Aihearkisto: Yleinen

LOPPUKESÄN RAUHANAKATEMIA KOKOSI AKTIVISTEJA PIRKANMAALLE

akatemiaTampereelle Kuuslahden kurssikeskukseen kokoontui elokuisena viikonloppuna nelisenkymmentä rauhanaktiivia pohtimaan ajankohtaisia teemoja.

Venezuelan ja Ecuadorin demokratian tilaan perehdytti Meksikossa pitkään asunut antropologi, valtiotieteen tohtori Sami Laaksonen. Omiin yhteyksiinsä perustuen Venezuelan tilannetta kommentoi suomalais-venezuelalainen kansalaisaktivisti Gustavo Garcia. Paikallisyhteisöjen oikeuksista, ympäristökysymyksistä ja alkuperäiskansoja loukkaavan tiehankkeen vastaisesta kamppailusta Boliviassa kertoi omien kokemustensa pohjalta alue- ja kulttuurintutkimuksen opiskelija Eleonoora Karttunen.

ICAHDin (Israeli Committee Against House Demolition) puheenjohtaja Syksy Räsänen perusteli vakuuttavasti, miksi Israelin harrastamaa politiikkaa voidaan pitää apartheidina, jonka lopettamiseksi kansainvälisen yhteisön tulisi toimia aktiivisesti. Israelissa kuten aikoinaan Etelä-Afrikassakin väestö on jaettu eri luokkiin, joilla on eri oikeudet etnisestä taustasta ja asuinpaikasta riippuen. Räsäsen mukaan yksi tärkeimmistä hankkeista Israelin painostamiseksi kunnioittamaan palestiinalaisten oikeuksia on BDS-kampanja. Sen panivat alulle elokuussa 2005 kaikkien miehetettyjen alueiden poliittisten puolueiden, ammattiliittojen ja lukemattomien kansalaisjärjestöjenmuodostama BDS National Committee (BNC). BDS-kampanjan (boycott, disvestment, sanctions) tavoitteena on aikoinaan Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää vastaan asetettujen kansainvälisten pakotteiden kaltaisten toimien täytäntöönpano. Kampanjan tehokkuudesta todistaa muun muassa Israelin presidentti Reuven Rivlinin lausunto, jonka mukaan boikotit ovat ”korkean luokan strateginen uhka”.

Rauhankasvatusinstituutin Hanna Niittymäen johdolla mietittiin ennakkoluuloja ja arvoja ja pohdittiin tapoja edistää kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta.

Ympäristöriskeistä, kiertotaloudesta ja ilmastosodista alusti professori, ympäristöneuvos Antero Honkasalo. Yhtenä suurimpana ongelmana on Honkasalon mukaan se, ettei ympäristöpolitiikka kata asevarustelua ja turvallisuuspolitiikassa ilmastonmuutos on uhkakuva, johon vastataan lähinnä aseistautumalla ja sulkemalla rajoja. On palattava Bruntlandin komitean kestävän kehityksen ohjelman (1987) mukaisesti näkemään aseidenriisunta ja ympäristönsuojelu keskiössä ongelmien ratkaisemisessa.

Suomen turvallisuuspolitiikasta ja asehankintoihin hukatuista miljardeista ja uusista asehankinnoista kertoi toimittaja, tietokirjailija Pentti Sainio. Sainion alustus antoi synkän kuvan suomalaisten kenraalien kytköksistä Yhdysvaltoihin ja sen aseteollisuuteen.

Teksti ja kuva Teemu Matinpuro

Venäjän opposition aktiivi avustaa Donbassissa kärsiviä siviilejä

Teksti: Nikolai Kabanov • Kuva: Elina Hiironniemi

Oksana Tšelyševa on Suomessa vakituisesti asuva journalisti ja ihmisoikeusaktivisti, joka toimittaa humanitaarista apua Itä-Ukrainaan. Hänelle tämä sota ei ole ensimmäinen, sillä 2000-luvun alussa hän toimi Tšetšeniassa reportterina ja ihmisoikeustarkkailijana.

Kallis puhelinkeskustelu

”Olin Venäläis-tšetšenialaisen ystävyysseuran toimittaja, enkä syyskuun 1. päivään 2004 mennessä ollut tekemisissä sotivien osapuolten kanssa – vaikka tietenkin puhuin sotilaiden kanssa tarkastuspisteillä. Sitten olin kuitenkin pakotettu luopumaan puolueettomuuden periaatteesta, kun Beslanissa vallattiin koulu. Ihmisenä jouduin valitsemaan, istuako odottamassa ja julkaista sitten tiedot menehtyneiden panttivankien määrästä, vai tehdäkö jotain uhriluvun alentamiseksi. Minulla oli tilaisuus siihen, sillä olin vuotta aikaisemmin saanut Strasbourgissa puhelinnumeron, josta piti tavoittaa Lontoosta asuva tšetšeeniaktiivi Ahmed Zakajev. Tein ratkaisuni ja soitin, koska halusin vähentää uhrien määrää. Zakajev tuomitsi terrorismin yleensä ja silloisen panttivankien ottamisen erikseen”, kertoo Oksana Tšelyševa.

