Avainsana-arkisto: alkuperäiskansat

Historian väärällä puolella

Amerikkalainen sotaveteraani Will Griffin: Osallistuin kahteen sotaan, mutta Standing Rockissa palvelen ensimmäistä kertaa amerikkalaisia.

 

Olin Irakissa tammikuussa 2007, kun presidentti Bush päätti lisätä merkittävästi Yhdysvaltojen joukkojen määrää maassa. Olin Afganistanissa joulukuussa 2009, kun presidentti Obama teki samoin. Mutta vasta kun vierailin Standing Rockissa lokakuussa 2016, oikeasti palvelin Yhdysvaltojen kansaa. Tällä kertaa – sen sijaan, että olisin taistellut yritysten intressien puolesta – taistelin ihmisten puolesta.

Dakota Access Pipeline (DAPL) eli Bakken Pipeline on öljyputkihanke, jonka 1172 mailin (1885 km) pituinen putki kuljettaa raakaöljyä neljän osavaltion – (Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota, Iowa ja Illinois – läpi. Pohjois-Dakotasta Bakkenin kentiltä putken läpi tulee virtaamaan yli 450 000 barrelia raakaöljyä päivässä jalostettavaksi tai vientiin Illinoisin Patokaan ja mahdollisesti myös Teksasiin sekä Meksikonlahden lähellä olevalle Gulf Coast -alueelle. Hanke tulee maksamaan 3,7 miljardia dollaria, ja se luo 8 000–12 000 väliaikaista rakennusalan työpaikkaa ja vain 40 pysyvää työpaikkaa.

Mutta en minä vieraillut Pohjois-Dakotassa kuullakseni mahtavista 40 pysyvästä työpaikasta. Matkustin sinne seistäkseni Standing Rockin ihmisten rinnalla. Standing Rockin sioux-heimo on pyytänyt yhdysvaltalaisia ja myös ihmisiä muualta maailmasta osallistumaan rukouksin, tempauksin ja muilla tavoin toimien pyrkimyksiin pysäyttää Dakota Access Pipeline, tai kuten sitä Standing Rockissa kutsutaan, Musta käärme. He yhdessä yli 300 muun alkuperäiskansoihin kuuluvan amerikkalaisen heimon tavoin tajusivat, että putki alkaa jossain vaiheessa vuotaa ja levittää öljyä heidän makeanvedenvarastoonsa. Öljyvuoto Missourijoessa vaikuttaisi alajuoksun puolella 17 miljoonaan amerikkalaiseen, jotka saavat juomavetensä joesta. Standing Rockin väki ei taistele vain omasta puolestaan, he taistelevat kymmenien miljoonien muiden ihmisten puolesta.

Siouxien taistelu öljyputkea vastaan pitää sisällään useita tämän kansakunnan taisteluja. Se liittyy ilmastokatastrofin vastaiseen taisteluun, Amerikan alkuperäiskansojen kanssa solmittujen sopimusten rikkomiseen, hyökkäyksiin kokoontumisvapautta vastaan, hyökkäyksiin toimittajia vastaan, poliisin militarisoitumiseen ja siihen, että yritysten voitot sivuuttavat ihmisoikeudet.

Menin Standing Rockiin osana pientä ryhmää, joka koostui veteraanien rauhanjärjestön Veterans for Peace (VFP) jäsenistä. VFP on ollut jatkuvasti Standing Rockissa nyt jo kuukausien ajan vaihdellen paikalla olevia jäseniään. Kaksi VFP:n jäsentä, Tarak Kauff ja Matthew Hoh, pidätettiin 10. lokakuuta eli alkuperäiskansojen päivänä, kun he olivat rauhanomaisesti suojelemassa vettä (eivät protestoimassa). Nyt joukkoomme liittyivät VFP:n jäsenet Ellen Davidson, Sam Adams, Richard Gilchrist, Martin Bates, Michael Sullivan, Ann Wright sekä lennokkeja vastustamaan noussut [entinen USA:n sotilaallinen tekninen asiantuntija] Cian Westmoreland.

