Avainsana-arkisto: kurdit

Rauhantekijä Hiwa Haghi: Rauhan maali ratkaisee

hiwa2
Kymenlaakson alueella asuu muutama tuhat maahanmuuttajaa. Yksi heistä on kotkalaistunut kurdi Hiwa Haghi, joka Suomesta turvapaikan saatuaan alkoi jalkapalloilun avulla auttaa muita maahan tulleita kotoutumaan ja tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Nyt hän on pelaaja-valmentajana monikulttuurisessa FC Myllyssä, joka on Suomen Palloliiton jäsen ja pelaa futiksen kuutossarjassa.

Iranista kotoisin oleva Shamsaddin (Hiwa) Haghi tuli Suomeen hakemaan turvapaikkaa 22-vuotiaana vuonna 2004. Turvallisuuteen ja henkeen kohdistuvat uhat olivat kasvaneet liian suuriksi, ja riskiä lisäsi se, että yksi hänen perheenjäsenistään oli poliittisesti aktiivinen. Hiwan muu suku jäi Iraniin, mutta hänen setänsä asui Suomessa ja tunsi Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajan Teemu Matinpuron.

Heti töihin halunnut Hiwa oli ollut Suomessa vain pari kolme viikkoa, kun hän alkoi siivota Rauhanpuolustajien toimistoa Helsingin Hämeentiellä. Hänen kaunis laulelunsa kajahteli milloin keittiöstä, milloin kymmenien kirjalaatikoiden keskeltä. ”Työ Rauhanpuolustajissa oli hyvä startti minulle”, Hiwa sanoo nyt.

Hiwa oli opetellut suomen kieltä odotellessaan Maahanmuuttoviraston päätöstä. Hän on kielellisesti lahjakas, jopa niin, että se oli koitua hänen kohtalokseen Migrin turvapaikkapuhuttelussa. Hiwan epäiltiin olleen Suomessa paljon ilmoittamaansa kauemmin, koska suomea ei kuulemma voinut oppia puhumaan niin hyvin niin lyhyessä ajassa!

Hiwa kävi Helsingissä pari kielikurssia ja osallistui ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan VALMA-koulutukseen. Opettajat pitivät Shamsaddin-nimeä liian vaikeana ja ehdottivat, että tilalle keksittäisiin helpompi. Shamsaddin valitsi itselleen nimen Hiwa, joka on kurdin kieltä ja tarkoittaa ’toivetta’.

”Iranissa ei ennen saanut olla kurdinimeä, piti olla farsin- tai arabiankielinen nimi”, Hiwa kertoo. ”Nykyään nimet voivat siellä olla myös kurdiksi.”

KUNTOUTTAVAA KOTOUTUSTA

Hiwan turvapaikkaprosessi kesti pari vuotta. Saatuaan turvapaikan hän halusi heti opiskelemaan korkeakouluun. Iranissa hän oli opiskellut lääketiedettä, joten opettajat ehdottivat, että hän ensin kouluttautuisi lähihoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi ja lopulta lääkäriksi, joka oli ollut Hiwan unelma.

”En kuitenkaan osannut oikein suunnitella elämääni tuolloin, ja pääsin helposti opiskelemaan tietotekniikkainsinööriksi, koska matematiikan ja fysiikan taitoni ovat vahvat.”

Vuonna 2007 Hiwa suuntasi siis Kotkaan, missä hän yritti löytää töitä, joita tehdä opintojen ohella.

”Siivousta löytyi vähän mutta ei tarpeeksi. Perustin sitten itämaisia ruokatarvikkeita myyvän kaupan toisen henkilön kanssa. Ajatuksemme eivät kuitenkaan menneet oikein yksiin ja oli pakko valita, opiskelenko vai jatkanko yrittäjänä. Halusin opiskella.”

Valmistuttuaan Hiwa ei päässyt koulutustaan vastaaviin töihin. Ensin hän osallistui projektitöihin Kotkan kaupungin palveluksessa, sitten hän työskenteli myyjänä Gigantissa, jossa lopetti noin vuosi sitten.

”Minulle on sanottu että olen hyvä myyjä. Ei minua toisaalta harmittanut sekään, ettei oman alan töitä löytynyt, koska olen sosiaalinen ihminen ja tietotekniikkainsinööri on koko ajan koneessa kiinni. Tykkään olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.”

Alkuvuodesta Hiwa aloitti maahanmuuttajien työvalmentajana Kotkan Korttelikotiyhdistyksessä. Yhdistys tarjoaa monenlaista käytännön apua sitä tarvitseville. Korttelikotiyhdistys on palkannut maahanmuuttajia kuntouttavaan työhön, ja heidän kanssaan Hiwa järjestää kursseja, joilla opetetaan suomen kieltä ja tietokoneen käyttämistä, ja laatii henkilökohtaisia opinto- ja työllistymissuunitelmia.

”Minut valittiin, koska minulla on laaja kielitaito. Puhun kolmea kurdimurretta, farsia, azeria, turkkia, suomea ja englantia. Arabiaa opin väkisin koulussa Iranissa 15 vuoden aikana. Olen myös lukenut saksaa pari vuotta ja opiskellut venäjän perusteet.”

Venäjän kielelle tuli tarvetta, kun Hiwa opiskeluaikanaan tapasi Venäjältä kotoisin olevan Alesian, jonka kanssa on nyt naimisissa. Heillä on kaksi lasta, kuusivuotias poika ja nelikuukautinen tyttö.

Hiwa on päivittäin tekemisissä Korttelikotiyhdistyksen palkkaamien noin 40 maahanmuuttajataustaisen ihmisen kanssa. Kotka–Karhula–Hamina-alueella on muutamia tuhansia maahanmuuttajia, Hiwa arvioi. Luvut olivat tarkemmin muistissa silloin, kun hän toimi Kotkan seudullisessa maahanmuuttajafoorumissa. Foorumi muun muassa edistää maahanmuuttajien osallistumismahdollisuuksia, kehittää kotouttamiseen liittyviä palveluja ja myös valmistelee asioita viralliseen käsittelyyn.

Korttelikoteja eli eräänlaisia oman korttelin olohuoneita tai toimintakeskuksia on Kotkassa viisi.

”Kierrän niissä päivittäin ja autan työntekijöitä suomen kielessä, sähköisessä asioinnissa, kulttuurisissa asioissa, siis esimerkiksi miten Suomessa toimitaan vaikka virastossa jne. Työntekijämme ovat yleensä olleet Suomessa vähintään kolme vuotta ja heillä kaikilla on oleskelulupa. Ihmisillä on hyvin erilaiset kielitaidot. Jotkut tuskin osaavat aakkosia, toisilla on jo hyvä sanavarasto. He voivat vaikkapa harjoitella työnhakuprosesseja ja hakemusten tekoa, toiselle etsitään yhdessä opiskelupaikkaa.”

Kotkan kaupunki myös tilaa Korttelikodilta palveluja maahanmuuttajille, esimerkiksi kuinka käytetään pesukonetta tai jotain muuta käyttäjälle vierasta laitetta.

PALLO ON PYÖREÄ KAIKKIALLA

Vuonna 2006 Kotkaan avattiin projektirahan turvin monikulttuurinen toimintakeskus Mylly, jonka toimintaa ylläpitää nykyään Kaakonkulman Kulttuurimylly ry. Myllyn jalkapallotoiminta käynnistyi kymmenen vuotta sitten, kun Hiwa Haghi valjasti oman intohimonsa eli jalkapallon maahanmuuttajien ja kantaväestön lähentämistyöhön. Hän perusti jalkapallokerhon, jossa oli alussa vain muutama pelaaja. Heitä alkoi tulla nopeaan tahtiin lisää, ja vuosina 2015–2016, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita, harjoituksissa kävi parhaimmillaan jopa 86 pelaajaa 38:sta eri maasta. Hiwa pyöritti tätä kaikkea käytännössä yksin.

”Yritin jo aiemmin perustaa oman joukkueen Keidas Unitedin. Mutta joukkueella pitäisi olla organisaatio takanaan. Sitten tutustuin toimintakeskus Myllyn toimintaan ja joukkueen perustaminen onnistui siellä. Myllyn toiminnanjohtaja Micke oli hyvin kannustava. Iso ja ratkaiseva rooli FC Myllyn perustamisessa oli entisellä Myllyn hallituksen johtajalla Jorma Korpelalla. Järjestimme urheilufestivaaleja ja Myllyn omia turnauksia.”

Kun pelaajia alkoi olla useita kymmeniä, heräsi toive pelata virallisessa sarjassa. Hiwa oli Myllyn hallituksen jäsen ja ehdotti tätä hallitukselle. Niinpä FC Mylly haki Suomen Palloliiton jäseneksi, ja viime pelikaudella he olivat jo lähellä nousta yhtä ylempään eli viitossarjaan.

hiwa1
Hiwa Haghi toivoo, että joukkueeseen saataisiin taas muitakin kuin maahanmuuttajataustaisia pelaajia.

”Olen kuullut muilta pelaajilta ja erotuomareilta, että lohko jossa me pelaamme on kiinnostavin. Katsojia on ollut paljon, ihmiset kiinnostuvat meistä ja ovat innostuneita, se on tärkeää. Olimme vuonna 2017 pelaamassa Espoossa Suomen Cupissa FC Honkaa vastaan, ja Kotkasta lähti bussilastillinen, 60 ihmistä, meitä kannustamaan. Pelasimme 75 minuuttiin asti tosi hyvin, vastustajalla oli jopa paniikki päällä. Vaikka lopulta hävisimme, nämä ovat suuria saavutuksia. Paikallislehdet kirjoittavat meistä juttuja, kun olemme pelanneet eri paikkakunnilla.”

FC Myllyssä on pelannut myös muita kuin maahanmuuttajataustaisia, mutta tällä hetkellä kaikki pelaajat ovat maahanmuuttajia.

”Olisi hyvä, että olisi muitakin ja että suomalaiset tutustuisivat maahanmuuttajien kulttuuriin ja toisinpäin. Jalkapallossa ei tarvita kielitaitoa vaan pallon perään juostaan ja sääntöihin luotetaan, ja samaan tapaan luotetaan yhteiskunnan sääntöihin: jos teet virheen tulee keltainen kortti, jos teet virheen toisen kerran tulee punainen kortti ja joudut pois kentältä ja kärsit vielä seuraavatkin pelit. Ilmapiiri on muuttunut huonompaan suuntaan yhteiskunnassa ja suomalaiset ovat väistyneet joukkueesta, valitettavasti. He vahvistaisivat meitä. Meillä on joukkueessa paljon Suomen kansalaisia, mutta muualta tulleita.”

Hiwa kertoo, että joukkue on kohdannut todella paljon rasismia. Vaikka sitä vastaan taistellaan ja sitä yritetään vähentää, on sen määrä viime aikoina lisääntynyt. Pelin tuoksinassa kuulee rasistisia kommentteja ja joskus tulee jopa fyysistä kontaktia. Erotuomarit yrittävät sitä suitsia, mutta he eivät voi huomata kaikkea.

PEACE UNITED

FC Mylly on mukana Peace United -kampanjassa. Se on Kirkon Ulkomaanavun hanke, jossa jalkapallon avulla viedään rauhanviestiä ihmisille. Tarkoitus on ehkäistä nuorten syrjäytymistä, turhautumista ja radikalisoitumista. Mukana Peace United -projektissa on myös muun muassa Aki Riihilahti.

”Peace United on ollut vahvasti FC Myllyn profiilissa mukana ja oli suureksi avuksi kun joukkuetta perustettiin. KUA:n tuki oli alussa tosi tärkeää, saimme heiltä pallon, liivit ja banderollin, jota käytämme joka pelissä. Siinä on teksti ‘Rauha. Maali joka ratkaisee’.”

