Aihearkisto: Ajankohtaista

ICAN-verkoston perustajajäsen Tilman Ruff Suomessa 13.–14.12.

Tilman_Ruff_speaks_in_Adelaide_2015Vuoden 2017 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen ICAN-verkoston perustajajäsen Tilman Ruff vierailee Helsingissä 13.–14.12.2017. Suoraan Oslon Nobel-juhlinnan keskeltä saapuva Ruff puhuu vierailunsa aikana ydinasekieltosopimuksesta ja ydinaseiden humanitaarisista vaikutuksista.

Tilman Ruff on australialainen kansanterveyteen ja infektiotauteihin erikoistunut lääkäri ja apulaisprofessori Melbournen yliopiston Global Health -instituutissa. Hän on erityisesti perehtynyt ydinaseiden humanitaarisiin vaikutuksiin ja terveysriskeihin ja kampanjoinut vuosikymmeniä ydinaseriisunnan puolesta.

Vierailunsa aikana Ruff alustaa ydinasekieltosopimuksesta ICAN Finland -verkoston NuclearCafé -tapahtumassa 13.12. Helsingissä. Lisäksi hän tapaa  mm. lääkäreitä ja ydinaseiden kieltämisen puolesta kampanjoivia aktivisteja.

Saman viikon tiistaina järjestetään Helsingissä toinenkin yleisötilaisuus ydinaseriisunnasta. ICAN Finland ja Vapaus Valita Toisin ovat kutsuneet puolueiden edustajat  keskustelemaan Suomen ydinasepolitiikasta eduskunnan kansalaisinfossa 12.12. klo 14–16. Tilaisuudessa parlamentaarikot ja kansalaisyhteiskunnan edustajat keskustelevat puolueiden kannoista ja Suomen suhteesta ydinsulkusopimukseen ja ydinasekieltosopimukseen.

ICAN Finland on kansainvälisen ydinasekieltoa ajavan ICAN-verkoston Suomen-osasto, johon kuuluu kansalaisjärjestöjä ja ydinaseriisunnasta kiinnostuneita yksityishenkilöitä.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt
Kati Juva, ICAN Finland -verkoston toinen koordinaattori
Puh. 050 500 2318

Ilmoittaudu Ay-väen rauhanpäiville nyt!

Seuraavat Ay-väen rauhanpäivät  järjestetään 13.–14.1.2018 Helsingissä hotelli Arthurissa.

Seminaareja voi tulla vapaasti kuuntelemaan maksutta ja ilmoittautumatta.

Jos haluat ruokailla tai majoittua, ilmoittaudu! Yhden ihmisen voi ilmoittaa TÄÄLLÄ ja ryhmän TÄÄLLÄ. Ilmoittauduthan myös, jos haluat vain ruokailla.

Huomaathan, että jos olet varannut seminaaripaketin ja/tai majoituksen mutta peruutat 31.12.2017 jälkeen tai jätät tulematta, joudumme veloittamaan sinulta koko hinnan.

Seminaari-, illanvietto- ja majoituspaikka on hotelli Arthur (Vuorikatu 19), Helsinki.
• Seminaaripaketti ja majoitus 2hh 125 €
• Seminaaripaketti ja majoitus 1hh 160 €
• Seminaaripaketti ilman majoitusta 75 €

Seminaaripaketti sisältää ohjelman, ruokailut, illanvieton ja postitse kotiin lähetettävän koosteen jälkikäteen.

Ay-väen rauhanpäivien alustava ohjelma 2018:

Lauantai 13.1.

