Avainsana-arkisto: sotaharjoitukset

Pääkirjoitus: Rauhanmerellä sotilasruuhka

Uutisissa kerrottiin äskettäin, että kiinalainen laivasto-osasto on saapumassa heinäkuussa Itämerelle harjoittelemaan Venäjän laivaston kanssa. Tähän mennessähän kaukaisimmat tänne harjoittelemaan tulleet alukset ovat olleet Tyynenmeren toiselta laidalta.

Ruotsi järjestäää syyskuussa Aurora 17 -sotaharjoitukset, joihin osallistuvat armeijan kaikki aselajit. Suomalaisten lisäksi harjoituksiin Ruotsin maaperällä osallistuu ensimmäistä kertaa myös yhdysvaltalaissotilaita. Käytännössä samaan aikaan Venäjä pitää valtavat Zapad (’länsi’) 2017 -sotaharjoitukset yhdessä Valko-Venäjän kanssa. Itämeren alueella tulee siis olemaan melkoinen sotilasruuhka maalla, merellä ja ilmassa. Kylmän sodan jälkeen tällaista tilannetta ei ole ollut. Nyt sitten kiistellään siitä, kuka aloitti aseidenkalistelun – sen sijaan että miettisimme sitä, kuka ensimmäisenä tekisi aloitteen jännitteen liennyttämiseksi.

Rauhanpuolustajat järjesti pienen mutta näyttävän mielenilmauksen Rovaniemellä Suomen järjestämiä ACE 2017 -ilmasotaharjoituksia vastaan toukokuussa. Suomalaiset rauhanjärjestöt ilmaisivat yhdessä huolensa harjoituksista. Nato-maiden sotilaskoneiden, muun muassa USA:n B-52-pommikoneen, vierailu Suomen isännöimissä sotaharjoituksissa on väärä signaali suurvaltojen lisääntyneeseen sotilaallisen aktiivisuuteen lähialueellamme. Rauhanjärjestöjen mielenilmaus herätti vastarintaa. Jälleen kerran leimakirves heilui väittäen, että olisimme Venäjän asialla, koska emme vastusta sen järjestämiä sotaharjoituksia. Rauhanjärjestöt pitävät tietysti kaikkien maiden sotaharjoituksia turhina – mutta suomalaisina toimijoina huolemme kohdistuu erityisesti siihen, miten Suomi asemoituu ja näyttäytyy turvallisuuspolitiikassaan. Emme ole järjestäneet mielenosoituksia sen kummemmin Venäjän omia sotaharjoituksia vastaan kuin protestoineet USA:n ja Nato-jäsenten harjoittelua vastaan lähialueiden Nato-maissa, vaikka rauhanjärjestöt ajavat nimenomaan kaikkien maiden aseidenriisuntaa ja liennytystä.

Itämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä, herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Kiihtyvä sotilaallinen luonnonvarojen haaskaus ja sen mukanaan tuomat ympäristöongelmat vain lisäävät Itämeremme ahdinkoa. Nekin voimavarat pitää valjastaa kansainvälisessä yhteistyössä suurimman turvallisuusuhkamme, ilmastonmuutoksen, torjuntaan.

Kesästä voi nauttia rauhallisemminkin. Rauhanjärjestöillä on eri puolilla Suomea monenlaista toimintaa pitkin kesää. Kootusti ne löytyvät järjestöjen yhteisiltä rauha.org-nettisivuilta. Muita suositeltavia kesänautintoja ovat esimerkiksi leijojen lennättely, kaarnalaivojen uittelu ja käpylehmien paimennus.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Sota ei syty itsestään

rovaniemi3_17Kansainvälisen rauhanliikkeen sanotaan olevan kuollut, mutta Lapissa rauhanmielenosoitus yhdisti ihmisiä yli rajojen.

 

 On sunnuntai 21.5. kello 9.10, istun tilausbussissa, jonka määränpää on Rovaniemi.

Mikä minut sai matkaan? Vähemmän jalojen syiden, kuten joutilaisuuden, lisäksi minulla oli ja on edelleen tunne, että yksilönä on tärkeää käyttää demokraattisia oikeuksiaan, kuten mielenosoitusoikeutta, ilmaistakseen mielipiteensä. Toisekseen olen kauhistunut siitä, miten lyhytnäköistä turvallisuuspolitiikkaa Suomessa tällä hetkellä harjoitetaan.

