Avainsana-arkisto: sotaharjoitukset

Baltic Glory -rauhan­harjoitusten periaate: Älä tuota vahinkoa ihmisille, vakaudelle ja rauhalle

baltic_glory2
Loviisassa järjestettiin elokuussa 2018 kansainväliset Baltic Glory -rauhanharjoitukset. Niissä ei ollut tankkeja eivätkä kaduilla jyrisseet sotilasajoneuvot. Baltic Glory kokosi Venäjältä, Suomesta ja Ruotsista ihmisiä, jotka haluavat lopettaa nykyiset konfliktit ja estää uusien syntymisen. Paikalla oli myös ukrainalaisia tarkkailijoita.

 

Rauhanharjoitukset olivat jo toiset, ensimmäiset pidettiin viime vuonna Ahvenanmaalla. Silloin osallistujia oli 25, nyt 60. Ruotsalainen järjestäjä Pelle Sunvisson toivoo, että tapahtuma houkuttelisi jatkossa vielä enemmän osanottajia.

”Viime vuonna Ruotsissa oli suurimmat sotaharjoitukset sitten kylmän sodan, nimeltään Aurora-17. Natolla oli niissä johtava rooli, vaikkei Ruotsi kuulu sotilasliittoon. Samanaikaisesti Venäjä ja Valko-Venäjä järjestivät yhteiset Zapad-17- suursotaharjoitukset. Molempien osapuolten toiminta johti sellaiseen jännittyneeseen tilanteeseen, jollaista ei ole koettu muutamaan vuosikymmeneen. Perustimme Ruotsissa sotaharjoituksien vastaisen ryhmän, mutta mielestäni ei riittänyt, että vain sanomme silloin tällöin ’ei’. Niin syntyi idea koota yhteen ruotsalaisia ja venäläisiä rauhanääniä demilitarisoidulle Ahvenanmaalle.”

PERUSTANA SOTAHARJOITUKSEN KÄSIKIRJOITUS

Aivan kuten sotaharjoituksissa myös rauhanharjoitusten osanottajat saivat pohdittavakseen eri uhkatilanteita, jotka voisivat johtaa sotaan. Pelle Sunvissonin mukaan osa näistä skenaarioista oli kopioitu armeijalta: ”Asetus tiedonsaannin vapaudesta on Ruotsissa melko vahva. Pyysimme käyttöömme Aurora-17-sotaharjoituksien asiakirjat. Saimme koko käsikirjoituksen, jonka pohjalta harjoitukset pidettiin. Saimme harvinaisen tilaisuuden nähdä, mitä uhkia sotilaalliset tahot pitävät mahdollisina ja millaisia ratkaisuja ne suosivat. Rauhanharjoituksien aikana osallistujat saivat mahdollisuuden reagoida eräisiin skenaarioihin ja osoittaa, että konfliktit voidaan ratkaista ilman väkivaltaa.”

Aurora-17 perustui hahmotelmaan, jossa valtio A kokee uhkaksi valtion B, jossa on A:n kielinen vähemmistö ja joka on sopinut Naton joukkojen pääsystä alueelleen, samoin kuin Ruotsi ja Suomi. B on energiariippuvainen A:sta. Konflikti syntyy, kun valtiossa X alkaa kriisi ja siitä syytetään valtiota A, joka kiistää osuutensa. Käsikirjoitus jatkuu monimutkaisena, osallisina Nato, Ruotsi, Suomi, melko tunnistettava A ja Suomen pieni itänaapuri B.

Naton, Ruotsin ja Suomen yhteisen sotaharjoituksen käsikirjoitus herättää monia kysymyksiä. Miten pitää reagoida? Miten suhtaudumme varmistamattomiin tietoihin vakavista rikkomuksista? Miten löytää tasapaino luotettavan informaation odottelun ja vaaraan reagoimisen välillä?

Militarisoituminen heijastuu kieleen: ”hybridisota”, ”voimatasapaino”, ”ulkomainen agentti”, ”viides kolonna”. Mitä kliseitä kannattaisi kyseenalaistaa? Mistä kipinästä sota voi saada alkunsa? Mitä meidän pitäisi tehdä?

”PELASTA LAPSESI”

Paitsi keskusteluja siitä, miten selvittää konfliktitilanteet rauhanomaisesti, rauhanharjoituksien osallistujat pitivät seminaareja aiheista kuten dialogin olemus ja konfliktien ratkaiseminen. Esimerkiksi entinen journalisti ja ukrainalainen sotilas Aleksandr Medinski kertoi rintamakokemuksistaan: ”Etulinjan kokemukset muuttivat tietoisuuteni. Näin, ettei sodan todellisuus lainkaan vastaa sitä, mitä olimme lukeneet ja kuulleet siitä. Mutta kun aloin kertoa totuuksia näkemästäni, jouduin niiden hampaisiin, jotka valehtelivat meille. Vielä pahempana he pitivät sitä, että tarjosin muillekin tilaisuuden puhua suunsa puhtaaksi. Hyvin usein kävi niin, että keskenään taistelevien osapuolten sodanvastaiset mielialat olivat aivan yhteneväiset.”

