Avainsana-arkisto: Länsi-Sahara

Kolme päivää miehitetyssä Länsi-Saharassa

Europarlamentaarikko Heidi Hautala vieraili parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan delegaation mukana Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa. Hautalan aie tavata sahrawiaktivisteja virallisen ohjelman ulkopuolella ei miellyttänyt Länsi-Saharaa miehittäviä marokkolaisia.

 

Joulukuussa 2016 Euroopan unionin tuomioistuin ilmoitti jälleen kerran, että Marokolla ei ole hallintaoikeutta Länsi-Saharaan. EU:n ja Marokon välistä kauppasopimusta on siis sovellettu alueella laittomasti.

Tämä tuomioistuimen lausunto – pelkkä tosiasian toteaminen – nosti Länsi-Saharan jäätyneen konfliktin uudelleen pöydälle EU:ssa. Euroopan passiivisuus ja jopa vaitelias rikoskumppanuus Afrikan viimeistä siirtomaata hallinneiden miehittäjien kanssa on kestänyt jo yli neljä vuosikymmentä.

Euroopan komissio ei kuitenkaan noudattanut tuomioistuimen määräystä ja neuvotellut erillisestä sopimuksesta YK:n tunnustaman länsisaharalaisia edustavan Polisarion kanssa. Sen sijaan komissio halusi asettaa suhteensa marokkolaiskumppaneihinsa etusijalle hinnalla millä hyvänsä.

Diplomaattinen myrsky johti komission ja Marokon neuvottelemaan ratkaisuun, joka pitää Länsi-Saharan mukana uudessakin sopimuksessa. Länsi-Sahara odottaakin nyt henkeään pidätellen, kun Euroopan parlamentti arvioi tätä ehdotusta.

Sen sijaan että olisi varmistanut tuomioistuimen vaatimuksen mukaisesti, että ehdotetulla sopimuksella on Länsi-Saharan kansan suostumus, komissio matkusti Marokon pääkaupunkiin Rabatiin “konsultoidakseen” niiden ihmisten edustajia, joita “sopimus koskee” ja arvioidakseen mahdollisia “paikallisväestölle” koituvia hyötyjä.

DEMOGRAFISTA MANIPULOINTIA?

Rabatin-matkallaan komissio de facto hyväksyy Marokon toimeenpaneman laittoman ja massiivisen demografisen manipuloinnin, jonka tuloksena syntyperäisestä sahrawiväestöstä tulee vähemmistö omalla alueellaan.

Pääosa “konsultoiduista” asianosaisista koostui marokkolaisista tai paikallisista edustajista, joilla oli selkeät intressit säilyttää tilanne entisellään.

On arvioitu, että niistä 112 asianosaisesta, joilta komissio sanoo kysyneensä kantaa, 94 kieltäytyi osallistumasta tai ei koskaan edes tullut kutsutuksi neuvotteluihin.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän toistuvien tiedustelujen jälkeen komission oli pakko myöntää, ettei sillä ollut minkäänlaista tietoa Länsi-Saharan kanssa käydystä kaupasta ja sieltä tuoduista tuotteista.

Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan INTA:n delegaatio, jossa olin mukana, vieraili Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa.

Vierailun ohjelmasta oli sovittu Marokon viranomaisten kanssa, ja he saattoivat meitä yhdessä “virallisten toimittajien” kanssa joka ikisessä tapaamisessamme. INTA:n delegaatio ei matkustanut lainkaan Marokon miehittämän alueen ulkopuolelle.

Selväksi tuli, että Marokon viranomaiset ovat järkkymättömiä aikeissaan jatkossakin merkitä länsisaharalaistuotteet marokkolaisiksi siitäkin huolimatta, että EU:n tuomioistuimen lausunnossa selvästi todetaan, että Länsi-Sahara ja Marokko ovat “kaksi erillistä aluetta”.

Todellisuus paljastui, kun päätin tavata eräitä sahrawiaktivisteja.