Standing Rockissa tapasimme monia huomattavia aktivisteja, esimerkiksi Democracy Now! -uutissivuston Amy Goodmanin, Winona Laduken, joka oli varapresidenttiehdokkaan Ralph Naderin kanssa vuosina 1996 ja 2000, sekä Madison Wisconsinin kaupunginvaltuuston jäsenen Rebecca Kemblen. Leirillä vieraili useita maineikkaita näyttelijöitä, joita emme henkilökohtaisesti tavanneet, mutta oli hienoa kuulla, että he olivat Standing Rockin tukena. Heihin kuuluivat Shailene Woodley, Adam Beach, A Martinez Netflix-show Longmiresta sekä Mark Ruffalo, joka tunnetaan The Hulkina.

Leiriytyessämme Standing Rockissa (leirin virallinen nimi on Oceti Sakowin; Standing Rock on reservaatti) meitä kohdeltiin kuin perhettä. Kaikki kutsuivat toisiaan sukulaisiksi – veli, sisko, äiti, isoäiti jne. Tarjolla oli ilmaiseksi vettä, kahvia, ruokaa, välipaloja, telttoja, vaatteita ja erilaisia leirintävälineitä. Ainoa vaatimus oli, että ihmisten tuli olla aseettomia ja päihteettömiä. Kännykät eivät käytännössä toimi leirillä. Löytääkseen jonkun tietyn ihmisen piti kävellä ympäriinsä, etsiä tai jopa kysyä ihmisiltä olivatko he nähneet sitä, jota oli etsimässä! Veteraanitoverini Matt Hoh ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että leiri oli muistutus eteentyönnetyistä tukikohdista (FOB) Irakissa ja Afganistanissa ilman joka puolella räjähtäviä tykkejä tai raketteja.

Olimme Mattin kanssa yksimielisiä myös siitä, että sen jälkeen, kun olimme ”palvelleet” armeijassa ja useaan otteeseen kahdessa sodassa, tämä oli ensimmäinen kerta kun palvelimme amerikkalaisia. Osallistuttuamme muutamaan väkivallattomaan protestiin Mustaa käärmettä vastaan ymmärsimme mitä todellisuudessa tarkoitti se, että seisoi amerikkalaisten ihmisten rinnalla ja taisteli heidän etujensa puolesta. Meidät valtasi kunnian tunne, jollaista emme olleet koskaan tunteneet komennuksillamme Irakissa tai Afganistanissa.

Totesimme, että ainoat ”ihmiset”, joita palvelimme taisteluissamme ulkomailla, olivat Halliburton, KBR, AECOM, DynCorp, Raytheon, Environmental Chemical ja monet muut. Tiedämme, että hallituksemme valehteli meille. Tiedämme, että maailma ei ole sen turvallisempi kuin se oli ennen kuin Yhdysvallat laittomasti miehitti Irakin ja Afganistanin. Ymmärrämme, että sotilaat eivät tuo rauhaa. Kun katsoimme poliisia silmiin Standing Rockissa, näimme itsemme.

Tiedämme nyt myös, että vesi ei merkitse vain elämää, kuten Standing Rockin siouxit edelleen tuskaisesti huutavat, vaan vesi merkitsee myös rauhaa. Kukaan meistä ei voi saavuttaa rauhaa ilman elämän perusedellytyksiä: puhdasta ilmaa ja vettä, viljelysmaata, vaatetusta, asuntoa ja oikeutta. Kuten tohtori Martin Luther King Jr. sanoi: ”Rauha ei ole vain sodan poissaoloa vaan oikeudenmukaisuuden läsnäoloa.” Niiden puolesta me taistelimme Standing Rockissa, rauhan ja oikeudenmukaisuuden.

Paikalla olleet militarisoidut poliisivoimat eivät puolustaneet rauhaa tai oikeutta, ne suojelivat yritysten intressejä. Poliisi saartoi rauhaa ja esti oikeutta toteutumasta yhtiöiden, ahneiden pankkiirien ja sijoittajien puolesta. Alueella viettämieni yhdentoista päivän aikana näin paikallisia lainkäyttöviranomaisia, toimivaltansa ulkopuolella olevia poliisivoimia, yksityisiä turvajoukkoja sekä Pohjois-Dakotan kansalliskaartin – nämä kaikki yhtiöiden ja osavaltion puolesta, ei ihmisten. Ne pidättivät ihmiset ja suojelivat rakennusvälineistöä.

