Pääkirjoitus: Hävittäjien kauhistus

Kevään eduskuntavaalit ovat rauhanliikkeelle erityisen tärkeät. Tulevan eduskunnan ja nimitettävän hallituksen politiikalla on hyvin pitkälle meneviä vaikutuksia turvallisuuteemme. Tärkeimpänä yksittäisenä päätöksenä tulee olemaan nykyisten 64 Hornet-hävittäjän korvaaminen (itse asiassa hävittäjiä on tätä nykyäkin vain 62, koska kaksi konetta on jo tuhoutunut korjauskelvottomiksi). Elinkaarikustannuksiltaan jopa yli 30 miljardin euron päätöstä yritetään ajaa läpihuutojuttuna.

Hävittäjähankinnasta on annettu sellainen kuva, että kaikki puolustuspolitiikan asiantuntijat, joihin puolustusministeriö lukee mielellään vain ja ainoastaan sotilaat, olisivat asiasta yksimielisiä. Näin ei kuitenkaan ole, mutta puolustusvoimien piiristä on hyvin hankala saada eriäviä mielipiteitä julkisuuteen. Armeijassa ylempien upseerien päätöksiä ei saa kritisoida. Rangaistukseksi voi joutua koristelemaan pikkukivillä pihapolkuja ilmavoimien Lapin-majalla Lemmenjoella. Onneksi perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kuitenkin kansalle eikä upseereille. Pidetään siitä huoli jatkossakin.

Rauhanliikkeenkin toiminnan ansiosta keskustelu hankinnan mielekkyydestä on virinnyt mediassakin. Pitkäänhän ns. valtamedia tuntui olevan puolustusvoimien talutusnuorassa markkinoimassa uusia kiiltäviä sotakoneita suurelle yleisölle. Vähintäänkin osa noista miljardeista pitää varata todellisiin turvallisuusuhkiin, joihin kuuluu niin ilmastonmuutos kuin kasvava epätasa-arvo ja hyvinvointivaltion alasajo. Tämänhetkisen vakavimman turvallisuusuhan eli ilmastonmuutoksen kannalta hävittäjähankinta on valtava investointi tuhon kiihdyttämiseksi.

Hävittäjähankintaa tarkemmin harkitsevia on ilmaantunut useista puolueista, joten eri puolueita kannattavien rauhanaktiivien on helppo tehdä valintansa tämäkin huomioon ottaen. Ainoan poikkeuksen näyttävät tekevän siniset, jotka ovat linjanneet vaaliohjelmassaan tavoitteeksi 100 uutta hävittäjää. Näillä näkymin sotapuolue kadonnee vaalien jälkeen poliittiselta kartalta kokonaan. Valitettavasti kuitenkin sekä keskusta ja kokoomus ovat sallineet olematonta kannatusta nauttivan puolueen reivata puolustuspolitiikan vaarallisille vesille. Korjausliike on tarpeen.

Tässä lehdessä on mukana artikkeli toisella kotimaisella. Claus Montonen avaa ydinvoiman ja ydinaseiden yhteyksiä artikkelissa, joka aloittaa yhteistyön “suomenruotsalaisen rauhanliikkeen pää-äänenkannattajan” Fredspostenin kanssa. Näin aluksi julkaisemme artikkelin sellaisenaan ruotsiksi, mutta saamamme palautteen perusteella mietimme, käännämmekö vaihtoartikkelit jatkossa suomeksi.

P.S. Käykäähän allekirjoittamassa valittavalle uudelle eduskunnalle osoitettu Hävittäjämiljardit uuteen harkintaan -adressi, linkki siihen löytyy Rauhanpuolustajien nettisivuilta.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.