Avainsana-arkisto: kauppasopimukset

Hyväksyykö EU-parlamentti laittoman EU:n ja Marokon välisen sopimuksen – suomalaismepeistä Halla-aho ja Virkkunen estämässä avoimen debatin aiheesta

EU-parlamentti äänestää keskiviikkona 16. tammikuuta 2019 EU:n ja Marokon väliseen sopimukseen ehdotetusta lisäyksestä. Sen tarkoituksena on laajentaa protokollia 1 ja 4 koskemaan Länsi-Saharan ei-itsehallinnollista aluetta. Rauhanpuolustajat, joka kuuluu Länsi-Saharan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä vastustavaan Western Sahara Resource Watch -verkostoon (WSRW), on vedonnut suomalaisiin europarlamentaarikoihin, jotta he äänestäisivät uutta sopimusta vastaan. Ohessa kirjelmän perustelut komission esittämän sopimuksen hylkäämiselle.

Nykyisessä muodossaan komission esittämä sopimus on selkeästi vastoin Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä, jonka mukaan sopimus ei saa koskea miehitetyn Länsi-Saharan alueita ilman länsisaharalaisten suostumusta. Komission lausunnot, joiden mukaan laajan asianomistajajoukon kanssa olisi neuvoteltu, ovat tosiasiassa valheellisia. Sekä YK:n tunnustama länsisaharalaisten edustaja vapautusrintama Polisario sekä lähes sata länsisaharalaista kansalaisjärjestöä ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti ilmaisseet vastustavansa sopimusehdotusta. WSRW:n laajempi selvitys komission esittämistä ”vaihtoehtoisista totuuksista” on luettavissa täältä.

Valitettavasti Marokon korruptoimiksi epäillyt europarlamentaarikot näyttävät onnistuvan pyrkimyksissään. Niukka enemmistö europarlamentaarikoista ei halua edes avointa keskustelua EU:n ja Marokon välisen sopimuksen laillisuudesta. Europarlamentti äänesti asiasta maanantaina 14.1.2019, juuri ennen kuin sopimusteksti tulee käsittelyyn keskiviikkona 16. tammikuuta 2019. Suomalaisedustajista perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja kokoomuksen Henna Virkkunen olivat mukana niiden 153 parlamentaarikon joukossa, jotka estivät julkisen debatin parlamentissa, 143 tuki esitystä julkisesta keskustelusta, 18 edustajaa pidättäytyi äänestämästä.

 

1. Länsi-Saharan laittoman miehityksen tukeminen.

Marokko miehittää laittomasti suurta osaa Länsi-Saharasta eli on liittänyt sen omaan alueeseensa. Yksikään maa maailmassa, mukaan lukien kaikki 28 EU:n jäsenmaata, ei ole tunnustanut Marokon suvereenisuutta Länsi-Saharaan. EU:n tuomioistuin on muistuttanut EU:ta, että kansainvälisen lainsäädännön mukaan sen on kohdeltava Marokkoa ja Länsi-Saharaa ”erillisinä ja yksittäisinä alueina”. Lisäksi, EU-parlamentin selvityksen mukaan EU ”on velvollinen olemaan tunnustamatta laitonta alueliitosta ja olemaan avustamatta jatkuvaa miehitystä ja alueliitosta”. Euroopan komissio on kuitenkin neuvotellut tämän sopimuksen yksipuolisesti Marokon kanssa ja sen toimeenpano vahvistaa entisestään laitonta miehitystä. Sen sijaan USA ja EFTA-maat ovat sulkeneet Länsi-Saharan pois kahdenvälisistä kauppasopimuksistaan Marokon kanssa kansainvälisen lainsäädännön perusteella.

 

2. YK:n rauhanprosessin heikentäminen.

Länsi-Saharan YK-edustaja, Saksan entinen presidentti Horst Köhler, on esittänyt EU-parlamentille, että hän odottaa EU:n kunnioittavan oman tuomioistuimensa päätöksiä ja muistutti parlamenttia siitä, että konfliktissa on kaksi osapuolta eikä pelkästään Marokko. Sopimus olisi mitä suurimmassa määrin hänen pyrkimystensä vastainen, varsinkin nyt kun rauhanneuvottelut on juuri saatu jälleen käyntiin. Tällä sopimuksella EU tahrisi maineensa pitkäksi aikaa uskottavana toimijana konfliktien ratkaisemisessa ja välittämisessä, sääntöihin perustuvan multilateraalisen järjestelmän tukipylväänä ja YK:n vankkumattomana tukijana.

