Avainsana-arkisto: Oksana Tšelyševa

Ukrainassa tutkittiin kansan mielialoja

Ukrainan varaministeri Georgi Tuka, jonka vastuulla ovat Itä-Ukrainan ns. valloitettujen alueiden asiat, ilmoitti äskettäin televisiohaastattelussa, että Etelä-Ukrainan Zaporozhetsin alueella on tarve ”väestönpuhdistukseen”: ”Uskokaa tai älkää, Zaporozhetsin alueella on paljon tehtävää jopa ilman venäläisen sotakoneen toimintaa! Siellä on separatistisia mielialoja ja laittomia aseistautuneita ryhmiä, jotka ovat Venäjä-myönteisiä. Sen roskasakin kanssa ei tarvitse keskustella ja sovitella, vaan heidät on tuhottava. Kompromissin etsiminen tämän hylkiöjoukon kanssa johtaa sosiaaliseen räjähdykseen. Jos alamme puhua sananvapaudesta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, ja ellei meillä riitä tahdonvoimaa ottaa käyttöön kaikkien tiedotusvälineiden (mukaan lukien alueelliset) sodanaikaista sensuuria, saatamme kohdata suuria vaikeuksia.”

Zaporozhetsin pinta-alaltaan 27 182 neliömetrin alue sijaitsee Etelä-Ukrainassa. Pääkaupunki Zaporozhe on lähes 750 000 asukkaan teollisuuskeskus, jossa on konerakennusteollisuutta, teräksen ja värimetallien valmistusta sekä kemianteollisuutta. Energodarin kaupungissa puolestaan sijaitsee yksi Euroopan suurimmista ydinvoimaloista. Voimala tuottaa viidenneksen Ukrainan vuosittaisesta sähköntuotannosta.

Varaministeri Tuka viittasi kansallisen tutkimusinstituutin tutkimustuloksiin. Instituutin selonteko Ukrainan turvallisuuspassi 2018 julkaistiin joulukuun alussa väliaikaisesti valloitettujen alueiden asioita käsittelevän ministeriön pyynnöstä ja Naton informaatiokeskuksen taloudellisella tuella.

Selonteon mukaan separatistiset ja valtionvastaiset mielialat lisääntyvät Zaporozhetsin alueella koko ajan, eniten Melitopolissa ja Berdyanskissa. Erityisesti paikalliset etniset vähemmistöt, kuten Pryazovian kylän bulgarialaisväestö, ovat suuntautuneet Venäjään. Samanaikaisesti alueen akateemiset piirit ja kansalaisaktivistit ovat pääosin ulkopoliittisesti Eurooppa-myönteisiä. Kansalaisyhteiskunnan edustajatkaan eivät välttämättä nauti väestön luottamusta ja tukea. Enemmistöllä kansalaisjärjestöistä on ”avustuksilla eläjän” maine tai ne nähdään valtion etujen ajajina.

Selonteon mukaan alueella asuu lähes 11 000 terrorisminvastaisen operaation veteraania, jotka tarvitsevat psykiatrista kuntoutusta. Kuitenkin kysyttäessä Zaporozhetsin asukkailta alueen ongelmista ja ristiriidoista he eivät maininneet niinkään terrorisminvastaiseen operaatioon osallistuneiden veteraanien muodostamia ongelmia, vaan pääasiassa konfliktit järjestyksenpitoelinten kanssa (30 %), valtiovallan kanssa (90 %) sekä osake-enemmistövaltaajien kanssa (16 %). Vastaajista 26 % vastasi myöntävästi kun kysyttiin, voisiko Donetsin/Luhanskin kansantasavaltojen tapainen kehitys olla mahdollista alueella. Vain 8 % väestöstä tukee Ukrainan ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien toimintaa, 30 % suhtautuu niihin neutraalisti, 44 % tuomitsee ja 18 % ei niitä tue.

Venäläisten tiedotusvälineiden ohjelmien sekä sosiaalisen median kieltämiseen suhtautui kielteisesti 58 % vastaajista korostaen, että se on kansalaisoikeuksien rajoittamista. Alueen väestöstä 70 % puhuu ympäristön katastrofaalisesta tilasta ja 46 % suhtautuu kielteisesti terveydenhoitoalan uudistuksiin.