Hiwa kertoo, että koska joukkue on nyt kilpailutoiminnassa mukana, toimintakeskus Mylly ei voi sitä enää rahoittaa. He siis yrittävät itse etsiä sponsoreita ja kerätä varoja talkootyöllä tai yhteistyössä Myllyn kanssa. ”Järjestämme paljon tapahtumia naisille ja lapsille, niistä saamme rahaa.”

Hiwa, joka on aiemmin valmentanut muitakin joukkueita, valmentaa nyt vain FC Myllyä, jossa myös pelaa, ja sen lisäksi Myllyn jalkapallokerhoa.

”Valmensin Kotkan Pelikarhuissa vuonna 2000 syntyneitä nuoria. Juuri eilen yksi heistä pelasi vastustajiemme joukkueessa. On kiva nähdä, miten he ovat kehittyneet. Ja kun meidän joukkueestamme lähtee pelaajia eteenpäin muualle pelaamaan, se on hyvä heille ja myös meille – maineasia, olemme kasvattajaseura”, Hiwa nauraa.

hiwa_tori
Hiwalla on Kotkan torilla La Torre -ruokavaunu.

Hiwan oma poika ei ole kiinnostunut jalkapallosta. Hiwasta se on harmi, koska tässä harrastuksessa hän osaisi auttaa poikaa, mutta tämä saa itse päättää. Lapsista puhuttaessa Hiwa huokaa.

”Olisi kiva nähdä heitä enemmän. Ehkä näen heitä seuraavan kerran kun he ovat aikuisia…”

Lasten isän aikaa on vienyt myös La Torre -ruokavaunu, jonka terassilla Kotkan torilla haastattelua tehdään. La Torre on Hiwan oma, ja se tarjoaa kotkalaisille hieman erilaista ruokaa. Hän on kulkenut vaunun kanssa myös eri tapahtumissa, mutta on alkanut miettiä vaunun myymistä, koska aika ei vain riitä kaikkeen.

TEKEMISTÄ KAIKILLE

Hiwa Haghi on aina ollut kova paiskimaan töitä, ja siksikin hän pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että Suomessa asuvilla ihmisillä on mielekästä tekemistä, ovat he sitten sukujuuriltaan suomalaisia tai tänne muualta muuttaneita. Hänen mielestään ei voida puhua erillisenä asiana maahanmuuttajien määrän kasvattamisesta tai suitsimisesta, vaan samaan aikaan on puhuttava työn tekemisestä ja ihmisistä huolehtimisesta. Joutilaiden joukkiot näkyvät katukuvassa eri tavalla kuin jos kaikilla olisi opiskelu- tai työpaikka.

”Olisi keskityttävä siihen, että järjestetään koulutusta ja työtä, se olisi hyvä myös Suomelle. Kun ihmisillä on hätä ja hengenvaara, totta kai heille on annettava oleskelulupa. Mutta heitä ei saa jättää oman onnensa nojaan. Jos he tottuvat siihen, että muut hoitavat heidän asiansa, voi tulla tunne ettei ole järkevää tekemistä. Tämä on kyllä osin ihmisistä itsestään ja asenteesta kiinni. Olen itse tottunut tekemään töitä, minulla on yleensä kaksi tai kolmekin työtä samaan aikaan sekä harrastuksia.”

Hiwa sai muutama vuosi sitten Suomen kansalaisuuden ja hän on äänestänyt useissa vaaleissa. Vakiintunutta puoluekantaa hänellä ei ole.

”Äänestän mieluummin niitä henkilöitä, jotka tunnen ja joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Olen äänestänyt demareita, vasemmistoliittolaisia ja kerran vihreää. Minua on yritetty saada eri puolueiden ehdokkaaksi, mutta toistaiseksi en ole lähtenyt, ei ole ollut aikaa.”

Mahdotonta ehdokkaaksi ryhtyminen ei kuulemma ole, mikä vinkkinä kotkalaisille puolueaktiiveille kerrottakoon, mutta miehen kiireiden perusteella häntä ei ehkä kannata lähestyä ihan vielä.

Hiwa kertoo, että vaikka hän on kotiutunut Suomeen hyvin, hän on omalta identiteetiltään ensisijaisesti kurdi, sitten iranilainen.

”En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Luultavasti jään Suomeen, koska Suomi on nyt kotimaani.”

Irakin, Iranin, Turkin ja Syyrian alueella asuvat kurdit haaveilevat omasta valtiosta. Mutta Hiwasta ei ole lainkaan selvää, että he ovat vielä siihen valmiita tai kykeneviä.

”Se riippuu siitä, pystyvätkö he keskenään hoitamaan omia asioitaan. Tarvitaan lisää koulutusta ja omaan valtioon valmistautumista.”

Ja Suomessa on hyvä elää oman monikulttuurisen perheen kanssa, jonka kotikielenä on tietenkin suomi.

Teksti Anu Harju
Kuvat Essi Rajamäki

Vanhan kuvan kuvateksti: Hiwa laulamassa Timo Kalevi Forssin kitaran säestämänä Kallion kirpputoripäivänä Rauhanpuolustajien toimiston pihalla vuonna 2004.

 

TURKIN HYÖKKÄYS ISKU RAUHANTOIVEILLE SYYRIASSA

kurdi_syyria
Juuri kun alkoi vaikuttaa siltä, että Syyrian yli seitsemän vuotta kestänyt sota voisi viimeinkin tulla pisteeseen, jossa edes jonkinlaisia neuvotteluja voitaisiin käydä, sysäsi Turkin armeijan hyökkäys Pohjois-Syyrian kurdienemmistöiseen Afrinin kantoniin alueen takaisin sekasortoon.

 

Kurdien esittämä federalistinen hallintomalli oli ensimmäistä kertaa nostettu pöydälle yhtenä mahdollisuutena Syyrian tulevaisuudelle. Yhdessä viikossa liittolaisuudet ovat menneet uusiksi ja epäluulo osanottajien välillä kasvaa entisestään.

Kaikesta tästä huolimatta voidaan tuskin sanoa, että Turkin hyökkäys oli yllätys. Presidentti Recep Tayyip Erdogan on uhannut kurdeja hyökkäyksellä sodan alkamisesta lähtien, ja uhkaukset ovat vain lisääntyneet sitä mukaa kun kurdien YPG/YPJ-joukot (ja myöhemmin Syyrian demokraattiset joukot, SDF) ovat vapauttaneet lisää maa-alueita Isis-terroristeilta ja Turkin tukemilta jihadistiryhmiltä. Erdogan on toistuvasti sanonut, ettei salli ”terroristien” de facto valtiota omalle takapihalleen.

Useita hyökkäyksiä

Tammikuun 19. päivänä alkanut hyökkäys Afriniin pommituksineen on tähän mennessä aiheuttanut satoja siviili- ja taistelijauhreja ja mittavia materiaalisia vahinkoja. Haavoittuneita on satoja. Toistaiseksi Turkin joukot ja sen tukemat islamistikapinalliset eivät ole silti juurikaan onnistuneet valtaamaan alueita. Afrinia puolustavat joukot ovat ehtineet valmistautua hyökkäykseen jo vuosien ajan. Heidän pitkä taistelunsa Isisiä vastaan on tuonut paljon tietämystä sodankäynnistä, puhumattakaan kurdien vahvasta taistelutahdosta – onhan kyse historiallisten kurdialueiden puolustamisesta.

Tilannetta vaikeuttaa kuitenkin Turkin tukemien aseellisten ryhmien samaan aikaan käynnistämä hyökkäys muilla alueilla. Jopa Isis-taistelijat, jotka miltei oli jo ajettu Turkin rajan läheisyydestä, ovat palanneet hyökkäyskannalle. Turkki on myös tuonut Syyrian rajalle bussilasteittain tukemiaan islamistitaistelijoita, jotka ovat hyökänneet etenkin Azazin alueen kyliä vastaan. Toistaiseksi nämä iskut on pystytty torjumaan. Poliitikot sulkevat edelleen silmänsä siltä tosiasialta, että monet Turkin tukemat ”kapinalliset” eivät eroa juuri mitenkään Isis-terroristeista ja että monet näistä taistelijoista näkisivät mielellään Islamilaisen valtion kaltaisen kalifaatin palaavan Syyriaan. Monet ovat myös sosiaalisiin medioihin levittämillään videoilla uhanneet ”hävittää viimeisenkin kurdin Pohjois-Syyriasta”.

Turkki iskee siviilikohteisiin

Siihen, miksi hyökkäys käynnistyi juuri nyt, vaikutti etenkin Yhdysvaltojen ehdotus, että Pohjois-Syyriaan luotaisiin niin sanottu rajavartio-joukko, joka sisältäisi myös kurdiryhmät. Tämä tietenkin suututti Turkin ja presidentti Erdoganin, joka on poikkeuksetta pyrkinyt torjumaan kaikki ehdotukset, joihin sisällytettäisiin Syyrian kurdit. Kun sitten Turkin hallitus alkoi uhkailla Pohjois-Syyrian operaatiolla, vetäytyi Yhdysvallat kaikessa hiljaisuudessa taka-alalle ja jätti kurdit omilleen.

kurdi_syyria_kartta
Pohjois-Syyrian demokraattisen federaation (Rojava) hallussa oleva alue (violetilla) ja tavoittelema alue (oranssilla).

Samaan aikaan turkkilaiset poliitikot matkasivat Moskovaan, jossa he sopivat venäläisten kanssa siitä, etteivät venäläiset joukot reagoisi Turkin ilmaiskuihin. Myöhemmin Venäjä veti myös maajoukkonsa Afrinista. On julkistettu tietoja, että Assadin puolta pitävä Venäjän hallinto oli tehnyt kurdeille seuraavan tarjouksen: luovuttakaa Afrinin hallinta Assadin joukoille ja Venäjä estää Turkin hyökkäyksen.

Kurdit eivät edes harkinneet tarjousta, vaan kieltäytyivät saman tien. He ovat uhranneet liian monia taistelijoita luovuttaakseen nyt alueitaan ilman taistelua. Ja taistelu on varmasti luvassa turkkilaisille. Turkin armeijan ja sen liittolaisten tappiot käsittävät jo satoja kaatuneita.

Turkin ilmavoimat on raporttien mukaan pommittanut aluetta erittäin korkealta välttääkseen ilmantorjunta-aseet, joita kurdijoukoilla on hallussaan. Tämän vuoksi ”täsmä-aseiden” tarkkuus kärsii huomattavasti, vaikka ne aiheuttavat jo muutenkin siviiliuhreja. Turkin armeija on häikäilemättä iskenyt myös kohteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä sotatoimien kanssa. BBC ja monet muut mediat kertoivat 29. tammikuuta, että ilmaiskut olivat vahingoittaneet Ain Daran aramealaista temppeliä, joka on rakennettu noin vuonna 1300 e.a.a. Vastaavia hyökkäyksiä on vaikea perustella ”sotatoimina”, ja ne tuovatkin mieleen lähinnä Isis-terroristien vastaavanlaiset hyökkäykset niitä vastaan, jotka se näkee ”vääräuskoisina”.

Media heijastaa liittolaissuhteita

Kansainvälisen yhteisön reagointi on ollut jälleen hidasta. Esimerkiksi Yhdysvallat otti kantaa hyökkäykseen vasta useiden päivien jälkeen, tosin vain kehottamalla Turkkia ”hillitsemään” iskujaan. Turkin tavoite on sen itsensä mukaan ollut perustaa ”30 kilometrin levyinen turva-alue” Pohjois-Syyriaan. Aluksi hallitus ilmoitti, ettei se aio edes pyrkiä ottamaan haltuun kaupunkeja kuten Afrinia tai Manbijia. Parissa päivässä linja muuttui, ja niin presidentti Erdogan kuin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu alkoivat uhkailla myös Manbijia hyökkäyksellä. Ongelmana on, että kaupunki on myös USA:n erikoisjoukkojen tukikohta alueella. 29. tammikuuta Yhdysvaltain armeijan kenraali Joseph Votel sanoi, ettei vetäytyminen Manbijista ole vaihtoehto.