 

3. Vakavat lailliset puutteet.

Sopimus ei vastaa EU:n tuomioistuimen vaatimusta Länsi-Saharan asukkaiden suostumuksesta. EU-parlamentin oma lakiasiainpalvelu kieltäytyi arvioimasta sopimusehdotuksen laillisuutta. Vaikka komissio ei kiistänyt eikä haastanut EU:n tuomioistuimessa YK:n yleiskokouksen tunnustaman Polisarion oikeutta edustaa Länsi-Saharan asukkaita, se kieltäytyi neuvottelemasta Polisarion kanssa ja hakemasta sen hyväksyntää. Polisario on ilmoittanut, että se aikoo ryhtyä toimiin nykyistä sopimusehdotusta vastaan, jos se hyväksytään.

Näin ollen kaikkia osapuolia odottaa vuosien epätietoisuus laillisuudesta, EU:n toimijat mukaan lukien, ja niihin kohdistuu sekä mainetta tahraavia että taloudellisia riskejä. Tämä ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan seitsemää ranskalaisyritystä vastaan on jo tehty valituksia. Jos sopimus hyväksytään, EU:n tuomioistuin epäilemättä kumoaa sen, kuten kolmena edellisenä kertana vuoden 2015 jälkeen.


4.
Valeneuvottelut eivät korvaa suostumusta ja hyväksyntää.

Euroopan komission lausunnot, joiden mukaan laajan asianomistajajoukon kanssa olisi neuvoteltu, ovat tosiasiassa vääriä. Komissio väittää neuvotelleensa 112 asianomistajatahon kanssa. Todellisuudessa vain 18 toimijaa osallistui neuvotteluihin, ja kaikki ne olivat marokkolaisia taloudellisia toimijoita tai Marokon viranomaisten edustajia tai liittolaisia.

Sekä Polisario että lähes sata länsisaharalaista kansalaisjärjestöä ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti ilmaisseet vastustavansa sopimusehdotusta. Lisäksi komissio ei edes matkustanut Länsi-Saharaan koko neuvottelujen aikana. Missään tapauksessa ”neuvotteluprosessi” ei saa sahrawikansan hyväksyntää, mikä oli EU:n tuomioistuimen edellytys.

 

5. Ei vaikutusten arviointia, ei luotettavia tietoja.

Euroopan komissio on itsekin myöntänyt, ettei se pysty antamaan mitään lukuja osoittaakseen, että sopimus on Länsi-Saharalle hyödyllinen, vaan ”saatavilla oleva tieto on usein hajanaista” tai ”epätasaista ja keskenään erilaista”. Komissio myöntää, että on ”mahdotonta erottaa tuontia Marokosta Länsi-Saharan tuonnista”. ”Ei ole olemassa riippumatonta YK:n alaista analyysia kansainvälisten kauppasopimusten eduista Länsi-Saharalle. Lisäksi EU:lla ei ole keinoja tutkia Länsi-Saharan aluetta”, komissio myöntää. Komissio sanoo myös, että se ei pysty tekemään eroa sahrawien ja Marokon väestön välisistä työllisyyden mukanaan tuomista eduista, mutta toteaa, että sahrawiväestön osuus sopimuksen kattamilla sektoreilla on hyvin pieni.

Sanallakaan ei mainita, että Marokon omistuspohja kattaa suurimman osan sopimuksen hyödyttämistä aloista ja rakenteista. Sopimuksen koskemien tuotteiden vaikutusta EU:n omien tuottajien tuotantoon ei ole arvioitu lainkaan. Maatalouskomitean lausunnossa tähdennetään, että ”tiettyjen hedelmien ja vihannesten tuonti Marokosta ja Länsi-Saharasta (tomaatit, kurkut, melonit ym.) on erittäin arka asia Euroopan puutarhanviljelysektorille” ja ollaan huolissaan tuonnin aiheuttamista markkinahäiriöistä. Noin hatarien tietojen varassa solmittu EU:ta koskeva kauppasopimus on jo EU:n omien intressien kannalta ennenkuulumaton ja vastuuton.