Venäläisen taiteilijan ja näyttelykuraattorin Aleksandra Orlovan mukaan tällaisia harjoituksia pitäisi järjestää säännöllisesti: ”Ensinnäkin samanhenkiset ihmiset tutustuvat ja saavat kokemusta yhteistoiminnasta. Toiseksi kunkin maan osanottajat oppivat tunnistamaan omia asenteitaan maansa kansalaisina. Lisäksi todellisten sotaharjoitusten käytännöistä peräisin olevien harjoitustehtävien pohdinta avaa muiden väestöryhmien asenteita. Se auttaa käsittämään, mistä asenteet kumpuavat. Se auttaa osaltaan ymmärtämään hallitusten kannanottoja ja ennakoimaan niiden toimia. Vaikkei 20 jonkin maan journalistia, aktivistia ja ihmisoikeustoimijaa tietenkään ole edustava otos maan väestöstä.”

Karin Carlsson totesi puolestaan, ettei Ruotsissa ole syvällisempää tietoa Venäjästä ja vielä vähemmän Ukrainasta. ”Tämä johtuu siitä, mitä tärkeimmät tiedotusvälineet päättävät julkaista. Minusta me emme ole kovin erilaisia ihmisinä, mutta meidän kokemuksemme ja tilanteemme poikkeavat toisistaan. Meillä on tarve keskustella paljon, ja sen takia mahdollisuus siihen tämän rauhanharjoituksen yhteydessä on hyvin tärkeä. Matkustaminen ja tapaaminen ja puhuminen on tärkeää ja sitä pitäisi olla paljon enemmän.”

Karin painotti myös sitä, että pitäisi olla syvällisempää keskustelua sellaisista asioista kuten venäläisten kansalaisjärjestöjen ulkomainen rahoitus. Mutta tärkeintä hänen mukaansa on, että pidetään kiinni periaatteesta: ”Älä tuota vahinkoa ihmisille, vakaudelle ja rauhalle.”

Varhain viimeisen harjoituspäivän aamuna Loviisan torilla järjestettiin tempaus, jossa piirrettiin rauhanliikkeen symboleita ja levitettiin tiedotteita. Paljon käsin kirjoitettuja viestejä neljällä kielellä: ”Lopetetaan sota yhdessä. Pliis!” ”Stop war, not people!” ”Ja – Anna Politkovskaja. A ty – sledujuštšij” (suom. Minä olen AP. Sinä olet seuraava.) ”Pelasta lapsesi”.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era

Baltic Gloryn järjestäjiä olivat Aseistakieltäytyjäliitto ja eräät sodanvastustajat Ruotsista ja Venäjältä, he eivät edustaneet mitään järjestöä. Rahoitus tuli AKL:n ansiosta lähinnä Suomesta.

 

 

USA lisää sotilaallisen voimansa esittelyä Suomessa

ei_tankkeja_suomeen
Suomesta on tullut pikkuhiljaa hivuttamalla merkittävä Yhdysvaltojen sotavoimien harjoittelutanner, ja yhä uusia asejärjestelmiä osallistuu näihin harjoituksiin. Meille puolustusvoimat selittää kyseessä olevan normaalia harjoitustoimintaa, joka ei sisällä mitään erityistä viestiä Venäjän suuntaan. Yhdysvalloissa asia on kyllä ymmärretty aivan eri tavalla – lisääntyvän harjoitustoiminnan kustannuksia perustellaan nimenomaan Venäjän aiheuttamalla uhalla ja siihen vastaamiseen. Suomi antaa siis alueensa USA:n sotilaallisen voiman näyttämöksi.

Tästä vuonna Suomen ilmatilassa on jo järjestetty yhteisiä ilmataisteluharjoituksia Ohion kansalliskaartin F-16-hävittäjien kanssa ja harjoiteltu ilmatankkausta yhdysvaltalaisen KC-135-ilmatankkauskoneen kanssa.

Huhtikuussa Helsingissä vieraili ohjushävittäjä USS Porter, joka on osa Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmää. Viime vuonna laiva osallistui Syyriaan edellisen kerran tehtyyn risteilyohjusiskuun. Ilta-Sanomien mukaan alus saapui rutiinivierailulle, jonka tarkoituksena on muun muassa aluksen huolto- ja täydennystoimet sekä valmistautuminen tulevaan merijaksoon. Ennen laituriin kiinnittymistä se harjoitteli merivoimien ohjusvene Haminan kanssa. Aluksen komentaja John Tobin väittää, ettei aluksen Itämeren-vierailulla ole mitään viestiä Venäjän suuntaan. Mutta mitähän venäläiset mahtavat ajatella vierailun todellisista tarkoitusperistä.

Toukokuussa merijalkaväen joukot tuovat ensimmäistä kertaa Suomeen myös yhdysvaltalaisia tankkeja. Niinisalossa järjestettävään Arrow 18 -harjoitukseen on tulossa mukaan M1A1 Abrams -taistelupanssarivaunuja.

