Avainsana-arkisto: Jemen

Jemenissä rakennetaan samalla kun sota tuhoaa elinkeinot


Jemenin konflikti alkoi sisällissotana, johon ulkovallat puuttuivat. Onko maahan mahdollista saada rauha?

Sota Jemenissä siirtyy pian neljännelle vuodelleen. Ongelmat Jemenin maaperällä alkoivat, kun huthi-liikkeenä tunnetut pohjoisen vuoristoseudun taistelijat valloittivat pääkaupunki Sanaan ja karkottivat presidentti Abdrabbu Mansur Hadin maanpakoon. Sanaan valtaus oli mahdollista sen jälkeen, kun huthit tekivät strategisen liiton aiemman vihollisensa, entisen presidentti Ali Abdullah Salehin kanssa. Saleh oli joutunut luovuttamaan asemansa varapresidentti Hadille arabikevään kansannousun seurauksena.

Huthien vallankaappaus sai tukea pohjoisen heimoilta, joiden suhde entiseen presidenttiin on ollut vuosikymmenten ajan vahva. Sen sijaan maan länsiosassa ja idässä sekä entisen itsenäisen valtion muodostaneessa etelässä ei vuoriston kouluttamattomien miesten valtaannousua hyväksytty.

Alusta lähtien oli selvää, että Salehin ja huthien liitto on taktinen eikä perustu yhteiseen poliittiseen näkemykseen. Vanha kettu Saleh laittoi vastustajansa pelaamaan toisiaan vastaan. Siksi oli nähtävissä, että huthien valloitusretki tulee saamaan rajun vastaiskun. Sota syttyi maaliskuussa 2015, kun huthien joukot vyöryivät kohti etelän Adenia. Pian Jemenin ikuinen ongelmanaapuri Saudi-Arabia puuttui sotaan. Vaikka Saleh luuli sodan olevan huthien loppu, onnistuivat nämä päinvastoin vahvistamaan asemaansa. Huthien tuhoutumisen sijaan Saleh itse sai nähdä valtapelinsä kääntyvän itseään vastaan. Huthit surmasivat hänet viime joulukuussa.

SAUDI-ARABIA PUUTTUU PELIIN

Saudi-Arabialle on kautta vuosien ollut tärkeää, että naapuri Jemenissä on sille lojaali hallitsija. Vahvistaakseen asemaansa Arabian niemimaan johtavana valtiona se on käyttänyt sekä keppiä että porkkanaa muun muassa pitämällä jemeniläisiä heimojohtajia palkkalistoillaan. Huthien sotajoukkojen vyöryessä kohti Adenia nähtiin Riadissa mahdollisuus puuttua sotilaallisesti naapurimaan tilanteeseen. Laillisuuden kaapuun hyökkäys saatiin puettua, kun presidentti Hadi esitti arabimaiden koalitioille kutsun puuttua Jemenin sisällissotaan.

Sodan arkkitehtina Riadissa on pidetty puolustusministeri ja sittemmin kruununprinssi Muhammad Bin Salmania, lempinimeltään MBS. Jemenin operaation piti olla ohi muutamassa viikossa ja sen tarkoitus oli osoittaa MBS:n vastustajille kuningashuoneen sisällä nuorehkon prinssin kyvykkyys johtaa maata. Sen sijaan Saudi-Arabia on juuttunut huippukalliiseen sotaan, jossa sen tekemät ilmapommitukset nousevat jatkuvasti otsikoihin siviiliuhrien takia. Varsinaista sotilaallista menestystä koalition puolelta on nähty vain silloin, kun paikallisesti muodostetut aseelliset ryhmät, puolustuskomiteat, ovat vallanneet alueitaan takaisin. Näitä ryhmiä on taisteluissa tukenut Yhdistyneiden arabiemiirikuntien liiton maavoimat, joka on myös kouluttanut sotilaallisesti kokemattomia paikallisjoukkoja.

Jemenin sota on tuottanut suunnatonta kärsimystä koko väestölle. Parannettavissa olevat kulkutaudit kuten kurkkumätä ja kolera ovat lähteneet leviämään, ja saudien ylläpitämä satamien ja lentokenttien saarto on saanut ruoka- ja lääketarvikekuljetukset keskeytymään. Reilut kaksi kolmannesta väestöstä on nälkäavun varassa. YK:n mukaan Jemenissä koetaan aikakautemme laajin humanitaarinen katastrofi.

