Avainsana-arkisto: Aktivismi

Rauhantekijä Syksy Räsänen: Kosmologi, gootti ja rauhanaktivisti

Kosmologi ja Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Syksy Räsänen on tullut tunnetuksi maailmankaikkeuden laajenemista koskevasta tutkimuksestaan.
Räsäsen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat myös science fiction, larppaaminen ja goottikulttuuri. Viime vuosina hän on kunnostautunut kansalaisaktivistina, joka on perehtynyt erityisesti Israel-Palestiina-kysymykseen. Hän julkaisi keväällä kiinnostavan ja perusteellisen tietokirjan Israelin apartheid (Into 2017).

Syksy Räsäsen tieteellinen ura on vienyt häntä yliopistoihin ympäri maailmaa. Nyt työpaikaksi on vakiintunut Helsingin yliopisto. Kosmologin työ saattaa tuntua vaikeasti ymmärrettävältä ja teoreettiselta. Räsänen on kuitenkin sangen selkeäsanainen kertoessaan tutkimuksestaan.

”Työhöni kuuluu kolme osaa: tutkimus, opetus ja tieteen popularisointi. Kosmologia on tieteenala, joka tutkii maailmankaikkeutta kokonaisuutena. Tutkin esimerkiksi millaista ainetta maailmankaikkeudessa on, miten se on jakautunut, millaisia eri vaiheita maailmankaikkeuden historiassa on ollut ja mikä on sen menneisyys. 1990-luvulla havaittiin maailmankaikkeuden laajenemisen kiihtyneen muutaman miljardin viime vuoden aikana. Yksi suurimpia kysymyksiä kosmologiassa on se, mistä tämä kiihtyvä laajeneminen johtuu. Maailmankaikkeudessa aine on jakautunut hyvin monimutkaisesti, sieltä löytyy galaksien muodostamia rihmoja, ryppäitä ja onkaloita. Tutkin sitä, miten rakenteen muodostuminen vaikuttaa siihen, miten maailmankaikkeus laajenee ja miten se vaikuttaa valon kulkuun maailmankaikkeudessa”, kertoo Räsänen.

Mikä sitten sai nuoren Syksy Räsäsen innostumaan fysiikasta ja hakeutumaan Helsingin yliopistoon?

”Koulussa minua kiinnostivat matematiikka, fysiikka, äidinkieli ja historia. Muistan, ettei fysiikka ollut kuitenkaan kaikkein päällimmäisin kiinnostuksen kohteeni lukiossa. Kiinnostukseeni fysiikkaa kohtaan vaikutti se, että luin nuorena paljon science fictionia. Se vaikutti suhtautumiseeni uonnontieteisiin. Siihen liittyi tietty ihmeellisyyden tuntu, joka oli kiinnostavaa. Yleensä ihmiset ryhtyvät tekemään asioita monista eri syistä, jotka voivat olla sattumanvaraisiakin. Mielenkiintoisempi kysymys on se, miksi on jatkanut tiettyä toimintaa valinnan jälkeen.”

POLITISOITUVA GOOTTI

Syksy Räsänen erottuu joukosta. Hänen mustat vaatteensa, värjätyt hiuksensa ja lakatut kyntensä eivät edusta ennakko-odotuksiani arvostetun tiedemiehen habituksesta. Myöskin etunimi Syksy luo miehen imagoon tummanpuhuvaa tunnelmaa. Räsänen ei pahastu, kun nimitän häntä gootiksi.

”Ei ole paikkansa pitämätöntä asettaa minulle tällaista nimilappua. Ei minulla ole mitään tällaista määritelmää vastaan, mutta en koe tarpeelliseksi käyttää sitä itse. Olin mukana Helsingin Science Fiction -seuran ja Helsingin yliopiston science fiction -klubin toiminnassa 1990-luvulla. Olin muun muassa jälkimmäisessä sihteerinä ja puheenjohtajana. Olin myös klubin Marvin-lehden päätoimittaja. Lainasin jo alle kymmenenvuotiaana scifi-kirjoja kirjastosta.”

Science fiction -harrastajien vuosittain järjestämä Finncon-tapahtuma ja kansainvälinen Worldcon ovat myös Syksy Räsäselle tuttuja. ”Olin Finnconin järjestelytoimikunnan sihteeri vuosina 1993 ja 1997 ja kävin ensimmäisen kerran Worldconissa vuonna 1995. Olin mukana monien scifi-tapahtumien järjestelyissä. Omaksuin goottityylin scifi-piireistä. Kaikella tällä oli suuri vaikutus ajatteluuni 1990-luvulla.”

Scifi-harrastajat, fyysikot, gootit ja larppaajat eivät ole kovin tunnettuja poliittisesta aktiivisuudestaan. Varsinkin goottipiireissä eskapismi kiinnostaa sote-ratkaisua ja barrikadeille nousua enemmän. Jos vuonna 1977 punk veti nuoret kaduille ja herätti kiinnostuksen yhteiskunnallisiin epäkohtiin, tämän jälkeen syntynyt post-punk ja siihen liittyvä goottikulttuuri käänsivät ajattelun lähes täysin toiseen suuntaan.

”Onhan Joy Divisionilla joitain poliittisia biisejä ja Mana Manallakin poliittinen kappale ’Ilmestyskirjan peto’. On tietysti totta, että punkin ahdistus ja suuttumus ulkoisista olosuhteista kääntyi goottimusiikissa ja -alakulttuurissa sisäänpäin ja estetisoitui. Goottikulttuuri on myös kaupallistunut voimakkaasti 1990-lopulta alkaen. Goottityyli on levinnyt laajalle tuotteistamisella. Scifi-piirit eivät ole olleet yhteiskunnallisesti poliittisia, mutta sieltä löytyy paljon poliittista kirjallisuutta. Esimerkiksi vuonna 1997 Finnconissa oli kunniavieraina Norman Spinrad ja Ian McDonald. Helsingin Sanomat kirjoitti heistä jutun otsikolla ’Tuokaa politiikka takaisin kirjallisuuteen’. He ovat molemmat hyvin poliittisia kirjailijoita.”