Hannu Ketoharju harmittelee, että rauhantyössä on sukupolvikuilu. Hänen mukaansa nuoria on vaikeaa saada Naton vastaisiin mielenosoituksiin. Vilkaisu ympäri bussia vahvistaa asian, valtaosa rauhanaktiiveista on huomattavasti itseäni, 26-vuotiasta opiskelijaa, vanhempia.

Martti Vaskonen pitää bussikyytiläisille, pohjoissavolaisille ja pohjoiskarjalaisille rauhanaktivisteille, pienen puheen. Hän kertoo, kuinka koko idea Rauhanpuolustajien matkasta Lappiin sai alkunsa liikkeelle. Martti antoi matkalle alkusysäyksen soittamalla huhtikuussa Kerstin Tuomalalle, Lapin Rauhanpuolustajien aktiiville, ”varoituspuhelun”. Hän ilmoitti olevansa tulossa autolla kymmenmetrisen ”USArmy GO HOME!”-banderollin kanssa. ”Tästä juttu lähti paisumaan ja tuli bussikin varattua”, Martti veistelee.

Olen sopinut illaksi haastattelun ruotsalaisen Sisuradion juontajan kanssa. Soitan hänelle ja kerron, että olen tavattavissa.

Haastattelun päätyttyä olen kiukkuinen. Aluksi haastattelu oli mennyt hyvin jännityksestä huolimatta, mutta mitä pidemmälle se eteni, sen johdattelevampia kysymyksistä tuli. Aistin, että toimittaja ei ollut juurikaan kiinnostunut minun näkökulmastani, vaan hänellä oli sotaharjoituksia tukeva viesti, jonka hän halusi sovittaa suuhuni.

Myöhemmin illalla törmään hotellin aulassa ruotsalaisen Kvinnor för Fred -järjestön aktivistiin My Leffleriin. Hän on vaikuttunut, että ikäiseni nuori opiskelija on lähtenyt osoittamaan mieltä rauhan puolesta. Se antaa hänelle toivoa, vaikka hän huokaakin: ”Kansainvälinen rauhanliike on kuollut, vaikka tarvitsisimme sitä nyt kipeästi.” My myöntää, että kansainvälinen sotavarustelun kiihtyminen pelottaa häntä. Hänestä tällaisen kehityksen jatkuessa kolmas maailmansota Euroopassa on todennäköinen.

MIELENOSOITUS ACE17-HARJOITUSTA VASTAAN

On maanantai 22.5. kello 9.00. Olemme juuri saapuneet Rovaniemen lentokentälle, jossa joukkoomme liittyy Lapin rauhanpuolustajia. Sotilaspoliisit valvovat pääsyä harjoittelualueelle lentoaseman parkkipaikalla. Siviilipoliisi johdattaa meidät valikoimalleen mielenosoituspaikalle. Kajautamme äänekkäästi mielenosoitushuutomme: ”Nato mee kotia, emme tahdo sotia!”

Pidämme sotavarustelua ja ACE17-harjoituksia kritisoivia puheita ”avoimen mikin” periaatteella. Välillä laulamme ruotsiksi, englanniksi tai suomeksi. Paikalla on jonkin verran lehdistöä. Tunnistan Ylen toimittajan ja valokuvaajan sekä eilen tapaamani Sisuradion toimittajan. Laulumme taukoaa taivaalla jyrisevän sotilaskoneen melun ajaksi.

Jatkamme mielenosoitusta Rovaniemen keskustassa Lordin aukiolla kello yksitoista. Rohkenen itsekin pitämään lyhyen puheen kokeneempien puhujien, muun muassa Rovaniemen kaupunginvaltuutetun Vesa Puurosen, vanavedessä. Siinä muistuttelen yhteiskuntatieteen opiskelijan ominaisuudessa, että vaikka turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kohtalousko on valloillaan, todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Painotan, että teoillamme ja sanoillamme on merkitystä. Sota ei syty itsestään – voimme rakentaa joko sotaa tai rauhaa.

