RAUHANTEKIJÄ: Solidaarisuutta Tuusulasta Haitiin

[rapu] Hanna ja Kalevii (25.02.16)Helsingin mielenterveystyöntekijöiden ammattiosasto palkittiin tammikuussa Kouvolassa järjestetyillä Ay-väen rauhanpäivillä Rauhantyöpaikka-palkinnolla. Yhdistyksen aktiivit Kalevi Kannisto ja Hanna Toiviainen-Conteh kertoivat Rauhan Puolesta -lehdelle, miten yhdistyksen toiminta on vaikuttanut niin Tuusulassa, Haitissa kuin Länsi-Afrikassakin.

Viime ajat ovat olleet ammattiyhdistysliikkeellä kiireisiä, sillä hallituksen suunnittelemat pakkolait ja työehtojen heikennykset ovat heijastuneet työpaikoille.

“Ilmapiiri on selvästi koventunut ja tiukentunut”, toteaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin pääluottamusmies Kalevi Kannisto, kun häneltä kysytään, millä tavalla hallituksen esityksiin on reagoitu.

Kannisto toisaalta huomauttaa, että HUSin tapauksessa ollaan paremmassa asemassa kuin monilla pienemmillä yksityisillä työpaikoilla, joissa ei ole välttämättä omaa luottamusmiestä ja paikallista edunvalvontaa. Suurilla kuntatyönantajilla paikallinen neuvottelu- ja sopimustoiminta ovat muovautuneet ajan kuluessa vahvoiksi. HUS onkin yksi Suomen suurimmista työnantajista.

Kanniston oma ammattiosasto Helsingin mielenterveystyöntekijöiden ammattiosasto JHL ry. 580 on ollut aktiivinen monella taholla. Osasto osallistui viime syksynä Rautatientorilla järjestettyyn palkansaajien joukkomielenosoitukseen. Osasto on myös toiminut monissa hankkeissa ja kampanjoissa kuluneiden vuosien aikana.

JHL 580 palkittiin aktiivisuudestaan tammikuussa Kouvolassa järjestettyjen Ay-väen rauhanpäivien yhteydessä Rauhantyöpaikka-palkinnolla. Orvo Saarisen suunnittelema Kyntöauran terä -palkinto on jaettu vuodesta 1985 alkaen. Työpaikkojen rauhantoimikunta myöntää palkinnon nykyisin joka toinen vuosi työpaikoille, ammattiosastoille tai yhdistyksille, joiden toiminnassa on edistetty solidaarisuustyötä.


Koulutusta Haitiin

Kansainvälinen solidaarisuustyö on ollut vahvasti esillä Helsingin mielenterveystyöntekijöiden toiminnassa.
Yhdistys on osallistunut Julkisen alan kansainvälisen liiton PSI:n rahankeräykseen Länsi-Afrikan Ebola-alueella menehtyneiden terveydenhuoltoalan työntekijöiden perheille.

Tämän lisäksi yhdistys on ollut mukana Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen SASKin ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n hankkeessa, jolla tuetaan Haitissa toimivaa Renafamn-naisverkoston toimintaa. Hankkeen tarkoituksena on ollut edistää naisten lukutaitoa sekä tarjota nuorille mahdollisuuksia ammatilliseen koulutukseen.

Kun yhdistys vietti 60-vuotisjuhliaan, se sai jonkin verran rahalahjoituksia, jotka ohjattiin hankkeen käyttöön. Rahaa kerättiin lisäksi tukikonsertilla, jonka yhteydessä esitettiin Cannesissa palkitun haitilaisen Arnold Antonin Haiti-aiheisia dokumentteja. Konsertissa oli esiintymässä Iida Umpikuja, Risto ja Samat Nimet. Kerätyillä varoilla on hankittu Haitin pääkaupunkiin Port-au-Princeen rakennettavan uuden koulutuskeskuksen välineistöä, esimerkiksi sähkötuotantoon ja sen varastointiin käytettävä invertteri ja kahdeksan aurinkopaneelia.

Lukutaito voimaannuttaa naisia

Haitin hankkeen yhtenä puuhanaisena on toiminut Hanna Toiviainen-Conteh, joka vieraili lokakuussa Port-au-Princessä ja tutustui työn tuloksiin. Hän haastatteli matkallaan ammattikouluissa opiskelevia nuoria ja lukemaan oppineita naisia, joille oli myös jaettu tietoa lisäänty misterveydestä, osuustoiminnasta ja ympäristöajattelusta.

“Matka auttoi tajuamaan, millaisia haasteita Haitin kaltaisessa maassa on, ja samalla laajensi perspektiiviä meidän omiin ongelmiin. Haitissa yhteiskunta on jonkin sortin kaaostilassa. Ay-toiminta on mahdotonta ja monet työskentelevät epävirallisella sektorilla. Köyhyyttä on kaikkialla”, Toiviainen-Conteh kertoo.

Vuoden 2010 suuri maanjäristys vaati yli 220 000 kuolonuhria. Maanjäristyksen jälkeen Haitiin alkoi virrata avustuksia ympäri maailmaa. Valitettavasti muutaman vuoden kuluttua ilmeni, ettei kaikki apu päätynyt perille. Toiviainen-Conteh kuitenkin kokee avustamisen merkityksellisenä.

