Avainsana-arkisto: Euroopan unioni

Suomalaisia europarlamen­taarikkoja Marokon laittoman miehityksen tukena

Euroopan unionin parlamentti äänesti helmikuun 12. ­päivänä komission esityksestä EU:n ja Marokon välisestä kalastussopimuksesta. Sopimukseen sisältyvät myös miehitetyn Länsi-Saharan kalavedet. Valitettavasti suomalaisparlamentaarikoiden enemmistö ilmaisi tukensa laittomalle miehitykselle ja alueen luonnonvarojen ryöstölle. Mitä ilmeisimmin tästä sopimuksesta ja parlamentin aiemmin tammikuussa hyväksymästä laittomasta kauppasopimuksesta valitetaan jälleen kerran Euroopan unionin tuomioistuimeen, joka on jo kertaalleen todennut aiemmat vastaavat sopimukset kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomiksi.

Tukensa Marokon laittomalle miehitykselle antoivat:
Petri Sarvamaa (kok.), Henna Virkkunen (kok.), Jussi Halla-aho (ps.), Anneli Jäätteenmäki (kesk.), ­Elsi Katainen (kesk.), Mirja Vehkaperä (kesk.), Miia-Petra Kumpula-Natri (sd.) ja Liisa Jaakonsaari (sd.)

Laitonta kalastussopimusta vastaan äänestivät:
Merja Kyllönen (vas.), Nils Torvalds (r.) ja Sirpa Pietikäinen (kok.)

Heidi Hautala (vihr.) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) eivät osallistuneet EU-parlamentin nettisivujen mukaan kalastussopimusta koskevaan äänestykseen, mutta molemmat olivat aiemmin tammikuussa vastustaneet komission vastaavaa esitystä EU:n ja Marokon välisestä kauppasopimuksesta.

Hyväksyykö EU-parlamentti laittoman EU:n ja Marokon välisen sopimuksen – suomalaismepeistä Halla-aho ja Virkkunen estämässä avoimen debatin aiheesta

EU-parlamentti äänestää keskiviikkona 16. tammikuuta 2019 EU:n ja Marokon väliseen sopimukseen ehdotetusta lisäyksestä. Sen tarkoituksena on laajentaa protokollia 1 ja 4 koskemaan Länsi-Saharan ei-itsehallinnollista aluetta. Rauhanpuolustajat, joka kuuluu Länsi-Saharan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä vastustavaan Western Sahara Resource Watch -verkostoon (WSRW), on vedonnut suomalaisiin europarlamentaarikoihin, jotta he äänestäisivät uutta sopimusta vastaan. Ohessa kirjelmän perustelut komission esittämän sopimuksen hylkäämiselle.

Nykyisessä muodossaan komission esittämä sopimus on selkeästi vastoin Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä, jonka mukaan sopimus ei saa koskea miehitetyn Länsi-Saharan alueita ilman länsisaharalaisten suostumusta. Komission lausunnot, joiden mukaan laajan asianomistajajoukon kanssa olisi neuvoteltu, ovat tosiasiassa valheellisia. Sekä YK:n tunnustama länsisaharalaisten edustaja vapautusrintama Polisario sekä lähes sata länsisaharalaista kansalaisjärjestöä ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti ilmaisseet vastustavansa sopimusehdotusta. WSRW:n laajempi selvitys komission esittämistä ”vaihtoehtoisista totuuksista” on luettavissa täältä.

Valitettavasti Marokon korruptoimiksi epäillyt europarlamentaarikot näyttävät onnistuvan pyrkimyksissään. Niukka enemmistö europarlamentaarikoista ei halua edes avointa keskustelua EU:n ja Marokon välisen sopimuksen laillisuudesta. Europarlamentti äänesti asiasta maanantaina 14.1.2019, juuri ennen kuin sopimusteksti tulee käsittelyyn keskiviikkona 16. tammikuuta 2019. Suomalaisedustajista perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja kokoomuksen Henna Virkkunen olivat mukana niiden 153 parlamentaarikon joukossa, jotka estivät julkisen debatin parlamentissa, 143 tuki esitystä julkisesta keskustelusta, 18 edustajaa pidättäytyi äänestämästä.

 

1. Länsi-Saharan laittoman miehityksen tukeminen.

Marokko miehittää laittomasti suurta osaa Länsi-Saharasta eli on liittänyt sen omaan alueeseensa. Yksikään maa maailmassa, mukaan lukien kaikki 28 EU:n jäsenmaata, ei ole tunnustanut Marokon suvereenisuutta Länsi-Saharaan. EU:n tuomioistuin on muistuttanut EU:ta, että kansainvälisen lainsäädännön mukaan sen on kohdeltava Marokkoa ja Länsi-Saharaa ”erillisinä ja yksittäisinä alueina”. Lisäksi, EU-parlamentin selvityksen mukaan EU ”on velvollinen olemaan tunnustamatta laitonta alueliitosta ja olemaan avustamatta jatkuvaa miehitystä ja alueliitosta”. Euroopan komissio on kuitenkin neuvotellut tämän sopimuksen yksipuolisesti Marokon kanssa ja sen toimeenpano vahvistaa entisestään laitonta miehitystä. Sen sijaan USA ja EFTA-maat ovat sulkeneet Länsi-Saharan pois kahdenvälisistä kauppasopimuksistaan Marokon kanssa kansainvälisen lainsäädännön perusteella.

 

2. YK:n rauhanprosessin heikentäminen.

Länsi-Saharan YK-edustaja, Saksan entinen presidentti Horst Köhler, on esittänyt EU-parlamentille, että hän odottaa EU:n kunnioittavan oman tuomioistuimensa päätöksiä ja muistutti parlamenttia siitä, että konfliktissa on kaksi osapuolta eikä pelkästään Marokko. Sopimus olisi mitä suurimmassa määrin hänen pyrkimystensä vastainen, varsinkin nyt kun rauhanneuvottelut on juuri saatu jälleen käyntiin. Tällä sopimuksella EU tahrisi maineensa pitkäksi aikaa uskottavana toimijana konfliktien ratkaisemisessa ja välittämisessä, sääntöihin perustuvan multilateraalisen järjestelmän tukipylväänä ja YK:n vankkumattomana tukijana.

 

3. Vakavat lailliset puutteet.

Sopimus ei vastaa EU:n tuomioistuimen vaatimusta Länsi-Saharan asukkaiden suostumuksesta. EU-parlamentin oma lakiasiainpalvelu kieltäytyi arvioimasta sopimusehdotuksen laillisuutta. Vaikka komissio ei kiistänyt eikä haastanut EU:n tuomioistuimessa YK:n yleiskokouksen tunnustaman Polisarion oikeutta edustaa Länsi-Saharan asukkaita, se kieltäytyi neuvottelemasta Polisarion kanssa ja hakemasta sen hyväksyntää. Polisario on ilmoittanut, että se aikoo ryhtyä toimiin nykyistä sopimusehdotusta vastaan, jos se hyväksytään.