Zaporozhetsin lisäksi mielipidetiedustelu tehtiin myös muutamalla muulla alueella. Sen perusteella myös niiden on syytä huolestua varaministeri Tukan Zaparozhetsin asukkaisiin kohdistamasta “väestönpuhdistus”-uhkauksesta. Selonteon perusteella ainoastaan Keski-Ukrainan maatalousalueen asukkaat voivat nukkua yönsä rauhassa.

Selonteossa kiinnitettiin huomio alueen monikansallisuuteen Odessassa maan eteläosassa. Seudun vähemmistöjä ovat bulgarialaiset, moldovalaiset, gagauzit, romanit ja albaanit. Alueilla, jotka ovat vähemmistöjen tiiviisti asuttamia, korostuvat protestimielialat. Alueen tärkeimpänä poliittisena ongelmana 51,8 % vastaajista piti vallan uudelleenjakoa ja 32,1 % ongelmia järjestyksenpitoelinten kanssa. Vastaajista 21,4 % mainitsi pääongelmaksi etniset vastakkainasettelut. Odessan seudun väestöstä 19,6 % näki mahdolliseksi vastaavan kehityskulun kuin Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toiminnan Ukrainassa tuomitsee 48,2 % ja 28,6 % ei tue niitä. Vain 5,4 % väestöstä ilmoitti tukevansa niitä. Venäläisten tiedotusvälineiden estämistä pitää 91,9 % kansalaisvapauksien rikkomuksena. Kukaan vastaajista ei tukenut kieltoa. Luottokerroin keskushallintoon on 1–10-asteikolla 2,6 ja protestimielialojen taso 5,4. Samanaikaisesti paikallisen separatismin mahdollisuuskerroin on samalla asteikolla melko korkea 4,2.

Ukrainan länsiosia selonteossa edustaa Valko-Venäjään rajoittuva Rovensk. Kyselyn mukaan suurimpana ongelmana koettiin laiton meripihkateollisuus. Siihen liittyvien ongelmien todettiin olevan erityisen vakavia Rovenskin pohjoisosassa, jota selonteon laatijat nimittävät ”Meripihkakansantasavallaksi”. Suurin osa näiden länsiosien asukkaista on selonteon mukaan mukana laittomassa bisneksessä. Järjestyksenpitoelinten toiminta on seudulla lähes mahdotonta. Selonteossa arvioidaan myös uskonnollisten konfliktien olevan todennäköisiä, koska asukkaat jakautuvat suhteellisen tasaisesti ortodoksikirkon Moskovan ja Kiovan patriarkaatin alaisuudessa toimiviin seurakuntiin. Vastaajista 20 % tuomitsee ei-valtiollisten sotilaallisten ryhmien toiminnan alueella ja 40 % ei tue niitä. Venäläisten kanavien toiminnan kieltämistä pitää kansalaisvapauksien rajoittamisena vain 12 % vastaajista.

Tšernihiv edustaa selonteossa Pohjois-Ukrainaa. Se rajoittuu Venäjään ja Valko-Venäjään, joihin sillä on tiiviit taloussuhteet. Selonteossa todetaan, että seudulla on erillisiä separatistisia pesäkkeitä, jotka ovat ”peiteltyjä luonteeltaan”. Paikallisen separatismin uhan arvioidaan olevan 0–10-asteikolla 7,8. Lisäksi Tšernihivissä todetaan olevan ongelmia terrorismin vastaisen operaation veteraanien sopeutumisessa: ”Rintamalta palaavilla sotilailla on vaikeuksia sopeutua rauhanajan elämään, ja toisaalta enemmistölle sotaa ei ole olemassa.” Vastaajista 22 % puhuu toistuvista ongelmista terrorismin vastaisen sodan veteraanien kanssa. Silti juuri Tšernihivissä on vain pieni ryhmä väestöä (2 %), joka ei vain tue Ukrainan ei-valtiollisia aseellisia ryhmittymiä vaan myös avustaa niitä materiaalisesti. Vastaavasti 30 % väestöstä tuomitsee niiden toiminnan tai ei tue niitä.

Selonteossa Ukrainan maatalousvaltaista keskiosaa edustaa Kirovohradin alue, jossa palkkataso on maan alhaisimpia. Suurin osa väestöstä työskentelee maataloudessa pientiloillaan. Kirovohradista on löydetty uraania, mutta selonteon laatijat pitävät esiintymien hyödyntämistä korkeana riskinä. Louhinnan luomien uusien työpaikkojen vastapainona on sen luoma ekologinen uhka maataloudelle. Koska väestö on keskittynyt huolehtimaan omista pientiloistaan, ei ole todettu konflikteja terrorismin vastaisen operaation veteraanien kanssa tai muita kansallisia ristiriitoja. Väestöstä 52 % suhtautuu neutraalisti ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toimintaan. Puolet vastanneista suhtautuu positiivisesti venäläisten tiedotusvälineiden kieltoon.

