksi suurta muutosta. Ilmastonmuutos on noussut kaikkein
 tärkeimmäksi poliittiseksi aiheeksi. Koska muutos kattaa koko yhteiskunnan, on ympäristöpolitiikan painoarvosta tullut tärkein poliittinen aihe. Esimerkiksi EU-tasolla 
ilmastopäätöksistä päättävät Euroopan neuvosto ja valtioiden päämiehet.
 Lisäksi teollisuuden suhtautuminen ympäristöasioihin on aika voimakkaasti muuttunut.
 Vuosien 1980–90 taitteessa teollisuus vielä ajatteli, että älkää tulko meitä neuvomaan, me osataan
 asiat. Ympäristöasioiden merkittävyys liiketoiminnalle on lyönyt monella alalla voimakkaasti läpi.
 Siitä on tullut tekniikan kehityksen draiveri. Autot ovat hyvä esimerkki: ympäristöasiat määrittävät 
tänä päivänä voimakkaasti, miten autoja kehitetään.”

Miten hahmottelisit sen, etteivät ympäristöasiat ole erillisiä, vaan liittyvät kaikkeen 
yhteiskuntaa koskevaan?

”Ympäristö- ja taloudellisia riskejä tietysti aina käsitellään, mutta turvallisuusriskit ovat
 jääneet vähemmälle. Kirjaa tehdessäni ajattelin, että riskikäsite antaa mahdollisuuden käsitellä näitä
 kaikkia kolmea saman kokonaisuuden osana.
 Uskoisin, että tietoa on riittävästi. On niin isoja ongelmia, että epäillään voiko itse tehdä mitään.
 Mutta vanha slogan ’ajattele globaalisti ja toimi paikallisesti’ pitää edelleen paikkansa.
 Paikallisestihan ne ongelmat viime kädessä ratkaistaan.”

Ympäristö, talous ja konfliktit kuuluvat yhteen

Ympäristökirjallisuudelle epätavallisesti kirjoitit laajan jakson konfliktien ja väkivallan
 ympäristövaikutuksista. Miksi tartuit aiheeseen?

”Elämme supistuvassa maailmassa. Maata jää merenpinnan alapuolelle, aavikoituminen
 leviää, erilaiset muutokset luonnossa jättävät ihmiselle elintilaa vähemmän. Väestönkasvu, lähinnä
 Afrikassa, jatkuu voimakkaana. Kun ilmastonmuutos etenee, niin sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Esimerkiksi missä on vähän vettä, siellä tulee olemaan vielä vähemmän, ja missä on 
liikaa, siellä alkaa tulvia. Olisiko niin, että luonnon muuttuminen alkaa romahduttaa ihmisten
 yhteiskuntia jo ennen kuin luonnonjärjestelmät alkavat romahtaa. Jos keskeinen tekijä ruokaturva 
alkaa pettää, syntyy pahoja levottomuuksia. Kun sääolosuhteet alkavat muuttua siellä missä on entuudestaan heikko hallinto eikä ihmisillä ole ruokaa, syntyy totta kai levottomuuksia.
Toinen puoli on ehtyvät luonnonvarat. Tärkeistä raaka-aineista on jo pitkään sodittu, vesisotiakin
 on ollut. Niukkenevat luonnonvarat ja erityisesti ruokaturvan murtuminen ovat aika vaarallinen
 yhtälö.”

Asevarustelu pimeä alue ympäristönsuojelussa

Antero Honkasalon mukaan asevarustelun ympäristökuormitus on jollain tavalla luettu ympäristöajattelun ulkopuolelle.

”Minusta kuvaavaa on, että kun 15 000 tutkijaa antoi varsin vakavan varoituksen 
ihmiskunnalle ympäristön tilasta, niin keinovalikoimassa ei ollut lainkaan aseistariisuntaa. Jossain 
määrin rauhanliike on kyllä esittänyt, että asevarustelun varat pitäisi käyttää köyhyyden
 poistamiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Ympäristöliikkeen puolelta en ole nähnyt vastaavaa, että olisi
 vakavasti tartuttu asevarustelun ympäristöongelmiin. Asevarustelun ja sotavoimien osuus on yhteensä 13 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.
 Tämä on väkisin erittäin huomattava tekijä. Mikä sitten on aineellinen kokonaiskuormitus?
 Uskoisin että enemmän kuin 13 prosenttia.”

Honkasalo viittaa tässä BioScience-lehdessä 13.11.2017 julkaistuun julkilausumaan ”World
 Scientists’ Warning to Humanity: A Second Notice”, jonka allekirjoittajat tulevat 184 maasta. 
Siinä sanotaan: ”Estääksemme laaja-alaisen kurjuuden ja katastrofaalisen
 biodiversiteettimenetyksen ihmiskunnan tulee harjoittaa ympäristön kannalta kestävämpää
 vaihtoehtoa kuin nykyiset käytännöt. Tämän toimintaohjeen muotoilivat maailman johtavat tutkijat 25
vuotta sitten, mutta useimmissa suhteissa emme ole huomioineet heidän varoitustaan.”

Kiertotalous ja omavaraisuus ratkaisuina

Mitä ajattelet viime aikojen ympäristökirjallisuuden tulvasta?

”Yritin joskus arvioida, paljonko Suomen tutkimusvaroista käytetään ympäristötutkimukseen ja
 päädyin lukuun kymmenisen prosenttia. Ympäristötiedon tuottaminen on aika laajaa. Itseäni on
 tuossa häirinnyt, että toistetaan kuinka ollaan matkalla kohti ympäristökatastrofia. Uudenlaisia
 lähestymistapoja näkee harvemmin.

Yritin katsoa eri näkökulmasta, riskien kautta. Liitin nämä turvallisuuskysymykset samaan
 kokonaisuuteen kiertotalouden kanssa, millä olen yrittänyt nostaa esiin omavaraisuuden
 merkityksen globaalissa maailmassa.

Ympäristöasioiden ratkaisu lisää omavaraisuutta. Sen merkitys yhä epävarmemmaksi käyvässä
 maailmassa korostuu. Pienen maan ei kannattaisi saattaa itseään tilaan, jossa se on täydellisesti
 riippuvainen globaaleista markkinoista. Esimerkiksi uusiutuvat energiavarat ovat täällä, ja ne
 tuovat työtä ympäri maan. Jos meillä on kiertotalous, niin sekin materiaali meillä on täällä.
 Hajautettu energiantuotanto ja puurakentaminen lisäävät omavaraisuutta. Lähes kaikilla
 ympäristöratkaisuilla on tärkeä pitkän aikavälin taloudellinen merkitys.”

Yleensä omavaraisuudesta puhuvilla on toisenlainen tausta, ja sinä olet insinöörismies 
(toteamus naurattaa sekä haastattelijaa että Honkasaloa). Herättää toivoa, että hyvinkin erilaisista taustoista tulevat ihmiset alkavat löytää
 yhteistä kieltä.

”Niin, luulisi että kenraalitkin pitäisivät tästä mun omavaraisuusargumentoinnista (jälleen
 yhteistä naurua).
 Ei kiertotalous riitä eikä uusiutuva, jos emme saa pudotettua energian ja aineiden kulutusta sellaiselle tasolle,
 että pystymme tuottamaan tarvittavan energian uusiutuvasti ja vähentämään materian kulutusta,
 ettemme enää ole neitseellisestä luonnosta kaivetusta materiaalista riippuvaisia. Tässä
 omavaraisuuden oheen tulee tämä ’pieni on kaunista’, jota ympäristöliike on nostanut esiin ja kohtuutalous puolestaan riittävyyden käsitettä. Voimme elää onnellista elämää, kun meillä on kohtuudella riittävästi
 materiaalista hyvää.

Luontohan kierrättää aineet auringon energian avulla. Erityisesti liikemiesten suulla kiertotalous 
näyttää tarkoittavan vain sitä, että aine kiertää yhteiskunnan sisällä. Käsitteen oleellinen toinen puoli
 on, että sen pitäisi saattaa sopusointuun aineenvaihdunta luonnon ja yhteiskunnan välillä.”

