Avainsana-arkisto: Krim

Miksi Krimin miehitys ja liittäminen Venäjään on laiton

ukraina_2_18Rauhanpuolustajienkin jäsenistössä on esiintynyt mielipiteitä siitä, että Krimiä ei olisi laittomasti miehitetty ja liitetty Venäjään. Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen laitoksen tohtorikoulutettava Tero Lundstedt kertaavat kattavasti kansainvälisen yhteisön (Rauhanpuolustajat mukaan lukien) ja venäläisen oikeudellisen tulkinnan erot Oikeus-lehdessä vuonna 2016 julkaisemassaan laajassa artikkelissa Ajavatko Venäjän perustelut Krimin valtaukselle sen kansainvälisoikeudellisen doktriinin umpikujaan?

Kirjoittajat toteavat ensinnäkin, että yksi kansainvälisen oikeuden peruspilareita on valtioiden velvollisuus kunnioittaa toistensa alueellista suvereenisuutta ja koskemattomuutta. Valtioiden keskinäiset aluemuutokset voivat tapahtua ainoastaan molempien osapuolien suostumuksella ilman voimankäyttöä tai sillä uhkailua. YK:n olemassaolon aikana sen jäsenvaltioista vain Irak hyökätessään Kuwaitiin on vallannut maa-alueen toiselta ja liittänyt sen omaan alueeseensa. Tämä johti ainutlaatuiseen tilanteeseen, jossa YK:n talouspakotteita seurasi myös voimankäyttövaltuutus. Hannikaisen ja Lundstedtin mukaan myöskään Krimin tapauksessa vetoaminen alueen julistautumiseen itsenäiseksi perustelemalla sitä kansojen itsemääräämisoikeudella ei riitä, sillä siinäkin tapauksessa pääperiaate on, että irtautumiseen ei ole oikeutta ilman kotivaltion suostumusta, ja että itsenäistymisyritys käy selvästi laittomaksi, jos sitä ovat auttaneet vieraan valtion asevoimat kuten Krimin tapauksessa tapahtui.

Artikkelisssa käydään kohta kohdalta läpi Venäjän esittämät kansainvälisen oikeuden näkökulmasta kestämättömät oikeudelliset perustelut Krimin liittämiselle. Venäjän näkemys ”Ukrainan valtiollisen olemassaolon murentumisesta” mielenosoitusten seurauksena on sen mukaan selvästi ylimitoitettu. Eikä ole epätavallista, että valtioissa tapahtuu valtiosääntöjen vastaisia vallanvaihtoja. Ukrainan tapahtumilla ei ole vaikutusta lukuisten sen alueellisen koskemattomuuden takaaviin kansainvälisiin sopimuksiin kuten YK:n peruskirja, valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus, Etykin päätösasiakirja vuodelta 1975, Itsenäisten Valtioiden Yhteisön perustamissopimus (1991) sekä Budapest Memorandum (1994), jossa kaikki turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot takaavat Ukrainan rajojen koskemattomuuden vastineeksi tämän luopumiselle neuvostoaikaisista ydinaseistaan.

Venäläisvähemmistöön kohdistuneeseen uhkaan vetoaminen on erittäin vahvasti liioiteltu perustelu. Neljä riippumatonta ihmisoikeusvaltuuskuntaa Euroopan neuvostosta, YK:sta ja Etyjistä suorittivat tarkastusmatkan Ukrainaan ja kaikkien johtopäätös oli, ettei venäläisvähemmistö ollut minkäänlaisessa vaarassa. Tämä ei silti tarkoita, etteikö venäläisväestöä vastaan olisi Itä-Ukrainassa joissakin yksittäistapauksisssa hyökätty.

Kolmantena perusteluna on esitetty vallasta syöstyn presidentti Viktor Janukovitšin sekä Krimin parlamentin pyynnöt lähettää joukkoja Ukrainaan ja Krimille palauttamaan ”legitimiteetti, laki ja järjestys Ukrainaan” sekä suojelemaan väestöä. Mutta Ukrainan perustuslain mukaan ulkopuolista apua voi pyytää vain parlamentti, ei presidentti. Rajoitettua itsehallintoa osana Ukrainaa nauttineen Krimin aluejohtajilla ei myöskään ollut oikeutta pyytää ulkopuolista interventiota. Hätäisesti järjestetty kansanäänestys, joka ei täyttänyt aidon ja rehdin kansanäänestyksen edellytyksiä, ei riitä oikeuttamaan Venäjän toimintaa. YK:n yleiskokous julistikin Krimin liittymisen Venäjän alaisuuteen laittomaksi suurella äänten enemmistöllä (100–11).

Se että Venäjä perustelee toimiaan Kosovon muodostamalla ennakkotapauksella ei myöskään kestä kirjoittajien mukaan tarkempaa kansainvälisoikeudellista tarkastelua.

