Avainsana-arkisto: ilmastonmuutos

Työpaikkojen rauhantoimikunta: Puolitoista astetta

Eduskuntapuolueet kokoontuivat lokakuussa turisemaan säistä ja ilmasta ns. pyöreän pöydän ääreen juuri ilmestyneen ilmastonmuutosraportin (IPCC) vuoksi. Teknis-ekonominen politiikka ei ole kyennyt kasvattamaan turvallisuutta ja rakentamaan luottavaista tulevaisuutta. Tulos on nähtävissä ympärillämme.

Pitkään kehittynyt ja nopeasti kiihtyvä ilmastonmuutos järkyttää asiantuntijoita. Ympäristöekonomian professorin Markku Ollikaisen mukaan hiilen tuotannosta luopuminen on faktaa. On poljettava turpeentuotanto suohon, mihin riittää liikenteen päästöjen puolitus vuoteen 2030 mennessä? Risukasojen toimittaminen prosessiin loppuu ja järvien ruskettumisen edistäminen estyy. Turpaan tulee peruskansalaiselle, jolla lämpö nousee energialaskun lihoessa vuosirenkaiden tapaan, vaikka haalea vesi kiertää jo nyt pattereissa. Saanhan anteeksi, jos en lentele Acapulcoon taikka Mallorcalle ja voin lisätä lämpöä vaikka vain muutaman asteen? Kohdistuuko ilmastonmuutoksen hidastaminen ja kustannusten nousu tasapuolisesti kansalaisiin? Onko valinnoilla todella väliä vai annetaanko toisten jatkaa kuten ennenkin? Miten tasapuolinen maamme on ja toteutuuko kohtuullisuus ihmisten kantokyvyn mukaisesti, vaikka pieni ryhmä ei halua tinkiä omistaan yhtään? Onko sivistyksellä vaikutusta ja kaskeavatko yhteiskunta- ja humanistiset tieteet alaa ekonomialta ja tekniikalta?

Ilmasta käsin Suomen maanpinta näyttää mosaiikkiselta ja suuriakin alueita puhkovat teollista tuotantoa ruokkivat suonet. Taiteella ja kulttuurilla on esi-isiemme aikoina ollut vahva vaikutus ihmisiin luonnon avulla. Tutkija Heikki Simola innostaa tekemään havaintoja ympäristön muutoksista. Meidän tulisi ottaa kantaa paljon voimakkaammin myös tarpeeksi laajojen alueiden rauhoittamiseksi kaikelta tehohyödyntämiseltä, jota hoidoksi ei voi kutsua. Monimuotoisuus katoaa ja luonnollinen kiertokulku häiriintyy. Hiilinielujen kyky sitoa hiilidioksidia on vaikuttava. Väitetään esimerkiksi, että Brasilian sademetsien monimuotoinen luonto runsaine eläin- ja kasvilajeineen käyttää sen hiilidioksidin minkä se tuottaa. Suurena uhkana on kuitenkin luonnonmetsien muokkaaminen, joka nykyisellä hakkuutahdilla aiheuttaa katastrofin kymmenen vuoden sisällä.

Todellisuuden fraasit ja teot ovat kuin satujen ihmeellisestä maailmasta ja sen havaitseminen on lisännyt kehonlämpöä tekstin aikana ehkä puolellatoista asteella.

 Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.

Kolumni: Kohti turvallisuus­poliittisia vaaleja

Ensi kevään eduskunta- ja EU-vaaleissa turvallisuuspolitiikka nousee väistämättä esiin, mutta näkökulmien pohtimisen voi hyvin aloittaa jo nyt. Esimerkiksi Venäjän sotilaallisesta voimasta tai Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta huolestuneille vaalit ovat loistava mahdollisuus: vaatimalla fossiilisista polttoaineista luopumista ja uusiutuvan energian käytön ripeää lisäämistä annetaan öljytuloistaan riippuvaisille autoritaarisille valtioille konkreettinen isku. Samalla toki vastataan myös maailman suurimmaksi turvallisuusuhaksi muodostuneen ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Mahdollisuuksia tarjoutuu myös niille, joiden ensisijainen murhe on pakolaisten määrän kasvu tai Afrikan väestöräjähdys. Ilmastonmuutoksen vastaisella työllä voidaan vaikuttaa näihinkin ilmiöihin, mutta muutakin on tehtävissä. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen sekä naisten koulutus ja tasa-arvon lisääminen ovat tutkitusti tehokkaita keinoja vähentää hankittavien lasten määrää. Kehitysavun lisäämistä on siis helppo perustella.

Suomi voi tehdä osansa pakolaisten määrän rajoittamisessa myös lopettamalla asekaupan sotaa käyviin ja ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Vähintään yhtä olennaista on hankkiutua eroon liittosuhteista, joiden yhden ulottuvuuden muodostaa valmistautuminen kaukomailla tehtäviin ilmaiskuihin. Humanitarismin ja kriisinhallinnan nimissä tehdyt pommitukset ovat säännönmukaisesti osoittautuneet osaksi raaka-aineiden hallinnasta käytyä sotaa, eikä ohjuksia ja liitopommeja kantavien suomalaiskoneiden ilmatankkausvalmiuden harjoittelemisella ole tekemistä Suomen alueen puolustamisen kanssa. Kaikkia maailman kriisejä emme varmasti voi ratkaista, mutta voimme omalta osaltamme olla pahentamatta niitä.

Näiden ilmeisimpien näkökulmien ohella esille nousee varmasti muitakin politiikan hahmottamisen tapoja. Viholliskuviin nojaava retoriikka on vanha mutta edelleen ahkerasti käytetty keino yhteenkuuluvuuden tunteen luomiseksi yhteiskunnissa, jotka natisevat liitoksissaan eriarvoisuuden kasvun seurauksena. Suomessa tämä on tarkoittanut puhetta muun muassa varastelevista kasakoista, vääräuskoisista maahanmuuttajista sekä työhaluttomasta ja moraaliltaan turmeltuneesta köyhälistöstä. 2020-luvun häämöttäessä meidän voi toivoa ja edellyttää pystyvän parempaankin.

Raimo Pesonen
Kirjoittaja on musisoiva kirjailija.

 

 

Laustin medianurkka: Journalismin rooli planeettamme kriisissä

Saammeko uutiskanavilta totuudellista kuvaa maailman tilasta? Yksi valtamedian pahimmista laiminlyönneistä on planeettamme ja kulttuurimme kestämättömyyden analysoiminen. Uutisanalyysit keskittyvät enimmäkseen päivänpolitiikan turruttaviin kuvioihin. Ajankohtaisohjelmatkin keskittyvät enimmäkseen lyhytnäköisiin poliittisiin erimielisyyksiin. Kesän helleaallot toivat toki uutisiin pohdintaa ilmastonmuutoksesta, mutta sen suhteuttaminen talousjärjestelmän realiteetteihin jäi enimmäkseen puutteelliseksi.

Kokonaiskuvaan lähitulevaisuuden ongelmista ei pyritä. Esimerkiksi valtioiden velkaantuminen nähdään huolestuttavana ilmiönä, mutta sitä ei yhdistetä historiallis-ekologisiin puitteisiin. Maailman talouksien velkaantumisen historiaa tutkinut radikaali amerikkalainen antropologi David Graeber yhdistää kysymyksen koko kulttuurimme tulevaisuuteen: ”Sanoessamme, että globaalisen velan tasot alinomaa kasvavat, itse asiassa sanomme, että kollektiivisesti ihmiset lupaavat toisilleen tuottaa tulevaisuudessa entistäkin enemmän tuotteita ja palveluita kuin nykyään. Mutta nykyisetkin tasot ovat selvästi kestämättömät. Juuri ne ovat tuhoamassa planeettaa kasvavalla vauhdilla.”

Graeber huomauttaa, että vallankäytön yläpäässäkin on alettu myöntää, että jonkinlainen velkojen anteeksianto käy ennen pitkää väistämättömäksi. Todellinen poliittinen mittelö tullaan käymään siitä, minkä muodon anteeksianto saa. Graeber kysyy, eikö olisi mielekästä tarttua samanaikaisesti molempiin ongelmiin, velkaan ja työhön.

Näin Graeber: ”Miksi emme panisi toimeen maapallonlaajuista velkojen mitätöimistä niin laajassa mitassa kuin mahdollista ja yhdistäisi sitä työtuntien massiiviseen vähentämiseen: ehkä nelituntinen päivä ja taattu viiden kuukauden loma? Tämä ei kenties ainoastaan pelastaisi planeettaa vaan (koska eiväthän kaikki istuisi joutilaina uusien vapaa-ajan tuntien aikana) saisi meidät muuttamaan peruskäsityksiämme siitä, mitä uutta arvoa tuottava työ voisi itse asiassa olla.”