Mielenosoituksen jälkeen järjestetty Arktinen rauhanhaaste -seminaari Lapin yliopistossa on tiedonjanoiselle opiskelijalle matkan kohokohta. Täyteen pakatussa luentosalissa kansainväliset vieraamme jakavat suomalaisille rauhanaktivisteille tietämystään Tuula Sykön erinomaisen tulkkauksen avulla. Professori Dave Webb kertoo avaruuden hyödyntämisestä sotavarustelussa, ruotsalaisen rauhaninstituutin opettaja Agneta Norberg avaa ACE17-harjoituksen merkitystä Stohltenbergin dokumentin valossa ja rauhanaktivisti My Leffler näyttää sydäntä riipaisevia kuvia herkästä luonnosta ja sodan aiheuttamista tuhoista.

Seminaarissa paljastuu yllättäviä asioita, kuten se, että naapurimme Ruotsi on maailman kolmanneksi suurin ihmisten – mukaan lukien omien kansalaistensa – salakuuntelija Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian jälkeen. Tai se, että EU ja USA ovat muodostamassa keskenään avaruusliittoa.

Kotimatka alkaa seminaarin päätyttyä. Kysyn vierustoveriltani Jaana Haveriselta tämän fiiliksiä reissusta. Hän vastaa: ”Hyvä ja voimaannuttava fiilis jäi, tämmöstä kannattaa tehdä jatkossakin. Yhdessä tekemisestä tulee hyvä tunne!” Olen Jaanan kanssa samaa mieltä. Suomi ja maailma tarvitsee rauhanpuolustajia enemmän kuin pitkään aikaan.

Teksti: Tuulia Reponen
Kuva: Martti Vaskonen

 

 

Blogi: Rauhanliikkeestä puhutaan

Rauhanpuolustajien varapuheenjohtaja Kirsti Era pohtii alla muun muassa rauhanliikkeen toimia ja toimintaedellytyksiä ja some-kommunikoinnin vaikeutta: ”Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun [sota]harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ’Miksei rauhanliike tee mitään?!’”

Rauhanjärjestöjä on viime aikoina syytetty siitä, että ne eivät protestoi Venäjän sotaharjoituksia vastaan, vaan ainoastaan Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen yhteisharjoituksia. Yle liittyi kuoroon otsikoimalla, että ”tämä on harvinaista”, siis sotaharjoitusten vastustaminen.

Syyttelijät eivät huomaa, että protestien kohteena on muiden maiden sotavoimien harjoittelu Suomessa, maasta riippumatta. Se, että maahan päästetään toistuvasti vieraita joukkoja, joita eivät komenna suomalaiset. Voisi kysyä ilkeästi, lähtevätkö ne vapaaehtoisesti, vai pitääkö ne ajaa, kuten 1944–45? Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto ehdotti yhteisharjoituksia 1978, mutta silloisella valtiojohdolla oli rohkeutta ja viisautta kieltäytyä.

Tietenkin rauhanliikkeen ja etenkin ympäristöliikkeen sietäisi vastustaa kaikkia sotaharjoituksia kaikkialla, merkitseväthän ne sodan valmistelun lisäksi ympäristön pilaamista, CO₂-päästöjä, energia- ym. resurssien hukkakäyttöä. Voimavarat vain eivät riitä, eivätkä kaikki rauhanpuolustajat edes ole yhtä kriittisiä armeijaa kohtaan.

Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ”Miksei rauhanliike tee mitään?!” Ei rauhanliike ole palokunta vaan nuohooja, me ponnistelemme estääksemme sotia. Ja toki kannustamme rauhanneuvotteluihin asettumatta osapuolten asianajajiksi tai demonisoijiksi.

Se, että propagandasota puhkesi 6.6. juuri Twitterissä, on loogista: eihän 140 merkissä pysty sanomaan mitään monimutkaista, siis keskustelemaan. Sopiva media sille, jonka mielestä konfliktien taustojen ja kytkösten analysointi on ”whataboutismia” tai mutkuttelua ja osapuolten motiivien hahmottaminen merkitsee niiden hyväksymistä.

Lähtölaukauksen Twitter-sodalle taisi antaa ”rauhantyön vankkumaton tukija” HS.  Nato-johtoisen Baltops-maihinnousuharjoituksen aikana se pelotteli Venäjän sotalaivoilla, jotka ajetaan kuukauden kuluttua Suomenlahtea Pietariin. Kookkaat kuvamanipulaatiot antoivat käsityksen, että valtava sukellusvene tulee Helsinkiin, ja moni tviittaaja taisi niellä syötin. Niin ACE17 kuin Baltops 2017 -sotaharjoitukset taas on uutisoitu positiivisesti, rauhan turvaamisena.

