Kurdien kriminalisointi ja PKK:n kieltämisen yhteiskunnalliset vaikutukset


[rapu] Dilar (21.12.15)Kurdeja sorretaan Turkissa ja kriminalisoidaan Euroopassa PKK:n terrorististatuksen perusteella. Sillä on kuitenkin merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Viime vuonna, kun länsmaiset mediat olivat hämmentyneitä “PKK:n terroristeista” taistelemassa “Islamilaisen valtion terroristeja” vastaan, väsynyt hymy nousi tavallisten kurdien kasvoille. Kurdeja kun sekä sorretaan kotona että stigmatisoidaan ja kriminalisoidaan joka puolella Eurooppaa.

Terroristi-nimitys usein demonisoi toisen osapuolen ja tekee samalla toisen immuuniksi. Tämä pitää paikkansa etenkin Turkin ja PKK:n välisessä konfliktissa, jossa on toiseksi suurin Nato-armeija toisella puolella ja aseistettu kansallisen vapautuksen liike toisella. Mutta tässä tapuksessa terroristi-nimitys kriminalisoi myös kokonaisen yhteisön tavallisia ihmisiä ja kieltää heiltä perusoikeuksia.

“Mustat listat” ovat poliittisia eivätkä moraalisia mahtailevasta sävystään huolimatta. Siitä kertovat päivänpoliittisen tilanteen mukaan jatkuvasti vaihtuvat listaukset ryhmistä ja valtioista, kuten esimerkiksi Saddam Husseinin Irakista.
Todellisuudessa listaukset vahvistavat valtion monopolia väkivallan käytössä, kun ne sivuuttavat oikeuden vastarintaan sekä sen, että Isisin kaltaisten ryhmien ja epäoikeudenmukaisuuteen reagoivien liikkeiden välille tehdään moraalinen ero.

Pallottelua PKK:lla

Yhdysvallat nimitti Kurdistanin työväenpuolueen eli PKK:n terroristijärjestöksi vuonna 1997 ja EU vuonna 2002. PKK:hon yhteyksissä olevat ryhmät toteuttivat väkivaltaisia aktioita Saksassa 1990-luvulla. Se ei kuitenkaan ollut listaamisen syynä, vaan “Naton intressien häiritseminen Lähi-idässä”. Vielä nykyäänkin eurooppalaiset viranomaiset sanovat, että niin kauan kuin Turkin kanta PKK:sta säilyy samana, PKK:ta ei oteta pois listalta. Aina kun vaikuttaa siltä, että hallitukset miettivät listauksia uusiksi, se johtuu jännitteistä Turkin kanssa. Samalla kun listaus miellyttää Turkkia, on se myös ässä hihassa muille siltä varalta, että jos Turkki käyttäytyy huonosti, voidaan sen vihollinen poistaa listalta.

Ei tarvitse olla PKK:n kannattaja nähdäkseen listaus anakronismina. Aikakautena, jona PKK ei ainoastaan muuttanut poliittista näkökulmaansa, julistanut useita yksipuolisia tulitaukoja ja aloittanut kaksivuotista rauhanprosessia, se on myös elämän takeena monille etnisille ja uskonnollisille yhteisöille Lähi-idässä Isisin vahvimpana vihollisena. Vanhat väittämät eivät enää pidä paikkaansa.
Mutta mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia listaamisella on?

Euroopassa kurdit muodostavat yhden järjestäytyneimmistä ja vahvimmin poliittisista yhteisöistä. Demokraattisen itsehallinnon käsitettä hyödynnetään diasporassa kansan- ja naisten kokouksien avulla. Demokraattinen potentiaali nähdään itsessään uhkana.

Euroopan hallitukset pyrkivät hyökkäämään terroristeina pitämiään organisaatioita vastaan “häiritsemällä” tukipesäkkeitä kriminalisoimalla yhteisöjä ja pyrkimällä rikkomaan niiden yhteyksiä poliittisiin ryhmiin kotona.

Läntiset hallitukset ovat usein rikostovereita sorrossa, joka pakottaa yhteisöjä ulkomaille. Samat valtiot, jotka leimaavat PKK:n terroristijärjestöksi, ovat asemyynnin kärkimaita Turkin sodassa kurdeja vastaan. Yhdysvaltalaisten drone-lennokkien tiedustelutietoihin perustuen tapettiin 34 siviiliä vuonna 2011, ja saksalaiset tankit tuhosivat 5000 kurdikylää 1990-luvulla Turkin armeijan käsissä. On ironista, että koska Euroopan maat tukivat Turkin sotaa kurdeja vastaan, ne joutuivat vastaanottamaan tuhansia kurdipakolaisia johtuen poliittisista vainoista 1990-luvulla. Näiden listojen puhtaasti geopoliittinen luonne vahvistaa myös epäoikeudenmukaisuutta; näin ollen terroristilistaukset eivät kurdiyhteisölle tarkoita moraalisuutta tai legitimiteettiä, sillä kurdit kuolevat aktiivisesti niiden seurauksena. Mutta tämän nähdään ilman muuta tarkoittavan häirintää ja hyväksikäyttöä miljonien yhteisöä kohtaan.

