Avainsana-arkisto: hävittäjähankinnat

Pääkirjoitus: Hävittäjien kauhistus

Kevään eduskuntavaalit ovat rauhanliikkeelle erityisen tärkeät. Tulevan eduskunnan ja nimitettävän hallituksen politiikalla on hyvin pitkälle meneviä vaikutuksia turvallisuuteemme. Tärkeimpänä yksittäisenä päätöksenä tulee olemaan nykyisten 64 Hornet-hävittäjän korvaaminen (itse asiassa hävittäjiä on tätä nykyäkin vain 62, koska kaksi konetta on jo tuhoutunut korjauskelvottomiksi). Elinkaarikustannuksiltaan jopa yli 30 miljardin euron päätöstä yritetään ajaa läpihuutojuttuna.

Hävittäjähankinnasta on annettu sellainen kuva, että kaikki puolustuspolitiikan asiantuntijat, joihin puolustusministeriö lukee mielellään vain ja ainoastaan sotilaat, olisivat asiasta yksimielisiä. Näin ei kuitenkaan ole, mutta puolustusvoimien piiristä on hyvin hankala saada eriäviä mielipiteitä julkisuuteen. Armeijassa ylempien upseerien päätöksiä ei saa kritisoida. Rangaistukseksi voi joutua koristelemaan pikkukivillä pihapolkuja ilmavoimien Lapin-majalla Lemmenjoella. Onneksi perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kuitenkin kansalle eikä upseereille. Pidetään siitä huoli jatkossakin.

Rauhanliikkeenkin toiminnan ansiosta keskustelu hankinnan mielekkyydestä on virinnyt mediassakin. Pitkäänhän ns. valtamedia tuntui olevan puolustusvoimien talutusnuorassa markkinoimassa uusia kiiltäviä sotakoneita suurelle yleisölle. Vähintäänkin osa noista miljardeista pitää varata todellisiin turvallisuusuhkiin, joihin kuuluu niin ilmastonmuutos kuin kasvava epätasa-arvo ja hyvinvointivaltion alasajo. Tämänhetkisen vakavimman turvallisuusuhan eli ilmastonmuutoksen kannalta hävittäjähankinta on valtava investointi tuhon kiihdyttämiseksi.

Hävittäjähankintaa tarkemmin harkitsevia on ilmaantunut useista puolueista, joten eri puolueita kannattavien rauhanaktiivien on helppo tehdä valintansa tämäkin huomioon ottaen. Ainoan poikkeuksen näyttävät tekevän siniset, jotka ovat linjanneet vaaliohjelmassaan tavoitteeksi 100 uutta hävittäjää. Näillä näkymin sotapuolue kadonnee vaalien jälkeen poliittiselta kartalta kokonaan. Valitettavasti kuitenkin sekä keskusta ja kokoomus ovat sallineet olematonta kannatusta nauttivan puolueen reivata puolustuspolitiikan vaarallisille vesille. Korjausliike on tarpeen.

Tässä lehdessä on mukana artikkeli toisella kotimaisella. Claus Montonen avaa ydinvoiman ja ydinaseiden yhteyksiä artikkelissa, joka aloittaa yhteistyön “suomenruotsalaisen rauhanliikkeen pää-äänenkannattajan” Fredspostenin kanssa. Näin aluksi julkaisemme artikkelin sellaisenaan ruotsiksi, mutta saamamme palautteen perusteella mietimme, käännämmekö vaihtoartikkelit jatkossa suomeksi.

P.S. Käykäähän allekirjoittamassa valittavalle uudelle eduskunnalle osoitettu Hävittäjämiljardit uuteen harkintaan -adressi, linkki siihen löytyy Rauhanpuolustajien nettisivuilta.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Armeijoiden päästöt on huomioitava ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa

Armeijoihin, asevarusteluun ja sotimiseen kiinnitetään ilmastonmuutoksen torjunnassa harvemmin huomiota. Pelkästään armeijoiden ylläpito ja varustelu aiheuttaa kuitenkin kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä noin 10 prosenttia. Mittavia päästöjä aiheutuu myös itse sotimisesta, vaikka siitä ei ole saatavilla luotettavia arvioita. Tässä kirjoituksessa teen selkoa myös sotimisen erilaisista ympäristörasituksista.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että hiilidioksidipäästöt suhteutettuna bruttokansantuotteeseen olisivat vähäiset. Vuonna 2013 maailman yhteenlaskettu bruttokansantuote oli 67 biljoonaa euroa(1) ja vastaavasti hiilidioksidipäästöt 36 miljardia tonnia eli 36 biljoonaa kilogrammaa(2). Suomen päästöt vuonna 2017 olivat 56,1 miljoonaa tonnia(3). Yksinkertainen jakolasku osoittaa, että aiheutamme päästöjä käsittämättömän piittaamattomasti: yhdellä kilolla hiilidioksidipäästöjä saamme globaaliin talouteemme alle kaksi euroa lisää.

Armeijat ja sotiminen on tietoisesti jätetty ilmastopolitiikan ja ilmastosopimusten ulkopuolelle. Esimerkiksi Kioton ilmastosopimusta solmittaessa sotilaallinen toiminta ja armeijan varusteiden valmistaminen jätettiin kasvihuonekaasujen rajoitusten ja mittaamisen ulkopuolelle Yhdysvaltojen painostuksesta(4). Armeijoiden ylläpito, varustelu ja sotiminen ovat kuitenkin vielä tuhlailevampaa hiilenkäyttöä suhteessa rahankäyttöön kuin rauhanomainen taloudellinen toiminta.

Yhdysvaltojen armeija on maailman suurin yksittäinen saastuttaja: sen ylläpito ja varustaminen aiheuttaa noin viisi prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä(5). Koska muiden maailman maiden yhteenlasketut sotilasbudjetit ovat Yhdysvaltojen sotilasbudjetin luokkaa, maailman kaikkien armeijoiden varustelu ja ylläpito aiheutti vuonna 2009 maailman hiilidioksidipäästöistä kymmenesosan, ja vuoteen 2017 mennessä maailman sotilasmenot ovat kasvaneet siitä miltei 15 prosenttia(6).

On tragikoomista, että ilmastonmuutosta pidetään suurimpana globaalina turvallisuusuhkana, mutta merkittävä tekijä tämän turvallisuusuhkan takana ovat yleisen turvallisuuden ylläpidolla perusteltavat armeijat.

PÄÄSTÖLASKUJA

Sotimisen ympäristövaikutusten arvioiminen on vielä vaikeampaa kuin armeijoiden ylläpidon, koska siihen liittyvät yksityiskohdat pidetään luonnollisesti sotasalaisuuksina. Armeijoiden ylläpidon ja asevarustelun ilmastovaikutuksia on mahdollista arvioida sotilasbudjettien kautta. Toisaalta sotimisessa kaikenlainen tuhoaminen aiheuttaa muita ympäristövaikutuksia, joiden arvioiminen on astetta hankalampaa. Vuoden 2003 hyökkäyksen Irakiin on vuosina 2003–2007 arvioitu aiheuttaneen päästöjä 141 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuosittain(5).

Vuoden 1991 Irakin sodan aikana sytytettiin yli 600 öljynporauskaivoa, joista monet paloivat yli yhdeksän kuukautta. Soihtuina paloi yhden päivän aikana 680–816 miljoonaa litraa öljyä ja 70–100 miljoonaa kuutiometriä kaasua. Öljypalojen yhteismäärä oli arviolta 160 miljardia litraa öljyä.(7)

Raakaöljykilon polttaminen aiheuttaa 3,15 kiloa hiilidioksidipäästöjä(8). Pelkästään öljy- ja maakaasupalot aiheuttivat täten yli 420 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä, mikä on yli prosentti vuoden 2013 yhteenlasketuista hiilidioksidipäästöistä.

Pommien ja ohjusten päästövaikutuksista en ole löytänyt lukuja, mutta niiden räjähteet ja ajoaineet eivät ole mitenkään ympäristöystävällisiä. Oletetaan, että nämä aineet ovat hieman raakaöljyä haitallisempia, eli käytän niiden arvioimiseen kerrointa 5.