Sotilaallisesti ei EU:ta uhkaa kukaan eikä mikään. Silti isoja aseostoja teetetään jäsenmailla ja koko EU:lla, jotta asebisnes pyörii. EU:n yhteistä puolustusta kehitellään aseostot edellä. Meille siinä on muitakin ansoja: ensinnäkin itäeurooppalaisten jäsenmaiden sokea Venäjän-vastaisuus – vaikka se on ymmärrettävää niiden historian valossa, niin viisasta se ei ole, ja Saksan-vastaisuuteen olisi jokseenkin samat perusteet. Toiseksi EU:n päätökset tehdään Atlantin rannikolla, kaukana meidän realiteeteistamme. Ukrainan EU-kumppanuussopimus läpivienteineen syksyllä 2013 ja sen seuraukset ovat pelottava näyte EU:n kansainvälispoliittisesta ”osaamisesta”. [Suosittelen jyrkästi Richard Sakwan kirjaa Taistelu Ukrainasta ja esittelen sitä lähiaikoina.]

unesco-sloganEU:n todellinen ongelma on ilmastonmuutos ja mm. sen kiihdyttämä pakolaisuus, ja niitä asetuotanto ja sotiminen vain kasvattavat. Ja lisäävät terrori-iskuja.

Twitter-tilittömänä jäin vaille Lockheed-Martinin hävittäjäkonemainosta, toisin kuin toinen Rauhanpuolustajien varapj. Jouni Sirén. Se valaisee hyvin liittoutumis-kybersota-infosota-paniikkia: 10–30 miljardia turhiin/vahingollisiin hyökkäyslaitteisiin on mieletön summa, jonka läpivienti eduskunnassa vaatii toistuvia, kovia propagandakeskityksiä. Toivon, että joku turpokeskustelijoista huomaisi tämän ja miettisi, mistä kaikesta vielä joudumme luopumaan hävittäjähankinnan takia.

Immanuel Kant sanoi: ”– – suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki ne voimat, – –, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

Kirsti Eran teksti on alun perin julkaistu hänen blogissaan.

Rauhanjärjestöt huolissaan: ACE17-sotaharjoitukset lisäävät jännitettä arktisella alueella

Suomen, Norjan ja Ruotsin ilmavoimat järjestävät yhdessä Arctic Challenge Exercise 2017 -sotaharjoituksen Lapissa 22.5.–2.6.2017.

Suomen tulee pyrkiä omalta osaltaan vähentämään sotilaallisia jännitteitä arktisella alueella. Nato-maiden sotilaskoneiden, muun muassa USA:n B-52-pommikoneen, vierailu Lapissa on väärä signaali suurvaltojen lisääntyneeseen sotilaallisen aktiivisuuteen Suomen lähialueilla. Nato-yhteistyö ei luo lisäturvallisuutta, vaan paras vaihtoehto on sotilaallinen liittoutumattomuus ja Suomen pitäminen suurvaltojen vastakkainasettelun ulkopuolella. Pelkästään Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka ei ole uskottava, emmekä Venäjän ydinohjuksia vastaan voisi myöskään suojautua.

Se, että sotaharjoitukset järjestetään keväällä porojen vasomis- ja lintujen pesimisaikaan, viestii välinpitämättömyydestä Suomea ja koko ihmiskuntaa uhkaavaa ympäristökatastrofia kohtaan. Kesäiseen kukoistukseen valmistautuva herkkä arktinen luonto on uhanalainen jo ilmastonmuutoksen vuoksi, eikä kaipaa lisärasitusta saastuttavan ja äänekkään sotaharjoituksen muodossa.

Suomen kannattaa keskittää voimavaransa liennytyksen edistämiseen arktisella vyöhykkeellä. Maamme kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa antaa tähän hyvän mahdollisuuden. Yhdysvallat ja Venäjä ovat mukana neuvoston toiminnassa, ja sen mukanaan tuomaa keskusteluyhteyttä tulee käyttää dialogiin ja arktista aluetta koskevien aseidenriisunta-aloitteiden luomiseen ja niiden edistämiseen.

