Marokon ja YK:n lahjontaskandaali paljastui

Marokon Länsi-Sahara-politiikka on kokenut kovan kolhun. “Marokon Snowdeniksi” kutsuttu Chris Coleman24 -salanimellä esiintyvä hakkeri paljasti maan lahjoneen YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna toiminutta Navanethem “Navi” Pillayta vuosina 2008-2014. Hakkeri vuoti julkisuuteen Marokon New Yorkissa ja Genevessä toimivien diplomaattien kirjeenvaihtoa keskushallinnon kanssa. Lahjontaskandaali on ryvettänyt sekä Marokon ulkopolitiikan että YK:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden.

Monet ovat ihmetelleet, miksi niin sanotut länsimaat tuomitsevat Venäjän Krimin miehityksen samalla kun katsovat läpi sormiensa pitkään jatkunutta Marokon kansainvälisen oikeuden vastaista miehitystä Länsi-Saharassa tai Israelin siviileihin kohdistamia iskuja Gazassa. Yhtenä syynä on kulissien takainen vehkeily, jolla pidetään ongelmat poissa kansainvälisen yhteisön foorumeilta. Marokon Genevessä toiminut YK-diplomaatti Omar Hilale lahjoi YK:n ihmisoikeusvaltuutettua sekä tämän lähipiiriä ja onnistui hiljentämään maailmanjärjestön Länsi-Saharassa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista. Hilale vaati 22. tammikuuta 2012 päivätyssä kirjeessään Marokon hallintoa lähettämään rahaa Navi Pillayn sympatian voittamiseksi:

“Haluaisin muistuttaa, että on tarpeen välittää 250 000 dollaria osana Marokon kontribuutiota YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) vuoden 2011 budjettiin. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ilmaisi kahdesti olevansa halukas vastaanottamaan tuollaisen summan rahaa. Tämä siirto auttaa Pillayta ottamaan paremmin huomioon Saharan kysymystä koskevan näkemyksemme, kun hän laatii seuraavan raporttinsa YK:n pääsihteerille”, Hilale painottaa.

Hilale onnistui saamaan Pillayn välinpitämättömäksi oman edustajansa Evan Simonovicin ja jopa YK:n Länsi-Saharan erityislähettilään Christopher Rossin näkemyksiä kohtaan. He olivat yrittäneet saada hänet vierailemaan Länsi-Saharan miehitetyillä alueilla. Huhtikuussa 2014 YK hylkäsi jälleen kerran Länsi-Saharan ihmisoikeusmonitoroinnin osana Minurson rauhanturvaoperaatiota, vaikka lukuisat ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin, raportit todistavat systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista, joihin Marokko on syyllistynyt.

Näinkö maailma toimii?

Omar Hilale ei lahjonut pelkästään ihmisoikeusvaltuutettua. Osansa sai Pillayn lähipiiri. Hilale paljastaa esimiehilleen suunnatuissa kirjeissä rekrytoineensa myös Pillayn henkilökuntaa Marokon asialle. Hilalen hyppysissä olivat ruotsalainen kenttätyön vastaava Anders Kompass sekä erityistoimenpidevastaava, senegalilainen Bacre Waly Ndiaye. Hilalen mukaan edellä mainitut olivat “enemmän kuin ystäviä”. He toimivat Marokon hyväksi ja vaikuttivat Pillayn suhtautumiseen. “Marokon lähetystön strategian ansiosta onnistuttiin siinä, että Pillayn lähipiiri ja ihmisoikeusvaltuutetun toimiston johto saatiin suotuisiksi Marokon näkökannoille. Valitettavasti Pillayn heikkous Simonovicin edessä on strategiamme Akilleen kantapää”, Hilale raportoi.

Marokon “ystävät” hiljensivät Pillayn virkamiehet. Samalla osa heistä onnistui luomaan negatiivisen ilmapiirin Polisarion ympärille ja informoi Marokkoa Polisarion kanssa käydyistä keskusteluista. Marokon ohjeistamana Anders Kompass vaikutti Pillayn päätöksentekoon, sai tämän hylkäämään vierailun Länsi-Saharan miehitetyille alueille ja sen sijaan raportoimaan YK:n pääsihteerille Marokon näkökulmista. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan osaston vastaavan, tunisialaisen Frej Fennichin asemaa pyrittiin heikentämään, sillä hän ei katsonut tilannetta tarpeeksi Marokon näkökulmasta. Kompass sai Pillayn myös hylkäämään myönnytyksen Länsi-Saharan presidentille Mohammed Abdel Azizille ja tekemään vierailun pelkästään Marokon pääkaupunkiin. Lopulta myös ihmisoikeusloukkausten valvonnan liittäminen osaksi rauhanturvaoperaatio Minursoa torpedoitiin jälleen kerran. Toisaalta Ranska olisi varmaankin käyttänyt veto-oikeuttaan, mikäli asia olisi edennyt niin pitkälle.

Kaiken lisäksi Marokko on jäänyt kiinni myös YK:n Länsi-Saharan erityislähettilään Christopher Rossin vakoilusta. Marokko ei ole pitänyt Rossin lähestymistavasta konfliktiin, ja yhdessä kirjeessään Hilale varoitti Rossin “manöövereista” yrittää pakottaa Marokko hyväksymään YK:n esitys konfliktin ratkaisemiseksi. Rossia vakoiltiin ja hänen henkilökohtaisista toimistaan kerättiin tietoa.

Länsi-Saharan kansa, sahrawit, ovat odottaneet vuosikymmeniä kansainvälisen oikeuden näkemysten mukaisten päätösten täytäntöönpanoa. Niihin uskoen itsenäisyysliike Polisario on pitäytynyt tiukasti rauhanomaisessa toiminnassa vuonna 1991 voimaan astuneen aseleposopimuksen jälkeen. Länsi-Saharan esimerkki viestittää karulla ja surullisella tavalla miehityksestä kärsiville kansoille sitä, missä kiitos seisoo, kun noudatetaan kansainvälisesti sovittuja pelisääntöjä ja harjoitetaan rauhanomaista vastarintaa.

Lokakuussa Ruotsin uusi hallitus ilmoitti tunnustavansa Palestiinan valtion. Ruotsissa on viime vuosina myös käyty laajaa keskustelua Länsi-Saharan tunnustamisesta. Milloin Suomi seuraa Ruotsin esimerkkiä?

Karim Maiche