Valitettavasti yhdysvaltalaisvierailut jäävät tuskin näihin edellä mainittuihin. Kehitys on erittäin huolestuttava, USA:n sotavoimien säännöllisestä läsnäolosta on tullut uusi normaali. Rauhanpuolustajien mielestä suurvaltojen sotajoukot eivät ole tervetulleita maahamme mistään suunnasta antamaan väärää signaalia sotilaallisesta liittoutumattomuudestamme.

 Teksti Teemu Matinpuro
Kuva Olena Ieleskyna

Yhdysvaltalaisia taistelupanssari­vaunuja ensimmäistä kertaa Suomeen

ei_tankkeja_fb
Vuosi 2018 tulee olemaan ennennäkemätön yhdysvaltalaisen tulivoiman esittely niin Suomen maaperällä, merialueilla kuin ilmatilassammekin. Niinisalossa maanantaina 7.5.2018 alkavissa Arrow 18 -sotaharjoituksissa nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa USA:n armeijan taistelupanssarivaunuja.

Puolustusvoimat selittää, että Yhdysvaltojen armeijan lisääntyvässä läsnäolossa on kyse normaalista sota- tai kriisinhallintaharjoitustoiminnasta ilman mitään erityistä viestiä Venäjän suuntaan. Yhdysvalloissa asia on kyllä ymmärretty aivan eri tavalla – lisääntyvän harjoitustoiminnan kustannuksia Euroopassa perustellaan nimenomaan Venäjän aiheuttamalla uhalla ja siihen vastaamisella. Suomi antaa siis alueensa USA:n sotilaallisen voiman näyttämöksi.

Rauhanpuolustajien selkeä näkemys on, että parhaiten Suomi vakauttaa Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittisia jännitteitä olemalla selkeästi sotilaallisesti liittoutumaton. Tätä viestiä halutaan nyt hämärtää, mikä ei lisää turvallisuuttamme millään tavoin.

Kuva Olena Ieleskyna

Pääkirjoitus: Toiveita presidentille

Valtiosääntöuudistuksen jälkeen presidentille jäi merkittävää valtaa ainoastaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Työnjako presidentin ja parlamentaarisen vallan välillä on jäänyt hieman epäselväksi, mikä antaa presidentille mahdollisuuden käyttää suoran kansanvaalin mukanaan tuomaa arvovaltaa paitsi valtiosäännön rajoissa, myös julkisten esiintymisten kautta. Sen takia presidentinvaaleilla on väliä, vaikka näyttäisi siltä, että seuraavat vaalit mennään ”nykyvenäläisissä” tunnelmissa: voittaja on hyvissä ajoin selvillä ja mielenkiinto kohdistuu enemmän siihen, kuinka monta prosenttia äänistä oppositio onnistuu nipistämään.

Valitettavasti suursotaharjoituksista – anteeksi, pääsotaharjoituksista piti kirjoittamani – käyty keskustelu osoitti, ettei ainakaan Sauli Niinistöllä ole ollut rohkeutta käyttää kansalta saamaansa mandaattia. Tiesikö hän vai eikö puolustusministeri Niinistön sotaharjoitusaloitteesta etukäteen? Vaikka ymmärrettäväähän se, ettei sitä ihan kaikkea puhelimessa rupateltua voi heti muistaa. Ja onko sillä nyt niin väliäkään kun niin mitättömistä asioista jutellaan.

Silloin kun on epäselvää, vetääkö olematonta kannnatusta nauttivien sinisten puolustusministeri presidenttiä kuin pässiä narussa, ollaan vaarallisella tiellä. Samalla voi kysyä, vetääkö Yhdysvallat puolestaan yhden kauden ministerin avulla koko Suomen turvallisuuspolitiikan uusille sivuraiteille. Ajopuunako taas ajaudutaan uuteen aseveljeyteen?

Presidentinvaaleissa turvallisuuspoliittinen keskustelu on ollut tylsää katsottavaa. Ylen politiikantoimittaja Maria Stenroosin mukaan päättäjien päättämättömyys heijastuu suomalaisten Nato-näkemyksiin. Onko suomalaisten vankassa Nato-jäsenyyden vastustamisessa kyse kuitenkin kansan päättäväisyydestä? Toki kannastaan epävarmojenkin osuus on myös kasvanut, mutta nimenomaan Nato-jäsenyyttä kannattavien kustannuksella.

Rauhanpuolustajien näkemys on selvä: me emme kaipaa alueellemme suursotaharjoituksia sen enempää läntisten kuin itäistenkään sotilasmahtien kanssa. Toivomme valittavalta presidentiltämme päättäväisyyttä maamme sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan jatkamiseksi sekä aseidenriisuntaa ja diplomatiaa ensisijaisiksi turvallisuuspolitiikan välineiksi.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Pääkirjoitus: Rauhanmerellä sotilasruuhka

Uutisissa kerrottiin äskettäin, että kiinalainen laivasto-osasto on saapumassa heinäkuussa Itämerelle harjoittelemaan Venäjän laivaston kanssa. Tähän mennessähän kaukaisimmat tänne harjoittelemaan tulleet alukset ovat olleet Tyynenmeren toiselta laidalta.

