Aihearkisto: Lehti

Freiren viemää

Kuvaamataidon opettajaksi Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Lissu Lehtimaja on tehnyt virtuaalimatkan brasilialaisen kasvatusteoreetikon ja mm. Sorrettujen pedagogiikka -kirjan kirjoittajan Paulo Freiren (1921–1997) kanssa. Matkan tuloksena syntyi ansiokas Freiren kyydissä -sarjakuvateos, joka on samalla Lissun opintoihin kuuluvan taideakasvatuksen seminaarityö. Freireen Lissu törmäsi puolivahingossa opintojensa ohessa, mutta sittemmin löysikin hänestä ison pätkän ajattelunsa, elämänsä ja opintojensa punaista lankaa. Tärkeiksi teemoiksi nousivat dialogisuus, etiikka ja rakkaus.

Ennen nykyisiä opintojaan Lissu ehti harjoittaa lukuisia eri ammatteja. ”Jos ei muuta niin siinä ajassa ainakin huomasi, mitä ei halua tehdä. Esimerkiksi mainosgraafikon töitä”, hän toteaa ja kertoo olleensa kaksi vuotta mainostoimiston palkkalistoilla. ”Luulin, että mulle riittää työ, jonka teen niin hyvin kuin osaan ja josta saan palkan. Mutta se ei riitäkään, jos musta tuntuu että työ ei ole tärkeää.” Lissu vaihtoi alaa ja päätti ryhtyä opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi täysin tietoisena siitä, että tulee opettajana kuuden vuoden koulutuksen jälkeen tienaamaan vähemmän kuin mainosalalla ilman mitään koulutusta. Ratkaisu yllätti Lissun itsensäkin, mutta hän tietää tehneensä moraalisen ja eettisen ratkaisun.

Silti pohdittavaa ja perusteltavaa riittää valinnan jälkeenkin. ”Etsin ja mietin, että mitä opetettavaa tai annettavaa mulla voisi olla kenellekään. Millainen opettaja haluaisin olla ja onko opettaminen tärkeää.” Muun muassa näihin Lissun pohdintoihin Freiren ajattelu ja pedagogiikka on tuonut lisää syvyyttä. ”Huomasin, että kaikki liittyy kaikkeen. Dialogisuus, rauhanaate, ymmärryksen ja ihmisten kohtaamisen merkitys on yhdistävä tekijä monissa asioissa mitä teen. Myös sellainen opettaja haluaisin olla, mutta eihän sitä tiedä miten työvuodet tulevat minua muokkaamaan. Täytyy kuitenkin ainakin aloittaa idealistina.” Viimeisin opintoihin kuuluva työharjoittelu antoi pontta opettajanalulle. Toisten opiskelutovereiden potiessa ammatti-identiteettikriisiä Lissu kirjoitti sarjakuvapäiväkirjaan harjoittelupaikassaan Ivalossa: ”Musta tuntuu, että jonain päivänä musta ehkä tulee hyvä ope. Ja musta tuntuu, että teinit ehkä vähän tykkää musta, ja mä ehkä vähän niistä.”

Opettaja ei ole kaikkitietävä

Lissu haluaisi nähdä itsensä opettajana peruskoulussa tai lukiossa. ”Kyllä niissä teineissä on jotain koskettavaa. Ne on sen ikäisiä ihmisiä että niissä tapahtuu kaikkea kiinnostavaa, etenkin jos ajatellaan tämän Freire-aiheisen sarjakuva -kirjan teemoja. Oma ajatteluni ei ole sellaista, että minä nyt kerron miten asiat ovat. Mulla ei ole vielä sellaista kokemusta opettamisesta, että pystyisin väittämään sellaista. Sen sijaan mietin, miten asiat ovat. Siksi ehkä tahallaankin esitän itseni hieman tyhmässä valossa, nuorena sinisilmäisenä höyrypäänä. Osoittaakseni että voin olla väärässäkin. On reilumpaa olla esittämättä itseään kaikkitietävänä.” Myös Freire painotti kyseenalaistamista ja dialogisuutta. Oppimisessa ja opettamisessa hän altisti itsensä jatkuvaan vuorovaikutukseen. Johtolankana oli ajatus ettei voi olettaa kenenkään ottavan vastaan mitään, jos ei itse ole valmis vuorovaikutteiseen ajatustenvaihtoon.

Freiren kyydissä -sarjakuva on siinäkin mielessä poikkeuksellinen ja tervetullut teos, että Freiren tekstejä on suomennettu niukasti. Saatavilla oleva Freire-materiaali on rantautunut Suomeen mutkien kautta. Täällä kriittinen pedagogiikka on lähinnä Juha Suorannan kirjoittamaa, jonka freireläiset opit ovat tulleet Freiren amerikkalaisten seuraajien, kuten Henry Giroux ´n kautta. Siksi portugalinkielen taitava Lissu ajatteli voivansa löytää jotain uuttakin aiheesta.

Hän matkusti Brasiliaan Freiren kotikaupunkiin Recifeen sekä tutustui Sao Paulossa sijaitsevan Paulo Freiren instituutin materiaaliin. ”Mietin, että miten ikimaailmassa brasilian maattomien lukutaitokampanja voi liittyä tämän päivän Suomen peruskouluun. Olen tutkimuksessani nostanut paljon esille sitä, että mielestäni Freiren ajattelu ei koske pelkästään lukutaitoa. Se ei ole pelkästään aakkosten opettelua vaan maailman katsomista ja ihmisten kohtaamista.” Sarjakuva -kirjasta löytyy useita suoria aikaisemmin suomentamattomia Freiren sitaatteja.

Kuvat kertovat maailmasta

Vuosi sitten Lissu oli Jyväskylän kasvatustieteen päivillä puhumassa sarjakuvastaan. Kuulijoina oli Suomen kriittisen pedagogiikan nimekkäimpiä ihmisiä ja Lissulla oli näytön paikka. Vastaanotto oli kuitenkin myönteistä ja professorit toistelivat kuinka hienoa on, että ”noin nuorena tekee tuollaista.” Hämmennystä syntyi kuitenkin, kun Lissu Freiren ajatusmaailmaan perehtyneenä lanseerasi kuulijoilleen uuden termin, kuvanlukutaidon. Sillä hän tarkoittaa sitä, että ihmiset uskovat uskomattoman paljon näkemiinsä asioihin, joten lukutaidon voi yhtä hyvin rinnastaa kuvanlukutaitoon. Sarjakuvassaan Lissu toteaa, että valtaapitävätkin ovat kautta vuosien hallinneet massoja visuaalisten keinojen avulla.

Lissu ei edes ajatellut sanovansa jotain radikaalia tai luoneensa uutta tulkintaa kasvatustieteen maailmaan. ”Hämmennyin itsekin ja ajattelin varmaan erehtyneeni, sillä ovathan he Freirensä lukeneet. Menin kotiin, enkä saanut yöllä unta. Kaivoin portugalinkieliset lähdeteokseni ja aamuyöstä alleviivasin Freiren tekstiä, jossa hän sanoi niitä asioita joita olin itsekin ajatellut. Ei lukutaito tarkoita vain aakkosia. Ei Suomessa ole lukutaidottomuutta. Siksi se tarkoittaa meille jotain muuta”, Lissu sanoo ja siteeraa Freireä: ”Teknisesti se, mitä kutsun maailman lukemiseksi tai todellisuuden lukemiseksi ei välttämättä tarvitse olla juuri kirjoitetun sanan kautta”.

Väärinymmärretty politiikan käsite

Sarjakuvakirjassa Freire kysyy Lissulta mitä hän haluaa. Lissu vastaa, että vallankumouksen ja työn, joka johtaa parempaan maailmaan. Hän myöntää olevansa poliittinen ihminen, mutta tarkentaa käsitettä. ”Minun on vaikea ymmärtää, että muut ihmiset ymmärtävät sanan politiikka väärin. Luullaan, että se tarkoittaa puoluepolitiikkaa, joka ei minua kiinnosta. Tarkoitan poliittisella sitä, että ajattelee muita ihmisiä ja yhteisiä asioita sekä omaa kiinnostuksen maailmaa kohtaan. Sanan alkuperä tulee kreikasta ja tarkoittaa yhteisiä asioita.”

Kun Lissu etsi perusteluita taidekasvatukselleen, hän koki vahvimmin omikseen ne asiat, jotka tähtäsivät muutokseen sekä olivat poliittisia ja radikaaleja. ”Ehkä lähtiessäni tutustumaan Freireen toivoin löytäväni jotain vallankumouksellista ja mieletöntä. Tällä en tarkoita sitä, että hallitukset pitäisi kaataa. Ennemminkin pitäisi tähdätä siihen, että asiat olisivat paremmin.”

Arvot kolmella sanalla

Siskonsa kanssa Lissu oli käynyt läpi arvoihin liittyvän keskustelun. ”Totesimme, että olisi hyvänkuuloista jos pystyisi kiteyttämään arvomaailmansa kolmeen sanaan, vähän niinkuin koti, uskonto ja isänmaa. Ensin teimme pitkän listan, jonka supistimme sellaiseen kolmeen sanaan, joihin kaikki oma toiminta ja valinnat perustuvat.” Lissun kolme sanaa olivat vastuu, kauneus ja rakkaus. ”Tämän jälkeen olen miettinyt tekemisiäni, että miten ne menevät ja kyllä ne näihin kolmeen jakautuvat. Esimerksiksi kaikki mitä tunnen tai ajattelen ympäristöstä. Minulla on vastuu maailmasta missä elän ja mitä siitä jätetään tuleville sukupolville. Se on myös kauneuskysymys, miten maailma näyttäisi kauniimmalta. Ja rakkaus-kysymys, rakkaus luontoa, elämää, eläimiä ja muita ihmisiä kohtaan.”