OUTO SATTUMA

Marokon viranomaiset käyttivät kouluesimerkkiä häiritessään ihmisoikeusaktivisteja: heidät pidätettiin tekosyynä turvavyön käyttämättä jättäminen.

Tätä seurasi tuntikausien neuvottelut, joita käytiin lukemattomien siviiliasuisten poliisien kanssa – poliiseja oli taatusti enemmän kuin mitä tarvitaan pienen liikennerikkomuksen selvittelyyn. Lisäksi meitä kiellettiin melkoisen vihamielisesti tapaamasta ketään virallisen ohjelman ulkopuolella.

Lopulta pääsimme lähtemään ja pidimme sovitun tapaamisen aamun varhaisina tunteina.

Ihmettelin, miten hyvin liikennepoliisit olivat perillä asioista.

Tapaamamme sahrawit selittivät, että heidän arkensa on täynnä vastaavia episodeja. He näyttivät meille useita videoita samana päivänä pidetystä mielenosoituksesta.

Osa aktivisteista joutui sairaalaan poliisin raa’an voimankäytön seurauksena. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun parlamentaarinen delegaatio nautti Marokon tarjoamaa ylenpalttista ateriaa. Viranomaiset esittelivät suotuisia kehitysnäkymiä, joita uusi Marokon hallinnon kanssa neuvoteltu sopimus toisi mukanaan.

Jotkut Euroopan parlamentissa väittävät, että “kehitystä ei pidä vastustaa” Länsi-Saharassa ja että esitetyn sopimuksen vastustaminen olisi haitaksi väestölle, koska sopimus merkitsisi kaupankäyntiä, työpaikkoja ja tuloja.

Tämä lausunto sivuuttaa perustavanlaatuisen tosiasian: sopimus vahvistaisi Länsi-Saharan laittoman liittämisen Marokkoon ja toimisi vastoin YK-johtoisia rauhanponnisteluja jakaessaan Länsi-Saharan alueen kahteen osaan ja vahvistaessaan konfliktin toista osapuolta.

Mikä on Marokon kannustin osallistua tosissaan YK:n rauhanneuvotteluihin joulukuun alkupuolella, kun sillä on EU:n siunaus olla piittaamatta kansainvälisestä oikeudesta ja kun se saa yhä enemmän hyötyä EU:n kanssa solmittavasta uudesta kauppasopimuksesta?

Mikäli Euroopan parlamentti antaa siunauksensa sopimukselle, unionin tuomioistuin todennäköisesti kumoaa sen.

Kansainvälisen oikeuden periaatteita on tuettava sen sijaan, että allekirjoitamme sopimuksia, jotka selkeästi rikkovat laillisuusperiaatetta ja sahrawien oikeutta elää jälleen yhtenä kansana ja toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan. Vaakalaudalla on niin EU:n maine kuin yhden kansan kohtalo.

Heidi Hautala
Kuva Yhdistyneet kansakunnat

Kirjoittaja on vihreiden europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja.

Artikkeli on alun perin julkaistu EUobserverissa 11.10.2018.

 

 

EU-tuomioistuin teki päätöksen Länsi-Saharan kalavesistä

justiceEuroopan unionin tuomioistuin päätti:

Länsi-Saharan kalavedet eivät voi sisältyä Marokon ja EU:n väliseen kalastussopimukseen

EU-tuomioistuimen tänään 27. helmikuuta julkaisemassa lehdistötiedotteessa kerrottiin päätöksestä, joka käsitteli Marokon ja EU:n välistä kalastussopimusta. Tuomioistuin totesi, ettei sopimus voi koskea Marokon miehittämän Länsi-Saharan kalavesiä. Tuomioistuimen mukaan tämä olisi vastoin Länsi-Saharan itsemääräämisoikeutta: “Mikäli Länsi-Saharan alue liitetään mukaan kalastussopimukseen, se on vastoin tiettyjä kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka koskevat EU:n ja Marokon välisiä suhteita, muun muassa itsemääräämisoikeuden periaatetta.”

