Kovaa peliä Rovajärvellä

Pohjois-Suomessa Rovajärvellä sijaitsee Länsi-Euroopan suurin yhtenäinen sota- ja ampumaharjoitusalue. Päätökset sen laajentamisesta on tehty maanomistajilta salassa kulissien takana. Rauhanliike taas on huolissaan alueen laajennukseen mahdollisesti kytkeytyvästä kansainvälisestä ulottuvuudesta.

Ennen toista maailmansotaa Suomen tykistön ampumaharjoituspaikka sijaitsi Karjalankannaksella Perkjärvellä. Kun rajat vedettiin sodan jälkeen uusiksi, tarvittiin kenttätykistölle uusi harjoitusalue. Rovajärven ampuma-alue perustettiin vuonna 1949 kenraaliluutnantti Uolevi Poppiuksen johdolla. Pro Rovajärvi ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja nykyinen varapuheenjohtaja Hannu Huczkowski kuvailee ampuma-alueen synnyn alkutaivalta:

“Kemijärven-Rovaniemen rautatie oli jo rakennettu ja katsottiin, että Rovajärvi oli suhteellisen harvaan asuttu, pääosin valtion omistama maa-alue, jossa oli sen ajan mittapuun mukaan varsin hyvät liikenneyhteydet. Silloin elettiin vaaran vuosia ja oli tarvetta tällaiselle paniikkipäättämiselle. Mutta myöhemmin perustuslaillisia oikeuksiamme loukattiin, kun aluetta laajennettiin 115 000 hehtaariin ja maanomistajat sivuutettiin.”

Huczkowski pitää vuoden 2004 maakuntakaavojen päivitystä käännekohtana, sillä aiemmin yksityiset maanomistajat saivat rakentaa omille mailleen ja rakennuslupia myönnettiin. Uuden kaavan mukaan uusia rakennuslupia ei enää myönnetty. Hänen mielestään Lapin liitto hoiti lisäksi tiedottamisen vain lain edellyttämälla vähimmäistasolla. Ihmiset eivät tienneet kaavoitusprosessista tai sen merkityksestä.

Pro Rovajärvi perustetaan

Maanomistajista valtion menettelytavat loukkaavat heidän perustuslaillisia oikeuksiaan. Ampuma-alueen perustamisprosessista alkaen alueella oleva yksityinen maanomistus on sivuutettu ja maanomistajat on jätetty ampuma-alueen käyttöä, laajennuksia ja rajoituksia koskevan päätöksenteon ulkopuolelle. Maanomistajien kanssa ei ole tehty minkäänlaisia sopimuksia, arvioitu vaikutuksia tai korvattu haittoja joitain yksittäisiä vahinkotapauksia lukuun ottamatta.

Puolustushallinto maksaa Metsähallitukselle haitoista miljoona euroa korvauksia vuodessa ja paliskunnalle 45 000 euroa vuodessa (haittatutkimuksen mukaisesti kuuluisi maksaa 145 000 euroa), mutta maanomistajille haitoista ei makseta mitään.

Yksityisille maanomistajille ampuma-alueen sisään jääminen onkin merkinnyt taloudellisia menetyksiä, epävarmuutta tulevaisuudesta, tilojen ja elinkeinojen kehittämisen vaikeutumista, kiinteistöjen arvon alenemista sekä tilojen pirstoutumista maanlunastusten seurauksena.

Tällä hetkellä pakkolunastusten ja vapaaehtoisten maanluovutusten jälkeen yksityisiä maita on jäljellä 6400 hehtaaria. Maata omistamattomia ja pääosin valtion mailla vapaa-aikana liikkuvia ihmisiä on tuhansia: kalastajia, metsästäjiä, retkeilijöitä ja marjastajia. Pysyvien asukkaiden määrä on noin 200–300 ja loma-asuntoja on lähes 200.

Huczkowskin mukaan Pro Rovajärvi perustettiin vuonna 2007 työkaluksi ajamaan maanomistajien ja alueen maattomien käyttäjien perustuslaillisia oikeuksia ja luomaan jonkinlainen yhteinen sopimusperusta. Poromiehillä on oma erillinen paliskuntaorganisaationsa.