Lissu painottaa kauneutta yhtenä arvona. Estetiikan filosofian tenttiin lukiessaan häneen teki vaikutuksen Juha Varton kirja Kauneuden taito. ”Kauneus ei välttämättä liity mihinkään ulkoiseen. Rakkaus kauneuteen on pyrkimys hyvään, eheään ja harmoniseen. On muutakin kuin kauniin näköisiä asioita, on kauniita ajatuksia ja kauniita tekoja. Estetiikka on mulle sellainen arvo, että hyvin monet valintani perustuvat siihen.”

Idealismi on rohkeutta

Yksi Lissun rakkauden kohde on latinalaisamerikkalainen rikas musiikkikulttuuri. Hän laulaa ja soittaa Maria Gasolina -nimisessä bändissä, jonka monien kappaleiden lyriikat ovat Lissun käännöksiä portugalin kielestä. ”Tekstien kääntäminen on lähtenyt siitä, että olen itse rakastunut brasilialaiseen musiikkiin. Siinä sanoitukset ovat niin tärkeitä, että haluan jakaa niitä.” Lissu kokee esiintymisen keikoilla kaksisuuntaisena dialogina. ”Kun laulan ja soitan, niin ihmiset kuuntelevat ja tanssivat. Molemmat saavat jotain toisiltaan.”

Käännöstyöt ovat vieneet Lissua myös Estellen laivaväen tulkiksi Angolaan, SASKin työprikaatille Amazonille sekä kuorofestivaaleille Rio de Janeiroon. ”Pidän tulkkaamisesta, koska siinä voin auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan niin että ihmiset pystyisivät kohtaamaan toisensa.” Freireläinen ajatus tämäkin.

”Pelkurit, jotka haluaa olla hullun cooleja, on usein myös kyynisiä. On paljon rohkeampaa olla sopivasti häpeilemättä idealisti.” Vaaleanpunaista rakastava Lissu ei häpeä tunnustaa väriään. Siihen liittyy, että saa olla idealisti ja uskoa lapsenomaisella tavalla siihen mitä on ja tekee. Vastuu, kauneus ja rakkaus kulkevat tietenkin rinnalla. Ja Freire.

Teksti ja kuva Maisa Kuikka

 

Pääkirjoitus: Lunta tupaan

Pääkirjoituksen otsikko ei viittaa syksyisiin sääolosuhteisiin ainakaan täällä eteläisemmässä Suomessa. Mutta Arkadianmäellä eduskunnassa käsittelyssä olevassa valtion ensi vuoden talousarviossa luvataan lunta tupaan suomalaiselle rauhan-liikkeelle. Elleivät kansanedustajat puutu esitykseen, niin luvassa on lähes kolmanneksen leikkaus rauhantyön ennestäänkin vaatimattomiin määrärahoihin.

Määrärahojen leikkaus ei koske vain rauhanjärjestöjä, vaan samalla momentilla olevat ystävyysseurat ja kulttuuri- ja mielipidelehtituki muiden joukossa ovat leikkausuhan alla. Mutta pallo on nyt kansanedustajilla ja toivottavasti mahdollisimman moni ottaa yhteyttä oman alueensa kansanedustajiin ja pyytää vähintäänkin perusteluja leikkauksille, jotka suuruusluokassaan tuntuvat käsittämättömiltä tässä ajassa. Kyse on pienistä rahoista valtion rahavirroissa, mutta pienille järjestöille ne ovat merkittäviä.

Mutta vaikka määrärahaleikkaus saataisiinkin estettyä, on kansalaisjärjestöjen syytä varautua poliittisten päätöksentekijöiden ylimielisyyteen. Korulauseista huolimatta kansalaisten itsenäinen poliittinen osallistuminen ei heitä kiinnosta – poliittinen eliitti kaipaa alamaisia, ei kansalaisia. Varmin tae toimintamme jatkuvuudelle on aktiivinen toiminta. Toimintamme rahoittamiseksi kaikki taloudellinen tuki jäsenistöltämme ja muilta toimintamme tukijoilta, kuten Pystykorvakirjojen lukijoilta on ensiarvoisen tärkeää.

Syksy on ollut Rauhanpuolustajille työntäyteinen. Järjestetyt tapahtumat, kuten syyskuinen Helsinki2006 järjestötori ja mielenosoitus, köyhdytettyä uraania käsittelevä eduskunnan seminaari ja Työpaikkojen rauhantoimikunnan vierailu Pietarissa ovat olleet erittäin onnistuneita. Pystykorvakirjasarjan ansiokas ja erittäin mielenkiintoinen syksyn julkaisuohjelma on myös herättänyt ansaittua huomiota.

Valitettavasti tiedotusvälineiden osalta kiinnostus ei ole ollut kummoista. Erityisesti hämmästyttää se, ettei tiedotusvälineitä (harvaa poikkeusta lukuunottamatta) kiinnostanut tavata Suomessa vieraillutta irakilaislääkäriä Jawad Al-Alia. Ottaen huomioon kuinka paljon palstatilaa Irakin tilanne saa kansainvälisten uutistoimistojen välittämänä, olisi luullut toimittajia kiinnostavan ihmisten omakohtaiset kokemukset! Samoin ainakin valtamediat näyttivät sivuuttavan Asem-huippukokouksen alla olleen kansalaisjärjestöjen AEPF-tapahtuman. Huippukokouksen ruokalistatkin tulivat tutuiksi, mutta todellinen kiinnostus esimerkiksi Aasian maiden ihmisoikeustilanteeseen näytti olevan olematonta. EU-mantraa hoettiin kyllä yleisellä tasolla, mutta kun oikeat ihmiset olisivat olleet kertomassa oikeista ongelmistaan, se ei kiinnostanut.

Mutta ei anneta menneiden eikä edessä mahdollisesti häämöttävien murheiden masentaa. YK:n aseidenriisuntaviikkoon valmistautuminen on parhaillaan käynnissä ja toivottavasti mahdollisimman monet rauhanaktiivit löytävät tiensä viikon kulkueisiin ja tapahtumiin eri puolilla maata.

Antoisia lukuhetkiä Rauhan puolesta -lehden parissa. Seuraavalla kerralla jäsenmaksunsa maksaneille putoaakin postiluukusta ensi vuoden Solidaarisuuskalenteri. Kalenterin teemana on vapaus – nauttikaamme vapaudestamme olla rauhan puolesta.

Teemu Matinpuro

Tuhoavatko puolustusvoimat ja Nato luonnonvaraiset metsäpeuramme?

Metsäpeura näyttää ensi näkemältä tavalliselta porolta. Poro se ei kuitenkaan ole, vaan kyse on eräästä Suomen luonnon harvinaisuudesta. 1600-luvulla metsäpeuraa tavattiin vielä koko Suomesta. 1800-luvun lopulle tultaessa metsäpeura oli liiallisen metsästämisen ja mahdollisen peuraruton vuoksi lähes kadonnut maastamme. Metsäpeura rauhoitettiin vuonna 1913. Kanta vahvistuikin sotavuosiin asti, jolloin se holtittoman pyynnin vuoksi jälleen taantui.

Kuhmossa metsäpeuroja on ollut enimmillään parituhatta. Viime vuosina metsäpeurojen määrä on alkanut laskea niin, että talvella 2003 metsäpeurojen määräksi laskettiin 1 500. Kanta oli osittain yhteinen Venäjän kanssa. Vuonna 2005 todettiin Kainuun metsäpeurakannan määrän romahtaneen: lentolaskentatulosten perusteella päädyttiin vain tuhanteen metsäpeuraan. Ennakkotiedot tuloksista antoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Vesa Ruusila Joensuusta. Tutkimuslaitos tutkii laskentatuloksia edelleen ja selvittää esimerkiksi vasojen osuutta tuhannesta metsäpeurasta. Syytä kannan voimakkaaseen laskuun ei tiedetä. Pedot eivät ilmeisesti sitä yksin saa aikaan. Syyksi on esitetty huonoa vasatuottoa. Jopa Kuhmon riistanhoitoyhdistys on ollut romahduksesta huolissaan.

Puolustusvoimien myyräntyö

Todellinen syy on kuitenkin puolustusvoimien lisääntynyt harjoitustoiminta Kuhmon Vuosangassa. Vuosangan alue ja Yli-Vieksi on ollut 2000-luvun alkuun asti Euroopan ainoan luonnonvaraisen metsäpeurapopulaation elinaluetta. Tuon populaation myötä tälle erämaa-alueelle kehittyi vahva, Suomen suurin susikanta – metsäpeurahan on suden tärkein ravintoeläin. Puolustusvoimien lakkautettua useita varuskuntia siirrettiin Kajaaniin Kainuun prikaatiin suuret määrät armeijan kalustoa, tykistö ja helikoptereita. Tästä on ollut seurauksena kaikenlaisen sotilaallisen toiminnan lisääntyminen Vuosangassa, joka on metsäpeuran ainoa luontainen asuma-alue Euroopassa.

-Ensimmäinen notkahdus peurakannan kasvussa huomattiin vuoden 1999 jälkeen, kun puolustusvoimat laajensi ampuma-aluettaan. Tykinjyskeeltä rauhoitetuilla Vuosangan salomailla arka metsä-peura on saanut rauhassa vasoa ja käyskennellä ikihonkain hiljaisessa huminassa. Puolustusvoimat on kuitenkin ottanut käyttöönsä jo 15 000 hehtaaria tätä peuran arvokasta kotimaata.