Tällaiseen tulevaisuuteen on varmaankin vielä vaarallisen pitkä ja vaivalloinen matka, eikä journalismin pysähtyneisyys vauhtia lisää. Muutaman vuoden takainen occupy-liike sai kuitenkin ahdistustensa vallassa eläneet ihmiset unelmoimaan luovemmasta ja mielekkäämmästä elämästä. Graeber korostaa, että parempaan elämään tähtäävien menetelmien on jo kuvastettava haluamaamme yhteiskuntaa. Hän kirjoittaa: ”Ihmisen mielikuvitus kieltäytyy itsepintaisesti kuolemasta. Ja hetkellä, jolloin huomattava määrä ihmisiä katkaisee kollektiivista mielikuvitusta estäneet kahleensa, syvällekin juurtuneet olettamukset siitä mikä on poliittisesti mahdollista ja mikä ei voivat murentua hetkessä. Näin on käynyt ennenkin.”

Valitettavasti suurin osa maailman johtajista on kadottanut mielikuvituksensa. Sen sijaan, että pohdittaisiin maailmamme selviytymistä ekologisesta tuhosta, miljardeja työnnetään aseteollisuudelle. Suomessakin on valmistauduttu miljardihankkeisiin, vaikka kukaan ei ole käsittääkseni järkeenkäyvästi yrittänyt perustella, miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen.

Tavallisten ihmisten mielikuvitus riittää ymmärtämään, mistä päivänpolitiikassa on kysymys. Brittiläinen tietokirjailija ja mediatutkija Dan Hind toteaa, että ihmisten elämänkokemus saa heidät ymmärtämään, että nykyinen politiikka ja talouselämä palvelevat vähemmistön etuja. Kansalaiset voivat äänestää vaaleissa ja valita kulutustottumuksiaan, mutta elämän laajemmasta sisällöstä päätetään ihmisten vaikutusvallan ulkopuolella. Hind toteaa, että markkinoiden palvonta ja asiantuntijoiden keskeinen rooli saavat ihmiset tuntemaan itsensä yhteiskunnallisten prosessien sivustakatsojiksi.

Journalistien tulisi hakeutua tämän pysähtyneisyyden ulkopuolelle, etsiä vaihtoehtoisia sosiaalisia prosesseja ja tutkailla unohdettuja vaihtoehtoja. On kysyttävä, miksi ihmiset eivät muka kykenisi muodostamaan omaehtoisia päätöksentekoelimiä. Journalistin jokapäiväisen elämänkokemuksen rajoissa on kuitenkin vaikea ymmärtää sitä ahdistusta, jota ihmiset voimattomuudessaan tuntevat. Silloin tällöin sosiaaliset purkaukset pakottavat toimittajatkin miettimään vaihtoehtoja. Monet toimittajat seurasivat hämmentyneinä vuoden 2011 indignados- ja occupy-liikkeitä, mutta ymmärsivät pian sitä vapauden huumaa, jota arkielämän ulkopuolella syntynyt joukkoliike osanottajissaan synnytti. Hindin mukaan nämä monissa maissa puhjenneet joukkoliikkeet osoittivat vaikuttavaa toimintakykyä, kunhan ihmiset ensin olivat kyenneet kommunikoimaan ennakkoluulottomasti toistensa kanssa. He ottivat itsensä vakavasti. Erimielisyyksien ei annettu muuttua aseiksi toisia vastaan. Monimutkaiset väittelyt eivät johtaneet valtataisteluihin vaan ne antoivat tilaa uusille oivalluksille siitä, miltä todella vapaa yhteiskunta voisi tuntua.

Hind huomauttaa, että aikamme yhteiskunnissa on runsaasti organisaatioita, joissa samansuuntaisesti ajattelevat ihmiset kokoontuvat pohtimaan elämäänsä virallisten päätöksentekorakenteiden ulkopuolella. Tällainen päätöksenteko rohkaisee horisontaalisia yhteistyöelimiä. Osanottajat ovat valistuneita kansalaisia, jotka ovat kyllästyneet itseään korvaamattomina pitäviin poliittisiin johtajiin. Näiden johtajien näköalattomuus on käynyt ilmeiseksi. Heidän lyhytnäköisyytensä paljastuu, kun aktiiviset kansalaiset alkavat kokeilla sosiaalisen elämän uusia muotoja. Niin kuin muuan aktivisti totesi: ”Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se!”

Valtamediassa vaihtoehtoiset ajatukset leimataan epärealistisiksi tai niiden kannattajia luonnehditaan ylenkatseellisesti idealisteiksi. Vallitsevat olot normalisoidaan näennäisesti asiallisella tiedonjaolla, jonka propagandistisuus kätkeytyy näkyvistä. Kapitalismia tukeva poliittinen ideologia eri muodoissaan on enemmän tai vähemmän virallinen totuus. Tämä rajoittaa kansalaisten mahdollisuutta saada asiallista tietoa.

Teksti Tapani Lausti

Lähteet:

David Graeber: The Democracy Project: A History, a Crisis, a Movement. Allen Lane 2013. (www.lausti.com/articles/books/graeber2.html)

Dan Hind, Common Sense: Occupation, Assembly and the Future of Liberty. Kindle Edition: Myriad Editions/New Left Project, 2012. (www.lausti.com/articles/books/hind.html)

 

 

 

 

 

 

Työpaikkojen rauhantoimikunta: Sota, rauha ja ilmastonmuutos

ilmastonmuutos
Tammikuisilla Ay-väen rauhanpäivillä Helsingissä BIOSin tutkija Ville Lähde avasi ympäristöturvallisuuden käsitettä. Aleksanteri-instituutin väitöskirjatutkija Emma Hakala taustoitti ilmastopakolaisuuden syntyä.

 

Ville Lähde kertoi, että termi ympäristöturvallisuus lanseerattiin 80-luvun loppupuolella. Kylmän sodan jälkeen aihe nousi enemmän kansainvälisen politiikan asialistalle ja alkoi silloin kytkeytyä nimenomaan ilmastonmuutokseen.

Ympäristöturvallisuudesta puhuminen on herättänyt sekä innostusta että huolta. Armeijan yksi tehtävä on vakauden ja ennustettavuuden turvaaminen, mutta se herättää kysymyksen, kenen vakautta ja turvallisuutta ylläpidetään, millä keinoilla ja kenen ehdoilla.

USA:ssa perustettiin 2000-luvun alussa eläköityneiden kenraalien paneeli CNA Military Advisory Board (MAB) pohtimaan ilmastonäkökulmaa turvallisuuskeskustelussa. Sen ensimmäinen raportti vuonna 2007 korosti, että paras tapa edistää ympäristöturvallisuutta on auttaa kehittyviä maita sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja edistää ilmastonmuutosta torjuvaa politiikkaa. MAB totesi, että sosiaalisen yhtenäisyyden, demokratian ja tasa-arvon tukeminen on lopulta parhaita keinoja turvata yhteiskuntia radikaaleissa ja muuttuvissa oloissa.

MAB:n raportti nähtiin eläkkeellä olevien kenraalien täysin hämmentävänä ulostulona. Seuraavassa raportissa vuonna 2014 painopiste olikin vaihtunut. Siinä puhuttiin konfliktien lisääntymisestä ja niiden hallinnasta. Ydinsanoma oli, että USA:n armeijan oma toimintakyky pitää turvata.

YK on lanseerannut termin human security, jolla on laajempi ekologinen ja inhimillinen tulokulma. Sen pohjana on se, voiko ihminen elää terveellistä, toimeliasta ja hyvää elämää. Toinen tärkeä termi on ruokaturva. Nälkä ei tarkoita vain sitä että puuttuu ruokaa, vaan myös sitä, onko ihmisillä pääsy ruoan äärelle: onko rahaa ostaa ruokaa, onko yhteiskunnalla toimiva infrastruktuuri ruoan myynnille. Se, onko ihmisillä ruokaa ja vakaa, ennustettava elämä, heijastuu suoraan esimerkiksi naisten oikeuksiin, väestönkasvun hillintään jne.

 

Emma Hakala totesi, että ilmastonmuutos heijastuu turvallisuuden lisäksi kansainvälisiin suhteisiin, energian- ja ruoantuotantoon, elinolosuhteisiin ja muuttoliikkeisiin. Hän pohti, ketä ilmaston aiheuttamat muuttoliikkeet uhkaavat ja mitä niille tulisi tehdä.

