ERILAINEN POLIITTINEN PROTESTI PÄÄKAUPUNGIN SYDÄMESSÄ

ERILAINEN POLIITTINEN PROTESTI PÄÄKAUPUNGIN SYDÄMESSÄ

mielenosoitusleiriRTORI

Tämän hetken tärkein poliittinen protesti on nähtävissä Helsingin Rautatientorilla, jossa turvapaikanhakijat ja heidän tukijansa jatkavat mielenosoitusleirin pitämistä yhdellä pääkaupungin näkyvimmistä paikoista. He protestoivat Suomen valtion maahanmuuttopolitiikkaa ja hallituksen tapaa toimia keskellä niin sanottua pakolaiskriisiä. Rauhan Puolesta -lehti kävi jututtamassa mielenosoittajia maaliskuun lopussa.

Mielenosoitus alkoi 10.2.2017 ja se on saanut rinnalleen jopa ”vastamielenosoituksen”, jonka ovat organisoineet Suomi ensin -liikkeen aktiivit. Ihmiselle, joka on asunut vuosia Espanjassa, on näiden kahden mielenosoituksen näkeminen samalla aukiolla vähintäänkin omituista. Espanjassa tällainen asetelma ei olisi mahdollinen.

Tilanne kahden mielenosoituksen välillä on säilynyt suhteellisen rauhallisena, mutta vierailuani edeltävänä yönä joku oli sytyttänyt bensakanisterin palamaan turvapaikanhakijoiden teltan yhdellä seinustalla. Teltta oli syttynyt tuleen ja yksi turvapaikanhakija oli loukkaantunut lievästi sammutustöissä. Nyt yhtä teltan seinää koristaa puoliympyrän muotoinen palojälki.

SOSIAALINEN KOKEILU

Tunnelma leirissä on kuitenkin rento ja hyväntuulinen. Paikalla on parikymmentä ihmistä. Nour on irakilainen, Kirkukin kaupungista kotoisin oleva nuori mies. Pohjois-Irakissa sijaitsevassa Kirkukissakin on nähty Isisin hyökkäyksiä, ja se sijaitsee lähellä Mosulin kaupunkia, jossa taistelut edelleen raivoavat ja jossa sadat siviilit ovat myös kuolleet.

Kysyn Nourilta miksi hän päätti lähteä Irakista ja miten hän päätyi Suomeen asti. ”Minulla oli ongelmia eräiden ihmisten kanssa… He olivat radikaaleja”, hän selittää. ”Minun kohdallani on täysin selvää,
että jos palaan Irakiin, minut tapetaan, ilman sen kummempia kysymyksiä.”

Kysymykseen Suomesta hän vastaa: ”Olimme kuulleet, että Suomi on maa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. Maa jossa kaikki ovat samanarvoisia. Lisäksi tiesimme, että Suomella oli myös sotansa, joten suomalaiset tietävät varmasti myös pakolaisista.”

Nour kertoo ottaneensa osaa mielenosoitukseen sen kolmannesta päivästä alkaen. Hän kertoo jopa lopettaneensa työnsä pystyäkseen ottamaan osaa mielenosoitukseen.

Kysyn, oliko Nour yllättynyt siitä, että tällä hetkellä Migrin käsittelyajat ovat venyneet erittäin pitkiksi ja kielteisiä päätöksiä on tehty paljon. ”Totta kai olen yllättynyt”, Nour sanoo. ”Saattaa kulua jopa vuosi, että sinua edes haastatellaan. Päätökseen saattaa mennä jopa kaksi tai kolme vuotta. Ja sitten hakemuksesi voidaan hylätä. Tässä ajassa ehtisit jo hankkia koulutuksen. Minä olisin voinut käydä IT-alan koulutukseni loppuun. Olen myös kokki ja työskentelin Irakissa ravintolassa, joten olisin voinut tehdä sitä. Täyttä ajan haaskausta!”

Kysyn, millainen on ollut tavallisten helsinkiläisten reaktio mielenosoitukseen. ”Olemme nähneet kaikenlaisia reaktioita. Moni tukee meitä, mutta moni myös sanoo ettei halua meitä tänne, että olemme raiskaajia ja niin edelleen… Tämä on myös eräänlainen sosiaalinen kokeilu”, Nour kiteyttää. Ihmiset Helsingissä ovat varmasti yllättyneitä, sillä vastaavaa mielenosoitusta ei ole Suomessa ennen nähty. Näin ollen kaikilla tuntuu olevan mielipiteensä protestista.