Kanssakäyminen tšetšeeni­aktiivien kanssa aiheutti ennalta arvattavan reaktion Venäjän hallinnossa. Venäläis-tšetšenialainen ystävyysseura julistettiin Nižni Novgorodin tuomioistuimessa äärijärjestöksi. Amnesty International taas palkitsi vuonna 2006 Tšelyševan journalistin työstä äärioloissa. Sitten hän joutui hyvästelemään sekä Volgan että koko Venäjän.

”Olen asunut poliittisena pakolaisena Helsingissä vuodesta 2008. Minulla on Suomen passi ilman kansalaisuutta, mikä oikeuttaa äänestämään paikallisvaaleissa, jopa asettumaan ehdokkaaksi. Kirjoitan yhä. Viime viikolla ilmestyi Ukrainaa käsittelevä artikkelikokoelma, jossa on useita kirjoituksiani parin viime vuoden ajalta. Vältän niissä mustavalkoista katsantoa konfliktiin. Eniten käsittelen humanitaarista tilannetta sekä Ukrainassa että Donetskin ja Luhanskin ’tasavalloissa’ ja ’harmaalla vyöhykkeellä’, jota ei todellisuudessa kontrolloi kukaan ja jonka asukkaat ovat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa.”

Murheellinen kotiinpaluu

Oksana Tšelyševa on käynyt Ukrainassa useita kertoja konfliktin aikana.

”Aluksi sanottakoon, että olen syntynyt Zaporožjessa Ukrainassa ja asunut siellä lapsena. Heinäkuun 2014 jälkeen, jolloin menin sinne uudessa ominaisuudessa, olen käynyt siellä vähintään kymmenen kertaa, ja vuonna 2015 asuin Ukrainassa viisi kuukautta. Koska en pääse Venäjälle, oli helpoin reitti ns. tasavaltoihin minulta suljettu. Tammikuussa 2015 Ukraina määräsi aivan kammottavan kulkulupajärjestelmän; sitä ennen kävin alueella Ukrainan kautta.

Olen tällä kertaa tekemisissä molempien puolten sotilaiden kanssa, ennen muuta ratkoakseni konkreettisia humanitaarisia pulmia. Olen viettänyt melko paljon aikaa Donetskissa ja Luhanskissa, ja sen jälkeen on kysytty, näinkö siellä Venäjän armeijaa. En nähnyt, ehkä se oli asemissa jossain nurkan takana. Sen sijaan näin ns. puolustajia, joita ei puheenparren perusteella voi pitää paikallisina. Vapaaehtoisia siis.

Muistan tapaamisen Luhans­kissa, lastenkoti N:o 1:ssä, jonka uuden vuoden kuusen juurelle toimme lahjoja. Odottamatta tapasin siellä neljä sotilaspukuista miestä ilman aseita ja kengänsuojukset saappaiden päällä. Kolme nuorta ja yksi viisikymppinen mies olivat myös tuoneet lahjoja, erittäin hyviä. Vanhin miehistä osoittautui dagestanilaiseksi, joka on ikänsä asunut Donin Rostovissa. Hän oli tuonut paikalle myös venäläisen vaimonsa, joka toimi pakkasukkona. Kysyin miehen motiiveista lasten auttamisessa ja hän vastasi: ’Vihaan nationalismia.’ Sitten he olivat lähdössä takaisin asemiin, ja eräs poika tuli pyrkimään mukaan. Mies vastasi: ’Et ole vielä kahdeksaatoista, ja sinulla on vastuullasi ihmisiä. Auta täällä.’

En ihannoi kumpaakaan osapuolta. Joka tilanteessa näen edessäni ennen kaikkea ihmisiä. Ihan hiljattain matkustin taksilla Harkovassa, jossa olin avustusasioissa. Kuljettaja oli hyvin puhelias, auttoi kantamaan laatikoita. Ilmeni, että hän oli ukrainalaisen Aidar-pataljoonan entinen sotilas, ja hän piti minulle pitkän monologin siitä, miksi oli lähtenyt sotaan ja miksi tullut pois. Puolet hänen suvustaan asuu Moskovan tienoilla ja on katkaissut yhteydet häneen.

Mies sanoi aivan tosissaan, että oli lähtenyt Aidariin ensinnäkin siksi, ettei ollut käynyt armeijaa eikä siis kelvannut muualle kuin vapaaehtoispataljooniin, ja toiseksi, koska oli koko vuoden 2014 odottanut, milloin ’Donetskin jengi’ hyökkää Harkovaan. Kun niitä ei vain kuulunut, hän päätti itse ’pistäytyä’ niiden luona. Merkillisintä oli, että sotilas, joka oli palvellut puolitoista vuotta Luhanskin alueella, oli vakuuttunut siitä, ettei ole taistellut Venäjää vastaan. Ylipäätään Venäjään on pidettävä hyvät välit, vakuutti tämä entinen Aidarin taistelija.”

Kenen sitten on syy?

”Kaikkien. Mukaan lukien Porošenko, johon käytännössä kaikki ryhmät siellä suhtautuvat kielteisesti. Se näkemys yhdistää nyt kaikkia.”