Pakolaisten muuttoliike kohdistuu pääasiassa lähtömaiden lähialueille ja vain epäsuorasti kauemmas (eli ”länteen”). Jos lämpötila nousee 1,5 °C-astetta, ainakin vedenpinnan nousun vuoksi miljoonia ihmisiä joutuu pakolaisiksi. 2 °C-asteen nousu lisää aavikoitumista ja myrskyjen määrää niin paljon, että sopeutuminen on vaikeaa ja kymmeniä miljoonia lähtee pakolaisiksi. 3 °C-asteen nousulla on katastrofaaliset seuraukset ruoantuotantoon ja yhteiskuntiin. Asuinkelvottomien alueiden määrä kasvaa. Pakolaisia voi tulla jopa satoja miljoonia.

Ilmastonmuutos voi olla taustalla vaikuttamassa konfliktien syntyyn resurssien vähenemisen ja paikallisten muuttoliikkeiden muodossa, erityisesti, jos nämä yhdistyvät muihin riskitekijöihin kuten poliittiseen epävakauteen ja köyhyyteen.

Ilmastopakolaisuus ei kuulu käsitteenä kansainvälisen pakolaissopimuksen määrittelyyn. Ongelma on ilmastosyiden rajaamisen vaikeus. Ilmastopakolaisuudelle on ehkä tarpeen kehittää kansainvälistä mekanismi suojelun turvaamiseksi ja muuttoliikkeisiin on syytä varautua – mutta miten? Parantamalla edellytyksiä sopeutumiseen paikan päällä? Vai sulkemalla rajoja?

Hakala totesi, että paras keino on tietenkin torjua ilmastonmuutosta.

 Teksti Anu Harju

 

 

Konfliktit, ympäristöromahdus ja ratkaisut – haastattelussa Antero Honkasalo

honkasalo

Antero Honkasalon Ympäristöriskit, kiertotalous ja ilmastosodat ilmestyi kuluvan vuoden
 maaliskuussa Tekniikka elämää palvelemaan ry:n julkaisuna. Kirjan esittelyssä sanotaan: ”Ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden hupenemisen ja luonnonvarojen ehtymisen aiheuttamia riskejä ei voida ratkaista, ellei puututa taloutemme perusteisiin.” Olli-Pekka Haavisto luki kirjan ja keskusteli
 kirjoittajan kanssa.

Istumme pitkänhuiskean Antero Honkasalon kanssa Maan ystävien toimistolla Helsingissä. Mies kertoo
 kirjoittaneensa ensimmäisen ympäristöartikkelinsa vuonna 1978. Olemukseen kuuluu rauhallisuus,
 kasvoille naurunrypyt ja työuraan diplomi-insinööriksi valmistuminen ja väitöskirja. Tohtorismies
 toimi Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa työsuojelun lehtorina. Vuonna 1989 alkoi tie 
virkamiehenä ympäristöministeriössä, josta hän jäi eläkkeelle 2012. Ministeriön ajasta suuri osa 
kului teollisuuden ja kaupan tulosryhmän päällikkönä.

Riskejä ja muutoksia ympäristöasenteissa

Olit pitkään töissä ministeriössä. Millaisia muutoksia näit ympäristöministeriössä 
ja julkisuudessa tuona aikana?

”Tapahtui kaksi suurta muutosta. Ilmastonmuutos on noussut kaikkein
 tärkeimmäksi poliittiseksi aiheeksi. Koska muutos kattaa koko yhteiskunnan, on ympäristöpolitiikan painoarvosta tullut tärkein poliittinen aihe. Esimerkiksi EU-tasolla 
ilmastopäätöksistä päättävät Euroopan neuvosto ja valtioiden päämiehet.
 Lisäksi teollisuuden suhtautuminen ympäristöasioihin on aika voimakkaasti muuttunut.
 Vuosien 1980–90 taitteessa teollisuus vielä ajatteli, että älkää tulko meitä neuvomaan, me osataan
 asiat. Ympäristöasioiden merkittävyys liiketoiminnalle on lyönyt monella alalla voimakkaasti läpi.
 Siitä on tullut tekniikan kehityksen draiveri. Autot ovat hyvä esimerkki: ympäristöasiat määrittävät 
tänä päivänä voimakkaasti, miten autoja kehitetään.”

Miten hahmottelisit sen, etteivät ympäristöasiat ole erillisiä, vaan liittyvät kaikkeen 
yhteiskuntaa koskevaan?

”Ympäristö- ja taloudellisia riskejä tietysti aina käsitellään, mutta turvallisuusriskit ovat
 jääneet vähemmälle. Kirjaa tehdessäni ajattelin, että riskikäsite antaa mahdollisuuden käsitellä näitä
 kaikkia kolmea saman kokonaisuuden osana.
 Uskoisin, että tietoa on riittävästi. On niin isoja ongelmia, että epäillään voiko itse tehdä mitään.
 Mutta vanha slogan ’ajattele globaalisti ja toimi paikallisesti’ pitää edelleen paikkansa.
 Paikallisestihan ne ongelmat viime kädessä ratkaistaan.”

Ympäristö, talous ja konfliktit kuuluvat yhteen

Ympäristökirjallisuudelle epätavallisesti kirjoitit laajan jakson konfliktien ja väkivallan
 ympäristövaikutuksista. Miksi tartuit aiheeseen?

”Elämme supistuvassa maailmassa. Maata jää merenpinnan alapuolelle, aavikoituminen
 leviää, erilaiset muutokset luonnossa jättävät ihmiselle elintilaa vähemmän. Väestönkasvu, lähinnä
 Afrikassa, jatkuu voimakkaana. Kun ilmastonmuutos etenee, niin sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Esimerkiksi missä on vähän vettä, siellä tulee olemaan vielä vähemmän, ja missä on 
liikaa, siellä alkaa tulvia. Olisiko niin, että luonnon muuttuminen alkaa romahduttaa ihmisten
 yhteiskuntia jo ennen kuin luonnonjärjestelmät alkavat romahtaa. Jos keskeinen tekijä ruokaturva 
alkaa pettää, syntyy pahoja levottomuuksia. Kun sääolosuhteet alkavat muuttua siellä missä on entuudestaan heikko hallinto eikä ihmisillä ole ruokaa, syntyy totta kai levottomuuksia.
Toinen puoli on ehtyvät luonnonvarat. Tärkeistä raaka-aineista on jo pitkään sodittu, vesisotiakin
 on ollut. Niukkenevat luonnonvarat ja erityisesti ruokaturvan murtuminen ovat aika vaarallinen
 yhtälö.”

Asevarustelu pimeä alue ympäristönsuojelussa

Antero Honkasalon mukaan asevarustelun ympäristökuormitus on jollain tavalla luettu ympäristöajattelun ulkopuolelle.

”Minusta kuvaavaa on, että kun 15 000 tutkijaa antoi varsin vakavan varoituksen 
ihmiskunnalle ympäristön tilasta, niin keinovalikoimassa ei ollut lainkaan aseistariisuntaa. Jossain 
määrin rauhanliike on kyllä esittänyt, että asevarustelun varat pitäisi käyttää köyhyyden
 poistamiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Ympäristöliikkeen puolelta en ole nähnyt vastaavaa, että olisi
 vakavasti tartuttu asevarustelun ympäristöongelmiin. Asevarustelun ja sotavoimien osuus on yhteensä 13 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.
 Tämä on väkisin erittäin huomattava tekijä. Mikä sitten on aineellinen kokonaiskuormitus?
 Uskoisin että enemmän kuin 13 prosenttia.”

Honkasalo viittaa tässä BioScience-lehdessä 13.11.2017 julkaistuun julkilausumaan ”World
 Scientists’ Warning to Humanity: A Second Notice”, jonka allekirjoittajat tulevat 184 maasta. 
Siinä sanotaan: ”Estääksemme laaja-alaisen kurjuuden ja katastrofaalisen
 biodiversiteettimenetyksen ihmiskunnan tulee harjoittaa ympäristön kannalta kestävämpää
 vaihtoehtoa kuin nykyiset käytännöt. Tämän toimintaohjeen muotoilivat maailman johtavat tutkijat 25
vuotta sitten, mutta useimmissa suhteissa emme ole huomioineet heidän varoitustaan.”

Kiertotalous ja omavaraisuus ratkaisuina

Mitä ajattelet viime aikojen ympäristökirjallisuuden tulvasta?

”Yritin joskus arvioida, paljonko Suomen tutkimusvaroista käytetään ympäristötutkimukseen ja
 päädyin lukuun kymmenisen prosenttia. Ympäristötiedon tuottaminen on aika laajaa. Itseäni on
 tuossa häirinnyt, että toistetaan kuinka ollaan matkalla kohti ympäristökatastrofia. Uudenlaisia
 lähestymistapoja näkee harvemmin.