Ruotsi järjestäää syyskuussa Aurora 17 -sotaharjoitukset, joihin osallistuvat armeijan kaikki aselajit. Suomalaisten lisäksi harjoituksiin Ruotsin maaperällä osallistuu ensimmäistä kertaa myös yhdysvaltalaissotilaita. Käytännössä samaan aikaan Venäjä pitää valtavat Zapad (’länsi’) 2017 -sotaharjoitukset yhdessä Valko-Venäjän kanssa. Itämeren alueella tulee siis olemaan melkoinen sotilasruuhka maalla, merellä ja ilmassa. Kylmän sodan jälkeen tällaista tilannetta ei ole ollut. Nyt sitten kiistellään siitä, kuka aloitti aseidenkalistelun – sen sijaan että miettisimme sitä, kuka ensimmäisenä tekisi aloitteen jännitteen liennyttämiseksi.

Rauhanpuolustajat järjesti pienen mutta näyttävän mielenilmauksen Rovaniemellä Suomen järjestämiä ACE 2017 -ilmasotaharjoituksia vastaan toukokuussa. Suomalaiset rauhanjärjestöt ilmaisivat yhdessä huolensa harjoituksista. Nato-maiden sotilaskoneiden, muun muassa USA:n B-52-pommikoneen, vierailu Suomen isännöimissä sotaharjoituksissa on väärä signaali suurvaltojen lisääntyneeseen sotilaallisen aktiivisuuteen lähialueellamme. Rauhanjärjestöjen mielenilmaus herätti vastarintaa. Jälleen kerran leimakirves heilui väittäen, että olisimme Venäjän asialla, koska emme vastusta sen järjestämiä sotaharjoituksia. Rauhanjärjestöt pitävät tietysti kaikkien maiden sotaharjoituksia turhina – mutta suomalaisina toimijoina huolemme kohdistuu erityisesti siihen, miten Suomi asemoituu ja näyttäytyy turvallisuuspolitiikassaan. Emme ole järjestäneet mielenosoituksia sen kummemmin Venäjän omia sotaharjoituksia vastaan kuin protestoineet USA:n ja Nato-jäsenten harjoittelua vastaan lähialueiden Nato-maissa, vaikka rauhanjärjestöt ajavat nimenomaan kaikkien maiden aseidenriisuntaa ja liennytystä.

Itämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä, herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Kiihtyvä sotilaallinen luonnonvarojen haaskaus ja sen mukanaan tuomat ympäristöongelmat vain lisäävät Itämeremme ahdinkoa. Nekin voimavarat pitää valjastaa kansainvälisessä yhteistyössä suurimman turvallisuusuhkamme, ilmastonmuutoksen, torjuntaan.

Kesästä voi nauttia rauhallisemminkin. Rauhanjärjestöillä on eri puolilla Suomea monenlaista toimintaa pitkin kesää. Kootusti ne löytyvät järjestöjen yhteisiltä rauha.org-nettisivuilta. Muita suositeltavia kesänautintoja ovat esimerkiksi leijojen lennättely, kaarnalaivojen uittelu ja käpylehmien paimennus.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Sota ei syty itsestään

rovaniemi3_17Kansainvälisen rauhanliikkeen sanotaan olevan kuollut, mutta Lapissa rauhanmielenosoitus yhdisti ihmisiä yli rajojen.

 

 On sunnuntai 21.5. kello 9.10, istun tilausbussissa, jonka määränpää on Rovaniemi.

Mikä minut sai matkaan? Vähemmän jalojen syiden, kuten joutilaisuuden, lisäksi minulla oli ja on edelleen tunne, että yksilönä on tärkeää käyttää demokraattisia oikeuksiaan, kuten mielenosoitusoikeutta, ilmaistakseen mielipiteensä. Toisekseen olen kauhistunut siitä, miten lyhytnäköistä turvallisuuspolitiikkaa Suomessa tällä hetkellä harjoitetaan.

Hannu Ketoharju harmittelee, että rauhantyössä on sukupolvikuilu. Hänen mukaansa nuoria on vaikeaa saada Naton vastaisiin mielenosoituksiin. Vilkaisu ympäri bussia vahvistaa asian, valtaosa rauhanaktiiveista on huomattavasti itseäni, 26-vuotiasta opiskelijaa, vanhempia.

Martti Vaskonen pitää bussikyytiläisille, pohjoissavolaisille ja pohjoiskarjalaisille rauhanaktivisteille, pienen puheen. Hän kertoo, kuinka koko idea Rauhanpuolustajien matkasta Lappiin sai alkunsa liikkeelle. Martti antoi matkalle alkusysäyksen soittamalla huhtikuussa Kerstin Tuomalalle, Lapin Rauhanpuolustajien aktiiville, ”varoituspuhelun”. Hän ilmoitti olevansa tulossa autolla kymmenmetrisen ”USArmy GO HOME!”-banderollin kanssa. ”Tästä juttu lähti paisumaan ja tuli bussikin varattua”, Martti veistelee.