Näimme kun toimittajia vastaan hyökättiin ja heille järjestettiin pidätysmääräyksiä vain koska he pitelivät mikrofonia ja haastattelivat ihmisiä. Näimme kun poliisit käyttivät tasoltaan sellaisia välineitä, joita sotilaat kuten Matt ja minä käytimme valtamerten takana taistelualueilla. Näimme kun perustuslaillisia oikeuksia kuten kokoontumisvapautta loukattiin. Mutta ennen kaikkea näimme alkuperäiskansoihin kuuluvien amerikkalaisten rohkeasti jatkavan maansa ja ihmistensä puolustamista sodassa, jota valtio ja yhtiöt ovat heitä vastaan käyneet jo 500 vuotta.

Siouxit ja sadat muut heimot ja heidän tukijansa yhdistävät voimansa taisteluun olemassaolonsa oikeutuksen puolesta. Taistelu on heille elintärkeä, ja on ollut sitä liian monien sukupolvien ajan. Minäkin ymmärrän sen nyt. Aikoinaan luulin, että hallitus, sotilaat ja poliisi tiesivät mitä tekivät ja että ne olivat olemassa suojellakseen meitä. Siksi liityin armeijaan: palvellakseni maatani epäitsekkäästi. Tuo myytti on nyt mennyt sirpaleiksi. Kahden sodan, traumaperäisen stressihäiriön ja moraalisten vaurioiden jälkeen olen ymmärtänyt, että olen ollut historian väärällä puolella.

Teksti: Will Griffin
Suomentanut: Anu Harju

www.commondreams.org/views/2016/10/30/after-two-wars-standing-rock-first-time-i-served-american-people

Alkuperäiskansat ovat osoittaneet mieltä Standing Rockin reservaatissa jo puoli vuotta. Alueen asukkaat pelkäävät, että Oahe-järven alitse vedettäväksi suunniteltu Dakota Access -öljyputki aiheuttaisi hajotessaan merkittävää vahinkoa ympäristölle.
5. joulukuuta mielenosoittajat saivat erävoiton, kun Yhdysvaltain liittovaltion maita hallitseva armeijan virasto USACE ei antanut rakentajille lupaa vetää putkea järven alitse. Viraston lausunnon mukaan on syytä tutkia vaihtoehtoisia putkilinjauksia. Lisäksi hankkeesta on laadittava ympäristövaikutusten arviointi.
Öljyputkihanketta ei siis ole haudattu, mutta mielenosoittajien sitkeys palkittiin kuitenkin hengähdystauolla.

Rauhantekijä: Vanessa Grayn taistelu öljyteollisuutta vastaan

Muutamaa päivää ennen vuoden 2015 jouluaattoa 23-vuotias nainen lukitsee itsensä öljy­putkeen eteläisessä Kanadassa. Kahden ystävänsä avustuksella hän vääntää venttiilin kiinni ja pysäyttää öljyn virtauksen kolmeksi tunniksi. Nainen ystävineen pidätetään ja asetetaan syytteeseen ilkivallasta sekä ihmishengen vaarantamisesta. Jälkimmäisestä saattaa enimmillään seurata yli 25 vuoden vankeustuomio.

Nuori nainen on Vanessa Gray. Hän istuu minua vasta­päätä montrealilaisessa kahvilassa ja on silminnähden turhautunut. Vanessan koti sijaitsee Aamjiwnaang-reservaatissa ­Sarnian kaupungissa. Alue tunnetaan Kanadassa myös nimellä ”Kemikaalilaakso”. Eteläisessä ­Ontariossa sijaitsevasta alueesta on 70 viime vuoden aikana kasvanut maan merkittävin petrokemiallisen teollisuuden keskittymä, jossa toimii yli 60 öljynjalostamoa sekä muuta raskasta teollisuutta. Enbridge-yhtiön operoima Line 9A -öljyputki saa alkunsa aivan Vanessan kodin liepeiltä – maalta, joka alun perin kuului anishanaabe-alkuperäis­kansalle.

Koti myrkyllisellä maaperällä

Kemikaalilaakso on yksi ­Pohjois-Amerikan myrkyllisimmistä alueista. Petrokemiallisten jalostamoiden päästöihin lukeutuu raskasmetalleja, kuten elohopeaa ja lyijyä, sekä muita ­terveydelle haitallisia yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteitä ja bentseeniä. Teollisuuden aiheuttamilla päästöillä on ollut vakavia seurauksia alueen vesistöille, maaperälle ja ilmalle. Myrkyllinen elinympäristö on vaikuttanut myös ihmisten terveyteen.

