KOLUMNI: Ulkoistettu turvallisuus

[rapu] make (08.05.14)Baltian mailla ei ole armeijaa, joka kykenisi antamaan minkäänlaista vastusta Venäjälle. Siksi ne ovat ulkoistaneet puolustuksensa muille.

Ne liittyivät heti tilaisuuden tullen Natoon, ja sinne Viro on houkutellut pitkään myös Suomea ja Ruotsia. Syykin on selvä. Se parantaisi oleellisesti Naton toimintakykyä Viron puolustamiseksi. Baltian maat uskovat myös, että liimautumalla tiiviisti Yhdysvaltojen kylkeen se sitoutetaan suojelemaan omalla sotilasmahdillaan niitä. Siksi Viro on lähettänyt väkilukuunsa suhteutettuna merkittävän määrän sotilaita niin Yhdysvaltojen aloittamaan laittomaan Irakin sotaan kuin miestappioita vaatineeseen operaatioon Afganistanin eteläisissä maakunnissa.

Baltian maat epäilevät, että niitä kohtaavassa kriisissä eurooppalaiset arvot eivät välttämättä realisoituisi kovin suureksi sotilasavuksi. Siihen Venäjä on liian suuri. Vain Yhdysvalloilla olisi niin halutessaan sotilaallinen kyky vastata Venäjän hyökkäykseen.

Tässä tullaan kuitenkin ongelman ytimeen: Voiko Yhdysvaltojen pyyteettömän solidaarisuuden varaan laskea? Kuinka paljon se on valmis uhraamaan sotilaitaan ja riskeeraamaan omaa turvallisuuttaan pikkuvaltion vuoksi? Tämä lainkaan meitä pieniä valtioita vähättelemättä.

Venäjän on arvioitu tarvitsevan 2–3 päivää marssittaakseen armeijansa Baltian maiden läpi Itämeren rannalle. Nato-joukkojen lähettäminen niiden puolustamiseksi kestäisi aivan liian pitkään, eikä sinne nyt sijoitetuista joukoista olisi apua.

Ongelman ratkaisemiseksi jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on usein kritisoitu Suomen linja, jossa turvallisuutta hankitaan pääosin muin kuin sotilaallisin keinoin. Toista linjaa edustaa Baltian maista usein kuultu väite, jonka mukaan Venäjä ei kunnioita muuta kuin sotilaallista voimaa. Siksi Baltian maat vaativat muita sijoittamaan pysyviä joukkojaan niiden alueelle ja Natoa luomaan niiden suojaksi Venäjää vastaan yhtä todellisen ydinaseiskun uhan kuin Pariisin, Berliinin ja Washingtonin puolustamiseksi.

En ole kuitenkaan kovin vakuuttunut naapureittemme politiikan toimivuudesta. Siinä on mukana liian monta oletusta siitä, että tuleen voi istua muiden housuilla.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.