Pidättyväinen Suomi

Millaiset mielialat vallitsevat nyt Suomen venäläisyhteisössä, maahanmuuttajien keskuudessa?

”Heissä on aika paljon venäjänkielisiä, jotka ovat joko ostaneet asunnon tai avioituneet suomalaisen kanssa. On myös pakolaisia. Asenne politiikkaa kohtaan on hyvin vaihteleva, kuten Venäjällä ja Latviassakin. Kuitenkin vaietaan enemmän. Avustustoimintaa tukevat muutamat venäläiset, mutta 80 prosenttia lahjoituksista antaa kuuluisa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki.

Myös Latviassa auttajina on sekä maan kansalaisia että vailla kansalaisuutta olevia. Elävässä elämässä kaikki on paljon monimutkaisempaa kuin sosiaalisessa mediassa. Tiedän hyvin kansallismielisiä latvialaisia, jotka ovat lähettäneet apua Itä-Ukrainaan.”

Entä suomalaisen median suhtautuminen? Pelätäänkö Venäjää samalla tavoin kuin Baltiassa?

”Tietyssä määrin kyllä, mutta ei se ole verrattavissa siihen, mitä täällä Latviassa esiintyy. Suomen yhteiskunnassa on ylipäätään jo kauan sitten muodostunut oma suhde Venäjään. Historia on ollut ongelmallinen, mutta suomalaiset ovat pystyneet säilyttämään omat näkemyksensä. Se, mitä tapahtui neuvostoaikaan ja mitä nyt, on kytköksissä keskenään. Viime vuonna esimerkiksi suomalaiset maanviljelijät järjestivät suuren protestin. Olin järkyttynyt kun näin, miten Senaatintorille ajoi satoja traktoreita ja muita maatalouskoneita. He vaativat Venäjä-sanktioiden purkamista, koska Suomen maataloussektori on vakavasti kärsinyt vastasanktioista.

Sama koskee Suomen raja-alueita, joille venäläiset turistit ovat tuoneet paljon työpaikkoja. Ihmiset ovat tietenkin tyytymättömiä. Kun olen palannut kotiin Ukrainasta, kansalaisjärjestöt ovat halunneet kuulla reaalisia faktoja tilanteesta. Suomen mediassa tosiaan puhutaan nyt hyvin vähän Ukrainasta.”

Riiassa kävi hiljattain Ilja Jašin, yksi Drugaja Rossijan (Toinen Venäjä -puolueen) johtajista [lienee alkuperäisessä haastattelussa ilmenevä väärinkäsitys, Jašin on ollut Jablokon ja Parnasin aktiivi, nykyisin Solidarnost-liikkeessä – toim. huom.]. Hän sanoi, että Venäjä pitää Baltiaa Naton heikkona lenkkinä ja tulee yrittämään täälläkin hybridioperaatiota.

”Olen itse osallistunut Toisen Venäjän toimintaan, aikanaan minut valittiin sen kansalliseen johtoelimeen. Minusta väite on naurettava, enkä pidä Jašinia mitenkään vakavasti otettavana henkilönä. Hän saattaa lörpötellä mitä päähän pälkähtää.

Venäjän oppositio on valitettavasti menettänyt pahasti uskottavuuttaan, niin liberaali kuin patrioottinenkin. Siksi olen valinnut asettumisen ihmisen puolelle, tavallisen ’pienen’ ihmisen, joka tarvitsee lämmityshiiltä, vaippoja tai vauvanruokaa.”

Ukraina ei luota enää kehenkään

Miten avustustyönne hoituu käytännössä?

”Apua menee Gorlovkaan, Makejevkaan, Altševskiin, Luhanskiin. Mariupolissa teen yhteistyötä Anna Jaroslavtsevan säätiön kanssa, joka auttaa haavoittuneita ja menehtyneiden perheitä. Toimimme Ukrainassa Harkovassa, Melitopolissa, Zaporožjessa, Slavjanskissa. Jos joku etsii tästä Venäjän vaikutusta, vastaan: sitä ei ole. Ihmiset keräävät vaatetta, jalkineita, leluja. Kahdessa ja puolessa vuodessa olen koonnut luottoavustajien verkoston. Ns. tasavaltojen kontrolloimille alueille menevä apu toimitetaan sinne Ukrainan tarkastuspisteiden kautta. Ihailen niiden ihmisten urheutta ja voimia, jotka selvittävät eniten apua tarvitsevat ja jakavat tavarat heille. Yksi avustajista käy siellä kolmivuotiaan tyttärensä kanssa! Viime aikoina olen ostanut lääkkeet ja ruuan ukrainalaisten verkkokauppojen kautta, ja ne kootaan Harkovaan.

Hiljattain puoleeni kääntyivät ukrainalaiset virkanaiset kahden siirtolaistytön asiassa. Tytöille ei voitu määrittää toimeentulotukea, koska he ovat alaikäisiä ja vanhemmat ovat jääneet toiselle puolelle. Vaihtoehtoina olivat lopullinen huostaanotto tai jättäminen ilman toimeentuloa. Siksi he pyysivät minua välittämään paperit siitä, että vanhemmat suostuvat huoltajuuteen.”