Näin ollen kaikkia osapuolia odottaa vuosien epätietoisuus laillisuudesta, EU:n toimijat mukaan lukien, ja niihin kohdistuu sekä mainetta tahraavia että taloudellisia riskejä. Tämä ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan seitsemää ranskalaisyritystä vastaan on jo tehty valituksia. Jos sopimus hyväksytään, EU:n tuomioistuin epäilemättä kumoaa sen, kuten kolmena edellisenä kertana vuoden 2015 jälkeen.


4.
Valeneuvottelut eivät korvaa suostumusta ja hyväksyntää.

Euroopan komission lausunnot, joiden mukaan laajan asianomistajajoukon kanssa olisi neuvoteltu, ovat tosiasiassa vääriä. Komissio väittää neuvotelleensa 112 asianomistajatahon kanssa. Todellisuudessa vain 18 toimijaa osallistui neuvotteluihin, ja kaikki ne olivat marokkolaisia taloudellisia toimijoita tai Marokon viranomaisten edustajia tai liittolaisia.

Sekä Polisario että lähes sata länsisaharalaista kansalaisjärjestöä ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti ilmaisseet vastustavansa sopimusehdotusta. Lisäksi komissio ei edes matkustanut Länsi-Saharaan koko neuvottelujen aikana. Missään tapauksessa ”neuvotteluprosessi” ei saa sahrawikansan hyväksyntää, mikä oli EU:n tuomioistuimen edellytys.

 

5. Ei vaikutusten arviointia, ei luotettavia tietoja.

Euroopan komissio on itsekin myöntänyt, ettei se pysty antamaan mitään lukuja osoittaakseen, että sopimus on Länsi-Saharalle hyödyllinen, vaan ”saatavilla oleva tieto on usein hajanaista” tai ”epätasaista ja keskenään erilaista”. Komissio myöntää, että on ”mahdotonta erottaa tuontia Marokosta Länsi-Saharan tuonnista”. ”Ei ole olemassa riippumatonta YK:n alaista analyysia kansainvälisten kauppasopimusten eduista Länsi-Saharalle. Lisäksi EU:lla ei ole keinoja tutkia Länsi-Saharan aluetta”, komissio myöntää. Komissio sanoo myös, että se ei pysty tekemään eroa sahrawien ja Marokon väestön välisistä työllisyyden mukanaan tuomista eduista, mutta toteaa, että sahrawiväestön osuus sopimuksen kattamilla sektoreilla on hyvin pieni.

Sanallakaan ei mainita, että Marokon omistuspohja kattaa suurimman osan sopimuksen hyödyttämistä aloista ja rakenteista. Sopimuksen koskemien tuotteiden vaikutusta EU:n omien tuottajien tuotantoon ei ole arvioitu lainkaan. Maatalouskomitean lausunnossa tähdennetään, että ”tiettyjen hedelmien ja vihannesten tuonti Marokosta ja Länsi-Saharasta (tomaatit, kurkut, melonit ym.) on erittäin arka asia Euroopan puutarhanviljelysektorille” ja ollaan huolissaan tuonnin aiheuttamista markkinahäiriöistä. Noin hatarien tietojen varassa solmittu EU:ta koskeva kauppasopimus on jo EU:n omien intressien kannalta ennenkuulumaton ja vastuuton.

 

6. Jäljitettävyysmekanismin puuttuminen.

Ei ole olemassa teknisiä edellytyksiä saada luotettavaa, läpinäkyvää ja tehokkaasti kerättävää tietoa Länsi-Saharasta peräisin olevista tuotteista. Ei ole hyväksyttävää, että vastoin asiaa koskevaa komission lausuntoa Euroopan parlamentin ja EU:n lainsäädännössä ei ole olemassa mekanismia, joka takaisi läpinäkyvyyden EU:ssa asuville kuluttajille. Marokon ehdottama ja komission kannattama ehdotus IT-tietokantojen saavutettavuudesta jäsenmaille ei riitä: ”eteläiset maakunnat” eivät noudata Länsi-Saharan rajoja, ratkaisulla ei ole laillista pohjaa eikä se ole todennettavissa.

 

 

 

 

 

 

Kolme päivää miehitetyssä Länsi-Saharassa

Europarlamentaarikko Heidi Hautala vieraili parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan delegaation mukana Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa. Hautalan aie tavata sahrawiaktivisteja virallisen ohjelman ulkopuolella ei miellyttänyt Länsi-Saharaa miehittäviä marokkolaisia.

 

Joulukuussa 2016 Euroopan unionin tuomioistuin ilmoitti jälleen kerran, että Marokolla ei ole hallintaoikeutta Länsi-Saharaan. EU:n ja Marokon välistä kauppasopimusta on siis sovellettu alueella laittomasti.

Tämä tuomioistuimen lausunto – pelkkä tosiasian toteaminen – nosti Länsi-Saharan jäätyneen konfliktin uudelleen pöydälle EU:ssa. Euroopan passiivisuus ja jopa vaitelias rikoskumppanuus Afrikan viimeistä siirtomaata hallinneiden miehittäjien kanssa on kestänyt jo yli neljä vuosikymmentä.

Euroopan komissio ei kuitenkaan noudattanut tuomioistuimen määräystä ja neuvotellut erillisestä sopimuksesta YK:n tunnustaman länsisaharalaisia edustavan Polisarion kanssa. Sen sijaan komissio halusi asettaa suhteensa marokkolaiskumppaneihinsa etusijalle hinnalla millä hyvänsä.

Diplomaattinen myrsky johti komission ja Marokon neuvottelemaan ratkaisuun, joka pitää Länsi-Saharan mukana uudessakin sopimuksessa. Länsi-Sahara odottaakin nyt henkeään pidätellen, kun Euroopan parlamentti arvioi tätä ehdotusta.

Sen sijaan että olisi varmistanut tuomioistuimen vaatimuksen mukaisesti, että ehdotetulla sopimuksella on Länsi-Saharan kansan suostumus, komissio matkusti Marokon pääkaupunkiin Rabatiin “konsultoidakseen” niiden ihmisten edustajia, joita “sopimus koskee” ja arvioidakseen mahdollisia “paikallisväestölle” koituvia hyötyjä.

DEMOGRAFISTA MANIPULOINTIA?

Rabatin-matkallaan komissio de facto hyväksyy Marokon toimeenpaneman laittoman ja massiivisen demografisen manipuloinnin, jonka tuloksena syntyperäisestä sahrawiväestöstä tulee vähemmistö omalla alueellaan.

