Mirotvorets ja Mordorin turvat ajojahdissa

Olen Venäjän kansalainen, jolle on vuosia sitten myönnetty poliittinen turvapaikka Suomesta. Maaliskuun 2019 lopulla minut ilmiannettiin Ukrainan nationalistien Mirotvorets-sivustolla: puhelinnumeroni, sähköpostini ja muita tietoja, myös perheestäni. Siellä väitetään, että parjaan Ukrainaa ja sen humanitaarista tilannetta, syytän perusteettomasti Ukrainan sotajoukkoja rikoksista ja pelaan ylipäätään Moskovan pussiin. Minua vastaan vaaditaan oikeustoimia. Julkaisu toimii myös kannustimena vihapostin lähettämiseen. Suuni yritetään siis tukkia.

Saatuani tiedon ilmiannosta tunsin ärtymystä ja inhoa. Ukrainan ”parjaaminen” viittaa kirjoituksiini Ukrainan humanitaarisen katastrofin mittasuhteista. Varoitin humanitaarisesta kriisistä ensi kerran joulukuussa 2014 EU-parlamentissa. Minut oli kutsuttu yhteen ensimmäisistä Ukrainaa koskevista kuulemisista. Pääjärjestäjä oli ”Kiovan Maidanin kummitäti”, tunnettu saksalaispoliitikko Rebecca Harms, joka käytti nimitystä tilaisuutta avatessaan.

Harms ei pitänyt raportistani Donbassin alueelle lokakuussa 2014 tekemältäni matkalta. Kiova oli lopettanut eläkkeiden ja virkamiesten palkkojen maksamisen jo heinäkuussa, mutta lääkärit ja hoitajat jatkoivat työtään, sillä he eivät voineet jättää uhreja hoitamatta. Sen sodan uhreja, jota kukaan ei halua huomata.

Harms ilmaisi erimielisyytensä kuin kiistelisimme taksijonossa emmekä istuisi EU-parlamentin salin korokkeella. Hän yritti mitätöidä faktojeni vaikutuksen, kun ei pystynyt niitä kumoamaankaan, ja yritti viedä minulta puheenvuoron. Kun se estettiin, hän alkoi hihittää äänekkäästi, levitteli ivallisesti käsiään, demonstroi syvää närkästystään.

Kun kuuleminen oli päättynyt ja yleisöä enemmän, Harms laskeutui korokkeelta: ”Oksana, tiedän että puhutte totta. Lupaan keskustella Angelan (Merkelin siis) kanssa ja Saksa toimittaa sinne humanitaarisen apukuljetuksen.” Tätä säestivät juudaksen suudelmat, joita en ehtinyt väistää.

Ne ukrainalaistahot, joita Rebecca Harms kaltaisineen ovat ohjanneet Maidanin jälkeen, ovat omaksuneet valmentajiensa menetelmät: kun et kykene kumoamaan faktoja, pane nauruksi…

IHMISET, JOILLE RAUHA ON KAUHISTUS

Suomen journalistiliitto esitti vastalauseensa heti, kun sai tietää vihamielisestä toiminnasta minua vastaan. Se vaati myös Suomen ulkoministeriötä reagoimaan. Ulkoministeriö otti asian esille Ukrainan viranomaisten kanssa. Paheksuntansa esitti Rauhanpuolustajat, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä vuosien ajan. Myös Voima-lehti ja Spektr tukevat minua: ne ovat julkaisseet artikkeleitani ja aikovat julkaista jatkossakin.

Minulta kysytään: ”Mitä Mirotvorets on suomeksi? Mitä, onko se tosiaan ’rauhantekijä’?!” Onhan se, eivätkä sivuston ylläpitäjät ymmärrä edes hävetä.

Ilmiannon takana saattavat olla antimilitaristisen taiteilijan Spartak Hatšanovin vainoajat: autoimme hänet ulos Ukrainasta. Tai sitten on ärsyynnytty, kun sananvapausjärjestö PEN Internationalille ilmoitettiin painostuksesta sodanvastaisia runoja kirjoittanutta Jevhenia Biltšenkoa kohtaan. Tai on hermostuttu artikkeleistani, jotka käsittelivät sisäministeri Arsen Avakovia lähellä olevan Andrei Biletskin uusnatsijoukkojen kansainvälisiä yhteyksiä.

On melko yhdentekevää, ketkä ovat ajojahdin takana. Kyseessä ovat ihmiset, joille sota on makea juttu mutta rauha kauhistus. Sota kun tekee heistä merkittäviä, nostaa ”epäihmisten lauman” yläpuolelle. Semminkin kun he itse eivät joudu rintamalle, vaan sota on heille ponnahduslauta.

Suomi on ennenkin puolustanut minua eri tavoin. Ensimmäiset viisi vuotta asuin Suomessa PENin ansiosta. Minua autettiin pääsemään maahan, kun minulta oli varastettu Venäjän passi kansainvälisen journalismifestivaalin edellä. Sain täältä poliittisen turvapaikan minuun kohdistuneiden vainotoimien perusteella. Venäjän hallitus on ilmaissut mielipiteensä minusta kansainvälisilläkin areenoilla: kolmena vuotena peräkkäin heidän Etyj-delegaationsa poistui salista, jos minulle myönnettiin puheenvuoro. Nyt Suomen ulkoministeriö siis vaatii Ukrainan viranomaisia toimiin Mirotvorets-sivuston suhteen.

Vajaa kuukausi sen jälkeen, kun Mirotvorets julisti minut ”vapauden ja demokratian viholliseksi”, pääsin taas myös Venäjän vihollisten joukkoon. Kaikki “syntini” lueteltiin: toiminta Venäläis-tšetšenialaisessa ystävyysseurassa Tšetšenian sodan aikana, artikkelit Novaja Gazetassa, osallistumiset ”erimielisten marsseille” ja kirjailija Zahar Prilepinin kunnioitus työtäni kohtaan.

Viimeisimmän ryöpyn aiheutti se, että Rauhanpuolustajat kutsui Helsinkiin vainotun ukrainalaisen runoilijan, filosofian tohtori Jevhenia Biltšenkon. Nimimerkillä Morda iz Mordora (Mordorin turpa) kirjoittava henkilö oli jopa kääntynyt Helsingin yliopiston puoleen vaatien Biltšenkon vierailuluennon perumista. Nämä kiihkoilijat ovat tiettävästi keskeyttäneet hänen runoiltojaan Moskovassa, tehneet ilmiantoja ja uhkailleet. He eivät siedä sitä, että Maidanin aktivisti Biltšenko vastustaa nyt sotaa ja haittaa heidän sodanlietsontaansa. Nimettömät mutta sitäkin kiihkeämmät muka-isänmaalliset jahtaavat runoilijaa.

Näitä internetin karkeloita seuratessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että Ukrainan äärioikeisto, sen S14-joukot johtajineen ja Venäjällä toimivat ”Mordorin turvat” ynnä muut ajattelevat ja kirjoittavat kuin siiamilaiset kaksoset – ne ovat samaa homogeenista massaa.

Oksana Tšelyševa
Suomentanut Kirsti Era