Maiden liittolaissuhteet heijastuvat ulkomaisten tiedotusvälineiden uutisoinnissa. Venäläiset mediat, kuten RT, ovat pyrkineet vierittämään kaiken vastuun Turkin hyökkäyksestä USA:n niskoille ja sivuuttaneet täysin Venäjän oman roolin kurdien kiristämisessä ja hylkäämisessä. BBC ei edelleenkään uskalla arvostella Turkkia kovinkaan rankasti ja toistelee Turkin sponsoroimia näkemyksiä Syyrian ja Turkin kurdeista ”PKK:n käsinukkeina”. Samoin al-Jazeera, jonka näkemyksiin vaikuttaa Qatarin hallituksen hyvät välit Turkin hallitukseen, on uskollisesti toistellut turkkilaisten väittämiä, joiden mukaan jo sadat kurditaistelijat ovat kuolleet operaation aikana ja että vastarinta alueella on ollut ”vähäistä”.

Yhdysvalloissa kritiikkiä on esitetty Washington Postin ja New York Timesin sivuilla, mutta tämä on näinä päivinä täysin normaalia. Yhdysvalloista tulee nykyään kaksi näkemystä miltei asiasta kuin asiasta: virallinen Trumpin hallinnon näkemys ja sitä vastustavien tahojen näkemys. Suomen mediassa on ollut melko hiljaista, vaikkakin Demarinuoret ja Vasemmistonuoret ovat vaatineet loppua hyökkäykselle.

Hyökkäyksiin reagoitu mielenosoituksin

SDF-joukot ovat julkaisseet oman tiedotteensa, jossa pyydettiin kärsivällisyyttä Afrin-uutisoinnissa. He pyysivät tukijoitaan odottamaan heiltä tulevia vahvistettuja tietoja sotatoimista alueella, sillä etenkin sosiaaliset mediat ovat nopeasti täyttyneet valeuutisista.

Niin sanottua Rojavan vallankumousta tukevat tahot ovat jatkaneet Pohjois-Syyrian kansojen tukemista. Solidaarisuudenosoituksia on nähty jo ainakin 47:ssä eri kaupungissa ympäri maailmaa. Helsingissä noin 300 ihmistä marssi keskellä lumipyryä keskiviikkona 24. tammikuuta ja Turussa osoitettiin mieltä Kauppatorilla lauantaina 27. tammikuuta. Saksan Kölnissä nähtiin yli kymmenen tuhannen ihmisen marssi, joka kärsi myös Saksan poliisin hyökkäyksistä, syynä PKK:hon viittaavat symbolit, jotka Saksan hallitus on kieltänyt. Poliisi pyrki jopa estämään mielenosoituksen, mutta tuhannet ihmiset murtautuivat poliisilinjojen läpi. Saksassa on nähty myös yhteenottoja kurdien ja Erdoganin kannattajien välillä.

 

Rauhanpuolustajien Kurdistan-ryhmä kehottaa jatkamaan Turkin hyökkäyksen vastustamista. Yli seitsemän vuotta sotaa riittää. Uuden rintaman avaaminen on viimeinen asia, jota syyrialaiset kaipaavat, ja rauhanneuvottelut on saatava käyntiin. Näissä neuvotteluissa myös kurdeilla tulee olla omat edustajansa. Heidän ehdottamansa federalistinen malli saattaisi hyvinkin olla paras vaihtoehto sodan runtelemalle Syyrian valtiolle.

Teksti Juha Häikiö
Kuva Flickr.com/Kurdishstruggle

Irakin kurdit äänestivät itsenäistymisestä

irakin_kurdit

Etelä-Kurdistanissa eli Irakin autonomisella kurdialueella Pohjois-Irakissa järjestettiin 25. syyskuuta kansanäänestys itsenäisyydestä. Kurdien osallistuminen oli hajanaista alueen itsevaltiaiden alaisuudessa. Kansanäänestyksestä päätti Irakin kurdialueen johtaja Masud Barzani monien puolueiden edustajien kanssa muutama kuukausi sitten.

Kansanäänestyspäätöstä Masud Barzani pyrkii käyttämään oppositiota ja niitä puolueita vastaan, jotka eivät ole tunnustaneet hänen asemaansa (esimerksiksi Muutospuolue). Barzani on vuodesta 2005 ollut Irakin kurdialueen johtaja, ja vuodesta 2013 lähtien hän on monin perustein estänyt kenenkään muun pääsyn alueen johtajaksi. Barzani ja hänen piiriinsä kuuluvat henkilöt ovat neljän viime vuoden aikana tehneet kaikkensa pysyäkseen vallassa. Hänen veljenpoikansa on toiminut vuodesta 1996 varapääministerinä ja pääministerinä ja hänen poikansa on turvallisuusneuvonantaja.

Lokakuussa 2015 Barzani keskeytti sisäisten kriisien takia alueen parlamentin toiminnan. Se aktivoitiin uudelleen muutama päivä ennen kansanäänestystä.

KURDEILLA IRAKISSA ERIKOISSTATUS

Kurdeilla kuten muillakin kansoilla on itsemääräämisoikeutensa. Ensimmäisen maailmansodan loputtua he eivät saavuttaneet itsenäisyyttä sisäisistä, alueellisista ja ulkoisista syistä johtuen. Heidät jaettiin kohtalokkaasti Iranin, Turkin, Syyrian ja Irakin valtioiden kesken. Kurdien vapausliikkeet ja vastarinnat ovat jatkuneet viime vuosisadan aikana vaihtelevasti Kurdistanin eri osissa. Heidän poliittiset puolueensa ovat pyrkineet erilaisin ideologioin edistämään omaa toimintaansa. Kurdien poliittiset johtajat ovat harvoin olleet sopusoinnussa toistensa kanssa, pikemminkin he ovat nähneet politiikan omien etujensa ajamisen välineenä. Suurimpien puolueiden ja puoluejohtajien mielestä politiikka ei ole tarkoittanut kurdien yhteisasioiden hoitamista. Riippumatta puolueiden ja niiden johtajien toiminnasta ja epäasiallisesta johtamisesta kymmenet tuhannet ihmiset ovat joutuneet antamaan henkensä ja uhrautuneet kurdien itsemääräämisoikeuden puolesta.

Kurdit ovat eläneet Kurdistanin kaikissa osissa vaikeita aikoja ja joutuneet valtiollisen väkivallan kohteiksi. Heidän asuinalueensa, kielensä, identiteettinsä ja kulttuurinsa ovat olleet kurdien hallitsijamaiden painostuksen alla viime vuosisadan aikana. Heitä on yritetty vaientaa kemiallisilla aseilla, pakkosiirroilla, joukkomurhilla ja vangitsemisilla. Sisäisistä ristiriidoistaan, vaikeasta geopoliittisesta asemastaan ja hallitsijavaltioiden väkivaltaisesta koneistosta johtuen kurdit eivät ole saaneet mahdollisuutta ilmaista yhteen ääneen omaa tahtoaan. Heidän kapinansa, vapausliikkeensä ja aseellinen toimintansa ovat yleensä epäonnistuneet, eivätkä he ole voineet kohentaa omaa tilannettaan.

Irakin pohjoisosassa eli Etelä-Kurdistanissa kurdeilla on ollut erikoisstatus vuodesta 1991 lähtien. Kurdipuolueiden poliitikot ja asejoukot eivät käyttäneet tätä kultaista aikakautta harkitusti
ja kävivät vuosina 1994–98 sisällissodan. Barzanin (Kurdistanin demokraattien puolue) ja Jalal Talabanin (Kurdistanin isänmaal- linen puolue) puolueet ja heidän aseistetut joukkonsa ovat tehneet yhteistyötä Irakin, Turkin ja Iranin kanssa voittaakseen sodan likaista politiikkaa vastaan.

Saddam Husseinin kaatumisen jälkeen Talabani ja Barzani eivät välittäneet kurdien itsemääräämisoikeudesta. He osallistuivat Irakin valtion perustamiseen kansalta kysymättä ja rahan ja vallan saamiseksi. Uusi tilanne oli heille edullinen, ja ennen kaikkea Talabani ja Barzani pääsivät yhteisymmärrykseen vallan jakamisesta, toinen Bagdadissa ja toinen Kurdistanissa. Heidän sopimuksensa ei perustunut kurdien kansallisetuihin, strategiaan eikä kurdikysymykseen tulevaisuudessa. Kaksi kurdipuolueen johtajaa ja heidän lähipiirinsä mukaan lukien perheet ja sukulaiset valitsivat väärän suunnan. Rahaa tuli tulvimalla ja korruptio paisui kaikkialla Irakissa ja Kurdistanissa.

Talabani suuntautui Bagdadiin, ja lopulta hänet valittiin Irakin presidentiksi ja Barzani tuli valituksi kurdialueen presidentiksi vuonna 2005. Talabani ja Barzani kilpailivat keskenään puolueineen vallasta, rahasta, alueen hallinnasta ja kannattajista. Kumpikaan ei ollut valmis hyväksymään toista Etelä-Kurdistanin johtajaksi. He 
ja heidän puolueensa hallitsivat kurdialueita, joita kutsuttiin vihreäksi ja keltaiseksi alueeksi. Parlamentti- ja presidentinvaalit vuonna 2009 toivat politiikan kentälle uusia ilmiöitä. Oppositiopuolue nimeltä Muutos (Goran) sai uutena ryhmittymänä valtavasti ihmisiä liikkeelle ja oli yksi vaalien voittajista. Talabani jatkoi yhteistyötä Barzanin kanssa, ja vuonna 2009 hän kierteli monia kaupunkeja ja pyrki keräämään ääniä Barzanille, koska oli itse halukas jatkamaan Bagdadissa presidenttinä.

KANSANÄÄNESTYS OLI BARZANIN VALINTA

Irakin keskushallinnon ja kurdialueen aluehallinnon välillä oli jonkin verran kytköksiä, joiden varjossa liikemiehet, poliitikot ja kansan huijarit käyttivät niitä helposti hyväkseen. Vallassa olevien lähipiiri ja sukulaiset rikastuivat korruption seurauksena, ja yhteiskunnan tasapaino horjui politiikan ja poliitikkojen vääristä linjoista ja päätöksistä. Talabanin puolue toimi heikosti, minkä seurauksena päätöksenteko vaikeutui ja asioiden hoitaminen Kurdistanissa alkoi kangerrella. Öljymarkkinat, öljykaivojen omistaminen ja niiden salaa myyminen lisäsivät yhteiskunnallisia ja poliittisia jakolinjoja entisestään. Nuoret ja tyytymättömät kurdit alkoivat kapinoida kurdijohtajia ja heidän politiikkaansa vastaan. Kuitenkin heidän rivinsä hajotettiin väkivaltaisesti asein.

Kurdipuolueilla ja alueellisella hallinnolla oli Irakissa mahdollisuuksia punnita tilannetta ja käsitellä kurdien tulevaisuutta harkiten, loogisesti ja johdonmukaisesti. Vallassa olevat ihmiset eivät välittäneet muiden kritiikistä ja luottivat siihen, että asiat hoituvat itsestään. Alueen pääministerinä Barzanin veljenpoika teki joidenkin firmojen ja valtioiden kanssa öljysopimuksia, jotka eivät palvelleet tavallisia kansalaisia. Parlamentilla ja kansalla ei ole tietoa öljyn viennistä ja öljyvaroista, ja aluehallinto joutui omien virheidensä vuoksi maksamaan suuria määriä muutamille öljyfirmoille. Klaanipolitiikalla ei kyetty hoitamaan alueen asioita.

