oula2

Historian tarinoiden avaaja

Historiantutkija Oula Silvennoinen kertoo innostuneensa jo lapsena historiasta nimenomaan tarinoina ja draamana. Tutkijana ja tietokirjailijana hän on tehnyt uusia löytöjä käydessään vaiettujen aiheiden ja myyttien kimppuun. Kipeitä teemoja ovat olleet muun muassa Suomen ja Saksan salainen aseveljeys ja suomalaiset fasistit.

Helsingin yliopiston Euroopan historian dosentti Oula Silvennoinen sanoo, että historiantutkijan lähdemateriaali on usein puutteellista ja sekavaa, mutta hyvää tutkimusta syntyy silloin,
 kun materiaalia lähestytään tieteellisellä metodilla ja tarkkuudella. Painotukset ja valinnat vaikuttavat aina lopputulokseen.

Oula Silvennoisen väitöskirjaan pohjautuva teos Salaiset aseveljet – Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944 (Otava 2008) herätti huomiota nostaessaan esiin sodan aikana Pohjois-Suomessa toimineen saksalaisen Einsatzkommando Finnlandin, jonka tehtävä oli etsiä ja surmata kommunistit ja juutalaiset neuvostoliittolaisten sotavankien joukosta. Silvennoinen osoitti myös Suomen turvallisuuspoliisin Valpon toimineen Einsatzkommandon kanssa läheisessä yhteistyössä.

Silvennoinen toteaa useiden arvovaltaisten historiantutkijoiden kiiruhtaneen sodan jälkeen ilmoittamaan, että taistelu Suomen rintamilla poikkesi periaatteiltaan
ja menetelmiltään saksalaisten etelämpänä käymästä sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Todellisuudessa Saksa oli valmistautunut käymään Suomen rintamilla samanlaista aatteellis-rodullista tuhoamissotaa kuin muuallakin, mutta etenemisen vaikeuden vuoksi uhrimäärä jäi pienemmäksi.

2000-luvun puolella on puhuttu suomalaisen historiantutkimuksen uudesta aallosta, jossa käsitys Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenien ja erityisesti sota-ajan tapahtumista on tarkentunut ja kokonaiskuvakin on osin muuttunut. Oula Silvennoinen toteaa, että varhaisemmassakin tutkimuksessa on paljon hyvää, mutta sota-ajan historian kirjoittamiseen osallistuivat ensi vaiheessa ihmiset, jotka olivat olleet itse mukana tapahtumissa. Tietoisuus uusista poliittisista asetelmista
 johti siihen, että Suomen historiasta rajattiin pois sellaista, mikä olisi voinut hyödyttää esimerkiksi kotimaisia kommunisteja tai Neuvostoliittoa heidän argumentoinnissaan.
”Aika tietoisesti on tietynlaista tarinaa rakennettu. Ja nyt se sitten murtuu, viimeistään.”

LAURI TÖRNIN MYYTTI JA TRAGEDIA

Oula Silvennoisen yhdessä Juha Pohjosen kanssa kirjoittama Tuntematon Lauri
 Törni (Otava 2013) purkaa suomalaisen sotasankarin myyttiä. Jo viinabrändiksikin kelpuutetun Törnin kuvan takaa
 paljastuu teoksessa yhdenlainen sodan uhri, mies, joka 
ei kyennyt palaamaan normaaliin elämään sodan jälkeen.

Mannerheim-ristillä palkittu Lauri Törni liittyi Saksan SS-joukkoihin syksyllä 1944. Sodan jälkeen hän sai vihollisen puolelle siirtymisestä maanpetostuomion Suomessa, mutta hänet armahdettiin varsin pian. Törni siirtyi Yhdysvaltojen palvelukseen ja kuoli Vietnamin sodassa vuonna 1965.

Pohjonen ja Silvennoinen
 käyvät läpi Törnin myytin tietoista rakentamista hänen kuolemansa jälkeen. Toden teolla se käynnistyi SS-pataljoonassa palvelleen Jukka Tyrkön kirjoittamasta elämäkerrasta Lauri Törnin tarina: Vapaustaistelijan vaiheita Viipurista Vietnamiin (Alea-kirja 1975). Oula Silvennoinen näkee myöhemmän Törniä käsittelevän kirjallisuuden tyytyneen pitkälle toistamaan Tyrkön väitteitä ja näkökulmia.

Sota-aikana Törnin ja hänen ympärilleen kootun erikoisyksikön taisteluiden jälkeistä viinankäyttöä Silvennoinen kuvaa sanalla ”ritualistinen”. Tutkimusten mukaan suhteellisen pieni osuus rintamasotilaista osallistui aktiivisesti vastustajien surmaamiseen. Törnin kaltaisille miehille tämä vaikutti olevan mahdollista pitkäkestoisesti ilman raskaita psyykkisiä seurauksia, mutta raju alkoholinkäyttö ja sen mukanaan tuomat ongelmat kertovat muuta.

Keskeisiä ajatuksia Törni-myytissä on se, että hänen toimintaansa maanpetosta myöten selitetään johdonmukaisella kommunisminvastaisuudella. Silvennoinen toteaa, etteivät Törnin omat lausunnot tue tällaista kuvaa. Jotain voi päätellä siitäkin, että ennen SS:n riveihin siirtymistään Törni oli pyrkinyt taistelemaan saksalaisia vastaan Lapin sodassa.

SUOMALAISET FASISTIT

Vuonna 2016 julkaistu Oula Silvennoisen, Aapo Roseliuksen ja Marko Tikan Suomalaiset 
fasistit – Mustan sarastuksen airuet (WSOY 2016) jatkaa aiemmassa historiantutkimuksessa sivuutettujen kysymysten ja näkökulmien valottamista.

Sodan jälkeisessä tutkimuksessa fasismi-termiin liittyi niin paljon poliittisia paineita, että joidenkin tutkijoiden käsissä se vaikutti hajoavan Silvennoisen sanoin ”atomeiksi”. Varovaisuus johti siihen, ettei fasismia löydetty ilmiönä enää ollenkaan.

Äärikansallismielisyyden uuden nousun myötä 1920- ja 1930-lukujen liikehdinnän ja nykyhetken väliltä etsitään yhtäläisyyksiä.
 Oula Silvennoinen toteaa, että ”jakaantumalla lisääntyminen” vaikuttaa olevan helposti riitautuville äärikansallismielisille järjestöille ominaista kautta historian.

Akateemisen Karjala-Seuran tavoin yli puoluerajojen toimimaan pyrkivä Suomen Sisu näyttää sen sijaan jäävän merkitykseltään hyvin marginaaliseksi, vaikka onkin onnistunut ottamaan haltuunsa perussuomalaisten puoluekoneiston.

Teksti Raimo Pesonen
Kuva Hassan-Kaafi Halane

Vox Pulu -podcastissa vieraana Oula Silvennoinen. Kuuntele!