Tuntematon tulevaisuus

Viittaat teoksessasi Naomi Kleinin ilmastokirjaan Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs ilmasto. Klein tunnistaa tilanteen, jossa 
ilmastonmuutos muuttaa koko yhteiskunnan, mutta sinä kysyt täsmällisempien ratkaisujen perään.
 Kirjoitat myös:

 ”Slavoj Žižek päättää kirjansa The Year of Dreaming Dangerously kuvaukseen siitä, kuinka Marx 
piti Platonin kirjassaan Valtio esittämää ihanneyhteiskuntaa idealisoituna versiona antiikin
 kreikkalaisesta yhteiskunnasta. Žižekin mukaan tätä ajatuskulkua voidaan soveltaa käsityksiin
 kommunismista. Ne ovat kuvaus 1800-luvun kapitalismista ilman voittoa ja riistoa. Sama pätee
 ainakin osittain myös [Vasemmistoliiton] Punavihreän asiakirjan visioon ja muuhun kapitalismin
 kritiikkiin; niiden yhteiskuntavisiot ovat voimakkaasti sidoksissa tämän päivän kapitalismiin. Mutta 
miten muuten itse asiassa voisi ollakaan?”

Esimerkeissä ratkaisut heijastelevat samaa ongelmaa, oman aikansa oloja, vaikka niiden pitäisi
 muuttaa olot. Vaikka ilmaiset, että Klein näkee ilmastonmuutoksen totaalin vaikutuksen 
yhteiskuntiin, tunnut sanovan, ettei tämä kuitenkaan anna vastauksia vaan jää puolitiehen.

”Tämä on hirveän hankala. Päätän itsekin kirjani kysymykseen, pystyykö kapitalismi koskaan 
ratkaisemaan ympäristöongelmia, koska sen sisään on rakennettu tarve alati laajentaa
 markkinoita. En lainkaan väheksy Kleinin tapaisia ilmastosotureita.

Mutta mikä sitten tilalle? On tietysti ongelma, ettemme täysin pysty nousemaan oman
 ympäristömme ulkopuolelle. Näinhän ihmiset ovat aina joutuneet tekemään historiaa. 
On olemassa kohtuutalous, mutta ei sekään pysty… Ranskassahan siitä yritettiin tehdä poliittista puoluetta, 
mutta se on jäänyt erääksi ympäristöliikkeeksi.

Työväenliike oli aikoinaan iso, maailmaa mullistava yhteiskunnallinen liike. Se vaikutti hyvin
 voimakkaasti hyvinvointiyhteiskunnan syntymiseen. Liikkeellä oli selvät käytännölliset tavoitteet,
 mutta myös hirveän voimakas visio tulevasta yhteiskunnasta, sosialismista. Vaikka monella on
 visionsa, kuten syvävihreillä, niin onko semmoista yhteiskunnallista visiota, joka johtaisi
 jonkinlaiseen positiiviseen – eikä vain sellainen, että ”maailma pelastetaan”. Näkemykseen siitä,
 millainen on yhteiskunta, jonka halutaan ratkaisevan nämä ongelmat.

Ehkä olen oman aikani lapsi siinä, että päämäärän pitäisi olla selkeä. Mutta keinoille täytyy jättää
t ilaa moninaiseen luovaan ja kokeilevaan. Kyllähän meidän yhteiskunnassa on alkanut syntyäkin
 valtiovallan toimien ulkopuolella… ihmisten omista lähtökohdista. Mutta yhteiskunnassa ollaan
 talousajattelun armoilla, ei lähdetä todella ratkaisemaan näitä ongelmia. Olen ihmetellyt,
 kuinka kauan tämä hirveä keskittämisbuumi jatkuu. Pienet yksiköt ovat ketterämpiä ja 
sopeutuvaisia muutoksille.”

Ilmastonmuutos kutsuu rauhanliikettä

Koetko, että tuo kaikki vaikuttaa omaan jokapäiväiseen elämääsi?

”30 vuotta sitten muutin kaupungista maalle haja-asutusseudulle asumaan ja olen siellä
 vieläkin, sillä tavalla ei suurta muutosta ole. Nuorena rauhan kysymykset olivat hirveän tärkeitä.
 Kylmän sodan aikana ydinsodan uhka oli aika valtava. Mutta sitten ympäristökysymykset veivät
 mukanaan.

Nyt kirjan kirjoittaminen on nostanut henkilökohtaisella tasolla rauhankysymykset
 uudestaan esiin. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaan uhkaan meillä on aikaa vaikuttaa, jos olemme
 järkeviä. Mutta ydinaseiden uhka on Pohjois-Korean uhittelutkin huomioon ottaen sellainen, että kyllä 
vahingossakin voi räjähtää. Se tarkoittaisi äkkiä ydintalvea. Ydinaseet ovat jatkuvassa
 valmiustilassa. Mahtuuko meidän päähän vain yksi maailmanlopun skenaario kerrallaan (naurua)?
 Mä itse olen herännyt siihen, että pitäisi puhua näistä molemmista.”

Teksti Olli-Pekka Haavisto
Kuva Maan ystävät ry.

Honkasalo-keskustelussa sivutut julkaisut:

  • Antero Honkasalo: Ympäristöriskit, kiertotalous ja ilmastosodat. Tekniikka elämää palvelemaan 2017.
 Kirjan voi ladata ilmaiseksi TEPin sivulta tai tilata painetun version hintaan 20 € + postikulut: tekniikkaelamaapalvelemaan.fi/kirjoitus/antero-honkasalo-ymparistoriskit-kiertotalous-ja-ilmastosodat-kirja-nyt-myynnissa/
  • Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs ilmasto. Into 2015 (alkuteos 2014).
Varsin suorapuheinen ja poleeminen amerikkalaiselle yleisölle kirjoitettu teos, joka voimaannuttaa.
  • Olli Tammilehto: Tuhokehitys poikki – yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017.
 Teos avaa erinomaisesti näkymiä siihen, miksi juuri nyt on mahdollista kääntää kehitys parempaan.
  • Anthony Barnosky & Elizabeth Hadly: Loppupeli – onko maapallo keikahduspisteessä? Vastapaino 2017 (alkuteos 2015).
 Maailman johtavien luonnontieteilijöiden teos, jossa on epätavallisen merkittävästi nivottu yhteen useita globaaleja yhteisvaikutuksia. Konfliktikysymyksissä lähteenä on käytetty ajatushautomoa Center for Naval Analysis CNA, jonka asiantuntijaneuvosto koostuu Yhdysvaltojen armeijan eläkkeellä olevista kenraaleista, minkä vuoksi esimerkiksi Lähi-idän tulkinta on pahasti vinoutunutta. Tasoa laskee ratkaisuiksi esitetyt siistityt suurten keskittymien nyky-yhteiskunnat, jollaisista Honkasalo varoittaa.
  • Työryhmä ja Hanna Nikkanen: Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. Into 2017.
 Sekä ulkoasultaan että sisällöltään huojentava ja lumoavan kaunis teos, joka ei ilmastotilannetta kaunistele. Tämän jälkeen ei enää voi ajatella, että ilmastonmuutos ei koske meitä. Tästäkin tosin puuttuu asevarustelun ympäristövaikutukset.
  • Teppo Eskelinen: Sorron rajat – Rosa Luxemburg poliittisen liikkeen, talouden ja siirtomaavallan teoreetikkona. Tutkijaliitto 2015.
 Tämän teoksen jälkeen lukija ymmärtää miksi kapitalismilla on rajat ja että Luxemburg ennakoi sata vuotta sitten tämän päivän tilanteen tarkasti. Teos antaa tukea Tammilehdon käsitykselle muutoksen mahdollisuudesta.
  • Paavo Löppönen: Vapauden markkinat – Uusliberalismin kertomus. Vastapaino 2017.
 Teos näyttää, kuinka uusliberalismi on muutaman henkilön alulle panema poliittinen liike, joka ei nouse välttämättömyytenä kapitalismin rakenteista. Liikemuotoisen vaikuttamisen voima tulee osoitettua, ja yhdessä Tammilehdon ja Eskelisen teosten kanssa näyttää toiminnan mahdollisuuden ja sen potentiaalisen voiman.
  • Carolin Emcke: Vihaa vastaan. Vastapaino 2017 (alkuteos 2016).
 Rasistisesta rajat kiinni -mentaliteetista Honkasalon kanssa keskusteltiin, mutta ei suoraan tästä kirjasta. Teos kuvaa erinomaisesti fasismiin kallistuvaa kansallismielisyyttä ja analysoi vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa.