Kansanäänestys ei ollut kansalaisten päätös vaan Barzanin reaktio, ja hän käytti äänestystä omalla tavalla hyväkseen. Kurdeilta ei ole kysytty kansanäänestys-asiasta eikä parlamentti ole sitä käsitellyt. On selvää, että kurdit haluavat itsenäisyytensä, mutta kansanäänestyksen järjestämisajankohdasta ei oltu yksimielisiä. Joissakin lääneissä (esimerkiksi Suleimaniassa ja Halabcessa) äänestysprosentti oli 52, eli kansa on tyytymätön vallassa oleviin. Kansanäänestyksen kannattajilla
ei ole ollut mitään sanottavaa tulevista suunnitelmista. Tämä kertoo siitä, että kansanäänestys on tarkoituksellisesti järjestetty vain sisäpoliittisin perustein ja sillä voidaan sivuuttaa ne tahot, jotka eivät hyväksy Barzanin johtajuutta, jota on pidennetty laittomasti vuodesta 2013.

Kansan tahdosta itsenäisyyden suhteen ei ole epäilystä, mutta politiikkojen, puolueiden ja erityisesti niiden johtajien rehellisyyttä voi epäillä. Masud Barzanin isä Mustefa antautui vuonna 1975 helposti, vaikka kurdeilla oli kurdilähteiden mukaan yli 100 000 peshmergataistelijaa. Kansa, joka on jaettu neljän maan kesken ja Etelä-Kurdistanissakin se on jakautunut puolueiden kesken, ei ole valmis kestämään vaikeita haasteita. Sen lisäksi alueelliset ja kansainväliset tekijät eivät tue tätä kansanäänestystä. Olisi voinut olla parempi hyväksyä suurvaltojen ehdotus ja lykätä kansanäänestystä. Asia olisi voitu viedä YK:n turvallisuusneuvostoon, jossa olisi voitu paremmin keskittyä kurdikysymyksen ratkaisuun Irakissa.

Tulkinnat ja spekuloinnit alueen tulevaisuudesta ja Irakin keskushallinnon ja kurdialueen hallinnosta ovat erilaisia. Mielestäni tämä kansaäänestys ei johda mihinkään, ja kurdit ovat samassa tilanteessa kuin ennen äänestystä. He äänestivät ensimmäisen kerran itsenäisyydestä vuonna 2005 ja
yli 98 prosenttia äänesti kyllä-vastauksen puolesta, mutta asia jäi unholaan. Irakin keskushallitus on saanut tukea suurvalloilta ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvostolta ja alueellisilta tahoilta. Sen lisäksi se on yrittänyt käsitellä asiaa hallituksessa ja parlamentissa ja painostaa kurdeja luopumaan tästä aikomuksesta. Ennemmin tai myöhemmin kurdikysymys tulee ratkaista, eikä sitä saa enää sivuuttaa väkivaltaa ja aseita käyttäen. Kuitenkin kurdipoliitikkojen ja puolueiden tulisi olla rehellisiä omia kansalaisiaan kohtaan ja luopua omien intressiensä ajamisesta, koska juuri nämä tekijät ovat johtaneet kurdien epäonnistumiseen viime vuosisadan aikana.

Valtion perustaminen ja sen ylläpitäminen vaatii omia keinoja, eikä klaanipolitiikka ole tässä asiassa käyttökelpoinen. Ehkä itsemääräämisoikeuden puolestapuhujat ja kannattajat eivät ole johdonmukaisesti punninneet suunnitelmaa ja päätöstä, jonka mukaan syyskuun kansanäänestys järjestettiin. Masud Barzania on syytetty viime vuosikymmenien aikana monista rikoksista kuten sisällissodista 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla Kurdistanin kaikissa osissa. Hänen taustansa ei ole puhdas, eikä kansa luota häneen eikä hänen puheisiinsa, koska historialliset tapahtumat eivät tue hänen väitteitään. Suomalaisen sananlaskun mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kansanäänestys oli huonosti suunniteltu ja toteutettu, eikä sillä siksi ollut merkittävää painoarvoa.

Teksti Aziz Sheikhani

Rojava – Inspiroiva itsehallinto- ja demokratiakokeilu Syyrian sodan keskellä

Teksti Teemu Matinpuro

Demokratia ei ole juurtunut Lähi-idän maaperään. Alueen maissa hallinto on pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän diktatoorinen. Syyrian kurdialueilla  yritetään nyt kuitenkin toteuttaa ainutlaatuista demokraattista itsehallintomallia.

Syria_physical_map

Syyrian kurdialueiden, Rojavan (nimi viittaa alueen kurdin kieliseen nimeen Rojavayê Kurdistanê, Länsi-Kurdistan) hallinnon Euroopan edustaja Sinam Mohamad (Co-President, People’s Council of Rojava) on vuoden aikana kiertänyt eri Euroopan maissa kertomassa alueiden humanitaarisesta avuntarpeesta sekä puolustustaistelusta Islamilaisen valtion (ISIS) ja Syyrian presidentin al-Assadin joukkoja vastaan. Suomeen hän tuli jälleen kerran vierailulle huhtikuussa suoraan Yhdysvalloista, joka vastaanotti Rojavan edustajia ensimmäistä kertaa.

Syyrian sisällisodassa alkaa jo viides vuosi, mutta Sinamin mukaan Rojavan ainutlaatuinen itsehallinto- ja demokratiakokeilu luo toivoa ja tarjoaa konkreettisen mallin konfliktin rauhanomaiselle ratkaisulle. Sisällissodan sytyttyä maan pohjois-osaan keskittynyt kurdiväestö valitsi ”Kolmannen tien” – eli päätti olla liittoutumatta sen kummemmin 'virallisen' länsimaiden tunnustaman ja tukeman opposition Syyrian kansallisen koalition (Syrian National Coalition) kuin al-Assadin hallinnonkaan kanssa. Hallituksen joukkojen vetäydyttyä alueelta hyvin järjestäytyneet kurdit ottivat yksinkertaisesti alueet hallintaansa – ja ovat sen jälkeen tyytyneet puolustamaan alueitaan yhteistyössä alueen vähemmistökansallisuuksien kanssa ulkopuolisilta joukoilta. Päävastuun taisteluista on ottanut kurdien Demokraattinen liitto -puolueen PYD:n aseellisena siipenä aloittanut 'Kansan suojelujoukot' YPG ja naistaisteilijoista muodostettu yksikkö YPJ.

Kansainväliseen tietoisuuteen tilanne Rojavassa nousi Kobanen kaupungin hallinnasta ISIStä vastaan käydyn verisen taistelun myötä. Erityisesti kuvat Kobanea puolustavista YPJ:n naistaisteilijoista ovat levinneet laajasti kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Lopulta myös Yhdysvallat päätti antaa tukensa kaupungin puolustajille ilmaiskuin ISISiä vastaan, joka joutui vetäytymään. Tällä hetkellä Rojavan hallinto etsii tukea lähes täysin tuhotun kaupungin jälleenrakentamiseksi ja asukkaiden paluumuutolle.

Demokraattinen kokeilu

Rojavan alueella on pyritty Syyrian sisällissodan keskellä toteuttamaan varsin radikaalia paikallista itsehallintomallia. Itsehallintomallin perustaksi aiemmin nimetty Lakiasäätävä neuvosto hyväksyi aluehallinnon eräänlaiseksi perustuslaiksi Social Contract -sopimuksen tammikuussa 2014. Sopimusta voidaan pitää monin tavoin hyvin edistyksellinä – tavoitteena on alhaalta ylöspäin organisoituva hallinto, jossa noudatetaan vallan kolmijakoa: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat itsenäisiä. Myös sukupuolten välinen tasa-arvo on otettu huomioon, sillä eri hallintoelimin vaaditaan 40% sukupuolikiintiöitä. Virallisia kieliäkin on neljä.

Tällä hetkellä Rojava on siirtymävaiheessa Social Contract -sopimuksessa säädettyjen hallintoelinten valitsemiseksi yleisillä vaaleilla. Cizeren kantonissa järjestettiin maaliskuussa ensimmäiset vaalit 'kunnallisvaltuustojen' valitsemiseksi. Äänestys sujui rauhallisesti, ainoastaan yhdellä kantonin alueella äänestys jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen epävakaan turvallisuustilanteen vuoksi.

”Virallinen” oppositio ei edusta kansaa

Syy miksi Rojava ei ole ollut alunperinkään mukana Syyrian kansallisessa oppositiokoalitiossa on se, että kurdit vaativat vähemmistöjen oikeuksien tunnustamista ehtona liittymiselleen. Eikä heillä Sinamin mukaan ole harhakuvitelmia koalition edustavuudestakaan.

”Emme ole mukana koska tiedämme minkälaisesta koalitiosta on kyse. Se ei ole demokraattinen ja sitä hallitsevat islamistiset tahot.”

Hänen mukaansa joukossa on näön vuoksi mukana joitakin kurdeja, kristittyjä ja muutamia muita vähemmistöedustajia, mutta heitä käytetään vain hyväksi osoittamaan näennäinen moniarvoisuus. Sen lisäksi koalition edustajilla ei ole mitään vaikutusvaltaa Syyrian sisällä. Tilannetta voinee verrata USA:n luomaan Irakin väliaikaishallintoon, joka ei käytännössä edustanut mitään paikallista tahoa. Koalitio on Sinamin mukaan epäonnistunut täysin tehtävässsään myös koska sillä ei ole selkeää visiota.

”Meillä puolestaan on erittäin selkeä visio demokraattisesta tulevaisuudesta. Me aloitimme sen omalla alueellamme, mutta se voisi toimia mallina koko Syyriallekin”, toteaa Sinam.

Koalitioata ei Sinamin mukaan ole käytännössä ole olemassakaan. Toki YPG taistelee yhteistyössä joidenkin koalitioon kuuluvien asellisten joukkojen kanssa, esimerkiksi Kobanessa. Toiset ryhmittymät taas taistelevat keskenään. Mutta maan ulkopuolella olevalla koalitiolla ja sen varjohallituksella ei ole mitään roolia tai vaikutusvaltaa tapahtumiin Syyriassa. He istuvat hotelleissaan Turkissa ja nauttivat kansainvälisen taloudellisen tuen tuomista eduista, eivätkä he edusta syyrialaisia.

Syyriassa ainoat oikeasti olemassa olevat hallintosysteemit ovat Assadin, ISIS:in ja Rojavan hallinnot. Pienemmät aseelliset ryhmittymät pitävät eri alueita hallussaan, mutta eivät kykene rakentamaan niille omaa hallintoaan.

Yhteydet PKK:hon ja Irakin Kurdistaniin

Erityisesti Turkki syyttää Syyrian kurdeja osaksi Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta. Sinamin mukaan mitään suoranaista yhteyttä ei ole, mutta molempien ideologian innostuksen lähde on PKK:n perustaja Abdullah Öcalan. Öcalan asui maanpaossa Syyriassa yli kaksikymmnetä vuotta. Mutta Sinam haluaa korostaa, että Syyrian kurdit taistelevat vapaudestaan osana Syyriaa – eikä heillä ole mitään syytä puuttua muiden maiden asioihin. Turkkia Sinam kehottaa keskittymään oman kurdiongelmansa ratkaisemiseen. Jo pitkään jatkunut rauhanprosessi ei näytä edistyvän hallituksen ja PKK:n välillä. Tulitauko tosin on pitänyt.

Valitettavasti Turkin rooli Syyrian konfliktissa ei ole ollut muutenkaan kovin rakentava. Turkki esimerkiksi auttoi ISIS:iä Kobanen taistelujen yhteydessä sallimalla sen joukkojen ylittää rajan ja tuki sitä logistisesti. Raja on myös usein suljettu humanitaariselta avulta. Nytkin Sinam joutuu palaamaan Rojavaan Irakin kautta, koska raja on kiinni.