Olen sopinut illaksi haastattelun ruotsalaisen Sisuradion juontajan kanssa. Soitan hänelle ja kerron, että olen tavattavissa.

Haastattelun päätyttyä olen kiukkuinen. Aluksi haastattelu oli mennyt hyvin jännityksestä huolimatta, mutta mitä pidemmälle se eteni, sen johdattelevampia kysymyksistä tuli. Aistin, että toimittaja ei ollut juurikaan kiinnostunut minun näkökulmastani, vaan hänellä oli sotaharjoituksia tukeva viesti, jonka hän halusi sovittaa suuhuni.

Myöhemmin illalla törmään hotellin aulassa ruotsalaisen Kvinnor för Fred -järjestön aktivistiin My Leffleriin. Hän on vaikuttunut, että ikäiseni nuori opiskelija on lähtenyt osoittamaan mieltä rauhan puolesta. Se antaa hänelle toivoa, vaikka hän huokaakin: ”Kansainvälinen rauhanliike on kuollut, vaikka tarvitsisimme sitä nyt kipeästi.” My myöntää, että kansainvälinen sotavarustelun kiihtyminen pelottaa häntä. Hänestä tällaisen kehityksen jatkuessa kolmas maailmansota Euroopassa on todennäköinen.

MIELENOSOITUS ACE17-HARJOITUSTA VASTAAN

On maanantai 22.5. kello 9.00. Olemme juuri saapuneet Rovaniemen lentokentälle, jossa joukkoomme liittyy Lapin rauhanpuolustajia. Sotilaspoliisit valvovat pääsyä harjoittelualueelle lentoaseman parkkipaikalla. Siviilipoliisi johdattaa meidät valikoimalleen mielenosoituspaikalle. Kajautamme äänekkäästi mielenosoitushuutomme: ”Nato mee kotia, emme tahdo sotia!”

Pidämme sotavarustelua ja ACE17-harjoituksia kritisoivia puheita ”avoimen mikin” periaatteella. Välillä laulamme ruotsiksi, englanniksi tai suomeksi. Paikalla on jonkin verran lehdistöä. Tunnistan Ylen toimittajan ja valokuvaajan sekä eilen tapaamani Sisuradion toimittajan. Laulumme taukoaa taivaalla jyrisevän sotilaskoneen melun ajaksi.

Jatkamme mielenosoitusta Rovaniemen keskustassa Lordin aukiolla kello yksitoista. Rohkenen itsekin pitämään lyhyen puheen kokeneempien puhujien, muun muassa Rovaniemen kaupunginvaltuutetun Vesa Puurosen, vanavedessä. Siinä muistuttelen yhteiskuntatieteen opiskelijan ominaisuudessa, että vaikka turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kohtalousko on valloillaan, todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Painotan, että teoillamme ja sanoillamme on merkitystä. Sota ei syty itsestään – voimme rakentaa joko sotaa tai rauhaa.

Mielenosoituksen jälkeen järjestetty Arktinen rauhanhaaste -seminaari Lapin yliopistossa on tiedonjanoiselle opiskelijalle matkan kohokohta. Täyteen pakatussa luentosalissa kansainväliset vieraamme jakavat suomalaisille rauhanaktivisteille tietämystään Tuula Sykön erinomaisen tulkkauksen avulla. Professori Dave Webb kertoo avaruuden hyödyntämisestä sotavarustelussa, ruotsalaisen rauhaninstituutin opettaja Agneta Norberg avaa ACE17-harjoituksen merkitystä Stohltenbergin dokumentin valossa ja rauhanaktivisti My Leffler näyttää sydäntä riipaisevia kuvia herkästä luonnosta ja sodan aiheuttamista tuhoista.

Seminaarissa paljastuu yllättäviä asioita, kuten se, että naapurimme Ruotsi on maailman kolmanneksi suurin ihmisten – mukaan lukien omien kansalaistensa – salakuuntelija Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian jälkeen. Tai se, että EU ja USA ovat muodostamassa keskenään avaruusliittoa.

Kotimatka alkaa seminaarin päätyttyä. Kysyn vierustoveriltani Jaana Haveriselta tämän fiiliksiä reissusta. Hän vastaa: ”Hyvä ja voimaannuttava fiilis jäi, tämmöstä kannattaa tehdä jatkossakin. Yhdessä tekemisestä tulee hyvä tunne!” Olen Jaanan kanssa samaa mieltä. Suomi ja maailma tarvitsee rauhanpuolustajia enemmän kuin pitkään aikaan.

Teksti: Tuulia Reponen
Kuva: Martti Vaskonen

 

 

Blogi: Rauhanliikkeestä puhutaan

Rauhanpuolustajien varapuheenjohtaja Kirsti Era pohtii alla muun muassa rauhanliikkeen toimia ja toimintaedellytyksiä ja some-kommunikoinnin vaikeutta: “Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun [sota]harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ‘Miksei rauhanliike tee mitään?!’”

