Oma maa mustikka – amerikkalaiset rauhanaktivistit vastustavat maansa sotaretkiä

 

[rapu] Amerikkalaisaktivistit (25.02.16)Tammikuun pakkaset tervehtivät kolmea amerikkalaista rauhanaktivistia, kun nämä matkasivat Pohjolaan tervehtimään tulkkiaan, opastaan ja ystäväänsä, irakilaista Waleedia. Waleedin turvapaikanhakuprosessi Suomessa on kesken. Amerikkalaiset olivat tutustuneet mieheen jo 1990-luvun Irakissa, jossa he USA:n lakia rikkoen toistuvasti kävivät taloussaarron kuristaessa tavallisia kansalaisia. Nykyään he toimivat aktiivisesti muun muassa Voices for Creative Nonviolence -järjestössä. (Kuvassa vasemmalta David Smith-Kerri, Waleed, Kathy Kelly, Cathy Breen ja Hakim Young)

Tapasin Kathy Kellyn, Cathy Breenin, David Smith-Kerrin, Waleedin sekä ryhmän mukana matkustaneen singaporelaislääkärin Hakim Youngin lyhyesti Rauhanpuolustajien toimistolla, jossa esittelimme heille järjestön toimintaa. Tohtori Hakimiin amerikkalaiset olivat tutustuneet Afganistanissa, jossa tämä on työskennellyt kansalaisjärjestön avustajana vuodesta 2004 lähtien.

Aikaa oli vähän, ja jatkoimme keskustelua sähköpostitse.

Monikymmenvuotisilla aktivisteilla oli paljon sanottavaa Yhdysvaltojen ulko- ja sotapolitiikasta. Ryhmän kokenein lienee Kathy Kelly, jonka rauhan- ja yhteiskunta-aktivistin ura alkoi 1970-luvulla Chicagon soppakeittiöistä ja ns. sotaverojen maksuboikotista. Yhdysvalloissa liike (engl. War Tax Resistance), jonka jäsenet kieltäytyvät maksamasta sitä osaa veroistaan, jolla rahoitetaan maan sotatoimia, ponnisti vahvasti liikkeelle 1980-luvun alussa ja toimii edelleen.

Kelly kävi Irakissa ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla protestoimassa talouspakotteiden vaikutuksia tavallisiin kansalaisiin. Sen jälkeen hän on vieraillut maassa lukemattomia kertoja ja tutustunut läheisesti moniin irakilaisiin ja irakilaisperheisiin.

Kotimaassaankin Kellyn aktivismi on käytännönläheistä. Hän on ollut kahdesti vankilassa, ensin vuoden istutettuaan maissia ydinohjussiilon lähettyville ja myöhemmin kolme kuukautta tunkeuduttuaan ystävänsä kanssa Whitemanin lentotukikohtaan, josta käsin ohjataan tarkkailu- ja aseistettuja lennokkeja Afganistanissa ja muissa maissa. Kelly ei arvosta USA:n ulkopolitiikkaa ja maailmanpoliisin roolia.

“Meidän pitää yrittää edistää tietoisuutta USA:n ulkopolitiikan seurauksista, kun maamme väittää muille maille, että jos ne eivät alistu palvelemaan USA:n kansallisia etuja, USA voi tuhota ne.”

Hänellä on selkeät tavoitteet Yhdysvaltojen rauhanliikkeelle.

“Minusta rauhanliikkeen pitää luoda yhteyksiä ympäristöliikkeen väkivallattomiin radikaaleihin aktivisteihin, hakea hyvityksiä kaikkein köyhimmille ja eniten hyväksikäytetyille kansoille ja tukea heitä, kehittää vaihtoehtoisia, puhtaita teknologioita ja vastustaa USA:n militarismin ja sotavarustelun massiivista ja vahingollista vaikutusta ilmastoon.”