“Pro Rovajärvi on puoluepoliittisesti ja aatepoliittisesti sitoutumaton työkalu, jonka avulla saadaan kontakti hallintokoneistoon, jotta päästäisiin käsittelemään näitä asioita. Yhdistyspoliittisesti emme ole koskaan pyrkineet aktiivisuuteen. Jäsenenä on ollut noin 170 ihmistä. Emme ole anoneet apurahoja tai muita bonuksia, vaan työskennelleet talkoovoimin. Kympin jäsenmaksulla on kerätty varoja kattamaan toimistokulut”, Huczkowski kertoo.

Aluksi liikettä ei otettu vakavasti.

“Vuonna 2007 pari Lapin kansanedustajaa teki aloitteen Rovajärven asioita käsittelevän yhteistyöryhmän perustamisesta. Ensimmäiseen kokoukseen kutsuttiin Rovaniemelle maanomistajien edustajana Pro Rovajärvi ja paliskunnan eli poromiesten edustajat. Siellä eräs eversti kysyi: ’Mikä ihmeen älämölöporukka tänne on perustettu?’”, Huczkowski nauraa. “Selitin, että haluamme vain selvyyttä maanomistajien ja poromiesten oikeuksista. Samalla teimme selväksi, ettemme vastusta Suomen puolustusvoimia tai edes Rovajärven ampuma-aluetta vaan sitä, että kävellään maanomistajien yli.”

Kehittämisyhteistyöryhmän tavoitteet

Nyt Pro Rovajärveen suhtaudutaan Huczkowskin mukaan olosuhteisiin nähden asiallisesti. Vuonna 2010 puolustusministeri Jyri Häkämies perusti Rovajärven ampuma-alueen valtiohallinnon virallisen kehittämistyöryhmän, jota on tarkoitus kuulla lainsäädännön uudistuksen yhteydessä. Mukana ovat kaikki intressiryhmät ja hallintoviranomaiset.

Kokouksia on pidetty kerran kuussa, ja nyt työryhmä on loppusuoralla. Joulukuussa pitäisi toimittaa nykyiselle puolustusministerille loppuraportti.

“Meidän näkökulmastamme kyse on etelän hallitsijoiden Lappiin kohdistamasta ’siirtomaapolitiikasta’. Kemijoki Oy lunasti aikanaan yksityisiltä maita voimalaitoksia varten. Sitten on Porttipahdan ja Lokan allaslunastukset sekä viimeisenä Vuotoksen allashanke. Näistä lappilaisilla on ainakin osittain huonot kokemukset. Maanlunastusmenettelyä ei ole koettu kauttaaltaan selkeänä ja tasapuolisena ja se on jäänyt hiertämään”, Huczkowski korostaa.

Laajentuminen ja Nato

Koko ampuma-alueen olemassaolon ajan valtio on pyrkinyt lunastamaan Rovajärven ampuma-alueen yksityisiä maita niin sanotuin vapaaehtoisin kaupoin, jolloin maista ei tarvitse maksaa kuin käypä hinta. Näin kierretään erillistä maanpuolustuksellisiin tarkoituksiin liittyvää maanlunastuslainsäädäntöä. Siinä hintaperusteena tulisi olla korkein käypä hinta, jossa on huomioitava muun muassa puun 40 vuoden kasvu.

“Vuonna 2006 puolustusvoimat alkoi julkaista tulevaisuuden visioita, joiden mukaan kaikki yksityismaat lunastetaan vuoteen 2020 mennessä. Sitten löytyi sellainen paperi, että kaikki maat lunastetaan vuoteen 2016 mennessä. Jotkut asukkaat ovat vannoneet, etteivät koskaan muuta täältä pois. Jos mennään pakkolunastukseen, niin olemme valmiita viemään jutun EU-tuomioistuimeen.”

On myös spekuloitu ampuma-alueen laajentumisen johtavan sen kansainvälisen käytön lisääntymiseen. Pro Rovajärvi on paikallinen liike, eikä sillä ole tarvetta yhdistyä rauhanliikkeen kanssa. Rauhanaktiivit ovat olleet huolissaan Rovajärven ja muiden sotilasalueiden kansainvälisestä käytöstä esimerkiksi Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin ja mahdollisiin asetesteihin.

