Avainsana-arkisto: pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Kylässä Valkoisessa talossa

Presidentti Sauli Niinistön piipahdus Valkoisessa talossa Yhdysvaltojen presidentin vieraana herätti spekulaatioita yllättävän vierailun syistä. Lähes koomisiin mittasuhteisiin kasvanut arvailu vierailukutsun motiiveista sai kuitenkin pohtimaan myös sitä, oliko vierailukutsu hyvä vai huono asia. Mediassa kutsu nähtiin tietysti vain positiivisessa valossa: Suomi maailmankartalle, vihdoinkin arvostusta (ehkä tässä pieni piikki edeltäville pressoille) ulko- ja erityisesti turvallisuuspolitiikallemme. Mutta voisiko kutsu Valkoiseen taloon olla todellisuudessa osaltaan isännän koiralleen ojentama luu?

Itselleni ei ole jäänyt mielikuvia siitä, miten Kekkosen vierailuista Kremliin uutisoitiin. Tuskin tuona aikakautena siinä nähtiin rähmällään oloa, vaan käynnit koettiin nimenomaan arvostuksen osoituksena. Toki jälkikäteen takinkääntäjät innokkaimpina näkivät siinä vain ja ainoastaan suomettunutta alamaisuutta. Mutta Niinistön ja Trumpin yhteistä tiedotustilaisuutta seuratessa ei voinut välttyä ajatukselta, että oliko kyseessä kuitenkin kaukaisen kreivikunnan edustajan kumarrus uuden kuninkaan hovissa. Samalla muistutettiin alamaisilta jo kerätyistä kymmenyksistä ja kuninkaan käyttöön annetuista sotajoukoista sekä vakuutettiin uskollisuutta veronkannossa ja sotilaiden värväyksessä jatkossakin imperiumin käyttöön. Kiitollisena ilmoituksesta Trump sanoikin imperiumin tarvittaessa pitävän huolta alamaistensa turvallisuudesta.

Kun Trump ilmoitti Yhdysvaltojen olevan aina valmiina auttamaan Suomea, jatkoi hän kuitenkin samaan hengenvetoon Yhdysvaltojen aseteollisuuden mannekiinina: ”Olette ostamassa suuria määriä F-18-lentokoneita Boeingilta. Ne ovat hienoja hävittäjiä, ja olette ostamassa paljon muitakin sotilasvarusteita, ja olette ostamassa niitä viisaasti.” Niinistö vaikeni kiltisti isännän seurassa, mutta tviittasi kuitenkin alamaisilleen suomeksi, ettei Valkoisessa talossa ihan kädestä syöty: ”Uutinen F-18-hävittäjien ostamisesta on ankka.” Tuskin Niinistö siellä hävittäjäkauppakirjoja allekirjoittikaan, mutta uskollisuutta tulevissakin asehankinnoissa ehkä korostettiin isännille.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Pääkirjoitus: Rauhanmerellä sotilasruuhka

Uutisissa kerrottiin äskettäin, että kiinalainen laivasto-osasto on saapumassa heinäkuussa Itämerelle harjoittelemaan Venäjän laivaston kanssa. Tähän mennessähän kaukaisimmat tänne harjoittelemaan tulleet alukset ovat olleet Tyynenmeren toiselta laidalta.

Ruotsi järjestäää syyskuussa Aurora 17 -sotaharjoitukset, joihin osallistuvat armeijan kaikki aselajit. Suomalaisten lisäksi harjoituksiin Ruotsin maaperällä osallistuu ensimmäistä kertaa myös yhdysvaltalaissotilaita. Käytännössä samaan aikaan Venäjä pitää valtavat Zapad (’länsi’) 2017 -sotaharjoitukset yhdessä Valko-Venäjän kanssa. Itämeren alueella tulee siis olemaan melkoinen sotilasruuhka maalla, merellä ja ilmassa. Kylmän sodan jälkeen tällaista tilannetta ei ole ollut. Nyt sitten kiistellään siitä, kuka aloitti aseidenkalistelun – sen sijaan että miettisimme sitä, kuka ensimmäisenä tekisi aloitteen jännitteen liennyttämiseksi.