Yritin katsoa eri näkökulmasta, riskien kautta. Liitin nämä turvallisuuskysymykset samaan
 kokonaisuuteen kiertotalouden kanssa, millä olen yrittänyt nostaa esiin omavaraisuuden
 merkityksen globaalissa maailmassa.

Ympäristöasioiden ratkaisu lisää omavaraisuutta. Sen merkitys yhä epävarmemmaksi käyvässä
 maailmassa korostuu. Pienen maan ei kannattaisi saattaa itseään tilaan, jossa se on täydellisesti
 riippuvainen globaaleista markkinoista. Esimerkiksi uusiutuvat energiavarat ovat täällä, ja ne
 tuovat työtä ympäri maan. Jos meillä on kiertotalous, niin sekin materiaali meillä on täällä.
 Hajautettu energiantuotanto ja puurakentaminen lisäävät omavaraisuutta. Lähes kaikilla
 ympäristöratkaisuilla on tärkeä pitkän aikavälin taloudellinen merkitys.”

Yleensä omavaraisuudesta puhuvilla on toisenlainen tausta, ja sinä olet insinöörismies 
(toteamus naurattaa sekä haastattelijaa että Honkasaloa). Herättää toivoa, että hyvinkin erilaisista taustoista tulevat ihmiset alkavat löytää
 yhteistä kieltä.

”Niin, luulisi että kenraalitkin pitäisivät tästä mun omavaraisuusargumentoinnista (jälleen
 yhteistä naurua).
 Ei kiertotalous riitä eikä uusiutuva, jos emme saa pudotettua energian ja aineiden kulutusta sellaiselle tasolle,
 että pystymme tuottamaan tarvittavan energian uusiutuvasti ja vähentämään materian kulutusta,
 ettemme enää ole neitseellisestä luonnosta kaivetusta materiaalista riippuvaisia. Tässä
 omavaraisuuden oheen tulee tämä ’pieni on kaunista’, jota ympäristöliike on nostanut esiin ja kohtuutalous puolestaan riittävyyden käsitettä. Voimme elää onnellista elämää, kun meillä on kohtuudella riittävästi
 materiaalista hyvää.

Luontohan kierrättää aineet auringon energian avulla. Erityisesti liikemiesten suulla kiertotalous 
näyttää tarkoittavan vain sitä, että aine kiertää yhteiskunnan sisällä. Käsitteen oleellinen toinen puoli
 on, että sen pitäisi saattaa sopusointuun aineenvaihdunta luonnon ja yhteiskunnan välillä.”

Tuntematon tulevaisuus

Viittaat teoksessasi Naomi Kleinin ilmastokirjaan Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs ilmasto. Klein tunnistaa tilanteen, jossa 
ilmastonmuutos muuttaa koko yhteiskunnan, mutta sinä kysyt täsmällisempien ratkaisujen perään.
 Kirjoitat myös:

 ”Slavoj Žižek päättää kirjansa The Year of Dreaming Dangerously kuvaukseen siitä, kuinka Marx 
piti Platonin kirjassaan Valtio esittämää ihanneyhteiskuntaa idealisoituna versiona antiikin
 kreikkalaisesta yhteiskunnasta. Žižekin mukaan tätä ajatuskulkua voidaan soveltaa käsityksiin
 kommunismista. Ne ovat kuvaus 1800-luvun kapitalismista ilman voittoa ja riistoa. Sama pätee
 ainakin osittain myös [Vasemmistoliiton] Punavihreän asiakirjan visioon ja muuhun kapitalismin
 kritiikkiin; niiden yhteiskuntavisiot ovat voimakkaasti sidoksissa tämän päivän kapitalismiin. Mutta 
miten muuten itse asiassa voisi ollakaan?”

Esimerkeissä ratkaisut heijastelevat samaa ongelmaa, oman aikansa oloja, vaikka niiden pitäisi
 muuttaa olot. Vaikka ilmaiset, että Klein näkee ilmastonmuutoksen totaalin vaikutuksen 
yhteiskuntiin, tunnut sanovan, ettei tämä kuitenkaan anna vastauksia vaan jää puolitiehen.

”Tämä on hirveän hankala. Päätän itsekin kirjani kysymykseen, pystyykö kapitalismi koskaan 
ratkaisemaan ympäristöongelmia, koska sen sisään on rakennettu tarve alati laajentaa
 markkinoita. En lainkaan väheksy Kleinin tapaisia ilmastosotureita.

Mutta mikä sitten tilalle? On tietysti ongelma, ettemme täysin pysty nousemaan oman
 ympäristömme ulkopuolelle. Näinhän ihmiset ovat aina joutuneet tekemään historiaa. 
On olemassa kohtuutalous, mutta ei sekään pysty… Ranskassahan siitä yritettiin tehdä poliittista puoluetta, 
mutta se on jäänyt erääksi ympäristöliikkeeksi.

Työväenliike oli aikoinaan iso, maailmaa mullistava yhteiskunnallinen liike. Se vaikutti hyvin
 voimakkaasti hyvinvointiyhteiskunnan syntymiseen. Liikkeellä oli selvät käytännölliset tavoitteet,
 mutta myös hirveän voimakas visio tulevasta yhteiskunnasta, sosialismista. Vaikka monella on
 visionsa, kuten syvävihreillä, niin onko semmoista yhteiskunnallista visiota, joka johtaisi
 jonkinlaiseen positiiviseen – eikä vain sellainen, että ”maailma pelastetaan”. Näkemykseen siitä,
 millainen on yhteiskunta, jonka halutaan ratkaisevan nämä ongelmat.

Ehkä olen oman aikani lapsi siinä, että päämäärän pitäisi olla selkeä. Mutta keinoille täytyy jättää
t ilaa moninaiseen luovaan ja kokeilevaan. Kyllähän meidän yhteiskunnassa on alkanut syntyäkin
 valtiovallan toimien ulkopuolella… ihmisten omista lähtökohdista. Mutta yhteiskunnassa ollaan
 talousajattelun armoilla, ei lähdetä todella ratkaisemaan näitä ongelmia. Olen ihmetellyt,
 kuinka kauan tämä hirveä keskittämisbuumi jatkuu. Pienet yksiköt ovat ketterämpiä ja 
sopeutuvaisia muutoksille.”

Ilmastonmuutos kutsuu rauhanliikettä

Koetko, että tuo kaikki vaikuttaa omaan jokapäiväiseen elämääsi?

”30 vuotta sitten muutin kaupungista maalle haja-asutusseudulle asumaan ja olen siellä
 vieläkin, sillä tavalla ei suurta muutosta ole. Nuorena rauhan kysymykset olivat hirveän tärkeitä.
 Kylmän sodan aikana ydinsodan uhka oli aika valtava. Mutta sitten ympäristökysymykset veivät
 mukanaan.

Nyt kirjan kirjoittaminen on nostanut henkilökohtaisella tasolla rauhankysymykset
 uudestaan esiin. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaan uhkaan meillä on aikaa vaikuttaa, jos olemme
 järkeviä. Mutta ydinaseiden uhka on Pohjois-Korean uhittelutkin huomioon ottaen sellainen, että kyllä 
vahingossakin voi räjähtää. Se tarkoittaisi äkkiä ydintalvea. Ydinaseet ovat jatkuvassa
 valmiustilassa. Mahtuuko meidän päähän vain yksi maailmanlopun skenaario kerrallaan (naurua)?
 Mä itse olen herännyt siihen, että pitäisi puhua näistä molemmista.”

Teksti Olli-Pekka Haavisto
Kuva Maan ystävät ry.

