toimittajat

Euroopan neuvosto tutkii journalistien murhaa Itä-Ukrainassa

Valokuvaaja Andrea Rocchelli ja ihmisoikeusaktivisti Andrei Mironov saivat surmansa tuokokuussa 2014 Ukrainassa. Vaikuttaa siltä, että heihin kohdistunut tulitus oli tarkoituksellista. Ukrainan tekemä rikostutkinta oli nopea ja puutteellinen ja lähinnä herätti lisää kysymyksiä, joihin Euroopan neuvosto on etsinyt vastauksia.

Milanossa käsitellään oikeudessa syytettä ukrainalaissyntyistä Italian kansalaista Vitaliy Markivia vastaan. Häntä syytetään italialaisen valokuvaajan Andrea Rocchellin ja tämän ystävän ja tulkin, venäläisen ihmisoikeusaktiivin Andrei Mironovin menehtymisestä. Markiv pidätettiin viime kesäkuussa hänen tultuaan Ukrainasta lomalle Italiaan. Ukrainassa hän palveli Kultšitskin pataljoonassa, joka on osa sisäministeriön alaista kansalliskaartia. Ukrainalaisen 112-internetsivuston mukaan pataljoona oli ensimmäinen aseellinen vapaaehtoisjoukko Ukrainassa: jo huhtikuussa 2014 muutama sata Maidan-aktiivia lähti Slavjanskiin, heidän joukossaan Markiv.

Toukokuussa 2014 Andrea Rocchelli ja Andrei Mironov menehtyivät Karatšun-mäeltä tulleessa kranaatinheitintulituksessa – mäellä oli asemissa ukrainalaisten vapaaehtoispataljoonien yksiköitä. Ranskalainen valokuvaaja William Roguelon haavoittui, samoin taksinkuljettaja Jevgeni Košman, joka oli tuonut journalistit rautatien ylikäytävän lähistölle Slavjanskin esikaupunkiin Andrievkaan.

Journalisteihin kohdistunut tulitus ei ollut sattumanvaraista tai spontaania. Sitä todistaa ammunnan kesto ja intensiteetti. Ensimmäiset jyrähdykset kuuluivat Mironovin, Rocchellin ja Roguelonin ollessa ylikäytävän luona. Heidän autonsa odotti risteyksessä, josta kääntyy tie ylikäytävälle, alueella sijaitsevan keramiikkatehtaan läheisyydessä. Kun tulitus alkoi, journalistit ryntäsivät kohti autoa päästäkseen pois tulituksen alta. Karatšunilta tulevan tulituksen suunta alkoi kuitenkin muuttua ja kohdistui ylikäytävän sijaan tähän siviiliryhmään. Se jatkui noin 20 minuuttia, minkä todistaa Andrea Rocchellin ottamat kuvat: hän kuvasi kaiken alusta loppuun saakka ja otti tulituksesta noin 40 kuvaa. Lisäksi hänen kameransa muistikortilla oli noin 15 minuutin nauhoitus, myös viimeiset minuutit, kun he yrittivät suojautua pensaiden ja puiden peittämässä notkossa. Tämä nauhoitus esitettiin julkisesti Milanon ihmisoikeusfestivaalin aikana toukokuussa 2017.

Syyte perustuu myös henkiin jääneen William Roguelonin lausuntoon. Häntä kuultiin Italian senaatin ihmisoikeuskomitean erityisistunnossa, jolloin hän muun muassa kertoi, että hyökkäys eteni kolmessa vaiheessa: 1. kivääritulitusta läheltä heidän ryhmäänsä, 2. kranaattitulitusta mäen suunnalta, 3. kivääritulta kohti autoa, joka tuli myöhemmin keramiikkatehtaan alueelta ja otti haavoittuneen Roguelonin kyytiinsä.

VELTTOA TUTKIMUSTA

Ukrainan suorittama virallinen rikostutkinta oli lyhyt ja pinnallinen. Tavoitteena näyttää olleen jutun käsittely perehtymättä tapahtumien kulkuun ja selvittämättä vastuullisia henkilöitä
ja heidän motiivejaan. Euroopan neuvoston journalistien suojelua edistävä organisaatio on korostanut, että ”kolme kokenutta journalistia oli siviilivaatteissa, liikkui siviilitaksilla, heidän sijaintinsa oli tiedossa eikä heitä voinut sekoittaa konfliktin osapuoliin tai sotilashenkilöihin”.

Virallisessa vastauksessaan EN:lle Ukraina ilmoitti, että ”Autoprikaatin N:o 95 ja Ukrainan kansalliskaartin yksiköillä, jotka olivat Karatšunmäellä, oli käytössään vain kevyttä aseistusta”. Vastaus sisältää tarkat tiedot niiden ukrainalaisten sotilaiden määrästä, jotka sillä hetkellä osallistuivat taistelutoimiin. Asiakirjassa kerrotaan myös, että tutkinta kävi tapahtumat uudelleen läpi journalisteja kuljettaneen taksinkuljettajan kanssa. Tämä tehtiin kuitenkin vasta syyskuussa 2016, lähes kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, ja johtopäätöksenä oli: ”Tulituksen suuntaa ei voitu määrittää.”