Eikä tässä kaikki. Huhtikuussa lausunnolla olleeseen Kainuun maakuntakaavaan puolustusvoimat on esittänyt 4 000 hehtaaria lisää ampuma-alueita. Tykistön käyttö alueella tulee lisääntymään siinä määrin, että läheisen kylän taloja joutuu pakkolunastettavaksi ampumamelun takia. Voi kuvitella miten vauhkoontuneita juuri synnyttäneet peuravaatimet ovat pienten vasojensa kanssa, kun ne huhtikuussa joutuvat keskelle Kainuun prikaatin tykistökeskitystä.

Alueelle ammuttavat kranaatit silpovat vuosittain kymmeniä peuroja ja tuhoavat ehkä jopa kokonaisia laumoja. Ei peura osaa tulkita puihin maalattuja ampuma-alueen vaarallisuudesta kertovia merkintöjä. Kranaatteja vaarallisempia ovat silti ammunnoista maastoon jäävät kemikaalijäämät ja niistä aiheutuva vesistöjen pilaantuminen. Maaperä on alueella hyvin rikkipitoinen sisältäen mm. raskasmetalleja. Maalialueilla räjähdysten irrottamaa maa-ainesta lentää ohuena pölynä ilmaan, minkä seurauksena siinä oleva rikki, nikkeliyhdisteet ja raskasmetallit kulkeutuvat veteen yhdessä räjähdys-ainejäämien kanssa päätyen sieltä peurojenkin juomaveteen. Erityisen tuhoisia ovat talviset ammunnat, koska ilmaan lentävä maa-aines sekoittuu lumeen ja liukenee kevään tullen tehokkaasti valumavesien mukaan.

Puolustusvoimat suhtautuu asiaan välinpitämättömästi. Sitä osoittaa sekin, että harjoitusalueen sisään jää soidensuojelualue. Uudesta aluelaajennussuunnitelmasta ei puolustusvoimat ole ilmoittanut sen enempää paikallisille maanomistajille kuin luonnonsuojelujärjestöillekään, vaikka EU-direktiivi 2003/35/EY sitä edellyttää.

Naton kranaateissa köyhdytettyä uraania

Kaikista pahin skenaario ovat tulevat Nato-harjoitukset, joista ei vielä virallisesti puhuta. Niiden tulosta alueelle on kuitenkin vedenpitävät todisteet. Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala sanoi jo Saariselällä järjestetyillä kuntapäivillä TV2:n uutisille 11.2.2003 seuraavaa:

” … Rovajärvi voidaan avata ulkomaisten sotilaiden harjoitusalueeksi.”

Rovajärvellä käynnistetyn laajentumishankkeen aikana on puolustusvoimat joutunut myöntämään, että aluetta laajennetaan tulevia Nato-harjoituksia varten. Harjoitusalueiden tulee olla Rovajärvellä ja Vuosangassa tykistön käytössä viimeistään vuonna 2020. Vuosangassa tämä tarkoittaa ”täysimittaista sodankäynnin harjoittelua”, puolustusvoimien käyttämää termiä lainaten. Karmeinta tässä hankkeessa on se, että Naton sodanajan ampumatarvikkeisiin kuuluu köyhdytettyä uraania sisältäviä kranaatteja. Niitä Nato käytti Balkanilla 90-luvulla riehuneessa Kosovon sodassa.

Kun Naton harjoitukset Vuosangassa alkavat, on luonnonvaraisen metsäpeurapopulaation kohtalo lopullisesti sinetöity. Peurojen mukana menetetään suurin osa Suomen susikannasta, ja samalla tuhoutuvat myös karhut.

Peuratuhoja salataan

Osoitus puolustusvoimien suunnattomasta piittaamattomuudesta luontoarvoja kohtaan oli alkukesällä Vuosangassa toteutettu Hiisi 2006 -sotaharjoitus. Harjoitukseen osallistui 3 200 sotilasta ja 700 ajoneuvoa. Tuttavani oli ajellut ystävänsä kanssa harjoitusjoukon siirtymämarssin aikana Kostamuksen tietä Kuhmoon päin, ja pelkästään tämän matkan aikana oli tieltä löytynyt kolme auton alle jäänyttä noin kaksiviikkoista peuranvasaa. Tuttavani olivat nähneet puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvat upseerit keräämässä vasan jäänteitä jätesäkkeihin. Jopa verijäljet oli pesty pois ja kuvaaminen kiellettiin. Asiaa ei uutisoitu edes paikallisesti.

Vetoan teihin luonnon ystävät. Estetään Suomen armeijaa ja Natoa tuhoamasta metsäpeurojamme. Perustetaan Euroopan-laajuinen kansalaisaddressi asian puolesta. Myös vetoaminen Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla ensi kesänä esiintyviin taiteilijoihin voisi auttaa. Pyydetään soittajia boikotoimaan Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalia niin pitkään, kunnes puolustusvoimat vetäytyy kokonaan Vuosangasta.

Teksti Tero Oksala
Kuva Essi Rajamäki


www.tunturisusi.com/hirvet/peura.htm

kotisivu.dnainternet.net/dnakuhri/peura.htm

tietokannat.mil.fi/hiisi06/content.php?language=fi_FI&page_id=8 

Kuuba elää

Täällä ei antaudu kukaan! Metrin korkuisilla kirjaimilla betonimuuriin kirjoitettu iskulause Guantánamon kaupungissa Kuubassa on viesti Yhdysvalloille, jonka sotilastukikohta on vain lyhyen matkan päässä. Tukikohdan ja kiistellyn vankileirin olemassaoloa ei iskulauseita lukuun ottamatta huomaa omaa rauhallista elämäänsä elävän kaupungin kaduilla. Ihmiset täällä niin kuin muuallakin Kuubassa kokoontuvat iltaisin katsomaan elokuvia, juhlimaan ja tanssimaan – ja päivisin kiroavat kangertelevaa vesihuoltoa, tuntikausien seisoskelua bussijonossa ja kolme kuukautta myöhässä kauppaan tulleita kanankoipia.

Konkreettisemmin Yhdysvaltojen vaikutus tuntuu kauppasaarrossa, joka hidastaa Kuuban toipumista 15 vuotta kestäneestä lamakaudesta. Monen kuubalaisen elämä on jatkuvaa sinnittelyä ja puurtamista jokapäiväisestä elämästä selviämiseksi.

”Hankkikaa minulle talo Alaskasta”, puuskahtaa kuumuuteen ja arkielämän jatkuviin vaikeuksiin kyllästynyt perheenemäntä Natalia, mutta vakavoituu sitten.

”Vihollinen käyttää vaikeaa tilannettamme hyödykseen. Kuten näette, ihmiset rakastavat Fideliä ja luottavat vallankumoukseen, mutta Yhdysvallat haluaa luoda tyytymättömyyttä ja epäjärjestystä. Kuinka monta miljoonaa dollaria Bush jakaakaan terroristeille Miamissa ja liittolaisilleen täällä”, Natalia päivittelee.

George W. Bushin hallitus julkaisi heinäkuussa uuden toimintasuunnitelman Kuuban ”siirtymäkauden” jouduttamiseksi. Yhdysvallat aikoo tiukentaa Kuuban vastaisen kauppasaarron valvontaa ja antaa Fidel Castron vastaiselle oppositiolle 80 miljoonaa dollaria lisää rahaa seuraavan kahden vuoden aikana. Kuubaan suunnattuja radio- ja televisiolähetyksiä aiotaan myös lisätä.

Ratkaisemme itse ongelmamme

Kuubassa Bushin suunnitelmat ovat herättäneet suuttumusta. Monet kuubalaiset ovat loukkaantuneita Bushin hallinnon lupauksista rokottaa Kuuban lapset ja laittaa kuntoon maan terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmä. Kaikkien tilastojen mukaan Kuubassa koulutus ja terveydenhuolto ovat maailman huipputasoa ja kaikille maksuttomia. Vaikka suuri osa maassa toimivista toisinajattelijoista toimii Yhdysvaltojen rahoittamina, myös monet opposition edustajat pitävät Bushin strategiaa täysin vääränä – kuubalaisten valtaenemmistö kun ei halua ulkopuolisten (ja kaikkein vähiten Yhdysvaltojen) puuttuvan maansa asioihin.

”Meillä on tuhat ongelmaa ja tuhat epäkohtaa, mutta ne ovat meidän ongelmiamme”, tiivistää monen kuubalaisen ajatukset pankkivirkailijana työskentelevä havannalainen nuori mies Jorge. Fidel Castron sairastuminen on saanut myös hänet ajattelemaan Kuuban tulevaisuutta Castron jälkeen. Jorge uskoo, että nuorten enemmistö jatkaa vallankumouksen tiellä, vaikka monelta tietoisuus on hukassa ja länsimaisen kulutusyhteiskunnan arvot ovat tunkeutuneet myös kuubalaisten nuorten elämään. Kaikesta huolimatta valtaosa ihmisistä on pysynyt lojaalina nykyjärjestelmälle.

”Ajattele vaikka mielenosoituksia ja marsseja, joita meillä täällä on. Niihin saadaan liikkeelle helposti yli miljoona ihmistä. Ei miljoonaa tai kahta miljoonaa ihmistä voi pakottaa marssimaan. Ehkä vielä kymmenentuhatta voisi, mutta ei miljoonaa”, sanoo Jorge.

Hän myös muistuttaa, että vallankumous on saanut kuubalaiset seuraamaan maailman tapahtumia ja ottamaan niihin kantaa.