Pääosa “konsultoiduista” asianosaisista koostui marokkolaisista tai paikallisista edustajista, joilla oli selkeät intressit säilyttää tilanne entisellään.

On arvioitu, että niistä 112 asianosaisesta, joilta komissio sanoo kysyneensä kantaa, 94 kieltäytyi osallistumasta tai ei koskaan edes tullut kutsutuksi neuvotteluihin.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän toistuvien tiedustelujen jälkeen komission oli pakko myöntää, ettei sillä ollut minkäänlaista tietoa Länsi-Saharan kanssa käydystä kaupasta ja sieltä tuoduista tuotteista.

Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan INTA:n delegaatio, jossa olin mukana, vieraili Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa.

Vierailun ohjelmasta oli sovittu Marokon viranomaisten kanssa, ja he saattoivat meitä yhdessä “virallisten toimittajien” kanssa joka ikisessä tapaamisessamme. INTA:n delegaatio ei matkustanut lainkaan Marokon miehittämän alueen ulkopuolelle.

Selväksi tuli, että Marokon viranomaiset ovat järkkymättömiä aikeissaan jatkossakin merkitä länsisaharalaistuotteet marokkolaisiksi siitäkin huolimatta, että EU:n tuomioistuimen lausunnossa selvästi todetaan, että Länsi-Sahara ja Marokko ovat “kaksi erillistä aluetta”.

Todellisuus paljastui, kun päätin tavata eräitä sahrawiaktivisteja.

OUTO SATTUMA

Marokon viranomaiset käyttivät kouluesimerkkiä häiritessään ihmisoikeusaktivisteja: heidät pidätettiin tekosyynä turvavyön käyttämättä jättäminen.

Tätä seurasi tuntikausien neuvottelut, joita käytiin lukemattomien siviiliasuisten poliisien kanssa – poliiseja oli taatusti enemmän kuin mitä tarvitaan pienen liikennerikkomuksen selvittelyyn. Lisäksi meitä kiellettiin melkoisen vihamielisesti tapaamasta ketään virallisen ohjelman ulkopuolella.

Lopulta pääsimme lähtemään ja pidimme sovitun tapaamisen aamun varhaisina tunteina.

Ihmettelin, miten hyvin liikennepoliisit olivat perillä asioista.

Tapaamamme sahrawit selittivät, että heidän arkensa on täynnä vastaavia episodeja. He näyttivät meille useita videoita samana päivänä pidetystä mielenosoituksesta.

Osa aktivisteista joutui sairaalaan poliisin raa’an voimankäytön seurauksena. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun parlamentaarinen delegaatio nautti Marokon tarjoamaa ylenpalttista ateriaa. Viranomaiset esittelivät suotuisia kehitysnäkymiä, joita uusi Marokon hallinnon kanssa neuvoteltu sopimus toisi mukanaan.

Jotkut Euroopan parlamentissa väittävät, että “kehitystä ei pidä vastustaa” Länsi-Saharassa ja että esitetyn sopimuksen vastustaminen olisi haitaksi väestölle, koska sopimus merkitsisi kaupankäyntiä, työpaikkoja ja tuloja.

Tämä lausunto sivuuttaa perustavanlaatuisen tosiasian: sopimus vahvistaisi Länsi-Saharan laittoman liittämisen Marokkoon ja toimisi vastoin YK-johtoisia rauhanponnisteluja jakaessaan Länsi-Saharan alueen kahteen osaan ja vahvistaessaan konfliktin toista osapuolta.

Mikä on Marokon kannustin osallistua tosissaan YK:n rauhanneuvotteluihin joulukuun alkupuolella, kun sillä on EU:n siunaus olla piittaamatta kansainvälisestä oikeudesta ja kun se saa yhä enemmän hyötyä EU:n kanssa solmittavasta uudesta kauppasopimuksesta?

Mikäli Euroopan parlamentti antaa siunauksensa sopimukselle, unionin tuomioistuin todennäköisesti kumoaa sen.

Kansainvälisen oikeuden periaatteita on tuettava sen sijaan, että allekirjoitamme sopimuksia, jotka selkeästi rikkovat laillisuusperiaatetta ja sahrawien oikeutta elää jälleen yhtenä kansana ja toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan. Vaakalaudalla on niin EU:n maine kuin yhden kansan kohtalo.

Heidi Hautala
Kuva Yhdistyneet kansakunnat

Kirjoittaja on vihreiden europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja.

Artikkeli on alun perin julkaistu EUobserverissa 11.10.2018.

 

 

Kolumni: Puolueettomuuden kauhistus

Helsingissä järjestetyt mielenosoitukset ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta vaikuttavat jääneen Trumpin ja Putinin heinäkuisen kokouksen myönteisimmäksi saldoksi. Julkisten tietojen perusteella kahden autoritaarisen mediapersoonan kohtaaminen vastasi lähinnä tosi-tv:n ja somen spektaakkelinnälän tarpeisiin.

Ilveily sai puhtaasti kotimaisin voimin toteutettujen tuskaisten parahdusten sivunäytöksensä Suomen puolueettomuuteen liittyen: meillä murehdittiin muun muassa The New York Timesin otsikosta ”Finnish Neutrality Key to Helsinki Hosting”. Yksi huolestuneiden puheenvuorojen esittäjistä oli nykyisin viestintätoimisto Milttonin palkkalistoilla oleva Patrik Gayer, joka toimi aikoinaan puolustusministeri Carl Haglundin erityisavustajana. Gayerin mukaan Suomen puolueettomaksi koetun aseman vahvistuminen on riskitekijä. Hän toteaa, että ”taitava virkakoneisto ja tietyt poliitikot ovat viimeiset pari vuosikymmentä tehneet kovaa ja johdonmukaista työtä poliittisen yhteistyön syventämiseksi länsimaisten ystäviemme kanssa”. Suomen kutsuminen puolueettomaksi vaarantaa nämä saavutukset.

Suomen länsiliittoutumisesta kerrotun tarinan mukaan puolueettomuutemme päättyi EU-jäsenyyteen. Liittoutumista on sen jälkeen vain vahvistettu Nato-kumppanuudella ja lopulta kaikilla niillä sopimuspapereilla, jotka Washingtonista on keksitty sotaministeri Niinistön allekirjoitettavaksi esittää.

Tarina on höttöinen. Suomen tavoin vuonna 1995 Euroopan unioniin liittyneen Itävallan perustuslakiin on kirjattu maan puolueettomuus. Unionijäsenyyden kytkös liittoutumiseen on siis poliittinen tulkinta. Lisäksi on syytä muistaa vuoden 1994 EU-kansanäänestys, jonka yhteydessä äänestäjiä vedätettiin muun muassa oman rahan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen raskaammin kuin brittejä konsanaan Brexit-äänestyksessä.

