Avainsana-arkisto: Jemen

Jemenissä rakennetaan samalla kun sota tuhoaa elinkeinot


Jemenin konflikti alkoi sisällissotana, johon ulkovallat puuttuivat. Onko maahan mahdollista saada rauha?

Sota Jemenissä siirtyy pian neljännelle vuodelleen. Ongelmat Jemenin maaperällä alkoivat, kun huthi-liikkeenä tunnetut pohjoisen vuoristoseudun taistelijat valloittivat pääkaupunki Sanaan ja karkottivat presidentti Abdrabbu Mansur Hadin maanpakoon. Sanaan valtaus oli mahdollista sen jälkeen, kun huthit tekivät strategisen liiton aiemman vihollisensa, entisen presidentti Ali Abdullah Salehin kanssa. Saleh oli joutunut luovuttamaan asemansa varapresidentti Hadille arabikevään kansannousun seurauksena.

Huthien vallankaappaus sai tukea pohjoisen heimoilta, joiden suhde entiseen presidenttiin on ollut vuosikymmenten ajan vahva. Sen sijaan maan länsiosassa ja idässä sekä entisen itsenäisen valtion muodostaneessa etelässä ei vuoriston kouluttamattomien miesten valtaannousua hyväksytty.

Alusta lähtien oli selvää, että Salehin ja huthien liitto on taktinen eikä perustu yhteiseen poliittiseen näkemykseen. Vanha kettu Saleh laittoi vastustajansa pelaamaan toisiaan vastaan. Siksi oli nähtävissä, että huthien valloitusretki tulee saamaan rajun vastaiskun. Sota syttyi maaliskuussa 2015, kun huthien joukot vyöryivät kohti etelän Adenia. Pian Jemenin ikuinen ongelmanaapuri Saudi-Arabia puuttui sotaan. Vaikka Saleh luuli sodan olevan huthien loppu, onnistuivat nämä päinvastoin vahvistamaan asemaansa. Huthien tuhoutumisen sijaan Saleh itse sai nähdä valtapelinsä kääntyvän itseään vastaan. Huthit surmasivat hänet viime joulukuussa.

SAUDI-ARABIA PUUTTUU PELIIN

Saudi-Arabialle on kautta vuosien ollut tärkeää, että naapuri Jemenissä on sille lojaali hallitsija. Vahvistaakseen asemaansa Arabian niemimaan johtavana valtiona se on käyttänyt sekä keppiä että porkkanaa muun muassa pitämällä jemeniläisiä heimojohtajia palkkalistoillaan. Huthien sotajoukkojen vyöryessä kohti Adenia nähtiin Riadissa mahdollisuus puuttua sotilaallisesti naapurimaan tilanteeseen. Laillisuuden kaapuun hyökkäys saatiin puettua, kun presidentti Hadi esitti arabimaiden koalitioille kutsun puuttua Jemenin sisällissotaan.

Sodan arkkitehtina Riadissa on pidetty puolustusministeri ja sittemmin kruununprinssi Muhammad Bin Salmania, lempinimeltään MBS. Jemenin operaation piti olla ohi muutamassa viikossa ja sen tarkoitus oli osoittaa MBS:n vastustajille kuningashuoneen sisällä nuorehkon prinssin kyvykkyys johtaa maata. Sen sijaan Saudi-Arabia on juuttunut huippukalliiseen sotaan, jossa sen tekemät ilmapommitukset nousevat jatkuvasti otsikoihin siviiliuhrien takia. Varsinaista sotilaallista menestystä koalition puolelta on nähty vain silloin, kun paikallisesti muodostetut aseelliset ryhmät, puolustuskomiteat, ovat vallanneet alueitaan takaisin. Näitä ryhmiä on taisteluissa tukenut Yhdistyneiden arabiemiirikuntien liiton maavoimat, joka on myös kouluttanut sotilaallisesti kokemattomia paikallisjoukkoja.

Jemenin sota on tuottanut suunnatonta kärsimystä koko väestölle. Parannettavissa olevat kulkutaudit kuten kurkkumätä ja kolera ovat lähteneet leviämään, ja saudien ylläpitämä satamien ja lentokenttien saarto on saanut ruoka- ja lääketarvikekuljetukset keskeytymään. Reilut kaksi kolmannesta väestöstä on nälkäavun varassa. YK:n mukaan Jemenissä koetaan aikakautemme laajin humanitaarinen katastrofi.

Kolmivuotinen sota on tuonut esiin muutakin, muun muassa sen, kuinka vahva arabikevään 2011 kansanliike korruptoitumattoman hallinnon puolesta on Jemenissä. Tämän liikkeen syrjäyttäminen vuonna 2011 länsimaiden ja Persianlahden maiden johdolla tehdyssä sopimuksessa loi sen poliittisen tilanteen, josta syöksykierre sotaan alkoi. Sopimuksen seurauksena Saleh luovutti presidentinpaikkansa varapresidentti Hadille, mutta sai jäädä mukaan politiikkaan ja pitää valtion varoista anastamansa miljoonat.

SODAN VARJOSSA

Miltä sodan runtelemassa Jemenissä näyttää kadunmiehen ja -naisen näkökulmasta? Ruuan ja veden saanti on paikoin vaikeaa ja ihmiset joutuvat nojautumaan sukulais- ja naapuruusverkostoihin selviytyäkseen. Kadulla kerjäävien määrä on moninkertaistunut. Jatkuvat sähkökatkot tekevät elämän vaikeaksi tukahduttavassa kuumuudessa. Monet sairaalat on joko pommitettu tai ne ovat joutuneet supistamaan toimintaansa muun muassa sähkönsaannin ongelmien takia. Maaseudun alueilla, joilla amerikkalaiset jahtaavat jihadisteja, eletään jatkuvan pelon vallassa: milloin virhelaukaus osuu meidän taloon?