”Yksi esimerkki on Libanonin tai Palestiinan tilanne. Kukaan kuubalainen ei hyväksy Israelin toimia. Me olemme oikeasti huolissamme, kun lapsia tapetaan. Emme hyväksy sitä”, sanoo Jorge ja vakuuttaa, että kyse ei ole vain Kuuban hallituksen mielipiteestä, vaan kansan ajattelutavasta.

Solidaarisuus voimissaan

Kuuban harjoittama kansainvälinen solidaarisuus näkyy paitsi sanojen myös tekojen tasolla. Sosialistisen saarivaltion hyvä tahto näkyy maailman joka kolkassa. Unescon palkitseman kuubalaisen Yo sí puedo -hankkeen avulla on muutamassa vuodessa opetettu 1,9 miljoonaa ihmistä 15 maassa lukemaan ja kirjoittamaan. Kuuban kansainvälisessä terveysohjelmassa toimii enemmän hoitohenkilökuntaa kuin Maailman terveysjärjestön WHO:n kehitysapuhankkeissa. Joka päivä yli 25 000 kuubalaista lääkäriä tarjoaa köyhille maksutonta terveydenhoitoa 68 kehitysmaassa. Ilman kuubalaisia lääkäreitä monen Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maan terveydenhoitojärjestelmä romahtaisi lopullisesti. Lisäksi Kuuba lähettää lääkäreitään katastrofialueille. Kuuban lääkäriprikaati osoitti tehokkuutensa esimerkiksi Pakistanissa. Epidemia-aallon estäneet kuubalaiset hoitivat yksin 75 prosenttia maanjäristyksen avuntarvitsijoista.

Kuuba myös kouluttaa tuhansia latinalaisamerikkalaisia köyhiä lääkäreiksi Havannassa. Vastineeksi ilmaisesta koulutuksesta lääkärit sitoutuvat työskentelemään oman maansa köyhien parissa. Yksi kunnianhimoisimmista uusista hankkeista on ns. ”operaatio ihme” (Operación Milagro). Sen puitteissa Kuubassa on tehty näkökyvyn palauttava silmäleikkaus maksutta jo yli 300 000 latinalaisamerikkalaiselle köyhälle. Potilaiden lentomatkat maksaa Venezuela, leikkaukset ja ylöspidon Kuuba. Kymmenen vuoden aikana on tarkoitus leikata kuusi miljoonaa erilaisista silmäsairauksista kärsivää ihmistä, joilla ei omissa maissaan olisi varaa itseään hoidattaa.

Useimmat kuubalaiset ovat ylpeitä maansa harjoittamasta solidaarisuudesta, mutta joidenkin mielestä rahat pitäisi käyttää toisin.

”Fidel sanoo, että olemme lääketieteen suurvalta. Ystäväni on kuitenkin joutunut odottamaan silmäleikkausta seitsemän kuukautta samaan aikaan kun tänne tuodaan tuhansia ihmisiä Guatemalasta”, valittaa Francoksi esittäytyvä mies. Häntä harmittaa se, ettei asian kritisoimiselle ole kuubalaisessa yhteiskunnassa tilaa. Havannassa Franco laitettiin bussiin ja lähetettiin vasten tahtoaan takaisin kotikyläänsä sen jälkeen, kun hän oli ollut huutamassa Castron ja vallankumouksen vastaisia iskulauseita hallituksen järjestämän USA:n vastaisen mielenosoituksen osallistujille.

”Rahaa valtiolla riittää muiden kuin kuubalaisten hoitamiseen, mutta ei edes kirkkomme kunnostamiseen. Isäni kuoli rutiköyhänä, mutta mitä hän teki kun sanoin, että Fidel käyttää rahat vääriin tarkoituksiin? Heitti minua juomalasilla päähän!” sanoo Franco ja esittelee päässään olevaa neljää tikkiä.

Eri mieltä asiasta on Jorge, joka uskoo Kuuban harjoittaman solidaarisuuden tuovan hyötyä myös kuubalaisille. Hän on myös sitä mieltä, ettei terveys-ohjelmiin meneviä varoja ole syytä kyseenalaistaa.

”Ihmisen elämää ei voi mitata rahassa”, sanoo Jorge.

Teksti ja kuva Tomi Kuhanen

Tomi Kuhanen vieraili Kuubassa elo-syyskuun vaihteessa 2006.

Köyhdytetty uraani – 4,5 miljardin vuoden tautiriski

Eteläisessä Irakissa ympäristö on saastunut vuosien 1991 ja 2003 hyökkäysten johdosta. Basran länsipuolelle pudotettiin köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia vuonna 1991 300 tonnia, ja myöhemmin vuoden 2003 sodassa yli tuhat tonnia ammuttiin ja pudotettiin kaupunkien asuinalueeille. Säteilyn määrä alueella on lisääntynyt moninkertaiseksi, näin tri Jawad Al-Ali siteerasi professori Suad Al-Azzawia ja Khajak Wartaniania, jotka ovat tehneet alueella tutkimuksen.

Tri Al-Ali oli yksi puhujista 12. syyskuuta Eduskunnassa pidetyssä korkean tason seminaarissa Irakin Basran syöpätilanne – Köyhdytetty uraani – 4,5 miljardin vuoden tautiriski. ”Syövät ja syntymäviat kuuluvat niihin sairauksiin, joiden riski on kasvanut saastumisen takia”, tri Al-Ali kuvaili tilannetta Basran alueella.

Al Alilla on runsaasti ensikäden tietoa asiasta. Hän on Basrassa sijaitsevan Sadrin opetussairaalan johtava lääkäri. Al Ali on myös ollut mukana epidemiologisessa tutkimuksessa Basran alueella. Tällä hetkellä tehdään uutta tutkimusta, jossa tri Al-Alin mukaan tulokset osoittavat selkeää kasvua reksteröityjen syöpätapausten osalta. Esimerkiksi vuonna 1990 rekisteröityjä syöpään sairastuneita oli 488, kun viime vuonna niitä oli jo 1375 potilasta.

Köyhdytetty uraani ei ole ainoa mahdollinen tekijä syöpäriskin lisääntymiseen. Myös pommeista tullut kemiallinen saaste ja huonontunut yleinen terveystilanne, joka on aiheuttanut hallitsemattomia infektioita, lisäävät riskiä.

Täyskielto uraaniaseille

Vuonna 2003 perustettiin kansainvälinen uraaniaseiden kieltoa vaativa verkosto ICBUW (International Coalition to Ban Uranium Weapons). Verkostossa on tällä hetkellä jäseniä 80.

Verkosto vaatii uraanin, eli ns köyhdytetyn uraanin, ja muiden radioaktiivisten materiaalien täyskieltoa sotilaskäytössä. Vaatimuslistalta löytyy myös mm. saastuneiden alueiden puhdistaminen, uhrien terveystarkastusta, hoito- ja korvausmenettelyiden käyttöönottoa sekä riippumatonta tutkimusta ja altistuneiden väestöryhmien seurantaa.

Seminaarissa puhuneen ICBUW:n johtokunnan japanilainen jäsen Katsumi Furitsu luetteli useita uraaniaseiden vaarallisia ominaisuuksia. Hän mm. muistutti köyhdytetyn uraanin (U238), puolittumisajan olevan 4,5 miljardia vuotta eli yhtä pitkä kuin maapallon tämän hetkinen ikä.

Hän myös luokitteli uraaniaseet joukkotuhoaseiksi, koska köyhdytetyn uraanin pöly mm. ylittää helposti sotaa käyvien maiden rajat. Joukkotuhoaseiden käyttö on monien voimassa olevien kansainvälisten lakien vastainen.

Syy Persianlahden sodan oireyhtymään?

”Vuoden 1991 Persianlahden sodan 500 000 amerikkalaisveteraanista noin 150 000:ta pidetään invalideina”, kertoi majuri evp. Kauko Pippuri. Eli melkein joka kolmas sotilaista, joiden voidaan olettaa olleen hyvässä kunnossa ja keskimäärin nuoria aikuisia palvelukseen astuessaan, on nyt 15 vuotta myöhemmin invalideja.

”Suurin osa heistä ei ole invalidisoitunut sodassa saamiensa haavojen vuoksi”, Pippuri muistutti. ”Veteraanit altistuivat molempien sodan osapuolten myrkyille, joita olivat kemikaalit, kaasut ja oudot koerokotukset. Suurin osa heistä oleskeli kuukausia aavikolla, joka oli köyhdytetyn uraanin saastuttama”, majuri Pippuri kuvaili.

Pippuri kertoi, että köyhdytetty uraani sopii erittäin hyvin taistelukärkiiin kun tarvitaan suurta läpäisykykyä ja toimii erityisen hyvin tankkeja sekä bunkkereita vastaan.

Ensimmäinen Persianlahden sota oli tiettävästi ensimmäinen sota, jossa köyhdytettyä uraania käytettiin. Köyhdytetyn uraanin vaikutuksista ei ollut silloin juurikaan tutkittua tietoa. ”Vietnamin sodassa USA käytti kemikaaleja vihollista vastaan, ne olivat lähinnä kasvismyrkkyjä. Asia nousi julkisuuteen ja veteraanien asiat tutkittiin, kun toiminnasta sodan aikana vastanneen kenraalin poika kuoli kyseisen myrkyn aiheuttamaan syöpään”, Pippuri muistutti. ”En toivo, että tällä kertaa käy samalla lailla”, hän jatkoi.