Euroopassa ihmisten ei tarvitse tehdä rikosta joutuakseen pidätetyksi PKK:n jäsenyydestä. Saksa, joka pyrkii kaikkein aggressiivisimpaan kriminalisointiin – mikä johtuu pitkästä saksalais-turkkilaisen poliittisen ja taloudellisen yhteistyön perinteestä – ottaa jäsenyyskriteeriksi pelkän sympatian, johon reagoidaan puhelinkuuntelulla, psykologisella ja fyysisellä väkivallalla mielenosoituksissa, kotietsinnöillä sekä sosiaalisten ja poliittisten instituutioiden sulkemisella. Osallistuminen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan, mikä on normaalisti demokraattinen oikeus, jota kansainväliset sopimukset puolustavat, on riittävä todiste jäsenyydestä. Laillisesti rekisteröidyt toimistot, opiskelijaliikkeet ja sosiaaliset tilat ovat jatkuvasti epäilyjen alaisina.

Terrorismin vastaisten toimien salaisesta luonteesta johtuen ihmisiä asetetaan syytteeseen ilman, että he näkevät mitään todisteita. Adem Uzunin, tunnetun kurdipoliitikon ja aktivistin, tapauksessa ranskalaiset viranomaiset väärensivät aktiivisesti todisteita hänen pidättämisekseen.

Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa asuvat nuoret kurdit, joilla ei ole oleskelulupaa tai kansalaisuutta, otetaan kohteiksi koska he ovat haavoittuvaisia, ja heidät pakotetaan toimimaan yhdessä viranomaisten kanssa vakoojina omissa yhteisöissään. Jos he kieltäytyvät, uhkaa heitä karkotus. Nykyään eurooppalaiset poliisit uhkailevat ja pelottelevat Kurdistanista tulleita, Isisiä paenneita pakolaisia, jos he ottavat osaa poliittiseen toimintaan.

Samanaikaisia ratsioita koordinoidaan ympäri Eurooppaa ja ne liittyvät usein siihen, mitä Kurdistanissa on tapahtunut. Pian sen jälkeen kun rauhanneuvotteluista PKK:n ja Turkin valtion välillä kerrottiin, ratsioita kurdiaktivisteja vastaan tehtiin Espanjassa, Saksassa ja Ranskassa.

Angela Merkelin vierailu Turkkiin presidentti Erdogania tapaamaan ennen marraskuun pikavaaleja kertoi tuesta Erdoganin autoritaariselle ja fasistiselle hallinnolle ja tarkoitti sitä, että Eurooppa sulkisi silmänsä turkkilaisilta joukkomurhilta, jos Erdogan pitäisi pakolaiset poissa EU:sta. Kun kurdikaupungit kuten Silvan ovat kasvotusten Turkin armeijan joukkomurhien kanssa, Saksa ratsaa kurdien taloja ja pidättää aktivisteja, juuri tälläkin hetkellä.

Samaan aikaan, vietettyään suurimman osan vuodesta vankilassa, 18-vuotias kurdinainen Shilan Özcelik on syytettynä Britanniassa terrorismilainsäädännön perusteella, koska hänen väitetään yrittäneen liittyä taisteluun Isisiä vastaan. Aktivistit uskovat että Iso-Britannia, joka on kriminalisoinut kurdeja jo yli vuosikymmenen ajan, pyrkii luomaan Shilanin tapauksesta ennakkotapauksen, etenkin sen jälkeen kun brittivapaaehtoinen Konstandinos Erik Scurfield kuoli taistelussa islamilaista terroria vastaan yhdessä Syyrian kurdien kanssa. Hautajaisissa häntä ylistettiin sankariksi. Rintamalla Britannia on mukana liittoumassa kurdien kanssa, mutta kotona se kriminalisoi saman taistelun.