Vuonna 2000 Syksy Räsänen alkoi tehdä väitöskirjaa. Hän väitteli kesäkuussa 2002, ja saman vuoden syyskuussa hän muutti pois Suomesta. ”Ulkomaille muutettuani aktiivisuuteni scifi- ja larppauspiireissä väheni, joskin olen jatkanut scifi- ja roolipelaamisharrastusta. Nykyään tehdään paljon poliittisia larppeja ja olen itsekin ollut sellaisessa mukana.”

UUSI VAIHE ULKOMAILLA

Muutto ulkomaille muutti Syksy Räsäsen ajattelua ratkaisevasti. ”Ennen 2000-lukua en ollut lainkaan kiinnostunut politiikasta, mutta kolme asiaa muutti mieleni. Ensinnäkin 2000-luvun alussa Helsingin yliopiston Yliopisto-lehti alkoi julkaista Noam Chomskyn esseitä. Aloin lukea niitä ja asiat, joita niissä käsiteltiin, tuntuivat aluksi hulluilta ja järjettömiltä, mutta toisaalta tekstit vaikuttivat täysin rationaalisilta. Ihmettelin tätä. Otin selvää, mistä kaikesta Chomskya haukutaan eli mitkä ovat pahimmat asiat, joita hänestä sanotaan. Aloin myös lukea hänen kirjojaan, kuten yhdessä Edward S. Hermanin kanssa kirjoitettua teosta The Political Economy of Human Rights, joka käsittelee muun muassa Kambodžan sotaa. Huomasin, ettei kirja ollut lainkaan sellainen kuin mistä sitä haukuttiin. Aloin lukea lisää Chomskyä.”

”Toinen poliittisen aktiivisuuteni herättänyt seikka oli vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa. Minulla oli afganistanilainen kollega, jonka kautta opin tietämään mikä on taliban ja al-Qaida ja kuka on Osama bin Laden. En kuitenkaan vielä ymmärtänyt, miksi Yhdysvallat pommitti Afganistania. Ilmoitettuna tavoitteena ei suinkaan ollut taliban-hallinnon kaataminen. Pommittaminen ei vaikuttanut edistävän Yhdysvaltain tavoitteita varsinkaan operaation alkupuolella, jolloin he välttelivät taliban-kohteiden tuhoamista. Aloin lukea Chomskyn ja muiden yhdysvaltalaisten toisinajattelijoiden kirjoittamaa kirjallisuutta hahmottaakseni, mitä on tapahtumassa.”

syksy2”Kolmas ratkaiseva asia oli se, että syyskuussa 2002 muutin Britanniaan, jossa asuin kolme vuotta. Silloin Irakin valloituksen valmistelut olivat käynnissä ja oli vain ajan kysymys, koska hyökkäys tapahtuu. Olin siis Britanniassa hyökkäyksen valmistelujen sekä itse hyökkäyksen ajan ja vielä osan Irakin miehitysaikaakin. Oli hyvin politisoivaa asua sotaa käyvässä maassa. Hahmotin, että käsitykseni yhteiskunnasta ja politiikasta oli aikaisemmin ollut perustavanlaatuisesti virheellinen. Ymmärsin, miten rajoitettua ja harhaanjohtavaa valtavirtauutisointi oli. Tajusin, ettei se ole sattumanvaraista vaan valtavirtaan kuuluvien tiedotusvälineiden rakenteista johtuvaa.”

Tässä vaiheessa Räsäsen nykyinen poliittinen pääagenda Israel-Palestiina-kysymys oli hänelle vain yksi epäkohta maailman ongelmien joukossa. Räsäsen kiinnostus aiheeseen heräsi kuitenkin jo Britanniassa.

”Huomioni kiinnittyi Lähi-itään syyskuun 11. päivän iskujen johdosta. Kun asuin Britanniassa, kävin mielenosoituksissa ja allekirjoitin vetoomuksia, lähetin kirjeitä ja lahjoitin rahaa. Vastustin muun muassa Irakin sotaa ja turvapaikanhakijoiden palauttamista Afganistaniin. Irakin ja Afganistanin sodat olivat tuolloin eniten pinnalla, mutta mielenosoituksissa oli usein mukana myös ihmisiä, jotka ottivat Palestiinan kysymyksen esille. Irakin sodan vastaisissa mielenosoituksissa oli kolme kärkiteemaa: itse Irakin sota, Palestiinan kysymys ja rasisminvastaisuus. Erityisesti puututtiin institutionaaliseen rasismiin ja muslimien kriminalisoimiseen. Muutin vuonna 2005 Sveitsiin. Sveitsihän ei ollut osallinen Irakin sotaan, joten aihe ei ollut siellä yhtä paljon pinnalla kuin sotaa käyvissä maissa.”

ASUTUSKOLONIALISMIA

Sveitsissä Räsänen työskenteli hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNissä ja Geneven yliopistossa, mutta kiinnostus Lähi-idän politiikkaan kasvoi kaiken tämän rinnalla.

”Kiinnostuin enemmän Palestiina-Israel-kysymyksestä. Ero Israelin politiikan julkisen kuvan ja todellisuuden välillä on poikkeuksellisen räikeä. Tällä oli minuun herättävä psykologinen vaikutus.”

Israelin ja Palestiinan konflikti on vaikea ja niin pitkään jatkunut tilanne, että sen seuraaminen helposti väsyttää, turruttaa ja tuntuu jopa epätoivoiselta. Räsänen on kuitenkin toista mieltä. ”Israel-Palestiina-konfliktin monimutkaisuus on valtavirtakonstruktio, jonka tarkoituksena on estää ihmisiä tarttumasta siihen. Todellisuudessa konflikti on perusteiltaan hyvin yksinkertainen ja se näkyi myös teksteissä, joita luin 2000-luvun alussa.”