Pippuri oli erityisen huolissaan suomalaisista rauhanturvaajista, jotka toimivat alueella joissa on käytetty sotatoimissa köyhdytettyä uraania. Näitä alueita ovat Balkan ja Afganistan. Myös Libanonissa on mahdollisesti käytetty Israelin toimesta köyhdytettyä uraania. ”Balkanin oireyhtymä”, joka on ilmennyt Yhdysvaltojen pommitusten jälkeen, muistuttaa Persianlahden oireyhtymää”, majuri Pippuri kertoi.

Juupas, eipäs, EU

Tarkkaan ei tiedetä köyhdytetyn uraanin vaikutuksista ihmisen terveyteen. Varsinkin eri maiden armeijat ovat olleet haluttomia selvittämään sen vaikutuksia tai kertomaan niitä julkisuuteen. Näin ollen myös uraaniaseiden kieltoa koskevien sopimusten aikaan saaminen on ollut vaikeaa.

On kuitenkin joitain poikkeuksia. Eräässä tutkimuksessa USA:n armeijan ballistiikan tutkimuslaboratorio esitti seuraavaa: Kun uraanikärki lävistää ajoneuvon, voivat sen sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä oleskelevat henkilöt saada huomattavan annoksen säteilyä kehon sisäisesti. Tutkimuksen mukaan 79 prosenttia ilmaan joutuneista köyhdytetyn uraanin hiukkasista osoittautui niin pieniksi (alle 10 micronia), että sisään hengitettynä ne tunkeutuvat keuhkokudokseen ja voivat jäädä pysyvästi keuhkoihin.

Myös Sveitsin armeijan kanssa yhteistyössä tehdyssä Spietz-laboration raportissa vuodelta 2000 todetaan: Köyhdytetyn uraanin ammukset jättävät jälkeensä pitkiksi ajoiksi saastuneita taistelukenttiä. Tämä ei ole sopusoinnussa siviilejä koskevien säteilysuojanormien kanssa.

Näyttö köyhdytetyn uraanin vaarallisuudesta lisääntyy koko ajan. Kuten myös lobbaus EU:ssa sen kieltämiseksi. Seminaarissa belgialainen Ria Verjauw (ICBUW:n johtokunnan jäsen) kertoi, että EU:ssa on tehty useita aloitteita uraaniaseiden kieltämiseksi. Mikään ei ole vielä johtanut tulokseen. Mutta toisaalta rohkaisevia merkkejä hänen mielestään on tullut Verjauwin kotimaasta Belgiasta. Siellä järjestetään kuuleminen Belgian edustajakamarissa tänä syksynä, johon kutsutaan paikalle useita alan asiantuntijoita. Verjauw vetosi erityisesti, että Suomi EU-puheenjohtajakautensa aikana toimisi aktiivisemmin uraaniaseiden kiellon puolesta.

Ari Sardar

Seminaarin taustamateriaalista kooottu englanninkielinen julkaisu on ladattavissa Rauhanpuolustajien kotisivuilta.

 

Tri Jawad Al-Ali:

Köyhdytetty uraani syypää Irakin kohonneisiin syöpätilastoihin?

Basran kaupungin alueella Etelä-Irakissa ympäristö on saastunut voimakkaasti vuosien 1991 ja 2003

hyökkäysten aikana käytettyjen köyhdytettyä uraania (Depleted uranium – DU) sisältävien ammusten vuoksi. Vuoden 1992 sodassa Basran länsipuolella käytettiin noin 300 tonnia DU-ammuksia. Vuoden 2003 sodassa yli tuhat tonnia ammuttiin ja pudotettiin kaupunkien asuinalueille. Säteily alueella on lisääntynyt moninkertaiseksi. Radioaktiivisen säteilyn lisäksi kaupungin asukkaat joutuivat alttiiksi muillekin riskeille: valtavat määrät alueelle pudotettuja perinteisiä pommeja levittivät kemiallista saastetta. Lisäksi hallitsemattomat infektiot pahentavat lisääntyneiden syöpien ja kuolleisuuden aiheuttamaa tragediaa Etelä-Irakissa.

Basrassa professori Suad Al-Azzawi ja Khajak Wartanian ovat todenneet tutkimuksissaan köyhdytetyn uraanin aiheuttaneen maaperän, veden ja ilman radioaktiivisen saastumisen. Aiemmat epidemiologiset tutkimukset Basrassa [epidemiologia tutkii sairauksien esiintyvyyden ja altistumisen välistä yhteyttä –suom. huom.] toteutettiin kartoittamalla syöpätapauksien määrä, kuolleisuus syöpään ja syntymäviat kymmenen viime vuoden ajalta. Tutkimukset osoittivat jonkin verran kasvua näiden muuttujien osalta.

Näitä tutkimuksia on kuitenkin kritisoitu paikallisten tutkijoiden ja kansainvälisten asiantuntijoiden taholta. Tutkimuksissa raportoidut tapaukset eivät kuvasta todellista tilannetta, koska syöpätapauksia ei ole rekisteröity systemaattisesti.

Yllä olevista syistä johtuen tohtori Jawad Al-Ali on nyt tutkimassa syöpien esiintymistiheyttä uudelleen siten, että tutkimus perustuu tarkempaan tietojen keräämiseen ja lähes täydelliseen rekisteröintiin. Tutkimus perustuu kaikkiin syöpätapauksiin, jotka diagnosoitiin Basrassa vuoden 2005 kuluessa ja jotka rekisteröitiin Basran lääketieteellisen tiedekunnan patologian ja oikeuslääketieteen laitoksen syöpärekisteriosastolla. Syöpään sairastumista verrattiin aikaisempien vuosien (1990, -97 ja -99) rekisteritietoihin.

Alustavien tutkimustulosten perusteella voidaan todeta syöpätapausten lisääntyneen vaihtelevasti. Erityisesti lisääntyivät rintasyövät, imukudoskasvaimet (lymfoomat), keuhkosyövät, peräsuoleen liittyvät (kolorektaaliset), munasarjasyövät, pehmytkudosmuutokset ja munuaissyövät. Muun muassa vatsasyöpien sekä kohtu- ja ihosyöpien osalta sairastuneiden määrissä ei ole tapahtunut muutoksia. Syöpään sairastuneiden maantieteellinen jakaumakin on epätasainen. Eniten syövät ovat lisääntyneet Basran länsiosassa ja hieman vähemmän Basran keskustassa ja itäosassa. Vähiten ne lisääntyivät kaupungin pohjoisosissa. Tosin erot ovat pieniä.

Nykyisellään tutkimuksesta ei voida vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja Jawad Al-Ali tietää tutkimusaineistoon liittyvät ongelmat. Hän jatkaa tutkimustyötään, jonka tavoitteena on arvioida mahdollisimman tarkasti Basran alueen syöpätapausten määrää ja tarkastella pitkän ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia ja niiden jakaumaa kaupungin eri puolilla.

Yhteenvetona Jawad Al-Ali toteaa, että tutkimus tukee vallitsevia käsityksiä ja aikaisempia tutkimustuloksia, jotka osoittavat lisääntynyttä riskiä sairastua syöpään Basrassa, mutta varmoja todisteita joudutaan vielä odottamaan.

Teksti perustuu Hanna Westerlundin käännökseen tohtori Jawad Al-Alin 12.9. eduskunnassa pitämän esitelmän tiivistelmästä.

Jumalan puolue

Libanonin sota jätti jälkeensä hirvittävän humanitäärisen katastrofin ja ammottavan aukon kansainvälisen lain auktoriteettiin. Samalla lännen tiedotusvälineet pönkittivät vanhoja, pääosin valheellisia mielikuvia ja synnyttivät joitain uusia. Valheiden keskipisteeseen pääsi usein Hizbollah, josta tuli nopeasti Israelin tähtäimessä ”sivistyneen maailman” uusi virallinen vihollinen. Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti Hizbollahiin liittyviä kysymyksiä ja sodankäynnin aikana vahvistuneita myyttejä. Lisäksi voin suositella Israelissa asuvan brittitoimittajan Jonathan Cookin erinomaisia artikkeleita sekä William Pattersonin yliopiston yleisen valtio-opin professorin Stephen Shalomin katsausta sotaan, Lebanon War Question and Answer.

Miten Hizbollah sai alkunsa ja mitä liike tavoittelee?

Hizbollah (suom. Jumalan puolue) perustettiin vastarintaliikkeeksi, kun Israel miehitti Etelä-Libanonin vuonna 1982. Hizbollahin perustamisen tarkkaa ajankohtaa on vaikea määritellä. Se muodostui useiden pienempien militanttijärjestöjen asteittaisesta yhteenliittymisestä. Vuodelta 1985 on olemassa julistus, jossa Hizbollahin tuolloinen johtaja sheikki Ibrahim al-Amin julistaa järjestön ei vain sotilaalliseksi vaan myös poliittiseksi toimijaksi Libanonissa. Alkuvaiheessa se julisti seuraavansa islamin shiialaista ideologiaa, joka perustui pitkälti Iranin 1979 vallankumousta johtaneen ajatollah Ruhollah Khomeinin kirjoituksiin shiialaisuudesta. Järjestön tavoitteiksi määriteltiin mm. Israelin tuhoaminen ja islamilaisen valtion perustaminen Libanoniin.