Rojavan suhteet Irakin Kurdistanin hallinnon kanssa olivat aiemmin hankalat. Irakin Kurdistan on aika ajoin sulkenut rajansa niin pakolaisilta kuin humanitaariselta avultakin – aivan kuten Turkkikin, jolla on läheiset välit valtapuolue KDP:n johtajan Masud Barzanin kanssa. ISIS:in vallattua nopeasti laajoja alueita sekä Syyriasta että Irakista yhteistyö on alkanut sujua hieman paremmin. Neljään maahan jakautuneen kurdiväestön valtavan painostuksen tuloksena Barzani lähetti Irakin kurdihallinnon peshmerga-taistelijoita puolustamaan Kobanea. Sinam Mohamed näkee kuitenkin, että kurdipuolueilla on ideologisia eroja ja että esimerkiksi Irakin Kurdistanin demokraattinen puolue KDP on yrittänyt luoda alueelle omia tukipuolueitaan, joille se on halunnut saada valtaa Rojavan hallinnossa ohi demokraattisen päätöksenteon. Sinamin mukaan he haluavat pitää tiukasti kiinni demokraattisesta rakenteestaan eivätkä halua ulkopuolisten voimien sekaantuvan alueen hallintooon – olivat he kurdeja tai ei.

Rojavan kantonien hallintoa ohjaavassa Social Contract "perustuslaissa" korostetaan alueen puolustusjoukkojen yhtenäisyyttä eli tehtävä lankeaa YPG:lle. Sinamin mukaan Rojava haluaa yhtenäisen kansallisen armeijan, jossa olisivat mukana kaikki vähemmistöt.

”Erityisesti emme halua lukuisia erillisiä aseellisia ryhmiä toimimaan alueellamme.”

Irakin Kurdistanin historia on hyvä esimerkki useamman aseellisen ryhmittymän tuomista ongelmista. Käviväthän nykyiset valtapuolueet KDP ja Isänmaallinen kansanrinta välillä veristä sisällissotaa keskenään. Rojavaan on julistettu kuuden kuukauden mittainen nuoria miehiä koskeva asevelvollisuus.

Välit Irakin Kurdistanin suuntaan ovat siis tällä hetkellä parantumaan päin ja maiden välinen raja on ollut auki jo pitemmän aikaa.”Haluamme, että meillä on hyvät välit kaikkien naapureidemme kanssa, myös Turkin”, toteaa Sinam.

Syyrian tulevaisuus

Sinamin näkökulmasta Syyrian lähitulevaisuus ei näytä valoisalta. Mikään osapuoli ei kykene tällä hetkellä voittamaan sotilaallisesti, joten taistelut tulevat jatkumaan vielä pitkään. Kurdien tavoitteena on tuoda itsehallinnollinen ja monikulttuurinen Rojava osaksi tulevaa demokraattista Syyriaa, kunhan sellaisen aika tulee. Kurdit korostavat kaikkien etnisten ja uskonnollisten ryhmien oikeuksia. Kaikille pitää taata samat demokraattiset, kulttuuriset ja taloudelliset oikeudet. Ihmisoikeuksista puhumattakaan.

Suomen ja Rojavan yhteistyö tiivistymässä

Sinam Mohamadin vierailun aikana vahvistuivat sekä Ulkoministeriön että kansalaisyhteiskunnan valmiudet tukea kehitystä Rojavassa. Ulkoministeriö on kansainvälisen kansalaisjärjestöyhteistyön kautta kanavoinut jälleenrakennus- ja paikallishallinnon kapasitiointitukea erityisesti Ciziren kantoniin.
Pro-Rojava tukiryhmiä on muodostunut Helsingin lisäksi Turkuun sekä Tampereelle. Osallistuvien kansalaisjärjestöjen sekä aktiivikurdien toimesta Efrinin kantoniin on parhaillaan matkalla rekallinen eri sairaaloista saatuja tutkimus- ja hoitovälineistöä. Vierailun aikana vahvistettiin myös suomalaisten kansalaisjärjestöjen osallisuutta ja vahvistettiin Rojavan kehitykseen liittyviä sopimuksellisia yhteistyösuunnitelmia.

Lisätietoja ja päivitystä Rojavan tilanteesta ja kehityksestä alueella mm.
https://www.facebook.com/groups/Rojavafin/

Turkki tienhaarassa

Gezin puistosta käynnistyneet mielenosoitukset ovat nostaneet suomalaiseenkin mediaan vihdoin syvällisempää analyysia Turkin demokratian tilasta. Tähän astihan se on, kuten Tunisiakin ennen “arabikevättä”, ollut median lempilapsi. Kasvava talous, EU-jäsenyyshanke ja rooli pakolaisten vastaanottajana Syyrian kriisissä ovat peittäneet median silmät maan todellisilta ongelmilta: kehnolta ihmisoikeustilanteelta ja erityisesti kurdikysymykseltä.

Mielenosoittajat ovat turhautuneet turkkilaisen median heistä antamaan kuvaan järjestystä häirinneistä huligaaneista. Tiedotusvälineet ovat olleet alisteisia valtionhallinnolle ja välittäneet Recep Tayyip Erdoganin haluamaa vaikutelmaa. Ja mitä ilmeisimmin suuri osa niistä turkkilaisista, jotka eivät osallistu rauhanomaisiin mielenosoituksiin, uskoo tähän totuuteen, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ja maaseudulla.

Tilanteella on yhtymäkohtia siihen, miten turkkilaisten enemmistöä on jo vuosikausien ajan aivopesty ajattelemaan, ettei kurdivähemmistöä ikään kuin ole olemassakaan, on vain terroristeja. Median valehtelu on helppo huomata ja siihen turhautua silloin kun se koskee omaa toimintaa. Turkin kurdeja koskevat valheet ovat kuitenkin muodustuneet totuuksiksi.

Suomalainen media, niin kuin suurin osa muutakin läntistä tiedotusvälineistöä, on noudattanut samaa kaavaa. Median meille luoma kuva Turkista on vääristynyt. On tarvittu kymmenet tuhannet ihmiset Istanbulin ja Ankaran kaduille avaamaan silmämme ainakin osittain.

Nyt ihmisoikeusjärjestö Amnestyn huoli kymmenistä pidätetyistä, joihin ei ole saatu yhteyttä, saa aikaan ison otsikon Helsingin Sanomien sivuille. Kymmenen tuhatta poliittista kurdiaktivistia vankiloissa ja syytettyinä sekä poliittista teatteria edustavat näytösoikeudenkäynnit sivuutetaan olankohautuksella.

Kurdit tukevat, mutta pysyneet poissa kaduilta

Diyarbakirissa (kurdiksi Amed), Turkin kaakkoisten kurdialueiden suurimmassa kaupungissa, pidettiin muutaman tuhannen ihmisen tukimielenosoitus, joka sujui rauhallisesti. Mutta onko Gezi-puiston suojelusta syntyneellä liikkeellä mahdollisesti vaikutusta Turkin kurdikysymyksen kannalta? Tällä hetkellä näyttää, että näin ei ole. Mielenosoittajien motiivit näyttävät olevan hyvin erilaisia – jollain tavalla tilanne muistuttaa Venäjän oppositiota presidentinvaalien jälkeen. Mielenosoittajien vaatimuksina on ollut Gezi-puiston suojelun jälkeen Erdoganin ero ja demokratia. He myös vastustavat hallitsevan AKP-puolueen ajamaa yhteiskunnan asteittaista islamisaatiota.

Mutta ehkä Erdoganin väkivaltainen politiikka, alentuva retoriikka mielenosoittajia kohtaan ja tiedotusvälineiden vääristämä kuva tapahtumista avaavat näkemään kurdikysymyksenkin uudessa valossa, vaikka juuri nyt ei siltä näytäkään. Erdoganin ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n vangitun johtajan Abdullah Öcalanin liikkeelle panema rauhanprosessi ei ole noussut millään tavoin esille muuten teemoiltaan laajenneissa mielenosoituksissa.

Kurdit ovat toistaiseksi varovaisen optimisia, vaikka eivät täysin luotakaan Erdoganin todelliseen rauhantahtoon. Kurditaistelijat ovat aloittaneet vetäytymisensä Turkista Irakin puolelle. Toistaiseksi se on sujunut ilman yhteenottoja. Turkin valtiolta ei ole vielä nähty muuta varsinaista vastaantuloa paitsi aktiivisista sotatoimista pidättäytyminen. Erdogan on nimennyt 63 viisaan henkiön komitean, joka on käynyt ku
untelemassa kurdiosapuolenkin näkemyksiä, mutta siinä kaikki.
Erdogan on aiemminkin esiintynyt sovittelevasti kurdikysymyksessä, mutta lopulta kuitenkin vetäytynyt vanhoihin asetelmiin, tosin kemalismin* sijaan islamin lipun alla. Samaan aikaan osa “Gezi-mielenosoituksia” tukevista oppositiopuolueista on vastustanut rauhanprosessia kemalismin nimissä.

Turkin yhteiskunta on jakaantunut useisiin jakolinjoihin, jotka eivät näytä kohtaavan. Demokraattisen muutosprosessin kannalta ongelmat pitäisi nähdä kokonaisvaltaisemmin. Muuten pelkona on jakolinjojen vahvistuminen.

* Kemalismi on aate, joka perustuu Mustafa Kemal Atatürkin 6 periaatteeseen: tasavaltalaisuus, populismi, sekularismi, reformismi, nationalismi ja valtiojohtoisuus.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja vieraili Turkissa ja maan kurdialueilla tänä keväänä.

Turkin kurdipolitiikka – 8 000 poliittista vankia

Suomalaisissakin tiedotusvälineissä raportoitiin syyskuun lopulla Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin vihjauksesta käynnistää uudelleen neuvottelut PKK:n ja kurdikapinallisten kanssa. Erdogan viittasi jopa mahdollisuuteen omassa vankilassaan Imralin saarella elinkautistuomiota kärsivän PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin aseman ottamista mukaan neuvotteluihin. Mutta tämäkin lienee ollut vain hämäystä, sillä samaan aikaan Ranska, mitä ilmeisimmin Turkin vaatimuksesta pidätti Kurdistanin kansalliskongressia edustavan Adem Uzunin, joka olisi voinut toimia yhtenä välittäjänä mahdollisissa neuvotteluissa.

Turkkia on vuodesta 2002 lähtien hallinnut Oikeus ja kehitys -puolue AKP. Puolue nousi talouskriisin varjosta valtaan suurin lupauksin muutoksista liittyen demokratiaan, Kyproksen tilanteeseen, EU-jäsenyyteen ja kurdikysymykseen. Maltilliseksi islamistipuolueeksi luonnehdittu AKP toteuttikin aluksi monia uudistuksia ja neuvotteli 2009–2011 PKK:n kanssa Oslossa.

Adem Uzunin mukaan uudistuspolitiikka on kuitenkin pysähtynyt puolueen vallan kasvun myötä. Pikku hiljaa puolue on vahvistanut asemansa paitsi politiikassa, myös armeijassa, poliisivoimissa, valtion byrokratian muilla alueilla. Tämän saavutettuaan AKP on muuttanut kurssinsa melko täydellisesti, ja lupaukset uudistuksista ovat vaihtuneet kurdien osalta poliittiseen vainoon. Uudistustuspolitiikka näyttääkin olleen vain pelkkä savuverho kannatuksen lisäämiseksi ja valta-aseman saavuttamiseksi.

Turkin tiedustelu MIT kävi PKK:n kanssa salaisia neuvotteluja 2009-2011 Oslossa. AKP sai 2011 vaalivoiton ja selkeän enemmistön parlamenttiin ja neuvottelut päättyivät, ja sota Turkissa kiihtyi uudelleen. Turkkia ovat auttaneet niin poliittisesti kuin taloudelliseksi sekä USA, Saudi-arabia että Qatar. Ehtona on ollut tukijoiden poliittisten tavoitteiden tukeminen Lähi-idässä laajemmin ja vastapalveluksena tuki Turkin sodalle PKK:ta vastaan.

