Avainsana-arkisto: hyvinvointi

Työpaikkojen rauhantoimikunta: Sanat ja teot

tanja4”Mitä ihmettä Suomessa oikein ajatellaan?”, päivitteli ulkomailla asuva ystäväni. Istuimme iltaa kesälomalla ja puhuimme Suomesta ja viime vuosien päätöksistä. ”Täällähän on paljon yksityisiä toimijoita, mutta jokin raja kuitenkin. Ei ole mitenkään mahdollista, että posti, liikenne tai muu valtion kannalta oleellinen toiminta yksityistettäisiin”, hän jatkoi. Keskustelun kääntyessä terveydenhoitoon pohdimme, miksi maailman parhaimmistoa oleva järjestelmä tieten tahtoen romutetaan. Millainen on tulevaisuuden Suomi, jos sama linja jatkuu? ”Eikö pitäisi käydä keskustelua siitä, miksi talouden pitää kasvaa sen sijaan, että mietitään kuinka se saadaan kasvamaan? Ketä kasvu hyödyttää? Miksi lähempänä nollaa oleva lukema ei riitä?”

Nyt olen palannut arkeen ja luin puolustusvoimien taistelunäytös- ja kesäkiertueesta: pelkästään elokuun aikana tapahtumia oli 12. Musiikilla mainostettuun kiertueeseen oli sisällytetty kalustonäyttelyitä ja toimintanäytöksiä. Taistelunäytöksissä puolustusvoimat esitteli asejärjestelmien suorituskykyä. Kun katsoo puolustusmenoja on helppo ymmärtää, miksi sotakalusto on saatava markkinoitua suurelle yleisölle sirkushuvien kera. Samaan aikaan valtioneuvoston vuoden 2019 talousarvioesityksessä rauhantyön avustuksia suunnitellaan leikattavan noin 30 prosenttia. Taas olemme tässä tilanteessa, huokaisen.

Lueskelen päivitystä Helsingin kaupunginhallituksen hyväksymästä raamista ensi vuoden budjetin valmisteluun. Se tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja työntekijöiden asemaan. Samanaikaisesti kaupunki tekisi voittoa, kuten niin monesti ennenkin. Mietin, mitkä ovat kustannukset tulevina vuosina, jolloin ns. raskaammilla palveluilla on paikattava jälleen kerran sitä, mitä kevyemmistä palveluista on ”säästetty”. Kuinka nämä palvelut voivat vastata tulevaisuudessa tarpeeseen, niitä kun on monin erin tavoin viime vuosina romutettu. Työntekijät tulevat olemaan taas kovilla ja liian moni jää vaille tarvitsemaansa apua. Illan päätteeksi lueskelin lehdestä Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksyneen asemakaavan, tunneli autoille, hinta-arvio 160 miljoonaa euroa.

Puheissa korostetaan turvallisuutta ja hyvinvointia, mutta teot ovat päinvastaisia ja lisäävät turvattomuutta. Jäin miettimään ystäväni kysymystä: ”Mitä ihmettä täällä oikein ajatellaan?”

Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

Rahaa ihmisiin, ei aseisiin, vahvisti kyselymme

Rauhanpuolustajat järjesti Maailma kylässä -festivaaleilla 27.–28.5. kyselyn: Rahaa aseisiin vai ihmisiin? Vastaajilta kysyttiin, käyttääkö Suomi heidän mielestään sopivasti rahaa aseisiin, pitäisikö asemenoja kenties kasvattaa, vai käyttääkö Suomi liikaa rahaa asevarustukseensa. Jos vastasi myöntävästi jälkimmäiseen, oli mahdollisuus ehdottaa parempia kohteita rahankäytölle.

Vastaajista 15 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomi käyttää sopivasti rahaa aseisiin. Seitsemän prosentin mielestä asemenoja tulee kasvattaa, ja ydinasepelotteen tarpeellisuuttakin vilautettiin yhdessä vastauksessa. Vastaajista suurin osa eli 78 prosenttia arvioi, että Suomi käyttää liikaa rahaa aseisiin.
Paremmista kohteista rahankäytölle kärkeen nousivat lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvointiin panostaminen. Myös koulutus ja sosiaali- ja terveydenhuolto yleisesti saivat ääniä,  samoin rauhantyö ja rauhan rakentaminen, työpaikkojen luominen sekä kehitysmaiden tukeminen ja avustukset nälänhätään ja muille katastrofialueille. Yhdessä vastauksessa nostettiin esiin diplomatia.