Vuodet libanonilaisessa sisäpolitiikassa, jonka tärkeäksi osaksi Hizbollah nopeasti muodostui, ovat kuitenkin muuttaneet järjestön tavoitteita. Vuoden 2005 vaalien myötä se sai 14 kansanedustajaa ja kaksi ministeriä Libanonissa. Nykyään sen poliittisesti tärkeä tehtävä on ajaa Etelä-Libanonin köyhien shiiamuslimien asioita. Perinteisesti vähätuloisilla tai työttömillä shiiamuslimeilla ei ole ollut kunnollista edustusta, vaikka he muodostavat jopa puolet maan asukkaista. Hizbollah on vähitellen siirtynyt kannattamaan demokraattisempaa valtiomuotoa fundamentalistisen järjestelmän sijaan ja kehittänyt jatkuvasti siviilipuolensa toimintaa.

”Uskomme islamilaisen valtion vaativan valtaisaa yleistä suosiota toimiakseen, emmekä tarkoita tällä 51:tä prosenttia väestöstä vaan suurta enemmistöä. Libanonissa tätä yleistä suosiota ei ole, eikä luultavasti koskaan tule olemaankaan.”

– Hassan Nasrallah, Hizbollahin johtaja

Miksi libanonilaiset tukivat Hizbollahia, vaikka he joutuivat kärsimään sen vuoksi mittaamattomasti Israelin pommituksissa?

Hizbollahin sanoma islamin levittämisestä ja Israelin vastustamisesta ”Jerusalemin porteille” ei ole liikkeen suosion takana, vaikka se järjestön taistelijoita varmasti innostaakin. Sen sijaan Hizbollahin tarjoamat julkiset palvelut ovat, Israelin sorto-toimien vastustamisen ohella, sen laajan suosion takana. Se ylläpitää Libanonissa ainakin neljää sairaalaa, 12:ta ensiapuklinikkaa, 12:ta koulua ja kahta maatalouskeskusta, jotka esimerkiksi neuvovat maanviljelijöitä ja auttavat heitä korjaamaan rikkoontuneita maatalouskoneita. Järjestö on ilmaissut halunsa parantaa Libanonin koulutus- ja terveyspalveluja niin puheissaan kuin teoissaankin. Lisäksi järjestön demokraattisia pyrkimyksiä kuvaa järjestön edustajien painottama tavoite palvella Hizbollahin perinteisten kannattajien eli shiiamuslimien lisäksi koko väestöä. Kokonaisuudessaan järjestön sosiaalitukiohjelmien vuosittaiset kustannukset arvioidaan sadoiksi miljooniksi dollareiksi.

Hizbollahin suosion ymmärtäminen vaatii sen tavoitteiden ja erityisesti toiminnan tuntemista. Tulee kuitenkin ymmärtää, että libanonilaiset eivät syytä Hizbollahia Israelin tekemistä sotarikoksista. Siviiliväestön kärsimykset johtuvat Israelin epäinhimillisistä iskuista siviilejä ja maan infrastrukuuria kohtaan, ja näistä voi syyttää vain Israelin armeijaa ja maan poliittista johtoa. Samaa mieltä ei varmasti olla Pohjois-Israelissa, jonne Libanonista ammutut raketit ovat viime vuosina kohdistuneet. YK:n rauhanturvaamisjoukko Unifil on raportoinut yhteensä 12 raketti-iskusta Pohjois-Israeliin vuosien 2000–2005 aikana. Vain yhdessä tapauksessa iskun tekijäksi on epäilty Hizbollahia – ja tällöinkin epäilijänä oli Israelin armeija. Suurimmassa osassa syyllisiksi epäiltiin palestiinalaisia militantteja. Oli Libanonista ammuttujen rakettien takana kuka tahansa, niiden aiheuttamien tuhojen laajuutta kuvaa se, että toukokuusta 2000 kesäkuun 2006 alkuun mennessä viisi israelilaissiviiliä haavoittui raketti-iskuissa, eikä israelilaisia siviilikuolonuhreja ole ollut.

Miten Libanonin sota mahdollisesti muutti Hizbollahin asemaa?

Sodassa Israel ei saavuttanut juuri yhtään alkuperäisistä tavoitteistaan eikä Hizbollahin aseita saatu takavarikoitua. Sen johtajat selvisivät sodasta hengissä ja vangittua israelilaissotilasta ei saatu kaapattua takaisin. Libanonilaiset ovat yleisesti ylpeitä Hizbollahin menestyksestä, eivätkä syyllistä sitä Israelin aiheuttamista tuhoista. Järjestön johtaja sheikki Nasrallah on katunut israelilaissotilaan vangitsemista ja sanonut tv-haastattelussa, että hän olisi kieltänyt operaation jos olisi tiennyt, että Israelin reaktioon olisi ”edes prosentin todennäköisyys”.

Hizbollahin aiheuttamat vahingot Israelille nähdään Libanonissa pitkälti myönteisenä asiana, sillä ne vaikuttivat huomattavasti julkiseen mielipiteeseen Israelissa: maan omat sotilas- ja siviiliuhrit saivat israelilaiset nopeasti kääntymään sotaa ja sodanjohtoa vastaan. Hizbollah nähdään myös maan todellisena puolustusvoimana, sillä Libanonin tehottomaan ja alikoulutettuun armeijaan ei syystä luoteta. Ensimmäiset mielipidemittaukset sodan jälkeen osoittavat, että Hizbollahin laaja suosio kansan keskuudessa on vahvistunut entisestään.

Antti Jauhiainen

Työpaikkojen rauhantoimikunnan kolumni: Israelin hyökkäys

Suomen Euroopan unionin puheenjohtajakaudesta on toinen puoli jäljellä. Heinäkuun alusta alkanut kausi päättyy vuodenvaihteessa. Etukäteen maan hallitus asetti sille monenmoisia tavoitteita. Otsikoihin nousi kuitenkin Israelin aggressiivinen hyökkäys Libanoniin. Useat kansalaisjärjestöt ja tavalliset ihmiset Helsingissä osoittivat koko sodan ajan maanantaisin mieltään tätä tarpeetonta sotaa vastaan. Suunnattoman ja siviileihin kohdistetun tuhoamisen ohessa sotatoimet aiheuttivat mittavan ympäristökatastrofin Libanonin rannikolla. Perusteet Israelin hyökkäykseen olivat kyseenalaiset. Entistä enemmän kohdistuu paine todellisen ja pysyvän sekä kaikkia alueen valtioita kunnioittavan ja huomioivan rauhan aikaansaaminen alueelle. Lähi-idän pysyvä rauha ei ole mahdollinen ilman palestiinalaisten – ja myös Israelin – oikeuksien tunnustamista.

Kokonaan toinen asia on selvittää, miten paljon on perää väitteissä, joiden mukaan hyökkäys Libanoniin oli välttämätön USA:n imperialististen pyrkimysten johdosta. Väitteiden mukaan se oli osa maailmanlaajuista sotaa terrorismia vastaan ja sen tarkoitus olikin vaikuttaa niin Syyriaan kuin erityisesti alueen toiseen ”hankalaan” valtioon Iraniin. Joka tapauksessa pelkästään ”siepattujen” israelilaissotilaiden vapauttamisesta ei ollut kyse. Täysin varmaa on, että Israelin sotilaita ei siepattu ainakaan Israelin omalta maaperältä! Eri lähteiden mukaan tarvittavaa sotakalustoa ja tarviketta USA toimitti kuukausia ennen H-hetkeä liittolaiselleen.

Jälkiselvittely on annettu YK:n tehtäväksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa miljoonia ja taas miljoonia dollareita sodan tuhojen korjaamiseen sekä suurta määrää rauhanturvajoukkoja eteläiseen Libanoniin. Välttämätöntä on lopettaa sotiminen mutta on omituista, että YK ei millään lailla tuomitse hyökkääjää. On vaikea hyväksyä menettelyä, että kerta toisensa jälkeen Israelin annetaan tuhota jälleenrakennustyö, niin Palestiinassa kuin muuallakin, ja Euroopan unioni ja muutamat muut maat maksavat laskun.

Suomi on myös päättänyt jälleen osallistua rauhanturvajoukkoihin. Olisiko ollut tarpeen vaatia jonkinlaiset takeet pysyvästä ongelmien ratkaisusta alueella ennen joukkojen lähettämistä? Olisi pystyttävä vastamaan kysymykseen: Milloin nämä joukot voidaan turvallisesti vetää pois? Millainen rauhansuunnitelma on olemassa, jonka valvonnasta tilapäisesti on kysymys? Taidamme jäädä vaille vastausta.

Jussi Lilja

 

 

Niukkenevat fossiiliset energialähteet, militarismi ja ekologinen kriisi

Ihmiskunta on 2000-luvun alussa mittavien muutosten edessä. Ne tulevat koskettamaan inhimillisen elämän ja tuotannon kaikkia osa-alueita sekä ihmisen luontosuhdetta.

Muutosvaatimukset edellyttävät vallankumousta energiankäytön alueella. Teollinen vallankumous merkitsi tuotannon ja liikkumisen osalta siirtymistä uusiutuvista energialähteistä uusiutumattomiin. 2000-luvun alussa ihmiskunnan on siirryttävä postfossiiliseen tulevaisuuteen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Tämä on yhteydessä uusiutumattomien energialähteiden ehtymiseen. Niiden käytettävyysraja on törmäämässä myös ekologisiin kuormitusrajoihin. On välttämätöntä suojella maapallon ilmakehää lisääntyviltä hiilidioksidipäästöiltä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen arvellaan nousevan 50 vuoden kuluttua vuosittain 2000 miljardiin dollariin.