10.00–11.00 ilmoittautuminen ja kahvit
11.00 Seminaarin avaus
Kaupungin tervehdys: Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen
11.30–13.00 Seminaari: 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi.  Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Pilvi Torsti (sdp.), Kari Uotila (vas)
13.00–14.00 Lounas
14.00–15.30 Seminaari: Liittokierros – Mistä nyt sovitaan, vai sovitaanko? Puheenjohtaja Silja Paavola (SuPer), 2. varapuheenjohtaja Heli Puura (Teollisuusliitto), puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (JHL)
15.30–16.00 Kahvi
16.00–17.30 Teemaryhmät
1. Kenen Helsinki? Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan jäsen Tuomas Rantanen (vihr.)
2. Median vaikutus ihmisten mielikuviin.  Valtiotieteiden tohtori Noora Kotilainen
3. Ay-toiminta Etelässä
4. VR ja Posti vasaran alla. Puheenjohtaja Heidi Nieminen (PAU), pääluottamusmies Jyrki Fahlström, Raideammattilaiset JHL.
19.30 Ohjelmallinen illanvietto. Amurin Tiikerit esiintyy.

Sunnuntai 14.1.

 9.00–10.30 Elokuva
10.30–11.00 Teemaryhmien purku
11.00–12.30 Seminaari: Sota, rauha ja ilmastonmuutos. FT, tutkija Ville Lähde, BIOS, väitöskirjatutkija Emma Hakala, Aleksanteri-instituutti
12.30–13.15 Lounas
13.15–14.15 Mitä Suomen turvallisuuspolitiikassa tapahtuu? Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro
14.15–15.45 Seminaari: Yrityksen yhteiskunnallinen vastuu.
Puheenjohtaja Antti Jauhiainen, Parecon Finland, toiminnanjohtaja Sonja Vartiala, Finnwatch
15.45–16.00 Rauhantyöpaikka-palkinto ja seminaarin päätös

Lisätietoja rauhanpäivistä: tprtmk  (a)  gmail.com

Donetskin tulitus kiihtyi 5. marraskuuta

Rauhanpuolustajien delegaatio vieraili syyskuussa Ukrainassa. Oksana Tšelyševa kirjoittaa, mitä marraskuun alussa tapahtui esimerkiksi Opytnoen kylässä, jossa he vierailivat paria kuukautta aiemmin.

 

Marraskuun 5. päivänä kello 16.40 Ukrainan armeija tulitti voimakkaasti Donetskia Grad- raketinheittimillä. Donetskin asukkailta saatujen tietojen mukaan ensimmäisten 40 minuutin aikana Avdievkan suunnalta ammuttiin 40 ohjusta Donetskin lentokentän suuntaan ja 80 Jasinovatskin piirin Jakovlevkan taajaman suuntaan.

40 minuuttia rakettitulituksen kohteena on pitkä aika. Lähes heti sosiaaliseen mediaan ilmaantui Donetskin asukkaiden kommentteja ”hirveistä äänistä”, joita he kuulivat ensi kerran vuoden 2015 jälkeen. Kommenttien kirjoittajat olivat kaukana Jakovlevkasta tai Donetskin kaupungin Kievskin kaupunginosasta, itse tulituksen kohteet olivat suojassa. Niin kiihkeää Grad-ammuntaa ei ole esiintynyt pitkään aikaan.

Kun kirjoitin Facebookissa Jakovlevkaan kohdistuneesta pommituksesta, eräs Donetskissa tapaamani kollega kirjoitti Lontoosta: ”Vanhempani ovat Jakovlevkassa. Vaikka kuinka pyydän heitä olemaan käymättä mökillä, se on heille elannon lähde: he eivät taaskaan saa eläkettä, koska viettävät enemmän aikaa Donetskissa.” Hän onnistui saamaan heihin yhteyden ja sai kuulla, että he ovat elossa. Illalla tuli tieto, että yksi Jakovlevkan talo oli palanut maan tasalle.

Jokseenkin heti tulituksen alettua Ukrainan ”antiterroristisen operaation” lehdistökeskus alkoi tiedottaa, että tulitusta eivät aloittaneet he vaan ”tasavallat”. He väittivät, että ”Donetskin kansantasavallan” joukot tulittivat Opytnoen kylän seutua ja Avdievkan kaupunkia Ukrainan puolella. Avdievkan asukkaat eivät kuitenkaan vahvistaneet tietoa pommituksesta.