Isisiä vastaan on käytetty 100 000 pommia ja ohjusta(9). Tomahawk-ohjus painaa 1600 kg ja räjähde noin 500 kg. Jos keskimääräinen ammus ajoaineineen painaa 1000 kg, niin pelkästään tämän sodan pommitukset ovat aiheuttaneet 0,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Vuonna 1991 Irakin pommituksissa käytettiin 88 500 tonnia pommeja(10), eli ilmastovaikutus on sama kuin Isisin tapauksessa.

Vuonna 2016 Yhdysvallat käytti tilastojen mukaan 26 171 pommia tai ohjusta(11). Tykkien tai panssarivaunujen ammusten määristä en ole löytänyt arviota, mutta yksi 155 mm tykin ammus painaa noin 50 kg, josta noin puolet on metallikuorta. Ajopanoksessa on 20 kg ruutia. 20 tykin ammusta on siis tonni räjähteitä.

Olen tässä arvioinut ainoastaan sotimisen suoria ilmastovaikutuksia. Huomattavia epäsuoria vaikutuksia aiheutuu muun muassa panssarivaunujen alikaliiperiammuksissa käytettävästä köyhdytetystä uraanista. Se on ympäristömyrkky, jota vapautuu pienhiukkaspäästöinä, kun alikaliiperinuolet lävistävät esimerkiksi panssarivaunujen panssarointia. Yksi nuoli köyhdytettyä uraania painaa 10 kg.

Mittavia hiilidioksidipäästöjä syntyy myös sodassa tuhotun infrastruktuurin jälleenrakentamisesta(12, 13). En ole myöskään arvioinut sotimisen aiheuttamaa luonnon tuhoamista, joka luonnollisesti aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä.

OECD:n mukaan vuosina 2010–2030 pitäisi investoida yhteensä 10,5 biljoonaa dollaria, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ylittäisi 450 ppm. Maailman sotilasmenoilla nämä investoinnit katettaisiin helposti.

HÄVITTÄJIEN HANKINTA SURKEA MAAPALLOLLE JA PUOLUSTUKSELLEMME

Mietitäänpä hetki Suomen hävittäjähankintaa ympäristönäkökulmasta. Suomi on hankkimassa 64 kappaletta F-35-hävittäjiä, joiden elinkaarikustannuksiksi Kanada on arvioinut 38–61 miljardia euroa(14).  Armeijoiden ja asevarustelun päästöihin suhteutettuna se on arviolta 100 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kolmellekymmenelle vuodelle jaettuna se tekee 3 miljoonaa tonnia vuodessa. Vuoden 2017 luvuilla laskettuna se on viisi prosenttia Suomen päästöistä. Suomalaisittain olisi merkittävä ilmastoteko vähentää tätä hankintaa merkittävästi.

Parasta olisi jättää kokonaan tekemättä hankinta, jolla ei ole mitään merkitystä Suomen ilmapuolustukselle. Jopa militaristisesta näkökulmasta paljon tehokkaampaa, uskottavampaa, halvempaa ja ympäristöystävällisempää ilmapuolustusta saisi aikaan hankkimalla pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia.

TALOUSTIETEEN JA KYLMÄN SODAN OPIT KOETUKSELLA

Ei ole taloudellisesti rationaalista, että ihmiskunta tuhoaa tämän maapallon – sen jälkeen ei ole yrityksiä eikä niiden omistajia, eikä omistajille jaettavia voittoja. On mielenkiintoista, että taloustieteessä rationaaliseksi oletettu ihminen ei tässä pysty tekemään rationaalista ratkaisua.

Sotilaallisesti ajateltunakaan asevarusteluun panostaminen ei ole rationaalista – kyse on kylmän sodan kauhun tasapainoon johtaneesta MAD-opista, joka tarkoittaa kaikkien osapuolten takuuvarmaa tuhoa (Mutual Assured Destruction). Kylmän sodan aikaan oppi ehkäisi ydinsodan syttymisen, koska konfliktin voittajalle ei olisi jäänyt elinkelpoista maapalloa. Nyt näemmä toimitaan päinvastoin, koska kaikkien osapuolten takuuvarma tuho tapahtuu juuri niillä opeilla, joita maailman armeijat harjoittavat varustelussaan. Tämä tuho tulee hitaasti hivuttaen, eikä senkään jälkeen voittajalle – maailman mahtavimman armeijan omistavalle valtiolle – jää elinkelpoista maapalloa.