Itse onnistuin löytämään taksinkuljettaja Jevgeni Košmanin jo kesällä 2015. Hän ajoi edelleen samalla autolla, jonka oli korjannut parhaansa mukaan tulituksen jäljiltä. Tulituksen aiheuttamia jälkiä näkyi kuitenkin edelleen joka puolella autoa. Jevgeni kuljetti minut paikalle, jossa journalistit olivat yrittäneet suojautua. Alas notkelmaan hän kielsi menemästä: siellä saattoi olla räjähtämättömiä tulitteita. Hiekkatiellä ja pientareella lojui edelleen lasinsirpaleita. Hän sanoi niiden olevan hänen autostaan. Saman vuoden keväällä 2015 häntä oli kuulemma kuulustellut rikostutkija. Hän oli tuonut tutkijan surmapaikalle ja samoin varoittanut tätä räjähtämättömistä tulitteista pensaiden täyttämässä notkossa. Rikospaikan tutkimus rajoittui hänen mukaansa rikostutkijan muistikirjaansa tekemiin merkintöihin.

Yksi tärkeimmistä todisteista siitä, ettei rikostutkinta ole suuresti ponnistellut tapahtumien selvittämiseksi ja todisteiden keräämiseksi, oli se, että elokuussa 2015 löysin menehtyneiden journalistien matkatavarat samasta Slavjansk-hotellista, jossa he olivat majailleet huoneessa 213. Siellä oli muun muassa tavaroita, joiden avulla pystyttiin päättelemään, mitä Mironov ja Rocchelli puuhasivat elämänsä viimeisellä viikolla. Ne löytyivät siis puolitoista vuotta tapahtumien jälkeen. Italian Kiovan-lähetystön myötävaikutuksella työntekijöiden talteen ottamat tavarat toimitettiin vihdoin vainajien omaisille. Edellä siteeraamastani Ukrainan virallisesta vastauksesta Euroopan neuvostolle ilmenee, että viranomaiset tiesivät, missä huoneessa journalistit majailivat: asiakirjassa mainitaan menehtyneiden tavaroista löytyneen hotellihuoneen avain. Mihinkään toimiin ei kuitenkaan ryhdytty ennen kuin Slavjansk-hotellin työntekijät kertoivat minulle säilyttäneensä kaiken, vaikka oikeusviranomaiset eivät olleet osoittaneet niitä kohtaan mitään kiinnostusta.

ASUKKAAT EIVÄT LUOTA RIKOSTUTKINTAAN

Onnistuin löytämään myös autonkuljettajan, joka pelasti William Roguelonin, tapasimme Slavjanskissa kesällä 2015. Nimitän häntä Sašaksi, sillä hän kieltäytyi jyrkästi virallisista lausunnoista pelätessään hankaluuksia. Hän kuitenkin kertoi tarkasti, kuinka näki haavoittuneen tien pientareella huutamassa ”Kamrad, help”. Saša kertoi, että hänen autoaan oli ammuttu paitsi kiväärillä myös kranaatinheittimellä. Keraamisia laattoja valmistava italialaisomisteinen Zeus-tehdas, jonka alueelta Saša ajoi työvuoron loputtua, ei muuten keskeyttänyt toimintaansa sinäkään aikana, kun kaupunki oli separatistien hallinnassa. Tehtaalla työskennelleiden mukaan tehdasaluetta suojelivat omat vartijat eikä siellä ollut separatistien sotilaita.

Kun Markiv oli pidätetty Italiassa, sekä virallinen Ukraina että Italian ukrainalaiset havahtuivat puolustamaan häntä. He haluavat todistaa, ettei Markiv ole vastuussa tapahtuneesta. Samanlaista aktiivisuutta ei Ukraina ole osoittanut niinä kolmena vuotena, kun siltä on odotettu vastauksia Pavian kaupunginsyyttäjien kysymyksiin. Ellei Markiv ole syyllinen, on Ukrainalla nyt erinomainen tilaisuus etsiä vihdoin oikea syyllinen, samoin upseeri, joka komensi tulittamaan siviilejä kahdenkymmenen minuutin ajan.

Talvella 2017 Hollannissa rekisteröity ihmisoikeusjärjestö Pravovaja initsiativa (Stichting Justice Initiative) valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Andrea Rocchellin ja Andrei Mironovin tapauksen käsittelystä. Ukrainan virallisessa vastauksessa mainitaan erityisesti, ettei ylikäytävän lähistön talojen asukkaiden kuulustelusta saatu tuloksia, koska ihmiset kieltäytyivät vastaamasta kysymyksiin ilmoittaen, ”etteivät muista mitään eivätkä tiedä mitään”. Tämä kuitenkin kertoo vain sen, etteivät Slavjanskin asukkaat juuri luota Ukrainan rikostutkintaan. Ne asukkaat, jotka olivat tekemisissä Mironovin ja Rocchellin kanssa heidän viimeisenä elinviikkonaan, antoivat kuitenkin lausuntoja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tehtyä valitusta varten.

Ukrainan virallinen vastaus Euroopan neuvostolle päättyy toivomukseen, että ”Euroopan neuvoston ja Etyjin tarkkailuryhmän aktiivisuus auttavat rikostutkinnassa ja sen selvittämisessä, ketkä ovat vastuussa rikoksesta”. Liioittelematta voi sanoa, että Andrein ja Andrean tunteneet ihmiset jakavat tuon toiveen, ja että juuri kansainvälisten elinten aktiivisuus takaa lain toteutumisen niiden kohdalla, jotka ovat vastuussa journalistien kuolemasta.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
Kuva: CEZURA / Gabriele Wikalizzi

toimittaja2

Andrea Rocchellin kamerasta löytynyt kuva Andrei Mironovista.