Laustin lukuvinkki: Talouden kehitys: Vaurautta vai tuhlausta?

Laustin lukuvinkki: Talouden kehitys: Vaurautta vai tuhlausta?

Laustin lukuvinkki: William Morris
Oppaita toisenlaiseen tulevaisuuteen

William Morrisia ja Meksikon zapatisteja erottaa vuosisata. Kuitenkin heidän yhteiskunnalliset haaveensa ovat lähellä toisiaan. He uskovat, etä ihmisen onnellisuus ei kumpua materiaalisen vaurauden kasvusta vaan sosiaalisesti tyydyttävästä elämänmuodosta. Kapitalistinen sivilisaatio tuhlaa luonnon resursseja ja tekee hyödyllisestä työstä hyödytöntä raadantaa.

Morris (1834–1896) oli englantilainen kirjailija ja taiteilija, jonka tekstit yllyttävät edelleen irrottautumaan luulottelusta, ettei ihmiskunta kykene nykyistä innoittavampaan ja humaanimpaan elämään. Zapatistit taas ovat rajallisen vaurauden oloissakin kyenneet osoittamaan, miten toisenhenkistä elämää on mahdollista luoda, kun keskitytään inhimillisesti olennaisiin asioihin kuten todelliseen demokratiaan, aineelliseen omavaraisuuteen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon.

Teollisissa yhteiskunnissakin ihmisten tajuntaan on alkanut tunkeutua tietoisuus siitä, että talouden materiaalinen kasvu ei tee meitä onnellisemmiksi. Ihmisiä kiusaa tyhjyyden tunne, uupumus tai ahdistuneisuus. On kuin meillä ei olisi sanoja kuvaamaan syitä näihin tunteisiin. Kuitenkin historian saatossa monet ajattelijat ja aktivistit ovat ymmärtäneet, missä mielessä yhteiskuntamme ovat jo kauan sitten ajautuneet hakoteille. Näitä kadonneita ajatuksia ei meille juuri opeteta. Morrisin ajattelun perintö julistaa meidänkin aikamme ihmisille, että modernit yhteiskunnat syntyivät demokraattisia virtauksia polkemalla, pienten eliittien rahanahneutta tyydyttämällä, ihmisten synnynnäistä moraalintajua vääristämällä ja kauneudentajuista mielikuvitusta latistamalla.

Morris koki todellisen vaurauden perin toisella tavalla kuin mitä on se vauraus, mistä aikamme kyynikot puhuvat: ”Vauraus on sitä, mitä Luonto meille antaa ja mitä järkevä ihminen kykenee valmistamaan Luonnon lahjoista järkevään käyttöönsä.” Morris korosti ihmisten kauneudentajua ja kykyä luoda sen pohjalta inhimillistä yhteisöllistä elämää. Tällaisen elämän mahdollistava vapaus on todellista vaurautta. Zapatistit ymmärtäisivät Morrisin ajatelua.

Nämä haaveet ovat läsnä monien nykyajan yhteiskunnallisten liikkeiden ajatuksissa. Kaupallisen yhtiökulttuurin ulkopuolella on viime vuosina levinnyt liikehdintää, joka haluaa irtautua globaalin kapitalismin tukahduttavasta otteesta. Liikehdintää on niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Olennaisen panoksen kansainväliselle liikehdinnälle ovat antaneet kolmannen maailman alkuperäiskansat. Nämä ihmiset ovat käyttäneet voimanaan historiallista luonnnonläheisyyttään. Hekin ymmärtäisivät hyvin Morrisin ajatuksia.

Zapatistit ilmestyivät muun mailman tietoisuuteen vuoden 1994 kapinallaan. Sissiliike aloitti vastarinnan vapauttaakseen Chiapasin maakunnan ihmiset uusliberaalien talousoppien kuristuksesta. Ihmiset halusivat vapautua toimeentulon ja ravinnonsaannin epävarmuudesta. Zapatistit valtasivat takaisin ihmisiltä varastettua maata ja alkoivat irrottautua monikansallisen teollistuneen maatalousbisneksen otteesta. He ovat kyenneet muodostamaan autonomisia ruuantuotantojärjestelmiä, jotka eivät ainoastaan takaa ravinnonsaantia vaan yhdistyvät osallistuvaan demokratiaan ja sukupuolten tasa-arvoon.

Ruokaomavaraisuus ilmenee siten, että ihmiset hallitsevat itse ruuantuotantoa ja jakelua sosiaalisesti oikeudenmukaisella, kulttuurisesti turvallisella ja ekologisesti kestävällä tavalla. Koululaiset oppivat käytännössä ympäristöystävällistä viljelyä ja työskentelyä osuuskunnissa ja muissa yhteisöllisissä organisaatioissa.