Rauhanpuolustajien joukossa monet hyväksyvät maanpuolustuksen tietyissä rajoissa, ja kritiikki kohdistuu erityisesti Suomen asevoimien hyökkäyksellisten elementtien kehittämiseen ja sotilaalliseen liittoutumiseen. Kahdella erilaisista lähtökohdista kumpuavalla liikkeellä on myös yhtymäkohtia: huoli kansainvälisen sotilaallisen toiminnan leviämisestä Rovajärvellä sekä harjoitusten ympäristövaikutukset.

“Monet uskovat Naton, EU:n tai jonkin muun olevan taustalla, kun ampuma-aluetta aletaan laajentaa. Tästä ei ole kuitenkaan olemassa mitään todisteita. Toki kansainvälisen käytön ajatus elää joidenkin puolustushallinnon raporttien tavoitetilamäärittelyissä. Nykyisin on agendalla kuitenkin pohjoismainen yhteistyö.”

Muun muassa entisen valtiosihteerin Risto Volasen mukaan verkottuminen Nato-ympäristöön tapahtuu erilaisilla nimikkeillä, kuten pohjoismaisella yhteistyöllä.

“Nyt kansainvälinen käyttö määritellään siten, että ulkomaiset joukot voivat harjoitella Rovajärvellä vain suomalaisten joukkojen kanssa samanaikaisesti. Toistaiseksi kyse on marginaalisesta ilmiöstä. Rovajärven ampuma-alueen suunnitelmassa ja lainsäädännössäkin on silti olemassa valmiuksia kansainvälisen toiminnan lisäämiseen, mutta ei poliittisten päättäjien päätöksiä niiden voimaantulosta”, Huczkowski toteaa.

Sota ja luonto

Rovajärven ampuma-alue kattaa noin 115 000 hehtaaria. Se sijoittuu neljän kunnan alueelle, sisältää monta erämaa-aluetta ja 81 järveä. Yhteensä vesialueet kattavat 2500 hehtaaria.

Ammuntapäiviä on ollut aiempina vuosina keskimäärin 135 vuodessa. Vuonna 2012 ammuntapäiviä oli kuitenkin vain 22. Pro Rovajärven puheenjohtaja Jukka Korpivuoma vertaa aluetta pääkaupunkiseutuun.

“Rovajärven ampuma-alue on yhtä suuri kuin Inarinjärvi tai koko pääkaupunkiseutu ja Hyvinkää yhteensä. On absurdia ajatellakaan, että tällaista voi perustaa keskelle Lappia ja estää aluetta kehittymistä”, Korpivuoma toteaa.

Huczkowskin mukaan maanomistajat ja poromiehet haluaisivat kehittää Rovajärvestä monitoimialueen: “Kun siellä ei ole oman maan kansallisia sotaharjoituksia, sinne voisi kehittää vaikka matkailuelinkeinotoimintaa. Pitäisi nähdä 50-60 vuoden päähän. Eihän keskelle kauneinta Lappia voida perustaa avointa Saharaa, jossa ei ole yhtään mitään eikä ketään muita kuin sotilaita.”

Puolustusvoimilla on alueen käytöstä ohjesäännöt, joita ei Huczkowskin mukaan nyt noudateta. Korpivuoma kertoo, että tämän ovat myöntäneet puolustusvoimatkin. Huczkowski jatkaa:

“Pitää määritellä täsmällisesti maalialueet, joihin ammutaan, ja tuliasemat niin, etteivät melurajat ylity asutuilla alueilla. Vaadimme ympäristövaikutusten arviointia. Nyt lainsäädännössä on sellainen ihmeellisyys, että puolustusvoimien ampuma-alueilla ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointia eli yva-menettelyä eikä vaadita edes ympäristölupaa. Naarmankairaan on ammuttu jo 60 vuotta. Se on niin valtava metallimäärä, että olisi kaikkien etu, että sinne tehtäisiin perusteellinen maaperä-, vesistö-, kasvisto- ja eläimistötutkimus. Pitäisi selvittää, missä määrin alue on saastunut. Lapin luonnonsuojelupiiri teki asiasta vaatimuksen ELY-keskukselle. ELY-keskus ja ympäristöministeriö eivät katsoneet sitä aiheelliseksi.”

Korpivuoma selventää päätteeksi mittasuhteet: “Samaan aikaan ampuma-alueen reunassa olevalle yksityiselle ampumaradalle ei enää myönnetty jatkoa, koska ELY-keskus ei myöntänyt ympäristölupaa. Puolustusvoimilta ei lupia vaadita.”

Karim Maiche