”Normaalien” päästöjen lisäksi Kemikaalilaaksossa sattuu ­toisinaan myrkyllisiä vuotoja, joiden vuoksi lapsia lähetetään kotiin ­kouluista ja päiväkodeista, ja ­ihmisiä kehotetaan pysyttelemään sisätiloissa.

Vanessa on seurannut läheltä saasteiden vaikutuksia. ”Aamjiwnaangissa syöpädiagnoosit ovat hyvin yleisiä ja monet ihmiset kärsivät kroonisista hengitystie­ongelmista.” Myös keskenmenojen yleisyys sekä ­tilastollisesti merkit­tävä vinouma vastasyntyneiden sukupuolijakaumassa kielivät poikkeuksellisista oloista – ­Kemikaalilaakson läheisyydessä syntyy huomattavasti enemmän tyttölapsia kuin poikia.

Saastuneen ­elinympäristön ja jatkuvien riskien vuoksi monet Aamjiwnaangin asukkaista ovat väsyneitä ja toivottomia. ­”Erityisesti pienten lasten vanhemmat elävät jatkuvassa pelossa”, Vanessa kertoo.

Viranomaiset eivät juuri puutu teollisuuden toimiin. Ilmaan ja vesistöihin päätyvien päästöjen valvonta ontuu, eikä kenelläkään tunnu olevan tarkkaa tietoa siitä, millaisia ­yhteisvaikutuksia lukuisilla erilaisilla päästöillä ­mahdollisesti on. Viranomaisilta ei myöskään ole löytynyt halukkuutta tehdä kattavia selvityksiä teollisuuden aiheuttamista ympäristö- tai terveysvaikutuksista Kemikaali­laaksossa ja sen läheisyydessä.

Kuva: Michael Toledano
Kuva: Michael Toledano


Monien ristiriitojen öljyputki

Vanessa Grayn päätös sulkea Line 9 -öljyputki ei ollut hetken mielijohde, toisin kuin paikallinen poliisi ja lehdistö ovat antaneet ymmärtää. Venttiilin sulkeminen oli äärimmäinen keino saada näkyvyyttä öljyteollisuuden aiheuttamille ongelmille, joita vastaan Vanessa on taistellut yhteisössään vuosien ajan. ”Perinteisten” kansalaisvaikuttamisen keinojen ajauduttua umpikujaan kerta toisensa jälkeen öljyputken sulkeminen vaikutti viimeiseltä keinolta saada huomiota Line 9 -putken vaaroille.

Line 9 on viime vuosina herättänyt ristiriitaisia tunteita Kanadassa. Yli 40 vuotta toiminnassa ollut putki kuljetti alun perin öljyä lännestä itään, mutta 90-luvun lopulla kulkusuuntaa muutettiin. Vuosina 2012–2015 maan kansallinen energiakomitea myönsi Enbridge-yhtiölle tarvittavat luvat muuttaa öljyn kulkusuunta takaisin lännestä itään. Samalla yhtiö sai luvan lisätä putken kapasiteettia 240 000 barrelista 300 000 barreliin päivässä sekä oikeuden kuljettaa Albertan öljyhiekasta jalostettua öljyä putkea pitkin.

Vanessa näkee energiakomitean päätöksessä monia vakavia ongelmia. ”Lupaprosessiin liittyvät kuulemiset eivät olleet riittäviä, ja alkuperäis- ja paikallisväestön vastaäänet jätettiin huomioimatta päätöksenteossa. Tämä rikkoo kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettuja alkuperäiskansojen oikeuksia ja asettaa kyseenalaiseksi energiakysymyksiin liittyvän demokraattisen päätöksenteon perusteet.”

Toinen merkittävä ongelma liittyy öljyhiekan talteenottoon, jalostamiseen ja kuljettamiseen. Öljyhiekan hyödyntäminen on ­aiheuttanut laajoja ympäristötuhoja Albertan provinssissa pohjoisessa Kanadassa, jossa maan mittavat öljyhiekkaesiintymät sijaitsevat. Prosessi vaatii suuria määriä vettä ja jättää jälkeensä myrkyllisiä jätevesiä, kaivosjätteitä ja käyttö­kelvottomia maa-alueita. Öljyhiekan tuotanto on myös merkittävä ­kasvihuonepäästöjen lähde.

