Avainsana-arkisto: puolueettomuus

Kolumni: Puolueettomuuden kauhistus

Helsingissä järjestetyt mielenosoitukset ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta vaikuttavat jääneen Trumpin ja Putinin heinäkuisen kokouksen myönteisimmäksi saldoksi. Julkisten tietojen perusteella kahden autoritaarisen mediapersoonan kohtaaminen vastasi lähinnä tosi-tv:n ja somen spektaakkelinnälän tarpeisiin.

Ilveily sai puhtaasti kotimaisin voimin toteutettujen tuskaisten parahdusten sivunäytöksensä Suomen puolueettomuuteen liittyen: meillä murehdittiin muun muassa The New York Timesin otsikosta ”Finnish Neutrality Key to Helsinki Hosting”. Yksi huolestuneiden puheenvuorojen esittäjistä oli nykyisin viestintätoimisto Milttonin palkkalistoilla oleva Patrik Gayer, joka toimi aikoinaan puolustusministeri Carl Haglundin erityisavustajana. Gayerin mukaan Suomen puolueettomaksi koetun aseman vahvistuminen on riskitekijä. Hän toteaa, että ”taitava virkakoneisto ja tietyt poliitikot ovat viimeiset pari vuosikymmentä tehneet kovaa ja johdonmukaista työtä poliittisen yhteistyön syventämiseksi länsimaisten ystäviemme kanssa”. Suomen kutsuminen puolueettomaksi vaarantaa nämä saavutukset.

Suomen länsiliittoutumisesta kerrotun tarinan mukaan puolueettomuutemme päättyi EU-jäsenyyteen. Liittoutumista on sen jälkeen vain vahvistettu Nato-kumppanuudella ja lopulta kaikilla niillä sopimuspapereilla, jotka Washingtonista on keksitty sotaministeri Niinistön allekirjoitettavaksi esittää.

Tarina on höttöinen. Suomen tavoin vuonna 1995 Euroopan unioniin liittyneen Itävallan perustuslakiin on kirjattu maan puolueettomuus. Unionijäsenyyden kytkös liittoutumiseen on siis poliittinen tulkinta. Lisäksi on syytä muistaa vuoden 1994 EU-kansanäänestys, jonka yhteydessä äänestäjiä vedätettiin muun muassa oman rahan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen raskaammin kuin brittejä konsanaan Brexit-äänestyksessä.

Vaikka EU-jäsenyyden hyväksymisen tulkitsisi puolueettomuuden lopuksi, miten se riittää oikeuttamaan myöhemmät päätökset sotilaallisesta liittoutumisesta? Näitä päätöksiä yhdistää epämääräisyys: eduskuntakäsittelyn puuttuminen tai puutteellisuus ja tietojen salailu valiokunnilta. Liittoutumispäätösten kyseenalaisuus riittää selittämään puolueettomuus-sanan herättämän kauhun ”tiettyjen poliitikkojen” ja ”taitavan virkakoneiston” piirissä.

 Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka toimittaa Vox Pulu -podcasteja.

 

Katso karttaa!

Meidän perhe matkusti kerran kesähelteellä silloisesta Leningradista Terijoelle päin paikallisjunalla vierailemaan tuttaviemme mökillä. Juttelimme siinä ja vastapäisellä penkillä istuva puuhakas rouva kiinnostui, mistä kaukaa olimme. Kun sanoin että Suomesta, hän mietti hetken ja totesi sitten itsekseen: “Ai niin, meidän Baltia.” Oliko tämä osoitus silloisen Neuvostoliiton suurvaltaisesta valloitushalusta? Ei, vaan niin siellä kuin täällä silloin ja nytkin vallitsevasta hatarasta maantieteen tuntemuksesta ja tavasta luokitella stereotypian avulla asiat.

Miten maantieteellinen sijainti ja luonnonvarat vaikuttavat, siitä antaa kouluesimerkin tässä lehdessä oleva aineisto Kosovosta ja sen lähialueista. Kartta havainnollistaa.

MIHIN “VIITERYHMÄÄN” SUOMI SOPII?

Maantieteelle emme voi mitään, kuuluu tunnettu sanonta. Yrittää toki voi. Esimerkkinä tästä Lippos-Suomen eliitin puhe viiteryhmistä, jotka maallemme sopivat. Tämän ajattelun piti pitää Suomi eri kastissa kuin Liettua, Latvia ja Viro silloin kun ne vielä eivät olleet EU:n ja Naton jäseniä. Nythän yhdistävä tekijä on transatlanttisen suhteen palvominen. Mutta voi! Liittoutumattomana olemmekin vielä Nato-mielisen eliittimme uusiksi B-luokan maiksi luokittelemien maiden joukossa. . .