Millaiset mielialat on Ukrainassa? Olisi mukava kuulla ensi käden tietoa.

”Olin vuonna 2016 noin kolme kuukautta Odessassa, Harkovassa, Nikolajevissa ja Kiovassa. Mitä siitä voi sanoa? Ihmiset eivät luota kehenkään, he yrittävät vain pärjätä.

Odessassa näin, kun ihmiset saivat lämmityslaskuja, jotka ovat suurempia kuin eläke. Kaupungin virkamiehet selittelivät kahden viikon ajan korottavansa tariffeja siksi, että Kiova on päättänyt niin. Herää kysymys, mihin tämä voi johtaa.

Ei riitä, jos sanomme Ukrainan yhteiskunnan olevan pirstaleina – se on mielettömän uupunut sotkusta, joka maassa vallitsee. Hallitukseen ei luoteta lainkaan: ei niiden keskuudessa, jotka taistelevat tasavaltoja vastaan Donbassissa, eikä tavallisten siviilien. Se on epäluottamusta sekä paikallisia hallintoelimiä että eurooppalaisia organisaatioita kohtaan. Ja samaan aikaan varmuutta siitä, että kriisi jatkuu hyvin pitkään ja aiheuttaa vielä suurempia kärsimyksiä.”

Suomentanut Kirsti Era

Haastattelu on julkaistu 16.1.2017 latvialaisella uutissivustolla Vesti.lv.

Ulkoasiainvaliokunnan selonteko: jännitteiden syille laajempaa ymmärrystä

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta (UAV) on tulkinnut Itämeren jännitteiden syitä hieman laajemmin kuin maamme hallitus. UAV:n uudessa mietinnössä Natolla nähdään olevan oma osa ilmapiirin jännittymisessä.

Tiistaina 22.11. julkaistussa valiokunnan selonteossa sanotaan, että epävakauden taustalla on Venäjän toimien lisäksi ”itseään ruokkiva negatiivinen kierre, joka on syntynyt eri osapuolien toimien ja vastatoimien seurauksena” (HS 23.11.2016)

Myös Naton toimilla nähdään siis olevan oma osansa siinä, että epävakaus on Itämerellä lisääntynyt.

UVA kirjasi selontekoon Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta koskevan kohdan hallitusohjelman mukaisena. Ylen uutisten mukaan UVA:n puheenjohtaja Matti Vanhanen sanoo: ”Tekstissä todetaan hyvin selkeästi, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Me ylläpidämme mahdollisuutta hakea sotilasliiton jäsenyyttä. Muotoilu on tässä suhteessa vakiintunut ja emme keskustelleet muista vaihtoehdoista.”

Ruotsissa, jossa myös painitaan Natoon liittymisen ristipaineissa, Natoutredningen on tehnyt hauskan piirrosvideon otsikolla Nato på 6 minuter.

PÄÄKIRJOITUS: SYYRIA SAI IHMISET LIIKKEELLE

Tiedotusvälineiden välittämät kuvat Syyrian sodan kauhuista ovat saaneet pitkästä aikaa ihmisiä sankemmin joukoin mukaan rauhantapahtumiin eri puolilla Suomea.

Valtamediat, kuten ainakin Helsingin Sanomat ja Yleisradio, ovat myös näyttävästi tiedottaneet näistä mielenosoituksista rauhan puolesta. Toivottavasti mielenilmaukset ja median kiinnostus eivät jää päiväperhoseksi. Sillä valitettavasti maailmalla soditaan muuallakin kuin Syyriassa. Samaan aikaan kun Aleppoa moukaroitiin, Yhdysvaltojen tärkein arabiliittolainen Lähi-idässä, lukuisten EU-maiden – Suomi mukaan luettuna – aseistama Saudi-Arabia pommitti ilmeisen tietoisesti hautajaisiin kokoontuneita siviilejä Jemenissä.

Suomalaisessa keskustelussa informaatiosodan käsite on valitettavasti rajautunut koskemaan vain Venäjän todennettuja ja kuviteltuja toimia. Mutta kaikkien konfliktien yhteydessä kaikki osapuolet ja niiden tukijat käyvät taistelujen ohella myös informaatiosotaa. Kyynisesti voisi kysyä, johtuiko tiedotusvälineiden yllättävä innostuminen rauhanmielenosoituksista Venäjän mukana olosta Syyrian konfliktissa. Kiitettävästi kuitenkin suomalaismediat ovat nostaneet viime päivinä esille myös suomalaisen aseviennin ihmisoikeusongelmat. Tosin nykyhallituksen aikana on hankala uskoa mediassa esiintyneellä kritiikillä olevan mitään vaikutusta.