Erdoganin hallitus on aloittanut laajat sortotoimet kurdialuiella. Yli 8 000 vaaleilla valittua kurdiedustajaa, toimittajaa ja eri järjestöjen edustajaa on vangittu. Sotilaalliset operaatiot eivät rajoitu vain Turkin alueelle ja pommituksessa kuollut myös siviilejä. Eurooppa ja USA ovat olleet hiljaa, kuten suurin osa tiedotusvälineistä. Turkki väittää sotivansa terrorismia vastaan, mutta miten perustella vaaleilla valittujen kurdiedustajien ja muiden toimijoiden pidätykset. Turkki väittää pidätettyjä PKK:n tukijoiksi. Mutta näin leimataan kaikki poliittisesti aktiivit kurdit.

Adem Uzunin mukaan takana on pelko muiden Lähi-idän maiden kaltaisesta kansannoususta. Tavoitteena on kaiken mahdollisen poliittisen organisoitumisen estäminen. Tämän takia on pidätetty kaikki, joilla voisi olla johtava rooli kurdioppositiossa. Pidätyt ovat vaatineet mahdollisuutta puolustautua omalla äidinkielellään ja kieltäytyneet käyttämästä turkinkieltä oikeudenkäynneissä. Oikeutta voi kyllä käydä ranskaksi, tai vaikka suomeksi, mutta ei omalla äidinkielellään, koska sellaista ei Turkin mukaan ole olemassa.

Adem Uzun korostaa, että sotilaallista ratkaisua ei ole, neuvottelut ovat ainoa tie konfliktin ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa paras ratkaisu olisi 14 vuotta pidätettynä olleen PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin vapauttaminen ja todellisten neuvottelujen aloittaminen. Öcalan ei ole kuitenkaan voinut olla minkäänlaisessa yhteydessä ulkomaailmaan 420 päivään, mikä huolestutta kurdeja. Hänen roolinsa on kuitenkin erittäin tärkeä, sillä Uzunin mukaan kansa kuuntelee ja kunnioittaa häntä edelleen kurdien johtajana. Ainoa vaihtoehto on dialogi hänen ja kurdiorganisaatioiden kanssa. Turkissa on joitakin poliittisia elementtejä valmiita dialogiin, mutta merkittävissä puolueissa ei ole halukkuutta todelliseen dialogiin. Kurdipuolue uhataan taas kieltää ja jopa vangita sen kansanedustajat.

Kurdit voiva elää Turkissa vain yksilöinä, mutta eivät kansana. Kaduilla, kotona ja vankiloissa voit puhua kurdinkieltä, mutta he eivät voi saada esimerkiksi opetusta omalla äidinkielellään. Uzunin mielestä EU:n tulisi painostaa Turkkia kurdien oikeuksien toteuttamiseksi. Hänen mielestään kansalaisyhteiskunnan rooli tässä on erittäin tärkeä. Ihmisoikeus-, rauhan- ja muut järjestöt ovat merkittävässä asemassa. Liittoutumalla kurdien kansalaisjärjestöjen kanssa ne voivat saada todellisia muutoksia aikaan.

Teemu Matinpuro

Terroristi?

Lempeäkatseinen Kurdistanin kansalliskongressin (KNK) edustaja Adem Uzun istuu haastateltavana kalliolaisessa kahvilassa. Haastattelun aiheena on kurdien tilanne, erityisesti Turkissa ja Syyriassa. Muutamaa viikkoa myöhemmin tulee tieto, että Uzun on pidätetty Ranskassa. Haastattelussa hän mainitsee matkustavansa lokakuussa Pariisiin osallistuakseen Länsi-Kurdistania (Syyrian Kurdistan) koskevaan konferenssiin Ranskan parlamentissa. Juuri ennen hänen pidätystään Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan oli puheessaan syyttänyt Saksaa ja Ranskaa siitä, että ne sallivat terroristijohtajien matkustaa vapaasti Euroopassa. “Terroristin” viesti tuntuu olevan kuitenkin hyvin rauhanomainen.

Adem Uzun kertoo, että Kurdistanin kansalliskongressi on perustettu vuonna 1999. Tavoitteena on ollut yhdistää neljän eri valtion (Iran, Irak, Syyria ja Turkki) alueella asuvia kurdivähemmistöjä, pyrkiä vaikuttamaan kansainvälisen diplomatian avulla heidän asemaansa ja työskennellä kurdikulttuurin ja -kielen ja naisten aseman puolesta. Kongressin työ on vasta alussa, ja tavoitteiden saavuttamiseen on vielä pitkä matka. Kaikki kurdijärjestöt kuitenkin kunnioittavat KNK:n toimintaa ja yhteistyö kehittyy vähitellen.

Muutama vuosi sitten kaikki kurdijärjestöt sitoutuivat julkisesti olemaan taistelematta keskenään. Viime vuosikymmenten aikana eri järjestöt olivat aika ajoin taistelleet toisiaan vastaan myös sotilaallisesti.

Lähivuosien tavoitteena on järjestää kaikki kurdijärjestöt kokoava kansallinen konferenssi yhteisen strategian luomiseksi edistämään kurdien oikeuksia kaikkialla Kurdistanissa. KNK:lla ei ole itsenäisyystavoitteita, eikä sillä ole omia aseellisia joukkoja. Kunkin valtion kurdien tulee määrittää omat tavoitteensa liittyen siihen miten ne ratkaisevat asemansa ja oikeutensa: itsehallinnon, liittovaltiorakenteen tai muun järjestelyn kautta. Tärkeintä on rauhanomainen ratkaisu, joka perustuu demokratiaan ja kurdien perusoikeuksien kunnioittamiseen.

Monilla kurdijärjestöillä on kuitenkin myös omia aseellisia joukkoja. KNK on ollut politiikaltaan lähellä Turkin kurdien työväenpuolue PKK:ta, jonka sissien ja Turkin armeijan välillä taistelut ovat viime aikoina taas kiihtyneet.

Kurdijärjestöt ahtaalla myös Euroopassa

PKK on vuodesta 2002 ollut EU:n julkaisemalla terroristijärjestölistalla. Uzunin mielestä PKK:n julistaminen terroristijärjestöksi ei ollut juridinen vaan poliittinen päätös, joka on syntynyt Turkin painostuksesta. Erityisesti ajankohta listalle lisäämisestä on outo, juuri tuolloin PKK oli käytännössä lopettanut sotatoimet ja vetäytynyt Irakin alueelle. Järjestö oli ilmaissut valmiutensa rakenteellisiin muutoksiin, neuvotteluihin ja rauhanomaisen ratkaisuun. PKK:lla ei ole ollut mahdollista puolustautua terrorismisyytöksiä vastaan missään oikeusistuimessa.

Turkin kurdit kokevat pikemminkin olevansa valtioterrorin ja sodankäynnin uhreja. Yli neljätuhatta kurdikylää on tuhottu ja tuhansia ihmisiä on tapettu ja vangittu sodan aikana. Tästä huolimatta PKK ja muut kurdijärjestöt ovat valmiita dialogiin.

Terroristilistalla oleminen leimaa Uzunin mukaan kurdit laajemminkin terroristeiksi. Se on merkittävä haitta myös yhteistyölle eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Paine kurdijärjestöjen toimintaa vastaan Euroopassa kuitenkin jatkuu: järjestöjä kielletään ja toimintoja vaikeutetaan.

Lukemattomat Euroopassa asuvat kurdit ovat aikoinaan kärsineet sodasta. Monet heistä ovat kotoisin Turkin armeijan tuhoamista kylistä ja kaikilla on edelleen sukulaisia Turkissa, osalla myös PKK:n riveissä taistelijoina. Joten on luonnollista, että heidän yhteytensä kotiseuduilleen ovat edelleen vahvat ja että heitä kiinnostavat alueen tapahtumat ja he haluavat vaikuttaa tilanteenseen.

Ongelmallista on mikäli Eurooppa hankaloittaa kaikenlaista organisoitunutta toimintaa kieltämällä kurdijärjestöjä ja rauhanomaisia mielenilmauksia. Uzun painottaa kuitenkin, että kurdijärjestöjen tulee toimia rauhanomaisesti paikallisten lakien mukaan.

Turkki on propangandansa avulla pystynyt luomaan Eurooppassa negatiivisen kuvan kurdeista. Kurdit eivät missään nimessä vastusta eurooppalaisten valtioiden ja Turkin välistä yhteistyötä esimerkiksi talouden saralla. He vetoavat ainoastaan siihen, että Euroopan tulisi kuunnella ja käydä keskusteluja molempien osapuolten kanssa.

Uzun toteaa, että erityisesti Euroopassa asuva kurdinuoriso kokee asemansa hankalaksi. He pohtivat minne he kuuluvat, kuka heitä edustaa ja kuka puolustaa kurdien oikeuksia. Useimmat heistä ovat sopeutuneet hyvin eurooppalaisiksi, mutta heillä on identiteettiongelmia. Mikäli sota PKK:ta vastaan Kurdistanissa jatkuu ja laajenee niin vaarana on, että nuoriso radikalisoituu mikäli kurdijärjestöjen toimintaa hankaloitetaan. Jokin aika sitten Saksassa järjestettiin kurdien 20. kansainvälinen kurdikultttuurifestivaali, joka kokosi yli 100 000 osallistujaa. Poliisin provokaation takia tapahtumaan liittyi myös väkivaltaisuuksia.

Järjestäytynyt toiminta mahdollistaa kurinalaisemman toiminnan – maanalaista tai järjestäytymätöntä toimintaa on hankalampi ohjata tai kontrolloida valtion taholta. Tämän takia eurooppalaisten valtioiden pitäisi pikemminkin auttaa kurdeja organisoitumaan kuin kieltää järjestöjä.

Lähi-itä ja kurdit tänään

Uzunin mukaan tilanne Lähi-idässä on sama kuin ottomaanien imperiumin hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin syntyi alueen nykyinen geopoliittinen kartta ja vielä osin vallitseva tasapaino. Tuolloin kurdien toiveet petettiin niin eurooppalaisten siirtomaaisäntien kuin Kemal Atatürkin johtaman uuden Turkin taholta.

Nyt vanha järjestys on kuitenkin horjumassa ja uutta uutta poliittista, taloudellista sekä sotilaallista tasapainoa haetaan. Alueen asukkaat ovat nousseet kapinaan epädemokraattisia hallitsijoita vastaan, ja ulkovallat pyrkivät mukaan vallanjakoon.

Ulkopuoliset tekijät kuten arabivaltiot, Turkki, Venäjä ja muut pyrkivät takaamaan vaikutusvaltansa, omat taloudelliset ja muut interessinsä. Venäjän erityisintressinä esimerkiksi on säilyttää läsnäolo ja sotilastukikohtansa alueella. Uusi tasapaino on Uzunin mukaan kuitenkin hiljalleen syntymässä, tosin voi vielä mennä jonkin aikaa ennen kuin tilanne vakiintuu.

Kurdeilla on strateginen rooli tässä muutosprosessissa. Esimerkiksi Irakissa kurdit olivat olennaisia Saddamin hallinnon kaatamisessa. Siitä johtuen Irakin uusi perustuslaki on taannut heidän alueelle laajan itsehallinnon uudessa liittovaltiossa.

Syyrian kurdit osa kansannousua

Myös Syyriassa kurdeilla on omat etunsa ja oikeutensa, jotka he pyrkivät takaamaan. Syyriassa kurdit eivät ole olleet suoranaisesti osapuolena opposition ja nykyhallinnon välisessä sodassa. He ovat kuitenkin valmiita hyväksymään uuden demokraattisen Syyrian, jos siihen sisältyy heidän oikeuksiensa kunnioittaminen.

Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin propaganda on leimannut Syyrian kurdit Assadin hallinnon tukijoiksi. Uzunin mukaan kurdit ovat osa kansannousua ja vallankumousta, mutta he eivät ole liittyneet opposition mukaan taisteluihin. Kurdijärjestöjen vaatimuksena on ollut saada oppositiolta takeet heidän omien oikeuksiensa turvaamisesta uudessa Syyriassa. Suurin osa aseellisesta oppositosta on kuitenkin korostanut Syyrian säilyvän arabitasavaltana. He ovat ilmaisseet olevansa valmiita keskustelemaan mahdollisista kurdien asemaa koskevista muutoksista vasta vallanvaihdon jälkeen.

Kurdien pelkona on uusi sunnivaltainen Syyria, joka unohtaa heidän oikeutensa. Turkin ja muiden oppositiota diplomaattisesti, taloudellisesti ja aseellisesti tukevien tahojen ehtona on kuitenkin ollut, ettei kurdeille anneta myönnytyksiä. Samoin Iran tukee Assadia sillä ehdolla, ettei kurdien asemaa paranneta. Turkki ja Iran ovat huolissaan mahdollisista vaatimuksista koskien heidän sortamia omia kurdivähemmistöjään. Tämän takia apu on ehdollistettu.

Syyrian kurdialueet ovat suhteellisen rauhallisia sisällissodan keskellä. Kurdit ovat ottaneet alueet hallintaansa ja puolustautuvat ulkopuolisia vastaan. Alueille on luotu uusi hallinto. Kaupunkeihin ja kyliin on perustettu uusia hallintoelimiä, nuoriso- ja naisjärjestöjä sekä myös järjestäytyneitä aseellisia joukkoja estämään sodan leviäminen.

Syyrian kansannousun alkuvaiheessa kurdit vaativat Assadin hallintoa vetäytymään alueilta tai aloittavansa taistelut niitä vastaan. Viesti oli selkeä: “Teidän on lähdettävä tai me pakotamme teidät lähtemään”. Osa poistui vapaaehtoisesti osa taistelujen jälkeen. Tämä koski kuitenkin vain keskushallintoa, armeijaa ja turvallisuuskoneistoa.

Vanhan hallinnon virkamiesten toivottiin jäävän ja kurdijärjestöt ilmoittivat suojelevansa heitä ja heidän oikeuksiaan. Näin pyrittään välttämään Irakin esimerkki, jossa vanha hallinto tuhottiin täysin ja seurauksena oli kaaos. Kurdit haluavat yhteiskunnan palvelujen, kuten sairaaloiden ja postin toimivan, samoin teollisuuden. Palkanmaksu on pyritty takaamaan mahdollisuuksien mukaan.

Kyse ei ole siis siitä, että Assad olisi luovuttanut vallan yhteistyön toivossa. Hänen hallintonsa pyrki vain välttämään uuden rintaman synnyn sisällissodan keskelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kurdeilla olisi suhteita oppositioryhmiin, jotka eivät toimi Turkin asettamilla ehdoilla. Kurdit haluavat olla osa uutta Syyriaa, mutta niin että heidän demokraattiset ja kulttuuriset oikeutensa taataan.

Teemu Matinpuro

Entä nyt, kenraali Büyrükanit?

Onnittelut uuteen tehtäväänne, Yasar Büyükanit! Kun aloititte viime elokuussa Turkin armeijan komentajana, pommit räjähtelivät Antalyassa tappaen turisteja.

Olette helpottunut, sillä Turkin ja Euroopan unionin honey moon -vaihe on ohi. EU:n kärsivällisyys alkaa olla lopussa, koska maanne ei hyväksy Kyproksen tullisopimusta eikä päästä kyproslaisia laivoja satamiinne. Turkkilaisten EU-innostus on hiipunut, kun he ovat tajunneet EU:n vaatimien muutosten suuruuden.

Pääesikunnassanne odotetaan Euroopan unionin uutta maaraporttia Turkista, joka ilmestyy loka-marraskuun vaihteessa. Sen kirjoittaminen meni EU:n virkamiehiltä syksyllä uusiksi, sillä Turkissa tuli viime heinäkuussa voimaan teidän kannattamanne tiukennukset terrorismin vastaiseen lakiin 3713. Niillä kumotaan suuri osa aiemmista uudistuksista, jotka on tehty EU:n painostuksesta.

Maanne uudistuksia arvioitaessa mainitaan usein Kööpenhaminan kriteerit. Varsinkin kurdien edustajat viittaavat niihin, koska niissä mainitaan vähemmistöjen oikeudet. Sen sijaan maanne kokonaiskehitystä ei yleensä arvioida, vaikka hakijamaiden on täytettävä kaikki Kööpenhaminan kriteerit, jos ne haluavat päästä unioniin.

Kriteerit koostuvat kolmesta osasta. Ensinnäkin ehdokasmaassa on oltava vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion periaatteen ja ihmisoikeuksien noudattamisen ja vähemmistöjen kunnioittamisen. Toiseksi siinä on oltava toimiva markkinatalous. Kolmanneksi sen on otettava käyttöön koko acquis eli tuettava EU:n yhteisiä oikeuksia ja velvoitteita. Tätä Turkissa ei ole arvioitu.

Maanne perustuslaki on laadittu kolleganne Kenan Evrenin sotilasjuntan valtakaudella vuonna 1982, hieman ennen kuin armeijanne muodollisesti luopui vallasta. Maanne korkein päätöksentekoelin on kansallinen turvallisuusneuvosto, jonka jäseniä ovat presidentti sekä pää-, ulko-, sisä- ja puolustusministeri sekä laivaston, ilmavoimien, maavoimien ja santarmien komentajat, sekä tietysti te, kenraali Büyükanit.

Jos maanne lainsäädäntöä ja hallintoa uudistetaan täyttämään Kööpenhaminan kriteerit kaikilta osin, se tarkoittaa kansallisen turvallisuusneuvoston lakkauttamista. EU-maissa siviilihallinto nimittäin kontrolloi armeijaa eikä päinvastoin. Turkki kävisi läpi samanlaisen uudistusprosessin kuin Espanja Francon kauden jälkeen.

Jos armeijanne keskeinen asema päätöksenteossa säilyy, Turkkia ei hyväksytä EU:hun, vaikka kurdit saisivat suorittaa asevelvollisuuden kurdiksi. Mutta tavoitteenne onkin Turkin EU-jäsenyyden estäminen.

Siviilipuolelta on löytynyt vahva mies vastustamaan teitä: pääministeri Recep Tayyip Erdogan. Hän on jopa kehdannut ilmoittautua ehdokkaaksi ensi vuonna pidettäviin presidentinvaaleihin.

Maanne uudistamis- ja ennallaan pysyttämispyrkimykset kulminoituvat kurdikysymyksessä. Jos kurdeille myönnetään vähemmistöasema, joudutte uudistamaan koko lainsäädäntönne, myös perustuslakinne ja jopa tasavaltanne perustamisasiakirjan, Lausannen rauhansopimuksen. Sen mukaanhan Turkissa ei ole muslimivähemmistöjä. Pelkäätte, että yhden asian muokkaaminen johtaa dominoefektiin ja muiden asioiden, kuten armenialaisten kansanmurhan, selvittelyyn. Tämä pelko on aiheellinen. Prosessi ei tule olemaan helppo, mutta jos jonkun valtion keskeiset lait perustuvat valheisiin, valtio ei voi kehittyä normaalisti ennen kuin tilanne on korjattu.

Pääministeri Erdogan näyttää Euroopasta katsottuna vanhoilliselta kemalististen fraasien toistelijalta, mutta kotimaassa hän yrittää aloittaa dialogia kurdikysymyksestä. Hän ei ole suinkaan ensimmäinen poliitikko, joka on toiminut näin. Edesmennyt presidentti Turgut Özal suunnitteli jopa neuvotteluja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin kanssa. Ne eivät toteutuneet, koska presidentti kuoli sopivasti, joskin yllättäen, ennen kuin ehti toteuttaa suunnitelmansa. Tansu Ciller ehdotti tutustumista Espanjan tapaan ratkaista baskialueen ongelmat ja Mesut Yilmaz totesi ”Turkin tien Euroopan unioniin käyvän Diyarbakirin kautta”. Uudistuspuheet ovat aina vaimenneet kun niitä on käsitelty kansallisessa turvallisuusneuvostossa.

Pääministeri Erdogan tuntuu olevan sinnikkäämpi kuin edeltäjänsä. Jos hän pääsee presidentin palatsiin, hän saattaa kieltäytyä allekirjoittamasta lakeja. Joudutte tekemään töitä tosissanne saadaksenne Erdoganin kuriin. Kurdialueen levottomuudet ovat tähän hyvä väline. Niitä on ollut juuri silloin kun pääministeri on yrittänyt laajentaa poliittista dialogia tai tuoda parlamenttiin demokratiaa tukevia lakeja. Kurdit pitävät viime aikojen levottomuuksia armeijanne provokaatioina. Niiden myötä olette saanut syyn vaatia tiukempia otteita. Nyt tilanne pääministeriä vastaan onkin teidän hyväksenne viisi-nolla.

Viime maaliskuussa pääministeri valmisteli EU-jäsenyyttä tukevaa lakipakettia. Samassa kuussa ollut kurdien uusivuosi Newroz sujui rauhallisesti, mutta kolme päivää sen jälkeen neljätoista PKK:n sissiä kuoli Bingölissä. Se aiheutti suuttumuksen aallon kurdialueella, varsinkin kun sotilaidenne väitettiin käyttäneen kemiallisia aseita. Sissien hautajaisissa suuttumus purkautui mellakoiksi, joissa kuoli seitsemäntoista ihmistä. Mellakat tulivat kuin tilauksesta teille uudistusten vastustajille, ja saitte hyvän syyn vaatia kovia otteita. Uudistusten sijasta parlamentti alkoi kumota aiempia uudistuksia.

Vähemmistöjen oikeudet on hankala asia maassa, jossa enemmistönkin oikeuksia rajoitetaan. Maassanne on nyt se tilanne, että vähemmistö vaatii uudistuksia, mutta enemmistö ei uskalla tehdä sitä. Pääministeri Erdoganin saama tuki kansalaisilta on jäänyt vähäiseksi sen jälkeen kun te olette osoittaneet olevanne eri mieltä hänen kanssaan.

Turkkilaisten suhteen voitte siis olla rauhallisin mielin, mutta kurdien vastarinta on yllättävän kovaa. Viime vuosikymmenellä armeijanne pisti matalaksi yli kolmetuhatta kurdikylää, mutta niistä paenneet kurdit eivät olekaan muuttuneet turkkilaisiksi. Kurdislummeissa kasvaa yhtä sisukasta väkeä kuin Gazassa.

Virkaanastujaispuheessanne ilmoititte, että tilaatte Turkin ilmavoimille uusia F 16- taisteluhävittäjiä. Teillä on maailman viidenneksi suurin armeija, mutta ette ole voittanut pientä sissiarmeijaa vaikka sota on jatkunut kaksikymmentä vuotta. Uhoatte tuhoavanne PKK:n tukikohdan Kandilin Irakissa lopullisen ratkaisun saavuttamiseksi.

Mutta mitä enemmän nöyryytätte kurdeja, sitä enemmän heitä lähtee vuorille taistelemaan. Eikö olisi aika kokeilla uusia keinoja, kuten neuvotteluja vihollisen kanssa? Sillä tavalla muutkin sodat ovat loppuneet

Terveisin

Kristiina Koivunen

valtiotieteiden tohtori


kurdistan.vuodatus.net

Kurdistanin orastava ympäristöliike sodan jaloissa

erkanErkan Özgen on kurditaiteilija ja ympäristöaktivisti, joka vietti pari kuukautta turvaresidenssissä Suomenlinnassa. Hän oli perustamassa Mesopotamia Ecology Movementia. Sen tavoitteena on luoda Turkin kurdialueille laaja-alainen ympäristöliike, joka keskittyy niin maaseudun kuin kaupunkienkin ekologisiin kysymyksiin. Rauhanpuolustajien Kurdistan-ryhmä haastatteli Erkan Özgeniä elo-syyskuun vaihteessa.

