avaruussota

POHJOISEEN TARVITAAN RAUHANVYÖHYKE

Avaruuden aseistamisen ja ydinvoiman vastaisen verkoston Global Networkin aktivistit professori Dave Webb ja amerikkalaisaktivisti Bruce Gagnon kampanjoivat Pohjoismaiden-kiertueellaan pohjoisen rauhanvyöhykkeen puolesta. Tapasimme heidät helmikuussa Tukholman konferenssissa ja Helsingissä Rauhanasemalla.

DAVID WEBB

Professori Webb ehdotti ideaa pohjoisesta rauhanvyöhykkeestä laajennettavaksi koko Eurooppaan valtavien USA:n ja Naton sotaharjoitusten takia. Viimeisin suuri sotaharjoitus oli operaatio Atlantic Resolve, jossa amerikkalaisjoukot sotilaskalustoineen saapuivat Saksaan ja siirtyivät sieltä Itä-Euroopan ja Baltian maiden Nato-kumppaneiden alueille. ”Näistä harjoituksista ei yleensä kerrota lännen tiedotusvälineissä, mutta ne raportoivat kyllä jatkuvasti Venäjän uhasta”, sanoi Webb.

Viime vuonna muutamaa viikkoa ennen Naton Varsovan-kokousta Puolassa pidetty Naton Anakonda 16 -harjoitus osui samaan aikaan, kun Venäjän ja Naton väliset suhteet huononivat jyrkästi. Moskova kritisoi harjoitusta ja kommentoi, ”etteivät sotaleikit edesauta turvan ja luottamuksen ilmapiiriä mantereella”. Venäjä on useasti vaatinut juridisesti sitovia takuita siitä, ettei USA:n ohjustentorjuntajärjestelmää suunnata Venäjän strategisia ohjuksia vastaan. Washington ei halua näitä takeita antaa.

”Olemme oppineet Britannian Chilcot-tutkinnasta, että kuten mihin tahansa sotaan, myös Irakiin lähtemiseen esitetyt syyt pitää aina kyseenalaistaa. Sen lisäksi meidän täytyy vaatia vaihtoehtoja asevoiman käytölle niin kuin teimme Varsovan mielenosoituksessa.”

Naton huippukokous Varsovassa edisti Naton mahdollisuutta yhteisiin sotatoimiin myös virtuaalimaailmassa, kun se määritti kyberavaruuden ”operatiiviseksi alueeksi ilman, maan ja meren rinnalla”. Kyberhyökkäykset voivat siten laukaista Artikla 5:n yhteisistä sotilaaallisista vastatoimista (hyökkäys yhteen maahan on hyökkäys kaikkia vastaan).

Lisääntyvien toimiensa rahoittamiseksi Nato odottaa jäseniltään kolmen prosentin sotilasmenojen lisäystä, yhteensä kahdeksaa miljardia dollaria. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin SIPRIn mukaan USA:n sotilasmenot ovat 34 prosenttia kaikista maailman sotilasmenoista, ja Nato-maiden yhteenlaskettu summa on yli puolet niistä. Venäjän osuus on neljä prosenttia kaikista maailman sotilasmenoista. Siitä huolimatta näyttää siltä, että Putinin ja Venäjän demonisointi on hyvä bisnes lännen sotateollisuuskompleksille.

Skandinaviasta on tullut yksi suurimmista Naton sotaharjoitus- ja asetestausalueista (Kiirunan Esrange, Neat ja Vidsel). Monet näistä ruotsalaisten yhtiöiden ja Ruotsin valtionjohdon tarjoamista mahdollisuuksista auttavat ylläpitämään USA:n ja Naton hegemonisia intressejä. Tällä uhkaavalla toiminnalla halutaan epäilemättä näyttää Venäjälle, mitä Nato ja USA ovat valmiita tekemään varmistaakseen pääsyn luonnonvaroihin ja uusille merireiteille, jotka avautuvat Arktiksen jääpeitteen vetäytyessä ilmastonmuutoksen seurauksena.

Sisiliassa toimiva Yhdysvaltain laivaston MUOS (Mobile User Objective System) -järjestelmä mahdollistaa sotilaskäyttöön nopeamman datansiirron ja laajakaistayhteyden satelliittijärjestelmän avulla. Sen avulla arktinen viestintä voidaan ulottaa lähes Pohjoisnavalle asti. Kaikkein pohjoisin geosynkronoitu satelliittijärjestelmä on tarpeellinen nykyisessä Arktiksen ja pohjoisten reuna-alueiden sotilaallisessa hallinnassa.

