Rangerin kaivos, Australia

Uraanilouhos

Ranger on avolouhos keskellä YK:n maail­manperintökohteeksi luokiteltua Heritage Kakadun kansallispuistoa. Sen radioaktiiviset vuodot ovat saastuttaneet Kakadun kosteikkoja, joita asuttavat mirarr-heimon aboriginaalit. Syöpien määrä väestön keskuudessa on lisääntynyt, mutta tarkempia tutkimuksia ei ole vielä tehty.

Historia

ERA, kaivosyhtiö Rio Tinton tytäryhtiö, aloitti uraanin louhinnan Rangerissa vuonna 1980. Kaivos tuottaa vuodessa arviolta 4 000 tonnia uraania ja 1,5 miljoonaa tonnia rikastushiekkaa ja radioaktiivista jätettä.1 Rikastushiekassa on yhä 80 % alkuperäisen louheen radioaktiivisuudesta.2 Radioaktiivisten kaasujen vapautumisen estämiseksi rikastushiekan tulisi olla 2 metriä syvän vesi­kerroksen peitossa, mitä ei aina kuivana vuodenaikana voida taata. Kostean kauden aikaan rikastushiekka-altaan padot tulvivat usein yli.1

Lista Rangerin ympäristöonnettomuuksista on pitkä. Vuodesta 1981 säädösrikkomuksia, kuten saastuneen veden vuotoja, on kertynyt ainakin 120.3 Vuonna 2003 senaatin komitea totesi Rangerin louhoksen valvonnan olevan puutteellista, sekavaa ja riittämätöntä.4 Vuonna 2004 louhos suljettiin väliaikaisesti kun kävi ilmi, että sen työntekijöiden juomassa vedessä oli uraania noin 400-kertaisesti turvalliseen pitoisuuteen verrattuna.2 Joulukuussa 2009 murtuneesta padosta vuoti 6 miljoonaa litraa radioaktiivisesti saastunutta vettä ­Kakadun kosteikoille virtaavaan Gulungul-puroon.5 Toiminta Rangerissa keskeytettiin 6 kuukauden ajaksi vuonna 2011, koska rikastushiekka-altaan pato oli tulvia yli. Prosessoitu uraanioksidi kuljetetaan kuorma-autoissa suoraan kansallispuiston läpi, mikä lisää ympäristöriskejä.

Terveys- ja ympäristövaikutukset

Ympäristöväki ja paikallinen aboriginaali­väestö ovat huolissaan rikastushiekka-altaan riittämättömästä padosta. Sateisen kauden aikana vesi nousee altaassa kriittiselle tasolle ja uhkaa tulvia kansallispuistoon. Vuonna 2009 Alan Hughes, louhoksen ympäristö­vaikutusta seuraamaan nimitetty Kansain­yhteisön vastaava tutkija, julkisti tiedon, jonka mukaan rikastushiekka-altaasta vuotaa Kakadun maaperään joka päivä 100 000 litraa raskasmetalleja, huuhdontaprosessissa käytettyjä myrkyllisiä kemikaaleja sekä radioaktiivisia aineita, kuten radiumia ja uraania.2, 4, 5 Tämä Kakadun kansallispuiston kosteikkojen ja eläimistön radioaktiivinen saastuminen myrkyttää mirarr-heimon veden ja ruoan.

Mirarreita edustava Gundjeihmi Aborigi­nal Corporation on pitkään vaatinut vuotojen tutkimista. Yleisesti tiedetään, että vähäinenkin altistuminen säteilylle on yhteydessä terveysriskien kasvuun.3 Liittovaltion hallituksen johtavan alkuperäisasukkaiden tutkimuselimen vuosina 2005 ja 2006 teettämän tutkimuksen mukaan syövän esiintyminen Kakadun alueen aboriginaali­väestössä on lisääntynyt merkittävästi, 90 % enemmän kuin olisi voinut olettaa.3 Altistuminen radioaktiivisille saasteille on yksi todennäköisimmistä selityksistä syöpätapausten lisääntymiselle. Rangerin louhoksen terveysvaikutuksia paikallisessa väestössä ei ole kunnolla valvottu, eikä keskenmenojen, kuolleena syntyneiden lasten, synnynnäisten epämuodostumien tai syövän eli säteilyperäisten ilmiöiden esiintyvyyttä ole tutkittu.

Tulevaisuudennäkymiä

ERA ilmoitti jatkavansa alun perin 2008 suljettavaksi tarkoitetun Rangerin louhoksen toimintaa vuoteen 2020 saakka, jotta sen pitoisuudeltaan heikompilaatuisista malmikasoista voitaisiin liuottaa vielä 11 000 tonnia lisää uraania. Käytössä on vaarallinen biokasaliuotusmenetelmä.4 Tämä ehdotus hylättiin vuonna 2011 ympäristö- ja terveysjärjestöjen sekä alkuperäisväestön voimakkaan vastustuksen vuoksi. Uraanin louhintaa on kaavailtu myös läheisellä Jabilukan alueella, mutta mirarr-heimon johtama laaja kansainvälinen kampanja onnistui estämään suunnitelmat ainakin vuosikymmenen ajaksi. Ympäristö- ja terveysvaikutusten valvonnan tai altistuneen väestön epidemiologisten tutkimusten suhteen ei ole vielä konkreettisia suunnitelmia.

Suomentanut Sakari Rusanen

Lähteet: 1. Meyer, M.: “Uranium Mining and its Ecological Consequences”. University of Hamburg, April 7, 2008 www.znf.uni-hamburg.de/uraniummining-manuel-meyer_e.pdf • 2. www.minesandcommunities.org/article.php?a=9151 • 3. Tatz, C.: “Aborigines and Uranium: Monitoring the Health Hazards”. Australian Institute of Aboriginal
and Torres Strait Islander Studies, 2006. www.aiatsis.gov.au/research/docs/dp/ • 4. Minchin, L.: “Uranium mine blamed for high Aboriginal cancer rate.” SMH, 2006. www.smh.com.au/articles/2006/11/22/ • 5. Murdoch, L.: “Kakadu being poisoned by Rio Tinto mine”. Brisbane Times, 2010. www.brisbanetimes.com.au/national/kakadu-beingpoisoned-
by-rio-tinto-minegroup-warns-20100523-w42y.html