raimopesonen-683x1024_2

KOLUMNI: Isänmaallisuudesta on moneksi

Sankari uhrautuu toisten vuoksi. Antisankarin kohdalla uhrautuminen on usein tahatonta, mutta juuri inhimilliset heikkoudet tekevät hänestä helpon samaistumiskohteen. Muiden puolesta uhrautumista kutsutaan altruismiksi, ja tietyn valtion tai alueen asukkaisiin kohdistuvaa altruistista tunnekokemusta taas isänmaallisuudeksi. Samaistumisen mahdollisuus on tässä tunnekokemuksessa keskeisessä roolissa – isänmaallisuudeksi koetaan paitsi toisten puolesta ponnistelu, myös tuohon toimintaan samaistuminen. Suomalaisen maajoukkuejääkiekkoilijan katsotaan kamppailevan ensisijaisesti isänmaansa eikä pelaajabrändinsä puolesta, ja häneen samaistuva televisionkatsoja voi kokea isänmaallisia tunteita.

Altruismi on keskeinen osa ihmisyyttä, mutta samalla se on myös sitä vanhempaa, monille eläinlajeille tyypillistä toimintaa, jota on selitetty homo sapiensin kohdalla niin uskonnon, moraalifilosofian, peliteorioiden kuin biologiankin kautta. Ihmiskunnan kehittämät monimutkaiset kuvitteelliset järjestelmät – esimerkiksi uskonnot, valtiot, puolueet, armeijat tai hyväntekeväisyysorganisaatiot – taas eivät voisi toimia ilman altruismin hyödyntämistä. Muiden puolesta ponnistelu tuottaa itsessään mielihyvää, mutta pitää myös meidän kulttuurimme koossa. Toisaalta altruismin hyväksikäyttö on mahdollistanut maailmansotien kaltaiset massateurastukset.

Eräs sotaelokuvien hiljalleen voimistunut trendi vaikuttaa olevan realismin nimissä tehty sotarikosten oikeuttaminen, esimerkiksi vankien teloittamisen esittäminen joissakin tilanteissa välttämättömyytenä. Isänmaallinen (anti)sankaruus kestää tämänkin. Sotarikokseen syyllistyminen on osa muiden puolesta tehtävää henkilökohtaista uhrausta ja vain syventää sitä. Myös viattomien siviilien kuolema voidaan esittää ja kokea osana ”uhria”. Kaikkeen tähän liittyvä positiivisen samaistumisen mahdollisuus tekee sodanvastaisuuteen pyrkivän taiteen tuottamisesta vähintäänkin haasteellista – samalla kun on muistettava, ettei tuollaista pyrkimystä ole aina edes olemassa.

Isänmaallinen tunnekokemus vaikuttaa olevan läsnä myös silloin, kun eriarvoisuutta kasvattava politiikka ja sen tuottamat uhrit esitetään väistämättöminä.

Raimo Pesonen.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija. Kolumni pohjautuu Voiman Mitä voi sanoa -blogissa julkaistuun tekstiin Isänmaallisuudesta.