 

 

Työpaikkojen rauhantoimikunta: Luontoa kunnioittaen

keijohiltunenTyöehtosopimusneuvottelut ovat alkaneet. Kilpailukykysopimus rankaisi julkisen sektorin työntekijöitä toden teolla tänä vuonna lomarahaleikkausten muodossa. Palkanalennus ja samalla tehty työajan pidennys 24 tunnilla vuodessa olivat seurausta vuonna 2016 aloittaneen hallituksen politiikasta. Hallitus kasvattaa hyvin toimeentulevien taloutta ja liikevoittoja. Lainsäädäntötyössä keskitytään ”parantamis”-termillä verhoiltuun yhteiskunnan taantumisen edistämiseen ja eriarvoistamisen hyväksymiseen vihapuheeseen reagoimatta.

Suomessa juhlitaan tänä vuonna. Suomi 100 voi olla monessa suhteessa aika etäällä monen tavallisen ihmisen elämästä. Yksi tulevaisuuteen tähtäävä teko voisi olla ohjelma, jolla Suomen luontoa hellittäisiin. Pitkäaikaisella ohjelmalla estettäisiin saasteiden leviämistä. Esimerkiksi muovijätteestä on tullut paljon vakavampi ongelma kuin vielä ymmärretään. Sitä on kaikkialla – järvissä, joissa ja myös ilmassa, jota hengitämme. Päästämme keinotekoista ainetta surutta jatkuvasti suuria määriä luontoon, josta se lopulta pääsee kertymään eläimiin ja ihmisiin. Mikromuovissa ei ole ravintoarvoa.

Kotini lähiympäristöstä löytyy useita metsäisiä puistoalueita. Luonnonvaraisina ympäristöinä niissä on helppo ja mukava liikkua. Puut ja pensaikot antavat suojaa linnuille ja jäniksille. Syksyiset värit ovat esillä rikkaalla kirjollaan ja paistavat sateellakin harmauden läpi. Minkälaisia arvoja meille oma lähimetsä antaakaan! Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun joku on taas kuljettanut leikkaamansa tuijan oksia tai puiden lehtijätettä useaan kasaan puiden lomaan. Ei se vetele, että niitä kuskataan toisten nurkkiin. Olisi helppoa viedä roskat jätteenkeräysasemalle, joita löytyy yllättävänkin läheltä. On rikos aiheuttaa ympäristölle enää lisää rasitusta ja haittaa.

Metsäisen laakson pohjalla kulkeva sadevesiä keräävä puro on sekin vuosikymmeniä joutunut kestämään yhteiskunnan jäterasitusta kuljettamalla haisevia lentokoneiden pesuvesiä merta kohti. Vuosikymmeniä sitten purotaimenten kotina ollut vesistö on liettynyt ja rämettynyt. Suunnitelmallisesti perkaamalla siitä saisi aikaan kauniin maiseman.

Ympäristön ei tarvitse olla aina mahdollisimman pitkälle rakennettu, vähempikin riittää. Viihtyisyyttä voi monin tavoin parannella pienillä teoilla, kun vain halutaan ja kyetään näkemään luonnon arvo. Lapsen silmistä kuvastava hämmästys lintujen pesäntekopuuhista tai sammaleen vihreydestä lahon rungon kaarnassa on arvokas muistutus meille vanhemmille siitä, että luonnon suojeleminen vaatii yhteistä ja jatkuvaa työtä. Kaikilla teoilla on vaikutusta!

Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.

Pentagon – ilmaston lämpenemisen takapiru


[rapu] Havittaja (04.05.16)Marraskuun 15. päivänä käydyssä demokraattien presidenttiehdokkaiden väittelyssä Vermontin osavaltion senaattori Bernie Sanders varoitti ilmastonmuutoksen olevan suoraan yhteydessä terrorismin kasvuun. Sanders siteerasi CIA:n tutkimusta ja totesi, että maat ympäri maailmaa “tulevat kamppailemaan veden ja viljelysmaan vähyydestä ja tulette näkemään lukuisia kansainvälisiä konflikteja”.

Marraskuun 8. päivänä Maailmanpankki antoi ennusteen, jonka mukaan ilmastonmuutos syöksee 100 miljoonaa ihmistä köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Maaliskuussa National Geographic -lehden tutkimus yhdisti ilmastonmuutoksen ja Syyrian konfliktin: “Lämpenevän ilmaston pahentama vakava kuivuus sai syyrialaiset maanviljelijät hylkäämään tiluksensa ja siirtymään kaupunkeihin, mikä puolestaan auttoi laukaisemaan satoja tuhansia ihmisiä tappaneen sisällissodan.”

Hätkähdyttävä totuus on, että ilmastonmuutos voi lisätä ja pahentaa väkivaltaisuuksia. Tämän pitäisi painaa raskaana marraskuun 30. päivänä järjestettävän YK:n ilmastokokouksen edustajiston mielissä. Kokous järjestetään Pariisissa – aupungissa, joka kärsi suunnattomasti Syyrian konfliktin seurauksista marraskuun 13. päivän iskuissa. On kuitenkin toinenkin häämöttävä uhka, joka pitää nostaa esille.

Yksinkertaistetusti: Sota ja militarismi ruokkivat myös ilmastonmuutosta.

30.11.–11.12.[2015] yli 190 maan edustajat kokoontuvat Pariisissa neuvotellakseen keinoista alati selkeämpien ilmastouhkien vähentämiseksi. Järjestyksessään 21:nteen puolueiden konferenssiin (Conference of the Parties – COP21) odotetaan 25 000:ta virallista edustajaa, jotka pyrkivät luomaan laillisesti sitovan sopimuksen ilmaston lämpenemisen pitämisestä 2 °C:n alapuolella.

On kuitenkin vaikea kuvitella edustajiston suoriutuvan tehtävästään, kun yhdellä ilmaston lämpenemisen suurimmista aiheuttajista ei ole aikomustakaan suostua päästöjensä vähentämiseen. Ongelma ei tällä kertaa ole Kiina tai Yhdysvallat. Pääsyyllinen on Pentagon.

Pentagonilla on 6000 tukikohtaa Yhdysvalloissa ja yli 1000 (tarkasta määrästä on epäselvyyttä) ulkomailla, yli 60 maassa. Oman tukikohtarakennetta listaavan FY 2010 Base Structure -raporttinsa mukaan Pentagonin maailmanlaajuiseen imperiumiin kuuluu 5000 alueella yli 539 000 toimitilaa, jotka peittävät yhteensä yli 11 miljoonan hehtaarin pinta-alan.

Pentagon on myöntänyt polttavansa päivässä 350 000 barrelia öljyä (maailmassa on vain 35 maata, jotka käyttävät enemmän), mutta määrään ei ole laskettu alihankkijoiden tai aseiden toimittajien kulutusta. Pentagonin julkistamaan määrään kuuluu yli 28 000 panssaroidun ajoneuvon, tuhansien helikoptereiden, satojen hävittäjä- ja pommikoneiden sekä suunnattoman merivoimien laivaston polttoaineet. Ilmavoimien toiminta muodostaa noin puolet Pentagonin energiankulutuksesta. Loput vie merivoimat (33 %) sekä armeija (15 %). Vuonna 2012 noin 80 % Pentagonin energiankäytöstä muodostui poltetusta öljystä. Muita kulueriä olivat sähkö, maakaasu ja hiili.