Etelän liikkeen naiset haluavat saada takaisin oikeutensa, jotka Jemenien yhdistyminen 1990 tuhosi. © SUSANNE DAHLGREN 2013

Huolimatta pommituksista alkoi Sanaassa uusi kouluvuosi tämän vuoden syyskuun alussa. Hadin julistamassa väliaikaisessa pääkaupungissa Adenissa sen sijaan ei kouluihin päästy palaamaan – siitä huolimatta, että taistelut kaupungissa päättyivät jo kesällä 2015. Syynä olivat mielenosoitukset Hadin epäonnistunutta hallintoa kohtaan.

Protestit saivat kansan kaduille sen jälkeen, kun valuutta Jemenin rial nytkähti rajusti alaspäin. Sodan alkuun verrattuna valuutta on menettänyt jopa puolet arvostaan. Kun julkisen sektorin työntekijät, joita Jemenissä on enemmistö palkansaajista, ovat jo kahden vuoden ajan turhaan odottaneet palkkojaan, voi ymmärtää kansalaisten suuttumuksen. Samanaikaisesti Hadin hallinnon omat virkamiehet ovat osoittaneet, kuinka pääministerin ympärillä pyörii laaja korruptiopiiri.

Saudi-Arabia väittää käyvänsä sotaa palauttaakseen Hadin valtaan ja pysäyttääkseen Iranin vaikutusvallan kasvun. Kolmen vuoden aikana se on saanut aikaan ensinnäkin sen, että Hadin kannatuspohja maan sisällä on kadonnut olemattomiin, ja toiseksi Iranin todellisen avun hutheille. Iranin toimittamilla ohjuksilla on ammuttu kohti Riadin lentokenttää ja uhattu Abu Dhabin pommittamista. Eristettyään huthit kansainvälinen yhteisö on ajanut heidät Iranin syliin. Jemenissä ei Iranilla ole kannatusta, ja muutenkin jemeniläiset näkevät sodan omien tavoitteittensa kautta. Viime kädessä yksikään sisällissodan osapuoli ei halua ulkovaltoja sanelemaan poliittisia valintojaan.

Vaikka sota nousee otsikoihin vain saudien epäonnistuneiden ilmapommitusten, koleraepidemian ja al-Qaidan iskujen takia, tapahtuu maan sisällä positiivisiakin asioita. Yksi näistä on idässä sijaitsevan Maribin kaupungin nousu kukoistukseen. Kaupunki on onnistunut luomaan työpaikkoja ja vaurautta, eikä pelkästään käyttämällä sotataloutta hyväkseen. Vapauduttuaan taisteluista hutheja vastaan kaupungin kuvernööri onnistui irrottautumaan myös presidentti Hadin huonosta hallinnosta. Kaupungin turvallinen ilmapiiri houkuttelee investointeja.

Varsinkin etelän kaupunkeja piinaavat turvallisuusongelmat. Vaikka jihadistit ovat aseveljiä taistelussa hutheja vastaan, on al-Qaida suunnannut valtaosan iskuistaan liittolaisiaan vastaan. Jemeniläiset selittävät tämän sillä, että entinen presidentti Saleh lähipiireineen on kautta vuosien ollut tunnettu al-Qaidan iskujen tilaajana. Salehin kuoleman jälkeen iskujen määrä onkin romahtanut mutta ei kokonaan loppunut. Terrori-iskut voidaan nähdä sodankäynnin muotona osana konfliktia.

KANSANNOUSU JATKUU

Jemenin kansannousu arabikeväänä 2011 oli yksi arabimaiden suurimpia. Ulkovaltojen luoma mätä kompromissi Salehin kanssa saman vuoden lopulla ei ole lannistanut vihaista kansaa. Osaltaan myös huthien kansannousu on osa arabikevään liikehdintää, vaikka sen tausta on vuosikymmenen takaisissa tapahtumissa maan pohjoisosassa. Huthit kokosivat voimansa alueidensa marginalisointia ja alueelle pesiytynyttä äärisunnalaisuuden nousua vastaan. Toisella puolella maata, entisen Etelä-Jemenin alueella, puolestaan 2000-luvulla alkanut kansannousu Sanaan hallintoa vastaan on sekin vain kiihtynyt sodan oloissa.

Jemenien yhdistyminen toteutettiin vuonna 1990 ilman suurempia suunnitelmia ja pian etelän väki sai huomata, kuinka heidän elinkeinonsa ja maaomaisuutensa joko tuhottiin tai jaettiin Sanaan eliitin kesken. Ensimmäinen sisällissota käytiin jo 1994, ja sen jälkeen on etelän ihmisten syrjintä julkisissa viroissa ja armeijassa tullut järjestelmälliseksi. Vuonna 2007 joukko armeijasta erotettuja upseereita perusti Etelän liikkeen, jota jemeniläiset kutsuvat nimellä hirak, liike. Liike ajaa etelän itsenäisyyden palauttamista.

Oman valtion kannatus on sodan oloissa laajentunut valtavasti; Sanaan alaisuuteen ei haluta, oli maan johdossa sitten huthit tai Hadi. Liike suhtautuu nostalgisesti Etelä-Jemenin aiempiin saavutuksiin koulutuksen, terveydenhoidon ja kulttuurielämän aloilla. Naisten korostunut asema yhteiskunnan eri sektoreilla on myös asia, joka halutaan takaisin. Viime vuonna perustettu Etelän siirtymäkauden neuvosto yhdistää poliittisia voimia sulttaaneista sosialisteihin ja kokoaa hirakia laajemmin eri poliittisia voimia. Se vaatii öljytulojen käyttöä köyhyyden poistamiseen, rehtiä hallintoa ja tasaveroista kansalaisuutta. Etelä-Jemeniä leimannutta yksipuoluevaltaa ei haluta takaisin. Liikkeen tavoitteena on pitää myös kenraalit, heimojohtajat ja uskonmiehet politiikan ulkopuolella.