Entä mikä Kellystä on kansainvälisen rauhanliikkeen tärkein tavoite? “Mielestäni kansainvälisen rauhanliikkeen tulisi yhdessä ajaa Naton lakkauttamista sekä USA:n kaikkien ulkomaisten sotilastukikohtien sulkemista, purkamista ja puhdistamista saasteista.”

CATHY BREEN, BOLIVIASTA IRAKIIN

Cathy Breenin isä työskenteli laivastossa, joten tyttö tottui jo nuorena muuttamaan. Breen asui vuodet 1986–96 Boliviassa, jossa hän sai ensi käden tietoa USA:n “huumeiden vastaisen sodan” vaikutuksista. Köyhien kokapensaiden viljelijöiden satojen täydellinen tuhoaminen johti väkivaltaisiin yhteenottoihin USA:n huumeviraston kouluttamien joukkojen kanssa. Viljelijät yrittivät elää kituuttaa ja ansaita jonkinlaisen elannon. Juuri tuona aikana Breen alkoi vastustaa sodan rahoittamista eli hänkin kieltäytyi ns. sotaveron maksamisesta.

“Vuonna 2002 lähdin Irakiin Kathy Kellyn ja Voices in the Wilderness -järjestön pienen rauhantiimin mukana. Osa meistä pystyi jäämään maahan maaliskuussa 2003, kun USA aloitti Shock and Awe (suom. järkytä ja pelottele) -kampanjansa pommitukset. Löysin itseni tavallisten, rauhaa haluavien irakilaisten vierestä maanmiesteni pommien pudotessa yllemme. Tuo sota vaikutti elämääni perinpohjaisesti”, Breen kuvailee.

Hänestä Yhdysvaltojen pitäisi kokonaan lopettaa aseiden valmistus ja myynti.

“Käsittääkseni traaginen totuus kuitenkin on se, että USA tarvitsee sotia, käydään niitä sitten huumeita tai terrorismia vastaan. Mutta me voimme lakata maksamasta sitä osaa veroistamme, joka menee sodankäyntiin, elää yksinkertaisesti ja jakaa varojamme.”

Breen on huolestunut tavallisten amerikkalaisten tietämättömyydestä.
“Pelkään, että monilla amerikkalaisilla on pää pensaassa, tilanne, jota ruokkivat sekä suurimmat mediatalot että maan hallitus, jonka kiihotuspuheissa ’meidän täytyy suojella maatamme terroristien uhalta hinnalla millä hyvänsä’. Elämme kuplassa, eristyneinä ja ’toista’ peläten. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan häpeää, jota tunnen siitä kauhusta, terrorista, kuolemasta ja kaaoksesta, jonka maani on päästänyt valloilleen Lähi-idässä. Hallituksemme politiikalla ja menettelytavoilla, median manipuloinnilla ja tietämättömyydellä olemme muuttaneet kaikki arabit terroristeiksi. He kaikki ovat nyt epäiltyjä. Uskon, että olemme suoraan vastuussa pakolaiskriisistä, ja maamme tarvitsee perusteellista tietoisuuden muutosta.”

DAVID SMITH-FERRI KOROSTAA YHTEISTYÖTÄ YMPÄRISTÖLIIKKEEN KANSSA

Kun David Smith-Ferrin tytär oli pieni, mies viihtyi koti-isänä. Tyttärensä kanssa hän alkoi vierailla paikallisen rauhanaktivistin luona, joka oli vankilassa osoitettuaan väkivallattomasti mieltään USA:n laivastotukikohdassa. Smith-Ferri tutustui yhä uusiin aktivisteihin, jotka olivat matkustaneet Irakiin vastustaakseen kansainvälisiä talouspakotteita. Heinäkuussa 1999 myös David päätyi Irakiin yhdessä Kathy Kellyn kanssa.

Ensimmäisten Irakin-vierailujen tarkoitus oli raportoida suunnattomista, sydäntäsärkevistä ja julmista vaikutuksista, jotka taloussaarto aiheutti irakilaisille ja koko yhteiskunnalle. Pakotteiden vuoksi Yhdysvaltojen kansalaisen oli laitonta matkustaa Irakiin ja kuluttaa siellä rahaa.