Kolmivuotinen sota on tuonut esiin muutakin, muun muassa sen, kuinka vahva arabikevään 2011 kansanliike korruptoitumattoman hallinnon puolesta on Jemenissä. Tämän liikkeen syrjäyttäminen vuonna 2011 länsimaiden ja Persianlahden maiden johdolla tehdyssä sopimuksessa loi sen poliittisen tilanteen, josta syöksykierre sotaan alkoi. Sopimuksen seurauksena Saleh luovutti presidentinpaikkansa varapresidentti Hadille, mutta sai jäädä mukaan politiikkaan ja pitää valtion varoista anastamansa miljoonat.

SODAN VARJOSSA

Miltä sodan runtelemassa Jemenissä näyttää kadunmiehen ja -naisen näkökulmasta? Ruuan ja veden saanti on paikoin vaikeaa ja ihmiset joutuvat nojautumaan sukulais- ja naapuruusverkostoihin selviytyäkseen. Kadulla kerjäävien määrä on moninkertaistunut. Jatkuvat sähkökatkot tekevät elämän vaikeaksi tukahduttavassa kuumuudessa. Monet sairaalat on joko pommitettu tai ne ovat joutuneet supistamaan toimintaansa muun muassa sähkönsaannin ongelmien takia. Maaseudun alueilla, joilla amerikkalaiset jahtaavat jihadisteja, eletään jatkuvan pelon vallassa: milloin virhelaukaus osuu meidän taloon?

Etelän liikkeen naiset haluavat saada takaisin oikeutensa, jotka Jemenien yhdistyminen 1990 tuhosi. © SUSANNE DAHLGREN 2013

Huolimatta pommituksista alkoi Sanaassa uusi kouluvuosi tämän vuoden syyskuun alussa. Hadin julistamassa väliaikaisessa pääkaupungissa Adenissa sen sijaan ei kouluihin päästy palaamaan – siitä huolimatta, että taistelut kaupungissa päättyivät jo kesällä 2015. Syynä olivat mielenosoitukset Hadin epäonnistunutta hallintoa kohtaan.

Protestit saivat kansan kaduille sen jälkeen, kun valuutta Jemenin rial nytkähti rajusti alaspäin. Sodan alkuun verrattuna valuutta on menettänyt jopa puolet arvostaan. Kun julkisen sektorin työntekijät, joita Jemenissä on enemmistö palkansaajista, ovat jo kahden vuoden ajan turhaan odottaneet palkkojaan, voi ymmärtää kansalaisten suuttumuksen. Samanaikaisesti Hadin hallinnon omat virkamiehet ovat osoittaneet, kuinka pääministerin ympärillä pyörii laaja korruptiopiiri.

Saudi-Arabia väittää käyvänsä sotaa palauttaakseen Hadin valtaan ja pysäyttääkseen Iranin vaikutusvallan kasvun. Kolmen vuoden aikana se on saanut aikaan ensinnäkin sen, että Hadin kannatuspohja maan sisällä on kadonnut olemattomiin, ja toiseksi Iranin todellisen avun hutheille. Iranin toimittamilla ohjuksilla on ammuttu kohti Riadin lentokenttää ja uhattu Abu Dhabin pommittamista. Eristettyään huthit kansainvälinen yhteisö on ajanut heidät Iranin syliin. Jemenissä ei Iranilla ole kannatusta, ja muutenkin jemeniläiset näkevät sodan omien tavoitteittensa kautta. Viime kädessä yksikään sisällissodan osapuoli ei halua ulkovaltoja sanelemaan poliittisia valintojaan.

Vaikka sota nousee otsikoihin vain saudien epäonnistuneiden ilmapommitusten, koleraepidemian ja al-Qaidan iskujen takia, tapahtuu maan sisällä positiivisiakin asioita. Yksi näistä on idässä sijaitsevan Maribin kaupungin nousu kukoistukseen. Kaupunki on onnistunut luomaan työpaikkoja ja vaurautta, eikä pelkästään käyttämällä sotataloutta hyväkseen. Vapauduttuaan taisteluista hutheja vastaan kaupungin kuvernööri onnistui irrottautumaan myös presidentti Hadin huonosta hallinnosta. Kaupungin turvallinen ilmapiiri houkuttelee investointeja.

Varsinkin etelän kaupunkeja piinaavat turvallisuusongelmat. Vaikka jihadistit ovat aseveljiä taistelussa hutheja vastaan, on al-Qaida suunnannut valtaosan iskuistaan liittolaisiaan vastaan. Jemeniläiset selittävät tämän sillä, että entinen presidentti Saleh lähipiireineen on kautta vuosien ollut tunnettu al-Qaidan iskujen tilaajana. Salehin kuoleman jälkeen iskujen määrä onkin romahtanut mutta ei kokonaan loppunut. Terrori-iskut voidaan nähdä sodankäynnin muotona osana konfliktia.