Ironiseksi tilanteen tekee se, että suurin osa Pentagonin käyttämästä öljystä kuluu operaatioissa, jotka pyrkivät turvaamaan Yhdysvaltojen laivaston kuljetusreittejä ja mahdollisuuksia saada öljyä rajojensa ulkopuolelta. Toisin sanoen öljyn kulutus on riippuvainen suuremmasta öljyn kulutuksesta. Tämä ei ole kestävä energiamalli.

Poltetun öljyn määrä – ja päästöjen taakka – kasvaa joka kerta, kun Pentagon alkaa sotia (ihmiskunnan tulenarimmaksi yhdistelmäksi saattaa hyvinkin osoittautua öljy ja testosteroni). Oil Change International -järjestö arvioi Pentagonin vuosina 2003–2007 käymän, kaksi biljoonaa dollaria maksaneen Irakin sodan synnyttäneen yli kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä kuukaudessa.

Huolimatta statuksestaan planeetan suurimpana fossiilipohjaisia polttoaineita käyttävänä instituutiona Pentagon on saanut ainutlaatuisen vapautuksen sekä päästöjensä vähentämisestä että niiden ilmoittamisesta. Yhdysvallat voitti tämän palkinnon vuoden 1998 Kioton neuvotteluissa (COP4) Pentagonin vaadittua sopimukseen “kansallisen turvallisuuden säännöstä”, joka asettaisi sen operaatiot kansainvälisen arvostelun ja kontrollin ulottumattomiin. Alivaltiosihteeri Stuart Eizenstatin mukaan: “Kiotossa mukanani olleet armeijan ja puolustusministeriön edustajat saivat kaiken, mitä vaativat” (päästöjen säätelystä vapautettiin myös Pentagonin asekokeilut, armeijan harjoitukset sekä Naton operaatiot ja “rauhanturva”-tehtävät).

Nämä myönnytykset saatuaankin Yhdysvallat kuitenkin kieltäytyi vahvistamasta Kioton ilmastosopimusta. Yhdysvaltojen edustajainhuone muutti Pentagonin budjettia kieltääkseen kaikki “Kioton sopimuksen asevoimia kohtaan osoittamat rajoitukset”, ja George W. Bush hylkäsi koko ilmastosopimuksen, sillä se “vahingoittaisi Yhdysvaltojen taloutta vakavasti” (millä hän tarkoitti selkeästi nimenomaan Yhdysvaltojen öljy- ja maakaasuteollisuutta).

Nykyään Pentagon käyttää prosentin koko maan öljystä ja noin 80 % hallituksen polttamasta öljystä. Presidentti Barack Obama sai hiljattain kehuja määrättyään hallituksen virastot ja toimijat leikkaamaan kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä, mutta määräys antoi juuri Pentagonille vapauden olla julkistamatta osuuttaan ilmastokaaoksen luomisessa (Pentagonin on ollut pakko ryhtyä toimiin käytännön syistä. Taistelukenttien bensakustannukset ovat nousseet 400 dollariin gallonalta ja merenpinnan nousu uhkaa laivastotukikohtia. Pentagon sai laskettua kotimaan kasvihuonepäästöjään 9 % vuosina 2008–2012 ja pyrkii saavuttamaan 34 %:n vähennyksen vuoteen 2020 mennessä).

Viimeaikaisten paljastusten mukaan Exxonin johtoporras tiesi yhtiönsä tuotteiden lisäävän maailman ilmaston lämpöasteita, mutta he päättivät asettaa “voitot planeetan edelle” ja suunnittelivat salaisen rahoituksen kolme vuosikymmentä kestäneelle huijaukselle. Pentagon on ollut aivan yhtä tietoinen siitä, kuinka sen operaatiot romuttivat ympäristöämme. Vuonna 2014 Pentagonin päällikkö Chuck Hagel nimesi ilmastonmuutoksen “uhkien moninkertaistajaksi”, joka vaarantaa kansallisen turvallisuuden lisäämällä “maailmanlaajuista epätasapainoa, nälkää, köyhyyttä ja konflikteja”. Pentagonin strategit valmistautuivat hyödyntämään ongelmaa jo vuonna 2001 suunnittelemalla “jäättömiä” operaatioita Arktikselle. He odottivat tulevia napa-alueiden öljyvarantojen hallinnasta syntyviä konflikteja Venäjän kanssa.

Pentagonin rooli ilmaston saastuttajana on otettava osaksi tulevaa ilmastokeskustelua. Sekä öljy että aseet uhkaavat selviytymistämme. Mikäli haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, on meidän lopetettava rahan tuhlaaminen sotaan.

Gar Smith
Suomentanut Tero Virtanen
Artikkeli on alun perin julkaistu Common Dreams -sivustolla 17.11.2015. www.commondreams.org/ views/2015/11/17/hidden-villain-global-warming-pentagon
Kuva: Wikimedia Commons

 

 

 

 

Laustin lukuvinkki: Teollisen maatalouden kirous

Laustin lukuvinkki: Vandana Shiva
Oppaita toisenlaiseen tulevaisuuteen

Ympäristöaktivistit ympäri maailmaa ovat viime aikoina lisänneet toi­mintaansa saadakseen maailman ravinnontuotannon demokraattiseen hal­lintaan. Alaa hallitsevat biokemian yhtiöt ovat kasvaneet entistäkin suuremmiksi ja niiden vahingollisuus on käynyt yhä ilmeisemmäksi.

Esimerkiksi Intiassa teollisesti mani­puloidut siemenet ja teollinen maanviljely ovat vähentäneet kasvien ja viljalajien moninaisuutta. Intialla oli aiemmin 200 000 riisilajia, mikä oli tärkeää nälän­hätien estämiseksi. 1970­-luvun ”vihreän vallankumouksen” jälkeen luku romahti. Moninaisuuden tilalle tuli monokulttuuri.

Vastarinta geenimuunneltujen tuotteiden käyttöä kohtaan on kuitenkin leviämässä. Ympäristötuhosta syytettyä Monsanto­yhtymää vastaan järjestettiin lokakuussa Haagissa Hollannissa kansalaisoikeudenkäynti. Samaan aikaan eri puolilla maailmaa on organisoitu kansalaiskokouksia selvittämään suur­yhtiöiden ympäristörikoksia. Aktivismin lisääntymisen aikoihin suuri saksalainen lääkeyhtiö Bayer on ollut ostamassa Monsanto­-yhtymää. Ympäristöaktivistien silmissä kyse on ”helvetissä solmitusta liitosta”.

Haagin oikeudenkäyntiä oli järjestämässä myös johtaviin ympäristöaktivisteihin lukeutuva intialainen kirjailija ja filosofi Vandana Shiva. Hän kirjoittaa, että suuryhtiöiden ympäristörikokset ovat käyneet yhä ilmeisemmiksi. Ravinnontuotantoon ja maatalouteen tun­keutuneet yhtiöt pyrkivät alan täydelliseen hallintaan. Ne käyttävät yhä väkivaltaisem­pia menetelmiä luontoa ja ihmisiä kohtaan. Shivan mukaan vuonna 1901 perustettu Monsanto on olemassaolonsa aikana
tullut tunnetuksi tuotteistaan, jotka ovat myrkyllisiä niin ihmisille kuin ympäristölle.Ihmiselämä, yhteiskunta ja demokratia ovat tässä prosessissa uhanalaisia. Ihmisten viljelysmaita ja omaisuuksia kahmitaan liikevoittojen kasvattamiseen. Yli vuosisadan ajan pienviljelijöiden elinmahdollisuuksia on tuhottu myrkyllisten peltojen levitessä teollisen maatalouden kulttuurissa.