Vaikka EU-jäsenyyden hyväksymisen tulkitsisi puolueettomuuden lopuksi, miten se riittää oikeuttamaan myöhemmät päätökset sotilaallisesta liittoutumisesta? Näitä päätöksiä yhdistää epämääräisyys: eduskuntakäsittelyn puuttuminen tai puutteellisuus ja tietojen salailu valiokunnilta. Liittoutumispäätösten kyseenalaisuus riittää selittämään puolueettomuus-sanan herättämän kauhun ”tiettyjen poliitikkojen” ja ”taitavan virkakoneiston” piirissä.

 Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka toimittaa Vox Pulu -podcasteja.

 

Kolumni: Yhden kriisi, toisen mahdollisuus

Ateenan katujen todellisuus testaa juhlapuheiden onttoutta. Onko ruokaa kerjääviltä lapsilta ja lääkkeisiinsä rahaa anovilta vanhuksilta silmänsä sulkeva rauhanprojekti lopulta muuta kuin kulissi?

Viime vuonna Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu antoi Euroopan unionille moitteet heikoimmassa asemassa olevien ihmisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien unohtamisesta. Talouden nimissä tehdyillä säästöillä on hintansa.

Säästöt ovat osa kuripolitiikkaa, jolla Kreikkaa on niin sanotusti autettu pankkiirien ja korruptoituneen poliittisen eliitin keittämässä kriisissä. Säästöillä varmistetaan raskaasti velkaantuneen maan maksuvalmius – samalla velkataakkaa on kasvatettu, jotta ylisuuria riskejä ottaneet saksalais- ja ranskalaispankit on voitu pelastaa. Kreikalle lainattu raha käy siis Ateenassa vain kääntymässä matkallaan ulkomaisesta pankista toiseen.

Velkojen leikkaus ja eurooppalaispankkien kansallistaminen olisivat uhanneet sijoittajien etuja. Kreikan eroaminen eurosta taas olisi vaarantanut tämän “kasvun ja vakauden” turvaajaksi väitetyn valuutan tulevaisuuden. Ilman mittavaa jäsenvaltioiden ulosmarssiakin euro on käynyt lähellä romahdusta useita kertoja. Sen pelastamiseksi on rikottu unionin perussopimuksia ja laadittu erilaisia hintalapuiltaan avoimia hätäohjelmia.

Kreikka on polttopisteessä, mutta sama kuvio toistuu muuallakin. Työttömyys, eriarvoisuus ja näköalattomuus kasvavat.

Kaikesta tästä huolimatta euroa kutsutaan menestystarinaksi. Menestyksellä tarkoitetaan yleensä onnistumista tavoitteellisessa toiminnassa. Jos menestys näyttää tältä, mikä on ollut varsinainen tavoite?

Euron kriisin varjolla EU:n liittovaltiorakenteita tietysti vahvistetaan. Samalla euroalueen mailta edellytetään tiukkaa talouskuripolitiikkaa, joka merkitsee valtaosalle niistä julkisen sektorin romuttamista, palkkojen ja eläkkeiden leikkauksia, työttömien muodostamaa nöyrää työvoimareserviä ja pääoman vaikutusvallan kasvua. Keinottelulle otollisia olosuhteita.

Tällaisessa maailmassa yhden kriisi on toisen mahdollisuus. Viime vuonna eurokriisin arvioitiin tuottaneen sijoittajille noin 1000 miljardin euron pikavoitot kuuden kuukauden aikana. Vuoden 2008 jälkeen maailman miljardöörien yhteenlaskettu omaisuus on yli kaksinkertaistunut. Ennennäkemätön varallisuuden uusjako on käynnissä myös Euroopassa, ja euro toimii sen yhtenä välineenä.

EU perustelee olemassaolonsa Euroopan rauhantilan säilyttämisellä. Tällä hetkellä se kuitenkin kylvää erilaisten yhteiskunnallisten kriisien sytykkeitä pitkin mannerta ja väistää vastuun politiikastaan piiloutumalla rauhanprojekti-kyltin taakse.

Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

 

Laittomat länsisaharalais­sardiinit

Israel ei ole ainoa maa, joka rakentaa kansainvälisen lain vastaisesti siirtokuntia miehittämälleen alueelle. Myös Marokko ja sen miehitetyillä alueilla toimivat kansalliset ja monikansalliset yritykset ovat joutuneet kansainvälisen arvostelun kohteeksi. Raportissaan Suomessa toimivien yritysten yhteyksistä Israelin laittomiin siirtokuntiin Finnwatch on nostanut esiin myös suomalaisyritysten yhteydet Marokon laittomasti miehittämään Länsi-Saharaan ja sen luonnonvaroihin.

Marokko rakentaa jatkuvasti siirtokuntia Länsi-Saharan alueelle ja pyrkii tällä tavalla muuttamaan seudun väestörakennetta. Israelin tavoin Marokko on rakentanut koko Länsi-Saharan halkaisevan miinoitetun muurin, jolla se erottaa hallitsemansa alueet Länsi-Saharan itsenäisyyttä ajavan Polisario-liikkeen hallitsemista alueista. Muuri estää länsisaharalaisten vapaan liikkumisen.1

Länsi-Sahara on vuodesta 1963 kuulunut YK:n listaan alueista, joissa siirtomaavalta on purettava sen alkuperäisväestön tahdon mukaisesti. Siirtomaavallan purkamiseen tähtäävä kansanäänestys on kuitenkin edelleen järjestämättä, sillä Marokko on toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta YK:n päätöslauselmia ja allekirjoittamiaan sopimuksia.2

Poliittisesti kiusallisen tilanteen takia kiistelty Marokon ja EU:n välinen kalastussopimus on vaakalaudalla. Euroopan parlamentti torjui joulukuussa 2011 EU:n ja Marokon välisen kalastussopimuksen jatkamisen. EU-parlamentin mukaan sopimus on laiton, koska se ei hyödytä Marokon laittomasti miehittämän Länsi-Saharan asukkaita. Suurin osa kalastuksesta tapahtuu juuri Länsi-Saharan edustan merialueella.3

Huolimatta kielteisestä kannastaan kalastussopimukseen EU:n parlamentti hyväksyi helmikuussa 2012 kauppasopimuksen, jonka tarkoituksena on vapauttaa EU:n ja Marokon välistä maatalous- ja kalatuotteiden kauppaa. Arvostelijoiden mukaan Länsi-Saharan alueen kattava kauppasopimus on kansainvälisen oikeuden vastainen.4