”Ongelmista on paljon todisteita, joiden pitäisi riittää estämään öljyhiekan jalostus.” Nuori nainen hörppää lisää kahvia ja katsoo tiiviisti silmiin. Hänen rauhallisesta puhetyylistään välittyy varmuus ja asiantuntemus. ”Line 9 -putkelle myönnetyt luvat tarjoavat oikeutuksen öljyhiekan käytölle.”

Öljyn kuljettamiseen putkia ­pitkin liittyy myös ­vuotoriskejä, jotka pahimmillaan ­johtavat ­katastrofaalisiin ja laajalle ulottuviin seurauksiin. Pohjois-Amerikassa on tapahtunut lukuisia öljyputkien vuoto-onnettomuuksia. Vanessa muistuttaa Yhdysvalloissa vuonna 2010 tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa noin 4 200 m3 öljyhiekasta jalostettua öljyä valui Enbridgen 6B-öljyputkesta Kalamazoo­jokeen. Siivoustyöt ovat maksaneet satoja miljoonia dollareita eikä operaatiota ole vieläkään saatu päätökseen. Ongelmia on aiheuttanut esimerkiksi se, että öljyhiekasta jalostettu öljy reagoi eri tavalla veteen kuin ­tavallinen raakaöljy, mikä vaikeuttaa sen ­siivoamista.

Vanessan mukaan tämäntyyppiset ympäristöongelmat ja riskit ovat kerta kaikkiaan liian suuria. ”Line 9 on turvallisempi suljettuna kuin toiminnassa”, hän toteaa painokkaasti.

Samaa mieltä ovat monet yhteisön asukkaat, jotka ovat ­järjestäytyneet Aamjiwnaang and Sarnia Against Pipelines (ASAP) ­-ryhmittymäksi. ASAP tekee monenlaista vaikuttamistyötä ja kampanjointia Kanadassa. Yksi keino lisätä tietoisuutta öljy­teollisuuden riskeistä on vuosittain järjestettävä Toxic Tour, joka ­rikkoo perinteisten turistimatkojen ­idyllin – kiertoajelun aikana ihmiset ­pääsevät omin silmin näkemään, millaista on arkipäivä Kemikaalilaaksossa. Vanessa on yksi ASAP:n perustajajäsenistä sekä Toxic Tourin pääorganisaattoreista yhdessä ­siskonsa Lindsayn kanssa.

Öljyteollisuuden intressit menevät ihmisten ja ympäristön edelle

Line 9 -öljyputki on vain pieni osa laajempaa kokonaisuutta. Lukuisat öljyputket Kanadassa ja Yhdysvalloissa muodostavat tiheän verkoston, ja uusia putkia on sekä suunnitteilla että rakennusvaiheessa.

Viime vuosina Kanadassa ­tunteita ovat kuumentaneet erityisesti Energy East – ja Northern Gateway -öljyputkihankkeet, ­joiden tarkoituksena on kasvattaa ­itä- ja länsirannikon jalostamoihin kuljetettavan öljyn määrää. Yhdysvaltojen puolella Dakota Access -putki on herättänyt ­kiivasta ­vastustusta The Standing Rock Sioux -alkuperäiskansan ja heidän tukijoidensa keskuudessa.

Monille alkuperäiskansojen edustajille nämä hankkeet edustavat vakiintunutta toimintamallia, jossa öljyteollisuuden intressit menevät paikallisväestöjen ­etujen ja ympäristön hyvinvoinnin edelle. Vanessa selittää, että ne ovat osa kolonialististen rakenteiden ­jatkumoa, jossa alkuperäiskansoilta on systemaattisesti viety mahdollisuudet turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön.

”Kanadassa monet alkuperäiskansojen edustajat elävät kurjissa oloissa ja puutetta on esimerkiksi puhtaasta juomavedestä.” Vanessa huokaisee syvään ja jatkaa: ”Uusien öljyputkien rakentaminen ei paranna heidän tilannettaan.”

Ei liene ihme, että juuri alku­peräiskansojen edustajat ovat olleet öljyputkien vastaisen ­taistelun ­eturintamassa. Myös Vanessan ­aistelu linkittyy tähän laajempaan kamppailuun oikeudenmukaisuuden puolesta.