EU-tuomioistuimen lehdistötiedote ladattavissa täältä.

Lääkärit Länsi-Saharaan -joukkorahoitus­kampanja peruuntui

Sahrawien pakolaisleirillä Algeriassa

Lääkärit Länsi-Saharaan -joukkorahoituskampanjalla Mesenaatissa haettiin rahoitusta kahden suomalaislääkärin matkaa hoitamaan länsisaharalaisia pakolaisleireillä. Järjestäjistä riippumattomista syistä joukkorahoituskampanja valitettavasti peruuntuu. Tähän mennessä kampanjaan osaa ottaneille palautetaan rahat takaisin.

Kokeneet lääkärit, kirurgi ja urologi Matti Rauvala ja syöpätauteihin erikoistunut Abdel Maiche olivat maalis-huhtikuussa 2018 lähdössä kolmatta kertaa hoitamaan länsisaharalaisia pakolaisleireille Algeriaan. He olisivat tehneet työnsä leireillä täysin vapaaehtoisesti ja korvauksetta.
Rauvala ja Maiche ovat työskennelleet pakolaisleireillä aiemmin vuosina 2011 ja 2013, joten heillä on kokemusta vaativista olosuhteista. Tarkoitus oli myös ostaa leirien asukkaille lääkkeitä Algeriasta.

Kerttu Matinpuron on kuvannut pakolaisten elämästä lyhyen dokumenttielokuvan Three Generations – länsisaharalaisten elämää pakolaisleirillä.

 

Saudi-Arabia mukana Länsi-Saharan konfliktissa

lansisahara_saudiarabia

Marokolla on kiinteät suhteet Ranskaan, jonka avulla se on saanut vaiennettua monia Länsi-Saharaa koskevia vaatimuksia, joita on yritetty tuoda esimerkiksi Euroopan union käsittelyyn. Mutta Marokolla on myös toinen merkittävä kumppani, Saudi-Arabia. Marokko ja Saudi-Arabia muodostavat kiinteän kaksikon, ja saudit vakuuttavat täyttävänsä Marokon rahakirstun vajetta sopivia palveluksia vastaan. Saudeilla on sormensa myös Marokon Länsi-Saharan miehityksessä.

 

Marokolla on läheiset suhteet Persianlahden maiden monarkioihin ja valtaa pitäviin perheisiin ja lisäksi kiinteät talous- ja strategiset kumppanuussuhteet niihin. Maalle myönnettiinkin tarkkailijan asema Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostossa (GCC). Osapuolilla on kätketyt agendat, monenlaiset voimatasapainoa säätelevät suhteet sekä kiistattomat yhteydet. Tosiasiassa GCC:tä johtaa ja hallitsee Saudi-Arabia. Mitä se siis haluaa Marokolta ja mitä Marokko tarvitsee siltä? Mikä on Saudi-Arabian rooli Länsi-Saharan konfliktissa, ja mitä Marokko antaa vastineeksi?

Saudi-Arabia painosti YK:n pääsihteeriä

Wikileaksin paljastamat salaiset asiakirjat paljastavat Saudi-Arabian osallisuuden, kun Länsi-Saharaa estettiin ottamasta osaa Afrikan unionin ja YK:n huippukokouksiin lähettämällä YK:n pääsihteerille kirjeitä, joissa uhattiin boikotoida tapaamisia mikäli Länsi-Saharan delegaatio on paikalla. Ei ollut mitään yllättävää siinä, että Marokko pyysi kummisetäänsä Saudi-Arabiaa tekemään tuollaisen palveluksen.