Marokkolaisia kalatuotteita päätyy myös suomalaiskauppojen säilykepurkkihyllyille. Sardiinivalmisteita ja -säilykkeitä löytyy suurimpien kaupparyhmien omista merkeistä. K-ryhmään kuuluvan Ruokakeskon valmistuttaman Pirkka-merkkisen Sardiini tomaattikastikkeessa5 sekä Tuko Logisticsin valmistuttaman Eldorado-merkkisen Sardiineja tomaattikastikkeessa ja öljyssä6 -tuotteiden alkuperämaa on Marokko. Finnwatch kysyi asiaa sekä Ruokakeskolta että Tuko Logisticsilta. Keskon mukaan yhtiö ei ole ostanut Pirkka-sardiineja Marokosta (Länsi-Saharasta) puoleentoista vuoteen ja etsii parhaillaan uusia toimittajia. K-kaupoissa saattaa kuitenkin olla vielä myynnissä marokkolaisia sardiineja. Kesko kertoi Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteen ja toimitusvaikeuksien vaikuttaneen päätökseen lopettaa kyseiset sardiiniostot.7

Tukon mukaan yhtiö ostaa sardiineja marokkolaiselta Midav-yhtiöltä Safista Länsi-Saharan puolelta. Vuonna 2011 hankintamäärä oli 18 tonnia. Tuko lisäsi noudattavansa eettisiä periaatteitaan riskialueiden toimittajista. Marokkolainen Midav ei kuitenkaan ollut vielä mukana Tukon BSCI-auditointijärjestelmässä, mutta se kertoi käyvänsä yrityksen kanssa parhaillaan keskustelua asiasta.

Oheisesta taulukosta käy ilmi Marokosta (Länsi-Saharasta) Suomeen tuotavien sardiinituotteiden määrä ja arvo. Kalasäilykkeiden lisäksi Länsi-Saharasta pyydettyä kalaa saattaa päätyä suomalaisiin kauppoihin myös omega-3-valmisteina. Useat ruotsalaiset kalastajat ovat siirtyneet omilta rannoiltaan Afrikan rannikolle, missä he pyytävät kalaa miehitetyn Länsi-Saharan vesiltä. Kala päätyy pohjoismaisille markkinoille omega-3-tabletteina. Yhden kalaöljykapselipurkin täyttäminen vaatii 600 sardiinia.8

1. www.kvsolidaarisuustyo.fi /2011/09/28/suomalaisillakin- yrityksilla-kytkoksia-lansi-saharan-miehitykseen/ (28.9.2011)
2. www.rauhanpuolustajat.fi /lansisahara/kuvat/lsahara pdf (s. 2); global.fi nland.fi /public/default aspx?contentid=40998
3. //www.kansanuutiset.fi /uutiset/ulkomaat/ 2703015/marokko-tuohtui-eulle-kalapaatoksesta- taustalla-lansi-sahara (15.12.2011)
4. Euroopan parlamentti, www.europarl.europa.eu/ news/fi /pressroom/content/20120216IPR38354/html/ Green-light-for-EU-Morocco-trade-deal
5. www.pirkka.fi / tuotteet/61153-pirkka-sardiini-tomaattikastikeessa- 12085-g
6. www.eldorado.fi /tuotteet/fi _FI/ tuote/?ean=7311040036809; www.eldorado.fi / tuotteet/fi _FI/tuote/?ean=7311040036908
7. Kesko, Matti Kalervo, sähköposti 15.2.2012
8. yle.fi /uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010/03/lansisaharan_ pakolaisten_ruokaa_myydaan_pohjoismaihin_ terveystuotteina_1518961.html (11.3.2011)

Koko jutun lähde: Kielletyt hedelmät – Suomessa toimivien yritysten yhteydet Israelin laittomiin siirtokuntiin. Finnwatch 2012.
www.finnwatch.org/julkaisut

Romanit, Suomi ja media

Kimmo Oksanen halusi perehtyä Suomeen tulleisiin romaneihin ja etsiä ihmiset nimettömien kasvojen takaa.

Itä-Euroopasta tulleista romanikerjäläisistä on tullut pysyvä osa Helsingin kaupunkikuvaa. Romanian ja Bulgarian tultua Euroopan unionin täysivaltaisiksi jäseniksi vuonna 2007 vapaa liikkuvuus on tuonut todellisuuteemme myös rikkaan ja hyvinvoivan Eurooppamme nurjat puolet. Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen on seurannut romaneja aktiivisesti alusta asti ja kirjoittanut aiheesta lukuisia artikkeleita maamme johtavaan päivälehteen.

Liken juuri ilmestyneessä kirjassa Huomio! Romaneja tiellä Oksanen kirjoittaa suomalaisen median suhteesta romanikysymykseen. Rauhan Puolesta tapasi Oksasen työpaikallaan Helsingin Sanomatalossa.

“Ensikohtaamiseni Romanian romanien kanssa tapahtui Helsingin kadulla ennen kuin edes tiesin, että tulen sitoutumaan tähän aihepiiriin. Kiinnitin huomioni kaksivuotiaaseen lapseen, joka kerjäsi kadulla äitinsä kanssa. Tilanne oli absurdi, koska en ollut varautunut näkemääni. En osannut käsitellä sitä. Se oli shokki. Tämä tapahtui vuonna 2007”, Kimmo Oksanen aloittaa.

Kerjääminen oli tuolloin uusi ilmiö 2000-luvun Suomessa eikä sitä osattu asettaa laajempaan yhteyteen. “Pohdin asiaa lapsen näkökulmasta. Lapsen pitäminen kadulla on väärin. Tuon ikäisenhän pitäisi olla päiväkodissa ja leikkiä muiden lasten kanssa. Syyllistin mielessäni lapsen äitiä, koska minulla ei ollut vielä tarpeeksi ymmärrystä heidän toimintansa motiiveille.”

Nimettömät romanit

Kimmo Oksanen kirjoitti romaneista ensimmäisen kerran jo syksyllä 2007. Hän haastatteli heitä uutispäällikön toimeksiannosta. Äiti ja pieni tytär olivat saaneet seurakseen useita kymmeniä romaneja ja tilanne vaati journalistista päivittämistä.

“Päätin ottaa selvää, keitä he ovat, mistä he ovat tulleet ja millä asialla he täällä liikkuvat. Samat kysymykset olivat mielessä kaikilla helsinkiläisillä. Oivalsin nopeasti, että romaneille itselleen pitää antaa puheenvuoro.” Tätä ennen oli romaneista tehty juttuja kysymättä heiltä itseltään mitään. He esiintyivät nimettöminä kaukaa otetuissa valokuvissa. Helsingin Sanomissa ymmärrettiin päällikkötasoa myöten, ettei tällä linjalla voi enää jatkaa. Valokuvissa olevat ihmiset on julkituotava omilla nimillään ja heille on annettava puheenvuoro.