Rauhanjärjestöjä on viime aikoina syytetty siitä, että ne eivät protestoi Venäjän sotaharjoituksia vastaan, vaan ainoastaan Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen yhteisharjoituksia. Yle liittyi kuoroon otsikoimalla, että ”tämä on harvinaista”, siis sotaharjoitusten vastustaminen.

Syyttelijät eivät huomaa, että protestien kohteena on muiden maiden sotavoimien harjoittelu Suomessa, maasta riippumatta. Se, että maahan päästetään toistuvasti vieraita joukkoja, joita eivät komenna suomalaiset. Voisi kysyä ilkeästi, lähtevätkö ne vapaaehtoisesti, vai pitääkö ne ajaa, kuten 1944–45? Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto ehdotti yhteisharjoituksia 1978, mutta silloisella valtiojohdolla oli rohkeutta ja viisautta kieltäytyä.

Tietenkin rauhanliikkeen ja etenkin ympäristöliikkeen sietäisi vastustaa kaikkia sotaharjoituksia kaikkialla, merkitseväthän ne sodan valmistelun lisäksi ympäristön pilaamista, CO₂-päästöjä, energia- ym. resurssien hukkakäyttöä. Voimavarat vain eivät riitä, eivätkä kaikki rauhanpuolustajat edes ole yhtä kriittisiä armeijaa kohtaan.

Protestejamme pilkataan ja haukutaan, mutta kun harjoittelu johtaa loogiseen tulokseensa sotaan, huudetaan: ”Miksei rauhanliike tee mitään?!” Ei rauhanliike ole palokunta vaan nuohooja, me ponnistelemme estääksemme sotia. Ja toki kannustamme rauhanneuvotteluihin asettumatta osapuolten asianajajiksi tai demonisoijiksi.

Se, että propagandasota puhkesi 6.6. juuri Twitterissä, on loogista: eihän 140 merkissä pysty sanomaan mitään monimutkaista, siis keskustelemaan. Sopiva media sille, jonka mielestä konfliktien taustojen ja kytkösten analysointi on ”whataboutismia” tai mutkuttelua ja osapuolten motiivien hahmottaminen merkitsee niiden hyväksymistä.

Lähtölaukauksen Twitter-sodalle taisi antaa ”rauhantyön vankkumaton tukija” HS.  Nato-johtoisen Baltops-maihinnousuharjoituksen aikana se pelotteli Venäjän sotalaivoilla, jotka ajetaan kuukauden kuluttua Suomenlahtea Pietariin. Kookkaat kuvamanipulaatiot antoivat käsityksen, että valtava sukellusvene tulee Helsinkiin, ja moni tviittaaja taisi niellä syötin. Niin ACE17 kuin Baltops 2017 -sotaharjoitukset taas on uutisoitu positiivisesti, rauhan turvaamisena.

Sotilaallisesti ei EU:ta uhkaa kukaan eikä mikään. Silti isoja aseostoja teetetään jäsenmailla ja koko EU:lla, jotta asebisnes pyörii. EU:n yhteistä puolustusta kehitellään aseostot edellä. Meille siinä on muitakin ansoja: ensinnäkin itäeurooppalaisten jäsenmaiden sokea Venäjän-vastaisuus – vaikka se on ymmärrettävää niiden historian valossa, niin viisasta se ei ole, ja Saksan-vastaisuuteen olisi jokseenkin samat perusteet. Toiseksi EU:n päätökset tehdään Atlantin rannikolla, kaukana meidän realiteeteistamme. Ukrainan EU-kumppanuussopimus läpivienteineen syksyllä 2013 ja sen seuraukset ovat pelottava näyte EU:n kansainvälispoliittisesta ”osaamisesta”. [Suosittelen jyrkästi Richard Sakwan kirjaa Taistelu Ukrainasta ja esittelen sitä lähiaikoina.]

unesco-sloganEU:n todellinen ongelma on ilmastonmuutos ja mm. sen kiihdyttämä pakolaisuus, ja niitä asetuotanto ja sotiminen vain kasvattavat. Ja lisäävät terrori-iskuja.

Twitter-tilittömänä jäin vaille Lockheed-Martinin hävittäjäkonemainosta, toisin kuin toinen Rauhanpuolustajien varapj. Jouni Sirén. Se valaisee hyvin liittoutumis-kybersota-infosota-paniikkia: 10–30 miljardia turhiin/vahingollisiin hyökkäyslaitteisiin on mieletön summa, jonka läpivienti eduskunnassa vaatii toistuvia, kovia propagandakeskityksiä. Toivon, että joku turpokeskustelijoista huomaisi tämän ja miettisi, mistä kaikesta vielä joudumme luopumaan hävittäjähankinnan takia.

Immanuel Kant sanoi: ”– – suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki ne voimat, – –, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

Kirsti Eran teksti on alun perin julkaistu hänen blogissaan.