MITEN LOPPU SODALLE?

Johtavat länsimaat ovat asettuneet Saudi-Arabian tueksi Jemenin pommittamisessa kivikaudelle. Tutkijat ovat osoittaneet, että pommituksen kohteeksi on järjestelmällisesti joutunut siviilikohteiden lisäksi historiallinen kulttuuriperintö ja maanviljelys. Saudiprinssin vierailut Yhdysvaltoihin ja Britanniaan ovat tuoneet mukanaan sopimuksia, joiden turvin saudien puuttuminen Jemenin asioihin sinetöitiin vuosikymmeniksi eteenpäin. Ulkovaltojen ylimielisyys tuli esiin myös Yhdysvaltain entisen Jemenin-suurlähettilään vaatimuksessa, että Jemenin tulee hyväksyttää poliittiset ratkaisunsa nk. kvintetin jäsenmailla, joihin muun muassa Saudi-Arabia kuuluu.

Länsivallat ja niiden mukana Suomi tukevat kestämätöntä ratkaisua Jemenin konfliktiin. Jemeniläisten tulee saada itse valita tiensä. Etelän maakunnissa on voimakas halu palauttaa valtiollinen itsenäisyys. Hutheilla on oikeus rakentaa asuinalueitaan ilman äärisunnalaista häirintää. Maa voitaisiin tilapäisesti jakaa neljään sektoriin ja pääkaupunki siirtää väestömäärältään suurimpaan Ta’izzin kaupunkiin. Huthien suostumiselle rauhanprosessiin voisi olla hyvä porkkana, että he saavat jäädä Sanaahan. Etelän alueet voitaisiin puolestaan laittaa Etelän siirtymäkauden neuvoston hallintaan. Neljännen vyöhykkeen muodostaisi Marib, jälleenrakennuksen lippulaiva ja esimerkki muille.

Maanpaossa saudiarabialaisessa palatsissa istuva presidentti Hadi olisi hyvä ohjata eläkkeelle ja aloittaa kansainvälisten järjestöjen koordinoima jälleenrakennus. Sodan tämän hetken kuumin taistelurintama, Hodeidan satamakaupunki, kannattaisi antaa YK:n hallintaan, josta apu tasapuolisesti ohjattaisiin eri puolille maata. Luomalla työpaikkoja saadaan säännöllisen palkkatulon houkuttelemat asemiehet jättämään sotilaallisten ryhmien rivit. Kun jälleenrakennus on luonut riittävästi vakautta ja kansalaisyhteiskunta uudelleen järjestynyt, voitaisiin vaaleja alkaa suunnitella. Aseiden myynnin sijaan Suomi voisi tarjota sovittelutaitojaan jemeniläisten hädän lopettamiseksi.

Susanne Dahlgren
Kirjoittaja on seurannut Jemenin politiikkaa usean vuosikymmenen ajan.

Artikkeli on alun perin julkaistu AKYS-tiedotteessa 2/2018, joka ilmestyi Rauhan Puolesta 5/2018 -lehden välissä.

Pääkuva:
Etelä-Jemenin itsenäisyysliikkeen mielenosoitus Adenin paraatiaukiolla. Katsomon paikat oli varattu naisille.
© SUSANNE DAHLGREN 2013

Länsi tukee arabimaissa demokratiaa ja hyvää hallintoa…

Arabimaiden köyhimmässä maassa Jemenissä kansa on lähtenyt kaduille vaatimaan oikeudenmukaisuutta. Länsimaat kuitenkin tukevat presidenttiä, joka lähettää tankit heitä vastaan. Miksei tästä kansannoususta tiedetä Suomessa mitään?

Vastikään julkaistussa YK:n arabimaiden kehitysraportissa tuotiin esiin arabimaiden heikko menestys kansalaisvapauksien, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion luomisessa. Raportissa ei kuitenkaan käsitellä länsimaiden merkitystä autoritääristen hallitusten tukijoina. Hyvä esimerkki tällaisesta arabimaasta on Jemen.

Suomessakin Jemenin uutisointi keskittyy kidnapattuihin länsimaisiin turisteihin ja al-Qaidan uhkaan. Niinpä maa on saanut vapaasti käydä sotaa omia kansalaisiaan vastaan. Jemenin Darfuriksi kutsutulla pohjoisen shiia-alueella on vuodesta 2004 käyty jo kuusi täysimittaista sotaa väestöä vastaan. Etelän maakunnissa puolestaan väestö vaatii YK-raportin tavoitteiden mukaisesti demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta vastassaan poliisi ja armeija. Viime kuukausina mielenosoituksissa on kuollut kymmeniä ihmisiä, ja satoja on ollut pidätettyinä ja suljettuina tilapäisleireihin vankiloiden täytyttyä hallituksen vastustajista. Pohjoisen sotatoimet ovat synnyttäneet 150 000 sisäisen pakolaisen tulvan.