Rauhanpuolustajien delegaatio vieraili syyskuussa Ukrainassa. Kävimme Opytnoen kylässä, ja nyt kuulin, että päivällä 5. marraskuuta Avdievkan suunnasta tuli 57 Ukrainan armeijan sotilasajoneuvoa, muun muassa panssari- ja bensankuljetusajoneuvoja. Ne ajoivat Opytnoen läpi Donetskin suuntaan.

optynoe2
Kuvat on otettu Opytnoen kylässä, joka sijaitsee Donetskin entisen lentokentän ja Advivkan kaupungin välissä. Viitisenkymmentä ihmistä elää pahasti vahingoittuneissa taloissa. Tässä kerrostalossa on kymmenen asukasta. Selvitäkseen hengissä he siirtyvät asunnosta toiseen ja pysyvät yhdessä ylläpitääkseen lämpöä. Syyskuun alussa he olivat valmistamassa ruokaa improvisoidulla liedellä, jonka he olivat rakentaneet pihalle. Vettä tai sähköä ei ole kaasusta puhumattakaan. Opytnoe on yksi alueista, joissa on kaikkein vaikeinta selviytyä, koska sitä tulitetaan eikä paikallisilla viranomaisilla ole kiinnostusta helpottaa asukkaiden ahdinkoa. Jos tulitus on liian ankaraa, asukkaat muuttavat kellariin, jonka he ovat muuttaneet pommisuojaksi. Vaikein ajanjakso oli vuonna 2015, jolloin he eivät päässeet pois pommisuojasta useisiin kuukausiin.

opytnoe1
Noin kello 15.30 Opytnoen ja Avdievkan välisiä peltoja alettiin ampua (toisen puolen) tankeista. Opytnoen asukkaat laskivat noin sata yksittäistä tankin laukausta kello 15.30–16.20. Osa ammuksista putosi aiemmin tuhoutuneeseen Opytnoen osaan. Kylän muutamasta kymmenestä siviiliasukkaasta kukaan ei onneksi haavoittunut. Eräät asukkaat kumosivat huhun, että siellä olisi illalla räjähtänyt ammusvarasto. Kuitenkin kuultiin tieto, että Donetskin osapuoli vastasi illalla ja yöllä niin ikään raketinheitintulella.

Donetskin tulittaminen raketinheittimillä alkoi siis kello 16.40 ja vaimeni puoli kahdeksan tienoilla, mutta kello 20.40 alkoi kaupungin pohjoisosan tulittaminen Avdievkan suunnalta uudelleen.

Donetskissa on havaittu lukuisia siviilikohteiden vaurioita. Vähintään 30 asuintalosta rikkoutui ikkunoita ja/tai kattoa. Kaasunjakelulinjat vioittuivat, mutta vauriot onnistuttiin rajoittamaan, mikä osoittaa jälleen kunnallistekniikan hoitajien rohkeutta. Tulitus kohdistui myös Donetskin jakamoon, joka hoitaa vedenjakelua paitsi Donetskissa ympäristöineen myös Ukrainan hallitseman alueen taajamissa, muun muassa Avdievkassa. Varalla oleva kloorijohto vioittui taas – asema on säännöllisesti joutunut tulituksen kohteeksi. Jos syntyy nestemäisen kloorin vuoto, on ekologinen katastrofi väistämätön, eikä se säästä ketään, olipa konfliktissa sitten ”oikealla” tai ”väärällä” puolella.

Kaksi Donetskin asukasta (s. 1952 ja 1982) oli saanut vammoja. Ihmeen kaupalla automatkustajat pelastuivat tultuaan Kievskin kaupunginosaan toisaalta Donetskista. Autossa oli vanhemmat ja kolme pientä lasta, tulituksen alkaessa he olivat jo onneksi tuttaviensa kodin luona ja lapset ehtivät suojaan kellariin.

5.11. vammautui myös kolme vuonna 2007 syntynyttä poikaa. He löysivät koulun N:o 110 leikkipaikalta räjähtämättömän ammuksen, johon yksi pojista heitti tiilen. Artjom Jarovoi kuoli räjähdyksessä heti, Juri Raskosov ja Jevgeni Bogdanov vietiin sairaalaan kriittisessä tilassa.

