Avainsana-arkisto: Marokko

Kolme päivää miehitetyssä Länsi-Saharassa

Europarlamentaarikko Heidi Hautala vieraili parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan delegaation mukana Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa. Hautalan aie tavata sahrawiaktivisteja virallisen ohjelman ulkopuolella ei miellyttänyt Länsi-Saharaa miehittäviä marokkolaisia.

 

Joulukuussa 2016 Euroopan unionin tuomioistuin ilmoitti jälleen kerran, että Marokolla ei ole hallintaoikeutta Länsi-Saharaan. EU:n ja Marokon välistä kauppasopimusta on siis sovellettu alueella laittomasti.

Tämä tuomioistuimen lausunto – pelkkä tosiasian toteaminen – nosti Länsi-Saharan jäätyneen konfliktin uudelleen pöydälle EU:ssa. Euroopan passiivisuus ja jopa vaitelias rikoskumppanuus Afrikan viimeistä siirtomaata hallinneiden miehittäjien kanssa on kestänyt jo yli neljä vuosikymmentä.

Euroopan komissio ei kuitenkaan noudattanut tuomioistuimen määräystä ja neuvotellut erillisestä sopimuksesta YK:n tunnustaman länsisaharalaisia edustavan Polisarion kanssa. Sen sijaan komissio halusi asettaa suhteensa marokkolaiskumppaneihinsa etusijalle hinnalla millä hyvänsä.

Diplomaattinen myrsky johti komission ja Marokon neuvottelemaan ratkaisuun, joka pitää Länsi-Saharan mukana uudessakin sopimuksessa. Länsi-Sahara odottaakin nyt henkeään pidätellen, kun Euroopan parlamentti arvioi tätä ehdotusta.

Sen sijaan että olisi varmistanut tuomioistuimen vaatimuksen mukaisesti, että ehdotetulla sopimuksella on Länsi-Saharan kansan suostumus, komissio matkusti Marokon pääkaupunkiin Rabatiin “konsultoidakseen” niiden ihmisten edustajia, joita “sopimus koskee” ja arvioidakseen mahdollisia “paikallisväestölle” koituvia hyötyjä.

DEMOGRAFISTA MANIPULOINTIA?

Rabatin-matkallaan komissio de facto hyväksyy Marokon toimeenpaneman laittoman ja massiivisen demografisen manipuloinnin, jonka tuloksena syntyperäisestä sahrawiväestöstä tulee vähemmistö omalla alueellaan.

Pääosa “konsultoiduista” asianosaisista koostui marokkolaisista tai paikallisista edustajista, joilla oli selkeät intressit säilyttää tilanne entisellään.

On arvioitu, että niistä 112 asianosaisesta, joilta komissio sanoo kysyneensä kantaa, 94 kieltäytyi osallistumasta tai ei koskaan edes tullut kutsutuksi neuvotteluihin.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän toistuvien tiedustelujen jälkeen komission oli pakko myöntää, ettei sillä ollut minkäänlaista tietoa Länsi-Saharan kanssa käydystä kaupasta ja sieltä tuoduista tuotteista.

Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan INTA:n delegaatio, jossa olin mukana, vieraili Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa.

Vierailun ohjelmasta oli sovittu Marokon viranomaisten kanssa, ja he saattoivat meitä yhdessä “virallisten toimittajien” kanssa joka ikisessä tapaamisessamme. INTA:n delegaatio ei matkustanut lainkaan Marokon miehittämän alueen ulkopuolelle.

Selväksi tuli, että Marokon viranomaiset ovat järkkymättömiä aikeissaan jatkossakin merkitä länsisaharalaistuotteet marokkolaisiksi siitäkin huolimatta, että EU:n tuomioistuimen lausunnossa selvästi todetaan, että Länsi-Sahara ja Marokko ovat “kaksi erillistä aluetta”.

Todellisuus paljastui, kun päätin tavata eräitä sahrawiaktivisteja.

OUTO SATTUMA

Marokon viranomaiset käyttivät kouluesimerkkiä häiritessään ihmisoikeusaktivisteja: heidät pidätettiin tekosyynä turvavyön käyttämättä jättäminen.

Tätä seurasi tuntikausien neuvottelut, joita käytiin lukemattomien siviiliasuisten poliisien kanssa – poliiseja oli taatusti enemmän kuin mitä tarvitaan pienen liikennerikkomuksen selvittelyyn. Lisäksi meitä kiellettiin melkoisen vihamielisesti tapaamasta ketään virallisen ohjelman ulkopuolella.

Lopulta pääsimme lähtemään ja pidimme sovitun tapaamisen aamun varhaisina tunteina.