KANSANNOUSU JATKUU

Jemenin kansannousu arabikeväänä 2011 oli yksi arabimaiden suurimpia. Ulkovaltojen luoma mätä kompromissi Salehin kanssa saman vuoden lopulla ei ole lannistanut vihaista kansaa. Osaltaan myös huthien kansannousu on osa arabikevään liikehdintää, vaikka sen tausta on vuosikymmenen takaisissa tapahtumissa maan pohjoisosassa. Huthit kokosivat voimansa alueidensa marginalisointia ja alueelle pesiytynyttä äärisunnalaisuuden nousua vastaan. Toisella puolella maata, entisen Etelä-Jemenin alueella, puolestaan 2000-luvulla alkanut kansannousu Sanaan hallintoa vastaan on sekin vain kiihtynyt sodan oloissa.

Jemenien yhdistyminen toteutettiin vuonna 1990 ilman suurempia suunnitelmia ja pian etelän väki sai huomata, kuinka heidän elinkeinonsa ja maaomaisuutensa joko tuhottiin tai jaettiin Sanaan eliitin kesken. Ensimmäinen sisällissota käytiin jo 1994, ja sen jälkeen on etelän ihmisten syrjintä julkisissa viroissa ja armeijassa tullut järjestelmälliseksi. Vuonna 2007 joukko armeijasta erotettuja upseereita perusti Etelän liikkeen, jota jemeniläiset kutsuvat nimellä hirak, liike. Liike ajaa etelän itsenäisyyden palauttamista.

Oman valtion kannatus on sodan oloissa laajentunut valtavasti; Sanaan alaisuuteen ei haluta, oli maan johdossa sitten huthit tai Hadi. Liike suhtautuu nostalgisesti Etelä-Jemenin aiempiin saavutuksiin koulutuksen, terveydenhoidon ja kulttuurielämän aloilla. Naisten korostunut asema yhteiskunnan eri sektoreilla on myös asia, joka halutaan takaisin. Viime vuonna perustettu Etelän siirtymäkauden neuvosto yhdistää poliittisia voimia sulttaaneista sosialisteihin ja kokoaa hirakia laajemmin eri poliittisia voimia. Se vaatii öljytulojen käyttöä köyhyyden poistamiseen, rehtiä hallintoa ja tasaveroista kansalaisuutta. Etelä-Jemeniä leimannutta yksipuoluevaltaa ei haluta takaisin. Liikkeen tavoitteena on pitää myös kenraalit, heimojohtajat ja uskonmiehet politiikan ulkopuolella.

MITEN LOPPU SODALLE?

Johtavat länsimaat ovat asettuneet Saudi-Arabian tueksi Jemenin pommittamisessa kivikaudelle. Tutkijat ovat osoittaneet, että pommituksen kohteeksi on järjestelmällisesti joutunut siviilikohteiden lisäksi historiallinen kulttuuriperintö ja maanviljelys. Saudiprinssin vierailut Yhdysvaltoihin ja Britanniaan ovat tuoneet mukanaan sopimuksia, joiden turvin saudien puuttuminen Jemenin asioihin sinetöitiin vuosikymmeniksi eteenpäin. Ulkovaltojen ylimielisyys tuli esiin myös Yhdysvaltain entisen Jemenin-suurlähettilään vaatimuksessa, että Jemenin tulee hyväksyttää poliittiset ratkaisunsa nk. kvintetin jäsenmailla, joihin muun muassa Saudi-Arabia kuuluu.

Länsivallat ja niiden mukana Suomi tukevat kestämätöntä ratkaisua Jemenin konfliktiin. Jemeniläisten tulee saada itse valita tiensä. Etelän maakunnissa on voimakas halu palauttaa valtiollinen itsenäisyys. Hutheilla on oikeus rakentaa asuinalueitaan ilman äärisunnalaista häirintää. Maa voitaisiin tilapäisesti jakaa neljään sektoriin ja pääkaupunki siirtää väestömäärältään suurimpaan Ta’izzin kaupunkiin. Huthien suostumiselle rauhanprosessiin voisi olla hyvä porkkana, että he saavat jäädä Sanaahan. Etelän alueet voitaisiin puolestaan laittaa Etelän siirtymäkauden neuvoston hallintaan. Neljännen vyöhykkeen muodostaisi Marib, jälleenrakennuksen lippulaiva ja esimerkki muille.