“Oli hyvin surullista ja traagista, että monet tapaamamme irakilaiset olivat lapsia ja nuoria, jotka melko pian kuolivat”, David kertoo.

Hänkin pitää oman maansa rauhanliikkeen tärkeimpinä tavoitteina rakentaa ja tukea vahvoja liittoutumia muiden liikkeiden kanssa, erityisesti ympäristöjärjestöjen sekä taloudellista oikeudenmukaisuutta ja rotujen tasa-arvoa ajavien järjestöjen kanssa. Kansainvälisen rauhanliikkeen keskeisimpinä tavoitteina ovat hänestä aseidenriisunta, sodan lopettaminen sekä siirtyminen fossiilisista polttoaineista puhtaaseen energiaan.

“Monet amerikkalaiset uskovat sotilaalliseen toimintaan ja pitävät enemmän tai vähemmän kansalaisvelvollisuutenaan tukea hallintoa”, David toteaa. “Tietenkin poliittiset mielipiteet vaihtelevat väestön keskuudessa, mutta voin yrittää yleistää hieman rajoittuneen kokemukseni pohjalta. USA:n hyökkäys Irakiin vuonna 2003 ja pommitukset olivat täydellinen epäonnistuminen, ja tämän esimerkiksi hyvin koulutetut ihmiset laajasti ymmärtävät. Myös hyökkäys Afganistaniin oli virhe, joka kruunasi USA:n epäonnistuneen Keski-Aasian-politiikan, mutta siitä ei niin paljon tiedetä.”

 

WALEED TOIVOO TURVAPAIKKAA SUOMESTA

Irakilainen mediatyöntekijä Waleed työskenteli vuodesta 1993 lähtien tulkkina ja oppaana useille japanilaisille, italialaisille ja amerikkalaisille tiedotusvälineille ja kansalaisjärjestöille. Vuonna 1996 hän tutustui Kathy Kellyyn erään italialaisen ystävänsä kautta ja työskenteli useaan otteeseen Kathyn silloiselle Voices in the Wilderness -järjestölle. Vuosien varrella Waleed tutustui läheisesti myös Cathyyn ja Davidiin opastaessaan heitä ja toimiessaan heidän tulkkinaan.

“Työni vuoksi minut tunnettiin Bagdadissa hyvin. Sain monia uhkaavia kirjeitä ja tappouhkauksia. Monet sukulaisistani, ystävistäni ja työtovereistani on kidnapattu ja tapettu, jotkut hyvin raa’asti. Eräs japanilaisen tv-yhtiön NTV:n työntekijä siepattiin, eikä hänen ruumistaan ole vieläkään löydetty”, Waleed kertoo.

“Iranin hallitus kontrolloi täysin Irakin hallitusta, ja koska olen sunnitoimittaja, työskenteleminen alkoi olla hyvin vaarallista. Kaikki kuvausluvat on pyydettävä hallinnolta, joka on siten selvillä missä olemme ja mitä tekemässä, joten kidnappaaminen ja tappaminen on varsin helppoa. Vuonna 2014 jouduin toistamiseen salamurhayrityksen kohteeksi, ja silloin päätin yrittää matkustaa Kanadaan. En kuitenkaan saanut viisumia.”

Suomeen Waleed tuli syksyllä 2015 hakemaan turvapaikkaa ties monennenko murhayrityksen jälkeen. Hän ylitti Egeanmeren pienellä veneellä ja kulki kymmenen valtion halki päästäkseen Suomeen, maahan, jolla on hyvä maine, koska se ei ole ollut mukana sodassa Irakia vastaan.

Teksti: Anu Harju
Kuva: Jukka Varis

Kathy Kelly on nimetty ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi 2016.

Voices for Creative Nonviolence -järjestö netissä: www.vcnv.org

Lue pidempi versio haastattelusta täällä.