Nato-vaalit – ja elämä niiden jälkeen

[rapu] pesonen_kolumni (28.10.14)Suomalaisissa vaaleissa ei koskaan ole kysymys Natosta, mutta suomalaiset vaalit ovat aina Nato-vaalit. Ajoitus ja tulkinnat ratkaisevat. Ennen äänestyspäivää useimmat Nato-jäsenyyttä kannattavat ehdokkaat karttavat aiheesta puhumista, koska liittoutumista vastustetaan niin laajasti, mutta vaalien jälkeen jokainen heidän saamansa ääni loistaa tulikirjaimena sotilasliittoon liittymisen puolesta.

Tämä on sinänsä selkeää ja yksinkertaista, mutta eduskuntapuolueiden enemmistön tälläkin kertaa noudattama tapa jättää kantansa liittoutumisen suhteen avoimeksi kyseenalaistaa äänestäjän kuluttajansuojan. Puoluekurin pahoin runtelemassa maassa äänestäjä ei voi olla varma siitä, mitä on tullut tilanneeksi. Tätä huolta lievennetään lupauksilla neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, jos Nato-kysymys muuttuu joskus ajankohtaiseksi. Vaalien alla äänestäjien näkemystä hellitään kuin kukkaa kämmenellä, mutta vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen tuo arvostus lopahtaa yleensä hyvin nopeasti. Kansalaisten ymmärrys ei riitä kansanedustajien valintaa pidemmälle, ja kun kansanedustajat saavat äänestysohjeet ylempää ja “parasta tietoa” lobbareilta, he nousevat niin paljon äänestäjiensä yläpuolelle, ettei Nato-jäsenyyden kaltaisia suuria kysymyksiä voi mitenkään alistaa kansanäänestykseen.

Huolestunut kansalainen voi lohduttautua sillä, että ennen vaaleja puolueiden keskuudessa laajaa kannatusta saanut ajatus uudesta parlamentaarisesta Nato-selvityksestä todennäköisesti sentään toteutuu. Avoimeksi jää vain se, kuka käyttää varsinaista valtaa valitsemalla selvityksen tekevät asiantuntijat sekä määrittelemällä selvityksen rajat ja painotukset. Selvityksessä tuskin löydetään Naton historiasta aiemmin tuntemattomien kirjainlyhennelmien kaltaisia uusia “puhtaita faktoja”, mutta keskustelua ja päätöksenteon suuntaa sillä voidaan kyllä ohjailla.

Asiantuntijoita tullaan tarvitsemaan myös eduskunta ohittaen synnytetyn isäntämaasopimuksen jälkiselvittelyihin. Joko selvittämään asioita parhain päin, tai osoittamaan sitovasti, mitä on sovittu ja mitä nimenomaisesti ei ole sovittu. Tulkinnanvaraisten lakien ja sopimusten varassa elettäessä on erityisen merkittävää se, kuka tulkintoja tekee.

Vaaleissa on onneksi vaihtoehtoja. Äänestäjällä ei ole syytä toivottomuuteen, mutta ei myöskään varaa sinisilmäisyyteen.

Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.