Venäjällä ei ole kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden keskuudessa julkisesti esitetty arvostelua Krimin liittämisestä. Toisaalta artikkelisssa todetaan, että Venäjällä astui heinäkuussa 2014 voimaan laki, jonka mukaan Krimin liittämisen laillisuuden kiistäminen voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ”separatistisista pyrkimyksistä”.

Lähde: Ajavatko Venäjän perustelut Krimin valtaukselle sen kansainvälisoikeudellisen doktriinin umpikujaan? Oikeus 2016 : 45, s. 445–465.

 

 

Rauhanpuolustajien edustajia ei Krimillä vaalien aikaan

Johan Bäckman kertoo blogissaan olleensa Krimillä kansainvälisenä vaalitarkkailijana Venäjän presidentivaalien aikaan 18.3.2018. Blogitekstissään hän kirjoittaa, että Krimillä oli suomalaisessa turistidelegaatiossa mukana myös mm.  “Rauhanpuolustajien Marjaliisa Siira“.
Siira oli Krimillä yksityishenkilönä, eikä Rauhanpuolustajilla ole hänen matkansa kanssa mitään tekemistä. Rauhanpuolustajat on tuominnut ja tuomitsee edelleen Krimin miehityksen.

UKRAINA: NELJÄ VUOTTA KRIISIÄ

ukraina_nettisivu
Rauhanpuolustajien delegaatio vieraili syksyllä 2017 Ukrainassa tutustumassa ihmisoikeuksien, lehdistönvapauden, demokratian, korruption ja kansalaisyhteiskunnan tilaan ja aivan erityisesti humanitaariseen tilanteeseen konfliktien repimillä alueilla Itä-Ukrainassa. Delegaatio tapasi niitä, joiden ääni ei yleensä pääse kuuluviin lännessä. Valitettavasti ryhmällä ei ollut pääsyä aseryhmien kontrolloimille alueille, eli niin sanottuihin ”kansantasavaltoihin” Donetskissa ja Luhanskissa, eikä Krimin niemimaalle. Siksi kuva tilanteesta jää pakostakin vajaaksi.

 

Syvä poliittinen, sotilaallinen ja sosiaalinen kriisi on jatkunut Ukrainassa nyt kohta jo neljä vuotta. Massiivinen mielenosoitusliike ja levottomuudet, joka nimettiin Euromaidaniksi, johtivat Ukrainassa vallanvaihtoon helmikuussa 2014. Oppositio nousi valtaan, ja tuolloinen presidentti Viktor Janukovitš ja pääministeri Nikola Azarov pakenivat maasta.

Maaliskuussa 2014 Venäjä valtasi Krimin niemimaan, ja huhtikuussa väkivaltaiset yhteenotot alkoivat Itä-Ukrainassa Donetskin ja Luhanskin alueilla eli Donbassissa. Toukokuun alussa 2014 noin 50 ihmistä sai surmansa kahdessa välikohtauksessa Ukrainan eteläosassa sijaitsevan Odessan keskustassa.

Tähän päivään mennessä syksyllä 2017 Itä-Ukrainassa ei ollut todellista tulitaukoa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin Ukrainan tarkkailumissio raportoi konfliktin osapuolten jatkuvista tulitaukorikkomuksista.

Suurelta osin syylliset Euromaidanin aikaisiin väkivaltaisuuksiin – jotka johtivat yli sadan ihmisen kuolemaan – eivät vieläkään ole saaneet rangaistustaan, vaikka yli kolme vuotta on jo kulunut. Muutamia rivimiehiä sisäministeriön erikoisyksiköstä Berkutista on tuomittu, mutta käskyjen antajia ei ole tuotu oikeuden eteen. Odessassa yhtään ainoaa henkilöä ei ole syytetty ammattiliittojen talon murhapoltosta ja joukkosurmasta.

Niin sanottu kansainvälinen yhteisö on edistänyt, antanut tukensa ja todistanut useita sopimuksia, joilla Ukrainan kriisin eri vaiheita on yritetty ratkaista. Ongelma on, että niitä ei ole pantu täytäntöön.

Miljoonia pakolaisia

Sota Itä-Ukrainan Donbassissa on vaatinut jo yli 10 000 kuolonuhria – joista vajaat 3 000 on siviilejä – ja noin 24 000 haavoittunutta. Minskin sopimuksesta ja muodollisesta tulitauosta huolimatta ihmisiä kuolee rintamalinjan tuntumassa viikoittain. Kaikkea raskasta aseistusta ei ole vedetty pois kontaktilinjalta, ja kartoittamattomat miinakentät muodostavat suuren vaaran siviiliväestölle.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan noin 1,6 miljoonaa ihmistä on sisäisessä maanpaossa. Mahdollisesti jopa 2,5 miljoona ihmistä on pakolaisina Venäjällä. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat riippuvaisia humanitaarisesta avusta. Konflikti vaarantaa jopa humanitaarinen avun antamisen esimerkiksi siksi, että Itä-Ukrainan alueita kontrolloivat aseryhmät muuttavat jatkuvasti avun perille toimittamisen ehtoja.