TODELLISET OLOT NÄKEE VAIN PAIKAN PÄÄLLÄ

Myös toinen irakilainen Nazim kertoo, että palaute on hyvin kirjavaa. ”Jotkut tuntuvat ajattelevan, että tulemme Suomeen vain aiheuttamaan ongelmia. Se ei pidä paikkaansa. Se olisi todella typerää. Me haluamme tehdä työtä tai opiskella. Jotkut ovat kysyneet minulta, miksi en puhu suomea. Käyn Itäkeskuksessa tunneilla, mutta suomen kieli on erittäin vaikea ja se vaatii aikaa”, Nazim naurahtaa. Nazim on kovan näköinen mies ja kertookin tehneensä vartijan ja autokuskin hommia Irakissa muun muassa yhdysvaltalaisille yrityksille. ”Tämän lisäksi työskentelin hoitajana ja opiskelin farmaseutiksi”, hän jatkaa.

Nazim ihmettelee Suomen hallituksen linjausta, jonka mukaan Irak ja Afganistan ovat turvallisia maita. ”Toivoisin, että Suomen hallitus lähettäisi kaksi ihmistä katsomaan, mitä Irakissa tapahtuu. Jos he viettäisivät yhdenkin päivän siellä, he näkisivät, että siellä ei todellakaan ole turvallista. En kutsu heitä valehtelijoiksi, mutta kehotan heitä selvittämään, millaista todellisuus Irakissa on.”

Kun kysyn häneltä onko hän valmis jatkamaan mielenosoitusta niin kauan kunnes Suomen linja muuttuu, on vastaus selvä: ”Totta kai! Voin olla täällä koko elämäni. Täällä on rauhallista ja turvallista. Minä haluan vain pysyä täällä. En halua takaisin Irakiin.”

TIUKENNUKSIA TURVAPAIKKALINJAAN EI HYVÄKSYTÄ

Erna, joka on yksi turvapaikanhakijoiden tukijoista, kertoo että leiri on ollut menestys, vaikka myös kritiikkiä on tullut. ”Hirveän paljon on tullut solidaarisuutta ja moni on pysähtynyt juttelemaan ja kysynyt miten voi auttaa.” Kysyn Ernalta, mikä sai hänet osallistumaan mielenosoitukseen. ”Itselläni on jonkin verran taustaa
vapaaehtoistyöstä ja olen ollut myös Kreikassa, Lesboksella ja Eidomenissa. Tähän protestiin olen ottanut osaa ensimmäisestä päivästä lähtien.” Päällimmäisiksi syiksi hän kertoo yleisen ihmisoikeuksien puolustamisen ja lisää, että tällä hetkellä juuri pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia poljetaan törkeimmin ja näkyvimmin.

”Suomen turvapaikkapolitiikkaa on kovennettu jo useiden vuosien ajan, mutta etenkin viime keväästä viime syksyyn siihen tehtiin useita muutoksia. Lisäksi Migri on itse tiukentanut linjaansa. Migrin oma tulkinta laista on kiristynyt, ja väitän, että Migri on jopa toiminut  ihmisoikeuksien vastaisesti”, Erna selittää. ”Eli tässä on kaksi erillistä ongelmaa. Lisäksi on ongelma, että Maahanmuuttovirasto on todennut Irakin ja Afganistanin olevan turvallisia maita elää ja käyttänyt tätä syynä ihmisten palauttamiselle.”

Kysyn vielä Ernan mielipidettä mielenosoituksen onnistumisesta. ”Kun otetaan huomioon, että kyseessä piti olla neljä päivää kestävä protesti ja nyt olemme olleet täällä 43 päivää, sanoisin että olemme onnistuneet hyvin. Tämä on ollut oppimismatka, mutta jos olisimme hoitaneet asiat huonosti, emme olisi enää täällä.”

Teksti ja kuva Juha Häikiö

Kuva: Irakilaisten Nazimin (vas.) ja Nourin välissä Erna, joka on aiemmin ollut vapaaehtoistyössä Kreikassa.