Vandana Shivan kotimaassa Intiassa maatalous on ollut perinteisesti pien­viljelijöiden hallitsemaa. Myrkkyjään levittävät yhtiöt ovat ajaneet miljoonia ihmisiä mailtaan. 300 000 maanviljelijää on ajautunut itsemurhaan. He olivat joutuneet toivottomaan velkakierteeseen ollessaan pakotettuja ostamaan kalliita siemeniä ja kemikaaleja. Geenimanipuloidut sie­menet eivät ole ehkäisseet tuholaisia ja rikkaruohoja. Sen sijaan ne ovat levittäneet supertuholaisia ja superrikkaruohoja. Maanviljelijöiden velkakierteet vain pahenivat.

Shiva kirjoittaa: ”Eivätkä aino­astaan maanviljelijät menehdy. Maaperäorganismimme ja pölyttäjät ovat kuolemassa. Maaperämme on kuolemassa. Yhteiskuntamme ovat kuolemassa. Lapsemme ovat kuolemassa – koska myrk­kyjä täynnä oleva ruoka aiheuttaa tauteja.”

Shiva sanoo, että geenimuunneltuja tuotteita tyrkytetään väkisin, koska yhtiöt keräävät rahaa patentoiduilla siemenillä. Yhtiöt keräävät korvauksia jokaiselta maanviljelijältä, joka kasvukaudella, joka vuonna. Monsanto on kerännyt laittomasti miljardeja Intian puuvillanviljelijöiltä. Asetuttuaan laittomasti Intiaan Monsanto hallitsi ennen pitkää 95:tä prosenttia puuvillansiementen tarjonnasta. Useimmat itsemurhan tehneistä maanviljelijöistä olivat nimenomaan puuvillanviljelijöitä.

Siementen patentoiminen on Shivan mukaan rikos maanviljelijöitä kohtaan, ovathan patentoidut siemenet kalliita. Kyseessä on myös rikos luontoa kohtaan. Väite, että lisäämällä geenejä Monsanto ”lisää” elämää, on ristiriidassa siementen oman uusiutumiskyvyn kanssa. Rikosta pahentaa se, että geenimanipuloiduilla tuotteilla vähennetään biodiversiteettiä ja luonnon monimuotoisuutta ja levitetään geneettistä saastumista.

Shivan mielestä meidän ei tule sallia ihmisille ja ympäristölle myrkyllisten tuotteiden levittämistä. Näin asetetaan koko ihmiselämä uhanalaiseksi. Luonnonvastaiset rikokset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Tällaista tulevaisuutta emme halua.

Haagin oikeudenkäynti ei ollut yksit­täinen kokoontuminen. Monsanto-­Bayer on oikeudessa monissa osissa maailmaa – Intiassa, Euroopassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Argentiinassa. Monsanton ja Bayerin yhtyminen ei ole myöskään ainoa fuusio. Sygenta on yhtymässä Chem Chinaan. Dow on yhtynyt Dupontiin. Haagissa olivat edustettuina muun muassa kansanliikkeet Intiasta, Kiinasta, Saksasta ja Sveitsistä. Kaikki liikkeet aikovat tehostaa tulevaisuuden toimintaansa.

Kemianyhtiöt ovat siis kohdanneet kasvavaa vastarintaa. Useimmat maat eivät tunnusta siemeniä ja kasveja yhtiöiden keksinnöiksi ja näin siis patentoitaviksi tuotteiksi. Tässä mielessä Monsanton vastainen liikehdintä on jo voittanut kamp­pailun. Mutta edessä on vielä paljon työtä. Myrkky-­yhtiöiden kartelli pyrkii uusilla geenimanipuloinneilla vahingoittamaan maailman ravinnontuotantoa rikastuttaak­seen pientä miljonääriryhmää.

Tapani Lausti

Lähteet:

Vandana Shiva: Ending a Century of Ecocide and Genocide, Seeding Earth democracy, Common dreams, 12.10.2016. www.commondreams.org/views/2016/10/12/ ending-century-ecocide-and-genocide-seeding- earth-democracy

Nika Knight: Monsanto Faces People’s Tribunal for Crimes Against Planet and Humanity, Common Dreams, 14.10.2016. www.commondreams.org/news/2016/10/14/ monsanto-faces-peoples-tribunal-crimes-against- planet-and-humanity

Vandana Shiva: ’Seed freedom is the answer to hunger and malnutrition’, The Guardian, 12.10.2013
www.theguardian.com/sustainable-business/ seed-freedom-hunger-malnutrition-biodiversity

Laustin lukuvinkki: Talouden kehitys: Vaurautta vai tuhlausta?

Laustin lukuvinkki: William Morris
Oppaita toisenlaiseen tulevaisuuteen

William Morrisia ja Meksikon zapatisteja erottaa vuosisata. Kuitenkin heidän yhteiskunnalliset haaveensa ovat lähellä toisiaan. He uskovat, etä ihmisen onnellisuus ei kumpua materiaalisen vaurauden kasvusta vaan sosiaalisesti tyydyttävästä elämänmuodosta. Kapitalistinen sivilisaatio tuhlaa luonnon resursseja ja tekee hyödyllisestä työstä hyödytöntä raadantaa.

Morris (1834–1896) oli englantilainen kirjailija ja taiteilija, jonka tekstit yllyttävät edelleen irrottautumaan luulottelusta, ettei ihmiskunta kykene nykyistä innoittavampaan ja humaanimpaan elämään. Zapatistit taas ovat rajallisen vaurauden oloissakin kyenneet osoittamaan, miten toisenhenkistä elämää on mahdollista luoda, kun keskitytään inhimillisesti olennaisiin asioihin kuten todelliseen demokratiaan, aineelliseen omavaraisuuteen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon.

Teollisissa yhteiskunnissakin ihmisten tajuntaan on alkanut tunkeutua tietoisuus siitä, että talouden materiaalinen kasvu ei tee meitä onnellisemmiksi. Ihmisiä kiusaa tyhjyyden tunne, uupumus tai ahdistuneisuus. On kuin meillä ei olisi sanoja kuvaamaan syitä näihin tunteisiin. Kuitenkin historian saatossa monet ajattelijat ja aktivistit ovat ymmärtäneet, missä mielessä yhteiskuntamme ovat jo kauan sitten ajautuneet hakoteille. Näitä kadonneita ajatuksia ei meille juuri opeteta. Morrisin ajattelun perintö julistaa meidänkin aikamme ihmisille, että modernit yhteiskunnat syntyivät demokraattisia virtauksia polkemalla, pienten eliittien rahanahneutta tyydyttämällä, ihmisten synnynnäistä moraalintajua vääristämällä ja kauneudentajuista mielikuvitusta latistamalla.

Morris koki todellisen vaurauden perin toisella tavalla kuin mitä on se vauraus, mistä aikamme kyynikot puhuvat: ”Vauraus on sitä, mitä Luonto meille antaa ja mitä järkevä ihminen kykenee valmistamaan Luonnon lahjoista järkevään käyttöönsä.” Morris korosti ihmisten kauneudentajua ja kykyä luoda sen pohjalta inhimillistä yhteisöllistä elämää. Tällaisen elämän mahdollistava vapaus on todellista vaurautta. Zapatistit ymmärtäisivät Morrisin ajatelua.

Nämä haaveet ovat läsnä monien nykyajan yhteiskunnallisten liikkeiden ajatuksissa. Kaupallisen yhtiökulttuurin ulkopuolella on viime vuosina levinnyt liikehdintää, joka haluaa irtautua globaalin kapitalismin tukahduttavasta otteesta. Liikehdintää on niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Olennaisen panoksen kansainväliselle liikehdinnälle ovat antaneet kolmannen maailman alkuperäiskansat. Nämä ihmiset ovat käyttäneet voimanaan historiallista luonnnonläheisyyttään. Hekin ymmärtäisivät hyvin Morrisin ajatuksia.

Zapatistit ilmestyivät muun mailman tietoisuuteen vuoden 1994 kapinallaan. Sissiliike aloitti vastarinnan vapauttaakseen Chiapasin maakunnan ihmiset uusliberaalien talousoppien kuristuksesta. Ihmiset halusivat vapautua toimeentulon ja ravinnonsaannin epävarmuudesta. Zapatistit valtasivat takaisin ihmisiltä varastettua maata ja alkoivat irrottautua monikansallisen teollistuneen maatalousbisneksen otteesta. He ovat kyenneet muodostamaan autonomisia ruuantuotantojärjestelmiä, jotka eivät ainoastaan takaa ravinnonsaantia vaan yhdistyvät osallistuvaan demokratiaan ja sukupuolten tasa-arvoon.