Pysyvällä YK-edustajistollaan Saudi-Arabia on estänyt Länsi-Saharan osallistumisen YK-tapaamisiin. Wikileaksin dokumenteissa todetaan, että saudien delegaatio oli kommentoinut Afrikan unionin länsisaharalaisille lähettämää kutsua (Afrikan unioni tunnustaa sahrawien tasavallan oikeuden osallistua YK:n kokoukseen). Pyrkimyksenään täyttää Marokon toiveet, joita se perusteli maiden kahdenvälisillä suhteilla ja monitahoisella yhteistyöllä, Saudi-Arabia lähetti kirjeen YK:n pääsihteerille. Kirjeessä maa sanoi boikotoivansa kaikkia tapaamisia ja uhkasi yllyttää muut Persianlahden maat mukaan boikottiin, mikäli Länsi-Saharaa ei jätettäisi tapaamisten ulkopuolelle. Kirjeessä huomautettiin lisäksi, että Marokko on järjestelmällisesti kieltäytynyt tunnustamasta sahrawien itsemääräämisoikeutta.

Huhtikuussa 2016 pidettiin huipputapaaminen Persianlahden maiden ja Marokon kesken. Siinä Persianlahden maat antoivat voimakkaasti tukensa Marokolle Länsi-Sahara-asiassa. Saudi-Arabian kuningas Salman torjui kaikenlaisen puuttumisen Marokon tärkeimpiin intresseihin ja sanoi Marokon kuninkaalle Muhammad VI:lle: ”Julistamme solidaarisuutta kaikkia veljemme Marokon poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja kohtaan, ja tarkoitan tällä Länsi-Saharan kysymystä.”

Marokko saudien talutusnuorassa

Marokon ja saudien suhde on riippuvainen rahasta, käteislikviditeetistä ja seksiturismista. Suhde kehittyi erityisesti silloin, kun Länsi-Saharassa käytiin sotaa ja Marokon armeijan palkat maksettiin saudien kukkarosta. 1980-luvulla Saudi-Arabia rahoitti Marokon rakentaman hiekkamuurin. Tämä Marokon muurin nimellä kulkeva rakennelma halkaisee Länsi-Saharan kahteen osaan.

Marokko ei voi torjua yhtäkään saudien kuningasperheen pyyntöä tai vaatimusta. Otteen kiristämiseksi Marokkoa on pyydetty osallistumaan kaikkiin Saudi-Arabian tukemiin sotiin kuten Irakin sotaan, Persianlahden sotaan ja sotaan Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi.

Marokkoa pyydettiin lähettämään sotilaitaan myös Jemenin sodan eturintamaan taistelemaan saudien puolesta. Keskelle Iranin ja Persianlahden maiden välistä jännitettä ilmaantui Iranin ja Saudi-Arabian diplomaattinen kriisi. Marokosta tuli ”historiallinen ystävä” ja palvelija, kun diplomaattisuhteet Iraniin katkaistiin ja kaikki kytkökset sen hallitukseen jäädytettiin.

Kuka rahoittikaan Vihreän marssin

Saudi-Arabia seisoo lujana Länsi-Saharaa miehittävän Marokon rinnalla kaikessa tämän jyrkkyydessä ja yhteenotoissa kansainvälisen yhteisön kanssa. Saudien paine oli ratkaiseva, kun Ruotsi estettiin tunnustamasta Länsi-Sahran demokraattista tasavaltaa. Saudien onnistui vetää mukaansa ne arabimaat, joilla on taloussuhteita Ruotsiin ja painostaa näitä olemaan tunnustamatta Länsi-Saharaa.

Mutta miksi Saudi-Arabiaa kiinnostaa Marokon auttaminen poliittisesti nyt aiempaa enemmän? Toisaalta Saudi-Arabia on tukenut Marokkoa taloudellisesti ja on varautunut kattamaan minkä tahansa rahavajeen mihin Marokko sukeltaa. Saudien öljyrahaa pumpattaisiin Marokon valtion kassaan rahareikien tukkeeksi. Mutta koska öljyn hinta on laskenut kolmena viime vuotena, Saudi-Arabia on vähentänyt Marokolle antamiaan varoja ja suunnannut niitä Jemenin sodan tukemiseen. Toisaalta saudien on kompensoitava rahallisen tukensa vähenemistä lisäämällä poliittista tukea Marokolle.