Sotatoimialuetta selonteossa edustavat Ukrainan hallituksen kontrolloimat seudut Luhanskissa ja Pohjois-Donetskissa. Luhanskissa on suurimpana ongelmana sotatoimien lisäksi 3 000 neliökilometrin miinoitettu alue. Selonteon mukaan vuosina 2014–2017 lähes 200 ihmistä sai vammoja miinoista tai räjähtämättömistä ammuksista. Selonteon laatijat myös tietävät, että rajanylityspaikkojen kautta käydään laitonta ase- ja huumekauppaa. Sotatoimet aiheuttavat myös työttömyyttä: selonteossa todetaan todellisen työttömyysasteen olevan 30 % verrattuna viralliseen lukuu, joka on vain 8 %. Vastaajista 22 % koki konflikteja terrorismin vastaisen operaation veteraanien kanssa ja 24 % oli kokenut konflikteja järjestyksenpitoelinten kanssa. Väestöstä 36 % kokee vallan uudelleenjaon ongelmana ja 26 % pitää mahdollisena samanlaista tapahtumien kulkua kuin Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Vastaajista 52 % tuomitsee tai ei tue Ukrainan ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toimintaa.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Tarja Jalovaara

 

Oksana Tšelyševa: Tanja

Itä-Ukrainan nelivuotisen sodan aikana olen löytänyt paljon ihmisiä, jotka auttavat kokoamaan ja tarkistamaan tietoja. Vaikka onkin kauheaa soittaa sodan keskellä elävälle ihmiselle kysyäkseen tapahtuneesta pommituksesta, on se usein ainoa keino saada tarkempia tietoja tapahtumista.

”Ai luitte uutisen, että lähistöllämme ammutaan? Ei nyt aivan lähellä, teen kotitöitä ja yritän olla kuulematta. Jos pommitus olisi lähempänä, se ei onnistuisi. Olemme neljässä vuodessa niin tottuneet tähän, että normaali elämä tuntuu nyt unennäöltä.”

Tanja on yksi näistä kontakteistani, jotka ovat auttaneet minua vuosien varrella. Nuori nainen, joka asuu rintamalinjalla Itä-Ukrainan konfliktialueella. Hänellä on mies ja tytär. Elantonsa hän saa pientilalta kasvattamalla vuohia ja sikoja. Lisäksi hän perheineen elättää yhteensä 59:ää kissaa ja koiraa. Tanja pitää yllä pientä eläinhoitolaa ja -sairaalaa. Tämä kaikki siis sotatoimialueella.

Tammikuun lopulla Tanjalta tullut viesti yllätti: ”Olen tullut muutamaksi päiväksi Pietariin.” Hän oli tullut kaupunkiin ostaakseen velaksi asunnon tyttärelleen: ”En halua, että hän on siellä sodan keskellä. Hän on nyt 13-vuotias. Teen kaikkeni, että hän pääsisi pois Donbassista.”

avd1Pietari on lähellä Helsinkiä, mutta minulle Venäjältä paenneelle se on kaukana. Tanja tuli pikavisiitille vieraakseni. Olimme kommunikoineet jo puolitoista vuotta netissä. ”Matka sujui hienosti. Hermoilin rajalla, kun suomalaiset rajamiehet kyselivät, kenen luokse matkustan, mihin osoitteeseen. Mehän emme muistaneet selvittää sitä ennalta. Selitin heille parhaani mukaan ja he tyytyivät vastaukseen.”

Tanja oli Helsingissä vain päivän ja lähti illalla taas Pietariin palatakseen sieltä Donetskiin. Hän oli löytänyt pietarilaisesta yhteisasunnosta tyttärelleen huoneen ja ottanut 15 vuoden asuntolainan. ”Huone on pikkuruinen, valitsin sen sillä perusteella, että naapurit ovat hyviä. Lapsihan joutuu asumaan yksin. Minä taas joudun tekemään paljon töitä maksaakseni asuntolainan ja tullaksemme toimeen.”