Yhdysvallat ulottaa sotilastukikohtiaan ja lisää aggressiivisia sotaharjoituksiaan yhä lähemmäksi Venäjän rajoja. Natolla on 3,5 miljoonan joukot sijoitettuina yli sataan tukikohtaan ympäröimään Venäjää. Venäjällä puolestaan on noin 900 000 miehen aseistetut joukot. Nämä luvut lännen media jättää jatkuvasti huomioimatta.

Sodan ja ilmastonmuutoksen kaksoishaaste uhkaa koko olemassaoloamme. Varmistaaksemme hengissä säilymisen meidän täytyy omaksua globaalin toiminnan tapoja, jotka pyrkivät yhteisen luottamuksen ja yhdessä toimimisen kehittämiseen. Tarvitaan merkityksellistä kansainvälistä dialogia, joka tällä hetkellä puuttuu. Erittäin tärkeä ensi askel on purkaa nykyinen riippuvuus sotilaallisesta aggressiosta ja väliintulosta kansainvälisten ongelmien ratkomisessa.

BRUCE GAGNON

Global Networkin rauhanaktivisti Bruce Gagnon on kampanjoinut rauhan puolesta vuodesta 1971.
”Asuin Orlandossa Floridassa tunnin matkan päässä Nasan Cape Canaveral -avaruuskeskuksesta. Katsoin TV:stä, kun New Yorkissa oli valtava mielenosoitus 12. heinäkuuta 1982 samaan aikaan YK:n aseidenriisunnan erityisistunnon kanssa. Kerrottiin, että mielenosoituksessa oli melkein miljoona ihmistä. Ohjelman jälkeen yhdistettiin oikeistokonferenssiin, jossa esiintyi kenraaliluutnantti Daniel Gram. Hän oli Ronald Reaganin Strategic defence initiatives – eli Star Wars -ohjelman johtaja. Gramilta kysyttiin, eikö häntä huoleta New Yorkin suuri mielenosoitus. Hän vastasi: ’Ei, sehän on mahtavaa. He osoittavat mieltään ydinaseita vastaan. Mutta me muutamme avaruuteen, eikä heillä ole siitä hajuakaan.’”

”Siitä alkaen aloin tutkia uutta Star Wars -ohjelmaa, ja seuraavana vuonna menin töihin Florida Coalition for Peace and Justice -järjestöön. Seurasimme laukaisuja avaruuskeskuksesta, sotilastiedustelusatelliitteja ja raketteja, joissa oli sotilaallisia sovelluksia. Eräässä raketissa oli plutonium 238:aa. Jos olisi tapahtunut onnettomuus, siitä olisi seurannut massiivinen maapallon saastuminen. Järjestimme mielenosoituksia ja vuonna 1992 perustimme järjestön, joka vastusti avaruuden aseistamista. Tapasimme ihmisiä ympäri maailmaa, ja siitä alkaen olemme käyneet vuosittain aina uudessa maassa. Olemme näin luoneet globaalia tietoisuutta. Äskettäin olimme Intiassa, jossa keskustelimme muun muassa avaruuteen liittyvästä lainsäädännöstä oikeustieteen opiskelijoiden kanssa.”

Gagnon keskittyi alustuksessaan Aasian Tyynenmeren alueeseen. ”Obaman hallinto kasvatti alueella olevien USA:n joukkojen määrää 60 prosentilla. Sanotaan, että se oli Hillary Clintonin idea silloin, kun hän oli pääministeri. Tarkoitus on siirtää laivaston ja ilmavoimien joukkoja ympäröimään Kiina ja myös Venäjän itärajat. Se tarkoittaa lisää laivaston satamia, lentokenttiä ilmavoimille ja parakkeja USA:n joukoille. Kysessä on siis valtava Yhdysvaltojen sotilastoiminnan eskaloituminen Aasiassa Itä-Euroopan ja pohjoisten alueiden lisäksi.”
Gagnon nosti esimerkkinä esiin Etelä-Korean Jejun saaren eteläosassa olevan pienen 2 000 asukkaan kylän, jossa heidän pyhänä pitämälleen alueelle on päätetty rakentaa USA:n armeijan laivastotukikohta. Osana Yhdysvaltain kulujen jakamisjärjestelyjä Etelä-Korean hallinto periaatteessa pakotetaan maksamaan ja rakentamaan tämä tukikohta. Kyläyhteisö on tuhottu, vaikka ihmiset ovat vastustaneet hanketta yhdeksän vuotta. Tukikohta on nyt valmis ja Yhdysvallat lähettää sinne uusimman häiveominaisuuksilla varustetun Zumwalt-hävittäjänsä.