Ihmettelin, miten hyvin liikennepoliisit olivat perillä asioista.

Tapaamamme sahrawit selittivät, että heidän arkensa on täynnä vastaavia episodeja. He näyttivät meille useita videoita samana päivänä pidetystä mielenosoituksesta.

Osa aktivisteista joutui sairaalaan poliisin raa’an voimankäytön seurauksena. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun parlamentaarinen delegaatio nautti Marokon tarjoamaa ylenpalttista ateriaa. Viranomaiset esittelivät suotuisia kehitysnäkymiä, joita uusi Marokon hallinnon kanssa neuvoteltu sopimus toisi mukanaan.

Jotkut Euroopan parlamentissa väittävät, että “kehitystä ei pidä vastustaa” Länsi-Saharassa ja että esitetyn sopimuksen vastustaminen olisi haitaksi väestölle, koska sopimus merkitsisi kaupankäyntiä, työpaikkoja ja tuloja.

Tämä lausunto sivuuttaa perustavanlaatuisen tosiasian: sopimus vahvistaisi Länsi-Saharan laittoman liittämisen Marokkoon ja toimisi vastoin YK-johtoisia rauhanponnisteluja jakaessaan Länsi-Saharan alueen kahteen osaan ja vahvistaessaan konfliktin toista osapuolta.

Mikä on Marokon kannustin osallistua tosissaan YK:n rauhanneuvotteluihin joulukuun alkupuolella, kun sillä on EU:n siunaus olla piittaamatta kansainvälisestä oikeudesta ja kun se saa yhä enemmän hyötyä EU:n kanssa solmittavasta uudesta kauppasopimuksesta?

Mikäli Euroopan parlamentti antaa siunauksensa sopimukselle, unionin tuomioistuin todennäköisesti kumoaa sen.

Kansainvälisen oikeuden periaatteita on tuettava sen sijaan, että allekirjoitamme sopimuksia, jotka selkeästi rikkovat laillisuusperiaatetta ja sahrawien oikeutta elää jälleen yhtenä kansana ja toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan. Vaakalaudalla on niin EU:n maine kuin yhden kansan kohtalo.

Heidi Hautala
Kuva Yhdistyneet kansakunnat

Kirjoittaja on vihreiden europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja.

Artikkeli on alun perin julkaistu EUobserverissa 11.10.2018.

 

 

EU-tuomioistuin teki päätöksen Länsi-Saharan kalavesistä

justiceEuroopan unionin tuomioistuin päätti:

Länsi-Saharan kalavedet eivät voi sisältyä Marokon ja EU:n väliseen kalastussopimukseen

EU-tuomioistuimen tänään 27. helmikuuta julkaisemassa lehdistötiedotteessa kerrottiin päätöksestä, joka käsitteli Marokon ja EU:n välistä kalastussopimusta. Tuomioistuin totesi, ettei sopimus voi koskea Marokon miehittämän Länsi-Saharan kalavesiä. Tuomioistuimen mukaan tämä olisi vastoin Länsi-Saharan itsemääräämisoikeutta: “Mikäli Länsi-Saharan alue liitetään mukaan kalastussopimukseen, se on vastoin tiettyjä kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka koskevat EU:n ja Marokon välisiä suhteita, muun muassa itsemääräämisoikeuden periaatetta.”

EU-tuomioistuimen lehdistötiedote ladattavissa täältä.

Saudi-Arabia mukana Länsi-Saharan konfliktissa

lansisahara_saudiarabia

Marokolla on kiinteät suhteet Ranskaan, jonka avulla se on saanut vaiennettua monia Länsi-Saharaa koskevia vaatimuksia, joita on yritetty tuoda esimerkiksi Euroopan union käsittelyyn. Mutta Marokolla on myös toinen merkittävä kumppani, Saudi-Arabia. Marokko ja Saudi-Arabia muodostavat kiinteän kaksikon, ja saudit vakuuttavat täyttävänsä Marokon rahakirstun vajetta sopivia palveluksia vastaan. Saudeilla on sormensa myös Marokon Länsi-Saharan miehityksessä.

 

Marokolla on läheiset suhteet Persianlahden maiden monarkioihin ja valtaa pitäviin perheisiin ja lisäksi kiinteät talous- ja strategiset kumppanuussuhteet niihin. Maalle myönnettiinkin tarkkailijan asema Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostossa (GCC). Osapuolilla on kätketyt agendat, monenlaiset voimatasapainoa säätelevät suhteet sekä kiistattomat yhteydet. Tosiasiassa GCC:tä johtaa ja hallitsee Saudi-Arabia. Mitä se siis haluaa Marokolta ja mitä Marokko tarvitsee siltä? Mikä on Saudi-Arabian rooli Länsi-Saharan konfliktissa, ja mitä Marokko antaa vastineeksi?