Joitakuita ei miellyttänyt entisen puolustusministeri Elisabeth Rehnin esiintyminen yhtenä puhujista Helsingissä YK:n päivän mielenosoituksessa. Allekirjoittanutkin on täysin eri mieltä hänen kannoistaan Nato-kysymyksessä, eikä voi unohtaa hänen rooliaan aseviennin edistäjänä ja Hornet-hävittäjien hankinnan kätilönä. Ja varmaankin moni rauhanpuolustaja oli ensimmäistä kertaa mukana samassa rauhankulkueessa kuin kokoomuspoliitikot Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz. Sasihan on aiemmin kehuskellut sijoituksillaan eettiseen yhdysvaltalaiseen aseteollisuuteen: ”Ne ovat erittäin eettisiä tuotteita, mitä Raytheon valmistaa. Se tekee järjestelmiä, joilla pyritään pitämään huolta siitä, että ohjukset osuvat täsmällisesti.” Benin olisin toivonut olleen aikoinaan yhtä huolissaan myös Gazan siviilien kohtalosta. Mutta taisi olla muuta tekemistä, kun sen sodan lopettamista vaadittiin.

Mutta kaikki ovat tietenkin tervetulleita rauhanliikkeeseen: mielenosoitus vaati selkeästi kaikkia sodan osapuolia ja niiden tukijoita konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja erityisesti Suomelta vastuunkantoa humanitaarisen avun ja pakolaisten vastaanoton muodossa.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Pax valloitti Alppipuiston

Sunnuntaina 31.7. vietettiin Pax-festivaalia Helsingissä jo yhdeksättä kertaa. Rauhaa, rakkautta, musiikkia ja tanssia tarjoavan tapahtuman yleisö sai tällä kertaa nauttia lähes koko ajan aurinkoisesta säästä. Pax oli osa Alppipuiston kesä -tapahtumasarjaa, jonka järjestivät useat järjestöt yhdessä Helsingin kulttuurikeskuksen kanssa.

flowjooga_pax16

Paxin oheisohjelmassa oli tarjolla flow-joogaa, vastamainostyöpajaa, musiikki- ja sirkustyöpajat lapsille sekä Shouting Manin huutoterapiaa. Kuvassa flow-joogaajia aamusateen kastamalla nurmikolla.

sirkus_pax16

Sirkustyöpajasta tuli iloisen kansainvälinen, sillä Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen perheet olivat etukäteen kuulleet Paxista ja tulivat lapsineen paikalle.

lapsialavalla_pax16

The Bätmäns viihdytti festarikansan nuorimpia ja saavutti heti suuren suosion lavalle pyrkineine faneineen.

huldahuima_pax16

Hulda Huima paikkasi tyylikkäästi esiintymisensä peruuttamaan joutuneen Puunhalaajan. Hulda lauloi myös toukokuussa Rajat auki rauhalle -tapahtumassa.

columbo_pax16

Venäläinen Columbo-yhtye odotteli omaan vuoroaan Hulda Huimaa kuunnellen.

Sadankomitean Minna Vähäsalo (vas) ja Aseistakieltäytyjäliiton Esa Noresvuo kertovat järjestöistään Tuuli Hongiston haastattelemina.

minnajaesa_pax16

Rajat auki rauhalle

[Ajankohtaista] rauhaorgin_kansi (03.05.16)”Rauhanliike vaatii rajoja auki rauhalle. Konkreettisesti se tarkoittaa muun muassa sitä, että Suomen tulee kantaa vastuunsa sotia pakenevista turvapaikanhakijoista ja pitää huoli siitä, ettei sotilaallinen vastakkainasettelu ainakaan omien toimiemme ansiosta lisäänny Itämeren alueella. Sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden tulee olla niin kansallinen kuin kansainvälinenkin tavoitteemme.”
Yllä on tiivistettynä rauhanjärjestöjen yhteiset teemat Rajat auki rauhalle -tapahtumassa 14.5. Teemoja käsittelevä teksti julkaistiin rauha.org-liitteessä, joka ilmestyi Voiman 4/2016 välissä. Liite on luettavissa myös rauha.org-portaalissa.
Rauhanliike vaatii rajoja auki rauhalle. Konkreettisesti se tarkoittaa muun muassa sitä, että Suomen tulee kantaa vastuunsa sotia pakenevista turvapaikanhakijoista ja pitää huoli siitä, ettei sotilaallinen vastakkainasettelu ainakaan omien toimiemme ansiosta lisäänny Itämeren alueella. Sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden tulee olla niin kansallinen kuin kansainvälinenkin tavoitteemme.

SOTAHARJOITUSTEN
 SIJAAN VUOROPUHELUA
Suomen tulee olla aloitteellinen liennytyksen ja vuoropuhelun edistäjänä. Sotaharjoitusten sijaan tarvitsemme neuvotteluyhteyttä. Sotilaallinen liittoutumattomuus antaa uskottavuutta Suomen roolille konfliktien sovittelijana. Aloite Itämeren alueen rauhankonferenssista odottaa kipeästi tekijää: sotilaallisesti liittoutumattomat Suomi ja Ruotsi voisivat ottaa tehtävän vastaan.

Venäjän kansainvälisen oikeuden vastainen Krimin itseensä liittäminen ja sekaantuminen Itä-Ukrainan sotaan on tuomittava, mutta sen ei pidä antaa syytä sotavarustautumisen hyväksymiselle Pohjois-Euroopassa. Jännite Itämeren alueella on kiristynyt. Suomi on tehnyt virheen lähtemällä mukaan suurvaltojen väliseen sotilaalliseen vastakkainasetteluun. Yhdysvaltain armeijan joukkojen ja kaluston tuominen Suomen maaperälle ennennäkemättömässä laajuudessa on väärä, sotaisa viesti.