Eräs Ukrainan puolen haastateltavani arvioi, miksi tilanne kärjistyi juuri nyt: ”Ongelma on ehkä joukkojen siirrossa: Opytnoessa ja Avdievkan lähellä ollut prikaati lähtee asemistaan ja tilalle tulee uusi. Siirtyminen merkitsee tekniikan siirtoja. Tämä ehkä laukaisi eiliset tapahtumat Opytnoen lähellä.”

Etyjin tarkkailuryhmä ei pystyne arvioimaan Opytnoen tienoon peltojen tilannetta, sillä paikka on yksi niistä, minne he eivät voi ajaa päällystämättömien teiden takia. Kun ajoimme syyskuussa Avdievkasta Opytnoeen, saattajamme sanoi, että käyttämämme tie oli ainoa, siltä oli raivattu miinat aivan hiljattain. Ei ole takeita, etteikö ilmaantuisi uusia miinoja.

On myös mahdollista, että Ukrainan armeija toteutti Opytnoessa presidentin käskyä. Marraskuun 3. päivänä presidentti Porošenko julisti Kiovan alueen kylään tehdyllä vierailulla ohjusjoukkojen päivää juhlittaessa: ”Ukrainan armeijan tykistön täytyy valmistautua palaamaan tarpeen tullen erotuslinjalle maan itäosissa, antiterroristisen operaation suoritusalueella.”

Tämä julistus rikkoo Minskin sopimuksia raskaiden aseiden vetämisestä 50 kilometrin päähän erotuslinjasta.

Teksti Oksana Tšelyševa
Kuvat Anna Zaretska

Rauhanpuolustajat luovutti Solidaarisuus­kalenterin ministeri Terholle

solikka_terhoRauhanpuolustajien edustajat kävivät maanantaina 13.11. tapaamassa eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhoa. Luovutimme hänelle vuoden 2018 Solidaarisuuskalenterin ja kerroimme rauhanliikkeen viimeaikaisia kuulumisia. Pääviesti tapaamisessa oli toive, että ministeri näkisi rauhan laajemmin ja harkitsisi vielä uudelleen rauhanrahojen määrää.

Solidaarisuuskalenterin 2018 teema on  yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuuslakia päivitettiin vuonna 2015. Lain tarkoituksena on muun muassa edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Laissa yhdenvertaisuuden edistäminen määritellään viranomaisten, koulutuksen järjestäjien sekä työnantajien tehtäväksi. Korostimme tapaamisessa, että Rauhanpuolustajat on järjestönä osallistunut näihin talkoisiin ilman lain velvoitettakin.

Samassa yhteydessä esitimme huolemme rauhanrahojen leikkauksista ja totesimme, että vaikka hallitus on ilmaissut tarvetta ottaa rauhantyö haltuunsa, on rauhanjärjestöillä kuitenkin oma tärkeä paikkansa, koska demokratiaan kuuluvat dialogi ja moniäänisyys. Monesti poliitikot puheissaan korostavat toimivan kansalaisyhteiskunnan tärkeyttä osana demokratiaa, kun puhutaan esim. Venäjästä tai kolmannen maailman maista. Joissakin tapauksissa rauhanjärjestöt voivat toimia eri tavalla kuin hallitus, esimerkiksi suhteessa venäläiseen rauhanoppositioon.

Tätä ei kuitenkaan voida tehdä pelkästään vapaaehtoisvoimin, mitä kohti ollaan menossa, jos rauhanrahoja leikataan ensi vuonna suunnitellut 40 %. Vuoden 2016 avustusta leikattiin jo 30 %, joten tilanne on rauhanjärjestöille kestämätön.

Suomen hallitus näyttäisi nyt leikkauksillaan viestittävän, että kauniista sanoistaan huolimatta se ei pidä rauhanliikettä tärkeänä. Rauhanjärjestöille ja niiden työntekijöille valtionapu on vain osa järjestöjen tuloista, mutta silti nykyisellään valtioapupäätös johtaisi lomautuksiin ja todennäköisesti myös irtisanomisiin. Rauhanpuolustajille, joilla on toimintaa eri puolilla Suomea, valtionapu on alle 40 % järjestön rahoituksesta.