”Saudi-Arabia tukee Marokon alueellista koskemattomuutta kaikin tavoin. Saudiliikemiesten tuleva vierailu eteläisissä maakunnissa on voimakas viesti, jolla Saudi-Arabia uudelleen vakuuttaa tukevansa Marokon alueellista loukkaamattomuutta”, sanoi Saudi-Arabian Marokon-suurlähettiläs Abdelaziz Ben Mohieddine 25. maaliskuuta 2016 marokkolaisten ja saudien tiedotusvälineille.

Marokkolainen miljardööri Othman Benjelloun antoi marraskuisessa haastattelussaan hämmästyttävän lausunnon saudien roolista ns. Vihreän marssin järjestämisestä ja rahoittamisesta. (Marokko järjesti vuonna 1975 niin kutsutun Vihreän marssin, jonka tarkoituksena oli siirtää 350 000 marokkolaista siviiliä asumaan Länsi-Saharaan. Kansainvälinen yhteisö piti tätä operaatiota miehityksen jatkeena. Toim. huom.)

”En maksanut dirhamiakaan siitä 300 miljoonasta dollarista, jolla Vihreä marssi rahoitettiin vuonna 1975”, Benjelloun kertoi. ”Saudiystävämme auttoivat rahoituksessa, koska valtiollamme ei ollut tarpeeksi rahaa.”

Teksti Mohamed Brahim
Suomennos Anu Harju
Kuvitus Elsa Piela

Kirje Länsi-Saharasta 3: Kallisarvoinen koulutus

[rapu] sahara_kirje_rapu (23.02.15)Kaikki ihmiset ympärilläni rynnivät samaan suuntaan, ja minä seisoin siinä todeten, että jos en lähde virran mukaan jään ihmismassan alle. Minun oli vaikea ymmärtää, miten joku voi vain puskea eteenpäin yhteen suuntaan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin eteenpäin juokseminen. Jos olisin ollut lentokentällä lähtevien lentojen alueella, olisin voinut ymmärtää rynnimisen koska ihmisten täytyy ehtiä lennolle. Mutta olimme saapuneiden lentojen alueella!

Olen miettinyt millaista olisi elää paikassa, jossa täytyy varata tunti aikaa matkantekoon ehtiäkseen sovittuun tapaamiseen ja jossa suurin osa työskentelee maanantaista perjantaihin ja lepää viikonloppuisin. Paikassa, jossa kaikki ovat niin stressaantuneita, etteivät edes jää pyytämään anteeksi mikäli törmäävät johonkuhun kadulla. Jos voisin valita elämän tällaisessa ympäristössä, en välttämättä tekisi niin.

Valitettavasti sahraweilla ei ole tällaista valinnanmahdollisuutta. Meillä ei ole mahdollisuutta päättää siitä, missä haluamme asua. Emme voi edes asua omassa valtiossamme, jota Marokko miehittää julmalla tavalla.

Minulla oli kuitenkin viime kuussa erinomainen tilaisuus, jota kovinkaan monelle kansastani ei suoda, eikä tulla koskaan suomaan. Suoritin Lontoossa työharjoittelua brittiläiselle hyväntekeväisyysjärjestölle Sandblast Artsille, joka toimii musiikin ja taiteen alalla sahrawien pakolaisleireillä.

Pakolaisena kasvaminen ei ole helppoa monestakaan syystä, ja yksi suurimmista syistä on vaikeus hankkia korkeampaa koulutusta. Kulttuurissamme arvostetaan suuresti kouluttautumista, ja sen vuoksi koulut olivatkin ensimmäinen asia jotka rakensimme pakolaisleireille.