TUHOTTU LENTOKENTTÄ

Tanja asuu muutaman kilometrin päässä rintamalinjalta. Tummasilmäinen nuori nainen kertoo hiljaa ja rauhallisesti perheensä kokemuksista. ”Sota alkoi Donetskissa 26. toukokuuta 2014. Silloin pommitettiin Donetskin lentokenttää, jolla työskentelin. Olin juuri lähtenyt töistä, kun minulle soitettiin ja sanottiin, että pommikoneet pommittavat kenttää. Hetken päästä minulle soitti erehdyksessä kollega, jolla on Tanja-niminen tytär, ja kuulin huutoa: ’Meitä ammutaan, ihmisiä on kuollut.’”

Pitkään jatkuneiden raskaiden taistelujen jälkeen lentokenttä oli maan tasalla. Tanja suree lentokentän tuhoa: ”Se oli moderni, ja matkustajamäärät melkein yhtä suuret kuin Dallasissa.”

Lentokentän jälkeen hänen asuintaloaankin pommitettiin Donetskissa, joten hän päätti lähteä kaupungista ja asettui lähistön kylään. Eräänä aamuna hänen pihallaan ollut tyttärensä havahtui siihen, että tankit ajavat. Vaikka tankit vain ajoivat ohi, hänen rauhansa loppui niiden meluun.

SEPARATISTINEN HEVONEN

Kun kylää alettiin pommittaa vuonna 2014, Tanja yritti löytää turvapaikan myös hevoselleen. Hän kirjoitti kaikille hevosihmisten nettifoorumeille löytääkseen eläimelle paikan jostain tallista – yhdentekevää, olisiko se Venäjällä vai Ukrainan rauhallisella alueella. Hänelle vastattiin, että jos hän kerran harkitsee hevosen kuljettamista Venäjälle, ei kukaan auta häntä Ukrainassa. Hevonen jäi siis selviytymään sodan jalkoihin, koska he eivät voineet hylätä sitä. ”Sehän on hevonen ja he hevosharrastajia… Näköjään myös hevonen voi olla separatistinen.”

Samana vuonna Tanja vei lapsensa Venäjälle hetkeksi turvaan, tarkoitus oli viipyä muutama viikko poissa taistelujen jaloista. Pietarissa oli käytettävissä asunto, koska tuttavat aikoivat myydä sen ja antoivat sen ilmaiseksi heidän käyttöönsä. Viikot seurasivat toisiaan, mutta Donetskista tulleissa puheluissa kerrottiin joka päivä, että sota jatkuu. Lyhyeksi tarkoitettu vierailu Venäjällä venyikin puoleksi vuodeksi. Nyt tytär siis muutti yksin Pietariin.

KUOLEMIA TARKASTUSPISTEILLÄ

Tanjan kotitalon lähellä on ns. Donetskin kansantasavallan (DNR:n) sotilaiden tarkastuspiste. Tammikuun 21. päivänä 2018 sen luona tulitettiin reittibussia. Yksi ihminen kuoli. Etyjin tarkkailumission raportti toteaa: ”Tarkkailijat havaitsivat kaksi siviiliuhria DNR:n tarkastuspisteen luona Olenovkan lähistöllä. Kun tarkkailumission ryhmä tuli 21.1. kello 12.30 Olenovkan lounaisreunalla olevalle tarkastuspisteelle, sotilaallisesti pukeutunut ja aseistautunut DNR:n mies saattoi tarkkailijat bussipysäkille 40 metriä pohjoiseen. Tarkkailijat havaitsivat reiän bussin ikkunassa kuljettajan puolella, sen oli tarkkailijoiden arvion mukaan aiheuttanut luoti. Myöhemmin tarkkailijat havaitsivat samalla puolella bussia toisenkin reiän. Tarkkailuryhmän arvion mukaan bussia oli ammuttu tuliaseella lännen suunnasta.”

avd
Vuonna 2015 pommitettu kerrostalo Avdiivkassa. Talon julkisivuun on maalattu paikallisen naisen kuva. Rakennuksessa asuu perheitä, vaikka käytössä ei ole kaasua eikä vettä.