Naiset Rauhan Puolesta
PAND – Taiteilijat rauhan puolesta
Rauhankasvatusinstituutti
Sadankomitea
Suomen Rauhanliitto
Suomen Rauhanpuolustajat
Tekniikka elämää palvelemaan TEP

Ilmasotaharjoitusten vastustus kiinnosti Ylen toimittajaa

Yleisradio oli 12.5. hienosti uutisoinut  Rovaniemellä järjestettävistä, ACE 2017 -ilmasotaharjoitusta vastustavista mielenosoituksista. Toimittaja Tapani Leisti oli lähettänyt sähköpostitse kysymyksia Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajalle Teemu Matinpurolle edellisenä päivänä. Valitettavasti Matinpuro ehti vastata Leistille vasta sen jälkeen, kun uutinen oli jo julkaistu. Kysyimme toimittaja Leistiltä, aikooko Yle Lappi  julkaista haastattelun. Leisti vastasi, että julkaisemisesta ei ollut varmuutta. Perjantaina alkuperäistä uutista oli täydennetty joillakin Matinpuron vastauksilla.

Koska Ylen uutinen on herättänyt kummastusta ja keskustelua sosiaalisessa mediassa ja olemme saaneet runsaasti myös suoraa palautetta, päätimme omalta osaltamme julkaista toimittajan kysymykset ja Matinpuron vastaukset kokonaisuudessaan nettisivullamme. Leistille kerrottiin julkaisemisesta.

Tapani Leisti: Miksi Venäjän kiihtyvästä ydinasevarustelusta ja lisääntyneistä sotaharjoituksista Kuolan niemimaalla, Barentsinmerellä ja militaristisesta uhoamisesta Pohjoisnapaa myöten ei mainita Rauhanpuolustajien verkkosivulla po. mielenosoitustiedotteessa  mitään? 

Teemu Matinpuro: Sekä Venäjä että Nato ovat lisänneet harjoituksiaan ja aseistustaan arktisella alueella, Suomen puolustusvoimien vetäminen mukaan tähän vastakkainasetteluun ei palvele maamme turvallisuuspoliittisia etuja. Emme ole ottaneet myöskään kantaa yksipuolisesti Yhdysvaltojen emmekä muiden Nato-maiden lisääntyvään harjoitteluun omalla maaperällään. Rauhanpuolustajat osoittaa huolensa kaikkien osapuolten varustautumiseen, joka on globaalistikin huolestuttava ilmiö, sekä lisääntyneisiin sotaharjoituksiin. Näemme arveluttavana sen, että Suomi myös osallistuu tähän jännityksen lisäämiseen antamalla yhä enenevässä määrin maa-, ilma- ja merialueensa ulkovaltojen harjoittelualueeksi. Yhteistyötä toki teemme muun muassa ruotsalaisten järjestöjen kanssa molempien maiden sotilaallisen liiittoutumattomuuden puolesta, jolla on kansalaisten enemmistön tuki. Teemme yhteistyötä myös muiden kansainvälisten rauhanjärjestöjen kanssa globaalin aseistariisunnan edistämiseksi.

Kuten järjestömme nimi kertoo olemme suomalainen rauhanjärjestö. Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta Nato-yhteistyö ei luo lisäturvallisuutta Venäjän muodostamaa sotilaallista uhkaa vastaan, pikemminkin päinvastoin. Mielestäni Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on paras tae siitä, ettemme joudu mukaan suurvaltojen välisiin konflikteihin. Pelkästään Suomeen kohdistuvaaan sotilaallinen uhka ei ole uskottava, emmekä Venäjän ydinohjuksia vastaan voisi myöskään suojautua.

Suomen kannattaisi ennemminkin pyrkiä edistämään liennytystä pohjoisilla alueilla, ja siihen maamme kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa antaa hyvän mahdollisuuden. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana aloitteillamme jännityksen vähentämiseksi on aivan eri uskottavuus kuin sotilasliitto Naton ja sen jäsenten kanssa tapahtuvilla sotaharjoituksilla

Leisti: Mitä vastaatte niille, jotka pitävät Rauhanpuolustajien toimintaa yksipuolisena, kun se vaikenee Venäjän varustelusta tässä yhteydessä?

Matinpuro: Rauhanpuolustajat on kaikkien maiden asevarustelua vastaan. Emme tässä yhteydessä ilmaise erikseen huoltamme myöskään Yhdysvaltojen tuomaan varustautumiseen alueella. Huolemme Venäjän ja kaikkien muiden tahojen varustautumisesta lähialueellamme on todellinen – mutta uskomme, että Suomi pystyisi vähentämään lähialueidensa sotilaallista jännitystä parhaiten keskittymällä liennytykseen ja aluetta koskeviin aseidenriisunta-alotteiden aikaansaamiseen.

