Avainsana-arkisto: Umpihanki

Tulevaisuudella on pitkä menneisyys

Rasismi on äärimmäisen muuntautumiskykyinen. Nykyisin vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että on puhuttava enemmänkin rasismeista ja niiden eri muodoista kuin yhdestä yhtenäisestä rasistisesta maailmankatsomuksesta -tai kuvasta. Rasismi on puhetapojen ja käytäntöjen järjestelmä, joka oikeuttaa ja uusintaa kulloinkin vallitsevia yhteiskunnallisia valtasuhteita. Modernin tieteellisen rasismin piirissä ne määritellään luonnollisiksi ihmisryhmien välisiksi valtasuhteiksi, joiden perustana ovat väitetyt periytyvät fyysiset piirteet (esimerkiksi ihonväri ja/tai kallon muoto). Yksilön käyttäytyminen määräytyy myös ennen kaikkea rodullis-kulttuurisesta ryhmästä, johon hän kuuluu. Roduiksi määriteltyjen ihmisryhmien välillä vallitsee hierarkia, jonka mukaan jotkut niistä ovat periytyvien, muuttumattomien henkisten ja kulttuuristen ominaisuuksiensa ansiosta ylempiä ja toiset alempia. Kulttuurinen rasismi on luopunut näennäisesti biologisen rodun käsitteestä ja nostanut valtasuhteita määrittäväksi tekijäksi etnisyyden, kulttuurin ja uskonnon.

Teoksen ensimmäisessä painoksessa vuonna 1998 saatoimme kirjoittaa, että ”skinit ovat rasistisen ulkomaalaisvastaisuuden näkyvin toiminnallinen subjekti ja sen väkivallan ’julkiset’ kasvot”. Skinien tilan ovat valloittaneet rasismiin tukeutuvat radikaalin oikeiston puolueet. Nyt rasistisen politiikan edustajina argumentoivat nais- ja miespoliitikot hyvin istuvissa puvuissaan. Myös rasismin muodot ovat muuttuneet. Biologisten perustelujen sijasta rasistinen puhe tukeutuu kulttuuriseen rasismiin. Antisemitismin sijaan rasismikeskustelun ytimeen on noussut muslimivastainen rasismi.

 

* * *

 

Rasistinen vihapuhe ja väkivalta maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) totesi vuonna 2016 ”kansallispopulismin ja ulkomaalaisvastaisen vihapuheen voimakkaan kasvun” olevan olennaisia tulevaisuuden haasteita. Rasistisista äärioikeistolaisista puolueista on tullut eurooppalaisessa politiikassa salonkikelpoisia, jopa hallituspuolueita. Itä-Euroopassa on menossa radikaali oikeistopopulismin vallankumous, joka on nostattanut rasistisen ulkomaalaisvastaisuuden lisäksi erityisesti juutalais- ja romanivastaisuutta.

Euroopassa rasistiset liikkeet ovat imeneet itseensä lisävoimaa kasvavan pakolaisvirran tuottamista huolista kansalaisten keskuudessa. Euroopan unionin jäsenmaihin saapui arvioiden mukaan vuonna 2014 noin 560 000 ja vuonna 2015 noin 1 260 000 turvapaikanhakijaa. Pakolaismäärän kasvun takana ovat ennen kaikkea Afganistanin, Irakin ja Syyrian konfliktit sekä kasvava maailmanlaajuinen eriarvoisuus, globalisaatio ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Pakolaisten määrän kasvu on saanut useat johtavat poliitikot Yhdysvalloissa ja Euroopassa lietsomaan rasistista mielialaa. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump herätti kansainvälistä huomiota tammikuussa 2018 viitatessaan Haitiin ja Afrikan maihin: ”Miksi meidän pitäisi sallia maahanmuutto persläpimaista?” Trump rakentaa muuria Meksikon rajalle ja kutsui vaalikampanjansa aikana Yhdysvaltoihin saapuvia meksikolaissiirtolaisia huumekauppiaiksi ja tappajiksi. Euroopassa Unkarin pääministeri Viktor Orbán julisti, että ”kaikki terroristit ovat maahanmuuttajia”. Unkari pystytti piikkilangasta aidan rajoilleen pakolaisten tulon estämiseksi. Vuoden 2015 lopulla 87 prosenttia unkarilaisista tuki Orbánin ratkaisua.

 

* * *

 

Rasismiksi ulkomaalaisvastaiset ennakkoluulot muuttuvat, kun sosiaaliset ja kulttuuriset erot ryhdytään mieltämään luonnollisiksi ja muuttumattomiksi tavoitteena yhteiskunnallisten valtasuhteiden tietoinen oikeuttaminen ja uusintaminen. Tällöin rasismi ei ole muukalaisvastainen ennakkoluulo, vaan siihen liittyy tietyn ihmisryhmän taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen syrjintä. Valtaväestön ennakkoluuloihin perustuva ulkomaalais- ja pakolaisvastaisuus on usein voitettavissa vakaissa ja sosiaalis-taloudelliseen tasa-arvoon pyrkivissä oloissa valistuksella, toisiinsa tutustumisella, yhdessä tekemisellä ja vieraan integroitumisella yhteiskuntaan. Rasismin voittaminen vaatii ennen kaikkea yhteiskunnallisten, poliittisten ja taloudellisten valtasuhteiden muutosta sekä yhteiskunnallisia uudistuksia.