 

6. Jäljitettävyysmekanismin puuttuminen.

Ei ole olemassa teknisiä edellytyksiä saada luotettavaa, läpinäkyvää ja tehokkaasti kerättävää tietoa Länsi-Saharasta peräisin olevista tuotteista. Ei ole hyväksyttävää, että vastoin asiaa koskevaa komission lausuntoa Euroopan parlamentin ja EU:n lainsäädännössä ei ole olemassa mekanismia, joka takaisi läpinäkyvyyden EU:ssa asuville kuluttajille. Marokon ehdottama ja komission kannattama ehdotus IT-tietokantojen saavutettavuudesta jäsenmaille ei riitä: ”eteläiset maakunnat” eivät noudata Länsi-Saharan rajoja, ratkaisulla ei ole laillista pohjaa eikä se ole todennettavissa.

 

 

 

 

 

 

TYÖPAIKKOJEN RAUHANTOIMIKUNTA: VAPAUS EI VAPAUTA VASTUUSTA

keijohiltunen

EU allekirjoitti Kanadan kanssa 30.10.2016 CETA-kauppasopimuksen (Comprehensive Economic and Trade Agreement). Belgian aluehallinnot vastustivat sitä investointisuojan vuoksi, mutta äänestysten jälkeen hyväksyivät sen kuitenkin. Sopimus käsitellään vielä Euroopan parlamentissa ja saatetaan voimaan sen jälkeen. EU:lla on ollut esi- merkiksi Etelä-Korean kanssa vapaakauppasopimus vuodesta 2011 lähtien. Euroopan komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen mukaan sopimus on lisännyt investointeja EU:n alueelle ja vienti on lisääntynyt useilla kymmenillä prosenteilla. Parlamentin käsittelyn CETA-sopimuksesta pitäisi olla laillisuusäänestyksen jälkeen aikaistettuna jo 14.12.2016.

On ylipäätään arvioitava, tarvitseeko kauppaa vapauttaa, kun nykyinenkään järjestelmä ei pysäytä viallisia tuotteita ennen kuin kuluttajalle aiheutuu käytöstä vahinkoa. Järjestelmä ei takaa inhimillisiä toimeentulomahdollisuuksia EU:n ulkopuolella tuotettujen tavaroiden valmistukseen osallistuville. Se ei liioin suojele lapsia pakkotyöltä, ei takaa turvallista lapsuutta, ei koulutusmahdollisuutta. Terveydelle turvallisten ja luontoa säästävien viljelymuotojen käyttö on vaarassa hävitä! Vapaampi kauppa ei kerrytä tuloja veroina enemmän ja tasaisemmin valtioille, vaan tulot kasautuvat entistä suurempien ja markkinoita hallitsevien yritysten kassaan. Kuilu eliitin ja tavallisten ihmisten välillä levenee.

Markkinoiden vapauttamisinto on myös nähtävissä sote-hankkeessa, jossa sosiaali- ja terveystoimintaa aletaan 2019 tuottaa entistä enemmän yhtiöissä. Kokonaishallinta mutkistuu useiden palveluntuottajien kentässä eikä symbioosia synny ekosysteemissä monimutkaisuuden ja hajanaisuuden vuoksi. Luodaan kuva, että isot toimijat ovat luotettavia ja pitkäaikaisia. Talouden ohjaus on kuitenkin ulkomailla, jonne tuotot ohjautuvat. Verotulot eivät jää yhteiskuntamme kehittämiseen. Arvion mukaan jopa yli miljardin euron veronkierrolla pönäköitetään vallanpitäjien ja heidän rahoittajiensa toimia.

Käynnissä on julkisen sektorin palveluiden uusjako, josta professorit Toivanen ja Liski varoittavat. Julkisen sektorin tehtävä on toimia terminaalina, jossa oman toiminnan täydentäjinä voi olla yksityisiä palveluntuottajia.

Kansallista osaamista ei saa luovuttaa pois!

Keijo Hiltunen

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan työvaliokunnan jäsen.