Pakolaisleireillä opetus alkaa päiväkodeissa ja jatkuu aina ala- ja yläasteelle, jossa opetetaan perustiedot kulttuurin ja tiedon keskeisistä tekijöistä. Vaikeudet alkavat yläasteen jälkeen, sillä toisen asteen opetusta ei ole järjestetty. Tästä syystä kaikki ne, jotka haluavat lisäkoulutusta, joutuvat jättämään perheensä ja muuttamaan johonkin maahan, joka on valmis tarjoamaan sahraweille opiskelupaikkoja, esimerkiksi Algeriaan, Kuubaan, Espanjaan, Venezuelaan tai aikaisemmin Libyaan.

Siksi kaikki, tai ainakin suurin osa meistä, suuntaa ulkomaille hankkimaan korkeampaa koulutusta oppiakseen tietoja ja taitoja joita voimme hyödyntää, kun palaamme takaisin leireille.

Sillä jos emme tee sitä itse, kukaan ei tee sitä puolestamme.

Brahim Buhaia
Suomentanut Antti Kurko
Kirjoitus on Kirje Länsi-Saharasta -sarjan kolmas osa.

 

Kirje Länsi-Saharasta 2: Ensimmäistä kertaa ulkomailla

[rapu] sahara_kirje_rapu (23.02.15)Kesäkuun alku 2005. Bussin liikahtaessa eteenpäin hyvästelin äitini, joka surullisena, mutta kuitenkin hymyilevänä vilkutti minulle. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana olin jättämässä lyhyeksi aikaa paikan jossa olin syntynyt ja kasvanut ja jossa kaikki ystäväni ja koko lapsuuteni olivat. Vaikka kyyneleet virtasivat poskiani pitkin, ei tämä paikka merkinnyt minulle mitään. Se ei ole minun kotimaani, eikä se kuulunut minulle.

Minä, kuten kaikki muutkin sahrawi-lapset, jotka asuvat pakolaisleireillä, matkustin ulkomaille kesäksi. “Rauhanlomiksi” kutsuttu ohjelma on suunnattu 9-12-vuotiaille lapsille, jotta he voivat matkustaa Espanjaan, Italiaan, Belgiaan ja Ranskaan välttääkseen aavikon kuumimman ajan. Lämpötila voi tuolloin kohota jopa yli 50 asteeseen. Samalla saamme ensimmäistä kertaa kokea, vaikkakin vain kahden kuukauden ajan, miltä tuntuu asua itsenäisessä maassa poissa pakolaisleireiltä.

Tiesin, että loma tulisi olemaan hyvin erilaista verrattuna siihen, mihin olin tottunut elämäni aikana. Tiesin, että kulttuuri, johon hyppäisin, tulisi olemaan hyvin erilainen, ja että yksi asia, jota tulisin varmasti kaipaamaan, olisi teemme.

Sahrawi-teen valmistaminen on kuin rituaalia ja taidetta. Valmistamme teetä kolmesti päivässä: aamuisin, iltapäivisin ja öisin. Jokaisella kerralla teemme kolme annosta teetä. Vanhan sanonnan mukaan ensimmäinen annos “maistuu kitkerältä kuin elämä, toinen makealta kuin rakkaus ja kolmas pehmeältä kuin kuolema”.

Tee valmistetaan kärsivällisesti, ja aikaa siihen kuluu helposti tunnista kahteen. Kiinalaisesta vihreästä teestä, sokerista ja kuumasta vedestä valmistettu tee nautitaan aina perheen tai ystävien ollessa koolla.

Mutta palataan takaisin rauhanlomiin. Olin niissä mukana neljä vuotta ja ne kesät ovat olleet elämäni parhaimpia. Minulla oli tilaisuus kertoa ihmisille kansamme kamppailusta sekä arjestani pakolaisena.