TURVAA KAIKILLE
Inhimillinen pakolaispoliitiikka tarkoittaa ihmisarvon tunnustamista YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäisen artiklan mukaisesti: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Meidän tulee kohdella sotia pakenevia ihmisiä yksilöinä ja annettava turvaa niille, jotka sitä tarvitsevat. Tuhannet pakolaiset ja siirtolaiset ovat kuolleet pyrkiessään Eurooppaan, ja Euroopan unionin jäsenmaat ovat osaltaan vaikuttaneet Lähi-idän epävakaistumiseen ja radikalismin nousuun osallistumalla alueella käytyihin sotiin ja tukemalla konfliktien osapuolia.

Jotkut tahot pyrkivät keräämään irtopisteitä asettamalla
 vastakkain vähävarai
set suomalaiset ja turvapaikanhakijat. Aito
 välittäminen ei tun
ne rajoja. Tosi asiassa
 samat ihmiset, jotka kantavat eniten vastuuta oman yhteiskuntamme vähäosaisista, ovat niitä, jotka tuntevat myös globaalin vastuunsa. Monet paljon Suomea köyhemmät yhteiskunnat kantavat huomattavasti suuremman taakan maailman pakolaistilanteesta. Esimerkiksi Syyrian naapurimaissa on jo miljoonia sotaa paenneita ihmisiä. Yhtenä maailman vauraimmista maista meidän on havahduttava siihen, että ei ole olemassa meidän ja meistä ulkopuolisten niiden asioita: on vain yhteisiä asioita.

EI NATOLLE
Kansalaisten enemmistö vastustaa Natoon liittymistä. Se ei näytä heijastuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan millään tavoin. Voidaankin puhua demokratian kriisistä, jossa poliittisia ratkaisuja tehdään pienessä piirissä ilman syvällistä keskustelua turvallisuuspolitiikan suuntaviivoista. Tarvitsemme vision siitä, miltä aktiivinen rauhaa edistävä ulko- ja turvallisuuspolitiikka sotilaallisesti liittoutumattomana tarkoittaa, ja miten sitä voidaan kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Jättäytymällä Eurooppaan uudelleen syntyneen sotilaallisen vastakkainasettelun ulkopuolelle voimme edistää paremmin Itämeren alueen turvallisuutta. Asevarustelukilvassa jäämme pienenä maana aina muiden jalkoihin, puhumattakaan siitä, että voisimme ottaa sotilaallista vastuuta laajemmin. Suomalaisten joukkojen osallistumisen kansainvälisiin operaatioihin tulee aina perustua YK:n mandaattiin ja nimenomaan perinteiseen rauhanturvatoimintaan sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä taistelutoimiin tai niiden tukemiseen.

ASEVARUSTELUN SIJAAN VAROJA KESTÄVIIN RATKAISUIHIN
Hallitus on leikannut sosiaali- ja terveydenhuollosta, kehitysyhteistyövaroista, koulutuksesta ja köyhimpien tuista. Samaan aikaan hallitus on kasvattanut sotilasmenoja ja suunnittelee jätti-investointia uusiin hävittäjiin. Todelliset globaalit uhat kuten ilmastonmuutos eivät näytä heijastuvan hallituksen politiikkaan millään tavoin. Tähän on tultava muutos. Maailmasta tulee parempi paikka kaikille elää, kun resursseja suunnataan ilmastonmuutoksen, köyhyyden ja epätasa-arvoistumisen torjuntaan. Hyvinvoiva ekosysteemi ja sellainen ihmiskunta, jossa kaikkien ihmisarvoa kunnioitetaan, on meidän kaikkien etu.

Vuosi 2015 oli
 jälleen historian kuumin siltä ajalta, kun
 lämpötiloja on mitattu. Ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat muutokset kuivuuksineen ja napa-alueiden jäätiköiden sulamisineen on vakavasti otettava uhka koko ihmiskunnalle. Maailman armeijat ja asevarustelu ovat myös merkittäviä ilmastonmuutosta edistäviä tekijöitä.
Koulutus lisää ihmisten yhdenvertaisuutta ja antaa edellytyksiä aktiiviselle kansalaisuudelle, sellaiselle, joka saa toimimaan paremman ja rauhanomaisemman huomisen puolesta.

rauha.org

 

[Ajankohtaista] punarauha (02.05.16)

 

BDS-liikettä vastaan hyökätty

[Ajankohtaista] bds (21.04.16)

Palestiinalaisten aloittamaan Israelin apartheid-hallinnon boikotointia ajavaa BDS-liikettä (Boycott, Disinvestment & Sanction) vastaan on hyökätty Euroopassa ja muualla. Esimerkiksi Ranskassa BDS-aktivisteja on tuomittu oikeudessa. Rauhanpuolustajat on allekirjottanut Euroopan unionille osoitetun kansainvälisen vetoomuksen, josa ilmaistaan tuki oikeudelle boikotointiin ja siitä kampanjoimiseen.
Rauhanpuolustajat toivoo mahdollisimman monen järjestön tukevan kampanjaa. Allekirjoitettava vetoomus löytyy täältä.