Mistä Israel-Palestiina-konfliktissa pähkinänkuoressa sitten on kysymys? Syksy Räsänen kertoo aiheesta tarkasti ja kärsivällisesti. ”Eurooppalaisen antisemitismin takia Euroopan juutalaisten keskuudessa nousi ajatus siitä, että juutalaiset eivät ole turvassa, jos he elävät ei-juutalaisten kanssa. Juutalaisilla täytyy siis olla oma maa, jossa on vain juutalaisia tai ainakin enemmistö on juutalaisia, ja juutalaiset tekevät maassa päätökset. Tässä on se ongelma, että kaikki maailman alueet, jotka ovat asutettavissa, ovat jo asutettuja. Juutalaisvaltion perustamiseksi on siis vietävä maa joltakulta muulta. Tähän oli olemassa jo valmis sabluuna: kolonialismi. Siinä ajatellaan, että eurooppalaisilla on oikeus mennä minne tahansa muualle maailmaan ja ottaa maat siellä asuvilta ihmisiltä.”

”Samanlaista asutuskolonialismia, jota on toteutettu Israelissa, on toteutettu myös Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa. Eurooppalaiset muuttivat asumaan alkuperäisten asukkaiden maille. Euroopan juutalaisten nationalistien sionismiprojektiin kuuluu selvä erottelu kolonialistien ja paikallisen väestön välillä. Se on tietysti tyypillistä kolonialistisille projekteille. Kolonialismi on saanut yhä kehittyneempiä muotoja. Ongelman ydin on se, että järjestelmä, joka tästä on kehittynyt, ylläpitää yhden etnisen ryhmän ylivaltaa muihin ryhmiin nähden. Se ajaa yhden ryhmän etuoikeuksia toisten ryhmien ihmisoikeuksien kustannuksella.”

Räsäsen mielestä Israelin ja Palestiinan konflikti ei ole historiallisesti ajatellen jatkunut pitkään. Hän näkee ongelmia ja tarkoitushakuisuutta jo termeissä ja kysymyksenasettelussa. ”Konfliktin ratkaisussa on tapahtunut merkittävää kehitystä, tilanteet ovat muuttuneet. Kysymys ’Miksi tämä konflikti on jatkunut niin pitkään?’ valaisee jo koko tilannetta. Ensinnäkin se pitää sisällään ajatuksen, että konfliktissa olisi kaksi erillistä osapuolta, joiden välille pitää saada rauha, ikään kuin kysymyksessä olisi kaksi valtiota. Jos ajattelemme Etelä-Afrikkaa, niin eurooppalaisten kolonialistien ja alkuperäisväestön välinen niin sanottu konflikti oli alkanut jo 1600-luvulla. Se kesti satoja vuosia. Vaikka Yhdysvalloissakin on tapahtunut kehitystä, siellä konflikti eurooppalaisperäisten kolonialistien Afrikasta tuotujen orjien ja paikallisväestön välillä jatkuu vieläkin, jos niin halutaan ajatella.”

”Israel-Palestiina-konflikti ei ole millään tavalla ajateltuna poikkeuksellisen pitkä. Poikkeuksellista on se, että tämä kolonialistinen projekti on alkanut niin myöhään. Se alkoi 1800-luvun lopulla ja pääsi vauhtiin 1900-luvulla. Israelin valtio on perustettu vuonna 1948. Silloin rodullisten ideologioiden aika oli jo voimakkaasti hiipunut natsi-Saksan häviöön. Toinen maailmansota
oli myös kuolinisku eurooppalaisten valtioiden kolonialismille. Dekolonisaatio alkoi. Kolonialistiset ideologiat tulivat viimeistään 1970-luvulla huonoon huutoon. Israel on viimeinen siirtomaa, eurooppalaisen kolonialismin viimeinen potku.”

BDS-KAMPANJA TUOTTI TULOSTA

Israelilla riittää puolustajia jokaisessa länsimaassa. Israel koetaan Euroopassa liittolaiseksi, jonka kanssa tehdään yhteistyötä monella eri tasolla. Israelin politiikan puolustajia löytyy niin eduskunnasta kuin uskonnollisista liikkeistä.
”Suomi on sikäli poikkeuksellinen maa, että täällä on paljon uskonnollisia fundamentalistilahkoja, joiden jäsenet kokevat, että heidän suhteensa Israeliin osa heidän suhdettaan jumalaan. Israelia puolustaa kuitenkin vain pieni osa väestöä. Suomessa ei ole tehty mielipidemittauksia aiheesta, mutta veikkaisin että tulokset olisivat samansuuntaisia kuin muissa Euroopan maissa.
Hyvinvointimme pohjana on suurelta osin ihmisten pahoinvointi muualla maailmassa. Esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa jopa kaksi kolmasosaa väestöstä suhtautuu negatiivisesti Israelin politiikkaan. Julkinen mielipide Euroopassa on Israelin politiikan vastainen. Toki myös äänekkäitä Israelin tukijoita löytyy. Heistä osa on Israelin hallituksen tukemia. Britanniassa on käynyt ilmi, että Israelin suurlähetystö on perustanut maahan järjestöjä, jotka väittävät olevansa ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjä ja jotka tukevat Israelia.”

Syksy Räsänen toimii itse ICAHD-nimisessä järjestössä ja on sen Suomen-haaran ICAHD Finlandin puheenjohtaja. Lyhenne ICAHD tulee sanoista Israeli Committee Against House Demolitions. Sen ovat perustaneet Israelin juutalaiset rauhanaktivistit vuonna 1997. Räsänen kertoo järjestön toiminnan taustoista.

