Kolumni: Kansallismielisyyden paluu

Vuonna 2020 on kulunut 75 vuotta natsi-Saksan kukistamisesta. On siis odotettavissa, että toisen maailmansodan syistä ja sen jälkeen tapahtuneesta maailman jakautumisen historiasta tulee näkyvä propagandan väline. Täytyy toivoa, että Suomessa tehty uudempi sotiamme käsittelevä historiantutkimus ei jää tämän melskeen jalkoihin.

Yksi esimerkki äärioikeiston yrityksistä määrittää Suomi uudella tavalla on jälleen kerran itsenäisyyspäivänä järjestetty natsien marssi ja sen ilmentämä muukalaisvihamielinen nationalismi ja militaristinen isänmaallisuus. Ilmiö ei koske vain Suomea, sillä samanlaista mielialaa on kaikkialla Euroopassa naapurimaastamme Ruotsista alkaen. Unohtamatta tietenkään Venäjää.

Siksi liittokansleri, kristillisdemokraattien Angela Merkelin äskettäinen vierailu Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä oli huomionarvoinen esimerkki siitä, miten valtiojohtaja kantaa vastuuta tämän päivän kehityksestä. Merkelin mukaan natsien rikosten muistaminen ja vastaavan toistumisen estäminen on velvollisuus, joka ei lopu koskaan.

Saksa on tehnyt systemaattisesti, joskaan ei aina aivan johdonmukaisesti, pesäeroa natsismiin. Sodan jälkeen huomattava määrä natsitaustaisia henkilöitä jatkoi molemmissa Saksoissa merkittävissä asemissa menneisyyden juurikaan haittaamatta heidän urakehitystään. Fasismi pysyi kuitenkin pitkään ei-hyväksyttynä tai ainakin vaiennettuna asiana. Viime vuosina natsismi on noussut esiin avoimesti ja rinta rinnan äärioikeistolaisen nationalismin esiinmarssin kanssa.

Erityisen saksalaisesta ilmiöstä tässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan kanssaihmisten epäinhimillistäminen on valitettavasti osa julkista keskustelua kaikkialla Euroopassa. Tässä ilmapiirissä syntyvät olosuhteet, joissa turvapaikanhakijoita lähetetään takaisin Afganistaniin ja Irakiin tietäen, että heitä uhkaa murhaaminen. Näin on sittemmin myös tapahtunut.

Samasta ilmiöstä kertoo myös se, että Suomi ei löydä tapaa hakea 33:a suomalaislasta hengenvaaralliselta Al-holin leiriltä, vaan asiaa käsitellään turvallisuusuhkana, jonka edessä lait ja ihmisoikeudet väistyvät. On vaikea uskoa, etteikö leirillä oleviin äiteihin ja lapsiin liittyvä mahdollinen turvallisuusongelma olisi viranomaisten hoidettavissa.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.