Ruokaomavaraisuus ilmenee siten, että ihmiset hallitsevat itse ruuantuotantoa ja jakelua sosiaalisesti oikeudenmukaisella, kulttuurisesti turvallisella ja ekologisesti kestävällä tavalla. Koululaiset oppivat käytännössä ympäristöystävällistä viljelyä ja työskentelyä osuuskunnissa ja muissa yhteisöllisissä organisaatioissa.

Paikallinen kulttuuri korostaa kaikessa sukupuolten tasa-arvoa sekä hierarkiatonta hallintoa ja opetusta. Yhteisöjen sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet radikaalilla tavalla. Zapatistien esimerkki näyttää, miten kollektiivinen, kapitalismia hylkivä vastarinta tarjoaa vaihtoehdon kansainvälisten suuryhtiöiden hallitsemalle ravinnontuotantojärjestelmälle.

Vastustaessaan kaiken elämän, opetuksen ja maanomistuksen kaupallistamista zapatistit ovat luoneet edellytykset keskinäiseen solidaarisuuteen kykenevälle elämänmuodolle. He ovat näin lähettäneet viestin kehittyneiden teollisuusmaiden liikkeille.

Zapatistien vastarinta ei kohdistunut vain Meksikon hallitukseen vaan myös Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen Naftaan, joka oli horjuttamassa maan taloutta tavallista kansaa vahingoittavalla tavalla. Tilanteesta hermostunut Meksikon hallitus lähetti sotilaita ahdistelemaan zapatistisissejä samaan aikaan kun Yhdysvaltain markkinaideologit ja pankkipiirit ilmaisivat huolestuneisuuttaan investointiensa turvallisuudesta. Mutta zapatistit olivat historioitsija Vijay Prashadin ilmaisun mukaan saaneet jo ”jalkansa historian ovenrakoon”. Historia oli nytkähtänyt eteenpäin. Zapatistit osoittivat, että muillakin kuin globaalin kapitalismin ja Washingtonin edustajilla oli painavaa sanottavaa nykyisistä ongelmista ja tulevaisuuden suunnasta.

Zapatistien esimerkki on vaikuttanut moniin aikamme yhteiskunnallisiin liikkeisiin, ympäristöliikkeistä naisten tasa-arvoliikkeisiiin ja myös viime aikoina levinneisiin ruoka-aktivistiliikkeisiin. Zapatistit ja muut etelän liikkeet opettavat, että ilmastokatastrofin välttämiseksi on ymmärrettävä, että taloudelliselle kasvulle on asetettava sosiaaliset ja ekologiset rajat. On vahvistettava paikallistalouksia, harjoitettava ekologista maanviljelyä ja kehitettävä demokraattisia hallintomuotoja. Hillittömälle kulutuskulttuurille on asetettava rajat.

Aikamme ympäristöliike on kehittänyt lukemattomia keinoja ympäristötuhon estämiseksi. Niiden soveltaminen käytäntöön edellyttää kuitenkin kapitalismin vastaista joukkovoimaa. Joka tapauksessa nyt, omana aikanamme, on mahdollista yhdistää William Morrisin haaveet hajakeskitetystä, kollektiivisesta ja ekologisesta yhteiskunnasta, zapatistien luonnonläheiset demokraattiset innovaatiot sekä modernin teknologian tarjoamat ratkaisut. Morrisin elämäkerran kirjoittaja Fiona MacCarthy sanoo, että Morrisin ajan ongelmat ovat tänä päivänä yhä polttavampia. Teknologian kehitys on tuhonnut ihmisten arkisia taitoja ja kyvyn tuntea ylpeyttä omista aikaansaannoksista. On kuin elämä olisi luisunut ihmisten otteesta. Zapatistit ovat osoittaneet, että vaatimattomissakin oloissa on mahdollista toteuttaa ihmisarvoista elämää. MacCarthy taas sanoo, että on kuin Morris puhuisi oman aikamme ihmisille.

Teksti: Tapani Lausti

Lähteet:

Levi Gahman: ”Food Sovereignty in Rebellion: Decolonization, Autonomy, Gender Equity, and the Zapatista Solution.” Solutions, July 2016.
www.thesolutionsjournal.com/article/food-sovereignty-rebellion-decolonization-autonomy-gender-equity-zapatista-solution/

Laura Carlsen: ”Zapatistas at Twenty”. Foreign Policy in Focus,  14.1.2014 fpif.org/zapatistas-twenty/


Jeff Conant: ”What the Zapatistas Can Teach us About the Climate Crisis”. Foreign Policy in Focus, 3.8.2010
fpif.org/what_the_zapatistas_can_teach_us_about_the_climate_crisis/

Tapani Lausti: William Morrisin profetiat:
www.lausti.com/articles/Tienviittoja/morris.html

Tapani Lausti: Haaveita menneisyyden hämärästä:
www.lausti.com/articles/books/morris.html

Rauhantekijä: Vanessa Grayn taistelu öljyteollisuutta vastaan

Muutamaa päivää ennen vuoden 2015 jouluaattoa 23-vuotias nainen lukitsee itsensä öljy­putkeen eteläisessä Kanadassa. Kahden ystävänsä avustuksella hän vääntää venttiilin kiinni ja pysäyttää öljyn virtauksen kolmeksi tunniksi. Nainen ystävineen pidätetään ja asetetaan syytteeseen ilkivallasta sekä ihmishengen vaarantamisesta. Jälkimmäisestä saattaa enimmillään seurata yli 25 vuoden vankeustuomio.

Nuori nainen on Vanessa Gray. Hän istuu minua vasta­päätä montrealilaisessa kahvilassa ja on silminnähden turhautunut. Vanessan koti sijaitsee Aamjiwnaang-reservaatissa ­Sarnian kaupungissa. Alue tunnetaan Kanadassa myös nimellä ”Kemikaalilaakso”. Eteläisessä ­Ontariossa sijaitsevasta alueesta on 70 viime vuoden aikana kasvanut maan merkittävin petrokemiallisen teollisuuden keskittymä, jossa toimii yli 60 öljynjalostamoa sekä muuta raskasta teollisuutta. Enbridge-yhtiön operoima Line 9A -öljyputki saa alkunsa aivan Vanessan kodin liepeiltä – maalta, joka alun perin kuului anishanaabe-alkuperäis­kansalle.

Koti myrkyllisellä maaperällä

Kemikaalilaakso on yksi ­Pohjois-Amerikan myrkyllisimmistä alueista. Petrokemiallisten jalostamoiden päästöihin lukeutuu raskasmetalleja, kuten elohopeaa ja lyijyä, sekä muita ­terveydelle haitallisia yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteitä ja bentseeniä. Teollisuuden aiheuttamilla päästöillä on ollut vakavia seurauksia alueen vesistöille, maaperälle ja ilmalle. Myrkyllinen elinympäristö on vaikuttanut myös ihmisten terveyteen.

”Normaalien” päästöjen lisäksi Kemikaalilaaksossa sattuu ­toisinaan myrkyllisiä vuotoja, joiden vuoksi lapsia lähetetään kotiin ­kouluista ja päiväkodeista, ja ­ihmisiä kehotetaan pysyttelemään sisätiloissa.

Vanessa on seurannut läheltä saasteiden vaikutuksia. ”Aamjiwnaangissa syöpädiagnoosit ovat hyvin yleisiä ja monet ihmiset kärsivät kroonisista hengitystie­ongelmista.” Myös keskenmenojen yleisyys sekä ­tilastollisesti merkit­tävä vinouma vastasyntyneiden sukupuolijakaumassa kielivät poikkeuksellisista oloista – ­Kemikaalilaakson läheisyydessä syntyy huomattavasti enemmän tyttölapsia kuin poikia.