”Jos ajatellaan Palestiinan miehitettyjä alueita ja myös Israelia, yksi Israelin tavoitteista on saada mahdollisimman suureen osaan alueista juutalaista asutusta. Israel rakentaa siirtokuntia Länsirannalle. Israelissa rakennetaan juutalaisia asuinalueita ja pyritään saamaan palestiinalaisasutus väistymään kaikilla alueilla.”

ICAHDin toiminnan pääpaino oli aluksi Israelin tuhoamien palestiinalaistalojen jälleenrakentamisessa, mutta se toimii nykyään laajalla sektorilla. ”ICAHDin fokus on laajentunut. Se vastustaa Israelin miehitys- ja apartheid-järjestelmää kokonaisuudessaan. Se oli ensimmäinen israelilainen järjestö, joka vuonna 2004 kannatti kattavaa Israelin boikottia. ICAHD on ainoa israelilainen järjestö, joka on ottanut kantaa yhden demokraattisen valtion ratkaisun puolesta. Yksi toiminnan muodoista on ollut talojen jälleenrakentaminen. Järjestö on rakentanut 189 taloa. Rakentamiseen ovat yhteistyössä osallistuneet Israelin juutalaiset, palestiinalaiset ja kansainväliset aktivistit. ICAHD on vaikuttanut myös YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Yksi tavoitteista oli pitkittyneen miehityksen tunnustaminen omanlaisenaan kansainvälisen oikeuden rikkomuksena.”

Yksi ICAHDin nykyisen toiminnan peruspilareista ovat BDS-kampanjat. Kirjainyhdistelmä BDS tulee sanoista boikotti, divestointi (sijoitusten poisvetäminen) ja sanktio. ”Teemme kampanjoita, joilla pyritään vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen. Briiffaamme poliitikkoja ja ministeriöitä. ICAHDilla on haaroja Saksassa, Suomessa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa Israelin emojärjestön lisäksi. Me yhdistämme talojen jälleenrakentamisen avulla ruohonjuuritason toiminnan korkean tason poliittiseen analyysiin.”

Boikotti on tavalliselle kansalaiselle tutuin kampanjan keinoista. Jos ei halua tukea Israelin politiikkaa, voi välttää vaikkapa israelilaisten tuotteiden ostamista ruokakaupassa. Termit sanktio ja divestoinnit vaativat tarkemman selityksen.

”Sanktiot ovat valtiotason toimia, kuten talous- tai muita pakotteita. Niitä pyritään saamaan aikaan samaan tapaan kuin aikanaan Etelä-Afrikan kohdalla. Maa asetettiin asevientikieltoon. EU-parlamentti äänesti vuonna 2002 sen puolesta, että Israel pitäisi julistaa asevientikieltoon. Mutta koska EU:ssa on demokratiavaje, EU-komissio on sivuuttanut parlamentin näkemyksen. Kansalaisyhteiskunta on jo pystynyt painostamaan EU:ta siihen, että se on asettanut pakotteita siirtokunnille.”

”Divestoinnit tarkoittavat sijoitusten pois vetämistä. Pyritään siihen, että yritykset, jotka ovat osallisina miehitykseen, lopettaisivat osallisuutensa. Taikka että tahot, jotka sijoittavat tällaisiin yrityksiin, vetäisivät sijoituksensa pois. Yksi tällainen tapaus Suomessa on liikenneyritys Veolia. Kirjoitimme siitä raportin Suora tie miehitykseen. Lähetimme sen Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien valtuustojen jäsenille sekä HSL:n hallitukselle. Kävimme raportissa läpi, miten Veolia on osallinen kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Se on muun muassa rakentanut miehitetyille alueille infrastruktuuria.”

ICHADin kampanjointi on johtanut laajaan julkiseen keskusteluun ja lopulta myös käytännön toimiin. ”Kampanjamme seurauksena SKP:n Yrjö Hakanen teki Helsingin valtuustossa aloitteen, jossa hän ehdotti ettei HSL enää tekisi sopimuksia Veolian kanssa. Aloitetta käsiteltiin ja se sai aika paljon julkisuutta. Lopulta aloitteen ollessa vielä käsiteltävänä kolmannella kierroksella Veolia päätti lopettaa kaiken toimintansa miehitetyillä alueilla. BDS-kampanjan vahvuus on siinä, että se on kansainvälinen. Veoliaa vastaan kampanjoitiin useissa eri maissa. Veolia menetti miljardien arvosta sopimuksia boikottikampanjan seurauksena.”

Räsänen on nostanut esiin yritysten yhteistyötä Israelin kanssa myös Helsingin yliopistossa. ”Teimme maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen kanssa vetoomuksen. Helsingin yliopisto käytti G4S-nimistä turvallisuusfirmaa, joka on osallinen kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin liittyen palestiinalaisalueiden miehitykseen. Vetosimme yliopiston ja G4S:n yhteistyön lakkauttamisen puolesta. Vetoomus keräsi runsaasti allekirjoituksia ympäri yliopistoa eri tiedekunnista. Lopputuloksena Helsingin yliopisto ei enää jatkanut sopimusta G4S:n kanssa, joskaan yliopiston johto ei suoraan myöntänyt, että se olisi johtunut vetoomuksestamme. Asia sai paljon julkisuutta ja se sai ihmiset pohtimaan eettisiä kysymyksiä.”