Oikeustapaus tuo esille öljyputken riskit

Vanessa odottaa parhaillaan oikeudenkäyntiä, jossa voi käydä huonosti. Kolmen naisen syyte­listaan lisättiin viime hetkellä syyte ihmishengen vaarantamisesta, josta voi pahimmillaan saada yli 25 ­vuoden vankeustuomion.

Tuleva oikeudenkäynti ­huolestuttaa jonkin verran nuorta aktivistia, vaikka hänen mukaansa syytteet eivät ole erityisen ­vahvalla pohjalla. Kolmikko varoitti ­Enbridgeä kahdesti ennen ­venttiilin sulkemista, ja on todennäköistä, että yhtiö ehti sulkea öljyputken ennen heitä. Toisekseen, Enbridge joutuu oikeudessa selittämään, miksi Line 9 on niin vaarallinen, että sen sulkeminen saattaa johtaa ihmishenkien vaarantumiseen.

”Miten Enbridge pystyy perustelemaan, että näin vaarallinen putki voi olla ylipäätään toiminnassa?”, Vanessa kysyy.

Vanessa on saanut ­paljon huomiota suoran ­toiminnan ­seurauksena. Lehdistö on ­osoittanut kiinnostusta tapaukseen, ja useat kansalaisjärjestöt sekä opiskelija­ryhmät ovat kampanjoineet kolmikon puolesta. Toisaalta monet Sarniassa ovat ­suhtautuneet ­kielteisesti naisten päätökseen ­sulkea venttiili – alueen talous on vahvasti riippuvainen öljyteollisuudesta ja monet saavat elantonsa työskentelemällä Kemikaalilaakson jalostamoissa.

Vanessa uskoo, että hänen ­tapauksestaan pyritään ­tekemään ennakkotapaus, joka toimisi varoituksena suoraa toimintaa harkitseville jatkossa. Tästä ­kielii syytelistan sisältö ja paino. Hän kertoo, että aktivistit sulkivat Line 9 -öljyputken muutamaa ­viikkoa aiemmin Montrealissa, mutta heidän saamansa syytteet ovat vähemmän raskaita.

Tulevasta oikeustapauksesta huolimatta Vanessa aikoo jatkaa taisteluaan öljyjättejä vastaan ja ympäristöoikeudenmukaisuuden puolesta.

Hän ei ole huolissaan omasta puolestaan vaan siitä, mitä ­Enbridgen kaltaisten suuryritysten toiminta voi aiheuttaa ympäristölle sekä öljyputkien ja jalostamoiden läheisyydessä asuville ihmisille. ”Öljyteollisuus käärii voitot, mutta me kannamme riskit”, Vanessa ­tiivistää.

Useimmilla alkuperäiskansoilla on syvä suhde maahan, ja myös Vanessaa ajaa velvollisuus puolustaa maita, joita hänen kansansa on asuttanut vuosisatojen ajan. ”Vereni virtaa syvemmällä kuin öljyputket.”

Lisätietoja Vanessan tapauksesta sekä taistelusta Line 9 -putkea vastaan:

Line 9 Shut Down
line9shutdown.ca/the-case/

Aamjiwnaang Solidarity Against Chemical Valley
aamjiwnaangsolidarity.com/

 

KANADAN ENERGIATEOLLISUUS

•     Kanadan primäärienergiantuotanto perustuu suurilta osin fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen; uusiutuvat energialähteet vastaavat 18,9:ää % maan primäärienergiantuotannosta.
•    Öljy- ja maakaasuteollisuus muodostavat 13,7 % Kanadan bruttokansantuotteesta (BKT).
•    Kanada on viidenneksi suurin raakaöljyn tuottaja, ja öljynviennissä maa sijoittuu kolmanneksi. Kanadan energian viennistä 93 % suuntautuu Yhdysvaltoihin.
•     Kanadalla on kolmanneksi suurimmat todistetut öljyvarannot maailmassa. Näistä öljyvarannoista 97 % sijaitsee öljyhiekka-alueilla, joista suurin on Albertan provinssissa. Vuonna 2010 öljyhiekasta tuotetun öljyn tuotanto ylitti perinteisen maaöljyn tuotannon.