Saastuneen ­elinympäristön ja jatkuvien riskien vuoksi monet Aamjiwnaangin asukkaista ovat väsyneitä ja toivottomia. ­”Erityisesti pienten lasten vanhemmat elävät jatkuvassa pelossa”, Vanessa kertoo.

Viranomaiset eivät juuri puutu teollisuuden toimiin. Ilmaan ja vesistöihin päätyvien päästöjen valvonta ontuu, eikä kenelläkään tunnu olevan tarkkaa tietoa siitä, millaisia ­yhteisvaikutuksia lukuisilla erilaisilla päästöillä ­mahdollisesti on. Viranomaisilta ei myöskään ole löytynyt halukkuutta tehdä kattavia selvityksiä teollisuuden aiheuttamista ympäristö- tai terveysvaikutuksista Kemikaali­laaksossa ja sen läheisyydessä.

Kuva: Michael Toledano
Kuva: Michael Toledano


Monien ristiriitojen öljyputki

Vanessa Grayn päätös sulkea Line 9 -öljyputki ei ollut hetken mielijohde, toisin kuin paikallinen poliisi ja lehdistö ovat antaneet ymmärtää. Venttiilin sulkeminen oli äärimmäinen keino saada näkyvyyttä öljyteollisuuden aiheuttamille ongelmille, joita vastaan Vanessa on taistellut yhteisössään vuosien ajan. ”Perinteisten” kansalaisvaikuttamisen keinojen ajauduttua umpikujaan kerta toisensa jälkeen öljyputken sulkeminen vaikutti viimeiseltä keinolta saada huomiota Line 9 -putken vaaroille.

Line 9 on viime vuosina herättänyt ristiriitaisia tunteita Kanadassa. Yli 40 vuotta toiminnassa ollut putki kuljetti alun perin öljyä lännestä itään, mutta 90-luvun lopulla kulkusuuntaa muutettiin. Vuosina 2012–2015 maan kansallinen energiakomitea myönsi Enbridge-yhtiölle tarvittavat luvat muuttaa öljyn kulkusuunta takaisin lännestä itään. Samalla yhtiö sai luvan lisätä putken kapasiteettia 240 000 barrelista 300 000 barreliin päivässä sekä oikeuden kuljettaa Albertan öljyhiekasta jalostettua öljyä putkea pitkin.

Vanessa näkee energiakomitean päätöksessä monia vakavia ongelmia. ”Lupaprosessiin liittyvät kuulemiset eivät olleet riittäviä, ja alkuperäis- ja paikallisväestön vastaäänet jätettiin huomioimatta päätöksenteossa. Tämä rikkoo kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettuja alkuperäiskansojen oikeuksia ja asettaa kyseenalaiseksi energiakysymyksiin liittyvän demokraattisen päätöksenteon perusteet.”

Toinen merkittävä ongelma liittyy öljyhiekan talteenottoon, jalostamiseen ja kuljettamiseen. Öljyhiekan hyödyntäminen on ­aiheuttanut laajoja ympäristötuhoja Albertan provinssissa pohjoisessa Kanadassa, jossa maan mittavat öljyhiekkaesiintymät sijaitsevat. Prosessi vaatii suuria määriä vettä ja jättää jälkeensä myrkyllisiä jätevesiä, kaivosjätteitä ja käyttö­kelvottomia maa-alueita. Öljyhiekan tuotanto on myös merkittävä ­kasvihuonepäästöjen lähde.

”Ongelmista on paljon todisteita, joiden pitäisi riittää estämään öljyhiekan jalostus.” Nuori nainen hörppää lisää kahvia ja katsoo tiiviisti silmiin. Hänen rauhallisesta puhetyylistään välittyy varmuus ja asiantuntemus. ”Line 9 -putkelle myönnetyt luvat tarjoavat oikeutuksen öljyhiekan käytölle.”

Öljyn kuljettamiseen putkia ­pitkin liittyy myös ­vuotoriskejä, jotka pahimmillaan ­johtavat ­katastrofaalisiin ja laajalle ulottuviin seurauksiin. Pohjois-Amerikassa on tapahtunut lukuisia öljyputkien vuoto-onnettomuuksia. Vanessa muistuttaa Yhdysvalloissa vuonna 2010 tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa noin 4 200 m3 öljyhiekasta jalostettua öljyä valui Enbridgen 6B-öljyputkesta Kalamazoo­jokeen. Siivoustyöt ovat maksaneet satoja miljoonia dollareita eikä operaatiota ole vieläkään saatu päätökseen. Ongelmia on aiheuttanut esimerkiksi se, että öljyhiekasta jalostettu öljy reagoi eri tavalla veteen kuin ­tavallinen raakaöljy, mikä vaikeuttaa sen ­siivoamista.

Vanessan mukaan tämäntyyppiset ympäristöongelmat ja riskit ovat kerta kaikkiaan liian suuria. ”Line 9 on turvallisempi suljettuna kuin toiminnassa”, hän toteaa painokkaasti.

Samaa mieltä ovat monet yhteisön asukkaat, jotka ovat ­järjestäytyneet Aamjiwnaang and Sarnia Against Pipelines (ASAP) ­-ryhmittymäksi. ASAP tekee monenlaista vaikuttamistyötä ja kampanjointia Kanadassa. Yksi keino lisätä tietoisuutta öljy­teollisuuden riskeistä on vuosittain järjestettävä Toxic Tour, joka ­rikkoo perinteisten turistimatkojen ­idyllin – kiertoajelun aikana ihmiset ­pääsevät omin silmin näkemään, millaista on arkipäivä Kemikaalilaaksossa. Vanessa on yksi ASAP:n perustajajäsenistä sekä Toxic Tourin pääorganisaattoreista yhdessä ­siskonsa Lindsayn kanssa.

Öljyteollisuuden intressit menevät ihmisten ja ympäristön edelle

Line 9 -öljyputki on vain pieni osa laajempaa kokonaisuutta. Lukuisat öljyputket Kanadassa ja Yhdysvalloissa muodostavat tiheän verkoston, ja uusia putkia on sekä suunnitteilla että rakennusvaiheessa.

Viime vuosina Kanadassa ­tunteita ovat kuumentaneet erityisesti Energy East – ja Northern Gateway -öljyputkihankkeet, ­joiden tarkoituksena on kasvattaa ­itä- ja länsirannikon jalostamoihin kuljetettavan öljyn määrää. Yhdysvaltojen puolella Dakota Access -putki on herättänyt ­kiivasta ­vastustusta The Standing Rock Sioux -alkuperäiskansan ja heidän tukijoidensa keskuudessa.

Monille alkuperäiskansojen edustajille nämä hankkeet edustavat vakiintunutta toimintamallia, jossa öljyteollisuuden intressit menevät paikallisväestöjen ­etujen ja ympäristön hyvinvoinnin edelle. Vanessa selittää, että ne ovat osa kolonialististen rakenteiden ­jatkumoa, jossa alkuperäiskansoilta on systemaattisesti viety mahdollisuudet turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön.

”Kanadassa monet alkuperäiskansojen edustajat elävät kurjissa oloissa ja puutetta on esimerkiksi puhtaasta juomavedestä.” Vanessa huokaisee syvään ja jatkaa: ”Uusien öljyputkien rakentaminen ei paranna heidän tilannettaan.”

Ei liene ihme, että juuri alku­peräiskansojen edustajat ovat olleet öljyputkien vastaisen ­taistelun ­eturintamassa. Myös Vanessan ­aistelu linkittyy tähän laajempaan kamppailuun oikeudenmukaisuuden puolesta.

Oikeustapaus tuo esille öljyputken riskit

Vanessa odottaa parhaillaan oikeudenkäyntiä, jossa voi käydä huonosti. Kolmen naisen syyte­listaan lisättiin viime hetkellä syyte ihmishengen vaarantamisesta, josta voi pahimmillaan saada yli 25 ­vuoden vankeustuomion.