HYVIN TOIMEENTULEVILLA VELVOLLISUUS AUTTAA

Syksy Räsänen katsoo velvollisuudekseen auttaa maailman epäoikeudenmukaisuudesta kärsiviä myös taloudellisesti. ”Lahjoitan suurin piirtein kolmanneksen palkastani sekä kirjoitus- ja puhepalkkiot eri järjestöille. Viime vuonna lahjoitukset olivat noin puolet tuloistani. Teen näin, koska minulla ei ole noille rahoille parempaakaan käyttöä. Elämme olosuhteissa, jotka ovat hyvin ylellisiä verrattuna siihen, miten suuri osa maailman väestöstä elää. Lähes kaikilla Suomen kansalaisilla on katto pään päällä. Täällä ei ole puutetta puhtaasta vedestä taikka ruuasta. Perusturvallisuus on taattu kuten koulutuskin. Vaikka meidän elämämme olisi täysin riippumatonta siitä, miten huonoissa olosuhteissa ihmiset elävät suuressa osassa maailmaa, meillä on silti velvollisuus auttaa näitä kanssaihmisiä. Aivan samoin kuin kanssaihmistä, jonka näemme tuupertuvan maahan edessämme tai joka joutuu auton alle. Hyvinvointimme pohjana on suurelta osin ihmisten pahoinvointi muualla maailmassa.”

syksy4Räsänen pohtii myös eettistä kuluttamista ja sitä, minkälaisia seurauksia on päivittäin käyttämiemme epäreilun kaupan tuotteiden ostamisella. ”Ajatellaan vaikkapa älypuhelimia tai tietokoneita: niihin tuodaan raaka-aineita muun muassa Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa käydään hyvin julmaa sisällissotaa. Yksi merkittävä syy sotaan on puhelimissamme tarvittavien mineraalien hallinta. Se ei ole ainoa syy, mutta yksi niistä. On kuvaavaa, että yrityksen, joka valmistaa puhelimia, voi olla vaikea saada tietoa siitä, mistä raaka-aineet tulevat. Kysymys ei ole yksittäisistä asioista, vaan koko systeemi missä elämme on rakennettu siten, että inhimillinen kärsimys on toissijaista. Ajattelen, että toimintamme on moraalitonta ja meidän täytyy jollain tavoin yrittää lievittää sitä. Rahaa lahjoittamalla pyrin olemaan vähemmän moraaliton.”

Räsänen lahjoittaa rahaa useille eri järjestöille. Erityisen merkittävänä hän pitää tuen suuntaamista tiedonvälityksen kanssa toimiville organisaatioille. ”Minulla on ollut erilaisia kohteita, muun muassa Electronic Intifada, joka on merkittävin Palestiinan uutisanlyysiportaali. Sen kautta leviää uutta aineistoa aiheesta muualle mediaan. Lahjoitan myös yhdysvaltalaiselle Democracy Now -järjestölle ja Fairness & Accuracy in Reportingille sekä Greg Palast’s Investigative Fundille. Olen pyrkinyt antamaan rahaa erityisesti mediaorganisaatioille ja sellaisille organisaatiolle, jotka eivät puutu vain oireisiin. Punaisen ristin tai UNHCR:n toiminta on tärkeää ja olen antanut joskus heillekin rahaa, mutta ne hoitavat ainoastaan oireita, eivät syitä. Olen antanut rahaa myös Wikileaksille, queer-festivaalille Palestiinassa ja larppiyhteisölle Palestiinassa.”

Tiukkojen poliittisten kannanottojen ja rankkojen aiheiden lisäksi Syksy Räsänen yllättää seuraavalla projektillaan. Hän on kirjoittamassa lastenkirjaa kosmologiasta.

”Kirjassa erilaiset eläinhahmot seikkailevat maailmankaikkeudessa sen alkuhetkistä nykypäivään. Toiveeni lastenkirjan suhteen on se, että kun vanhemmat lukevat sitä lapsilleen, niin he itsekin oppisivat jotakin fysiikasta.”

Teksti Timo Kalevi Forss
Kuvat Essi Rajamäki

Sanataiteilijalla on asiaa

Teksti Hanna Niittymäki

Kookas mies hupparissa lähestyy. Hän on rap-artisti Paleface, viralliselta nimeltään Karri Miettinen. Hän kättelee lujasti ja vaikuttaa ystävälliseltä ja pelottomalta. Istahdamme alas. Tarjoilen kahvia ja baklavaa. Hän epäröi baklavan kohdalla, koska kertoo ottaneensa vastaan tammikuun vegaanihaasteen. Vakuutan leivonnaisen maidottomuutta. Illan mittaan käy selväksi, että tässä on ihminen, joka innostuu helposti kaikenlaisesta toiminnasta, kunhan päämäärät ovat hyvät.

Paleface on julkaissut vuodesta 2001 alkaen kahdeksan albumillista kantaaottavaa musiikkia. Ensimmäisten levyjen kieli on englanti, mutta vuodesta 2010 tuotanto on ollut pääosin suomenkielistä.

Paleface on läsnä ja kiinnostunut. Ensin haastatellaan yllättäen haastattelijaa. Hän haluaa tietää minun taustastani, työstäni ja suhteestani rauhanliikkeeseen. Äitini soittaa. ”Äideille täytyy vastata”, hän sanoo. ”Kerro terveisiä”. Puhelun aikana selviää, että 70:ää ikävuotta lähentelevä äitini kuuluu Palefacen tykkääjiin Facebookissa.

Palefacen puhe on vauhdikasta ja käsien suuret kaaret höystävät sitä. Henkeä vetäessään hän hymyilee aurinkoisesti.

Keikkafiiliksiä ja syrjäytymisen estoa

”Tämä on parhaimmillaan maailman paras ammatti. Keikoilla tapahtuu maagisia asioita. Se on primitiivinen vuosituhantinen tarve, joka valtaa musiikin tahdissa tanssivan yleisön. Siitä yhteisestä fiiliksestä syntyy mieletöntä energiaa.”

Paleface kertoo, miten kerran Tavastian soundcheckiin ilmestyi paranoidisen oloinen päihdeongelmainen ihminen puhuen sekavia.

”Lupasin laittaa hänen nimensä listalle, koska hänellä ei ollut varaa lippuun. Keikalla tyyppi sitten tajuaa, että mikä on ’se juttu’. Laittaa mulle jälkeenpäin viestiä Facebookissa, että hei nyt mä oon vähän selvinny ja saanu kämpän ja jutellu mutsin ja faijan kanssa. Se oli sen mun keikan aikana saanu niin kuin jostain kiinni. Onhan se nyt ihan uskomatonta. Onko siis mun musiikki silloin saanut aikaan jotain, johon poliisit, sosiaalityöntekijät ja opettajat eivät pystyneet?”