Tilastot PKK:n kannattajista Euroopassa pohjautuvat viranomaisten arvauksiin, sillä molemminpuolinen epäluottamus tavallisten kurdien ja eurooppalaisten valtioiden viranomaisten välillä tekee poliittisten mielipiteiden esittämisen avoimesti mahdottomaksi. Britannia, Ranska, Saksa ja Tanska ovat tehneet kantansa hyvin selväksi sulkemalla kurdien tv-kanavia ja langettamalla heille suuria sakkoja olettamastaan tuesta PKK:lle. Roj TV:n tapauksessa Tanskan silloisen pääministerin Anders Fogh Rasmussenin uskotaan sulkeneen kanavan saadakseen Turkin tuen hänen valinnalleen Naton pääsihteeriksi vuonna 2009, kertovat vuodetut asiakirjat.

Millaisen viestin nämä ihmiset, jotka ylpeilevät lehdistönvapaudella ja demokratialla, lähettävät sadoille tuhansille hajalleen asutetuille kurdeille, jotka näkevät nämä kanavat ainoana yhteytenä kotimaahansa?

Kukaan ei ole immuuni jatkuvan kafkamaisen kriminalisaation edessä, kuten näemme Nicole Gohlken, Saksan parlamentin vasemmistopuolueen jäsenen, tapauksessa. Marraskuussa 2014, Isisin piirittäessä Kobanea, hän puhui mielenosoituksessa Münchenissä. Hän heilutti PKK:n lippua 15 sekunnin ajan ja sanoi: “Kehotan Saksan hallintoa lopettamaan tällaisten symbolien kriminalisoimisen, sillä taistelu vapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta on käynnissä tämän lipun alla, tälläkin hetkellä. PKK pois terroristilistalta!” Hänet pidätettiin ja pakotettiin maksamaan sakko, ja hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa poistettiin. Tämä tapahtui poliittisessa ilmapiirissä, jossa PKK:ta hehkutettiin kansainvälisesti sen jälkeen, kun se pelasti kymmenen tuhatta jasidia, jotka olivat loukussa Sinjar-vuorella.

Selvästikin terroristiksi leimaaminen on vain savuverho, jolla Eurooppa peittää oman kaksinaamaisuutensa. Se on työkalu kapinoimisen hiljentämiseksi ja poliittisen tietoisuuden murskaamiseksi. Mutta PKK on legitiimi miljoonien kurdien silmissä; on täysin mahdotonta vetää linjaa “organisaation” ja “yhteiskunnallisen tuen” välille. Kuka tahansa, joka on ollut kurdimielenosoituksessa, on kuullut iskulauseen: “PKK on kansa ja kansa on täällä.” Kobane, vastarinnan symboli taistelussa Isisä vastaan, vapautettiin iskulauseen “Eläköön Abdullah Öcalan” kaikuessa.

Tänä päivänä kurdien vapautusliike PKK, etenkin sen esimerkki naisten vapautukselle, ei vetoa vain kurdeihin, vaan kaikkiin sorrettuihin tällä alueella. Rojavassa ja Pohjois-Kurdistanissa demokraattisen itsehallinnon ajatus, joka pohjaa kaikkien eri kansallisuuksien yhteiseloon, muokkaa jo itseään käytännössä.

Kun Kobane oli piiritettynä viime vuonna, kaikki näkivät kurdien voiman joukkojen mobilisoimisessa; sadat spontaanit mielenosoitukset, nälkälakot, valtaukset ja yleisötilaisuudet organisoituivat ympäri Eurooppaa tuntien sisällä. Tuolloin Euroopan omien johtajien kaksinaamaisuus paljastettiin, kun PKK pelasti kokonaisia yhteisöjä Lähi-idässä, ja samaan aikaan Nato-jäsen Turkki tuki jihadistiryhmiä haluten nähdä kurdien kaatuvan ennen Isisiä ja täten tehden itsestään suuren syyllisen pakolaiskriisiin, jonka takia EU nyt nuoleskelee Turkkia. Heidän moralistisesta teeskentelystään huolimatta asekauppoja hierovien hallitusten ratsiat, jotka tukevat sortohallintoja kuten Turkkia ja jotka tähtäävät nuorten kurdien assimiloimiseen ja muuttamiseen epäkriittisiksi, rauhoitetuiksi osiksi yhteiskuntaa ryöstämällä heiltä heidän mielipiteensä, demokraattiset oikeudet, median ja yhteisöllisyyden. Tästä huolimatta kurdit ovat päätyneet täysin vastakkaiseen lopputulokseen: luomaan poliittisesti tiedostavan, kasvavan autonomisen, kriittisen yhteisön, joka omistautuu täysin oikeutetulle taistelulleen.

Dilar Dirik
Kirjoittaja (23) on osa kurdien naisten liikettä, kirjoittaja ja opiskelija sosiologian laitoksella Cambridgen yliopistossa.
Suomentanut Juha Tuovinen

Julkaistu alun perin 22. marraskuuta 2015 telesurtv.net