Tämän jälkeen DNR:n edustaja saattoi tarkkailijat ensiaputeltalle, joka oli pystytetty bussipysäkin viereen, ja he näkivät kaksi miestä (molemmat 58-vuotiaita): toisella oli kasvojen vasen puoli veressä ja hän piteli sen lähellä sidettä, toisella oli ampumahaavoja kaulassa ja vasemmassa poskessa. Tarkkailumission jäsenet näkivät lääkäreiden yrittävän elvyttää jälkimmäistä miestä, jolla oli voimakasta verenvuotoa ja hengitysvaikeuksia. Tullessaan teltasta kello 13.36 tarkkailijat kuulivat ristitulitusta, lukuisia laukauksia ja sarjoja noin 1–2 kilometrin päässä lounaaseen, sitten vähintään 6 räjähdystä noin 2–4 kilometrin päässä samalla suunnalla. Ennen tarkkailijoiden poistumista mainitulta alueelta DNR:n edustaja ilmoitti heille, että kaulaan ja poskeen ammuttu mies oli menehtynyt ja toinen mies toimitettu sairaalaan Donetskiin.

Tuona päivänä Tanja oli palannut kotiin vähän ennen kuin siviilejä kuljettavaa bussia tulitettiin. “No jos kerran ammukset tulivat lännestä, asialla olivat ukrainalaiset. Ampuva separatisti olisi huomattu. Siellä on erotuslinja heti tarkastuspisteen takana.”

AMBULANSSIEN VÄLISSÄ HARMAALLA VYÖHYKKEELLÄ

Marraskuussa 2017 Tanja oli taas kotimatkalla tarkastuspisteiden kautta. Hän näki, miten ihmiset nousivat bussista viimeisellä pisteellä. Lähinnä eläkeläisiä, heitähän tarkastuspisteiden jonoissa on eniten. Saadakseen Ukrainassa ansaitsemansa työeläkkeen he joutuvat kahden kuukauden välein käymään tunnistautumassa siinä ainoassa pankissa, josta Donetskin ja Luhanskin alueiden asukkaat voivat nostaa eläkkeensä.

Bussit, jotka kuljettavat ihmisiä Ukrainan valvomilta alueilta ”tasavaltoihin”, vievät heidät vain viimeiselle tarkastuspisteelle. Siellä matkustajien pitää nousta autosta, kerätä tavaransa ja kävellä vastapuolen viimeiselle tarkastuspisteelle. Näin tapahtuu aina, säästä tai matkustajan iästä riippumatta.

Yksi bussista noussut nainen kaatui käveltyään muutaman metrin päähän tarkastuspisteeltä. “Hän kaatui kuin leikattuna. Muutamat kiiruhtivat hänen luokseen, suurin osa käveli ohi. Edelläni kulkeneet autot eivät pysähtyneet. Kun sain pysäköityä ja pääsin hänen luokseen, hän oli vielä elossa. Pulssi oli kuitenkin hyvin heikko ja hengitys pinnallista.”

Tanja soitti Donetskin ”tasavallan” ensiapuun. Ambulanssi oli lähellä, mutta ei voinut ajaa paikalle, koska nainen makasi käytännössä Ukrainan tarkastuspisteellä. Tanjan vieressä seisoi ukrainalainen rajamies: ”Mikseivät ne suostu tulemaan? Ei me niihin kajota.”

Kuitenkin ukrainalainen ambulanssi olisi aivan samoin kieltäytynyt tulemasta ”tasavallan” tarkastuspisteelle. Siellä taas seisoi kuolevan naisen tytär. Hän odotti äitiä, joka oli aamulla lähtenyt ukrainalaispankin lähimpään konttoriin saadakseen kortin, jolle eläke maksetaan.

Kun ukrainalainen ambulanssi vihdoin saapui tarkastuspisteelle, nainen oli jo kuollut. Aikaa hukattiin Ukrainan puolella olevan ensiapuaseman etäisyyden vuoksi mutta myös siksi, että lääkärit olivat haluttomia lähtemään tarkastuspisteelle ”tasavaltojen” puolella asuvan naisen takia. “Objektiivisesti katsoen oli mahdotonta pelastaa häntä. Jos käytettävissä olisi ollut defi (defibrillaattori) – mutta kun ei ollut. Autot ja ihmiset ajoivat koko ajan ohitse.”

Vainajan tytär riensi autollaan paikalle jonojen läpi. Hän vei äitinsä ruumiin kotiin, ukrainalaiset rajamiehet auttoivat nostamaan sen kyytiin. “Olisittepa kuulleet, miten he kirosivat sotaa ja sen aloittajia. Oli kauheaa kuljettaa harmaalla vyöhykkeellä äitinsä kylmenevää ruumista. Tiedostaa, että olet siellä aivan yksin tragediasi kanssa. Harmaa vyöhyke itsessään on kauhea paikka. Tarkastuspisteillä on kilometrien jonot sekä helteellä että pakkasella, samoin eläkerahaston ja sosiaalitoimiston ovilla; niiden vaikutuksesta muutenkin sairastelevien eläkeläisten terveys pettää.”

