Three Mile Island, Yhdysvallat

Ydinvoimalan reaktorin ytimen sulaminen

Yhdysvaltain historian vakavin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui Three Mile Island -saarella maaliskuussa 1979. Laitteiston toimintahäiriö, suunnitteluun liittyvät ongelmat sekä inhimillinen virhe johtivat ydinreaktorin ytimen osittaiseen sulamiseen ja valtavaan radioaktiiviseen kaasu- ja nestepäästöön. Salailuyritykset estävät yhä seurausten merkityksellisen tieteellisen arvioinnin.

Historia

Three Mile Islandin ydinvoimala rakennettiin vuonna 1978 Pennsylvaniaan, noin 16 kilometrin päähän Harrisburgista. Yli 2 miljoonaa ihmistä asui noin 80 kilometrin päässä voimalasta. Onnettomuus alkoi 28. maaliskuuta 1979 jäähdytysjärjestelmän häiriöstä. Paineen vapautumiseksi hätäventtiili aukesi ja suuri määrä jäähdyttävää nestettä pääsi samalla ulos. Tämän seurauksena reaktorin ydin ylikuumeni voimakkaasti, ja radioaktiiviset polttoainesauvat pääsivät sulamaan. Suojakuori ei rikkoutunut, mutta monen päivän ajan merkittäviä määriä radioaktiivista ainetta pääsi ilmaan, veteen ja maaperään. Tämä aine koostui pääasiassa 1,59 PBq:n krypton-85-kaasusta (puoliintumisaika 10 vuotta) ja 740 GBq:n jodi-131:stä.1

Teknikot luulivat, että jäähdytysaineen liian suuri määrä aiheutti ongelman. He tulkitsivat tilanteen väärin ja päättivät ohittaa hätäjäähdytysprosessin. Vasta 5 päivän kuluttua he tunnistivat ongelman todellisen syyn, saivat jäähdytysjärjestelmän takaisin hallintaansa ja tilkitsivät reaktorin ytimen. Päästäkseen eroon 330 kuutiolitrasta radioaktiivista vettä NRC (Nuclear ­Regulatory Commission) teki kiistellyn päätöksensä laskea vedet suoraan Susquehanna-jokeen.

Terveys- ja ympäristövaikutukset

Aluksi onnettomuuden uutisointi oli vähättelevää, mutta päivien kuluessa 4 vierusmaakunnassa mitattiin korkeita säteilyarvoja. Ydinvoimasta vastaavat viranomaiset väittivät, että ulkoinen säteilyaltistus oli suhteellisen matalaa tasoa, mutta radioaktiivisten hiukkasten nielemistä ja siitä aiheutuvia matalan säteilytason kumulatiivisia vaikutuksia ei otettu huomioon. Myöskään altisteen todellista määrää ei koskaan mitattu kenttämittauksin.

Seuraavaksi kansalaisille tiedotettiin, että vapautuneen säteilyn määrä oli liian pieni aiheuttaakseen haitallisia vaikutuksia. Tästä huolimatta Pennsylvanian kuvernööri Thornburgh määräsi 140 000 raskaana olevaa naista ja pientä lasta evakuoitavaksi alueelta.

Tutkimusten mukaan viereisissä maakunnissa Dauphinissa ja Lebanonissa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten syövät sekä syöpäkuolemat lisääntyivät merkittävästi onnettomuuden jälkeen. 120 näiden maakuntien asukasta on kuollut syöpään ennen 19. ikävuotta vuosina 1979–2001, mikä on 46 % muuta Pennsylvaniaa korkeampi lukumäärä.2

Suuren kokoluokan salailuoperaatio alkoi heti onnettomuuden jälkeen. Kun Pennsylvanian terveyspäällikkö MacLeod varoitti julkisesti lasten kilpirauhasen vajaatoiminnan sekä lasten kuolemien lisääntymisestä onnettomuuden jälkeen, hänet erotettiin heti.2 Ydinvoima-asiantuntija Steven Wing Pohjois-Carolinan Chapel Hill -yliopistosta väitti, että tutkimuksia oli manipuloitu: Tuomioistuimen päätös kielsi pessimistisimpien säteilypäästö- ja säteilyannosarvioiden julkaisemisen, paitsi jos ydinvoimateollisuus hyötyisi arvioista.3

Tulevaisuudennäkymiä

Tuho oli valtava: 70 % voimalan ­ytimestä vahingoittui ja 50 % ydinpolttoaineesta suli. Onnettomuuden jälkeinen puhdistusurakka kesti 14 vuotta ja maksoi yhdysvaltalaisille veronmaksajille noin miljardi dollaria.

Perusteellisia tutkimuksia 5 päivää kestäneen onnettomuuden terveysvaikutuksista ei ole vielä tänäkään päivänä saatavilla. Salailuoperaatio toimi hyvin, sillä monessa puolueellisessa tutkimuksessa osoitettiin, kuinka onnettomuus oli vaikuttanut kansalaisten terveyteen vain vähän tai ei lainkaan. Silti monet tiedemiehet, kuten Joseph Mangano Bulletin of Atomic Scientistsistä, kritisoivat, että 16 kilometrin alueen ulkopuolella säteilylle altistuneita ihmisiä, lapsi­kuolemien määrää tai radioaktiivisten jalokaasujen vaikutuksia ei koskaan tutkittu tarkkaan.2

Myöhempien ydinvoimalaonnettomuuksien, eli Tšernobylin ja Fukushiman, puolueettomat tutkimukset ovat kuitenkin todistaneet, että ydinvoimalaonnettomuuksissa vapautunut säteily on merkitsevässä määrin haitallista ihmisten terveydelle.

Suomentanut Juha Gogulski

Lähteet: 1.Background on the Three Mile Island Accident, www.nrc.gov/reading-rm/doccollections/fact-sheets/3mile-isle.html • 2. Mangano, J.: Three Mile Island: Health study meltdown. Bulletin of the atomic scientists, 60 (5), pp 31–35, 2004. • 3. Wing, S.: Objectivity and Ethics in Environmental Health Science. Environ. Health Persp. 111
(14), 2003.