Saudi-Arabia painosti YK:n pääsihteeriä

Wikileaksin paljastamat salaiset asiakirjat paljastavat Saudi-Arabian osallisuuden, kun Länsi-Saharaa estettiin ottamasta osaa Afrikan unionin ja YK:n huippukokouksiin lähettämällä YK:n pääsihteerille kirjeitä, joissa uhattiin boikotoida tapaamisia mikäli Länsi-Saharan delegaatio on paikalla. Ei ollut mitään yllättävää siinä, että Marokko pyysi kummisetäänsä Saudi-Arabiaa tekemään tuollaisen palveluksen.

Pysyvällä YK-edustajistollaan Saudi-Arabia on estänyt Länsi-Saharan osallistumisen YK-tapaamisiin. Wikileaksin dokumenteissa todetaan, että saudien delegaatio oli kommentoinut Afrikan unionin länsisaharalaisille lähettämää kutsua (Afrikan unioni tunnustaa sahrawien tasavallan oikeuden osallistua YK:n kokoukseen). Pyrkimyksenään täyttää Marokon toiveet, joita se perusteli maiden kahdenvälisillä suhteilla ja monitahoisella yhteistyöllä, Saudi-Arabia lähetti kirjeen YK:n pääsihteerille. Kirjeessä maa sanoi boikotoivansa kaikkia tapaamisia ja uhkasi yllyttää muut Persianlahden maat mukaan boikottiin, mikäli Länsi-Saharaa ei jätettäisi tapaamisten ulkopuolelle. Kirjeessä huomautettiin lisäksi, että Marokko on järjestelmällisesti kieltäytynyt tunnustamasta sahrawien itsemääräämisoikeutta.

Huhtikuussa 2016 pidettiin huipputapaaminen Persianlahden maiden ja Marokon kesken. Siinä Persianlahden maat antoivat voimakkaasti tukensa Marokolle Länsi-Sahara-asiassa. Saudi-Arabian kuningas Salman torjui kaikenlaisen puuttumisen Marokon tärkeimpiin intresseihin ja sanoi Marokon kuninkaalle Muhammad VI:lle: ”Julistamme solidaarisuutta kaikkia veljemme Marokon poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja kohtaan, ja tarkoitan tällä Länsi-Saharan kysymystä.”

Marokko saudien talutusnuorassa

Marokon ja saudien suhde on riippuvainen rahasta, käteislikviditeetistä ja seksiturismista. Suhde kehittyi erityisesti silloin, kun Länsi-Saharassa käytiin sotaa ja Marokon armeijan palkat maksettiin saudien kukkarosta. 1980-luvulla Saudi-Arabia rahoitti Marokon rakentaman hiekkamuurin. Tämä Marokon muurin nimellä kulkeva rakennelma halkaisee Länsi-Saharan kahteen osaan.

Marokko ei voi torjua yhtäkään saudien kuningasperheen pyyntöä tai vaatimusta. Otteen kiristämiseksi Marokkoa on pyydetty osallistumaan kaikkiin Saudi-Arabian tukemiin sotiin kuten Irakin sotaan, Persianlahden sotaan ja sotaan Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi.

Marokkoa pyydettiin lähettämään sotilaitaan myös Jemenin sodan eturintamaan taistelemaan saudien puolesta. Keskelle Iranin ja Persianlahden maiden välistä jännitettä ilmaantui Iranin ja Saudi-Arabian diplomaattinen kriisi. Marokosta tuli ”historiallinen ystävä” ja palvelija, kun diplomaattisuhteet Iraniin katkaistiin ja kaikki kytkökset sen hallitukseen jäädytettiin.

Kuka rahoittikaan Vihreän marssin

Saudi-Arabia seisoo lujana Länsi-Saharaa miehittävän Marokon rinnalla kaikessa tämän jyrkkyydessä ja yhteenotoissa kansainvälisen yhteisön kanssa. Saudien paine oli ratkaiseva, kun Ruotsi estettiin tunnustamasta Länsi-Sahran demokraattista tasavaltaa. Saudien onnistui vetää mukaansa ne arabimaat, joilla on taloussuhteita Ruotsiin ja painostaa näitä olemaan tunnustamatta Länsi-Saharaa.