On toki hyvä pitää keskustelusuhteita niin itään kuin länteen, niin suurvaltoihin kuin lähinaapureihin. Se ylläpitää rauhanomaista kanssakäymistä maiden kesken.

NATON POHJOINEN ULOTTUVUUS

Silloin kun oli vallalla edellä kuvattu viiteryhmä-ajattelu, transatlanttisuutta harjoitti taustalla Nato. Sen kiinnostus kohdistui ns. pohjoiseen ulottuvuuteen, joka käsitti Baltian maat, Itämeren ja Skandinavian – sivumennen sanoen juuri sen alueen, jota rauhanliike piti mahdollisena osana Euroopan ydinaseetonta vyöhykettä. Nyt on epävarmaa, onko ydinaseettomuus edelleen voimassa. Nato tosin on ilmoittanut, ettei se aio sijoittaa ydinaseita uusiin jäsenmaihinsa, mutta kuka tietää, mitä on niiden Naton alusten uumenissa, jotka tekevät vierailuja Tallinnan satamaan ja voiko tuollaisiin puheisiin luottaa? Naton tarkoitushan on suojella USA:n etuja siellä missä ne joutuvat uhatuiksi – sehän voi tapahtua missä vaan – ja siihen voidaan vastata USA:ssa kehitteillä olevilla taistelukentän miniydinaseilla.

VAIHTOEHTO ON LIITTOUTUMATTOMUUS

Niin mitä sellaista transatlanttisuus on tuonut, että se voittaa liittoutumattomuuden tarjoaman tasavertaisen kanssakäymisen ja turvallisuuden? Se on tuonut Suomelle kalliiksi tulleet Hornet-kaupat ja pyrkimyksen myydä suomalaista asealan osaamista USA:han oikein pääministerin myötävaikutuksella. Painostusta ja kauppariitoja EU:n ja USA:n välille geenimuunneltujen elintarvikkeiden markkinoinnista. Terrorisminvastaisen taistelun varjolla kansalaisvapauksien rajoittamista, esimerkiksi sormenjälkien ottamista matkailijoilta, jotka aikovat päästä Yhdysvaltojen alueelle. Ja nyt uusimpana uutuutena aikomus panna toimeen kansalaisten oikeuksia rajoittavan USA:n Patriotic Actin hengessä esitetty vaatimus internet-tietojen tallentamisvelvollisuudesta. Kuten sähköistä viestintää ja sen säätelemistä kansalaisten oikeuksien näkökulmasta ajava Electronic Frontier Finland ry:n (www.effi.org) puheenjohtaja Ville Oksanen kertoo HS:n mielipidepalstalla 7.5.04, käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että internet-operaattoreiden pitää tallentaa kuukausiksi tai jopa vuosiksi tiedot siitä, kenelle käyttäjät lähettävät sähköpostia ja millä sivuilla he vierailevat. Madridin pommi-iskun jälkeen aikeesta tuli totta ja EU on nyt tehnyt USA:n painostuksesta periaatepäätöksen uuteen käytäntöön siirtymisestä kaikissa unionin jäsenmaissa. Mallioppilas Suomi onkin jo valmis toimiin. Liikenneministeriö ryhtyi jo helmikuun puolessa välissä valmisteluihin.

YHTEISET ARVOT

Tämäkö edustaa sitä arvojen yhteisyyttä, jolla transatlanttisuutta myydään suomalaisille? Puhumattakaan siitä, miten näitä yhteisiä arvoja puolustetaan sotakoalition voimin Irakissa ja Afganistanissa samoin kuin Yhdysvaltojen toimesta Guantánamon vankileirillä Kuubassa.

Maailmanlaajuinen, miljoonien ihmisten liike yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta ajaa kestäviä ja kaikkien tavallisten ihmisten kannalta hyviä arvoja ja sen ääni kantaa yhä laajemmalle. Jotta se kaikuisi myös Suomen ja EU:n päättäjien korvissa, kannattaa vaatia kansanäänestystä EU:n perustuslaista, joka on epädemokraattisesti laadittu ja joka on tarkoitus hyväksyä laillisuus sivuuttaen. Kaikesta turhautuneisuudesta huolimatta on hyvä myös osallistua EU-parlamentin vaaleihin ja meneillään olevaan vaalikeskusteluun. Kyseessähän ovat kauas tulevaisuuteen ja miljoonien ihmisten elämään vaikuttavat asiat. Niitä ei pidä jättää julkisuuden esiin nostamien ja rahavallan tukemien Eurokansanedustajien päätettäväksi.

TERTTU AHOKAS
www.demokratiafoorumi.fi/perustuslaki_suomeksi.html