Rauhanpuolustajat järjesti pienen mutta näyttävän mielenilmauksen Rovaniemellä Suomen järjestämiä ACE 2017 -ilmasotaharjoituksia vastaan toukokuussa. Suomalaiset rauhanjärjestöt ilmaisivat yhdessä huolensa harjoituksista. Nato-maiden sotilaskoneiden, muun muassa USA:n B-52-pommikoneen, vierailu Suomen isännöimissä sotaharjoituksissa on väärä signaali suurvaltojen lisääntyneeseen sotilaallisen aktiivisuuteen lähialueellamme. Rauhanjärjestöjen mielenilmaus herätti vastarintaa. Jälleen kerran leimakirves heilui väittäen, että olisimme Venäjän asialla, koska emme vastusta sen järjestämiä sotaharjoituksia. Rauhanjärjestöt pitävät tietysti kaikkien maiden sotaharjoituksia turhina – mutta suomalaisina toimijoina huolemme kohdistuu erityisesti siihen, miten Suomi asemoituu ja näyttäytyy turvallisuuspolitiikassaan. Emme ole järjestäneet mielenosoituksia sen kummemmin Venäjän omia sotaharjoituksia vastaan kuin protestoineet USA:n ja Nato-jäsenten harjoittelua vastaan lähialueiden Nato-maissa, vaikka rauhanjärjestöt ajavat nimenomaan kaikkien maiden aseidenriisuntaa ja liennytystä.

Itämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä, herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Kiihtyvä sotilaallinen luonnonvarojen haaskaus ja sen mukanaan tuomat ympäristöongelmat vain lisäävät Itämeremme ahdinkoa. Nekin voimavarat pitää valjastaa kansainvälisessä yhteistyössä suurimman turvallisuusuhkamme, ilmastonmuutoksen, torjuntaan.

Kesästä voi nauttia rauhallisemminkin. Rauhanjärjestöillä on eri puolilla Suomea monenlaista toimintaa pitkin kesää. Kootusti ne löytyvät järjestöjen yhteisiltä rauha.org-nettisivuilta. Muita suositeltavia kesänautintoja ovat esimerkiksi leijojen lennättely, kaarnalaivojen uittelu ja käpylehmien paimennus.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

PÄÄKIRJOITUS: SUOMI LEIKKII VAARALLISIA SOTALEIKKEJÄ

Suomeen on tulossa touko-kesäkuun vaihteessa ennennäkemättömän suuri Arctic Challenge -ilmasotaharjoitus. Euroopan suurimpiin kuuluvan ilmasotaharjoituksen päätukikohtana on Rovaniemi, ja siihen osallistuu yli 100 lentokonetta 12 maasta. Mukana ovat Suomen ja Ruotsin ilmavoimien lisäksi Nato-maat Yhdysvallat, Ranska, Norja, Kanada, Iso-Britannia, Espanja, Belgia ja Alankomaat.

Hävittäjien lisäksi ilmassa nähdään kuljetus- ja yhteyskoneita, ilmatankkauskoneita, valvonta- ja taistelunjohtokoneita sekä kuljetus- ja pelastushelikoptereita. Osana harjoitusta Suomenkin taivaalla piipahtaa myös kolme monien erityisesti Vietnamin sodasta muistamaa surullisenkuuluisaa B-52-pommikonetta.

Ydinaseillakin varustettavissa olevien tuhonenkeleiden kutsuminen Suomen ilmatilaan kuvastaa korostetusti maamme kiristyneeseen poliittiseen ilmapiiriin ottamaa asennetta. Suomi haluaa omalta osaltaan olla liennytyksen sijaan lisäämässä jännitteitä lähialueellamme – tämä täysin tietoisina rajantakaisen Murmanskin alueen sotilaallisesta merkityksestä Venäjälle. Alue on maan tärkein sotilaskohde ja sen strategisten ydinaseiden kotisatama, ja on varmaa, että naapuri vastaa tähän Suomen uuteen politiikkaan lisäämällä omaa sotilaallista voimaansa rajan takana. Näin olemme mukana kiihdyttämässä asevarustelukierrettä lähialueellamme sen sijaan, että esittäisimme keinoja sen välttämiseksi.