Ensimmäinen kerta ulkomailla oli pysäyttävä kokemus. Jo lentokentällä huomasin, kuinka kaikki oli aivan toisin kuin mihin olin tottunut. Asiat tuntuivat olevan järjestyksessä, kaikkialla oli puhdasta ja joka paikassa oli valoja. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Kaikki oli päinvastoin verrattuna elämääni pakolaisleireillä. Niiden kahden kuukauden aikana koin joka päivä jotakin uutta.

Ja kuten kaikki hyvä elämässä, myös nämä kaksi kuukautta loppuivat aikanaan ja minun oli palattava takaisin kotiini. Kotiin, josta jäljellä ovat vain ihmiset.

Mitä minulle sitten jäi käteen? Ainakin valtava määrä kokemuksia, tietoa ja taitoja: työkaluja, joita lapset tuovat ulkomailta yhteisöömme. Kenties niiden avulla voimme vihdoin saavuttaa itsenäisyytemme.

Brahim Buhaia
Käännös: Antti Kurko
Kirjoitus on toinen osa Kirjeitä Länsi-Saharasta -sarjasta.

 

Kirje Länsi-Saharasta 1

[rapu] sahara_kirje_rapu (23.02.15)Brahim Buhaia kertoo elämästään Länsi-Saharassa Rauhan Puolesta -lehdessä tämän vuoden ajan.

Nimeni on Brahim ja olen kotoisin sahrawien pakolaisleireiltä. Synnyin tänne vuonna 1996 eli 18 vuotta sitten. Et ole ehkä koskaan kuullut paikasta jossa asun, mutta kerron sinulle siitä.

Pakolaisleirit sijaitsevat Tindoufissa, Lounais-Algeriassa. Leirejä on viisi: Aaiun, Auserd, Boujdour, Dakhla sekä Smara, ja jokaisessa niissä asuu noin 20 000 ihmistä. Näiden lisäksi on vielä niin sanottu pääleiri, jonka nimi on Rabuni.

Itse vartuin Smarassa, jossa meillä tai kenelläkään muullakaan ei ollut väritelevisiota vaan kaikki olivat vain mustavalkoisia. Sähköjohtoja ei myöskään ollut eikä niitä ole vieläkään. Sähköä saamme lataamalla auton akkuja aurinkokennoilla päiväsaikaan.

Lapsena meillä ei ollut juurikaan leluja tai muita tavaroita vaan leikimme hiekalla sekä ympäristöstä löytämillämme metallin ja muovin paloilla. Myöhemmin päiväkodissa saimme oikeita leluja, joita kansainväliset järjestöt olivat meille lahjoittaneet. Ne tekivät meidät onnellisiksi.

Leirit, joissa asumme, eivät ole kuten valtaosa pakolaisleireistä. Mekin asumme teltoissa, mutta emme sellaisissa rivistössä olevissa vaaleissa pikkuteltoissa, joita näkee muualla. Me käytämme suuria neliönmuotoisia vihreitä telttoja, joihin mahtuu sisään kerrallaan jopa 15 ihmistä. Teltoissa ei silti vakituisesti asu viittätoista ihmistä. Kerrallaan niissä on noin paljon ihmisiä silloin, kun vietämme aikaa ystävien ja naapureiden kanssa teetä juoden. Kansalaisjärjestöt jakavat joka viides vuosi uusia telttoja perheille.

Kun asuu paikassa, missä lämpötila kesäisin kohoaa 45–50 asteeseen eikä ilmastointia tai jääkaappia ole, voi ymmärtää millaista on olla pakolainen keskellä maailman suurinta hiekkaerämaata. Talvella puolestaan yöt ovat hyvin kylmiä ja kun kotona ei ole lämmitystä, se tekee myös talvista hyvin vaikeita.

Ravinnon osalta olemme täysin kansainvälisen humanitaarisen avun varassa. Useat kansalaisjärjestöt samoin kuin EU ja YK toimittavat leireille perusruokaa kuten jauhoja, öljyä, papuja ja niin edelleen. Loppu täytyy ostaa toreilta, joissa ei enää myydä yhtä paljon ja yhtä hyvää tavaraa kuin ennen.

