Synkkiä pilviä Itämeren yllä

Synkkiä pilviä Itämeren yllä

Itämeren asemaa rauhan merenä uhkaavat Nato ja USA, Venäjä, monenlainen turvallisuuspoliittinen kissanhännänveto ja erilaiset käsitykset siitä, kuinka Itämeren rauhaa suojataan. Kesäkuisessa seminaarissa pääosassa oli Itämeri.

Professori ja eversti (evp) Pekka Visuri totesi, että Itämeren tilanteen kiristyminen otetaan jo faktana. Sitä ei kyseenalaisteta, mutta ei myöskäään pohdita taustoja ja syitä.

”Konkretia puuttuu lähes täysin. Pitäisi selvittää, mikä tilanteessa on muuttunut tai muuttumassa sen sijaan, että toistellaan mitä joku on jossain vaiheessa sanonut jossakin.”

Visurin mukaan yksi konkreettinen muutos on se, että nyt suomalaiset ovat mukana sotaharjoituksissa USA:n ja Naton kanssa, eikä enää ole kyse vain kriisinhallintaharjoituksista. Venäjän viimeaikainen vaarallinen ja riskialtis uhittelu hävittäjien läheltä piti -tilanteineen on osa sen voimannäyttöä muuttuneessa tilanteessa. Kun media uutisoi uhitteluista näkyvästi – ja moni tiedotusväline tarkoituksellisen Nato-hakuisesti – syntyy helposti mielikuva, että Itämeri on jatkuvassa jännityksen tilassa.

Itämeren alueen geopoliittinen asetelma ja poliittinen vakaus ovat vakiintuneet kylmän sodan jälkeen. Venäjän aseistus on Visurin mukaan keskittynyt Mustanmeren suuntaan eikä Suomen rajalle, toisin kuin suomalainen media väittää. Visuri kiinnitti huomiota Venäjän Itämeren laivaston tilaan: esimerkiksi vuonna 2013 Venäjällä oli Itämerellä kolme sukellusvenettä ja seitsemän hävittäjää/fregattia. Vuonna 2016 sillä on yksi sukellusvene ja kahdeksan suurta pinta-alusta.

”Puolet Venäjän viennistä kulkee Itämeren kautta. Miksi se vaarantaisi tuon reitin vaikkapa hyökkäämällä Baltiaan?”, Visuri kysyi.

Kansanedustaja Erkki Tuomiojan mielestä Suomen pitää kuulua niihin, jotka hakevat vakautta ja sopua Itämerelle, koska ”toiseen leiriin näyttää riittävän liiaksikin halukkaita”. Tuomioja totesi olevan todella tärkeää, että Suomi toimii jännitteitä vähentävällä tavalla ja ”harjoittaa sellaista aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tärkein tavoite on konfliktien ennaltaehkäiseminen ja vastakkainasettelujen liennyttäminen”. Suomen on siis ”kaikissa olosuhteissa tehtävä selväksi se, että sillä on kyky estää alueensa käyttö ketään muuta maata vastaan sotilaallisesti vihamielisiin tarkoituksiin”.

Tuomiojan mukaan Suomen turvallisuuden tärkein tae on oman puolustuksen ja kriisitilanteessa myös avun vastaanottamismahdollisuuden rinnalla se, että millään suunnalla ei ole aihetta epäillä Suomen kykyä ja halua torjua alueensa sotilaallisen käyttö.

Yleisökysymykseen Pekka Visuri vastasi, että on tarvetta jonkinlaiseen rauhanprosessiin, ainakin tahattomien konfliktien välttämiseksi. Tuomioja puolestaan totesi, ettei hän arvosta näyttäviä aloitteita, ellei niillä tiedetä olevan oikea tarve. Visuri kuitenkin muistutti, että Etyk oli aikoinaan monien mielestä utopistinen hanke, mutta onnistui silti.

Tuomiojan mukaan ne konkreettiset toimet, joilla Venäjä on kiristänyt ilmapiiriä, ovat olleet Krimin haltuunotto sekä voimannäyttö ja uhittelu Itämerellä (jota tekee myös Nato). Pekka Visurin mielestä kiristynyt tilanne on seurausta Ukrainan kriisistä: ”Mutta sitä edelsi Venäjän ja USA:n ydinasevarustelun lisäys, koska Venäjän näkemyksen mukaan USA horjuttaa maiden tasapainoa.”

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Katri Pynnöniemi totesi yleisökommenttina, että Venäjä on ennen osallistunut Itämerellä Baltops-harjoituksiin, ja pohti ääneen, saisiko maan uudelleen mukaan.

Itä-Suomen yliopiston tutkija Pertti Joenniemi, joka on toiminut myös muun muassa Tampereen ja Kööpenhaminan rauhantutkimuslaitoksilla, kertoi alustuksessaan, että kun Itämerestä puhutaan EU:n sisämerenä, se loukkaa Venäjää ja jättää sen ulkopuoliseksi, koska maa kokee olevansa ainakin osittain Eurooppaa. Hänestä rauhanpolitiikan näkökulmasta EU voisi – Ukrainan konfliktista huolimatta – suhtautua Venäjään enemmän tasa-arvoisena toimijana.

Joenniemellä oli terveisiä myös rauhanjärjestöille. Hänestä rauhanliikkeen ei pidä palata retroliikkeeksi ja turvautua vanhaan retoriikkaan, vaan sen tulee olla vahvemmin subjekti, toimija. Kylmän sodan aikaisista kannanotoista pitää irtautua esimerkiksi hyvällä analyysilla. Tarvitaan uutta ajattelua vanhaan turvautumisen sijaan, ironiaa ja parodiaa unohtamatta, Joenniemi ehdotti.

Anu Harju

Sadankomitea järjesti Itämeren turvallisuus -seminaarin 9.6. Helsingissä. Puhujina olivat Anna-Liisa Heusala, Pertti Joenniemi, Erkki Tuomioja ja Pekka Visuri. Seminaari oli osa Sadankomitean laajempaa Euroopan yhteinen puolustus -hanketta.