Mutta miksi Saudi-Arabiaa kiinnostaa Marokon auttaminen poliittisesti nyt aiempaa enemmän? Toisaalta Saudi-Arabia on tukenut Marokkoa taloudellisesti ja on varautunut kattamaan minkä tahansa rahavajeen mihin Marokko sukeltaa. Saudien öljyrahaa pumpattaisiin Marokon valtion kassaan rahareikien tukkeeksi. Mutta koska öljyn hinta on laskenut kolmena viime vuotena, Saudi-Arabia on vähentänyt Marokolle antamiaan varoja ja suunnannut niitä Jemenin sodan tukemiseen. Toisaalta saudien on kompensoitava rahallisen tukensa vähenemistä lisäämällä poliittista tukea Marokolle.

”Saudi-Arabia tukee Marokon alueellista koskemattomuutta kaikin tavoin. Saudiliikemiesten tuleva vierailu eteläisissä maakunnissa on voimakas viesti, jolla Saudi-Arabia uudelleen vakuuttaa tukevansa Marokon alueellista loukkaamattomuutta”, sanoi Saudi-Arabian Marokon-suurlähettiläs Abdelaziz Ben Mohieddine 25. maaliskuuta 2016 marokkolaisten ja saudien tiedotusvälineille.

Marokkolainen miljardööri Othman Benjelloun antoi marraskuisessa haastattelussaan hämmästyttävän lausunnon saudien roolista ns. Vihreän marssin järjestämisestä ja rahoittamisesta. (Marokko järjesti vuonna 1975 niin kutsutun Vihreän marssin, jonka tarkoituksena oli siirtää 350 000 marokkolaista siviiliä asumaan Länsi-Saharaan. Kansainvälinen yhteisö piti tätä operaatiota miehityksen jatkeena. Toim. huom.)

”En maksanut dirhamiakaan siitä 300 miljoonasta dollarista, jolla Vihreä marssi rahoitettiin vuonna 1975”, Benjelloun kertoi. ”Saudiystävämme auttoivat rahoituksessa, koska valtiollamme ei ollut tarpeeksi rahaa.”

Teksti Mohamed Brahim
Suomennos Anu Harju
Kuvitus Elsa Piela

Lääkärit aavikolla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Miehitetyn alueen länsisaharalaisten vierailu Smaran pakolaisleirillä, juhlavastaanotto Smarassa.

Suomalaislääkäri Matti Rauvala ja hänen algerialaissyntyinen, Suomeen asettunut kollegansa Abdel Maiche viettivät kuukauden pakolaisleireillä Länsi-Saharan pakolaisia tervehdyttämässä.

 

Oikeus terveydenhuoltoon ja lääkäripalveluihin ei ole itsestäänselvyys Länsi-Saharan pakolaisleireillä Lounais-Algeriassa. Tindoufin kaupungin liepeillä sijaitsee viisi sahrawikansan pakolaisleiriä kymmenine tuhansine asukkaineen. Miten heitä hoidetaan?

”Menimme kollegani Matti Rauvalan kanssa kuukaudeksi kiertämään leirejä potilaiden vaivoja hoitaaksemme”, kertoo Suomesta lääkärin toimesta eläköitynyt Abdel Maiche. ”Meillä oli ovet auki -periaate, kuka vain sai tulla vastaanotolle vaivoineen.”

Lasta_2_2011
Pahvi + teippiä = kyynärvarsilasta infuusiokanyyliä varten.

”Haasteena sahrawien terveydentilan jatkoa ajatellen on tietysti hoidon epäjatkuvuus, sillä pakolaisleireillä hoitosuhde on katkolla vaihtuvien lääkärien ja liian vähäisten resurssien vuoksi”, Maiche kuvailee.

Parhaimmillaan työparina toimineet miehet hoitivat yli 60 potilasta päivässä. ”Kieliongelmaa ei tullut, sillä meillä oli tulkki paikalla. Yllättäen leiriltä löytyi myös paikallinen saksankielentaitoinen sairaanhoitaja, jonka kanssa Matti kommunikoi saksaksi.”

Yllätyksenä lääkäreille tuli niin ikään tosiseikka, että lääkkeinä hyödynnetään runsaasti kasveja.

Abdel Maiche arvioi yllättävimmäksi seikaksi aavikkokansan kohdalla, ettei mielenterveysongelmia esiintynyt. ”Kukaan ei tullut kertomaan masennuksesta tai muista psyykkisistä vaivoista. Enimmäkseen kyse oli kehoon pesiytyneestä sienitaudista, teniasta, joka aiheutuu pitkälti siitä, että ollaan eläinten kanssa niin läheisissä tekemisissä.”

SmaranLeiri_2_2011
Smaran pakolaisleiri.