Arabian niemimaan kärjessä sijaitseva Jemen on koko niemimaan väkirikkain mutta köyhin maa. Tasavaltalaisen Jemenin öljytulot ovat vaatimattomia verrattuna alueen sulttaani- ja kuningaskuntiin. Virallisten lukujen mukaan nuorisotyöttömyys on 35 prosenttia, mutta todellisuudessa valtaosa nuoresta sukupolvesta on vailla työtä. Jemenin johdossa on presidentti Ali Abdulla Saleh, ensin Pohjois-Jemenin presidenttinä ja kahden Jemenin yhdistyttyä vuonna 1990 Jemenin tasavallan vaaleilla valittuna valtionpäämiehenä. EU:n vaalitarkkailijat ovat vaalien yhteydessä antaneet puhtaat paperit valtapuolueen väärennöksille ja julistaneet Salehin demokratian takuumieheksi. Länsimaat eivät ole sanottavammin myöskään tuominneet sodasta ja mellakoista kirjoittaneiden sanomalehtien sulkemista tai toimittajien ja aktivistien pidätyksiä.

Salehin hallinnolle on tyypillistä syvälle ulottuva korruptio, suosikkijärjestelmä ja väärinkäytökset. Eliitti kanavoi öljytulot oman vaurautensa kasvattamiseen ja ulkomaisista avustuksista kuoritaan kermat päältä. Etelän maakunnissa suuttumusta on lisäksi herättänyt valtion virkojen epätasainen jakaminen, valtapuolueen suhteeton asema sekä oikeuslaitoksen korruptio. Protestia yhdistävä Etelän liike lähti liikkeelle keväällä 2007 armeijasta syrjäytettyjen etelän sotilaiden aloitteesta. Heidän rinnalleen tulivat nuorten työttömien liike ja monet muut kansalaisvapauksia ja reilua hallintoa vaativat ryhmät ja yksilöt. Liike kattaa nyt jo kaikki entisen Etelä-Jemenin maakunnat ja sillä on laajaa tukea myös pohjoisessa. Osa liikettä haluaa irrottaa etelän Sanaan hallinnosta. Pontta näille vaatimuksille on saatu muun muassa siitä, että nykyisistä öljyvaroista valtaosa on etelän alueella.

Vastustajien saattaminen taistelemaan toisiaan vastaan on taktiikka, josta Saleh on tullut tunnetuksi 30-vuotisen hallintonsa aikana. Jihadistien värvääminen taisteluihin shiioja vastaan ei ole ollut vaikeaa, kun taisteluja on perusteltu islamin puolustamisena; jihadistien parissa suositut wahhabismi ja salafismi leimaavat shiiat islamiin kuulumattomiksi. Vastineeksi Saleh on vapauttanut vankiloissa olleita terroristeja ja antanut näille resursseja ja mahdollisuuden jatkaa toimintaansa ulkomailla. Erityistä närää Yhdysvalloissa on herättänyt Jemenin vuosina 2002–2005 käytössä ollut “dialogiohjelma”, jossa uskonnon avulla pyrittiin saattamaan vankiloissa olevia terroristeja palaamaan kaidalle tielle. Amerikkalaiset katsoivat ohjelman olevan peitetoimi terroristien vapauttamiseksi ennen aikojaan.

Tästä huolimatta Yhdysvallat pitää presidentti Salehia liittolaisenaan terrorismin vastaisessa sodassa. CIA on silloin tällöin saanut suorittaa terroristien likvidointeja Jemenin maaperällä, ja jemeniläiset ovat tehneet muutaman näyttävän pidätyksen. Kansainvälisen al-Qaidan johtomiesten kanssa Saleh on samanaikaisesti sopinut, että verkosto saa häiriöttä toimia maassa mikäli hallintoa vastaan ei hyökätä. Häärääminen amerikkalaisten kanssa on riski, jonka takia on hyvä turvata selustansa.

Vuoden alussa Saudi-Arabian ja Jemenin terroristiverkostot liittyivät yhteen muodostaen Arabian niemimaan al-Qaidan, APAQ:n. Jemen on houkutteleva maaperä sekä koulutukselle että rekrytoinnille. Puutteellinen lainsäädäntö estää terrorismin rahoittamisen tai ulkomailla tapahtuviin iskuihin osallistumisen tuomitsemisen. Valtava nuorisotyöttömyys takaa tyytymättömien nuorten reservin, josta käännyttää vapaaehtoisia muun muassa Irakin itsemurhaiskuihin. Tärkein syy al-Qaidan viihtymiseen Jemenissä lienee presidentti Salehin käytäntö antaa uskonsotureille vapauksia osana poliittista pelaamistaan.

Muutama päivä verilöylyyn päättyneen mielenosoituksen jälkeen viime kesänä Yhdysvaltain hallinnon edustaja kenraali David Petraeus ja Britannian pääministerin Gordon Brownin erikoislähettiläs tekivät vierailun maan pääkaupunkiin Sanaahan. He lupasivat presidentti Salehille tukensa “Jemenin turvallisuuden ja vakauden takaamiseksi”. Lupausten katteeksi Yhdysvallat lahjoittaa Salehin hallinnolle lisää sotilasapua jo ennestään luvatun 100 miljoonan dollarin talous- ja sotilasavun lisäksi. Jokin aika sitten Saleh allekirjoitti miljardin dollarin asekaupat Venäjän kanssa.

Jemeniä on kutsuttu kleptokratiaksi, valtioksi jota johtavat varkaat ja joka on olemassa varkaita varten. Toinen osuva ilmaus puhuu valtiovallasta Jemenissä mafiana, jolla on omat ilmavoimat. Jokin aika sitten Yhdysvalloissa paljastui lahjusvyyhti, jossa amerikkalainen telealan yritys oli antanut huippuvirkamiehille miljoonan dollarin lahjukset. Heidän joukossaan oli presidentin poika Ahmed, jonka tämä on nimennyt vallanperijäkseen. Ahmed toimii presidentin omien erikoisjoukkojen ja tasavaltalaiskaartin komentajana ja istuu johtavan maahantuontiyrityksen johdossa. Hallinnon ja armeijan valtaeliitille on tyypillistä osallisuus johtavissa suuryrityksissä ja jonkinasteinen sukulaisuussuhde presidentti Salehiin.