Paleface sanoo kuulijakuntaansa kuuluvan monenlaista väkeä. On hardcore-räppijengiä, nuoria, vaihtoehtojengiä, musaporukkaa, keski-ikäisiäkin.

”Yksi osa on selvästi rankan elämän viettänyttä possea”, Paleface sanoo. Hyvin ymmärrettävää, koska hänen kappaleissaan ollaan usein oikeudenmukaisuuden ja pienen ihmisen asialla.

”Yksi vaikuttava kohtaaminen oli Joensuussa, kun keikan jälkeen eräs nainen halusi esitellä mulle miehensä, joka oli entinen natsi ja skini. Mutta mun musiikki oli kuulemma muuttanut sen ajatuksia.”

Kokki tai supermies

Kiinnostaa kuulla, miten Karri Miettisestä tuli maailmanparannuksellista räppiä suoltava Paleface. Taiteilija, jonka lähes jokainen rivi ottaa kantaa.

”Olen keskimmäinen lapsi. Keskimmäinen tarkkailee. Olen myös joutunut isoveljen kurmotuksen kohteeksi ja toisaalta muistan syvän empatian tunteen pikkusiskoa kohtaan. Olin jo syntyessäni erikoisen näköinen, kun mun silmä karsastaa ja mulla oli huulihalkio. Kiusatuksikin ehkä vähän jouduin ennen kuin kasvoin näin isoksi”, Paleface virnistää.

”Kymmenvuotiaana halvaannuin tilapäisesti. Se oli aika vaikuttava tapahtuma, kun yhtäkkiä istut pyörätuolissa, etkä enää ole se jalkapallon perässä juokseva lapsi. Pienenä sanoin kuulemma, että musta tulee isona kokki tai supermies.”

Paleface syntyi Järvenpäässä, mutta asui Hämeenlinnassa koko kouluaikansa. Hän kertoo olevansa kotoisin keskiluokkaisesta perheestä. Äiti oli pitkään kotona, kunnes ryhtyi työterveyshoitajaksi. Isä oli pankkimiehiä. Äidin puolen suvussa oli taiteilijoita. Äidin isoisä oli kuvataiteilija Alfred Ferdinand Ruotsalainen. Kotona oli aina paljon taidetta seinillä.

Koululaisena Paleface pärjäsi hyvin itseään kiinnostaneissa aineissa, mutta ei jaksanut panostaa muihin. Äiti muisteli matematiikan ärsyttäneen poikaansa, koska kaksi plus kolme ei voinut olla esimerkiksi seitsemän. Matematiikassa ei ollut tilaa luovuudelle. Peruskoulun tärkein viesti tuntui olevan: älä ole eka äläkä vika. Siellä oli tasapäistämisen meininkiä.

Horisontti maailmaan

Miettisen perheessä keskusteltiin paljon yhteiskunnallisista asioista. Perheessä asui toisinaan kansainvälisiä stipendiaatteja ja vaihto-oppilaita. Horisontti Suomen ulkopuoliseen maailmaan oli auki. Kaikki perheen lapset viettivät myös vaihto-oppilasvuoden ulkomailla.

”Muistan innokkuuden Rambo-leikkeihin vähentyneen kuunnellessani Manu-ukin melko brutaaleja tarinoita sodasta. Mieleen jäi erityisesti aseveli, josta jäi jäljelle vain jalat saappaidenvarsiin. Pentti-ukki ei puhunut sodasta sanaakaan. Vahva viesti sekin.”

Hämeenlinnan kirjastosta Paleface löysi räpin.

”Siirryin Mauri Kunnaksen piirustusten fanituksesta Chuck D:n ja Public Enemyn fanitukseen. Olin käynyt englanninkielistä leikkikoulua, joten kieli ei ollut este. Tutkin levyjen lyriikoita suurennuslasilla. Hip hop edusti minulle vaihtoehtokulttuuria. Valtavirtaa meilläpäin olivat silloin hevarit tai vaikkapa hauholaiset ja renkolaiset rasvaletit. Hip hop oli vähän kuin salaseura.”

Palefacelle oli tärkeää myös räpin antirasistinen arvomaailma. Hän löysi lyriikoista viitteitä esimerkiksi Mustiin panttereihin ja alkoi sitä kautta tutkia kolonialismin historiaa. Hän kiinnostui myös Nelson Mandelan elämästä ja ajatuksista.

Ammatinvalintaa ja aatteita

Palefacesta olisi voinut tulla myös kuvataiteilija. Graffitien maalaaminen oli tärkeä osa nuoruutta. Ne edustivat vastakulttuuria. ”Salainen junavarikoilla hiiviskely ja auktoriteettien vastustaminen oli kiehtova maailma.”

Vähän itseään vanhemmilta nuorilta Hämeenlinnassa Paleface sai Toinen vaihtoehto -lehtiä ja alkoi kiinnostua niiden esittämistä mielipiteistä.

”Muistan olleeni mielenosoituksessa mukana vastustamassa Ahtisaaren Patrian piikkiin tekemiä myynninedistämismatkoja Indonesiaan Suharton luo.”

Luovuuttaan Paleface pääsi kehittämään Mini-teatterissa. Siellä valmistettiin itse kirjoitettuja radikaaleja näytelmiä Marja Myllyniemen ohjauksessa. Oma ääni alkoi löytyä. Vanhemmat olivat vähän ihmeissään, mutta suhtautuivat kuitenkin aina myönteisesti poikansa puuhiin.

Aatemaailmaltaan konservatiivinen isä toivoi, että poika opiskelisi jonkin perinteisen ammatin. Hän aloittikin englantilaisen filologian opinnot Tampereen yliopistossa. Mutta sitten alkoi suomiräppi vetää ja keikkakalenteri täyttyä.