Ilmastonmuutos pakottaa liikkeelle

[Ajankohtaista] piiput (13.04.16)Asetuotanto ja sotaharjoitus saati sotiminen on typerintä, mitä tässä tilanteessa voi tehdä: resurssien loismaista käyttöä ja tarpeettomia saastepäästöjä, kirjoittaa Kirsti Era.

 

Joensuussa oli taannoin kaksi tärkeää tietoiskua ilmastonmuutoksesta ja pakolaisuudesta. Luonto-Liitto, Itä-Suomen yliopiston öljyvapautta kampanjoiva ryhmä ja Kohtuusliike järjestivät 30.3.  Ilmastoseminaarin. Teppo Eskelinen esitteli Naomi Kleinin tärkeää teosta Tämä muuttaa kaiken, jonka suomentamiseen osallistui ja laati Suomea koskevat jälkisanat.

Mainitsen puheenvuorosta pari näkökulmaa. Ensinnäkin fossiilisen energian tuotantoa vastustavat paikalliset ympäristöliikkeet ovat alkaneet näkyä nyt, kun liuskeöljyn ja -kaasun tuotanto leviää mm. Kanadan asuinalueille. Nigeriaa, Komia, Libyaa tai Irakia on voinut liata surutta, eihän viljelysmaiden ja kaupunkien tuhoutuminen ole haitannut meitä, öljyn suurtuhlaajia ja CO2-päästöjen supervaltoja. Nyt tuotannon vastustus alkaa muodostaa globaalia verkostoa.

Toiseksi ilmastonmuutoksen vastustuksen painopiste siirtyy ongelman alkulähteille, siis kaivos- ja energiateollisuuteen ja yhtiöihin. Luonnonsuojeluliike  onkin mielestäni keskittynyt liikaa kuluttajiin, vaikkapa mainonnan rajoittaminen tuntuu olevan tabu. Tuotannossa kritiikkiä kohdistetaan lähinnä kaivoksiin, maanviljelyyn ja turpeentuotantoon. Turpeenpoltto pitäisikin kieltää ja maatalouden ympäristöpäästöjä pienentää, mutta suurfirmojen mainostusta, automarketteja, ”pyörille varastoimista” ja tavaroiden rahtaamista edes takaisin sietäisi vastustaa enemmän. Urbanismia rakastaville Vihreille ja heidän dominoimalleen luonnonsuojeluliikkeelle tämä ei taida maistua ja ovathan maajussit vaarattomampi vastustaja. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ylikulutuksen perussyihin on kuitenkin pakko tarttua. Kapitalismiinkin.

* * *

6.4. oli Kohtuusklubin aiheena ympäristöpakolaisuus. Tutkija Ville Lähde esitti faktaa pakolaisten määrästä – 60 miljoonasta pakolaisesta 86% on kehittyvissä maissa; 40% kotimaansa muissa osissa, 30% naapurimaissa. Esimerkiksi Libanonin asukkaista joka neljäs on pakolainen. Kyseessä on siis köyhien maiden kriisi. EU-alueelle alkoi tulla pakolaisia vasta kun Lähi-idän leirit täyttyivät ja YK:n pakolaisavun rahat ja siis ruoka ja vesi loppuivat.

Pakolaisen määritelmä on kapea, ja sitä on tulevaisuudessa pakko laajentaa. Ihmisiä, jotka joutuvat lähtemään kotiseudultaan kuivuuden, kuumuuden tai meren pinnan nousun takia, nimitetään nyt siirtolaisiksi. Persut ja muutkin haluavat rajata heidät tuettavien piiristä, samoin Merkel Saksassa. Kuitenkin ilmastopakolaistenkin on pakko lähteä ja me olemme osaltamme vastuussa ilmastokriisistä, se on seurausta  öljyyn perustuvasta ylikulutuksesta ja päästöistä. Emme enää voi sysätä seurauksia vain köyhien kansojen kannettaviksi, kuten öljyn- ja kaivostuotannon saasteiden ja tuhojen suhteen on menetelty, samoin dumpattaessa elektronisia ym. jätteitä  Afrikkaan.

Ville Lähde toi esille myös ilmastokriisin ja konfliktien yhteyden, esimerkiksi ”arabikevään”  taustalla oli maailmanlaajuinen kato ja vehnän hinnan voimakas nousu (lisään viljan pörssikaupan vaikutuksen). Syyriassa ongelman laukaisi pitkäaikainen kuivuus, Darfurin kriisissä öljyn lisäksi kuivuus ja taistelu niukoista vesivaroista viljelijöiden ja karjanhoitajien kesken. Veden roolia Lähi-idän kriisissä käsittelee mm. tämä Olli-Pekka Haaviston artikkeli.