Lehtikuvien nimettömät romanit viestivät helposti kuvattavien mitättömästä ihmisarvosta ja median välinpitämättömyydestä heitä kohtaan.

“Romaneja kuvattiin kuin eläimiä. Kun sitten pyysin heitä kirjoittamaan nimensä paperille, tuli ilmi seuraava ongelma. Romanit eivät osanneet kirjoittaa. Myös yhteistä kieltä oli vaikea löytää. Oli turvauduttava romaniankielentaitoisen tulkin apuun.”

Romaneja on nähty Helsingissä vuodesta 2007 lähtien joka kesä, mutta kaupunkilaisten suhtautuminen ei ole juuri muuttunut. Arvot ovat jopa koventuneet. MTV3:n huhtikuussa 2012 teettämän tutkimuksen mukaan neljä viidestä suomalaisesta olisi valmis karkottamaan romanit takaisin kotimaahansa. Kimmo Oksanen näkee kuitenkin kehitystä romanien uutisoinnissa. “Raportointi on syventynyt. Juttuja on tehty myös Romaniassa. Olen itsekin käynyt siellä juttumatkalla kolmasti.”

Avain on Romaniassa

Romanien köyhyys ja kaltoinkohtelu Romaniassa on avain heidän toimintansa ymmärtämiseksi. Teoriassa he ovat kaikkien muiden EU-kansalaisten kanssa tasa-arvoisia. Käytäntö on kuitenkin osoittanut jotain aivan muuta. Vikaa on myös romanien omassa kulttuurissa. Köyhissä oloissa tyttölasten ei esimerkiksi anneta käydä koulua, mikä johtaa uusiin ongelmiin.

“Nykyjournalismi ei enää vain ällistele ja ihmettele. Esiin nostetaan myös kerjäämisen taustatekijöitä ja syitä. Romaneista on alettu raportoida niin kuin muistakin tavallisista ihmisistä.”

“Kun ihmisiltä puuttuu kodeista lämmitys, juokseva vesi, sähkö ja viemäröinti ja heidän sosiaaliturvansa on täysin nimellinen, on helpompi ymmärtää että he ovat täällä kerjäämässä. Sosiaalinen omatuntoni heräsi kun näin, missä olosuhteissa romanit elivät. Aiheesta oli pakko kirjoittaa.”

Romanien asema ei Oksasen mukaan tule muuttumaan paremmaksi ennen kuin Romanian omat lehdet ottavat aiheen esille.

Rasismia joka puolella

Suomalaisten ennakkoluulot romaneja kohtaan ovat syvässä Ilahduttavia poikkeuksiakin onneksi on. Harmonikansoittaja Kimmo Pohjonen konsertoi Helsingissä 13.5. Romaniasta tulleiden romanimuusikoiden kanssa osoittaakseen, etteivät kaikki suomalaiset suhtaudu heihin negatiivisesti.

Romanit leimataan Suomessa helposti rikollisiksi. Myös toimittajien ja viranomaisten suhtautumisessa heihin esiintyy rasismia. Noin kolmensadan tänne asettuneen Itä-Euroopan romanin rikokset ovat lähinnä varkauksia. “Katsoin juuri Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoa. Vuonna 2010 ulkomaalaisia vankeja oli 1 254, joista 13 prosenttia Romanian kansalaisia. Kukaan heistä ei ollut syyllistynyt vakaviin rikoksiin.”

Kerjäämiseen ei ole luvassa helppoa ja nopeaa ratkaisua lähivuosina. Romanian valtion ja Euroopan unionin pitäisi puuttua romanien oloihin. “Romaniaan lähetetty raha ei mene romaneille vaan päätyy vääriin taskuihin.”

Jokaisen kansakunnan sivistystason yhtenä mittarina voidaan pitää sitä, miten se kohtelee vähempiosaisiaan.

“Annan Suomelle täyden kympin, ainakin jos vertaan Romaniaan ja niihin muihin maihin, mistä köyhät eurooppalaiset romanit tulevat. Suomen sosiaaliturva, se, että maksamme palkastamme veroja, jotka menevät yhteiseen kassaan, on täällä hyvin järjestetty.”

Timo Kalevi Forss

Kolumni: Omat ja vieraat roistot

Mitä yhteistä on Valko-Venäjällä ja Turkilla? Molemmat rikkovat ihmisoikeuksia, vangitsevat opposition jäseniä, rajoittavat kansalaistensa sananvapautta ja demokraattisia oikeuksia.

Mikä niitä sitten erottaa? Se, että Turkissa kidutus, armeijan käyttäminen omia kansalaisia vastaan sekä opposition ja vähemmistökansan oikeuksien sortaminen on aivan eri luokkaa kuin Valko-Venäjällä.

Ankarassa äskettäin vierailleet pääministeri Jyrki Katainen ja eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb hymisivät kuitenkin tyytyväisyyttään. Suhteet ovat hyvät ja talousyhteistyöllä loistavat näkymät. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan puolestaan vaati Syyrian presidentti Bashar Al-Assadia eroamaan ja syytti Syyrian hallintoa tuhansien ihmisten kuolemista viimeaikaisten levottomuuksien aikana.

Syytökset ovat aiheellisia. Syyrialaiset siviilit ovat joutuneet taistelevien osapuolten maalitauluksi ja rauhanomaisia mielenosoittajia on ammuttu, vangittu ja kidutettu. Erdoganin arvostelun uskottavuuden asettaa kuitenkin kyseenalaiseen valoon Turkin 11–17-miljoonaisen kurdivähemmistön sortaminen. Turkin kurdeja vastaan käymän sodan aikana on kuollut arviolta 30–50 000 ihmistä, miljoonat ovat joutuneet pakolaisiksi ja tuhansia on vangittu. Myös vangittujen kidutus on ollut yleistä Turkissa.

Jostain syystä Katainen ja Stubb eivät kuitenkaan maininneet sanallakaan kurdeja, turkkilaisten kirjailijoiden vainoa ja sananvapauden rajoittamista sekä oppositiovoimien toimintaoikeuksien kieltämistä.

Koska Suomi kuitenkin ilmoitti kannattavansa Turkin liittymistä EU:hun, olisi eurooppaministeri Stubbilla ollut kaikki syyt kysyä, miten Turkki aikoo turvata esimerkiksi jo toisatakymmentä vuotta vangittuna olleen Kurdien vapautusjärjestö PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin inhimillisen kohtelun. Hänestä ei ole saatu lähes vuoteen mitään tietoja. Katainen olisi voinut myös kysyä, miksi Turkki käy jatkuvaa siviiliuhreja vaativaa sotaa kurdikyliä vastaan.

Vai onko niin, että Turkkia ei ole sopivaa arvostella, koska se on lupaava markkina-alue, Naton jäsen ja EU-ehdokas?