Rauhanjärjestöt huolissaan: ACE17-sotaharjoitukset lisäävät jännitettä arktisella alueella

Suomen, Norjan ja Ruotsin ilmavoimat järjestävät yhdessä Arctic Challenge Exercise 2017 -sotaharjoituksen Lapissa 22.5.–2.6.2017.

Suomen tulee pyrkiä omalta osaltaan vähentämään sotilaallisia jännitteitä arktisella alueella. Nato-maiden sotilaskoneiden, muun muassa USA:n B-52-pommikoneen, vierailu Lapissa on väärä signaali suurvaltojen lisääntyneeseen sotilaallisen aktiivisuuteen Suomen lähialueilla. Nato-yhteistyö ei luo lisäturvallisuutta, vaan paras vaihtoehto on sotilaallinen liittoutumattomuus ja Suomen pitäminen suurvaltojen vastakkainasettelun ulkopuolella. Pelkästään Suomeen kohdistuva sotilaallinen uhka ei ole uskottava, emmekä Venäjän ydinohjuksia vastaan voisi myöskään suojautua.

Se, että sotaharjoitukset järjestetään keväällä porojen vasomis- ja lintujen pesimisaikaan, viestii välinpitämättömyydestä Suomea ja koko ihmiskuntaa uhkaavaa ympäristökatastrofia kohtaan. Kesäiseen kukoistukseen valmistautuva herkkä arktinen luonto on uhanalainen jo ilmastonmuutoksen vuoksi, eikä kaipaa lisärasitusta saastuttavan ja äänekkään sotaharjoituksen muodossa.

Suomen kannattaa keskittää voimavaransa liennytyksen edistämiseen arktisella vyöhykkeellä. Maamme kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa antaa tähän hyvän mahdollisuuden. Yhdysvallat ja Venäjä ovat mukana neuvoston toiminnassa, ja sen mukanaan tuomaa keskusteluyhteyttä tulee käyttää dialogiin ja arktista aluetta koskevien aseidenriisunta-aloitteiden luomiseen ja niiden edistämiseen.

Naiset Rauhan Puolesta
PAND – Taiteilijat rauhan puolesta
Rauhankasvatusinstituutti
Sadankomitea
Suomen Rauhanliitto
Suomen Rauhanpuolustajat
Tekniikka elämää palvelemaan TEP

Ilmasota­harjoitusten vastustus kiinnosti Ylen toimittajaa

Yleisradio oli 12.5. hienosti uutisoinut  Rovaniemellä järjestettävistä, ACE 2017 -ilmasotaharjoitusta vastustavista mielenosoituksista. Toimittaja Tapani Leisti oli lähettänyt sähköpostitse kysymyksia Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajalle Teemu Matinpurolle edellisenä päivänä. Valitettavasti Matinpuro ehti vastata Leistille vasta sen jälkeen, kun uutinen oli jo julkaistu. Kysyimme toimittaja Leistiltä, aikooko Yle Lappi  julkaista haastattelun. Leisti vastasi, että julkaisemisesta ei ollut varmuutta. Perjantaina alkuperäistä uutista oli täydennetty joillakin Matinpuron vastauksilla.

Koska Ylen uutinen on herättänyt kummastusta ja keskustelua sosiaalisessa mediassa ja olemme saaneet runsaasti myös suoraa palautetta, päätimme omalta osaltamme julkaista toimittajan kysymykset ja Matinpuron vastaukset kokonaisuudessaan nettisivullamme. Leistille kerrottiin julkaisemisesta.

Tapani Leisti: Miksi Venäjän kiihtyvästä ydinasevarustelusta ja lisääntyneistä sotaharjoituksista Kuolan niemimaalla, Barentsinmerellä ja militaristisesta uhoamisesta Pohjoisnapaa myöten ei mainita Rauhanpuolustajien verkkosivulla po. mielenosoitustiedotteessa  mitään? 

Teemu Matinpuro: Sekä Venäjä että Nato ovat lisänneet harjoituksiaan ja aseistustaan arktisella alueella, Suomen puolustusvoimien vetäminen mukaan tähän vastakkainasetteluun ei palvele maamme turvallisuuspoliittisia etuja. Emme ole ottaneet myöskään kantaa yksipuolisesti Yhdysvaltojen emmekä muiden Nato-maiden lisääntyvään harjoitteluun omalla maaperällään. Rauhanpuolustajat osoittaa huolensa kaikkien osapuolten varustautumiseen, joka on globaalistikin huolestuttava ilmiö, sekä lisääntyneisiin sotaharjoituksiin. Näemme arveluttavana sen, että Suomi myös osallistuu tähän jännityksen lisäämiseen antamalla yhä enenevässä määrin maa-, ilma- ja merialueensa ulkovaltojen harjoittelualueeksi. Yhteistyötä toki teemme muun muassa ruotsalaisten järjestöjen kanssa molempien maiden sotilaallisen liiittoutumattomuuden puolesta, jolla on kansalaisten enemmistön tuki. Teemme yhteistyötä myös muiden kansainvälisten rauhanjärjestöjen kanssa globaalin aseistariisunnan edistämiseksi.