Miten yksittäinen ihminen voi pelastaa maailmaa? Ensinnäkin vaatimalla, että sotilaallisen toiminnan päästöjä seurataan ja niistä raportoidaan aivan kuten muistakin päästöistä. Seuraava askel olisi ottaa kaikkien maiden sotavoimat mukaan ilmastotalkoisiin. Nämä seikat koskevat myös Suomea ja Suomen armeijaa. Ilmastotalkoiden osalta asevarustelun rajoittaminen on olennaista.

Alia Dannenberg
FT, KTM, reservin luutnantti

Artikkeli on alun perin julkaistu Antimilitaristissa 4/2018.

  1. Wikipedia (15.11.2018): Gross world product,  en.wikipedia.org/wiki/Gross_world_product#cite_note-WB-2
    2. Hannah Ritchie & Max Roser (2018): CO2 and other Greenhouse Gas Emissions,  OurWorldInData.org: ourworldindata.org/co2-and-other-greenhouse-gas-emissions
    3. Tilastokeskus: Suomen kasvihuonepäästöt 1990-2017
    4. Lisa Savage (23.7.2015): Elephant In The Room: The Pentagon’s Massive Carbon Footprint,  Counterpunch: www.counterpunch.org/2015/07/23/72279/
    5. H. Patricia Hynes (8.2.2015): Pentagon Pollution, 7: The military assault on global climate, Climate & Capitalism
    6. SIPRI: Military Expenditure Database
    7. Wikipedia: Kuwaiti oil fires (15.11.2018),  en.wikipedia.org/wiki/Kuwaiti_oil_fires
    8. Christian N. Jardine (2005): Calculating the Environmental Impact of Aviation Emissions,  Environmental Change Institute, University of Oxford
    9. Paul Rogers (6.6.2018): Islamic State has survived 100,000 bombs and missiles and is still active,  The Conversation: theconversation.com/islamic-state-has-survived-100-000-bombs-and-…
    10. Allen; Thomas, Berry F; Polmar, Norman (1991): War in the Gulf, Turner
    11. F. Brinley Bruton (9.1.2017): U.S. Bombed Iraq, Syria, Pakistan, Afghanistan, Libya, Yemen, Somalia in 2016,  NBCNews: www.nbcnews.com/news/world/u-s-bombed-iraq-syria-pakistan-afghan…
    12. Maher Chmaytelli, Ahmed Hagagy (12.2.2018): Iraq says reconstruction after war on Islamic State to cost $88 billion,  Reuters: www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-iraq-reconstruction/ir…
    13. BBC (20.3.2013): Iraq 10 years on: In numbers,  www.bbc.com/news/world-middle-east-21752819
    14. Marko Niemi (23.5.2016): F-35-hävittäjien venyvä hintahaitari, MOT

 

 

Keski-Suomen Rauhanpuolustajat: Hävittäjärahoja on käytettävä ilmastokatastrofin hallintaan

Suomi suunnittelee ostavansa uusia hävittäjiä, joiden valtava hankintahinta, 8–12 miljardia euroa, on lähes viidesosa valtion talousarvion vuotuisista menoista. Vaikka hankinta ajoittuisi kymmenen vuoden ajalle, se merkitsisi mittavaa valtion velkaantumista.

Maamme turvallisuuspolitiikka näyttää painottuvan yhä enemmän militarismin ja asevarustelun suuntaan. Ulkopoliittiset ja diplomaattiset aloitteet ovat jääneet taka-alalle, samoin yhteiskuntarauhan säilyttäminen.