Jemenin kansalaisaktiivisuus sotii vastaan YK-raportissakin esiin nousevaa mielikuvaa uskonnon ja autoritäärisen järjestelmän passivoittamista kansalaisista, joiden valtiovalta on läpeensä mätä mutta jolle ei omin ponnistuksin tehdä mitään. Länsi lähettää väärän viestin koko arabimaailmalle, kun se tukee demokratialiikkeen sijaan hallitsijaa, jonka kädet ovat tahriintuneet omien kansalaisten vereen. Al-Qaidan lyömiseksi Jemenissä tarvitaan valtiota, joka takaa kaikille kansalaisille tasaveroiset oikeudet ja käyttää kehitysmiljoonat ja öljytulot köyhyyden poistamiseen. Jemenin kaaokseen ajautumisen estäminen ja terrorismin kasvualustan kitkeminen ovat koko alueen turvallisuudelle tärkeitä tavoitteita, mutta länsi pelaa nyt korttinsa väärän miehen varaan.

Susanne Dahlgren
Akatemiatutkija
Helsingin yliopiston tutkijakollegium

Jemen, vanha ja nuori

”Vihreä kädenpuristus”. Niin nimeän mielessäni sen eleen, jolla jemeniläinen matkakumppanini tervehtii aseistettua maanmiestään auton ikkunasta tarkastuspisteellä. Kädessä on vihreitä khat-lehtiä kasvista, jonka pureskelu on päivittäinen jemeniläinen tapa, yhtä olennainen kuin meillä kahvinjuonti. Jemen on yksi harvoista maista, jossa khat ei ole laitonta, ja vaikka on kliseistä Jemenistä puhuttaessa puhua samaan hengenvetoon khatista, sen ohittaminen on mahdotonta, sillä sitä pureskellaan alati joka paikassa, takseista olohuoneisiin ja postitoimistoihin. Tarkastuspisteen ohitettuamme matkaseuralaiseni – neljä paikallisen YK:n kehitysohjelman UNDP:n työntekijää – valaisevat minua. Tässä tapauksessa kyseessä oli valtiollinen sotilas, mutta on monia alueita, joissa heimot pitävät omia tarkastuspisteitään. Valtion leivissä olevat saavat pikemminkin olla kiitollisia, jos pääsevät näistä tiesuluista läpi. Jemenissä heimot ovat vahvoilla, niillä on ylin henkinen ja usein myös juridinen valta, sillä valtion oikeuslaitos on heikko. Kansalaiset turvautuvat useimmiten heimolakiin ongelmien ratkaisussa. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta, sillä Jemenin tasavallassa vallitsee kuitenkin demokratia – ainakin noin suunnilleen.

”Ehdokkaita on kaksi, joista kumpikaan ei saa kaikkia ääniä”, joku autossa matkaavista ironisoi. Merkille pantavaa on kuitenkin, että vaikka Jemen on muita Arabian niemimaan maita – Saudi-Arabiaa, Arabiemiraatteja ja muita pienempiä öljyvaltioita – räikeästi köyhempi maa, on se silti niitä demokraattisempi. Syntyvyys on siellä maailman korkeimpia, keskimäärin kuusi lasta jokaista naista kohden. Lähes puolet väestöstä on alle 15-vuotiaita. Jemen on kuin nuori, ylpeä ja vähävarainen serkku pohattojen kyljessä. Sisäiset konfliktit ovat köyhdyttäneet maata, jolla ei ennestäänkään ollut niin paljon luonnonvaroja kuin naapureillaan.

 

Autolla etelästä

Olemme ajamassa Taizzin kaupungista Etelä-Jemenistä takaisin pääkaupunkiin Sanaa’han. Ennen vuotta 1990 maa oli kahtia jaettu. Silloin Taizz sijaitsi aivan rajan tuntumassa. Eron etelän ja pohjoisen välillä näkee yhä; edellinen on urbaanimpi, jälkimmäinen puolestaan perinteisempi. Vuonna 1994 käyty sisällissota on periaatteessa laantunut, mutta kahtiajako on yhä olemassa, joskin osin heimolinjojen häivyttämänä. Kanssamatkustajinani on kaksi jemeniläistä, japanilainen ja libyalais-suomalainen UNDP-työntekijä, jotka ovat kaikki kotimatkalla pääkaupunkiin Taizzissa vietetyn seminaarin jälkeen. Minä olen ollut mukana turistina. Ja turistiksi sanan varsinaisessa merkityksessä tunnenkin itseni ihmetellessäni asioita kuin lapsi. Kaksi viikkoani Jemenissä eivät ymmärrettävästi muuhun taivu. Olen matkaillut Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, mutta Jemen on aivan oma lukunsa. Sanaa’n vanhassa kaupungissa puuseppä pahoittelee kävijöiden vähäistä määrää. Jemenin turismi on vähentynyt länsimaalaisiin kohdistuneiden hyökkäysten takia. Meitä ei näy montaa, ja siksi tunnenkin itseni marsilaiseksi. Turvalliseksi kyllä – olenhan enemmän tai vähemmän paikallisessa seurassa enkä turistibussissa – mutta marsilaiseksi.