”Ei olisi uskonut silloin ensimmäisiä c-kasetteja äänittäessään, että joku voisi niistä joskus maksaa.”

Ei musiikkia ilman sanomaa

”Musiikkia ei ole minulle olemassa ilman sanomaa. Joitain ihmisiä saattaa harmittaa, etten lähde mukaan politiikkaan. Musiikkia tehdessä tuntuu, että vaikutuskenttäni on pirun paljon laajempi”, Paleface sanoo.

”Olisi mulla voinut olla helpompi tiekin taiteilijana. 2000-luvun alussa muistan osallistuneeni Puhdas elämä lapselle -konserttiin, jonka pääsponsorina oli Chiquita. Spiikkasin sitten siinä, että tiedättekö mikä on banaanivaltio. Ja kerroin vähän United Fruitista. Mutta se oli leikattu pois lähetyksestä. Ehkä en nykyään edes menisi keikalle, jonka sponsori on eettisesti arveluttava. Mulle on tärkeää, että päivän lopuksi on niin kuin vaakakupit tasan.”

Palefacea pyydettiin mukaan Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlahallitukseenkin. Siellä hän istuu esimerkiksi piispa Irja Askolan, professori Martti Häikiön ja Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan Janne Virkkusen kanssa.

Intin käynyt tyrkyllä pasifistien bileisiin

Paleface kävi armeijan, vaikka suurin osa hänen kavereistaan valitsi siviilipalveluksen. Hän oli ensimmäistä porukkaa, joka selvisi asepalveluksesta kuudessa kuukaudessa. Hän oli kuulemma intissä vähän ”lusmuilumeiningillä”. Heti alussa hän käveli vääpelin luo kysymään, onko täällä vapaa-ajantoimintaa, ja päätyi pyörittämään sotaharjoitusradiota. Myös yksi seinämaalaus tuli maalattua varuskuntaan.

”Tajuan, ettei armeijaan meno ollut kaikkein eettisin valinta. Nyt ajattelen, että on ihmisoikeusongelma, että totaalikieltäytyjät joutuvat meillä vankilaan. He ovat mielipidevankeja. Vastustan ilman muuta sotaa ja väkivaltaa. Mutta koska olen käynyt intin, niin hyväksytäänköhän mua pasifistien bileisiin?”

Olen kiinnostunut kuulemaan Palefacen arvion Suomessa tehtävästä rauhantyöstä. Hän uskoo, että rauhantyön kenttä on menossa parempaan suuntaan. Kaikessa aktivismissa on hänen mukaansa ollut osin huonolla tavalla diy (do it yourself) -meininki. Mutta nyt esimerkiksi Rauhanpuolustajien visuaalinen ilme on alkanut olla hänen mielestään ”tosi freesin näköistä”. Sekin ilahduttaa häntä, että on yhteistoimintaa järjestöjen ja vaikkapa kustantamojen välillä. Yhteisrintamaa tämä homma tarvitsisi nyt hänen mukaansa enemmänkin.

”Ollaan onneksi opittu käyttämään sosiaalista mediaa uudella tavalla, ettei tarvitse lähetellä pelkkiä kissavideoita. On ymmärretty, että täällähän voi tehdä vaikka vallankumouksen. Sosiaalisen median välineitä voisi käyttää yhä luovemmin ja vähän aggressiivisemmin.”

Uudenlaista aktivismia

Ihmisillä on empatian kykyä ja tarve tehdä hyvää, Paleface sanoo.

”On haaste esimerkiksi Rauhanpuolustajille, että miten se tarve otetaan käyttöön. Pitäisi olla keskeisemmillä markkinapaikoilla, vaikka Posse-ohjelmassa tai Duudsonien jutuissa. Heilläkin on tarve edistää hyviä asioita.”

Kansanliikkeille on nyt kysyntää. Pekka Haaviston presidentinvaali- ja Tahdon-kampanjat osoittivat, että on mahdollista saada isoja joukkoja liikkeelle. Radio Helsingin ystäväklubiin kuuluu 4000 ihmistä, jotka haluavat maksaa siitä, että radio on hyvä. Monenlaiset hienot yhteisörahoitusprojektit menestyvät.

”Mutta miten me saataisiin ne samat ihmiset vastustamaan Natoa tai TTIP-sopimusta?” pohtii Paleface.

”Mehän ollaan vartuttu tässä kulutuskulttuurin Suomessa, jossa aktivisti tai vaikka ympäristönsuojelija on vähän niin kuin sketsihahmo. Heistä on tehty pilkkaa. Mutta se alkaa olla ihan eri juttu nuoremmille sukupolville. Uudenlainen aktivisti on diginatiivi, jonka mielestä on tosi siistiä toimia ihmisoikeusjärjestön vapaaehtoisena. Tai sellainen eettisiä kulutuspäätöksiä tekevä, globaalissa tietoisuudessa elävä tyyppi ilman menneisyyden taakkaa.”

”Menneisyyden taakat on ikäloppujen runkkareitten ongelmia.” Paleface ajattelee, että maahanmuuttovastaisuuskin on jotain, mitä uusi sukupolvi ei tajua ollenkaan. Rauhanaktivismista ja aktivismista ylipäätään voi tulla melko ”seksikästä” toimintaa.

Suhde suomalaisuuteen

Palefacelle on jäänyt mieleen kolumni, jossa pohditaan suomalaisen identiteetin osia. Siinä selvitetään, miten meiltä puuttuu kansana menneet suuruuden ajat, suuri suomalainen historia. Talvisodan ihmeellä ja jääkiekon MM-mitaleilla on luotu suomalaiselle identiteetille jälkikäteen sisältöä.