Seuraava eduskunta päättää sekä hävittäjähankinnasta että ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Hävittäjät ovat vaarassa jäädä ilmastokeskustelun ulkopuolelle. Jo Kioton ilmastosopimuksessa 1997 sotateollisuus jäi vapaamatkustajaksi muun muassa Yhdysvaltojen voimakkaan painostuksen takia. Asebisnes ja armeijat voivat saastuttaa ilman, että niiden kasvihuonepäästöjä valvotaan tai niitä velvoitetaan toimimaan ilmastonmuutosta vastaan.

Hävittäjälentokoneet tuottavat valtavasti kasvihuonekaasuja (CO₂, vesihöyry, metaani), esimerkiksi yliäänilento kuluttaa sekunnissa 15 litraa kerosiinia. Niihin käytetyt resurssit (raha, raaka-aineet, teknologia, osaaminen) menevät ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen, vaikka sitä pitäisi hillitä. Hävittäjähankinnan ympäristövaikutukset onkin saatava mukaan ilmastokeskusteluun.
Asevarustelu pahentaa ilmastokriisiä ja siten heikentää turvallisuutta koko maailmassa. Raaka-aineita, energiaa ja osaamista tarvittaisiin maapallon ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä. Ilmastonmuutos näkyy jo sään ääri-ilmiöinä ja pakolaisuutena, emmekä voi väistää vastuutamme sen torjumisesta. Nopeimmin ilmastonmuutokseen varautumista voitaisiin rahoittaa sotilasmenoista.

Aseisiin perustuva maanpuolustus on vain osa turvallisuuspolitiikkaa diplomatian ja muun kansainvälisen yhteistyön rinnalla. Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja hyvinvointiyhteiskunta ovat turvallisuuspolitiikan kivijalka. Niiden puuttumista eivät mitkään aseet korvaa. Hävittäjiin käytetyt verovarat vahvistavat suurten asevalmistajien valtaa maailmanpolitiikassa. Hävittäjiä meillekin kauppaavat yritykset käyttävät hyväkseen veroparatiiseja minimoidakseen veronmaksunsa ja murentavat näin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa.

Tilanne suurvaltojen – Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan – välillä kiristyy uhkaavasti. Meillä on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa ja siksi voimme turvallisuuspoliittisilla valinnoillamme joko liennyttää tai pahentaa tilannetta, joka voi pahimmillaan johtaa suursotaan. Yksi konkreettinen teko jännityksen lievittämisen ja aseriisunnan suuntaan olisi luopua hävittäjähankinnasta tai hankkia mahdollisimman pieni määrä ilmapuolustusaseita liittoutumattomalta Ruotsilta.

Hävittäjähankintaa ei voi jättää asianosaisten eli ilmavoimien päätettäväksi. Vaadimme, että äärettömän kalliista hankinnasta käydään laaja keskustelu, jonka pohjalta päätetään demokraattisesti, paljonko koneita ostetaan, mistä ja millä ehdoin.

Keski-Suomen Rauhanpuolustajat ry:n puolesta

Olavi Kokkonen, puheenjohtaja
Satu Kortelainen, sihteeri
Eero Tapaninen, tiedottaja

Hävittäjähankinta uhkaa turvallisuutta

 havittajatSipilän hallitus käyttää vuosittain miljoona euroa Hornetit korvaavien hävittäjien hankinnan valmisteluun, ja armeijamme evp.-kenraalit lobbaavat kauppaa ulkomaisten lentokonefirmojen edustajina. Hävittäjähankintaan uppoaisi ensin 7–10 miljardia euroa, elinkaarikustannukset nousisivat yli 30 miljardiin.

Uhkaako julkisten palvelujen rahoitusta siis kehno huoltosuhde vai jokin muu? Lietsotaanko Venäjän uhkaa, jotta veronmaksajat ja eduskunta saadaan taivuteltua asemäärärahojen valtavan korotuksen kannalle?

Lokakuussa sattuvat peräkkäin YK:n julistamat maailman ruokapäivä (16.10.) ja köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä 17.10. Viikkoa myöhemmin alkaa YK:n aseistariisuntaviikko 24.–30.10. Teemapäivien kytkös on traaginen, sillä sota ja asevarustelu aiheuttavat köyhyyttä, nälkää ja asunnottomuutta. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin mukaan maailman varustelumenot olivat vuonna 2017 yli 1 700 miljardia dollaria (noin 1 454 miljardia euroa).