Toinen esimerkki on Okinawa, jossa on jo 32 Yhdysvaltojen tukikohtaa. Ne kattavat yli 20 prosenttia saaren pinta-alasta. Yksi niistä on Camp Schwab Ourawan Bayssa, jossa on äärimmäisen uhanalaisia merilehmiä ja koralliriuttoja. Siellä olevan niemen päälle on tarkoitus rakentaa sotilaskiitorata. Uhanalaisen koralliriutan päälle kaadettaisiin miljoonia kuorma-autokuormia täytemaata kiitorataa varten. Alueen asukkaat ovat vastustaneet rakennushanketta mielenosoituksellaan jo yli 900 päivää.

OHJUSPUOLUSTUSJÄRJESTELMÄT

Joka vuosi Yhdysvaltojen Space Command -komentokeskuksessa käydään läpi tietokonesotasimulaatioita, joissa USA taistelee Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tässä sotapelissä USA tekee näihin maihin ensi-iskun ja yrittää torjua niiden ydinasevastaiskun. Kiinan ydinaseistus on hyvin pieni, muutama sata ydinohjusta. Ne ovat aiemmin sijainneet maalla, mutta niiden haavoittuvuuden vuoksi Kiina on viime vuosina sijoittanut niitä sukellusveneisiin. Venäjällä ydinohjuksia on enemmän. USA:n ja Venäjän välillä oli aikaisemmin ABM-sopimus, joka kielsi ballististen ohjusten torjuntaohjukset niiden provokatiivisuuden vuoksi.

Torjuntaohjukset antavat toiselle osapuolelle edun. Ohjuspuolustusjärjestelmiä käytetään kilpenä, joka torjuu vastaiskut sen jälkeen kun ensi-isku syöksyy Venäjän ja Kiinan ytimeen. Nämä maat ovat sanoneet jo useamman vuoden: ”Unohtakaa ydinaseriisuntaneuvottelut. Ei meillä ole varaa tehdä niin, menettää vastaiskukykyämme, kun meidät ympäröidään ohjuspuolustusjärjestelmillä.” Gagnonin mukaan ydinaseriisunta ei etene mihinkään ennen kuin rauhanliikkeessä käsitellään Venäjän ja Kiinan piirittämistä ydinasepuolustuksella.

Tyynellämerellä on olemassa kolmenlaisia ohjuspuolustusjärjestelmiä. Nämä sijaitsevat Taiwanilla, Guamissa, Havaijilla, Okinawassa, Japanin mantereella ja Etelä-Koreassa. Yksi uskomaton tarina liittyy Seongjuun, noin 10 000 ihmisen meloninviljely-yhteisöön. USA ilmoitti haluavansa sijoittaa THAAD-järjestelmän Seongjuun, koska sitä käytettäisiin suojautumiseen Pohjois-Koreaa vastaan, jos tämä laukaisisi ydinohjuksen. Asiantuntijoiden mukaan THAAD ei korkealla lentävien ohjusten torjuntaan tarkoitettuna oikein sovellu Pohjois-Korean läheisyyyden vuoksi sieltä Etelä-Koreaan suunnattuja matalalla lentäviä ohjuksia vastaan.

Korean ja USA:n hallinnot väittävät, että kysymys on Pohjois-Koreasta, mutta Seongjun asukkaat uskovat, että järjestelmä olisi Venäjän ja Kiinan varalle. Tämän takia asukkaat kapinoivat, vaikka he olivat yksi Korean konservatiivisimmista yhteisöistä, vahvoja vallassa olevan konservatiivipuolueen kannattajia. Mutta kun asukkaat kuulivat THAADin sijoittamisesta, he joukoittain erosivat vallasaolevasta puolueesta ja tämä hyvin oikeistolainen yhteisö liittyi rauhanliikkeeseen.

Teksti Kikka Rytkönen