IKEA vedettiin mukaan Länsi-Saharan konfliktiin

Ruotsi suunnittelee tunnustavansa Länsi-Saharan ensimmäisenä eurooppalaisena valtiona. Kauniista juhlapuheista huolimatta oikeudenmukaisuudesta voi joutua maksamaan kansainvälisessä politiikassa. Ruotsin ja Marokon välit kiristyivät, kun Marokko esti ensimmäisen Ikeansa avajaiset.

Kun Ruotsi tunnusti vuosi sitten Palestiinan, Israelin ulkoministeri Avigdor Lieberman totesi ärtyneenä: “Suhteet Lähi-idässä ovat paljon monimutkaisempia kuin Ikean itse koottavat huonekalut.”

Lokakuun alussa Marokko puolestaan esti Ikean avajaiset maan suurimmassa ostoskeskuksessa lähellä Mohammedian kaupunkia Casablancan pohjoispuolella. Maan viranomaiset väittivät avaamisen esteenä olevan puutteelliset lupahakemukset. Kuningaskuntaa myötäilevät tahot ehtivät kuitenkin kertoa Marokon närkästyneen suunnitelmista tunnustaa Länsi-Saharan valtio. Ruotsin Marokon suurlähetystön edessä järjestettiin näkyvä mielenosoitus, jossa vaadittiin ruotsalaisten yritysten ja niiden tuotteiden boikotoimista. Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprin tutkija Anitta Kynsilehto oli samaan aikaan Marokossa.

“Asia nousi esiin useissa keskusteluissani marokkolaisten kanssa. Kuulin uutisen ensimmäiseksi ihmisoikeuskysymyksissä aktiiviselta tuttavaltani, jonka mukaan Ruotsi toimii oikein vastustaessaan miehitystä. Monet muut puolestaan kehottivat Ruotsia perehtymään paremmin historiaan ja Marokon alueelliseen yhtenäisyyteen. Tässä kuiten- kin unohdetaan se, että historiaa voi tulkita monista näkökulmista riippuen siitä, kenen historiaa kerrotaan. Ikean huonekalujen saatavuus olisi joka tapauksessa monen kasvavaan keskiluokkaan kuuluvan toiveissa.”

Ruotsi ja muut Pohjoismaat ovat perinteisesti suhtautuneet myönteisesti Länsi-Saharan itsenäisyyshaaveisiin. Jos kansainvälistä oikeutta noudatettaisiin, Marokon tulisi vetäytyä miehittämiltään alueilta ja lopettaa Länsi-Saharan luonnonvarojen hyväksikäyttö. Ranska ja Espanja kuitenkin tukevat Marokon vaateita omien taloudellisten ja poliittisten intressiensä pohjalta. Niiden myötavaikutuksella myös EU mahdollistaa Länsi-Saharan rikkaiden kalavesien hyödyntämisen.

Ruotsin idealistinen ulkopolitiikka

Marokon hallintoa myötäilevä media on arvostellut rajusti Ruotsia ja Euroopan vasemmistoa Länsi-Sahara-sympatioista. Ruotsin suhtautumista Länsi-Saharan konfliktiin kuvailtiin “aggressiiviseksi”. Maan ulkoasioiden hoitoa on muutenkin arvosteltu “radikaalifeministisestä” politiikan harjoittamisesta.

Aiemmin keväällä Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström hermostutti USA:n tärkeimmän Lähi-idän liittolaisen Saudi-Arabian kutsumalla ihmisoikeusaktivisti Raif Badawille langetettua raipparangaistusta keskiaikaiseksi. Saudit estivät Wallströmin puheen ja syyttivät tätä islamin loukkaamisesta. Wallström pahoitteli väärinkäsityksiä ja kiisti loukanneensa maailmanuskonto islamia. Hän ei kuitenkaan perunut demokratiaa ja ihmisoikeuksia käsitteleviä lausuntojaan, vaan lisäsi ranskalaisen laulajan Édith Piafin tyyliin: “En kadu mitään.”

Liebermanin Ikea-vertailuille Wallströn oli aiemmin vastannut:
“Lähetän mielelläni Israelin ulkoministerille Liebermanille Ikean litteän pakkauksen koottavaksi. Hän tulee huomaamaan sitä kootessaan tarvitsevansa kumppania, yhteistyötä ja hyvää ohjekirjaa.”

Marokon suurin tukija ja holhooja Ranska on pyrkinyt liennyttämään Ruotsin ja Marokon kiristyneitä suhteita. Ranska pyrkii estämään Ruotsin Länsi-Saharan tunnustamisen, jotta esimerkki ei leviäisi Euroopassa. Toisaalta Ranska pyrkii estämään kaikille osapuolille epäedullisen taloudellisten sanktioiden tien. Ranskan väitetään myös välittäneen Ruotsille iedustelupalveluraportin, jossa väitetään Länsi-Saharan itsenäisyysliikkeen Polisarion jäsenten harjoittavan terrorismia Libyassa. Marokko on aiemmin tekaissut samanlaisia raportteja Polisarion ja al-Qaidan mielikuvituksellisista suhteista.

Siirtykäämme takaisin tähän maailmaan. Lokakuussa islantilainen lakifirma myönsi saaneensa taloudellisia etuja ajaakseen Marokon asiaa YK:ssa. Tiedot olivat aiemmin vuotaneet internetiin. Vuosi sitten paljastui myös laajempi Marokon ja YK:n välinen lahjontaskandaali, kun Marokon Genevessä toimineen diplomaatin Omar Hilalen julkisuuteen vuodetut kirjeet paljastivat Marokon lahjoneen YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna toimineen Navanetham Pillayn ja tämän lähipiirin.

Sahrawit ovat odottaneet 40 vuotta YK:n päätöslauselmien takaaman itsemääräämisoikeuden toteutumista. Marokon häikäilemättömät toimet itsemääräämisoikeuden estämiseksi nauttivat muutamien suurvaltojen tukea. Oikeuttaako se kansainvälisen oikeuden polkemisen? Marokko näyttää onnistuvan vaimentamaan keskustelun Länsi-Saharan tulevaisuudesta lukuisten kansainvälisten konfliktien ja pakolaiskriisin keskellä. On silti mielenkiintoista seurata, tunnustaako Ruotsi ensimmäisenä eurooppalaisena valtiona Länsi-Saharan vuonna 2016.

Karim Maiche