Nämä ovat julkisia varoja, jotka valuvat asebisnekselle. Summalla hoidettaisiin helposti malaria ja tautiepidemiat, järjestettäisiin juomavettä ja käymälät kaikkialle, kustannettaisiin vanhuuseläkkeet, lasten koulutus ja tyttöjen ammattiopetus ja pysäytettäisiin täten väestönkasvu. Rahaa jäisi vielä muun muassa ilmastokriisin torjunnan vaatimalle tutkimukselle ja toimenpiteille.

Suunnatonta summaa ei kuitenkaan käytetä ihmisten parhaaksi, koska asebisnes on tuottava sijoituskohde ja mahtava lobbari. Se on toipunut nopeimmin vuoden 2008 finanssikriisistä, mitä ovat edistäneet sodat Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Irakissa, Ukrainassa, Jemenissä.

Valitettavasti myös EU alkaa nyt tuhlata budjettivaroja sotilastutkimukseen ja asehankintojen koordinointiin.

 KONEITA ULKOMAANOPERAATIOIHIN?

Suomen suunniteltu panos varustelukilpaan on 1,2 miljardia euroa taistelulaivoihin ja 10–30 miljardia hävittäjäkoneisiin. Valinta näyttää lankeavan yhdysvaltalaiseen F-35-hävittäjään, joita on ostettu Norjaan ja Tanskaan. Myynti Kanadaan on vaikeuksissa koneiden hinnan noustessa kaiken aikaa. Hävittäjiä aiotaan hankkia 64.

Pentti Sainio kertoo kirjassaan Armeijan hukatut miljardit, että Horneteja hankittiin 90-luvulla 64, vaikka tarve oli yhdelle laivueelle (noin 20 konetta). Saadakseen kaksi laivuetta ilmavoimat pyysi kolmea. Puolustusministeri Rehn yllätti suostumalla tähän. Huutokauppalinjaa aiotaan jatkaa, vaikka ilmavalvontaan riittäisi parikymmentä konetta. Hornet-hankinnassa eduskuntaa harhautettiin lopullisen hinnan ja vastakauppojen osalta. Hävittäjäkulut söivät muiden aselajien rahoitusta ja johtivat varuskuntien lakkauttamiseen vuosina 2006–07. Näin voi käydä nytkin. Vastakauppoja on taas vilauteltu, vaikka EU:n kilpailusäännöt estävät ne. Rahoitus on auki, mutta asehankintaan hallitus on valmis ottamaan velkaa – vaikka sijoitus ei tuota mitään.

F-35-hävittäjän lentäjän kypärän hinta on noin 400 000 dollaria (noin 342 000 euroa) – sama summa kuin Suomen kaikkien rauhanjärjestöjen vuodessa saama valtionapu.

Ostipa koneet Yhdysvalloista tai muualta, valmistaja kontrolloi niiden käyttöä. F-35-koneiden huolto tapahtunee Italiassa ja Turkissa. Kytkös Natoon vahvistuisi siis entisestään vastoin suomalaisten enemmistön kantaa. Myös tulevien hallitusten ulkopoliittinen liikkumavara menisi.

Hävittäjäkoneet ovat puolustusta vain, jos pystytään pommittamaan hyökkääjän koneet kentilleen. Toisaalta hyökkääjä voi tuhota Suomen hävittäjät kentilleen, etenkin jos ilmatorjuntaan ei ole varaa. Voikin kysyä, onko näin hyökkäyksellisten koneiden todellinen tarkoitus osallistua operaatioihin ulkomailla. Ulkoministeri Stubbhan olisi vuonna 2011 halunnut lähettää Horneteja pommittamaan Libyaa.

KYSE ON ARVOVALINNASTA: ASEET VAI IHMISET

Sipilän hallitus esittää puolustusmenojen kasvattamista lähivuosina 40 prosentilla. Samaan aikaan se valittaa kehnoa huoltosuhdetta ja julkisen sektorin rahapulaa, jottemme vaatisi parannuksia koulutukseen, terveydenhoitoon, sosiaalitukiin ja muuhun tarpeelliseen. Kymmenellä miljardilla tekisi ihmeitä vaikkapa vanhustenhuollon, nuorisotakuun, työllistämisen, kulttuurin, julkisen liikenteen ja asuntotilanteen hyväksi.