Ihmisoikeusjärjestöt huolissaan

Kriisi ja erityisesti aseellinen konflikti ovat johtaneet ihmisoikeustilanteen heikentymiseen Ukrainassa. Tästä ovat raportoineet YK:n ihmisoikeuskomissaari, YK:n kidutuksen vastainen komitea, YK:n ihmisoikeusmonitorointimissio Ukrainassa (HRMMU), Etyj, Amnesty International ja Human Rights Watch.

Ne raportoivat kidutuksesta, hakkaamisesta, seksuaalisella väkivallalla uhkailusta, katoamisista ja pakotetuista todistuksista. Yleensä ihmisoikeusloukkausten uhreja on – kummallakin puolella – syytetty yhteistyöstä vihollisen kanssa.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on haluton tai epäilevä yhteistyöstä kansainvälisten ihmisoikeusorganisaatioiden kanssa. Sitä vastoin aseryhmien kontrolloimille DNR:n ja LNR:n ”kansantasavaltojen” alueille tai Venäjän valtaamalle Krimin niemimaalle järjestöillä ei ole minkäänlaista pääsyä. Siksi tietoa niistä on erittäin vaikea saada.

Erityisesti Amnesty International on huolissaan konfliktialueelle syntyneestä rankaisemattomuuden kulttuurista.

Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat myös median ja kansalaisoikeusaktivistien häirinnästä. Mediaan kohdistuvia rajoittavia toimia perustellaan usein tarpeella toimia ”Venäjän propagandaa” vastaan. Aseryhmien hallitsemilla alueilla taas ei ole lainkaan riippumatonta mediaa.

Syyttelyn kierre

Äärimmäisiä tapauksia ovat tunnettujen toimittajien, kuten Pavel Šeremetin ja Olez Businan, murhat. Lisäksi toimittaja (ja entinen Euromaidanin aktivisti) Ruslan Kotsaba tuomittiin vankeuteen hänen kehotettuaan ukrainalaismiehiä kieltäytymään aseista.

Ukrainassa on nähty vakavia parlamentaarisen demokratian rikkomuksia, kun oppositiossa olevien puolueiden toiminta on keskeytetty ja osallistuminen vaaleihin kielletty. Euroopan neuvoston Venetsian komissio on kärkevästi kritisoinut rajoituksia.

Samalla muualla Euroopassa, myös Suomessa, Ukrainan kriisi on pudonnut otsikoista. Eurooppalaisen median huomio on jo muualla. Sama koskee poliittista keskustelua ja kansainvälisen politiikan huomiota. Ukrainan kriisi on johtanut Venäjän ja lännen välien tulehtumiseen ja syyttelyn kierteeseen, jolla ei ole enää edes suoraa kytköstä Ukrainan tilanteeseen.

Teksti Antero Eerola

 

 

Yhdysvaltalaisjuristi Katlyn Thomas Suomeen, aiheena Länsi-Sahara

Marokon miehittämän Länsi-Saharan rauhanturvaoperaation Minurson entinen pääjuristi, yhdysvaltalainen Katlyn Thomas vierailee Suomessa 28.–29.11.2016.

Vierailunsa yhteydessä hän luennoi Helsingin yliopistolla Erik Castrén -instituutin ja Suomen Rauhanpuolustajien järjestämässä tilaisuudessa maanantaina 28.11. klo 16 (Porthania, Yliopistonkatu 4, 6. krs, sali 617):
Referendums: fair ones and unfair ones – Western Sahara and Crimea?
Katlyn Thomas: The case of Western Sahara
Prof. Lauri Hannikainen: The case of Crimea

Katlyn Thomas on myös antanut lausunnon Euroopan unionin tuomioistuimelle sen päätöksestä, joka koskee EU:n ja Marokon välisen kalastussopimuksen laittomuutta ja EU:n asiasta tekemää valitusta.
Luennon lisäksi hän tapaa vierailunsa aikana ulkoministeriön ja kansalaisjärjestöjen edustajia sekä suomalaisia poliitikoita.
Katlyn Thomas tapaa mielellään tiedotusvälineiden edustajia vierailunsa yhteydessä.

Lisätietoja ja mahdolliset haastattelupyynnöt:

Teemu Matinpuro 050 594 1499
teemu.matinpuro [a] gmail.com