Tanja yrittää keksiä edes jotain positiivista: naista yritettiin sentään auttaa, ei vain hän itse vaan myös molempien puolten sotilaat. Tytär vältti ryntäilyn bussilta toiselle äitiänsä löytämiseksi, koska tämä makasi kuraisessa tiepuolessa.

Marraskuun alussa eräs toinen nainen oli onnekkaampi. Hänkin tuupertui tarkastuspisteelle Luhanskin Stanitsassa paluumatkallaan ukrainalaisesta pankista. Hänen ohitseen ei ajettu, viereen pysähtyi Etyjin tarkkailumission autoja. Tarkkailupartion lääkintämies elvytti kuolevaa naista tunnin ajan, ja autossa oli defi, joka auttoi pelastamaan naisen hengen. Jos Etyjin partio ei olisi osunut paikalle tai se ei olisi pysähtynyt ja puuttunut tilanteeseen, olisi jälleen yksi elämä päättynyt.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era

 

Syytteestä syytteeseen Odessassa

ukraina_kyyhky2Kevään 2014 tapahtumista vapauttava päätös, osalle heti uudet syytteet

Kolmen vuoden oikeuskäsittelyn jälkeen Tšornomorskin piirioikeus vapautti 18.9.2017 syytteestä 19 henkilöä, joita syytettiin kuuden ihmisen surmaamisesta Odessan Gretšeskaja-aukiolla 2.5.2014. Tuolloin Kiovan uuden hallituksen tukijat ja vastustajat ottivat yhteen. Illemmalla yhteenotto siirtyi Odessan ammattiliittojen talolle, siellä tappelussa ja sitä seuranneessa tulipalossa kuoli 48 ihmistä, useimmat Kiovan hallituksen vastustajia. Ammattiliittojen talon tapauksesta ei ole vielä nostettu yhtään syytettä.

 

Kaikki kuusi Gretšeskajalla kuollutta ammuttiin. He kuolivat haulikolla, pneumaattisella pistoolilla ja luotiaseella ammuttuina. Ainakin yhden ampujan nimi on jo kauan ollut yleisesti tiedossa: Sergei Hodijak edusti Euromaidanin ja Kiovan hallituksen kannattajia. Samalla haavoittui myös poliiseja ja toimittajia. Olin läsnä oikeudenkäynnissä vuonna 2015 Odessan Malinovskin alioikeudessa, jossa surmattujen omaiset nousivat ilmoittamaan, ettei heillä ole vaatimuksia syytettyjä kohtaan, koska he tietävät, ettei joukossa ole heidän poikiensa murhaajia. He vaativat panemaan syytteeseen murhaajan ja mainitsivat Hodijakin nimenkin. Tämä oli tuolloin vapaalla jalalla.

Kävin useamman kerran juttua käsittelevissä oikeudenistunnoissa Odessassa. Tunnelma oli aina kireä, vastakkain olivat surmattujen omaiset, syytetyt ja radikaaliryhmät. Samantekevää, missä Odessan alioikeudessa oikeudenkäyntejä pidettiin, asetelma oli muuttumaton. Vain kireys vaihteli: aina kun oikeuden oli määrä päättää syytettyjen vapauttamisesta tai pitämisestä vangittuina, oikeussali muuttui kansankokoukseksi.

Tuomareita on saarrettu istuntosaliin, kuten kävi 30.5.2015, kun patrioottijärjestöjen aktiivit motittivat Odessan Malinovskin alioikeuden tuomarikollegion ja vaativat näitä luopumaan tuomarin oikeuksistaan sen jälkeen, kun nämä olivat päättäneet vapauttaa takuusummaa vastaan tutkintavankeudessa olleet syytetyt. Ja tuomarit tosiaan alistuivat ja allekirjoittivat vetäytymisen jutun käsittelystä, ja kaikki ne, joiden piti päästä vapaaksi takuita vastaan, jäivät tutkintavankeuteen. Samat aktivistit saivat 16.12.2016 painostettua tuomarit päättämään syytettyjen pidätyksen jatkamisesta yksinkertaisesti ”hirttämällä” oikeustalon viereen tuomaria esittävän nuken, jolla oli kyltti ”Hän vapauttaa separatisteja”.