Sotavoimat ilmastonmuutosta torjumassa

Jatkuva rajoittamaton talouskasvu on törmäämässä maapallon rajallisiin raaka-aine- ja energiavaroihin sekä maapallon ekologisiin reunaehtoihin. Yli puolet niistä vaurioista, joita on havaittu globaaleissa ekojärjestelmissä viimeisen 300 vuoden aikana, on syntynyt viimeisten 30–40 vuoden aikana. Fossiiliset polttoaineet ja höyrykone mahdollistivat rajoittamattoman kasvun idean synnyn. Jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on tullut läntisen sivilisaation suuri illuusio. Ihmiskunta on toiminnallaan tuhoamassa peruuttamattomasti sille tärkeitä ekojärjestelmiä.

Ympäristön tuhoutuminen merkitsee rauhantilan vaarantumista. Yhdysvaltojen puolustusministeriö on varoittanut ilmastonmuutoksen vaikutuksista todeten, että sen synnyttämät sodat ja nälänhätä tulisivat tappamaan miljoonia ihmisiä. Bushin hallituksen poliittinen linja ei suinkaan pyri ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, vaan sen seurausten sotilaalliseen torjumiseen. Erityisesti tavoitteena on sotilaallisesti torjua ilmastonmuutoksen seurauksena syntyvät pakolaisvirrat.

Halvan öljyn aikakausi on ohi

Lähitulevaisuudessa energiaturvallisuudella ja energian hinnan kehityksellä tulee olemaan keskeinen vaikutus maailmantalouden ja yksittäisten kansallisvaltioiden talouksien kehitykseen. Öljyn osalta tuotannon arvellaan kääntyvän laskuun 10–20 vuoden kuluessa pysyvästi. Arvioiden mukaan 48 suuresta öljyntuottajamaasta 33 on saavuttanut tuotannon huippunsa tai jo ohittanut sen. Ihmiskunta on siirtymässä pysyvästi kallistuvan öljyn aikakauteen. Valkoisen talon entinen energiapoliittinen neuvonantaja Matthew Simmons on esittänyt kauhuskenaarion öljyn tynnyrihinnan noususta lähitulevaisuudessa 200–250 dollariin.

Fossiilisten polttoaineiden käytön kasvuennusteet ovat täydellisessä ristiriidassa ajan vaatimusten kanssa. Öljy-yhtiö ChevronTexacon mainostekstin mukaan ihmiskunta tarvitsi 125 vuotta käyttääkseen ensimmäiset biljoona tynnyriä öljyä. Seuraava biljoona tynnyriä öljyä kuluu 30 vuodessa. Vuonna 2005 öljynkulutus oli 83,2 miljoonaa tynnyriä per päivä. Yhdysvaltojen energiaministeriö arvioi kulutuksen kasvavan vuoteen 2030 mennessä 131 miljoonaan tynnyriin per päivä.

Kehittyneiden teollisuusmaiden sekä Kiinan ja Intian taloudet ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia energiantuonnista. Yhdysvaltojen riippuvuusaste on kasvamassa 55,7 prosentista (2001) 71 prosenttiin (2025). Yhdysvaltojen öljyntuotanto on laskenut vuoden 1971 jälkeen jatkuvasti. Maa on joutumassa tilanteeseen, jossa öljyn etsimiseen, poraamiseen ja jalostamiseen menee enemmän energiaa kuin lähteistä nostettu öljy tuottaa energiaa. Lähi-idässä on yli 20 kertaa enemmän raakaöljyvarantoja kuin USA:ssa. Länsi-Euroopan riippuvuus tuontienergiasta on 50,1 prosenttia ja sen arvellaan nousevan 68,6 prosenttiin. Kiina, joka oli 1950-luvulla Aasian suurin öljynviejä ja aina 1990-luvulle öljyn suhteen omavarainen, on nyt netto-tuoja. Sen riippuvuus tuonnista on nyt 31,5 prosenttia ja sen arvellaan kasvavan 73,2 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

Nato öljynturvaajana

Vähenevät tuotantoluvut ja kasvava fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energianälkä ovat johtamassa tilanteeseen, jossa öljyä on ainoastaan sille, joka kykenee maksamaan tai varmistamaan sen saannin aseellisesti. Taistelu energiasta ja raaka-aineista sekä saastuttamismahdollisuuksista vaarantaa yhä useammin rauhantilan. Taistelu öljy- ja kaasukenttien sekä niihin liittyvien kulkureittien hallinnasta on nykyisten konfliktien keskeinen tekijä (Irak, Iran, Tshetshenia, Sudan, Nigeria, Kaspianmeren alue) ja niiden ratkaisujen este (Sudan). Kasvava ristiriita tarjonnan ja kulutuksen välillä on ajamassa öljyn suurkuluttajat konfliktiin. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina ovat energiapolitiikassa törmäyskurssilla.

Energia- ja strategisesti tärkeiden raaka-ainelähteiden varmistamisesta on tullut yksi Naton keskeinen tehtävä. Naton nopeantoiminnan joukoilla (Nato Response Force) oli suurharjoitus Afrikan rannikolla, Kap Verden edustalla, kesäkuussa 2006. Skenaariona oli turvata alueella vallitsevan konfliktin aikana energian saanti. Euroopan unionin tulevaisuusstrategiassa (European Defence Paper, EDP, 2004) korostetaan myös vakauden viemistä kauppareittien ja raaka-aineiden saamisen turvaamiseksi. EDP:ssä ollaan erityisen huolissaan Lähi-idän ja sitä ympäröivän alueen epävakaasta kehityksestä, joka nähdään ”suorana uhkana” Euroopalle, koska alue tyydyttää puolet Euroopan energiantarpeesta.

Fossilismin ansa

Öljy mahdollisti epäsuorasti sodankäynnin tehostumisen ja tuhovoiman kasvun. Se toimi panssarien, lentokoneiden ja taistelulaivojen polttoaineen. Öljystä on tullut keskeinen sotien syy ase-teknologian kehityksen vaarantaessa maapallon ekologian ja ihmiskunnan sivilisaation perusedellytykset. Ihmiskunnalla ei ole enää ”varaa” asevaraiseen turvallisuuteen, militarismiin ja konfliktien ratkaisemiseen aseellisen väkivallan keinoin. Saksalaisen valistusfilosofi Immanuel Kantin esittämästä ”ikuisen rauhan” ajatuksesta on tullut ihmiskunnan nykymuotoisen sivilisaation säilymisen kategorinen imperatiivi.

Ilman siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin, luopumista taloudellisen kasvun imperatiivista ja ilman maailmanlaajuisen sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämistä eivät kestävä kehitys ja pysyvämpi rauhantila ole mahdollisia. Ihmiskunnan on vapautettava itsensä fossilismin ansasta. Nykyisen turbokapitalismin ja fossiilisten polttoaineiden aikakauden yksi periaate on: enemmän, nopeammin ja pitemmälle. Yhteiskunnallisessa ajattelussa tulisi korvata nopeuden periaate, joka perustuu luonnon mobilisointiin, hitauden ja paikallisuuden ohjenuoralla, joka vastaa uusiutuvien energialähteiden (tuulienergia, vesivoima, bioenergia, terminen energia, vuoroveden tuottama energia) luonnetta. Ne eivät mahdollista nykyisen turbokapitalismin vauhtia kuten fossiiliset polttoaineet eivätkä ole paikasta riippumattomia. Tämä myös edellyttää kilpailulla ja voittoperiaatteella toimivan talousjärjestelmän sijalle vaihtoehtoista solidaarista taloutta, johon kapitalismi tulisi sopeuttaa. ”Tämä on syvempi ja laajempi vallankumous kuin Ranskan tai Venäjän olivat. Se on myös vaikeampi kuin teollinen vallankumous” (Elmar Altvater).

Jouko Jokisalo

Kaupunginjohtajille tunnustus rauhantyöstä

International Peace Bureau (IPB) myönsi Sean MacBride -rauhanpalkinnon tänä vuonna kansainväliselle Mayors for Peace -kaupunkiverkostolle. Palkinnon luovutti IPB:n puheenjohtaja Cora Weiss Hiroshiman pormestari Tadatoshi Akiballe 8. syyskuuta Helsingissä.

”Kansallisiin hallituksiin verrattuna kaupunginjohtajat ovat huomattavasti lähempänä niitä miljoonia ihmisiä, jotka joutuisivat mahdollisen ydinasehyökkäyk-sen kohteiksi. Palkinto ei ole ainoastaan osoitus kunnioituksestamme ja ihailustamme kampanjaa kohtaan. Se on toive, että yhä usempi kaupunki ja kaupunginjohtaja liittyy kampanjaan kunnes kaupunkimme ovat turvassa niin tavanomaisilta aseilta kuin ydinpommeiltakin”, totesi IPB:n puheenjohtaja Cora Weiss.

Vuonna 1982 perustettuun Mayors for Peace -kampanjaan on liittynyt yli 1400 kaupunkia 119 maasta. Kaupunkitasolla toimiva yhteistyöverkosto vaatii ydinaseiden täydellistä hävittämistä maailmasta vuoteen 2020 mennessä. Sillä on neuvoa-antava asema YK:ssa.

Suomen kaupungeista kampanjaan ovat tähän mennessä liittyneet Maarianhamina ja Varkaus. Lisäksi valtuusto- ja kuntalaisaloitteita jäsenyydestä on tehty mm. Jyväskylässä, Kemissä, Oulussa, Raisiossa, Tampereella ja Turussa.

”Nykyään Mayors For Peace -liike kattaa, hieman toiveikkaasti liioitellen, noin miljardi ihmistä. Toivon, että liikkeessä olisi pian mukana kahdesta kolmeen miljardia ihmistä”, totesi Akiba ja toivotti kaikki Suomen kaupungit tervetulleiksi mukaan kampanjaan.