 

Rauhanpuolustajien ja Rosebudin uudessa Umpihanki-kirjasarjassa on julkaistu neljäs, täydennetty painos Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon kirjasta Kallonmittaajia ja skinejä: rasismin aatehistoriaa. Yllä on otteita kirjan esipuheesta.

 

 

Mitä on punk? Siitä ilmestyi nyt tietokirja lapsille

Monet alkuperäiset punkkarit lähestyvät jo eläkeikää. Heillä on lapsia ja lapsenlapsia. Punk on tullut jäädäkseen suomalaiseen kulttuuriin, mutta siitä ei ole juurikaan kirjoitettu lapsille. Nyt tämä puute on korjattu: Mitä on punk? on 5–12-vuotiaille lapsille suunnattu tietokirja.

Kirja kertoo lapsiystävällisesti, mitä vuonna 1977 syntynyt punkrock on. Punkin ideologiaan kuuluu kapina turhia sääntöjä vastaan. Punkkarit ottavat ohjat omiin käsiinsä tee se itse -periaatteen mukaisesti. Kuka tahansa saattaa perustaa bändin tai pienlehden. Kaikki saavat piirtää, laulaa, soittaa, tanssia, kirjoittaa tai ilmaista muuten itseään. Tämä punkin perusajatus toimii myös osallistavana lastenkirjan aiheena: tarkoitus on saada myös lapsi toimimaan omaehtoisesti. Punk on hauskaa!

Mitä on punk? -kirjan julkaistaan Rosebud Booksin ja Suomen Rauhanpuolustajien uudessa Umpihanki-kirjasarjassa. Rauhanpuolustajien ja Liken Pystykorva-sarja räksytti viimeiset haukkunsa vuoden 2017 lopussa. Pystykorva tarjosi vuosina 1997–2017 yli 200 yhteiskunnallisen ja poliittisen kirjallisuuden merkkiteosta ja keskustelua herättävää pamflettia. Pystykorvan rinnalla moni kustantamo reivasi kurssiaan uusille vesille. Tästä huolimatta aktivisti(kustantaja)t päätyivät Umpihankeen tarpomaan koska vapauden kaiho ja tarve julkaista maailmaa muuttavaa kirjallisuutta on yhä valtava.

Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki. – Aaro Hellaakoski

Timo Kalevi Forss & Aiju Salminen: Mitä on punk? (Umpihanki 2018)

Timo Kalevi Forss (s. 1967) on helsinkiläinen kirjailija, muusikko ja toimittaja, hän on kirjoittanut useita musiikkiaiheisia kirjoja kuten Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Toverit herätkää – poliittinen laululiike Suomessa.

Aiju Salminen (s. 1979) on kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Hän on tehnyt kuvituksia mm. Tittamari Marttisen lastenkirjoihin ja häneltä on julkaistu oma sarjakuva-albumi Potaatit.

 

Astu Umpihankeen!


Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.
– Aaro Hellaakoski

Umpihanki on Rosebudin ja Suomen Rauhanpuolustajien uusi yhteinen kirjasarja. Rauhanpuolustajien ja Liken Pystykorva-sarja räksytti viimeiset haukkunsa vuoden 2017 lopussa. Pystykorva tarjosi vuosina 1997–2017 yli 200 yhteiskunnallisen ja poliittisen kirjallisuuden merkkiteosta ja keskustelua herättävää pamflettia.

Umpihankeen päädyttiin, koska tarve julkaista vaihtoehtoista kirjallisuutta on yhä valtava.

Aaro Hellaakoskelta lainattu sitaatti on Umpihanki-sarjan tunnus. Vuoden 2018 tuotanto kuvastaa hyvin luvassa olevaa yllätyksellisyyttä ja monipuolisuutta.

Umpihankeen suunnistetaan kustantamalla muun muassa punk-hengessä yhteiskunnallista lastenkirjallisuutta ja Suomessa aivan liian heikosti tunnettua uutta venäläistä sarjakuvaa, eikä amerikkalainen aktivismikaan juuri ole täällä esillä vaikka yltiöpopulistinen presidentti pitääkin maan hyvin lööpeissä. Päivitettynä julkaistiin rasismin aatehistorian suomalainen klassikkoteos Kallonmittaajia ja skinejä. Digitalisoituvassa maailmassa jatketaan vastavirtaan legendaarisen Solidaarisuuskalenterin julkaisemisella. Uskomme vahvasti perinteisen painetun kirjan kestävyyteen käyttöliittymänä myös ensi vuosisadalla.