Vapauttavan päätöksen julistamiseen Tšornomorskin kaupunginoikeudessa liittyivät ennennäkemättömät turvatoimet. Odessalaisten toimittajien mukaan oikeustalon ympärille oli koottu huomattavat poliisivoimat. ”Oikeistoradikaalit patrioottiryhmät” yrittivät taas kerran tunkeutua oikeussaliin. Poliiseja vastaan he käyttivät paukkupommeja ja kyynelkaasua, ja yli 20 poliisia turvautui lääkärin apuun.

Kuten aina, yhtään hyökkääjää ei silti pidätetty. Syyttäjä nosti kuitenkin kaksi syytettä levottomuuksista oikeustalon luona. Yksi niistä nojaa pykäliin, jotka koskevat uhkailua ja väkivaltaa lainvalvojia kohtaan, toinen ilkivaltaa. Aika näyttää, miten kauan rikostutkijoilta menee poliiseja vastaan hyökänneiden henkilöllisyyden selvittämiseen. Periaatteessa se ei ole vaikeaa, sillä Odessan Oikean sektorin entinen johtaja Sergei Sternenko kutsui sosiaalisessa mediassa avoimesti aktivisteja ”taisteluun”. Levottomuuksiin osallistuneet ovat jääneet mieleen aktivistien edellisissä tempauksissa otetuista kuvista, olipa kyseessä tuomarien motittaminen tai omaisten pelottelu pienissä muistotapahtumissa Kulikovon kentällä – siellä muistellaan ammattiliittojen talon tulipalossa 2.5.2014 menehtyneitä.

Oikeudenkäyntiä seurannut Odessan Taimer-julkaisun toimittaja Nadežda Melnitšenko kertoi, että vapautetut kuljetettiin pois oikeudenistunnosta poliisin bussilla. He pääsivät lähtemään oikeustalosta vasta tunnin päästä päätöksen julistamisesta, koska rakennus oli patrioottisten järjestöjen edustajien saartama. Vapautetut vietiin ulos varauloskäynnin kautta noin kuudelta illalla poliisin ympäröiminä. Heidät kuljetettiin vartioituina lähes Odessaan saakka ja päästettiin ulos autosta Ovidiopolen tienoilla. Pikkubussilla liikkunut miesjoukko tavoitti siellä Jevgeni Grištšukin, yhden vapautetuista, ja hyökkäsi hänen kimppuunsa. Pahoinpitelyn seurauksena hänen kylkiluunsa murtui ja hän sai päävamman, paljon mustelmia ja ruhjeita.

Toisin kuin poliisin kanssa tapelleet, ovat juuri vapautetut Jevgeni Mefedov ja Sergei Dolženkov jälleen tutkintavankeudessa. Heti vapauttavan päätöksen julistamisen jälkeen oikeussaliin tuli turvallisuuspoliiseja ja syyttäjä, jotka ojensivat heille ilmoituksen, että heitä epäillään Ukrainan rikoslain 110 § 2. momentin rikkomisesta (Ukrainan alueellisen eheyden uhkaaminen). Samalla turvallisuuspoliisit rajoittivat laittomasti heidän liikkumisvapauttaan: päästivät käymälään vain vartioituina. Tosiasiassa heidän pidätyksensä rikkoi tuomiota vastaan, koska sen mukaan kaikki epäillyt olisi pitänyt vapauttaa oikeussalissa. Mefedovin ja Dolženkovin pidätyksestä ei myöskään tehty pöytäkirjaa.

Miehet vietiin tiettävästi laittomasti Odessaan, jossa Kievskin alioikeudessa pidettiin yöistunto ja päätettiin ennalta ehkäisevästä rangaistuksesta. Haastetta ja kutsua oikeuden istuntoon heille ei esitetty. Päätökset rikosepäilystä heille ojensivat Ukrainan turvallisuuspoliisin työntekijät, joilla ei ollut tähän valtuuksia, sillä rikosjuttuja tutkivat aivan muut tahot. Mefedov ilmoitti oikeudessa, ettei hänen ollut sallittu ottaa yhteyttä asianajajaansa Valentin Rybiniin. Hän kieltäytyi maksuttomasta asianajajasta ja teki ilmoituksen siitä, että oikeus rikkoo hänen laillista puolustusoikeuttaan. Tämä kaikki jätettiin huomiotta, ja hän kuten Dolženkovkin päätyi taas 60 päiväksi tutkintavankeuteen.

