Nevadan koealue, Yhdysvallat

Ydinkoealue

Ydinkokeet Nevadan testialueella vuosina 1951–1962 aiheuttivat Yhdysvaltojen väestölle mittaamattoman säteilykuormituksen.

Historia

Nevadan ydinkoealue sijaitsee noin 105 kilometriä Las Vegasista koilliseen. Se oli Yhdysvaltojen ydinkokeiden ensisijainen testausalue kylmän sodan aikana. Vuosien 1951 ja 1992 välillä 3 500 km²:n kokoisella alueel­la suoritettiin yhteensä 1 021 ydin­koetta, joista 921 tehtiin maan alla. On arvioitu, että kokeiden seurauksena ilmakehään vapautui radioaktiivista materiaalia yhteensä noin 222 000 petabeqcuerelia (PBq).1,2 Kokeiden suorituksista saatiin tietoja, kun Yhdysvaltojen liittovaltion turvallisuusviranomaisen FCDA:n dokumentteja vapautettiin julkiseen käyttöön.3 Valvonnasta huolimatta useissa koetilanteissa rikottiin turvallisuutta. Esimerkiksi 18. joulukuuta 1970 Baneberry-nimisessä ydinkokeessa testattiin maanalaisesti 10 kt:n kokoista ydinräjähdettä. Epäonnistuneen räjäytyksen seurauksena testialueen työntekijät altistuivat usean tunnin ajan radioaktiiviselle pölylle. On arvioitu, että yhteensä 247 PBq radioaktiivista materiaalia vapautui räjähdyksen seurauksena. Uraanin fissiosta syntyneen radioaktiivisen jodin isotoopin (I-131) osuuden tästä massasta arvioidaan laskennallisesti olevan 3 PBq.4,7

Pölypilven liikkeen vuoksi laskeuma levisi myöhemmin Kalifornian koillisosiin, Nevadan pohjoisosiin, Idahon eteäosiin sekä Oregonin ja Washingtonin itäosiin. Tämä voitiin osoittaa myöhemmin mittaamalla strontium-90-isotoopin pitoisuuksia yhdysvaltalaislasten maitohampaista sekä määrittämällä lapsuudenaikaisen leuke­mian ja muiden säteilyaltistukseen liitty­vien sairauk­sien esiintyvyyttä väestössä.

Tutkimusten seurauksena kansalais­yhteiskunta alkoi painostaa hallitusta luopumaan ydinkokeista.5 Yleisen painostuksen vuoksi Kennedy allekirjoitti vuonna 1963 ydinkokeita osittain rajoittavan LTBT-sopimuksen , minkä seurauksena Nevadan testialue suljettiin.1 Maanalaiset kokeet jatkuivat kuitenkin vuoteen 1992 asti.9

Terveys- ja ympäristövaikutukset

Laskeuma vaikutti erityisesti Utahin osaval­tion asukkaisiin epäsuotuisten ilma­virtausten vuoksi. Utahin St. Georgen kaupungin lapsiväestö sai suurimmillaan 4,4 Sv:n säteily­annoksen.6 Epidemiologiset tutkimukset havaitsivat merkittävää kasvua leukemian sekä kilpirauhassyöpien esiintyvyydessä populaatioissa, jotka sijaitsivat tuulensuunnaltaan epäsuotuisalla seudulla testialueesta.1 Yhdysvaltojen Kansallisen syöpä­instituutin (NCI) mukaan alueen populaatiot altistuivat Nevadan ydinkokeiden seurauksena yhteensä noin 4 000 000 manSv:lle, joka on yli 500-kertainen määrä Tšernobylin onnettomuuden kokonaissäteilyannostukseen eli noin 7 300 manSv:hen verrattuna.

Radioaktiivinen jodi voi päätyä elimistöön hengityksessä tai ruuansulatuskanavaan saastuneen ravinnon tai nesteen mukana. Päätyessään kilpirauhaseen se voi aiheuttaa kilpirauhassyöpää.7 On arvioitu, että Nevadan ydinkokeet tulevat aiheuttamaan Yhdysvalloissa 10 000–75 000 kilpirauhassyöpää.8 Vuonna 2006 tehdyn vastaavan­laisen tutkimuksen mukaan Nevadan ydinasekokeista peräisin olevan elimistön ulkoisen ja sisäisen säteilyn voidaan arvioida aiheuttavan yhteensä noin 1 800 leukemiaperäistä kuolemaa Yhdysvalloissa.1 Kerätystä tiedosta huolimatta riskialueiden asukkaille ei ole tehty laajamittaista kilpirauhassyöpäseulontaa. Tämän johdosta alueiden asukkaat kokevat, että heidät on jätetty yksin ydinasekokeiden vainoavan perinnön kanssa. Radioaktiivinen materiaali on saastuttanut testialueen maaperää ja sen läheisiä vesistöjä. Nykyään Nevadan testi­alueen maaperässä on jäljellä 11 100 PBq ja läheisessä pohjavedessä 4 440 PBq radio­aktiivista materiaalia.2

Tulevaisuudennäkymiä

Yhdysvallat ei ole vielä ratifioinut kansainvälistä CTBT-ydinkoekieltosopimusta. Maa aloitti vuonna 1990 Radiation Exposure Compensation Act -ohjelman ydinkokeiden aiheuttamien sairauksien korvaamiseksi altistuneille henkilöille, mutta todellisuudessa ydinasekokeiden uhrien on kuitenkin hyvin vaikeaa saada korvauksia.

Suomentanut Antti Junkkari

Lähteet: 1. Simon SL ym.: “Fallout from nuclear weapons tests and cancer risks”. American Scientist, 2006. 94: 48-57 • 2. “Long-term stewardship at the Nevada Test Site”. 1998 ndep.nv.gov/boff/steward.htm • 3. Operation Cue 1955, www.youtube.com/watch?v=3GrjD-All9M • 4. www.cdc.gov/niosh/ocas/pdfs/arch/nts5a.pdf • 5. Mangano
J ym.: “Elevated In Vivo Strontium-90 from Nuclear Weapons Test Fallout among Cancer Decedents”. Int J Health Serv, vol. 41:1, 2011 www.radiation.org/reading/pubs/101201_IJHS_ManganoSherman.pdf • 6. Knapp HA. “Iodine-131 in Fresh Milk and Human Thyroids Following a Single Deposition of Nuclear Test Fall-Out”. Nature 202,
534-537, 1964. ww.nature.com/nature/journal/v202/n4932/pdf/202534a0.pdf • 7. National Cancer Institute: “Estimated exposure and thyroid doses received by the American people from iodine-131 fallout following Nevada atmospheric nuclear bomb tests”. www.cancer.gov/i131/fallout/ • 8. Institute of Medicine: “Exposure of the American
people to Iodine-131 from Nevada nuclear-bomb tests”