Honkasalo-keskustelussa sivutut julkaisut:

  • Antero Honkasalo: Ympäristöriskit, kiertotalous ja ilmastosodat. Tekniikka elämää palvelemaan 2017.
 Kirjan voi ladata ilmaiseksi TEPin sivulta tai tilata painetun version hintaan 20 € + postikulut: tekniikkaelamaapalvelemaan.fi/kirjoitus/antero-honkasalo-ymparistoriskit-kiertotalous-ja-ilmastosodat-kirja-nyt-myynnissa/
  • Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs ilmasto. Into 2015 (alkuteos 2014).
Varsin suorapuheinen ja poleeminen amerikkalaiselle yleisölle kirjoitettu teos, joka voimaannuttaa.
  • Olli Tammilehto: Tuhokehitys poikki – yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017.
 Teos avaa erinomaisesti näkymiä siihen, miksi juuri nyt on mahdollista kääntää kehitys parempaan.
  • Anthony Barnosky & Elizabeth Hadly: Loppupeli – onko maapallo keikahduspisteessä? Vastapaino 2017 (alkuteos 2015).
 Maailman johtavien luonnontieteilijöiden teos, jossa on epätavallisen merkittävästi nivottu yhteen useita globaaleja yhteisvaikutuksia. Konfliktikysymyksissä lähteenä on käytetty ajatushautomoa Center for Naval Analysis CNA, jonka asiantuntijaneuvosto koostuu Yhdysvaltojen armeijan eläkkeellä olevista kenraaleista, minkä vuoksi esimerkiksi Lähi-idän tulkinta on pahasti vinoutunutta. Tasoa laskee ratkaisuiksi esitetyt siistityt suurten keskittymien nyky-yhteiskunnat, jollaisista Honkasalo varoittaa.
  • Työryhmä ja Hanna Nikkanen: Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. Into 2017.
 Sekä ulkoasultaan että sisällöltään huojentava ja lumoavan kaunis teos, joka ei ilmastotilannetta kaunistele. Tämän jälkeen ei enää voi ajatella, että ilmastonmuutos ei koske meitä. Tästäkin tosin puuttuu asevarustelun ympäristövaikutukset.
  • Teppo Eskelinen: Sorron rajat – Rosa Luxemburg poliittisen liikkeen, talouden ja siirtomaavallan teoreetikkona. Tutkijaliitto 2015.
 Tämän teoksen jälkeen lukija ymmärtää miksi kapitalismilla on rajat ja että Luxemburg ennakoi sata vuotta sitten tämän päivän tilanteen tarkasti. Teos antaa tukea Tammilehdon käsitykselle muutoksen mahdollisuudesta.
  • Paavo Löppönen: Vapauden markkinat – Uusliberalismin kertomus. Vastapaino 2017.
 Teos näyttää, kuinka uusliberalismi on muutaman henkilön alulle panema poliittinen liike, joka ei nouse välttämättömyytenä kapitalismin rakenteista. Liikemuotoisen vaikuttamisen voima tulee osoitettua, ja yhdessä Tammilehdon ja Eskelisen teosten kanssa näyttää toiminnan mahdollisuuden ja sen potentiaalisen voiman.
  • Carolin Emcke: Vihaa vastaan. Vastapaino 2017 (alkuteos 2016).
 Rasistisesta rajat kiinni -mentaliteetista Honkasalon kanssa keskusteltiin, mutta ei suoraan tästä kirjasta. Teos kuvaa erinomaisesti fasismiin kallistuvaa kansallismielisyyttä ja analysoi vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa.

 

 

Pentagon – ilmaston lämpenemisen takapiru


[rapu] Havittaja (04.05.16)Marraskuun 15. päivänä käydyssä demokraattien presidenttiehdokkaiden väittelyssä Vermontin osavaltion senaattori Bernie Sanders varoitti ilmastonmuutoksen olevan suoraan yhteydessä terrorismin kasvuun. Sanders siteerasi CIA:n tutkimusta ja totesi, että maat ympäri maailmaa “tulevat kamppailemaan veden ja viljelysmaan vähyydestä ja tulette näkemään lukuisia kansainvälisiä konflikteja”.

Marraskuun 8. päivänä Maailmanpankki antoi ennusteen, jonka mukaan ilmastonmuutos syöksee 100 miljoonaa ihmistä köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Maaliskuussa National Geographic -lehden tutkimus yhdisti ilmastonmuutoksen ja Syyrian konfliktin: “Lämpenevän ilmaston pahentama vakava kuivuus sai syyrialaiset maanviljelijät hylkäämään tiluksensa ja siirtymään kaupunkeihin, mikä puolestaan auttoi laukaisemaan satoja tuhansia ihmisiä tappaneen sisällissodan.”

Hätkähdyttävä totuus on, että ilmastonmuutos voi lisätä ja pahentaa väkivaltaisuuksia. Tämän pitäisi painaa raskaana marraskuun 30. päivänä järjestettävän YK:n ilmastokokouksen edustajiston mielissä. Kokous järjestetään Pariisissa – aupungissa, joka kärsi suunnattomasti Syyrian konfliktin seurauksista marraskuun 13. päivän iskuissa. On kuitenkin toinenkin häämöttävä uhka, joka pitää nostaa esille.

Yksinkertaistetusti: Sota ja militarismi ruokkivat myös ilmastonmuutosta.

30.11.–11.12.[2015] yli 190 maan edustajat kokoontuvat Pariisissa neuvotellakseen keinoista alati selkeämpien ilmastouhkien vähentämiseksi. Järjestyksessään 21:nteen puolueiden konferenssiin (Conference of the Parties – COP21) odotetaan 25 000:ta virallista edustajaa, jotka pyrkivät luomaan laillisesti sitovan sopimuksen ilmaston lämpenemisen pitämisestä 2 °C:n alapuolella.

On kuitenkin vaikea kuvitella edustajiston suoriutuvan tehtävästään, kun yhdellä ilmaston lämpenemisen suurimmista aiheuttajista ei ole aikomustakaan suostua päästöjensä vähentämiseen. Ongelma ei tällä kertaa ole Kiina tai Yhdysvallat. Pääsyyllinen on Pentagon.

Pentagonilla on 6000 tukikohtaa Yhdysvalloissa ja yli 1000 (tarkasta määrästä on epäselvyyttä) ulkomailla, yli 60 maassa. Oman tukikohtarakennetta listaavan FY 2010 Base Structure -raporttinsa mukaan Pentagonin maailmanlaajuiseen imperiumiin kuuluu 5000 alueella yli 539 000 toimitilaa, jotka peittävät yhteensä yli 11 miljoonan hehtaarin pinta-alan.

Pentagon on myöntänyt polttavansa päivässä 350 000 barrelia öljyä (maailmassa on vain 35 maata, jotka käyttävät enemmän), mutta määrään ei ole laskettu alihankkijoiden tai aseiden toimittajien kulutusta. Pentagonin julkistamaan määrään kuuluu yli 28 000 panssaroidun ajoneuvon, tuhansien helikoptereiden, satojen hävittäjä- ja pommikoneiden sekä suunnattoman merivoimien laivaston polttoaineet. Ilmavoimien toiminta muodostaa noin puolet Pentagonin energiankulutuksesta. Loput vie merivoimat (33 %) sekä armeija (15 %). Vuonna 2012 noin 80 % Pentagonin energiankäytöstä muodostui poltetusta öljystä. Muita kulueriä olivat sähkö, maakaasu ja hiili.

Ironiseksi tilanteen tekee se, että suurin osa Pentagonin käyttämästä öljystä kuluu operaatioissa, jotka pyrkivät turvaamaan Yhdysvaltojen laivaston kuljetusreittejä ja mahdollisuuksia saada öljyä rajojensa ulkopuolelta. Toisin sanoen öljyn kulutus on riippuvainen suuremmasta öljyn kulutuksesta. Tämä ei ole kestävä energiamalli.

Poltetun öljyn määrä – ja päästöjen taakka – kasvaa joka kerta, kun Pentagon alkaa sotia (ihmiskunnan tulenarimmaksi yhdistelmäksi saattaa hyvinkin osoittautua öljy ja testosteroni). Oil Change International -järjestö arvioi Pentagonin vuosina 2003–2007 käymän, kaksi biljoonaa dollaria maksaneen Irakin sodan synnyttäneen yli kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä kuukaudessa.

Huolimatta statuksestaan planeetan suurimpana fossiilipohjaisia polttoaineita käyttävänä instituutiona Pentagon on saanut ainutlaatuisen vapautuksen sekä päästöjensä vähentämisestä että niiden ilmoittamisesta. Yhdysvallat voitti tämän palkinnon vuoden 1998 Kioton neuvotteluissa (COP4) Pentagonin vaadittua sopimukseen “kansallisen turvallisuuden säännöstä”, joka asettaisi sen operaatiot kansainvälisen arvostelun ja kontrollin ulottumattomiin. Alivaltiosihteeri Stuart Eizenstatin mukaan: “Kiotossa mukanani olleet armeijan ja puolustusministeriön edustajat saivat kaiken, mitä vaativat” (päästöjen säätelystä vapautettiin myös Pentagonin asekokeilut, armeijan harjoitukset sekä Naton operaatiot ja “rauhanturva”-tehtävät).

Nämä myönnytykset saatuaankin Yhdysvallat kuitenkin kieltäytyi vahvistamasta Kioton ilmastosopimusta. Yhdysvaltojen edustajainhuone muutti Pentagonin budjettia kieltääkseen kaikki “Kioton sopimuksen asevoimia kohtaan osoittamat rajoitukset”, ja George W. Bush hylkäsi koko ilmastosopimuksen, sillä se “vahingoittaisi Yhdysvaltojen taloutta vakavasti” (millä hän tarkoitti selkeästi nimenomaan Yhdysvaltojen öljy- ja maakaasuteollisuutta).