Yleisesti vastauksista voi vetää johtopäätöksen, että ihmiset haluavat verorahoilla lisätä ihmisten hyvinvointia ja tukea hyvinvoivan ja vakaan yhteiskunnan ylläpitämistä. Asevarustelun ja sodanharjoittelun kannatus jäi vähäiseksi.

Vastaajien kesken arvottiin Ari Kerkkäsen uusi kirja Syyria – synnystä sisällissotaan. Kirja on postitettu voittajalle.

Työpaikkojen rauhantoimikunta: Massaa vai yksilöllisyyttä

Meille rakennetaan nyt jääräpäisesti ennakolta valittuihin arvoihin ja tavoitteisiin perustuvaa, julkiset palvelut osiin lohkoavaa tuotantojärjestelmää. Pian konserniin kuuluvat itsenäiset toimintayksiköt aloittavat toimintansa nykyisten julkisten palveluiden tilalla. Samalla suuret yksityiset yhtiöt alkavat tuottaa samoja hyvinvointi- ja terveyspalveluita, joita hallitaan äänivallan avulla Suomen ulkopuolelta. Yhteisöllisyys ja tuotannon hallittavuus katoavat, kun hallintoa keskitetään ja digitalisoidaan oman arvomaailman mukaisiksi ”kehittyneiksi järjestelmiksi”. Suuryritykset lihovat yksinkertaisten ja resursseja kevyesti sitovien paketoitujen toimenpiteiden tuottamisesta. Tätähän on jo harjoiteltu jonkin aikaa popsimalla pienempiä toimijoita suupalamarkkinoilta. Palvelut on helppo hinnoitella, jotta pääsee nauttimaan verorahoin tuetun toiminnan tuottamista voitoista.

Mahdollisuus kupata hynää tipahtaa nyt kuin Manulle illallinen, päästään jakamaan smörrebrödit keskenään. Vuosia sitten tilaaja–tuottaja-malli oli ensimmäinen harjoitus tähän suuntaan. Julkisen sektorin asiantuntijat määrittelivät palvelutarjonnan, ja verorahoilla kehitettiin kunnallisia palveluita paremmiksi. Myöhemmin keksittiin palveluseteli, jossa yritys saa tietyn summan rahaa käyttöönsä julkisen ohjauksen tuella. Omia palveluita kilpailutettiin ja täydennettiin yksityisillä toimijoilla. Opeteltiin kustannuslaskentaa ja tuotteistusta ja otettiin palveluita myös takaisin omaan hoitoon, kun se havaittiin halvemmaksi. Kokonaisuus oli hallinnassa ja palvelukehitys tapahtui oman toiminnan ohessa vertaillen ja vaihtoehtoja yhteistyössä rakentaen. Nyt puhaltavat uudet föönit, vaikka Ruotsissakin ollaan kytkemässä peruutusvaihdetta yltiöpäisen yksityistämisen seurausten vuoksi.

On ällistyttävää, että avointa markkinataloutta halutaan tukea sokeasti päätöksillä, mikä muistuttaa itse asiassa keskusjohtoista järjestelmää. Yhteiskunnan rahoituksella ei yritysten voittomarginaaleja kuulu kustantaa. Ei täällä pidä elää kuin banaanivaltiossa, jossa ryhmä liikemiehiä valuttaa valtion kassan tyhjäksi mammonan hankkimiseksi itselleen. Meitä ei tältä suojele edes perustuslaki, tuo on yhteiskunnan peruspilari, jolla turvataan ihmisen oikeudet ja suojellaan yksilöä mielivaltaiselta ja syrjivältä kohtelulta. Yksilönvapaus ei toteudu turvallisesti suunnitellussa valinnanvapaudessa ilman kunnollista valvontaa, eikä palveluiden laatua ole mahdollista seurata. Palveluiden kehittäminen vaatii toteutuakseen riittävän laajasti toimivat julkiset palvelut. Olisikohan hyödyllistä tehdä ratkaisut yhdessä koko kansaa kuunnellen?
Yhteistä hyvää tulee tavoitella monipuolisen tuotantorakenteen avulla.

Keijo Hiltunen

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.