Erkan Özgen on syntynyt Derikissä, Mardinin alueella Bakurissa  eli Pohjois-Kurdistanissa Kaakkois-Turkissa. Hän opiskeli kuvataidetta Adanassa, ja jo tuolloin hän oli aktiivisesti mukana järjestämässä taidenäyttelyitä. Muutettuaan Amediin (Diyarbakir) Erkan perusti ateljeen ja tarjosi tiloja nouseville taiteilijoille. “Vuonna 2001 järjestimme ensimmäisen näyttelymme, jonka nimi oli Taide ja kaupunki,” Erkan kertoo. “Tämä oli ensimmäinen nykytaiteen ryhmänäyttely Kurdistanin alueella.”
Tämän jälkeen ryhmä alkoi tehdä yhteistyötä Istanbulissa vaikuttavien taiteilijoiden kanssa. “Vuonna 2003 järjestimme ensimmäisen kansainvälisen näyttelymme Saksassa.”

Ekologinen herääminen tuli vasta myöhemmin. “En juurikaan yhdistele näitä teemoja, sillä kiinnostukseni taiteeseen alkoi huomattavasti aiemmin kuin kiinnostukseni ekologiaan. Olen tehnyt taidetta 21 vuotta, mutta kiinnostukseni ympäristöasioihin alkoi vasta vuonna 2010.” Ympäristökysymykset ovat pikkuhiljaa nousseet pinnalle myös Kurdistanissa. “Kun puhumme ihmisistä yleensä, sanoisin että he eivät ole kovinkaan tietoisia asiasta. Tosin Turkin puolella aktivisteilla on enemmän kokemusta näistä asioista kuin Kurdistanissa. Koko kysymys on erittäin tuore ja ensimmäinen tapaaminen aiheesta järjestettiin Amedissa vuonna 2011 nimellä Mesopotamia Ecology Forum. Tämä tapaaminen kesti useita päiviä, ja sen tuloksena syntyi ohjelma, joka perehdytti ihmisiä aiheeseen. Tuo foorumi ei ollut vain kurdeille. Se oli kansainvälinen foorumi ihmisille eri puolilta maailmaa. Mutta aloitteen tekivät amedilaiset aktivistit.”

Ekologisesta liikkeestä haluttiin kaikille avoin

Tapaamisen seurauksena syntyi Mesopotamia Ecology Movement. “Aluksi se ei ollut mikään joukkoliike, vaan ensimmäiset vuodet toiminta oli hyvin spontaania. Vuonna 2014 liikkeeseen kutsuttiin mukaan myös kansalaisjärjestöjä ja useita yksityishenkilöitä. Tavoitteena oli perustaa yhteisö, joka mahdollisti monimuotoisemman aktivismin tekemisen.”
Erkan kuvailee, kuinka haluttiin luoda kaikille avoin liike. “Kutsu liikkeeseen liittymisestä lähetettiin kaikenlaisille toimijoille, jopa AKP:lle ja muille puolueille, sillä näkemyksemme mukaan ekologinen liike ei saanut olla sidoksissa tiettyyn ideologiaan. Kutsuimme jopa Amedin kuvernöörin.”

Ensimmäisessä tapaamisessa 29. helmikuuta vuonna 2014 oli paikalla noin sata ihmistä. “Halusimme, että tapaamisessa kaikki voisivat puhua. Teimme myös selväksi pettymyksemme kurdipoliitikkoihin, jotka olivat osa alueellista hallintoa, ja tuomitsimme heidän vastuuttoman toimintansa ekologisissa kysymyksissä. Itse asiassa rajuin kritiikki koski juuri kurdipoliitikkoja, jotka olivat osa paikallishallintoja.”
Tapaamisen seurauksena liikkeelle luotiin ohjelma ja perustettiin uusia neuvostoja, kuten energia- ja maatalousneuvosto. Lisäksi perustettiin paikallisia neuvostoja seitsemään muuhun kaupunkiin kuten Batmaniin, Urfaan, Vaniin ja Antepiin. “Näiden neuvostojen toimintaa pyrittiin aina suhteuttamaan alueellisiin tarpeisiin sen sijaan, että ne toimisivat tietyn ideologian mukaan”, Erkan tarkentaa. “Tavoitteenamme on luoda samankaltaisia neuvostoja 25 kaupunkiin.”
“Linjauksemme ovat aina pohjanneet yhteiskunnallisen ekologian ajatuksiin.”

Yhteiskunnallisen ekologian (social ecology) käsitteen on luonut yhdysvaltalainen, nyt jo edesmennyt Murray Bookchin, jonka kanssa kurdiliikkeen vankilassa oleva ideologinen johtaja Abdullah Öcalan oli pitkään kirjeenvaihdossa. Öcalan muokkasi Bookchinin ajatuksia kurdien tilanteeseen ja yhdisti ne osaksi omaa ideologiaansa demokraattisesta konfederalismista, joka on jo 90-luvulta lähtien tähdännyt kurdiliikkeen demokratisoimiseen. Myös Mesopotamia Ecology Movement seuraa samaa linjausta.
“Me emme näe itseämme vain ympäristöliikkeenä, jotka usein jäävät marginaaliin. Me emme halua eristää itseämme muista yhteiskunnallisista liikkeistä, vaan olla osa suurempaa liikettä”, Erkan selventää. Organisoitumisesta hän kertoo: “Meillä ei ole johtajia, eikä minkäänlaista keskushallintoa. Päätökset tehdään neuvostojen tapaamisissa. Puheenjohtajina neuvostoissa on aina kaksi henkilöä, mies ja nainen.”

Yhteistyö valtion kanssa käynyt mahdottomaksi

Erkan kertoo, että nykyisen AKP-hallituksen aikana toiminta on vaikeutunut huomattavasti. Etenkin sen jälkeen, kun rauhanneuvottelut kurdiliikkeen kanssa katkesivat. “Vuoden ajan sotilaat ovat polttaneet metsiä, omien sanojensa mukaan tuhotakseen sissiliikkeen. Valtio estää kaiken toiminnan tätä vastaan, joten työskentelymme on erittäin hankalaa tällä hetkellä. Tällaisessa tilanteessa yhteistyö valtion kanssa käy mahdottomaksi. Me yritimme sitä jo vuosina 2011 ja 2014. Viime vuonna esitimme kutsun kansainväliselle ympäristöliikkeelle, jotta alueelle saataisiin ulkopuolisia tutkijoita tekemään arviota siitä, kuinka suurista tuhoista on kyse. Pieni määrä aktivisteja Turkista ja muualta vastasi kutsuun ja julkaisimme oman raporttimme. Viime vuonna sota siirtyi kaupunkeihin. Näin ollen se alkoi aiheuttaa tuhoa myös kaupunkien infrastruktuurille. Julkaisimme oman raporttimme myös tästä aiheesta.”

“Yksi ongelma ovat myös useat padot, jotka sijaitsevat kaupunkien ympärillä, ei vain Diyarbakirin ympärillä vaan kaikkialla Kurdistanin alueella. Näitä patoprojekteja käytetään tietysti energian tuottamiseen, mutta niitä käytetään myös aseina. Niiden sijainti on valittu hyvin strategisesti. Esimerkiksi Turkin ja Irakin välisellä raja-alueella on 11 patoprojektia, kaikki on rakennettu turvallisuussyistä. Yksi paikka on Hasankeyf, historiallinen alue, josta kahdenkymmenen viime vuoden ajan ihmisiä on painostettu väistymään patoprojektin tieltä, ja se tulee jäämään veden alle. [Alla kuva Hasankeyfin sillasta.] Hasankeyf oli yhteen aikaan hieman kuin pääkaupunki kurdeille ja se on Unescon maailmanperintökohde. Näin ollen kun Turkin hallitus antaa sen kadota veden alle, se ei vain tuhoa sen symbolista arvoa, vaan se myös tuhoaa todisteita kurdien joukkomurhasta. Turkki ei ole missään vaiheessa sallinut perusteellista arkeologista tai historiallista tutkimusta alueella. Ja pian se kaikki tulee olemaan veden alla. Ympäristön tuhoaminen on noussut viimeisen vuoden aikana tasolle, jolla se ei ole koskaan aikaisemmin ollut.”

hasankeyfin_silta

Surin historiallisia kohteita tuhoutunut paljon

Viime aikojen sortotoimet ovat koskettaneet myös ympäristöliikettä, ja yksi Mesopotamia Ecology Movementin jäsen on ollut viimeiset kaksi viikkoa kiinniotettuna. Kukaan ei tiedä mistä häntä syytetään.

Amedissa Surin historiallinen kaupunginosa on kärsinyt valtavia vahinkoja Turkin joukkojen pommituksissa kaupungin piirityksen aikana vuoden 2015 lopulla. [Kuva alla] Tämän vuoksi myös Mesopotamia Ecology Movement on järjestäytynyt alueella. “Surissa on paljon kissoja, joten kun pommitukset olivat käynnissä, myös ne kärsivät ja kissoja kuoli ja haavoittui. Tämän takia liikkeeseemme perustettin myös Eläinoikeusneuvosto, joka alkoi pitää huolta kissoista ja nyt meillä on Amedissa oma talo kissoille.”
“Surin historiallisessa kaupunginosassa on paljon suojeltuja kohteita ja paljon rakennuksia tasavallan alkuajoilta 1920-luvulta. Nyt, uuden lainsäädännön ansiosta, tarvitaan vain yhden ihmisen allekirjoitus ja hallitus voi muuttaa minkä tahansa kohteen luokituksen.”

surin_kaupunginosa

“Amedin alueelle on myös istutettu paljon puita aina tasavallan alkuajoilta lähtien. Nyt sotilaat ovat alkaneet kaataa noita puita. Nämä alueet muodostavat tärkeitä viherväyliä kaupungissa, joka muuten olisi vain betonia. Eräällä toisella alueella, joka on myös tärkeä vihervyöhyke, paikallishallinto aloitti puiden istutukset vuonna 1997. Alue oli valtava, 24 hehtaaria. Nyt armeija on ilmoittanut, että alue kuuluu heille ja on ottanut sen hallintaansa”, Erkan kertoo. “Vuosien ajan olimme menneet alueelle istuttamaan taimia, mutta tällä hetkellä armeija tekee mitä haluaa. Viimeksi, kun menimme sinne, armeijan erikoisjoukkojs oli kaikkialla, eivätkä he päästäneet meitä alueelle.”

“Etenkin epäonnistuneen vallankaappausyrityksen ja poikkeustilan julistamisen jälkeen kaikki lait, jotka suojelisivat ympäristöä ja meidän toimintaamme, on poistettu. Hallitus käyttää poikkeustilaa hyväkseen, ja se on kiihdyttänyt ympäristön ja kaupunkien tuhoamista. Kaikki se, mitä he eivät aiemmin kyenneet tekemään, tapahtuu nyt. Toverimme ovat kuitenkin päättäneet jatkaa toimintaansa.”

Olin suunnitellut kysyväni Erkanilta myös taiteeseen liittyvistä asioista, mutta keskustelumme ympäristöasioista venyi niin pitkäksi, etten halunnut häntä tämän enempää vaivata. Otimme vielä yhteiskuvan ja Erkan jatkoi seuraavaan tapaamiseensa ja palaa lähipäivinä takaisin kotiin. Toivotamme kaikkea hyvää Erkanille ja Mesopotamia Ecology Movementille.

Juha Häikiö
Kirjoittaja kuuluu Rauhanpuolustajien Kurdistan-ryhmään.

Kuva Surin raunioituneesta kaupunginosasta kurdishdailynews.org

Kuva Hasankeydin sillasta wikipedia.org