Markku Kangaspuro

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

Työpaikkojen rauhantoimikunta: Euroopan unioni vaatii yhteisvastuuta ja kilpailua?

Millainen on maailma tänään? Onko solidaarisuus kuollut vai pitäisikö kysyä milloin se kuoli? Tappoiko lama solidaarisuuden vai tapahtuiko se vasta 1990-luvun lopussa? Onko kysymys vääjäämättömästä prosessista, ja näiden asioiden kyselijästä on tullut vanhoillinen ja kehityksen jarru, kun muut ovat realisteina siirtyneet 2000-luvulle!

Kun puhutaan solidaarisuudesta, se johtaa ajatukset väistämättä niihin arvoihin, joita me itse kukin haluamme ylläpitää ja toteuttaa ainakin ajatuksissamme ja toiset jopa teoissakin. Solidaarisuuden ja yhteisvastuun pitäisi esimerkiksi ay-liikkeen yhteydessä tietysti tarkoittaa sitä, että tämä mahtava kansalaisjärjestökenttä omaisi yleviä arvoja, joita se olisi valmis myös avoimesti ja tarmokkaasti puolustamaan. Silloin kai voitaisiin puhua pysyvistä arvoista, ja se osoittaisi tietysti sen, että ay-liike on muutakin kuin pelkkä tulonjakoon keskittyvä etujärjestö.

Maailma ei ole sama Irakin sodan jälkeen. Tämä sota osoitti karmaisevalla tavalla, kuinka maailman johtava asemahti suunnitellusti ja kylmästi käynnisti hyökkäyksen maata vastaan, jonka se ensin julisti vihollisekseen.

Sotaa ei käyty siksi, että puolustettaisiin oman maan kansalaisten turvallisuutta, vaan haluttiin turvata ylikansallisten yhtiöiden edut niiden jakaessa luonnonvaroja. Samalla haluttiin luoda kasvupohja markkinoiden vapauttamiselle, toisin sanoen levittää uusliberalismin autuutta.

Samaa kaavaa, mutta toistaiseksi vielä ilman aseita, on toteutettu myös Euroopassa. Euroopan vapauden perustaa ollaan luomassa. EU-maiden talouspolitiikka sopeutetaan unionin vaatimuksiin. Mihin arvoihin se perustuu?

Kaiken kaupallistamiseen

Kaiken kilpailuttamiseen – myös työvoiman

Valtion roolin kieltämiseen ja vähittäiseen minimoimiseen

Turhan koulutuksen tuen lopettamiseen (jos koulutus ei palvele tuotantoa, opiskelijan on osallistuttava maksuun)

Viennin esteiden poistamiseen eli mahdollisimman kattavaan standardisointiin.

Usein kuulee sanottavan, kuinka tämä meidänkin EU:mme kilpailee USA:n ja Japanin tai Aasian maiden kanssa maailmanmarkkinoista ja että se nimenomaan on Suomenkin etu pienenä maana, koska emme yksin pärjäisi. On siis huolehdittava erityisesti kilpailukyvystämme.

Harvoin tulemme miettineeksi, mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko käynyt niin, etteivät suinkaan EU, USA ja Japani kilpaile, vaan eri maissa työntekijät pakotetaan kilpailemaan keskenään työehdoilla, palkoilla ja veroilla. Se tapahtuu samaan aikaan, kun yhteiskuntia vaaditaan kaikin tavoin tukemaan yritystoimintaa ja laajentamaan markkinoita yksityistämällä julkiset palvelut. Tämäkö on sitä solidaarisuutta, jota tämä aika vaatii! Listaan voidaan lisätä vielä erilaisten sosiaalietuuksien kuten työttömyyspäivärahan ja muiden tukien leikkaukset ja eläkeikien nostot koko EU:n alueella, jotta halpatyövoiman tarjontaa voitaisiin näinkin kasvattaa. Nyt olemmekin perimmäisissä kysymyksissä.

En halua liittyä siihen joukkoon, joka joidenkin mielestä populistisesti haukkuu ay-liikettä, mutta kyllä näiden globalisaation synnyttämien ongelmien käsittely ja voi kai sanoa ymmärtäminenkin on varsin puutteellista ay-liikkeessä. Päinvastoin tuntuu siltä, että “vastuullinen” tulopolitiikka on hyväksynyt “globaalit realiteetit” eikä edes pidä niitä ongelmina. Muotihokemaksihan on muodostunut se miten EU, ja globalisaatio laajemminkin, ei ole uhka vaan mahdollisuus.

Kun maailmanlaajuinen kapitalismi on osoittanut päättäväisyytensä puolustaa etujaan ja asemaansa tarvittaessa vaikka asein, tulisi tietysti ay-liikkeen käynnistää laaja kampanja, joka perustuu työntekijöiden arvoihin.

Päivän sana on kansainvälisyys. Se pitää paikkansa. Oli miten vain, mutta ruohonjuuritason vaikuttaminen voisi alkaa vaikka sen nykyisten vaikutuksien kyseenalaistamisella.

Jussi Lilja

Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.

Eurooppalaiset kalavarkaissa Afrikan viimeisessä siirtomaassa Länsi-Saharassa

On helppo yhtyä näkemykseen, että EU:n salliman laittoman kalastuksen Länsi-Saharan aluevesillä on loputtava oitis ja kokonaan. Vaikeampaa se on saada loppumaan – kuitenkin täysin mahdollista. Maailmanlaajuisesti toimiva, valveutuneiden kansalaisten oikeudentunnosta vuonna 2003 alkunsa saanut järjestö Western Sahara Resource Watch (WSRW) on vakuuttunut hankkeensa onnistumismahdollisuuksista.

“EU-komissaarille osoitettu vetoomuksemme on kerännyt tähän mennessä 7 000 allekirjoitusta ympäri maailman”, raportoi järjestön norjalaisaktiivi Erik Hagen. Tavoitteena on kerätä peräti 50 000 nimeä, jolloin vetoomuksella alkaa olla painoarvoa kansainvälisillä foorumeilla.

Länsi-Saharan kalavarojen vohkimisen yksiselitteisesti tuomitseva vetoomus liittyy WSRW:n hiljattain lanseeraamaan Fish Elsewhere -kampanjaan. Sen päätavoite on saada Länsi-Saharan aluevedet rajattua pois EU:n ja Marokon vuonna 2006 solmimasta kalastussopimuksesta. Sopimus on kansainvälisoikeudellisesti laiton, ja EU-maista esimerkiksi Suomi, Ruotsi ja Alankomaat äänestivät alun perin sellaista sopimusta vastaan, joka ei poissulje Länsi-Saharaa. Enemmistövalta kuitenkin jylläsi päätöksenteossa, ja sopimus astui voimaan. YK:n entinen lakiasiainneuvoja Hans Corell on antanut asiasta lausunnon, jossa toteaa, että siirtomaavallan purkua odottavan valtion luonnonvarojen käyttö on laitonta ilman sen kansan lupaa.