Kyse on vain poliittisista valinnoista: hävittäjäkoneita vai julkisia palveluja. Kaiken lisäksi toimeentulon epävarmuus, armeijan hehkuttaminen ja sodalla pelottelu muokkaavat maaperää syntipukkien etsimiselle, rasismille ja kansalliskiihkolle.

Kyse on myös turvallisuuskäsityksestä. Rauhanliike ei usko asevaraiseen turvallisuuteen vaan toimivaan oikeusjärjestelmään ja lainvalvontaan, tasa-arvoon, hyvään ympäristöön, sosiaaliseen turvaverkkoon, demokratiaan ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Jos ihmiset kokevat näiden asioiden olevan kunnossa, ei yhteiskuntaa voi horjuttaa ulkoapäin. Tarvitaan myös aktiivista ulkopolitiikkaa: konfliktien sovittelua, rauhanturvaamista, kansainvälisen sopimusjärjestelmän vahvistamista. Olkoot oistaiseksi myös puolustusvoimat, mutta pysykööt kasarmeilla: asevarustelu, armeijan PR-kampanjat ja sotilasliitot horjuttavat turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta.

Naton rauhankumppanuudesta 1994 alkaen maamme ulkopoliittiset linjapäätökset on tehty ilman kunnollista keskustelua. Asiat on päätetty valtioneuvostossa, ja eduskunta on saanut tiedonannon jälkikäteen. Tai sitten asia käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa salaisena, kuten aiesopimus USA:n kanssa keväällä. Naton isäntämaasopimusta vuodelta 2015 ei ole vieläkään käsitelty eduskunnassa. Markus Mustajärvi harmitteli Rauhanpuolustajien yleiskokouksessa, että tällaisessa poliittisessa kulttuurissa ei kansanedustajien ulkopoliittinen osaaminen kehity.

Globaalin turvallisuuden suurin uhka on ilmastokriisi, jonka oireita on jälleen nähty – niin valtavia maastopaloja kuivuusalueilla kuin tuhoisia tulvia. Laajat alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi, ihmisten on pakko paeta, ruoka kallistuu. Ratkaisu eivät ole rajavalvonta tai aseet, päinvastoin: asetuotanto, harjoittelu ja sotiminen tuottavat valtavasti kasvihuonekaasuja. Raha, raaka-aineet, tieto ja osaaminen tarvitaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja sen seurauksien hoitamiseen yhteistyössä.

havittaja_vetoomus_banneri

 

Rauhanjärjestöt ovat käynnistäneet adressin Hävittäjähankinta uuteen harkintaan – miljardit hyötykäyttöön. Ilmavoimat ja hallitus ajavat päätöstä kiireellisenä ja itsestään selvänä, vaikka se ei ole kumpaakaan. Hornetit lentävät vielä, ja Ruotsilta voi vuokrata hävittäjäkoneita. Ilmastosopimuksen kriittiseen vuoteen 2030 on enää 12 vuotta, katsotaan silloin, mitä ilmastokriisin kello on lyönyt ja mihin on varaa.

Kannattaa mainostaa nettiadressia ja tulostaa se paperille fb-sivulta Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön (www.facebook.com/stopF35). Nimiä voi kerätä tuttavilta, tilaisuuksissa, toritempauksissa. Vaikka joku kannattaisi hävittäjähankintaa, hän voi allekirjoittaa adressin julkisen keskustelun takaamiseksi, sillä hankinnan kalleus ja kauaskantoisuus edellyttävät tarkkaa harkintaa: montako, mistä ja millä ehdoin. Nostetaan asia vaalikeskusteluun seuraavan eduskunnan harkittavaksi.

Kirsti Era
Kuva Olena Ieleskyna

puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/trident-juncture-2018-harjoitus-jarjestetaan-loka-marraskuussa-norjassa-ruotsissa-ja-suomessa