On epä-älyllistä siirtää keskustelu Venäjä-syytöksiin siinä vaiheessa, kun kritisoimme oman maamme tai lännen toimintaa. On älytön ajatus, että sotilasliitto Naton toiminnan kritiikki olisi Venäjä-mielisyyttä. Olemme muun muassa selkeäsanaisesti tuominneet Krimin valtauksen laittomana. Ehkä kannattaisi tutustua lähemmin järjestön toimintaan viime vuosikymmeniltä – väittäisin, että esimerkiksi Tshetshenian sotien yhteydessä olimme yksi aktiivisimmista ja kriittisimmistä kansalaisjärjestöistä Suomessa. Katso esimerkiksi julkaisuohjelmamme Venäjä-kirjallisuus. Pidämme myös säännöllistä yhteyttä venäläisiin riippumattomiin sekä kriittisiin ihmisoikeus- ja rauhanaktiiveihin, järjestöihin ja toimittajiin. Valitettavasti riippumattoman kansalaisyhteiskunnan tila maassa on äärimmäisen huono.

Leisti: Mitkä tahot rahoittavat nykyään Rauhanpuolustajien toiminnan?

Matinpuro: Rauhanpuolustajat saa valtionapua opetusministeriöltä, muu rahoitus koostuu jäsen- ja tukimaksuista sekä kirjallisuuden myynnistä.

Leisti: Mitkä tahot rahoittavat mielenosoituksen?

Matinpuro: Mielenosoitus sinällänsä ei aiheuta juurikaan kustannuksia. Rauhanpuolustajat tukee mielenosoituksen järjestämistä lähinnä tukemalla tapahtuman tiedotusta, sekä siihen liittyvän Lapin yliopistolla pidettävän tilaisuuden luentosalin vuokran, yhden alustajan matkakulut ja ilmoittelun maksamalla. Lisäksi järjestö tukee osin Joensuusta Rovaniemelle järjestettävää yhteiskuljetusta.

Leisti: Saako Rauhanpuolustajat tai mielenosoitus rahoitusta Venäjältä?

Matinpuro: Rauhanpuolustajat ja mielenosoitus eivät saa rahoitusta Venäjältä. Annan mielelläni lisäinformaatiota mikäli tarpeen.

Sijaitsetko Nato-vapaalla vyöhykkeellä? Näytä se!

natoa_vastaanvyohykeTouko-kesäkuun vaihteessa 22.5.–2.6. Suomi, Ruotsi ja Norja isännöivät Nato-johtoista ACE 2017 -lentosotaharjoitusta (Arctic Challenge Exercise). Tavaksi on jo tullut, että Suomen maaperällä ja ilmatilassa harjoitellaan Naton johdolla sotaa, vaikka Suomi ei edelleenkään ole Naton jäsen. Myöskään valtaosa suomalaisista ei  halua Suomen liittyvän Natoon.
Rovaniemellä järjestetään 22.5. mielenosoituksia ja muuta ohjelmaa ACE 2017 -lentosotaharjoitusta vastaan. Jos et pääse paikalle, voit osoittaa Nato- ja sotaharjoitusvastaisuutesi tulostamalla tontillesi Nato-vapaa vyöhyke -ilmoituksen.

Satakunnan Rauhanpuolustajat: Turvallisuus­politiikan linjasta keskusteltava

Satakunnan Rauhanpuolustajat otti kantaa Suomessa jälleen käytäviin sotaharjoituksiin.

Onko Suomelle edullista nykyisessä kärjistyneessä maailmantilanteessa se, että Yhdysvaltain armeija harjoittelee Suomen maaperällä?
 Neuvostoliiton romahdus ja Varsovan liiton lakkaaminen ei aikanaan johtanut Naton lakkauttamiseen. Päinvastoin, Nato on vastoin Venäjälle antamiaan lupauksia järjestelmällisesti laajentanut toimintaansa ja tukikohtaverkostoaan Venäjän rajoille.

Krimin liittäminen Venäjään oli lopullinen taitekohta idän ja lännen suhteissa. Tämä kansainvälisen lain vastainen, mutta suurvaltapoliittisesti ajatellen looginen teko johti vanhojen vihollisten suhteiden kärjistymiseen kylmän sodan pahimpien vuosien mittoihin.

Pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella on ollut satavuotiaan Suomen eräs suurimmista menestystekijöistä. 25 vuotta sitten tapahtui merkittävä muutos Suomen turvallisuuspolitiikassa, kun Suomi alkoi kalustohankintojen kautta suuntautua selkeästi lännen etupiiriin. Tämä linja kulminoitui kaksi ja puoli vuotta sitten niin kutsutun isäntämaasopimuksen allekirjoitukseen.

Suomen hallituksen ilman eduskuntakäsittelyä hyväksymä ja puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindbergin 4.9.2014 allekirjoittama isäntämaasopimus (MOU) antaa käytännössä amerikkalaisille mahdollisuuden kutsua itse itsensä harjoittelemaan Suomen maaperälle ja velvoittaa Suomea eri tavoin antamaan käytännön tukea ja suojaamaan harjoitusta. Amerikkalaiset ovatkin hyvin aktiivisesti käyttäneet tätä mahdollisuutta. Vaatisi melkoista sinisilmäisyyttä kuvitella, että Venäjä ei kokisi näitä harjoituksia provokaatioina.

Tällä hetkellä USA:n armeijan osasto on mukana Niinisalosta alkaneessa maavoimien mekanisoidussa Arrow 17 -sotaharjoituksessa. Voiko Yhdysvaltain armeijan säännöllinen harjoittelu Suomen maaperällä mitenkään olla Suomen etujen mukaista? Olisiko jo aika palata hyväksi koettuun sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvaan ulkopolitiikkaan?

Nyt olisi aika aloittaa perusteellinen kansalaiskeskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta. Millainen Suomi voisi parhaiten auttaa konfliktien ratkaisemisessa, ennen kuin ne kärjistyvät hallitsemattomaksi uhaksi maailmanrauhalle? Vetoamme satakuntalaisiin poliitikkoihin, toimittajiin ja tavallisiin kansalaisiin keskustelun käynnistämiseksi ja myös uusien foorumien avaamiseksi tällaiselle keskustelulle.

Porissa 5.5.2017
Satakunnan Rauhanpuolustajat ry

PÄÄKIRJOITUS: SUOMI LEIKKII VAARALLISIA SOTALEIKKEJÄ

Suomeen on tulossa touko-kesäkuun vaihteessa ennennäkemättömän suuri Arctic Challenge -ilmasotaharjoitus. Euroopan suurimpiin kuuluvan ilmasotaharjoituksen päätukikohtana on Rovaniemi, ja siihen osallistuu yli 100 lentokonetta 12 maasta. Mukana ovat Suomen ja Ruotsin ilmavoimien lisäksi Nato-maat Yhdysvallat, Ranska, Norja, Kanada, Iso-Britannia, Espanja, Belgia ja Alankomaat.

Hävittäjien lisäksi ilmassa nähdään kuljetus- ja yhteyskoneita, ilmatankkauskoneita, valvonta- ja taistelunjohtokoneita sekä kuljetus- ja pelastushelikoptereita. Osana harjoitusta Suomenkin taivaalla piipahtaa myös kolme monien erityisesti Vietnamin sodasta muistamaa surullisenkuuluisaa B-52-pommikonetta.

Ydinaseillakin varustettavissa olevien tuhonenkeleiden kutsuminen Suomen ilmatilaan kuvastaa korostetusti maamme kiristyneeseen poliittiseen ilmapiiriin ottamaa asennetta. Suomi haluaa omalta osaltaan olla liennytyksen sijaan lisäämässä jännitteitä lähialueellamme – tämä täysin tietoisina rajantakaisen Murmanskin alueen sotilaallisesta merkityksestä Venäjälle. Alue on maan tärkein sotilaskohde ja sen strategisten ydinaseiden kotisatama, ja on varmaa, että naapuri vastaa tähän Suomen uuteen politiikkaan lisäämällä omaa sotilaallista voimaansa rajan takana. Näin olemme mukana kiihdyttämässä asevarustelukierrettä lähialueellamme sen sijaan, että esittäisimme keinoja sen välttämiseksi.

Puolustusvoimien tulevat miljardi-investoinnit vaativat myös maan sisäistä mediasotaa, joka tulee jo silmille iltapäivälehtien lööppien kautta. Joillakin on tarve pelotella meitä sodan uhalla, jotta hyväksyisimme valtavat summat asevarusteluun. Halutaan antaa mielikuva siitä, että nämä uudet hankinnat sen joko estäisivät, tai vieläkin pelottavammin jotkut tuntuvat uskovan, että tuleva sota voitaisiin voittaakin.