”Armeijan tehtävä ei pitäisi olla näiden asioiden tekohengittäminen. Rakastan suomen kieltä. Ja on tässä maassa paljon muutakin sellaista, josta voin olla ylpeä. Mutta näihin aikoihin liittyy myös paljon väärää ylpeyttä. Tärkeää olisi esimerkiksi ydinaseettoman Pohjolan ja Suomen liittoutumattomuuden ylläpitäminen. Valtion funktion täytyy muuttua. Pyhiin lehmiin pitää puuttua.”

Sodan kauhut on suomalaisten kulttuurinen trauma. Paleface ajattelee kuuluvansa sukupolveen, jonka rooli on ollut korjata kahden sodassa eläneen sukupolven kadonnutta empatian kykyä. Hänen mielestään ei ole mitään ihailtavaa siinä, mitä ihmiset ovat sodassa joutuneet kokemaan. Tunne-elämä on varmasti häiriintynyt. Se voi osaltaan selittää esimerkiksi juomakulttuuriamme.

”Suurten ikäluokkien isät ovat purreet hammasta ja vaienneet ja se on vielä vaikuttanut meihinkin. Mutta me ollaan se sukupolvi, joka tiedostaa asian ja pystyy käsittelemään sitä.”

Naton uhka

Palefacen mielestä Naton kanssa liittoutumista vastaan pitäisi taistella.

”Jos paras tapa myydä se Suomen kansalle ja poliitikoille on asevelvollisuuden ja oman vahvan armeijan säilyttäminen, niin sitten se on valitettavasti niin.”

Meillä on tällä hetkellä presidentti ja pääministeri, jotka ovat Nato-intoilijoita. Helsingin Sanomat syöttää meille pelottelukampanjaa. Ukrainan tilanne on hyödynnetty Naton hyväksi.

”Mutta: ’Kuka haluis olla kiduttajan aseveli?’ kuten biisissäni ’Snaijaa’ sanotaan.”

Hän pitää Natosta erossa pysymistä kaikkein tärkeimpänä asiana Suomen ja jopa maailman tulevaisuuden kannalta.

Pessimismistä varovaiseen optimismiin

Viisi vuotta sitten Paleface oli maailmankatsomukseltaan huomattavasti pessimistisempi kuin nyt. Nelivuotias tytär on antanut uskoa maailman tulevaisuuteen.

”Se uskomaton rakkaus ja maailmoja syleilevä kauneus ja hyvyys, joka asuu noissa uusissa sukupolvissa. Olen vasta ymmärtänyt, mistä sukupolvien välisessä kuilussa on kysymys. Että nuoremmat polvet värähtelee korkeammilla taajuuksilla. Ne vain ovat yksinkertaisesti älykkäämpiä.”

”Ei tämmöinen arvokonservatismi tule merkitsemään enää mitään tämän ajan lapsille. Halla-ahot voidaan unohtaa. Uudelle sukupolvelle on aivan selvää, että suomalainen voi olla minkä värinen vain ja että kaikki ovat maailmankansalaisia. Vanhemmuus on siis tehnyt musta optimistisemman.”

Kysyn vielä lopuksi, että mitä hän tekee irrottautuakseen maailmantuskasta.

”Olen lapsen kanssa. Se on parasta. Tai soudan Lauttasaaresta ulkosaaristoon.”

No miten se sitten onnistui ennen kuin hänestä tuli isä?

”Ei se onnistunutkaan.”

Mull on lupa

Joel Hägglundin tuhkat kuores,

kyllä mieltä saa osottaa, mut putkan puolel
kysy koivulaaksolt väkivallan uhkast suomes
Life's a bitch mut mä taistelen sen lutkan puolest,

tässois pyssynpiippuihinne päiväkakkaroita,
sillä voimalla ku voimalla on aina vastavoima
valtaapitävil on kytät kaduil käsikassaroina
Takavarikoimas lippukeppejämme astaloina, poika!

Mull' on lupa kävellä kadulla
(Kiovas ja Moskovassa)
Ainakin vielä
Mull' on lupa haluta muutosta
(Varsovas ja Ankarassa)
Olla jotakin mieltä

Periytyvä köyhyys tulee takas
Ja köyhyys tulee kalliiks
Köyhyys muuttaa asumaan sun kahen auton talliis
Näyttääks voiton merkkii vai paholaisen sarvii?
Se onku suutarin sormi sun jatkuvan kasvun malliis

Omat lapset ja muitten kakarat
Kuuluu ihan kaikki vihapuheet pihapuitten takana
Hannu Salama pohtii sananvapautta
Mä rakkaut ja rahamarkkinoiden epävakautta

Ne kopipeistaa propagandaa
Opettaa miten otetaan, mut opi antaa
Tuntemattoman sotilaan maas
Kasvot peitettyinä onks mitään sopivampaa

Hei, onks sul mielipiteit, beibe, onks sul omat visiot?
Pink & Black, AMR ja Dongzhou Koalitio
Järjestelmät ontuu mutta horjuuko traditiot?
Silmät auki nyt, paa kii se televisio!

Mull' on lupa kävellä kadulla
(Prahassa ja Pristinassa)
Ainakin vielä
Mull' on lupa haluta muutosta
Lupa osottaa mieltä

Pätkä Palefacen sanoittamasta "Mull on lupa" -biisistä

Rauhan vuosi 2014 – keskusteluja, musiikkia, näyttelyitä, kirjoja & kulkueita

Tähän on poimittu esimerkkejä vuoden 2014 rauhantapahtumista eri puolilla Suomea. Toiminta oli monipuolista ja värikästä, ja sitä järjestettiin monesti yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Rauhanpuolustajat on saanut uutta potkua muun muassa Satakunnassa. Viime vuonna reagoitiin mielenosoituksin useilla paikkakunnilla muun muassa Gazan kiristyneeseen tilanteeseen sekä Ukrainaan. Keskustelutilaisuuksissa käsiteltiin esimerkiksi Natoa, kansalliskiihkoa, Länsi-Saharaa, rauhan haasteita, Saudi-Arabiaa, avustustoimintaa ja Suomen asekauppaa.