Nykyään Pentagon käyttää prosentin koko maan öljystä ja noin 80 % hallituksen polttamasta öljystä. Presidentti Barack Obama sai hiljattain kehuja määrättyään hallituksen virastot ja toimijat leikkaamaan kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä, mutta määräys antoi juuri Pentagonille vapauden olla julkistamatta osuuttaan ilmastokaaoksen luomisessa (Pentagonin on ollut pakko ryhtyä toimiin käytännön syistä. Taistelukenttien bensakustannukset ovat nousseet 400 dollariin gallonalta ja merenpinnan nousu uhkaa laivastotukikohtia. Pentagon sai laskettua kotimaan kasvihuonepäästöjään 9 % vuosina 2008–2012 ja pyrkii saavuttamaan 34 %:n vähennyksen vuoteen 2020 mennessä).

Viimeaikaisten paljastusten mukaan Exxonin johtoporras tiesi yhtiönsä tuotteiden lisäävän maailman ilmaston lämpöasteita, mutta he päättivät asettaa “voitot planeetan edelle” ja suunnittelivat salaisen rahoituksen kolme vuosikymmentä kestäneelle huijaukselle. Pentagon on ollut aivan yhtä tietoinen siitä, kuinka sen operaatiot romuttivat ympäristöämme. Vuonna 2014 Pentagonin päällikkö Chuck Hagel nimesi ilmastonmuutoksen “uhkien moninkertaistajaksi”, joka vaarantaa kansallisen turvallisuuden lisäämällä “maailmanlaajuista epätasapainoa, nälkää, köyhyyttä ja konflikteja”. Pentagonin strategit valmistautuivat hyödyntämään ongelmaa jo vuonna 2001 suunnittelemalla “jäättömiä” operaatioita Arktikselle. He odottivat tulevia napa-alueiden öljyvarantojen hallinnasta syntyviä konflikteja Venäjän kanssa.

Pentagonin rooli ilmaston saastuttajana on otettava osaksi tulevaa ilmastokeskustelua. Sekä öljy että aseet uhkaavat selviytymistämme. Mikäli haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, on meidän lopetettava rahan tuhlaaminen sotaan.

Gar Smith
Suomentanut Tero Virtanen
Artikkeli on alun perin julkaistu Common Dreams -sivustolla 17.11.2015. www.commondreams.org/ views/2015/11/17/hidden-villain-global-warming-pentagon
Kuva: Wikimedia Commons

 

 

 

 

ELÄINTUOTANTO JOUDUTTAA ILMASTONMUUTOSTA – YKSILÖN VALINNOILLA ON VÄLIÄ

vegeKuvassa Vegekaupan Helsingin myymälän vetäjä Karry Hedberg elokuussa avatuissa uusissa tiloissa Hämeentiellä.

 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat monet, ja yksi keskeisimmistä on uhka tulevaisuuden ruoantuotannolle: maat aavikoituvat ja lämpötilat nousevat. Eroosio ja maan kovettuminen ja saastuminen heikentävät viljelymaiden laatua. On siis ongelmallista, että yhä arvokkaammaksi käyviä peltoaloja käytetään eläinten ravinnon tuottamiseen. Olisi monin tavoin parempi, jos viljelyn tuottoa ei kierrätettäisi eläinten kautta, varsinkin kun eläintuotanto aiheuttaa myös suuria kasvihuonekaasupäästöjä. Ruoka ylipäänsä synnyttää noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä – yhtä paljon kuin liikenne. Ympäristötekona kasvissyönnin merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen edetessä.

Lihaa on syöty ihmiskunnan historiassa melko vähän viime aikoihin asti. Lähinnä se on ollut juhlaruoka. Viimeisinä 50–60 vuotena on lihan kulutus lisääntynyt valtavasti erityisesti teollistuneissa maissa, mutta myös kehittyvissä maissa lihansyönti kasvaa. Tänä kesänä uutisoitiin, että vaikka Suomessa on käynnissä kasvisruokabuumi, kasvoi suomalaisten lihankulutus silti vuonna 2016.

Yhä useammat ihmiset tietävät, että lihan, maitotuotteiden ja kananmunien tuotannolla on suora vaikutus ilmastonmuutokseen. Maailmanpankin tutkijoiden mukaan eläintuotanto aiheuttaa jopa 51 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.

Jos siis ihmisyksilö haluaa elää vastuullisesti ja mahdollisimman vähän maapalloa kuormittaen, hän hylkää lihan tai ainakin syö sitä mahdollisimman vähän ja harvoin. Sama koskee maitotuotteita, ja aamiaismunakkaiden syömistäkin voisi harventaa. Kaikkein parasta taitaisi olla ryhtyä vegaaniksi, eli olla käyttämättä mitään eläinperäistä.
Mutta kun se on niin vaikeaa!
Vai onko?

KASVISSYÖNTI ON KONKREETTINEN ILMASTOTEKO

Rauhanpuolustajien Helsingin-toimisto sijaitsee punavihreän kuplan vaikutuspiirissä, ja kuplassa on paljon kasvissyöjiä ja vegaaneita. Heitä pyörii myös toimistossamme ja sen välittömässä läheisyydessä, sillä järjestön alivuokralaisena on vegaanisia tuotteita myyvä Heluna Shop, ja konttorimme viereen muutti elokuussa 2017 Vegekauppa.

Kurkistetaan kahteen vegaanikauppaan ja kuunnellaan, saisimmeko lisäpotkua ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan.

Vegekaupan tiskin takana tervehtii iloisesti Karry Hedberg. Hän perusti kaupan Helsinkiin Vaasankadulle kesällä 2015. Vegekauppa toimii myös Turussa, Tampereella ja netissä.

Kauppa sai alkunsa neljän nuoren Interrail-matkasta Euroopassa vuonna 2009. Toiminnan polkaisi käyntiin Tuukka Simonen, joka keksi tilata reissussa makoisiksi havaittuja vegaanisia tuotteita Saksasta ja myydä niitä kavereilleen. Tuotteet loppuivat heti, ja Simonen päätti perustaa Vegetukku-toiminimen. Se oli ensin vain verkkokauppa ja laajeni vähittäismyymäläksi vuonna 2011.

Parisenkymmentä vuotta vegaanina elänyt Hedberg oli ennen kaupanpitoa työskennellyt vegaanikokkina ja pyörittänyt vegaanista pitopalvelua. Hän on toiminut aktiivisesti myös eläinoikeusliikkeessä. Hedberg pitää Vegekauppojen roolia tärkeänä esimerkiksi uusien kasvisperäisten tuotteiden tuomisessa markkinoille.

paprikatVegekaupan vastamaalatuissa tiloissa Hedberg toteaa, että hänestä vegaanius on yksilölle yksi helpoimmista tavoista tehdä jotain konkreettista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ja hän taitaa olla oikeassa. Kasvipohjainen ruokavalio on hyvin ekologista liharuokaan verrattuna. Esimerkiksi perunakilon kasvattamiseen kuluu vettä 500 litraa ja soijapapujen viljelyyn 2 000 litraa kiloa kohden, naudanlihakilon tuottaminen vaatii 10 000–20 000 litraa vettä. YK:n ennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä puhtaan juomaveden hankkiminen puolelle maailman väestöstä tuottaa ongelmia. Tämä tullee kasvattamaan ns. ilmastopakolaisuutta ja lisännee levottomuuksia ja mahdollisesti myös sotia maapallolla.

Hedberg iloitsee, että nykyään vegaaniudesta osataan kertoa monin eri tavoin ja sen toteuttamisesta on tullut helpompaa. On Vegemessuja ja muita tapahtumia ja keinoja, joiden avulla kasvissyöntiä tehdään tutuksi mukavalla tavalla, ei ryppyotsaisesti saarnaten.

”On tärkeää murtaa stereotypioita ja näyttää, että vegaanina eläminen ei ole vaikeaa. Yhdessä on myös tehtävä tiettäväksi tehoeläintilojen ja -tuotannon ongelmat.”

Kaikki Vegekaupan tuotteet ovat kokonaan kasvisperäisiä, eikä niitä ole testattu eläimillä. Tuotantoketjun eettisyyteen kiinnitetään huomiota, ja noin puolet valikoimasta on luomua ja reilun kaupan tuotteita. Myymälöiden kalusteista osa on hankittu käytettynä. Nettikaupan kuljetusmuodoista yritetään etsiä vähiten saastuttavat, ja paketit pakataan pääosin kierrätysmateriaaleihin.