 

Turistin silmin

Valtaapitävän puolueen symboli on takajaloilleen noussut hevonen. Kun näen hevosen maalattuna taloihin ja kallioihin, minusta se on kuin näky suoraan Veljeni leijonamielen Nangijalasta. Kun näen vastakkaisen puolueen vastaavan symbolin eli auringon maalattuna melkein yhtä moneen paikkaan, sekin tuntuu sadulta. Presidentti Ali Abdullah Salehin kuvia on joka puolella, tienvarsien lisäksi myös pienissä kaupoissa, ja tästä olen tehnyt sen päätelmän, että presidentistä pidetään. Seuralaiseni korjaavat käsitystäni – jos haluaa perustaa kaupan, edellytyksenä on, että presidentin kuva tulee seinälle. On niin helppo nähdä pinta mutta vaikea nähdä sen alle. Koko matkan ajan minulla on turvallinen olo, jos liikenneturvallisuutta ei lasketa. Suurin osa miehistä kantaa vyöllään sapelia, mutta minulle kuitenkin vakuutetaan, että sen käyttötarkoitus on lähinnä symbolinen. Palattuani Suomeen ei mene aikaakaan kun ystäväni kertoo heidän koko UNDP-toimistonsa joutuneen evakuoiduksi määrättömäksi ajaksi huonon turvallisuustilanteen vuoksi.

 

YK ja arabimaat

UNDP on kehitystyötä, eikä se ole suoraan yhteydessä YK:n turvallisuusneuvostoon. Silti paikalliset usein yhdistävät YK:n toimet UNDP:hen, koska UNDP:n edustaja on myös YK:n pääsihteerin edustaja kussakin maassa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat koetaan arabimaissa usein Yhdysvaltojen vihamielisen politiikan välineeksi. YK:n kehitysjärjestöjen kasvava haaste arabimaissa on vakuuttaa paikallinen väestö YK:n puolueettomuudesta. Se on vaikea tehtävä. Esimerkiksi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen noin puoli miljoonaa irakilaista lasta menehtyi YK:n elintarvikkeiden ja lääkkeiden saantia rajoittaneen saarron seurauksena. Miten YK:n kehitysjärjestöt voivat vakuuttavasti tehdä työtä inhimillisen kehityksen hyväksi, kun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ovat usein ristiriidassa YK:n kehitysohjelmien kanssa? YK ei siis ole Jemenissäkään automaattisesti tervetullut. Taannoin paikallinen pommittaja oli pyrkinyt Sanaa’n UNDP-toimistoon, mutta hänet oli saatu kiinni. Jos olisin matkustanut Jemeniin paria viikkoa myöhemmin kuin matkustin, ei tämä automatka Taizziin olisi ollut ensinkään mahdollinen. Tilanne vaihtelee nopeasti.

 

Isoäidin talossa

Matkalla Sanaa’han poikkeamme valtatieltä käydäksemme Yasmeenin, erään matkaseuralaisemme, isoäidin luona. Eksymme ja kysymme neuvoa vanhalta mieheltä tien varressa. Hän vetää taskustaan kynän ja piirtää kämmeneensä kartan. Tuo ele jäi mieleen. Kartta vanhan miehen kädessä. Se tuntuu niin ystävälliseltä; piirtää nyt omaan käteensä kuulakärkikynällä kun joku tuntematon tarvitsee apua. Kartta tuntui olleen riittävän tarkka, sillä löydämme perille. Isoäidin talo sijaitsee kukkulan päällä. Näköala on jylhä. Tämä on toinen jemeniläinen koti, jossa vierailen, ja vastaanotto on jälleen lämmin. Pidän tavasta, että valtava leipä (toisinaan lettu) asetetaan keskelle ja kaikki irrottavat siitä palasia. Näin syöminen on ihmisiä kokoava tapahtuma. Pikkuruinen isoäiti katoaa huoneesta ennen kuin sisään astuu vieras mies ja minulle selitetään, että miehet ja naiset, jotka eivät ole toisilleen sukua, harvoin kohtaavat kotioloissakaan. Avioliitot ovat useimmiten vanhempien sopimia. Isoäiti ei ole iloissaan, kun lapsenlapsi kuoriutuu väljästä kaavustaan, vaikka kotona ollaankin. Kerron Yasmeenille että kun näen naisen, josta näkyy vain silmät, katseeni kiinnittyy häneen paljon enemmän kuin verhoamattomaan naiseen. Se, mikä kielletään, kiinnostaa.

”Ninja-asu”, joku irvii. ”Niin se on, että asu seksualisoi naisen, vaikka tarkoitus on päinvastainen”, Yasmeen sanoo.

 

Karu vuoristo

Matka jatkuu. Tie on hyvässä kunnossa. Joku kertoo että tämä tie on maksettu saksalaisella kehitysavulla. Maisemat vilisevät ohi. Kuolleita koiria tien varressa. Kauniita, yksityiskohtaisesti koristeltuja ovia ja ikkunoita. Aaseja. Vuoria. Kuivaa. Kuivuutta. Vastaan tulee nuoria tyttöjä kantaen vettä päänsä päällä. Muistan Taizzin hotellin kylpyammeet. Toivotaan, että sadekausi tekee tehtävänsä. Nyt tottavie tarvittaisiin sadetta. Lähestymme Sanaa’ta ja matkakumppanini soittavat UNDP:n turvallisuushenkilölle ilmoittaen, että saavumme takaisin kaupunkiin. Koko matkan ajan heidän kuuluu raportoida parin tunnin välein.

”Hello security, nyt menen syömään, nyt vessaan”, matkalaiset naureskelevat, vaikka tietävät tietenkin tarkkailun olevan heidän etunsa.