“Haastattelemani naiset, jotka olivat hankkeen avulla oppineet lukemaan, kertoivat miten heidän omanarvontuntonsa oli parantunut. Heidän ei enää tarvinnut piirtää raksia allekirjoittaessaan papereita, vaan he osasivat lukea paperin sisällön ja kirjoittaa siihen oman nimensä.”

Muun muassa sähkö- ja putkimiehiksi, leipureiksi, partureiksi ja rakennusalalle kouluttautuvat nuoret eivät nähneet tulevaisuutta yhtä positiivisessa valossa, sillä vaikka he olivat oppineet ammattitaitoja, työtä oli kuitenkin vain vähän tarjolla. Lähes kaikki halusivatkin opiskella vielä enemmän, sillä he uskoivat lisäkoulutuksen antavan paremmat mahdollisuudet työllistyä.

Työelämätietoutta turvapaikanhakijoille

Nykyään yhä useammin kuulee väitteen siitä, että ensin pitää auttaa ihmisiä kotimaassa ja vasta sen jälkeen muualla. Tämä väite ei saa kannatusta Kannistolta ja Toiviainen-Contehilta.

“Ne eivät tietenkään ole ristiriidassa. Tarpeet meillä ja muualla voivat olla hyvinkin erilaisia. Etenkin turvapaikanhakijoiden kohdalla puhutaan nykyään siitä, että pitäisi auttaa heitä lähtömaissaan. Kuitenkin usein samat ihmiset ovat valmiita leikkaamaan kehitysavusta”, Kannisto sanoo.

Tällä hetkellä yhdistys on mukana JHL:n tulevassa kampanjassa, jossa on tarkoitus kouluttaa ja informoida turvapaikanhakijoita suomalaisesta työelämästä ja ammattiyhdistystoiminnasta. Kampanjaa toteutetaan yhteistyössä muun muassa Suomen Pakolaisavun kanssa.

“Nyt tosin vaikuttaa siltä, että kampanjalle voi muodostua omia haasteita, sillä hallituksesta käsin on väläytetty ideaa siitä, että turvapaikanhakijoilla olisi alhaisempi palkkataso kuin muilla. Yritä siinä sitten kertoa, että Suomessa työelämä ja palkkaus on tasa-arvoista, jos se ei kuitenkaan todellisuudessa ole sitä”, Toiviainen-Conteh toteaa.

Miten sitten edistää työyhteisöissä ajatusta solidaarisuudesta ja innostaa ihmisiä kohti konkreettista toimintaa?
“Hyvä tapa on esimerkiksi esittää, että oma yhdistys liittyisi SASKin kannatusjäseneksi, ja selvittää, millaisia hankkeita tai projekteja omalla ammattiliitolla on ja miten niitä voisi parhaiten tukea”, Toiviainen-Conteh ehdottaa.

Työntekijät asiakkaidensa puolesta

“Jos meillä on solidaarisuusryhmä, niin meillä on myös velvollisuus reagoida siihen, mitä kotimaassa tapahtuu. Mielestäni ammattiyhdistysliikettä on hyvä välillä muistuttaa siitä, että sekin on lopulta solidaarisuustoimintaa eikä pelkästään omaa edunvalvontaa”, Toiviainen-Conteh täydentää.

Helsingin mielenterveystyöntekijöiden ammattiosasto onkin osallistunut myös Suomessa Huoli2015-kampanjaan, joka oli kansanliike mielenterveyspalveluiden tason säilyttämiseksi. Kampanjassa kerättiin yli 10 000 nimeä vastustamaan psykiatrisen laitoshoidon alasajoa ilman avohoidon resurssien vahvistamista.

“Mielenterveyskuntoutujat ovat sellainen potilasryhmä, joka ei nouse kovinkaan voimakkaasti barrikadeille. Heidän asiansa on myös sellainen, ettei se kerää samalla tavalla puolelleen kansanliikkeitä ja tunnettuja puolestapuhujia kuin esimerkiksi Lastensairaala on saanut. Tämän vuoksi olemme kokeneet, että meidän ei pidä ajaa pelkästään omaa edunvalvontaa, vaan ilmaista mielipiteemme myös palveluiden käyttäjien puolesta”, Kannisto kertoo.

Huoli2015-kampanjan lisäksi osasto viime kesänä puolusti Tuusulassa sijaitsevaa Kellokosken sairaalaa, sillä HUSin johto päätyi yllättäen ajamaan yli 100 vuotta jatkuneen sairaalatoiminnan alas. Jäljelle jäävä sairaalatoiminta, joka palvelee koko Uudenmaan aluetta, on tarkoitus keskittää Helsinkiin ja pieniltä osin Hyvinkäälle. Tämän johdosta palvelutoiminta kapenee ja erityisesti työkykyä ylläpitävä toiminta heikkenee.

Helsingin mielenterveystyöntekijöiden työ osoittaakin, että ammattiliittotoiminnan ei tarvitse olla pelkästään oman edun tavoittelua, vaan kyse on sellaisesta solidaarisuudesta, joka ylittää niin liitto- kuin maarajatkin.

Teksti ja kuva: Antti Kurko