REILUJA ASKELIA VEGAANIKENGISSÄ

Vegekaupan vieressä sijaitsevan Heluna Shopin perusti Timo Kiviniemi. Hänen kaupallisen alan opintoihinsa kuului liike- toimintasuunnittelun tekeminen, ja Kiviniemi päätti toteuttaa sen käytännössä havaittuaan, että Helsingistä oli vaikea löytää kunnollisia vegaanisia kenkiä. Heluna Shop avasi ovensa Töölössä vuonna 2008. Kauppa muutti syksyllä 2016 Rauhanpuolustajien alivuokralaiseksi tiloihin, joissa oli aiemmin toiminut reilun kaupan tuotteita myyvä Kaiku Ethical.

Kiviniemi kertoo, että kaupan perustamisen tärkein syy oli ideologinen, ja lisäksi hän koki, että kaupanpito voisi olla hänelle itselleen luontevin tapa palvella vegaaniyhteisöä.

vege_kenka”Helunan lähtökohta on eläinoikeusveganismi, eli kaikki tuotteet ovat alusta asti olleet vegaanisia. Muutettuamme Hämeentielle tuotevalikoimaamme yhdistyi liiketilassa aiemmin toimineen Kaikun tuotteet ja sen seurauksena olemme alkaneet painottaa enemmän myös reilua kauppaa. Toki jo aiemmin välttelimme epäreiluja tuotteita. Esimerkiksi myymistämme kengistä valtaosa valmistetaan Euroopassa, jossa työntekijöiden olot ovat suhteellisen hyvin valvottuja. Suosimme myös ympäristöystävällisiä tuotteita, vaikka sen suhteen emme ole niin tiukkoja kuin varsinaiset ekokaupat.”

Kiviniemi jakaa Karry Hedbergin näkemyksen vegaanisuuden merkityksestä ilmastonmuutoksen etenemisen estämisessä ja hidastamisessa.

”Vegaaniruokaan tai ylipäätään kasvispainotteisempaan ruokaan siirtyminen on hyvin tärkeä tekijä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Veganismissa ruoan merkitys on ihan keskeinen. Jos esimerkiksi kaikki perussekasyöjät vähentäisivät lihansyöntiään 10 prosenttia, olisi se ilmastonmuutoksen ja eläinten kärsimyksen vähenemisen kannalta isompi juttu kuin se, että kaikki alkaisivat käyttää vegaanikenkiä. Helunan tuotevalikoima on keskittynyt muuhun kuin ruokaan ja on siten lähinnä vegaanisen elämäntavan taustatukena.”
Kenkien lisäksi Heluna Shop myy muun muassa paitoja, laukkuja, puhdistus- ja kosmetiikkatuotteita, leluja sekä kahvia ja vegaanisia suklaita ja karkkeja.

LIHA VEROLLE JA TUKIAISIA KASVIPROTEIININ TUOTANTOON

Kiviniemi on miettinyt tapoja, joilla edistää vegaaniutta.
”Ihmisten ratkaisuihin vaikuttaa motivaation lisäksi myös kynnyksen korkeus. Monilla on jo takaraivossaan tunne, että eläintuotteiden syömisessä on jotain väärää, mutta jos niistä luopuminen tuntuu liian hankalalta, ei pieniäkään askeleita jakseta ottaa. Sen takia kaikenlainen vegaanisten valintojen helpottaminen sekä mielikuvien tasolla että ihan käytännössä auttaa asiaa. Viime aikojen positiivisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi vegaanihaaste tuutoreineen ja sipsikaljaveganismin käsitteen lanseeraus, sekä jo pidempään palvellut erinomainen vegaanituotteet.net-sivusto.”

Kiviniemi toteaa, että veganismin alkuaikoina veganismiin liitettiin usein paljon negatiivisia mielikuvia, ja vegaanit itsekin saattoivat korostaa kieltäymyksiään ja henkilökohtaisia uhrauksiaan.

”Nykyisin on ymmärretty, että vegaanikakkujen ja -nakkien maistatus ja oma iloinen esimerkki toimivat paremmin kuin syyllistäminen tai perfektionismin korostaminen. Vegaanikaupat voivat omalta osaltaan helpottaa vegaanisten valintojen tekoa, ja viime aikona myös valmistajayritykset ovat kilvan helpottaneet vegaanin elämää lanseeraamalla aina vain parempia tuotteita.”

Timo Kiviniemi on keksinyt seikan, jolla ilmastonmuutoksen vastaista taistelua ja kasvissyönnin edistämistä voisi helpottaa.

”Verotus! Esimerkiksi energiantuotannossa ja liikenteessä on ympäristöystävällisyyttä jo pyritty edistämään taloudellisilla ohjauskeinoilla, kuten haittaveroilla ja päästökaupalla. Samaan aikaan eläintuotteiden tuotantoa pyritään taloudellisesti tukemaan. Liha verolle ja maataloustuet kasviproteiinin tuotantoon!”

•    Ruoantuotanto on huomattava kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Tehotuotanto ja maanviljelyksessä käytettävät fossiiliset polttoaineet kiihdyttävät ilmastonmuutosta.
•    Merkittäviä kasvihuonepäästöjä eläinten tehotuotannossa synnyttävät metaani ja typpioksiduuli. Metaanin arvioidaan olevan 86 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.
•    Worldwatch-instituutin raportin mukaan eläinten tehotuotannon ilmastopäästöjä on saatettu aliarvioida. Eläinten tehotuotantosysteemit aiheuttavat noin 51 % kasvihuonepäästöistä. Luku syntyy, kun yhdistetään muun muassa metsien raivaus rehua tuottaviksi pelloiksi ja laitumiksi, eläinten hengissä pitäminen, karjan hengityksessä syntyvät hiilidioksidipäästöt, ulosteiden mukana syntyvät kasvihuonepäästöt, eläinten teurastus ja tuotteistaminen sekä lopputuotteiden kuljetus ja säilytys.
•    Tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudan- tai lampaanlihalla aiheuttaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla.
•    Ennusteiden mukaan ruoantuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt tulevat lisääntymään 80 % vuoteen 2050 mennessä, jos ruokavaliomme pysyy ennallaan. Mutta jos siirtyisimme kasvisruokavalioon, päästöt tulisivat vähenemään väestönkasvusta huolimatta.

Lähteet: Vegaaniliitto, Eläinoikeuspuolue, UNDP, Nature

 

Miksi Suomi Areena avattiin Hornetin ylilennolla?

Satakunnan Rauhanpuolustajien kannanotto 12.7.2017:

Miksi Suomi Areena avattiin Hornetin ylilennolla?
Hornet kuten sen seuraajiksi suunnitellut maltaita maksavat hävittäjävaihtoehdot ovat rynnäkköhävittäjiä. Toisin sanoen ne ovat käyttötarkoitukseltaan hyökkäysaseita eivätkä puolustusaseita, ja ne soveltuvat erinomaisesti Naton kanssa toteutettaviin yhteisoperaatioihin, eivät niinkään oman maan puolustamiseen. Rahojen tuhlaaminen tämäntyyppisiin aseisiin kertoo jostain muusta kuin isänmaallisuudesta.

Suomen historian saavutukset liittyvät rauhan aikaan. Satavuotiaan Suomi-neidon todelliset uhkakuvat liittyvät taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden häviämiseen, ei mihinkään kuviteltuun ulkoiseen uhkaan. Jotkut vaikutusvaltaiset piirit haluavat selvästi nostaa militaristista ajattelua Suomen satavuotisjuhlaa hyväksi käyttämällä.

Ihmiskunta elää hyvin vaarallista aikaa. Useat merkittävät ilmastotutkijat varoittavat kokonaisten ekosysteemien käynnissä olevasta romahduksesta. Samalla romahtaisivat valtioita kasassa pitävät taloudelliset ja poliittiset rakenteet. Tämä on jo tapahtumassa esimerkiksi Lähi-idässä, jossa ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkään jatkunut kuivuus on merkittävä syy Isisin nousuun ja käynnissä oleviin sotiin.

Samaan aikaan aseidenriisunnan tilalle on tullut korkean teknologian varustelukierre ja kasvava aseilla uhittelu. Tähän liittyy myös yhteiskuntamoraalin romahdus, joka asettaa etusijalle itsekkäät pyrkimykset heikompien auttamisen sijaan. Kansallisen edun ja identiteetin korostaminen muistuttaa entistä enemmän rasistisia ja fasistisia oppirakennelmia vailla universaaleja ihmisoikeuksia.