“Oikeus näyttää olevan puolellamme”, iloitsee WSRW:n vastavalittu kansainvälinen koordinaattori Sara Eyckmans järjestön vierailtua europarlamentissa 10.–12. marraskuuta. Fish Elsewhere -kampanja, kuten Länsi-Saharan konflikti yleensäkin, herätti europarlamentaarikoissa vilpitöntä kiinnostusta. Aiheeseen liittyvän seminaarin lisäksi järjestön eri maiden edustajilla oli noin 40 henkilökohtaista tapaamista meppien kanssa.

“Olen tyytyväinen kampanjan saamaan näkyvyyteen, mutta paljon on vielä tekemistä”, summaa espanjalainen Xavier.

Kala ja energia kiinnostaa

Länsi-Saharan kalavarat ovat fosfaatin ohella merkittävin ulkomaisten yritysten kiinnostuksen kohde, mutta välillinen riisto ulottuu myös muihin sahrawi-kansan varoihin. Länsi-Saharan rannikolta etsitään öljyesiintymiä sekä viedään hiekkaa muun muassa Kanariansaarten rannoille. Myös suomalainen energiatuotantoyhtiö Wärtsilä on löytänyt tiensä Länsi-Saharaan. Syksyllä 2008 se solmi Marokon kansallisen energiayhtiön ONEn kanssa sopimuksen viiden uuden tehtaan avaamisesta Marokkoon. Yksi tehtaista sijaitsee kuitenkin Länsi-Saharassa Dakhlan rannikkokaupungissa.

Suomen Marokon-suurlähettiläs Antti Rytövuori nähtiin vuoden 2008 lopussa juhlistamassa Marokossa kyseisen sopimuksen allekirjoittamista. Välikohtauksen antama signaali on erittäin kyseenalainen, ja sillä Suomen valtio on sitoutunut noudattamaan YK:ssä meneillään – joskin umpisolmussa – olevaa rauhanprosessia itsemääräämisoikeuden saavuttamiseksi. Kauppasuhteiden juhlistaminen miehitetyn alueen kustannuksella vahvistaa välillisesti Marokon laitonta miehitystä Länsi-Saharassa.

Miehityksen neljäs vuosikymmen

Länsi-Saharan kansa, sahrawit, on elänyt yli 30 vuotta laittoman miehityksen alla. Osa väestöstä elää yhä pakolaisleirillä Algerian maaperällä valtion armeliaisuuden sekä kansainvälisen humanitaarisen avun varassa. Loppuosa kansasta asuu maansa Marokon miehittämässä osassa Atlantin rannikolla. Onkin ymmärrettävää, että sahrawit alkavat epäillä kansainvälisen diplomatian halua ja kykyä ratkaista konflikti oikeudelle uskollisena. Konfliktia syventävät miehitetyltä alueelta alinomaa kantautuvat surulliset uutiset paikallisten ihmisoikeuspuolustajien työn sabotoinnista sekä henkilökohtaisen turvallisuuden uhkaamisesta. Seitsemän nimekästä sahrawiaktivistia pidätettiin lokakuussa Casablancan lentokentällä heidän palattuaan pakolaisleirivierailulta Algeriasta. Kyseisenlaiset vierailut ovat myös YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n suosittamia osapuolten välisen luottamuksen rakentamiseksi rauhanprosessissa.

Amnesty International pitää erittäin todennäköisenä, että pidätetyt ovat mielipidevankeja ja syytteet heitä vastaan niin ollen tekaistuja. Ihmisoikeuspuolustajat odottavat vankilassa oikeuskäsittelyä, joka on määrä toteuttaa sotilastuomioistuimessa. Amnesty vaatii vankien välitöntä vapauttamista. Yksi pidätetyistä on sahrawien ihmisoikeusloukkauksia tutkivan järjestön puheenjohtaja Brahim Dahane, jolle myönnettiin Per Anger -ihmisoikeuspalkinto Tukholmassa 16. marraskuuta. Kansainvälisen juristikomission ruotsalaisosaston myöntämä ja Ruotsin kulttuuriministerin ojentama palkinto on huomionosoitus Dahanen rohkeaa ja väsymätöntä työtä kohtaan kansansa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Aminatou Haidarin protesti

Marokon otteet ihmisoikeuspuolustajia vastaan näyttävät jälleen kovenevan. Siitä osoituksena toisen kansainvälisesti palkitun ihmisoikeusaktivistin, Aminatou Haidarin, pääsyn epääminen kotimaahansa Länsi-Saharan miehitetylle alueelle. Haidar oli palaamassa 13. marraskuuta Kanariansaarten kautta Laayounen kaupunkiin USA:sta, jossa hän kävi vastaanottamassa Train Foundationin myöntämän palkinnon kansansa oikeuksien puolustamisesta. Marokon viranomaiset pidättivät naisen Laayounen lentokentällä, takavarikoivat hänen passinsa ja toimittivat lopulta Lanzarotelle. Haidar on asunut siitä lähtien Lanzaroten lentokentällä ja odottanut passinsa palauttamista sekä pääsyä kotimaahansa. Haidarin terveys heikkenee pitkittyneen nälkälakon seurauksena.

Ihmisoikeudet ja kansan oikeus omiin luonnonvaroihin kulkevat käsikynkkää. Köyhyydellä on taipumus tuottaa ja syventää ihmisoikeusloukkauksia, sillä taloudellisesti heikossa asemassa olevien ihmisten on vaikeampaa vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin päätöksiin. Näin on varsinkin niiden ihmisten laita, jotka elävät laittoman miehityksen alla. Länsi-Saharan luonnonvarojen riiston lisääntyessä konfliktin tähän näkökohtaan on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Onkin äärimmäisen tärkeää, että muun maailman pitkälti sivistyneenä ja esikuvallisena pitämä EU myöntää harha-askeleensa ja lopettaa jäsenmaidensa yritysten harjoittaman laittoman kalastuksen Länsi-Saharan aluevesillä.

Autathan meitä hankkimaan sahraweille oikeuden päättää omista luonnonvaroistaan: allekirjoita maantieteelliset rajat ylittävä vetoomus osoitteessa www.fishelsewhere.eu. Vetoomus löytyy myös suomenkielisenä. Sen voi allekirjoittaa joko yksityishenkilönä, organisaatiota tai kansanedustajana.

KIITOS, ETTÄ VÄLITÄT!

Maiju Kaipiainen

www.wsrw.org

www.fishelsewhere.eu