 

Walid

Istumme katuravintolassa Sanaa’ssa. Jättikala on tuotu keskelle pöytää sormin napsittavaksi, yhdistämään, kuten leipä aiemmin. Yksi pöydässä istujista on Walid Baharoon, jemeniläinen viisissäkymmenissä oleva mies, UNDP:ssä töissä hänkin. Kyselen Walidilta elämästä Jemenissä ennen ja nyt. Walid oli alun perin arkkitehti. Hän opiskeli ulkomailla ja palasi toiveikkaana Jemeniin pystyäkseen erikoistumaan köyhien asutuksen suunnitteluun. Hanke osoittautui mutkikkaaksi ja värikkäiden vaiheiden jälkeen Walid päätyi UNDP:lle töihin. Yksi näistä värikkäistä vaiheista oli työskentely ympäristötutkijana ja insinöörinä kansainvälisessä öljy-yhtiössä. Se oli pesti, jonka Walid kertoi lopettaneensa jouduttuaan kidnapatuksi kahden länsimaalaisen työntekijän kanssa. Tässä tapauksessa sieppauksen takana olivat öljy-yhtiön sivuuttamat paikalliset, jotka olivat jääneet vaille töitä.

”Meistä kolmesta vangitusta britti ja amerikkalainen pääsivät vastaanottotilaan ja saivat ruokaa. Kyllä harmitti kun minä olin kellarissa liskojen ja skorpionien kanssa. Minut kiskottiin sieltä vasta kun he tarvitsivat kunnon tulkkia”, Walid puhkuu. ”Kahden päivän päästä he suostuivat päästämään ulkomaalaiset ja seuraavana päivänä minut. Ehtona oli, että öljy-yhtiö antaisi heille kymmenen vartijan työpaikkaa. Lisäksi viranomaisten kanssa soviteltiin, että kidnappaajat eivät joutuisi ongelmiin armeijan kanssa. Jotkut Jemenissä tapahtuneista sieppauksista kestävät kuukausia ja toisinaan päättyvät verenvuodatukseen.”

Walid vaikuttaa ihmiseltä, joka löytää aina kuiville. Nykyään hän työskentelee UNDP:ssä lähinnä ihmisoikeuksiin ja vaaleihin liittyvissä kysymyksissä.

 

Ristiriitainen maa

Jemen on maailman vanhimpia sivilisaatioita. Saaban kuningatar on täältä kotoisin. Sanaa’ssa on valokuvagalleria, jossa on kuvia vanhasta kaupungista sata vuotta sitten rinnallaan kuvia, jotka esittävät samoja paikkoja nykyään. On häkellyttävää, että kuvissa ei ole juuri mitään muuta eroa kuin että toinen on mustavalkoinen ja toinen värikuva. Toisaalta, mitä on sata vuotta, kun kaupungilla on ikää 2 500 vuotta? Jemeniä leimaa sen historiallisuus. Valtiona se on kuitenkin nuori, alle parikymmentävuotias. Sekä lähi- että kaukaisempi historia on levottomuuksia täynnä. Monet länsimaat ovat sitä mieltä, että Jemenin kehitysapu pitäisi jäädyttää terrorismin vuoksi. Toiset taas sanovat, ettei kehitysapu ole palkinto vaan nimensä mukaisesti apu. Virallisesti Jemen on Yhdysvaltojen liittolainen, mutta tavallinen kansa ei tätä kantaa tue. ”Heimovalta, korruptio, fanaattisuus”, tuntuu olevan usean maltillisen jemeniläisen vastaus siihen, mitkä ovat maan suurimmat haasteet.

Teksti ja kuva Johanna Freundlich


www.undp.org.ye

Unohdettu Jemen

Valtamediaan mahtuu vain yksi konflikti kerrallaan. Nyt pitää puhua Syyriasta ja Venäjän Aleppon pommituksista. Tietenkin kynttilä pitää voida sytyttää myös Aleppon uhrien muistoksi. Sodan kauheuksia ei tule koskaan vähätellä, mutta miksi poliittiset intressit aina määräävät, mistä milloinkin puhutaan? Miksi kukaan ei ole kiinnostunut, kun Saudi-Arabia pommittaa siviilikohteita Jemenissä?

Vuodesta 2015 lähtien Jemenissä on käyty taisteluita pohjoisen huthi-kapinallisten ja etelän Adenin kaupungissa tukikohtaa pitävien presidentti Abd-Rabbuh Mansour Hadin hallituksen joukkojen välillä. Yli 10 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa taisteluissa. Huthi-kapinalliset ovat käyneet matalan intensiteetin kapinaa Jemenin hallintoa vastaan jo vuodesta 2004 lähtien, jolloin maata johti vielä pitkäaikainen presidentti Ali Abdullah Saleh. Hadi oli toiminut Salehin varapresidenttinä ennen kuin hän nousi maan johtoon vuoden 2011 kansannousun seurauksena. Tosin hänet nostivat valtaan pikemminkin USA, Saudi-Arabia ja EU kuin Jemenin kansa.

Vuoden 2015 tammikuussa huthi-kapinalliset valtasivat presidentin hallinto- ja mediarakennukset pääkaupungissa Sanaassa ja kolkuttelivat Adenin portteja etelässä. Presidentti Hadi lähti maanpakoon Saudi-Arabiaan. Maaliskuussa 2015 Saudi-Arabia aloitti liittolaistensa kanssa voimakkaat ilmaiskut hutheja ja heidän kanssaan liittoutuneen entisen presidentin Salehin joukkoja vastaan. Saudien liittolaisiin kuuluvat Egypti, Marokko, Jordania, Sudan, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatar ja Bahrain. Yhdysvallat tukee liittoumaa ja antaa ilmaiskuja varten tiedustelutietoja.