Jatkossa asiaan on tulossa parannusta, sillä rovaniemeläisen projektin ansiosta Länsi-Saharan kaikille viidelle pakolaisleirille ollaan pystyttämässä puusta valmistettuja, aidattuja leikkipuistoja. ”Niihin on eläimiltä pääsy kielletty”, Maiche toteaa. Projektin arvioidaan toteutuvan vuoden 2012 helmikuussa.

Lääkäriparivaljakko sai idean lähteä Saharan-reissulle Rauhanpuolustajien Länsi-Sahara-tiimiltä. Rahoituksen järjestyessä laitettiin pikaisesti toimeksi. ”Opimme Saharassa paljon ja tapasimme elämäniloisia sikäläisiä. Elämä on aavikkoleireillä kovaa, mutta väki pitää tiukasti yhtä”, Maiche summaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sotaromua Tfaritin ja Mharizin välimaastossa (vapautetut alueet).

Pakolaisleirien lisäksi lääkärit kiertelivät varsinaisessa Länsi-Saharassa Marokon eteläpuolella. Marokko on miehittänyt alueesta parhaat palat, kaksi kolmasosaa Atlantin rannalta. Länsi-Saharan itsenäisyysliike Polisarion vapauttamalla alueella, yli 2 000 kilometriä pitkän sotilaiden vartioiman ja miinoitetun muurin takana, asuu kymmeniä tuhansia paimentolaisia. Hoitotoimenpiteitä suoritettiin sielläkin. ”Sotilaat huutelivat muurilta, että tervetuloa Marokkoon. Vastasimme kysymyksellä siitä, miksi moinen muuri on olemassa, jos alue on oikeutetusti Marokon”, Maiche mainitsee.

Kansainvälisen oikeuden linjauksen mukaan Marokko on miehittänyt laittomasti Länsi-Saharaa vuodesta 1975 lähtien. Miehitys on mahdollinen läntisten suurvaltojen poliittis-taloudellisella tuella sekä länsimedian vaikenemisella konfliktin olemassaolosta.

Teksti Maiju Kaipiainen
Kuvat Abdel Maiche

 

 

Sveitsiläisjärjestö Marokon miehityksen apurina

Sveitsiläis-monacolainen Crans Montana Forum -järjestö suunnittelee pitävänsä tämänvuotisen konferenssinsa Dahklasssa, Marokon miehittämässä Länsi-Saharassa. Etelä–Etelä-yhteistyölle omistettu foorumi järjestetään yhteistyössä Marokon Rabatissa päämajaansa pitävän ISESCOn (Islamilainen kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) kanssa. Muun muasssa Afrikan unioni on tuominnut kovin sanoin tapahtuman järjestämisen miehitetyn Länsi-Saharan alueella.

Crans Montana Forumin nettisivulla järjestöt irvokkaasti ilmoittavat työskentelevänsä väsymättä rauhan ja paremman maailman puolesta. Pikemminkin ne on valjastettu lujittamaan Marokon laitonta ja brutaalia miehitystä. Mikäli ennakkotiedot osallistujista pitävät paikkansa, on moni kansainvälinen ”merkkihenkilö” onnistuttu saamaan mukaan kokoukseen. Länsisaharalaislähteiden mukaan osanottajien joukossa olisivat muun muassa yhdysvaltalainen poliitikko ja ihmis­oikeusaktivisti Jesse Jackson ja Irlannin entinen presidentti ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Mary Robinson.

Crans Montana Forum on hyvin hämäräperäinen sveitsiläisjärjestö, jonka nettisivuilla sen perustajaksi nimetään Jean-Paul Carteron. Tutkiva journalisti Robert Ehringer on hieman selvitellyt hänen menneisyyttään. Carteron työskenteli aikoinaan Haitin hirmuvaltiaan Papa Doc” Duvalierin kanssa ja jatkoi hommia vielä julmuudestaan yhtä kuuluisan ”Baby Doc” Duvalierin hommissa. Ehringerin mukaan Carteron pesi veriset kätensä perustamalla Crans Montana Forumin vuonna 1989. Sveitsiläiset epäilivät häntä käsienpesun sijaan rahanpesusta ja niinpä hän siirsi järjestönsä Monacoon.

Crans Montana Forumin päätehtävä näyttäisi nettisivujen perusteella olevan ”palkintojen” myöntäminen oudolle joukolle valtionpäämiehiä ja muita merkkihenkilöitä – palkittujen kuva­galleriassa on mukana eksyneen näköisenä myös vuonna 2007 kuollut Emmaus-järjestön perustaja Abbé Pierre.