Mutta periksi ei kannata antaa – toistaiseksi suomalaisten enemmistö ei ole näistä uusista ”sotaleikeistä” innostunut. Valitettavasti tämä ei näytä vaikuttavan millään tavoin harjoitettuun politiikkaan. Siinä on haaste rauhanliikkeelle. Istutetaan vielä se omenapuu.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Nato-vuosi Pohjolassa: sotaharjoituksia maalla, merellä ja ilmassa

Vuonna 2017 Itämeren alueella koetaan kylmän sodan jälkeisen ajan kiivain sotaharjoitteluvuosi. Suomen armeija osallistuu muun muassa Ruotsin ja Viron pääsotaharjoituksiin. Viimevuotiseen tapaan Suomen taivaalle odotetaan ensi syksynäkin yhdysvaltalaiskoneiden vierailua. Puolustusministeriö ei ole tarkentanut, ovatko he tälläkin kertaa kutsuneet itse itsensä vai tulevatko kutsuttuina lentämään yhdessä suomalaiskoneiden kanssa Venäjän rajan tuntumassa.

Jo tätä aiemmin yhdysvaltalaiskoneita, kuten myös kahdeksan muun Nato-maan (Alankomaiden, Belgian, Espanjan, Britannian, Kanadan, Ranskan ja Saksan) koneita lentää Pohjois-Suomen taivaalla. Arctic Challenge 2017 -ilmasotaharjoitus on Norjan, Ruotsin ja Suomen joka toinen vuosi järjestettävä harjoitus, tänä vuonna Suomi on järjestelyvastuussa. Mutta kuka harjoitusta todellisuudessa johtaa, jos ennakkotietojen mukaan siihen osallistuu myös Naton taistelunjohto ja muun muassa AWACS-valvontakonekalustoa? Viimeksi Ruotsin vuonna 2015 järjestämiin sotaharjoituksiin osallistui Yhdysvaltojen B-52-pommikoneita, jotka voidaan aseistaa ydinasein. Erityisesti näiden tappokoneiden mukanaolo herätti ansaittua kritiikkiä, sillä ne tulivat surullisenkuuluisiksi Vietnamin sodan aikana.

Harjoitus tekee sotamestarin

Toinen ”sotilaallisesti liittoutumaton” pohjoismaa Ruotsi puolestaan vastaa syyskuussa järjestettävästä Aurora 2017 -sotaharjoituksesta, jossa Suomikin on mukana. Se on suurin maassa järjestetty sotaharjoitus yli 20 vuoteen. Toivottavasti harjoituksen nimellä ei viitata Aurora-laivaan, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen ensi laukaukset vuonna 1917 – ulkopuolisten toteuttamat vallanvaihdokset kun tuppaavat epäonnistumaan, kuten USA ja Nato ovat saaneet huomata niin Afganistanissa (siellä toki myös Neuvostoliitto sai sen tuta), Irakissa ja Libyassa.

Näiden lisäksi Suomi lisää osallistumistaan myös Baltiassa järjestettäviin sotaharjoituksiin. Olemme mukana Viron Kevätmyrsky (Kevadtorm) -pääsotaharjoituksessa ja Yhdysvaltain johtamissa Saber Strike -harjoituksissa Baltiassa.

Venäjä ei jää naapureitaan maltillisemmaksi harjoittelussa. Venäjän läntisen sotilaspiirin ja Valko-Venäjän yhteinen Zapad 2017 -harjoitus tulee olemaan aivan eri kokoluokkaa kuin edellinen vastaava vuonna 2013. Helsingin Sanomien mukaan Venäjän asevoimat on vuokrannut käyttöönsä 4 162 junanvaunua. Kun edellinen Zapad-harjoitus pidettiin 2013, vaunuja tilattiin vain 200.

Rauhanliike Suomessa ja Ruotsissa tulee esittämään kritiikkiä Nato-sotaharjoituksia vastaan. Venäjällä rauhanliike on valitettavasti hiljennetty toistaiseksi lähes kokonaan. Sotaharjoitusten sijaan Itämeren alueella tarvittaisiin aseriisunta-aloitteita ja yhteistyötä uuden kylmän sodan ilmapiirin sijaan.

Teemu Matinpuro