Ydinaseet edelleen tapetilla

Eräänä kampanjoinnin haasteena lienee selventää, etteivät kylmän sodan aikaiset ydinasepelotteet ole hävinneet kansainvälisiltä areenoilta. Nykyään ydinaseet tuntuvat kansalaisista kaukaiselta asialta ja harva uskoo, että laajamittainen ydinsota koskaan toteutuu. Vielä harvempi haluaa elää siinä uskossa.

Vielä 1980-luvulla marssit vetivät kymmeniä tuhansia suomalaisia ja eurooppalaisille kaduille protestoimaan suurvaltojen ydinaseita vastaan. Kansa vaati ydinaseetonta Pohjolaa, osana laajempaa rauhanomaisten kansainvälisten suhteiden rakentamista.

Tosiasiat eivät ole muuttuneet. Ydinpommi on edelleen ihmiskunnan tuhovoimaisin ase. Se varmistaa mahdollisimman laajan katastrofin kaiken elollisen suhteen, niin ihmis- ja eläin-uhrien kuin ympäristötuhojen määrässä. Se on osoitus täysin hakoteille menneestä ihmisälykkyydestä. Nykyään ydinaseita on maapallolla noin 32 000.

Ylivoimaisesti eniten ydinaseita on Venäjällä (16 000) ja Yhdysvalloilla (10 100). Molemmilla on yhtä monta, noin 5 800 käyttövalmista ydinasetta. Muita ydinasevaltioita ovat Ranska (350), Iso-Britannia (200) ja Kiina (200). Lisäksi Pohjois-Korea on ilmoittanut omistavansa ydinaseita. Israelilla arvioidaan olevan noin 200 ydinasetta.

Kansainvälistä turvallisuuskeskustelua hallitsevat valtiot ovat onnistuneesti liittäneet ydinsodan ja terrorismin uhat toisiinsa. Nykyihmisen suurimmaksi uhaksi esitetään ydinterrorismin mahdollisuutta. Olettamus on, että ei-valtiolliset toimijat käyttäisivät ydinasetta heti kun siihen avautuisi mahdollisuus.

Tämän vuoden alussa Ranska julisti valmiuttaan käyttää ydinaseita terrorismin vastaisessa sodassa. Asia sivuutettiin hämmästyttävän kevyesti meillä ja muualla. Ydinaseiden hävittäminen lopullisesti tulisi olla ensi-sijaisia huolenaiheitamme, huolimatta siitä kuka niitä mahdollisesti käyttää.

Teksti: Henri Onodera

 

Ydinaseeton vyöhyke Keski-Aasiaan?

Viisi entistä neuvostotasavaltaa ilmoitti syyskuussa perustavansa ydinaseettoman vyöhykkeen Keski-Aasiaan. Kazakstan, Kirgistan, Tadzikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan pääsivät asiasta sopuun yhdeksän vuoden neuvottelujen jälkeen.

”Ydinaseettomat vyöhykkeet vahvistavat maailmanlaajuista ydinaseriisuntaa, ja lujittavat kansainvälisiä pyrkimyksiä ydinaseettoman maailman saavuttamiseksi”, totesi YK:n pääsihteeri Kofi Annan allekirjoitusseremoniaan lähettämässään kirjeessä. Hän pahoitteli, ettei sopimuksella ole vielä kuitenkaan suurta painoarvoa.

Sopimus astuu käytännössä voimaan vasta kun viralliset ydinasevallat – Ranska, Iso-Britannia, USA, Kiina ja Venäjä – ovat sen hyväksyneet. Allekirjoitusseremoniaan saapuivat ainoastaan Venäjä ja Kiina. Tapahtumaa boikotoineen Ranskan, Ison-Britannian ja USA:n mukaan sopimus mahdollistaa Venäjän ydinaseiden läsnäolon alueella.

Keski-Aasian vyöhyke on viides laatuaan maailmassa. Muita vyöhykkeitä on perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueelle, eteläiselle Tyynelle valtamerelle, Kaakkois-Aasiaan ja Afrikkaan. Lisäksi ydinaseet on kielletty Etelämantereella, ja Mongolia on julistautunut ydinaseettomaksi alueeksi.

Keski-Aasian vyöhyke eroaa muista siinä, että siellä oli kylmän sodan aikana suuri määrä Neuvostoliiton ydinaseita. Nykyään alue on suurvaltapolitiikan keskiössä. Törmäyskurssilla ovat eritysesti Yhdysvaltojen, Venäjän ja yhä suuremmassa määrin Kiinan intressit.

Henri Onodera

USA:n ydinaseet Euroopassa

Yhdysvallat on ainoa valtio maailmassa, joka varastoi ydinaseita rajojensa ulkopuolella. Euroopassa niitä on 480 kuudessa maassa, kahdeksassa eri lentotukikohdassa. Vaikka suurin osa ydinaseista on rajoitetusti Yhdysvaltojen käytössä, isäntävaltiot ovat NATO-yhteistyösopimusten nojalla kouluttautuneet ja varautuneet niitä sodan sattuessa käyttämään. Ydinasepelotteesta onkin muodostunut osa ei ainoastaan Naton vaan myös isäntävaltioiden puolustuspolitiikkaa. Käytäntö rikkoo kansainvälisen ydinsulkusopimuksen (NPT) 1. ja 2. artiklaa.

Kaikki USA:n ydinpommit Euroopassa ovat B-61-tyyppiä, joiden räjähdysvoima vaihtelee 0,3:n ja 170 kilotonnin välillä. Hiroshimaan pudotetun ”Little Boyn” räjähdysvoima oli n. 15 kilotonnia.

 

Maa
Lentotukikohta
B-61-ydinpommit*
Yhteensä
USA Isäntävaltio
Belgia Kleine Brogel 0 20 20
Saksa Büchel 0 20 20
Ramstein 90 40 130
Italia Aviano 50 0 50
Ghedi Torre 0 40 40
Hollanti Volkel 0 20 20
Turkki Incirlik 50 40 90
Iso-Br. Lakenheath 110 0 110
Yhteensä 300 180 480
*) USA-sarakkeen ydinaseet ovat täysin Yhdysvaltojen hallinnassa. Isäntävaltio-sarakkeen ydinaseiden kuljetuksesta vastaa kunkin isäntävaltion ilmavoimat.

Lähteet: www.abolition2000europe.org, www.cnduk.org

 

Työpaikkojen rauhantoimikunta: SATAVUOTIAS DEMOKRATIA

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun kansalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat sittemmin jääneet lähes pelkästään äänioikeudeksi vaaleissa. Vaalien yhteydessä on rahan ja mainonnan merkitys ratkaisevaa, eivät suinkaan asiat. Se on merkinnyt sitä, että melkein kaikki puolueet ovat omaksuneet samanlaiset tai ainakin samankaltaiset teemat. Parlamentaarisen demokratiamme suurin ongelma on nykyään se, ettei kerrota mitä aiotaan tehdä, jos valtaan päästään. Vai mitä on sanottava siitä, ettei vaalien yhteydessä kerrottu esimerkiksi nyt esillä olevasta kunta- ja palveluremontista sanallakaan?

Esillä ei myöskään ollut EU:n palveludirektiiviesitys tai se, mitä pitää sisällään mantran tavoin hoettu tilaaja–tuottajamalli kuntien toiminnoissa.

Onko meidät suomalaiset opetettu ottamaan nöyrästi vastaan mitä ylhäältä annetaan? Liiankin usein kuulee sanottavan, kuinka on parasta antaa ”valittujen edustajien” päättää puolestamme asioista, koska heillä kuitenkin on niistä parhaat tiedot. Yhä useammin sen kuulee näiltä päättäjiltä.

Joku on sanonut, että olemme vasta nyt siirtyneet puhtaaseen kapitalismiin. Näin kai on, koska valtiovallan ainoaksi tehtäväksi näyttää jääneen vain yksityisen yritystoiminnan edellytysten vaaliminen. Yhä useampi asia on joutunut kategoriaan, jonka tunnuksena on ”ainoa vaihtoehto”. Mitäpä ihmiset turhaan haikailevat vaihtoehtojen perään! Tosiasiassa meille vain uskotellaan erilaisia pakkoja ja välttämättömyyksiä. Vanha viisaus on syytä saattaa kunniaan ja kysyä: Kuka tästä hyötyy?

Hyötyvätkö UPM:n työntekijät paperitehtaan sulkemisesta niin kuin johtajat väittävät? Lakkautuspäätöshän tehtiin vain UPM:n muiden työpaikkojen pelastamiseksi. Siksi, että markkinat ja ahneet eläkesäätiöt vaativat sitä!

Meidän on kuulemma ratifioitava käytännössä kuollut EU:n perustuslaki, sillä Suomen täytyy näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa positiivinen signaali koko muulle EU:lle.

Militarisointi on edennyt kovaa vauhtia ja ilman, että kansalaisilta olisi asiasta kysytty mitään. Meidän on muutettava rauhanturvalakimme kriisinhallintalaiksi, koska meidän täytyy vapautua YK:n mandaatista, ja suomalaisille sotilaille on annettava mahdollisuus oikeisiin sotatoimiin. Näin olemme mukana militarisoimassa EU:ta ja tekemässä siitä suurvaltaa. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi eivät edes jäsenvaltioiden puolustusministerit pitäneet keskinäisiä palavereitaan, koska sotilaallinen puoli ei kuulunut EU:n toimivaltaan. Esimerkkejä löytyy lukematon määrä.

Jossain kohtaa on pantava piste nykymenolle.

Jussi Lilja, puheenjohtaja

Työpaikkojen rauhantoimikunta