 Öljyn kuljettaminen
•     Valtaosa öljystä kulkee Kanadassa putkia pitkin.
•     Kanadan öljyputkiverkosto on yhteensä noin 840 000 kilometriä pitkä. Verkoston kuljetus­kapasiteetti on noin 3,7 miljoonaa barrelia päivässä. Monet öljy­putket kulkevat Yhdysvaltojen puolelle.
•    Enbridge, TransCanada ja Kinder Morgan ovat keskeisiä toimijoita öljyn kuljettamisessa.
•     Enbridgen Kanadassa ja Yhdysvalloissa toimiva öljy- ja maakaasuputkiverkosto on maailman suurin. Line 9 -öljyputki kuuluu tähän verkostoon.
•     Kanada pyrkii lisäämään öljynkuljetuksen kapasiteettia rakentamalla uusia öljyputkia. Tuoreimpia esimerkkejä ovat Enbridgen Northern Gateway – ja TransCanadan Energy East -hankkeet. Ensin mainitun tarkoituksena on kuljettaa öljyhiekasta jalostettua öljyä Albertasta länsirannikolle. Viimeksi mainitun tavoitteena on muuttaa Albertasta itään kulkeva 40 vuotta vanha maakaasuputki öljyputkeksi ja laajentaa sitä. Molemmat hankkeet ovat aiheuttaneet paljon vastustusta.

 Line 9
•     Enbridge-yhtiön Line 9 on ollut toiminnassa vuodesta 1976 lähtien.
•    Line 9 kulkee Ontarion provinssista itäiseen Quebecin provinssiin. Se muodostuu Line 9A – ja 9B -putkista.
•    Putken varrella on paljon viljelymaita, ekosysteemiltään rikkaita alueita sekä jokia, järviä ja pohjavesivarastoja. Noin 9 miljoonaa ihmistä asuu 50 kilometrin säteellä putkesta, mukaan lukien 18 alkuperäiskansaa.
•     Vuosina 2012–2015 kansallinen energiakomitea myönsi yhtiölle luvat kääntää öljyn kulkusuunta lännestä itään, lisätä putken kapasiteettia ja kuljettaa öljyhiekasta jalostettua öljyä. Hankkeen vastustajat ovat huolissaan putken turvallisuudesta.
•     Putken historian aikana on tapahtunut 35 vuotoa.

 Öljyn kuljettamiseen  liittyviä riskejä
•     Kanadassa tapahtuu vuosittain satoja öljyvuotoja, joista noin 17 % on peräisin öljyputkista. Yksittäisen öljyputkivuodon suuruus on keskimäärin 4 tonnia.
•    Öljyhiekasta tuotettu öljy on raskaampaa ja syövyttävämpää kuin tavallinen öljy. Useat tahot ovat arvioineet, etteivät perinteisen raakaöljyn ja/tai maakaasun kuljettamiseen suunnitellut putket sovellu tämäntyyppisen öljyn kuljettamiseen.
•    Perinteisen raakaöljyn tavoin öljyhiekasta jalostettu öljy kelluu vedessä jonkin aikaa. Se kuitenkin vajoaa pohjaan ajan kanssa, mikä vaikeuttaa puhdistustöitä onnettomuuden sattuessa.
•    Myös muihin öljynkuljetusmuotoihin liittyy riskejä. Quebecin provinssissa sijaitsevassa Lac-Méganticin kaupungissa tapahtuneessa öljyjunaonnettomuudessa kuoli 47 ihmistä vuonna 2013.

Lähteet:
Earthjustice earthjustice.org/our_work/cases/2009/tar-sands-and-the-alberta-clipper

IPCC www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg3/en/ch4s4-3-1-4.html

National Energy Board www.neb-one.gc.ca/pplctnflng/mjrpp/ln9brvrsl/index-eng.html

Natural Resources Canada  www.nrcan.gc.ca/sites/www.nrcan.gc.ca/files/energy/files/pdf/EnergyFactBook2015-Eng_Web.pdf  

Union of Concerned Scientists www.ucsusa.org/clean-vehicles/all-about-oil/what-are-tar-sands#.V_GEzIV96C4

Winston Revie, R. (2015). Oil and Gas Pipelines: ­Integrity and Safety Handbook.

 

Teksti: Janica Anderzén
Kuva: Sophie Sanniti