Maanpaossa saudiarabialaisessa palatsissa istuva presidentti Hadi olisi hyvä ohjata eläkkeelle ja aloittaa kansainvälisten järjestöjen koordinoima jälleenrakennus. Sodan tämän hetken kuumin taistelurintama, Hodeidan satamakaupunki, kannattaisi antaa YK:n hallintaan, josta apu tasapuolisesti ohjattaisiin eri puolille maata. Luomalla työpaikkoja saadaan säännöllisen palkkatulon houkuttelemat asemiehet jättämään sotilaallisten ryhmien rivit. Kun jälleenrakennus on luonut riittävästi vakautta ja kansalaisyhteiskunta uudelleen järjestynyt, voitaisiin vaaleja alkaa suunnitella. Aseiden myynnin sijaan Suomi voisi tarjota sovittelutaitojaan jemeniläisten hädän lopettamiseksi.

Susanne Dahlgren
Kirjoittaja on seurannut Jemenin politiikkaa usean vuosikymmenen ajan.

Artikkeli on alun perin julkaistu AKYS-tiedotteessa 2/2018, joka ilmestyi Rauhan Puolesta 5/2018 -lehden välissä.

Pääkuva:
Etelä-Jemenin itsenäisyysliikkeen mielenosoitus Adenin paraatiaukiolla. Katsomon paikat oli varattu naisille.
© SUSANNE DAHLGREN 2013

Unohdettu Jemen

Valtamediaan mahtuu vain yksi konflikti kerrallaan. Nyt pitää puhua Syyriasta ja Venäjän Aleppon pommituksista. Tietenkin kynttilä pitää voida sytyttää myös Aleppon uhrien muistoksi. Sodan kauheuksia ei tule koskaan vähätellä, mutta miksi poliittiset intressit aina määräävät, mistä milloinkin puhutaan? Miksi kukaan ei ole kiinnostunut, kun Saudi-Arabia pommittaa siviilikohteita Jemenissä?

Vuodesta 2015 lähtien Jemenissä on käyty taisteluita pohjoisen huthi-kapinallisten ja etelän Adenin kaupungissa tukikohtaa pitävien presidentti Abd-Rabbuh Mansour Hadin hallituksen joukkojen välillä. Yli 10 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa taisteluissa. Huthi-kapinalliset ovat käyneet matalan intensiteetin kapinaa Jemenin hallintoa vastaan jo vuodesta 2004 lähtien, jolloin maata johti vielä pitkäaikainen presidentti Ali Abdullah Saleh. Hadi oli toiminut Salehin varapresidenttinä ennen kuin hän nousi maan johtoon vuoden 2011 kansannousun seurauksena. Tosin hänet nostivat valtaan pikemminkin USA, Saudi-Arabia ja EU kuin Jemenin kansa.

Vuoden 2015 tammikuussa huthi-kapinalliset valtasivat presidentin hallinto- ja mediarakennukset pääkaupungissa Sanaassa ja kolkuttelivat Adenin portteja etelässä. Presidentti Hadi lähti maanpakoon Saudi-Arabiaan. Maaliskuussa 2015 Saudi-Arabia aloitti liittolaistensa kanssa voimakkaat ilmaiskut hutheja ja heidän kanssaan liittoutuneen entisen presidentin Salehin joukkoja vastaan. Saudien liittolaisiin kuuluvat Egypti, Marokko, Jordania, Sudan, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Qatar ja Bahrain. Yhdysvallat tukee liittoumaa ja antaa ilmaiskuja varten tiedustelutietoja.

Soppaa sekoittaa kaiken lisäksi maassa aktiivisesti toimiva al-Qaida, joka käyttää tilannetta hyväkseen ottamalla alueita hallintaansa. Konfliktin sanotaan myös sisältävän alueellisen ulottuvuuden, sillä Abdul-Malik al-Huthin johtamat huthit ovat shiiamuslimeja, tosin he edustavat shiialaisuuden jemeniläistä haaraa zaidilaisuutta, joka poikkeaa esimerkiksi Iranin shiialaisuudesta.  Silti Iran tukee hutheja heikentääkseen alueellista kilpailijaansa Saudi-Arabiaa.