Kuten järjestömme nimi kertoo olemme suomalainen rauhanjärjestö. Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta Nato-yhteistyö ei luo lisäturvallisuutta Venäjän muodostamaa sotilaallista uhkaa vastaan, pikemminkin päinvastoin. Mielestäni Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on paras tae siitä, ettemme joudu mukaan suurvaltojen välisiin konflikteihin. Pelkästään Suomeen kohdistuvaaan sotilaallinen uhka ei ole uskottava, emmekä Venäjän ydinohjuksia vastaan voisi myöskään suojautua.

Suomen kannattaisi ennemminkin pyrkiä edistämään liennytystä pohjoisilla alueilla, ja siihen maamme kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa antaa hyvän mahdollisuuden. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana aloitteillamme jännityksen vähentämiseksi on aivan eri uskottavuus kuin sotilasliitto Naton ja sen jäsenten kanssa tapahtuvilla sotaharjoituksilla

Leisti: Mitä vastaatte niille, jotka pitävät Rauhanpuolustajien toimintaa yksipuolisena, kun se vaikenee Venäjän varustelusta tässä yhteydessä?

Matinpuro: Rauhanpuolustajat on kaikkien maiden asevarustelua vastaan. Emme tässä yhteydessä ilmaise erikseen huoltamme myöskään Yhdysvaltojen tuomaan varustautumiseen alueella. Huolemme Venäjän ja kaikkien muiden tahojen varustautumisesta lähialueellamme on todellinen – mutta uskomme, että Suomi pystyisi vähentämään lähialueidensa sotilaallista jännitystä parhaiten keskittymällä liennytykseen ja aluetta koskeviin aseidenriisunta-alotteiden aikaansaamiseen.

On epä-älyllistä siirtää keskustelu Venäjä-syytöksiin siinä vaiheessa, kun kritisoimme oman maamme tai lännen toimintaa. On älytön ajatus, että sotilasliitto Naton toiminnan kritiikki olisi Venäjä-mielisyyttä. Olemme muun muassa selkeäsanaisesti tuominneet Krimin valtauksen laittomana. Ehkä kannattaisi tutustua lähemmin järjestön toimintaan viime vuosikymmeniltä – väittäisin, että esimerkiksi Tshetshenian sotien yhteydessä olimme yksi aktiivisimmista ja kriittisimmistä kansalaisjärjestöistä Suomessa. Katso esimerkiksi julkaisuohjelmamme Venäjä-kirjallisuus. Pidämme myös säännöllistä yhteyttä venäläisiin riippumattomiin sekä kriittisiin ihmisoikeus- ja rauhanaktiiveihin, järjestöihin ja toimittajiin. Valitettavasti riippumattoman kansalaisyhteiskunnan tila maassa on äärimmäisen huono.

Leisti: Mitkä tahot rahoittavat nykyään Rauhanpuolustajien toiminnan?

Matinpuro: Rauhanpuolustajat saa valtionapua opetusministeriöltä, muu rahoitus koostuu jäsen- ja tukimaksuista sekä kirjallisuuden myynnistä.

Leisti: Mitkä tahot rahoittavat mielenosoituksen?

Matinpuro: Mielenosoitus sinällänsä ei aiheuta juurikaan kustannuksia. Rauhanpuolustajat tukee mielenosoituksen järjestämistä lähinnä tukemalla tapahtuman tiedotusta, sekä siihen liittyvän Lapin yliopistolla pidettävän tilaisuuden luentosalin vuokran, yhden alustajan matkakulut ja ilmoittelun maksamalla. Lisäksi järjestö tukee osin Joensuusta Rovaniemelle järjestettävää yhteiskuljetusta.

Leisti: Saako Rauhanpuolustajat tai mielenosoitus rahoitusta Venäjältä?

Matinpuro: Rauhanpuolustajat ja mielenosoitus eivät saa rahoitusta Venäjältä. Annan mielelläni lisäinformaatiota mikäli tarpeen.

Sijaitsetko Nato-vapaalla vyöhykkeellä? Näytä se!

natoa_vastaanvyohykeTouko-kesäkuun vaihteessa 22.5.–2.6. Suomi, Ruotsi ja Norja isännöivät Nato-johtoista ACE 2017 -lentosotaharjoitusta (Arctic Challenge Exercise). Tavaksi on jo tullut, että Suomen maaperällä ja ilmatilassa harjoitellaan Naton johdolla sotaa, vaikka Suomi ei edelleenkään ole Naton jäsen. Myöskään valtaosa suomalaisista ei  halua Suomen liittyvän Natoon.
Rovaniemellä järjestetään 22.5. mielenosoituksia ja muuta ohjelmaa ACE 2017 -lentosotaharjoitusta vastaan. Jos et pääse paikalle, voit osoittaa Nato- ja sotaharjoitusvastaisuutesi tulostamalla tontillesi Nato-vapaa vyöhyke -ilmoituksen.