Puolustusvoimien tulevat miljardi-investoinnit vaativat myös maan sisäistä mediasotaa, joka tulee jo silmille iltapäivälehtien lööppien kautta. Joillakin on tarve pelotella meitä sodan uhalla, jotta hyväksyisimme valtavat summat asevarusteluun. Halutaan antaa mielikuva siitä, että nämä uudet hankinnat sen joko estäisivät, tai vieläkin pelottavammin jotkut tuntuvat uskovan, että tuleva sota voitaisiin voittaakin.

Mutta periksi ei kannata antaa – toistaiseksi suomalaisten enemmistö ei ole näistä uusista ”sotaleikeistä” innostunut. Valitettavasti tämä ei näytä vaikuttavan millään tavoin harjoitettuun politiikkaan. Siinä on haaste rauhanliikkeelle. Istutetaan vielä se omenapuu.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

PÄÄKIRJOITUS: Vastarinta on iloinen asia

teemu_kolumniMonesti sitä hämmästelee, kuinka aggressiivisesti ihmiset voivat ajaa hyviäkin asioita. Erityisesti sosiaalisessa mediassa käytetty kieli joidenkin rauhantahtoistenkin ihmisten suussa vääntyy oudon vihamieliseksi ja halveeraavaksi. Niin henkilöitä kuin järjestöjä haukutaan ikuista totuutta ulvoen. Mutta vastarinta epätasa-arvoa, militarismia, Natoa, rasismia ja muita epämiellyttäviä ilmiöitä vastaan voi ja sen pitäisi olla iloinenkin asia. Ymmärrettävästi esimerkiksi omakohtaisesti koettua väkivaltaa on hankala ohittaa vihan tunteitta. Mutta aggressio rauhan puolesta ei välttämättä toimi.

Hyvä esimerkki tästä on se, kun itsenäisyyspäivän pakkassäässä Helsingissä kokoontui noin 3 000 natsien vastustajaa rauhanomaiseen ja hyväntuuliseen mielenosoitukseen kertomaan, etteivät natsit ole tervetulleita sen kummemmin Helsinkiin kuin muuallekaan. Tiedotusvälineille tyypilliseen tapaan kulkue ei saanut juurikaan huomiota mediassa. Pohjoismaisin voimin vahvistettunakin alle kahdensadan uusnatsin mielenosoitus ja muiden ääriainesten yhteinen alle tuhannen hengen kynttiläkulkue hallitsivat medianäkyvyyttä.

Mutta eihän natseja ja rasisteja vastusteta vain medianäkyvyyden vuoksi. Monenkirjavan, mukavan kulkueen lisäksi valtavirtamedioiden valokiilan ulkopuolella tehtiin valtava joukkorahoituskampanja #pernatsi erilaisten, muun muassa ihmisoikeus- ja rasisminvastaista työtä tekevien järjestöjen hyväksi. Oivaltavassa ja hauskassa kampanjassa kukin keräykseen osallistunut lupautui tukemaan järjestöjen työtä haluamallaan summalla per itsenäisyyspäivänä mieltään osoittanut natsi. Näin natsit laitetttiin keräämään varoja heidän vastustamilleen pyrkimyksille. Keräys tuotti yli 1200 euroa per natsi (yhteensä noin 220 000 euroa) tasa-arvoa, demokratiaa ja monimuotoisuutta edistävälle työlle Suomessa.

Eräs kampanjaan osallistunut hyvä ystäväni oli lapsensa kanssa pohtinut, että entä jos natseja tuleekin niin paljon ettei ole varaa maksaa luvattua summaa. Lapsi oli todennut lakonisesti: “No jos tulee tuhat natsia ni raha ei oo meiän päällimmäinen ongelma.”

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.