Brahim Buhaia
Käännös: Antti Kurko

[rapu] sahara_kirje_rapu_1_15 (23.02.15)

 

Ensimmäistä kertaa ulkomailla

Teksti Brahim Buhaia

Kesäkuun alku 2005. Bussin liikahtaessa eteenpäin hyvästelin äitini, joka surullisena, mutta kuitenkin hymyilevänä vilkutti minulle. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana olin jättämässä lyhyeksi aikaa paikan jossa olin syntynyt ja kasvanut ja jossa kaikki ystäväni ja koko lapsuuteni olivat. Vaikka kyyneleet virtasivat poskiani pitkin, ei tämä paikka merkinnyt minulle mitään. Se ei ole minun kotimaani, eikä se kuulunut minulle.

Minä, kuten kaikki muutkin sahrawi-lapset, jotka asuvat pakolaisleireillä, matkustin ulkomaille kesäksi. ”Rauhanlomiksi” kutsuttu ohjelma on suunnattu 9–12-vuotiaille lapsille, jotta he voivat matkustaa Espanjaan, Italiaan, Belgiaan ja Ranskaan välttääkseen aavikon kuumimman ajan. Lämpötila voi tuolloin kohota jopa yli 50 asteeseen. Samalla saamme ensimmäistä kertaa kokea, vaikkakin vain kahden kuukauden ajan, miltä tuntuu asua itsenäisessä maassa poissa pakolaisleireiltä.

Tiesin, että loma tulisi olemaan hyvin erilaista verrattuna siihen, mihin olin tottunut elämäni aikana. Tiesin, että kulttuuri, johon hyppäisin, tulisi olemaan hyvin erilainen, ja että yksi asia, jota tulisin varmasti kaipaamaan, olisi teemme.

Sahrawi-teen valmistaminen on kuin rituaalia ja taidetta. Valmistamme teetä kolmesti päivässä: aamuisin, iltapäivisin ja öisin. Jokaisella kerralla teemme kolme annosta teetä. Vanhan sanonnan mukaan ensimmäinen annos ”maistuu kitkerältä kuin elämä, toinen makealta kuin rakkaus ja kolmas pehmeältä kuin kuolema”.

Tee valmistetaan kärsivällisesti, ja aikaa siihen kuluu helposti tunnista kahteen. Kiinalaisesta vihreästä teestä, sokerista ja kuumasta vedestä valmistettu tee nautitaan aina perheen tai ystävien ollessa koolla.

Mutta palataan takaisin rauhanlomiin. Olin niissä mukana neljä vuotta ja ne kesät ovat olleet elämäni parhaimpia. Minulla oli tilaisuus kertoa ihmisille kansamme kamppailusta sekä arjestani pakolaisena.

Ensimmäinen kerta ulkomailla oli pysäyttävä kokemus. Jo lentokentällä huomasin, kuinka kaikki oli aivan toisin kuin mihin olin tottunut. Asiat tuntuivat olevan järjestyksessä, kaikkialla oli puhdasta ja joka paikassa oli valoja. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Kaikki oli päinvastoin verrattuna elämääni pakolaisleireillä. Niiden kahden kuukauden aikana koin joka päivä jotakin uutta.

Ja kuten kaikki hyvä elämässä, myös nämä kaksi kuukautta loppuivat aikanaan ja minun oli palattava takaisin kotiini. Kotiin, josta jäljellä ovat vain ihmiset.

Mitä minulle sitten jäi käteen? Ainakin valtava määrä kokemuksia, tietoa ja taitoja: työkaluja, joita lapset tuovat ulkomailta yhteisöömme. Kenties niiden avulla voimme vihdoin saavuttaa itsenäisyytemme.

Käännös: Antti Kurko