Ympäristökatastrofeissa Lähde erotti kolme tyyppiä:

1. Maanjäristykset, myrskyt ym., joissa uhrien määrä ja jälkiseuraamukset riippuvat yhteiskunnan rakenteen kestämisestä.
2. Konfliktit ja ruuan hinnan jyrkät korotukset ym. aiheuttavat nopeaa siirtolaisuutta, eikä seurauksia voida ennakoida. Nämä unohtuvat kuitenkin pian.
3. Hidas ilmaston kuumeneminen, kuivuus, maaperän ja pohjavesien suolaantuminen meren pinnan kohotessa, maaperän saastuminen ja pölyttäjien katoaminen aiheuttavat yhteiskuntien haurastumista, turvattomuutta ja alueiden tyhjenemistä. Tämä on nyt jo käynnissä.
Usein syytetään väestönkasvua, mutta sitä koskevat ennusteet vaihtelevat, ja naisten koulutus ja terveydenhuolto voivat kääntää väestökäyrän alaspäin myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa kasvu toistaiseksi on suurta.

* * *

Johtopäätös ylle merkatusta on laajennettu turvallisuuskäsitys: omien rajojen tai resurssien turvaaminen ei auta, tarvitaan globaali vakaus ja ihmisten turvallisuus kotiseuduillaan. Ilmastonmuutos pakottaa myös kansalaistoimijat liikkeelle näin ymmärretyn turvallisuuden  rakentamiseksi.

Teksti: Kirsti Era
Kuva: Katriina Kivinen

Teksti on julkaistu alun perin täällä.

 

Rauhanpatsaalla kannustettiin pitämään rauha, ei varustautumaan sotaan


Essi Renvallin
suunnittelemalla Rauhanpatsaalla Helsingin Kaivopuistossa järjestettiin keskiviikkona 6.4. pienimuotoinen rauhantapahtuma Pidetään rauha, jossa patsas koristeltiin pace-rauhanlipuin.
Tapahtuman keskeinen viesti oli se, että sotaan varustautuminen nielee koko maailmassa rahoja, joita tarvittaisiin ihmisten hyvän elämän ylläpitämiseen. ”Suomessa armeijan menoja kasvatetaan, vaikka hallituksemme leikkaa koulutuksesta, terveydenhuollosta, humanitaarista avustustyötä tekeviltä järjestöiltä ja rauhanjärjestöiltä”, totesi Rauhanpatsaalla puhunut Lea Launokari Naiset Rauhan Puolesta -järjestöstä.


[Ajankohtaista] pid rauha (07.04.16)

”Eilen 5.4.2016 julkistettiin Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRIn vuoden 2015 maailman sotilasmenot. Tietojen mukaan sotilasmenot kääntyivät kasvuun ja olivat 1,700 miljardia dollaria. Asevarustelu lisääntyi etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa. Yhdysvallat, Kiina, Saudi-Arabia ja Venäjä kuluttivat eniten armeijoihin ja asevarusteluun maailmassa”, Launokari sanoi puheessaan. ”Suomessa armeijan menoja kasvatetaan vaikka meidän hallitus leikkaa koulutuksesta, terveydenhuollosta, humanitaarista avustustyötä tekeviltä järjestöiltä ja rauhanjärjestöiltä.”

Launokari jatkoi:
”Keinoja maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi on olemassa. Esimeerkiksi vain runsaalla prosentilla maailman sotilasmenoista katettaisiin koko maailman humanitaarisen avustustyön rahoituksen tarve eli 20,1 miljardia dollaria.
Suomen ei olisi pitänyt allekirjoittaa Naton isäntämaasopimusta syksyllä 2014. Nyt meillä on edessä Yhdysvaltain sotavoimien Oregonin lentosotalaivueen, maihinnousujoukkojen, maavoimien joukkojen ja laivaston tulo Suomeen harjoittelemaan sotaa. Näiden harjoitusten taustalla on amerikkalaisten sotilaiden ja turvallisuuspoliitikkojen huoli siitä, että Venäjä käyttäisi Baltian sotilaallista haavoittuvuutta osoittaakseen koko Naton haavoittuvuuden.
Tämä päätös ei ole Suomen kannalta lainkaan hyvä ja se on ristiriidassa Suomen aikaisemman ulko- ja turvallisuuspoliitikan kanssa. Päätös on selvä USA:n vastareaktio Venäjää vastaan Ukrainan kriisin takia ja se luo epävarmuutta koko Itämeren alueelle.
Suomi on aikaisemmin ollut sotilaallisesti puolueeton ja liittoutumaton, sitä emme ole enää.
Suomen on kiellettävä Yhdysvaltojen sotavoimien tulo Suomeen ja peruttava suunnitellut sotaharjoitukset. Suomen on aloitettava Itämeren alueella neuvottelut yhteisistä turvallisuuspoliittisista asioista.
Rauhantyön rahoista ei saa leikata vaan puolustusmärärahoista on siirrettävä osa huomanitaariseen ja rauhantyöhön.
Ja nyt kun olemme täällä tämän hienon Rauhanpatsaan juurella, tämän naisfiguurin edessä, haluan, että naiset kautta maan ottavat yhteyttä omiin kansanedustajiinsa keskustellaakseen heidän kanssaan siitä, miten pystyisimme edistämään rauhankulttuuria ja vaatimaan myös rauhantekoja.

Haluamme leipää ja hyvinvointipalveluita, haluamme maan, joka profiloituu rauhan ja diplomatian edistäjänä. Emme halua Natoa.”