Soppaa sekoittaa kaiken lisäksi maassa aktiivisesti toimiva al-Qaida, joka käyttää tilannetta hyväkseen ottamalla alueita hallintaansa. Konfliktin sanotaan myös sisältävän alueellisen ulottuvuuden, sillä Abdul-Malik al-Huthin johtamat huthit ovat shiiamuslimeja, tosin he edustavat shiialaisuuden jemeniläistä haaraa zaidilaisuutta, joka poikkeaa esimerkiksi Iranin shiialaisuudesta.  Silti Iran tukee hutheja heikentääkseen alueellista kilpailijaansa Saudi-Arabiaa.

Monta konfliktia päällekkäin

Jemenissä on käynnissä monta konfliktia päällekkäin, kertoo Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Susanne Dahlgren. Hänen mukaansa etniset ja uskonnolliset jakolinjat ovat toissijaisia. Samalla kyseessä on paljon muutakin kuin taistelut Hadin hallintoa vastaan. Jemenissä monet eivät vastusta     hutheja lojaalisuudesta Hadin hallintoa kohtaan, vaan omista intresseistään. Dahlgren on tutkinut Jemeniä jo 1980-luvulta lähtien ja suhtautuu kriittisesti siihen vähäiseen uutisointiin, jota Jemenistä on viime aikoina esitetty:

”Jemenin sodassa on kyseessä eliitin valtataistelu. Maan annettiin luisua sotaan, kun vuonna 2011 Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja EU riensivät järjestämään huonon vallansiirron vastauksena kansannousun vaatimuksille. Tässä valtataistelussa huthit on saatu lähtemään valloittamaan alueita, missä heillä ei ole minkäänlaista kannatusta. Nämä valloitukset alueilla, joissa ihmiset vastustavat heitä, eivät ratkaise heidän todellisia ongelmiaan. Huthit edustavat maan pohjoisosien syrjittyä väestönosaa. Sodan päättymisen edellytys on, että huthit vetäytyvät omalle alueelleen ja että heidän marginalisoimisensa lopetetaan.”

Lokakuussa Saudi-Arabia iski hautajaisiin surmaten ainakin 140 ihmistä ja haavoittaen viittäsataa. Saudien ilmaiskut ovatkin usein kohdistuneet sairaaloihin, kouluihin ja toreille – eli siviileihin.

Dahlgren kuvaa entistä presidenttiä Salehia taitavaksi peluriksi, joka on vuosikymmenien ajan onnistunut ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Nykyisen presidentin hallintoa taas ei tue kukaan niin sanottua kansainvälistä yhteisöä lukuun ottamatta. Eri puolilla maata kootaan paikallishallintoa korvaamaan     valtion puuttuvaa roolia. Etelässä haaveillaan itsenäisyyden palauttamisesta.

Unohdettu sota

”Jemen on unohdettu sota. Siitä ei juuri reportaaseja tehdä. Sota kuvataan vääristäen niin, että kyseessä olisi vain saudien ja Iranin välinen konflikti tai sijaissota (proxy war). Taustalla on Saudi-Arabian valtapyrkimykset pitää Jemeniä marionettihallituksena. Se ei ole siinä koskaan onnistunut, mutta jaksaa aina yrittää. Iran ei osallistu sotimiseen Jemenissä, vaikka saudit näin perustelevat omaa osallisuuttaan.”

Vaikka saudit liittolaisineen ovat tietenkin virallisesti vastuussa pommituksista, taustalla operaatioiden komentokeskuksessa ovat mukana USA:n ja Britannian sotilasviranomaiset. Rauhannobelisti presidentti Barack Obaman hallinto on myynyt aseita Saudi-Arabialle 115 miljardin dollarin edestä virkakautensa aikana. Toisin kuin Ruotsi, joka on linjannut saudit asekauppansa ulkopuolelle, myös Suomi on vienyt maahan muun muassa kranaatinheittimiä 50 miljardin dollarin edestä. Saudi-Arabia oli vuonna 2014 Suomen toiseksi suurin asevientikumppani.

Vaikka Yhdysvallat on itkenyt krokotiilinkyyneleitä siviileihin kohdistuneiden ilmaiskujen vuoksi, USA:n ja Saudi-Arabian vuonna 1945 amerikkaisen sota-aluksen kannella solmittu erityissuhde tuskin on siviiliuhrien vuoksi katkolla. Terrorismin vastaisen sotansa nimissä USA tappoi miehittämättömien lennokkien iskuissa enemmän siviilejä vuonna 2014 kuin al-Qaida. Yhdysvallat ja Egypti, joka saa huomattavan määrän valtion tuloistaan Suezin kanavamaksuista, ovat huolestuneita strategisesti merkittävästä Bab al-Mandabin salmesta, jonka kautta suuri osa maailman rahtiliikenteestä pääsee Suezin kanavalle. Tämän ei haluta joutuvan Iranin valtapiiriin. Huthit ovat viime aikoina antaneet ymmärtää, että he kykenevät pysäyttämään liikenteen.

”Kyseessä on myös koko Lähi-idän alueen voimatasapaino ja Yhdysvaltojen intressi ylläpitää vakautta demokratian edistämisen sijaan. USA tukee Egyptissä al-Sisin hallintoa, Saudi-Arabiaa ja tietysti Israelia. Edelleen Yhdysvallat pitää Jemenissä toimivaa al-Qaidaa vaarallisimpana terrorisoluna ja jatkaa miehittämättömien lennokkien iskuja, joiden uhreina on pääasiassa siviilejä. Jemenin sisällissota on alistettu näille ’tärkeämmille asioille’. Samalla Jemenissä köyhä kansa, joka on jo pitkään ollut vailla hyvää hallintoa, vajoaa yhä syvempään humanitaariseen katastrofiin.”

Teksti: Karim Maiche
Kuva: Susanne Dahlgren