Monta konfliktia päällekkäin

Jemenissä on käynnissä monta konfliktia päällekkäin, kertoo Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Susanne Dahlgren. Hänen mukaansa etniset ja uskonnolliset jakolinjat ovat toissijaisia. Samalla kyseessä on paljon muutakin kuin taistelut Hadin hallintoa vastaan. Jemenissä monet eivät vastusta     hutheja lojaalisuudesta Hadin hallintoa kohtaan, vaan omista intresseistään. Dahlgren on tutkinut Jemeniä jo 1980-luvulta lähtien ja suhtautuu kriittisesti siihen vähäiseen uutisointiin, jota Jemenistä on viime aikoina esitetty:

”Jemenin sodassa on kyseessä eliitin valtataistelu. Maan annettiin luisua sotaan, kun vuonna 2011 Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja EU riensivät järjestämään huonon vallansiirron vastauksena kansannousun vaatimuksille. Tässä valtataistelussa huthit on saatu lähtemään valloittamaan alueita, missä heillä ei ole minkäänlaista kannatusta. Nämä valloitukset alueilla, joissa ihmiset vastustavat heitä, eivät ratkaise heidän todellisia ongelmiaan. Huthit edustavat maan pohjoisosien syrjittyä väestönosaa. Sodan päättymisen edellytys on, että huthit vetäytyvät omalle alueelleen ja että heidän marginalisoimisensa lopetetaan.”

Lokakuussa Saudi-Arabia iski hautajaisiin surmaten ainakin 140 ihmistä ja haavoittaen viittäsataa. Saudien ilmaiskut ovatkin usein kohdistuneet sairaaloihin, kouluihin ja toreille – eli siviileihin.

Dahlgren kuvaa entistä presidenttiä Salehia taitavaksi peluriksi, joka on vuosikymmenien ajan onnistunut ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella. Nykyisen presidentin hallintoa taas ei tue kukaan niin sanottua kansainvälistä yhteisöä lukuun ottamatta. Eri puolilla maata kootaan paikallishallintoa korvaamaan     valtion puuttuvaa roolia. Etelässä haaveillaan itsenäisyyden palauttamisesta.

Unohdettu sota

”Jemen on unohdettu sota. Siitä ei juuri reportaaseja tehdä. Sota kuvataan vääristäen niin, että kyseessä olisi vain saudien ja Iranin välinen konflikti tai sijaissota (proxy war). Taustalla on Saudi-Arabian valtapyrkimykset pitää Jemeniä marionettihallituksena. Se ei ole siinä koskaan onnistunut, mutta jaksaa aina yrittää. Iran ei osallistu sotimiseen Jemenissä, vaikka saudit näin perustelevat omaa osallisuuttaan.”

Vaikka saudit liittolaisineen ovat tietenkin virallisesti vastuussa pommituksista, taustalla operaatioiden komentokeskuksessa ovat mukana USA:n ja Britannian sotilasviranomaiset. Rauhannobelisti presidentti Barack Obaman hallinto on myynyt aseita Saudi-Arabialle 115 miljardin dollarin edestä virkakautensa aikana. Toisin kuin Ruotsi, joka on linjannut saudit asekauppansa ulkopuolelle, myös Suomi on vienyt maahan muun muassa kranaatinheittimiä 50 miljardin dollarin edestä. Saudi-Arabia oli vuonna 2014 Suomen toiseksi suurin asevientikumppani.

Vaikka Yhdysvallat on itkenyt krokotiilinkyyneleitä siviileihin kohdistuneiden ilmaiskujen vuoksi, USA:n ja Saudi-Arabian vuonna 1945 amerikkaisen sota-aluksen kannella solmittu erityissuhde tuskin on siviiliuhrien vuoksi katkolla. Terrorismin vastaisen sotansa nimissä USA tappoi miehittämättömien lennokkien iskuissa enemmän siviilejä vuonna 2014 kuin al-Qaida. Yhdysvallat ja Egypti, joka saa huomattavan määrän valtion tuloistaan Suezin kanavamaksuista, ovat huolestuneita strategisesti merkittävästä Bab al-Mandabin salmesta, jonka kautta suuri osa maailman rahtiliikenteestä pääsee Suezin kanavalle. Tämän ei haluta joutuvan Iranin valtapiiriin. Huthit ovat viime aikoina antaneet ymmärtää, että he kykenevät pysäyttämään liikenteen.

”Kyseessä on myös koko Lähi-idän alueen voimatasapaino ja Yhdysvaltojen intressi ylläpitää vakautta demokratian edistämisen sijaan. USA tukee Egyptissä al-Sisin hallintoa, Saudi-Arabiaa ja tietysti Israelia. Edelleen Yhdysvallat pitää Jemenissä toimivaa al-Qaidaa vaarallisimpana terrorisoluna ja jatkaa miehittämättömien lennokkien iskuja, joiden uhreina on pääasiassa siviilejä. Jemenin sisällissota on alistettu näille ’tärkeämmille asioille’. Samalla Jemenissä köyhä kansa, joka on jo pitkään ollut vailla hyvää hallintoa, vajoaa yhä syvempään humanitaariseen katastrofiin.”

Teksti: Karim Maiche
Kuva: Susanne Dahlgren