Nämä ovat ylivoimaisesti tärkeimpiä haasteita tulevaisuutemme ja koko olemassaolomme kannalta. Niiden luulisi olevan päällimmäisinä, kun vaikutusvaltaiset politiikot, talouselämän edustajat ja media kokoontuvat. Tämä ei juurikaan näy käynnissä olevan Suomi Areenan ohjelmassa. Tätä pelottavaa kehitystä kyseenalaistavia tilaisuuksia ei juurikaan ohjelmasta löydy. Enemmänkin tapahtuma muistuttaa suomalaisen politiikan ja talouselämän hyvä veli -verkoston kokoontumista pienillä inhimillisillä mausteilla kuorrutettuna.

Satakunnan Rauhanpuolustajat ry

Sodat, asevarustelu ja ilmastonmuutos

Helsingin yliopiston ekologisen ympäristönsuojelun dosentti Heikki Tervahattu puhui Lapin Rauhanpuolustajien YK-päivän tilaisuudessa Kemissä sotien ja asevarustelun sekä hillittömän kulutuksen vaikutuksia ilmastonmuutokseen. Sotilaallinen toiminta ja asevarustelu vaikuttavat merkittävästi ilmastonmuutokseen. Tällä hetkellä niiden aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt on suljettu kansainvälisen laskennan ja rajoitusten ulkopuolelle.

“Niinpä ilmastonmuutoksen torjunta ei etene eikä kansainvälisellä ilmastopolitiikalla ei ole täyttä uskottavuutta”, totesi Heikki Tervahattu. “Kansainvälisen ilmastopolitiikan ensijaisena tavoitteena ei ole ilmastonmuutoksen torjuminen vaan suuret bisneshankkeet ja poliittisen suosion keruu. Kaikki sotilaallisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt (joukkojen ja kaluston kenttätoimet, sotaharjoitukset, aseiden ja räjähteiden valmistus ym.) ovat kansainvälisen kontrollin ulkopuolella.”

Valtavat hiilidioksidipäästöt tilastojen ulkopuolella

Yhdysvaltojen armeijan ympäristövaikutuksista kirjan julkaisseen tutkivan toimittajan Barry Sandersin mukaan USA:n armeija on maailman suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen ja muiden haitallisten päästöjen levittäjä. Se tuottaa arviolta viisi prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Yhdysvaltojen huipputehokkaat sotakoneet kuluttavat valtavan määrän fossiilisia polttoaineita ja tuottavat sen mukaiset hiilidioksidipäästöt. Esimerkiksi modernien hävittäjien polttoaineenkulutus on 6 000 litraa/tunti ja yliääninopeuksissa jopa 15 litraa/sekunti eli 54 504 litraa/tunti. Pitkän matkan pommikoneet kuluttavat normaalilennossa 1 893 litraa/minuutti eli noin 12 500 litraa/tunti. Lentotukialus USS Independence kuluttaa polttoainetta 18 259 litraa/tunti.

Esimerkiksi Irakin sodan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt olivat suuremmat kuin Suomen fossiilisten polttoaineiden kolmen vuoden päästöt. Sotien hiilidioksidipäästöt eivät muodosta ratkaisevaa osaa kaikista päästöistä, mutta sotiin käytetyillä varoilla saataisiin paljon aikaan – myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vuonna 2006 USA käytti enemmän rahaa Irakin sotaan kuin koko maailma kaikkiin uusiutuvien energiamuotojen investointeihin. Joseph Stiglitz ja Linda Bilmes ovat arvioineet Irakin sodan kustannukset 3 000 miljardiin dollariin. Oikein käytettyinä näillä rahoilla olisi voitu ratkaisevasti hillitä ilmaston lämpenemistä. Vuosittain ilmestyvien Maailman tila -raporttien julkaisijan Lester R. Brownin mukaan pahimpien maailmanlaajuisten ympäristöongelmien torjumiseen tarvitaan 113 miljardia dollaria/vuosi ja kehitysmaiden kipeimpien sosiaalisten ongelmien vähentämiseen 77 miljardia dollaria/vuosi.

 

Marokko käyttää hyväkseen Marrakechin ilmastoneuvotteluja

Ilmastoneuvottelut jatkuvat Marrakechissa – Marokko käyttää tilaisuutta hyväkseen lujittaakseen otettaan laittomasti miehittämästään Länsi-Saharasta.

Western Sahara Resource Watch, joka seuraa Marokon laitonta luonnonvarojen hyödyntämistä sen miehittämältä Länsi-Saharan alueelta, on julkistanut raportin YK:n ilmastoneuvotteluiden seuraavan konferenssin (COP22) alla. Powering the Plunder – what Morocco and Siemens are hiding at COP22, Marrakech -raportti kertoo Marokon uusiutuvaan energiaan liittyvistä hankkeista Länsi-Saharassa.

COP22-ilmastoneuvottelujen isäntämaa Marokko on vuodesta 1975 laittomasti miehittänyt suurinta osaa Länsi-Saharaa, Espanjan entistä siirtomaata. Arviolta puolet länsisaharalaisista asuu pakolaisina erittäin haastavissa olosuhteissa Saharan autiomaassa eteläisessä Algeriassa. Marokko on kieltäytynyt pitkään yhteistyöstä YK:n kanssa länsisaharalaisten itsemääräämisoikeuden toteuttamiseen tähtäävissä neuvotteluissa.

Nyt Marokko on lujittamassa miehitysvaltaansa alueella tuulienergiahankkeiden avulla. Western Sahara Resource Watch pelkää, että Marokko käyttää COP22-ilmastoneuvotteluja saadakseen epäsuoraa kansainvälistä tunnustusta alueen hallintaan esittelemällä erittäin kyseenalaisia hankkeita miehittämillään alueilla.

Raportissa nostetaan esiin esimerkiksi näitä faktoja:

1) Miehitetyllä alueella toimivan fosfaattiyhtiö OCP:n tarvitsemasta energiasta noin 95 % tuotetaan tänä päivänä vuonna 2013 rakennetun tuulivoimapuiston avulla. OCP on tärkein alueen mineraaleja laittomasti hyödyntävä yhtiö ja Marokon tärkein tulonlähde alueella.

2) Tällä hetkellä noin 7 % Marokon ns. vihreästä energiasta tuotetaan Länsi-Saharan alueella. Vuoteen 2020 mennessä sen odotetaan kasvavan 26 prosenttiin. Näin ollen Marokon riippuvuus alueen energiantuotannosta tulee kasvamaan merkittävästi. Tämä puolestaan vahvistaa entisestään miehityksen merkitystä ja heikentää YK:n mahdollisuuksia konfliktin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. (Rauhanneuvottelut ovat tällä hetkellä kokonaan jäissä, ja tänä vuonna Marokon kuningas karkotti yksipuolisesti joksikin aikaa YK:n rauhanturvajoukkojen siviilityöntekijät alueelta.) Energiantuotannon kasvattamisesta alueella vastaa konsortiumi, johon kuuluvat saksalainen Siemens, italialainen Enel ja Marokon kuninkaan omistama energiayhtiö Nareva. Yhtiöiden muodostama yhteenliittymä voitti hanketta koskevan tarjouskilpailun tämän vuoden maaliskuussa.

3) Le Monden vuonna 2015 julkaiseman Wikileaks-vuotoon perustuvan artikkkelin mukaan Marokon kuningas hallitsee maan vihreää energiasektoria. Tämä tuskin lisää kuninkaan kiinnostusta jatkaa YK:n vetämiä rauhanneuvotteluja rakentavassa hengessä, koska hän itse henkilökohtaisesti hyötyy alueen energiahankkeista.

4) Marokon hallitus käyttää COP22-ilmastoneuvottelujen virallista nettisivua COP22.ma markkinoidakseen hankkeitaan miehitetyssä Länsi-Saharassa. Näin maa hakee hyväksyntää vaatimukselleen alueen hallintaan.
YK:n ilmastonmuutoskonventti UNFCC (josta käytetään yleisesti nimitystä ilmastokokous) on kieltäytynyt ottamasta kantaa tähän kysymykseen.

5) UNFCC myöntää vastoin esimerkiksi Unescon, UNDP:n, Maailmanpankin ja EU-instituutioiden käytäntöjä Länsi-Saharassa toteutettaville hankkeille ns. CDM-sertifioinnin. CDM on Kioton pöytäkirjassa määritelty joustomekanismi. CDM-hankkeiden avulla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä kehitysmaissa. Syntyneistä päästövähennyksistä saadaan CER-päästöyksiköitä. CDM on sertifioitu päästövähenemäyksikkö, joilla voidaan käydä kauppaa kansainvälisesti ja ne kelpaavat myös EU:n päästökauppajärjestelmässä.)

Western Sahara Resource Watch -järjestön englanninkielinen raportti:
www.wsrw.org/a105x3614