Tällä kertaa syytteet perustuvat maaliskuun 2014 tapahtumiin, jolloin Mefedov ja Dolženkov järjestivät autoilutapahtuman Odessa–Nikolajev. Seuraavana päivänä kaupungissa oli saksalaisten fasistien miehityksestä vapautumisen vuosipäivä – näinhän toisen maailmansodan tapahtumia vielä äskettäin kuvattiin. Nyt syyttäjä katsoo autoilutapahtuman kaupungin vapautumisen kunniaksi todistavan järjestäjien separatistisista aikeista – tosin asiasta nostettiin rikossyyte vasta vuonna 2015.

Hiljattain kävin Odessassa suomalaisten kollegojen kanssa. Syyskuun 3. päivän aamuna menimme ammattiliittojen talolle. Sukulaisten ja läheisten järjestämän tapahtuman oli määrä alkaa kello 15, me taas kävimme aamulla. Rakennusta ympäröivässä metalliaidassa oli kirjoituksia, joita en edellisillä käynneillä nähnyt: ”Vancouver on kanssanne”, ”Slavjansk muistaa teidät”, ”Venäjänkielinen Lviv ei unohda”. Jotkut osat aidasta oli juuri maalattu. Edellisenä iltana olimme tavanneet eräitä Gretšeskaja-jutun syytettyjen sukulaisia. He kertoivat, että vain viikkoa aikaisemmin aidassa oli toisenlaisia kirjoituksia: ”Venäläistä šašlikkia” (pilkantekoa tulipalossa menehtyneistä).

Gretšeskaja-jutusta kolme vuotta syytteessä olleiden läheiset, samoin ammattiliittojen talon tulipalossa menehtyneitten ja loukkaantuneiden omaiset kokevat aktivistien esittämien uhkauksien ja loukkauksien lisäksi myös Ukrainan turvallisuuspoliisin SBU:n painostusta. Heistä monet kertovat, että kotietsintöjä tehdään sellaisten päivämäärien edellä kuin 2.5. tai voitonpäivä 9.5. Käytännössä kaikki, joiden havaitaan osallistuvan kansainvälisiin tapaamisiin – olipa kyseessä Euroopan parlamentti tai YK – päätyvät Mirotvorets-sivulle, jolla julkistetaan ”separatistien” ja muun muassa epäilyttävien ulkomaistenkin toimittajien henkilö- ja yhteystietoja.

Tänä vuonna Etyjin tarkkailuryhmä on Odessassa yrittänyt edistää neuvotteluja patrioottiaktiivien, muistotapahtumien järjestäjien ja lainvalvojien kesken. Sellaiseen tapahtumaan osallistunut Viktoria Matšaulko kertoo: ”Etyj halusi hyvää. He halusivat, että muistotapahtuma sujuisi rauhallisesti. Kulikovon kentälle tuli 2.5. tuhansia ihmisiä. Valvonta oli erittäin ankaraa, ihmiset päästettiin ensin kymmenen hengen ryhminä metallinpaljastimien läpi. Muistokokouksen piti alkaa klo 15. Menehtyneiden äitejä, joiden piti tulla kentälle erikseen, ei kuitenkaan näkynyt. Sitten ilmeni, että vastoin edellisenä päivänä sovittua heidät oli petkutettu nousemaan bussiin ja viety poliisiasemalle, jossa heitä pidettiin perusteettomasti yli tunti. Vasta yleisön painostuksen takia heidät päästettiin vapaaksi ja he tulivat ammattiliittojen talolle mustine ilmapalloineen. Siinä vaiheessa aukiolla oli tuhansia ihmisiä, jotka ottivat heidät vastaan aplodein.”

Viktoria itse ei osallistunut muistotapahtumaan: hänen asunnossaan oli samaan aikaan turvallisuuspoliisin kotietsintä.

Toimittaja Nadežda Melnikova lisää, että 10. huhtikuuta 2017 Odessassa oli kotietsintöjen aalto, joka ulottui myös hänen asuntoonsa. Kotietsintöjä tehtiin yli 20 henkilön luona, jotka käyvät säännöllisesti Kulikovon kentällä tai informoivat yleisöä Odessan poliittisesta kehityksestä, kuten Nadežda.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era