Tuleva oikeudenkäynti ­huolestuttaa jonkin verran nuorta aktivistia, vaikka hänen mukaansa syytteet eivät ole erityisen ­vahvalla pohjalla. Kolmikko varoitti ­Enbridgeä kahdesti ennen ­venttiilin sulkemista, ja on todennäköistä, että yhtiö ehti sulkea öljyputken ennen heitä. Toisekseen, Enbridge joutuu oikeudessa selittämään, miksi Line 9 on niin vaarallinen, että sen sulkeminen saattaa johtaa ihmishenkien vaarantumiseen.

”Miten Enbridge pystyy perustelemaan, että näin vaarallinen putki voi olla ylipäätään toiminnassa?”, Vanessa kysyy.

Vanessa on saanut ­paljon huomiota suoran ­toiminnan ­seurauksena. Lehdistö on ­osoittanut kiinnostusta tapaukseen, ja useat kansalaisjärjestöt sekä opiskelija­ryhmät ovat kampanjoineet kolmikon puolesta. Toisaalta monet Sarniassa ovat ­suhtautuneet ­kielteisesti naisten päätökseen ­sulkea venttiili – alueen talous on vahvasti riippuvainen öljyteollisuudesta ja monet saavat elantonsa työskentelemällä Kemikaalilaakson jalostamoissa.

Vanessa uskoo, että hänen ­tapauksestaan pyritään ­tekemään ennakkotapaus, joka toimisi varoituksena suoraa toimintaa harkitseville jatkossa. Tästä ­kielii syytelistan sisältö ja paino. Hän kertoo, että aktivistit sulkivat Line 9 -öljyputken muutamaa ­viikkoa aiemmin Montrealissa, mutta heidän saamansa syytteet ovat vähemmän raskaita.

Tulevasta oikeustapauksesta huolimatta Vanessa aikoo jatkaa taisteluaan öljyjättejä vastaan ja ympäristöoikeudenmukaisuuden puolesta.

Hän ei ole huolissaan omasta puolestaan vaan siitä, mitä ­Enbridgen kaltaisten suuryritysten toiminta voi aiheuttaa ympäristölle sekä öljyputkien ja jalostamoiden läheisyydessä asuville ihmisille. ”Öljyteollisuus käärii voitot, mutta me kannamme riskit”, Vanessa ­tiivistää.

Useimmilla alkuperäiskansoilla on syvä suhde maahan, ja myös Vanessaa ajaa velvollisuus puolustaa maita, joita hänen kansansa on asuttanut vuosisatojen ajan. ”Vereni virtaa syvemmällä kuin öljyputket.”

Lisätietoja Vanessan tapauksesta sekä taistelusta Line 9 -putkea vastaan:

Line 9 Shut Down
line9shutdown.ca/the-case/

Aamjiwnaang Solidarity Against Chemical Valley
aamjiwnaangsolidarity.com/

 

KANADAN ENERGIATEOLLISUUS

•     Kanadan primäärienergiantuotanto perustuu suurilta osin fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen; uusiutuvat energialähteet vastaavat 18,9:ää % maan primäärienergiantuotannosta.
•    Öljy- ja maakaasuteollisuus muodostavat 13,7 % Kanadan bruttokansantuotteesta (BKT).
•    Kanada on viidenneksi suurin raakaöljyn tuottaja, ja öljynviennissä maa sijoittuu kolmanneksi. Kanadan energian viennistä 93 % suuntautuu Yhdysvaltoihin.
•     Kanadalla on kolmanneksi suurimmat todistetut öljyvarannot maailmassa. Näistä öljyvarannoista 97 % sijaitsee öljyhiekka-alueilla, joista suurin on Albertan provinssissa. Vuonna 2010 öljyhiekasta tuotetun öljyn tuotanto ylitti perinteisen maaöljyn tuotannon.

 Öljyn kuljettaminen
•     Valtaosa öljystä kulkee Kanadassa putkia pitkin.
•     Kanadan öljyputkiverkosto on yhteensä noin 840 000 kilometriä pitkä. Verkoston kuljetus­kapasiteetti on noin 3,7 miljoonaa barrelia päivässä. Monet öljy­putket kulkevat Yhdysvaltojen puolelle.
•    Enbridge, TransCanada ja Kinder Morgan ovat keskeisiä toimijoita öljyn kuljettamisessa.
•     Enbridgen Kanadassa ja Yhdysvalloissa toimiva öljy- ja maakaasuputkiverkosto on maailman suurin. Line 9 -öljyputki kuuluu tähän verkostoon.
•     Kanada pyrkii lisäämään öljynkuljetuksen kapasiteettia rakentamalla uusia öljyputkia. Tuoreimpia esimerkkejä ovat Enbridgen Northern Gateway – ja TransCanadan Energy East -hankkeet. Ensin mainitun tarkoituksena on kuljettaa öljyhiekasta jalostettua öljyä Albertasta länsirannikolle. Viimeksi mainitun tavoitteena on muuttaa Albertasta itään kulkeva 40 vuotta vanha maakaasuputki öljyputkeksi ja laajentaa sitä. Molemmat hankkeet ovat aiheuttaneet paljon vastustusta.

 Line 9
•     Enbridge-yhtiön Line 9 on ollut toiminnassa vuodesta 1976 lähtien.
•    Line 9 kulkee Ontarion provinssista itäiseen Quebecin provinssiin. Se muodostuu Line 9A – ja 9B -putkista.
•    Putken varrella on paljon viljelymaita, ekosysteemiltään rikkaita alueita sekä jokia, järviä ja pohjavesivarastoja. Noin 9 miljoonaa ihmistä asuu 50 kilometrin säteellä putkesta, mukaan lukien 18 alkuperäiskansaa.
•     Vuosina 2012–2015 kansallinen energiakomitea myönsi yhtiölle luvat kääntää öljyn kulkusuunta lännestä itään, lisätä putken kapasiteettia ja kuljettaa öljyhiekasta jalostettua öljyä. Hankkeen vastustajat ovat huolissaan putken turvallisuudesta.
•     Putken historian aikana on tapahtunut 35 vuotoa.

 Öljyn kuljettamiseen  liittyviä riskejä
•     Kanadassa tapahtuu vuosittain satoja öljyvuotoja, joista noin 17 % on peräisin öljyputkista. Yksittäisen öljyputkivuodon suuruus on keskimäärin 4 tonnia.
•    Öljyhiekasta tuotettu öljy on raskaampaa ja syövyttävämpää kuin tavallinen öljy. Useat tahot ovat arvioineet, etteivät perinteisen raakaöljyn ja/tai maakaasun kuljettamiseen suunnitellut putket sovellu tämäntyyppisen öljyn kuljettamiseen.
•    Perinteisen raakaöljyn tavoin öljyhiekasta jalostettu öljy kelluu vedessä jonkin aikaa. Se kuitenkin vajoaa pohjaan ajan kanssa, mikä vaikeuttaa puhdistustöitä onnettomuuden sattuessa.
•    Myös muihin öljynkuljetusmuotoihin liittyy riskejä. Quebecin provinssissa sijaitsevassa Lac-Méganticin kaupungissa tapahtuneessa öljyjunaonnettomuudessa kuoli 47 ihmistä vuonna 2013.

Lähteet:
Earthjustice earthjustice.org/our_work/cases/2009/tar-sands-and-the-alberta-clipper

IPCC www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg3/en/ch4s4-3-1-4.html

National Energy Board www.neb-one.gc.ca/pplctnflng/mjrpp/ln9brvrsl/index-eng.html

Natural Resources Canada  www.nrcan.gc.ca/sites/www.nrcan.gc.ca/files/energy/files/pdf/EnergyFactBook2015-Eng_Web.pdf  

Union of Concerned Scientists www.ucsusa.org/clean-vehicles/all-about-oil/what-are-tar-sands#.V_GEzIV96C4

Winston Revie, R. (2015). Oil and Gas Pipelines: ­Integrity and Safety Handbook.

 

Teksti: Janica Anderzén
Kuva: Sophie Sanniti