Äänestääkö vai ei?

Euroopan unionin parlamenttiin valitaan toukokuussa uudet edustajat. Kerrotaan, että kansalaisilla on nyt tilaisuus vaikuttaa unionin politiikkaan. Mutta houkutteleeko tämä tilaisuus? Viime vaaleissa suuri osa antoi sen mennä sivu suun, sillä vain 40 % suomalaisista kävi uurnilla.

Tuntuvatko Brysselin päätökset liian kaukaisilta, vai onko syynä äänestäjien turhautuminen? Onko sillä mitään väliä, kuka parlamentissa istuu, jos äänestäjien tahto ei näy päätöksissä? Poliittiset päättäjät näyttävät nostaneen kätensä pystyyn ison rahan edessä.

Euroopan unioniin liityttäessä meille lupailtiin monenlaista hyvää. Työllisyys oli keskeinen peruste. Investointeja piti maahan tulla tavattomasti. Kansalaisia peloteltiin yritysten poismuutolla, jos emme liity jäseneksi. Hintojen piti alentua tuntuvasti. Rahaliittoon liittyminen markkinoitiin samoilla perusteluilla.

Missä ovat investoinnit ja työpaikat, ja mihin ovat menossa Suomessa toimineet yritykset? EU ja yhteinen talouspolitiikka on pakottanut suomalaiset kilpailemaan työpaikoista muiden maiden työntekijöiden kanssa, vaikka näissä maissa olosuhteet ja eläminen on aivan toisenlaista kuin meillä. Kymmenen viime vuoden aikana EU:n alueella ja myös Suomessa on tehty poliittisia päätöksiä, jotka ovat olleet “kansainvälisen kilpailukyvyn” vaatimia.

Kansalaisten usko EU-jäsenyyden siunauksellisuuteen on vähentynyt. Suomen pitkäkestoinen laaja työttömyys, köyhyyden voimakas lisääntyminen, julkisen sektorin yksityistäminen ja tehokkuuden nimissä suoritetut leikkaukset sekä kaiken kaupallistaminen eivät todista omasta linjastamme, vaan sen talouspoliittisen linjan noudattamisesta, jota Euroopan unioni vaatii. Se on ollut poliitikkojen eikä kansalaisten valinta.

EU:n vaaleissa on kysymys myös demokratiasta. Aidossa demokratiassa ihmiset näkevät, miten heidän äänestyskäyttäytymisensä vaikuttaa. He tietävät, että heillä on vaikutusta asioista päätettäessä. Mielestäni oikeassa ovat ne, jotka pitävät demokratiaa mahdottomana nykymuotoisessa Euroopan unionissa. Kaiken lisäksi parlamentaarikot eivät edusta Suomea tai suomalaisia, vaan sijoittuvat omiin “eurooppalaisiin” puolueryhmiinsä.

Miksi siis äänestää? Puolueille on tärkeää osallistua vaaleihin. Erityisen tärkeää se on niille puolueille, joilla on jokin valtaeliitistä poikkeava näkemys EU:sta. EU-uskovaisia meillä kyllä riittää! Tietysti on tärkeää myös esittää rakentavaa kritiikkiä EU:n toiminnasta.

Kokonaan toinen asia on kääntää politiikan suunta. Ilkeästi voisi esimerkiksi sanoa että EU:n harjoittama laajenemispolitiikka näyttäytyy erikoisella tavalla vaikkapa Ukrainan sekasortoisessa tilanteessa. Mikähän motiivi velkaongelmiin juuttuneella Euroopan unionilla on myöntää lähes miljardin laina EU:n ulkopuoliselle maalle?

Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.