Paikallinen kulttuuri korostaa kaikessa sukupuolten tasa-arvoa sekä hierarkiatonta hallintoa ja opetusta. Yhteisöjen sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet radikaalilla tavalla. Zapatistien esimerkki näyttää, miten kollektiivinen, kapitalismia hylkivä vastarinta tarjoaa vaihtoehdon kansainvälisten suuryhtiöiden hallitsemalle ravinnontuotantojärjestelmälle.

Vastustaessaan kaiken elämän, opetuksen ja maanomistuksen kaupallistamista zapatistit ovat luoneet edellytykset keskinäiseen solidaarisuuteen kykenevälle elämänmuodolle. He ovat näin lähettäneet viestin kehittyneiden teollisuusmaiden liikkeille.

Zapatistien vastarinta ei kohdistunut vain Meksikon hallitukseen vaan myös Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen Naftaan, joka oli horjuttamassa maan taloutta tavallista kansaa vahingoittavalla tavalla. Tilanteesta hermostunut Meksikon hallitus lähetti sotilaita ahdistelemaan zapatistisissejä samaan aikaan kun Yhdysvaltain markkinaideologit ja pankkipiirit ilmaisivat huolestuneisuuttaan investointiensa turvallisuudesta. Mutta zapatistit olivat historioitsija Vijay Prashadin ilmaisun mukaan saaneet jo ”jalkansa historian ovenrakoon”. Historia oli nytkähtänyt eteenpäin. Zapatistit osoittivat, että muillakin kuin globaalin kapitalismin ja Washingtonin edustajilla oli painavaa sanottavaa nykyisistä ongelmista ja tulevaisuuden suunnasta.

Zapatistien esimerkki on vaikuttanut moniin aikamme yhteiskunnallisiin liikkeisiin, ympäristöliikkeistä naisten tasa-arvoliikkeisiiin ja myös viime aikoina levinneisiin ruoka-aktivistiliikkeisiin. Zapatistit ja muut etelän liikkeet opettavat, että ilmastokatastrofin välttämiseksi on ymmärrettävä, että taloudelliselle kasvulle on asetettava sosiaaliset ja ekologiset rajat. On vahvistettava paikallistalouksia, harjoitettava ekologista maanviljelyä ja kehitettävä demokraattisia hallintomuotoja. Hillittömälle kulutuskulttuurille on asetettava rajat.

Aikamme ympäristöliike on kehittänyt lukemattomia keinoja ympäristötuhon estämiseksi. Niiden soveltaminen käytäntöön edellyttää kuitenkin kapitalismin vastaista joukkovoimaa. Joka tapauksessa nyt, omana aikanamme, on mahdollista yhdistää William Morrisin haaveet hajakeskitetystä, kollektiivisesta ja ekologisesta yhteiskunnasta, zapatistien luonnonläheiset demokraattiset innovaatiot sekä modernin teknologian tarjoamat ratkaisut. Morrisin elämäkerran kirjoittaja Fiona MacCarthy sanoo, että Morrisin ajan ongelmat ovat tänä päivänä yhä polttavampia. Teknologian kehitys on tuhonnut ihmisten arkisia taitoja ja kyvyn tuntea ylpeyttä omista aikaansaannoksista. On kuin elämä olisi luisunut ihmisten otteesta. Zapatistit ovat osoittaneet, että vaatimattomissakin oloissa on mahdollista toteuttaa ihmisarvoista elämää. MacCarthy taas sanoo, että on kuin Morris puhuisi oman aikamme ihmisille.

Teksti: Tapani Lausti

Lähteet:

Levi Gahman: ”Food Sovereignty in Rebellion: Decolonization, Autonomy, Gender Equity, and the Zapatista Solution.” Solutions, July 2016.
https://www.thesolutionsjournal.com/article/food-sovereignty-rebellion-decolonization-autonomy-gender-equity-zapatista-solution/

Laura Carlsen: ”Zapatistas at Twenty”. Foreign Policy in Focus,  14.1.2014 http://fpif.org/zapatistas-twenty/


Jeff Conant: ”What the Zapatistas Can Teach us About the Climate Crisis”. Foreign Policy in Focus, 3.8.2010
http://fpif.org/what_the_zapatistas_can_teach_us_about_the_climate_crisis/

Tapani Lausti: William Morrisin profetiat:
http://www.lausti.com/articles/Tienviittoja/morris.html

Tapani Lausti: Haaveita menneisyyden hämärästä:
http://www.lausti.com/articles/books/morris.html