Ministeri Terho kommentoi, että koska hänen taustansa on se mikä on, eli hän on toiminut Maanpuolustuskorkeakoulussa tutkijana ja rauhanturvaajana, hän näkee rauhan hieman eri tavalla.

Rauhanjärjestön näkökulmasta katsoen hallituksella ja monilla muilla poliittisilla päättäjillämme olisikin ehkä tarvetta laajentaa kuvaansa siitä, mitä rauha on, miten siihen päästään ja miten sitä ylläpidetään.

Kuva Essi Rajamäki

Rauhanpuolustajat: Vinkkejä hallitukselle rauhantyöhön

EduskuntaRauha ”Rauhantyö on ennen kaikkea poliitikkojen ja hallitusten tehtävä, eikä sitä voida jättää kansalaisjärjestöjen tai niiden rahoituksen varaan vaan se on nimenomaan meidän työtämme joka päivä”, sanoi eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho torstaina 26. lokakuuta.

Terhon asenne kuulostaa tutulta totalitarisemmista yhteiskunnista, missä hyvä hallitus huolehtii alamaisistaan, eikä siinä tarvita kansalaisyhteiskuntaa eikä kansalaisjärjestöjä (eikä monissa maissa myöskään oppositiota) haittaamaan työskentelyä rauhan puolesta.

Hallituksen rauhantyölle osoittama arvostus näyttäytyy kuitenkin hyvin oudolla tavalla. Hallitus on päättänyt leikata vuoden 2018 budjetissa rauhantyön määrärahoja noin 39 prosentilla, vaikka Terhon mukaan kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä rauhanasiassa.

Suomen Rauhanpuolustajat on muilta osin samaa mieltä Sampo Terhon kanssa. Rauhantyö on niin tärkeä asia, että sitä ei saa jättää pelkästään kansalaisjärjestöjen varaan. Rauhantyön pitäisi olla tärkeyslistan kärkipäässä sekä demokraattisilla vaaleilla valittujen kansanedustajiemme että hallituksen toiminnassa.

Rauhanliike näkee, että kestävä rauha saavutetaan oikeudenmukaisesti toimivassa, jäseniään tasapuolisesti kohtelevassa yhteiskunnassa, jossa kansalaiset ovat yhdenvertaisia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja ihmisten perustarpeet tyydytetään. Samaan rakentavaan ja inhimillistä hätää vähentävään toimintaan on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä koko maailman mittakaavassa.

 

Rauhanpuolustajat auttaakin mielellään Juha Sipilän hallitusta ja eduskuntaa rauhantyössä mahdollisista rauhanrahaleikkauksista huolimatta. Tässä muutama neuvo:

  • Aseiden ja asetarvikkeiden myynti ihmisoikeuksia polkeviin ja sotaa käyviin maihin on laitonta. Asevienti esimerkiksi Saudi-Arabiaan ja Turkkiin ei ole rauhantyötä.
  • Hallituksen raju leikkaus kehitysapubudjettiin, jolla voitaisiin auttaa mahdollisesti pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi joutuvia heidän lähtömaissaan ja siten vähentää pakolaisten määrää, ei ole millään muotoa rauhantyötä. Lisäksi nykyisessä hallituksessa on ministereitä, joiden käsitykset turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta ja kohtelusta ovat omiaan lisäämään levottomuutta ja epävakautta yhteiskunnassa. Suomella on lakiin kirjattu velvollisuus auttaa turvaa hakevia ihmisiä.
  • Lisääntyvä köyhyys ja eriarvoisuus Suomessa ja muualla maailmassa on epävakautta lisäävä tekijä puhumattakaan siitä, että inhimillisen kärsimyksen kasvamiselle on vaikea laittaa hintalappua. Se, että yhteiskunnan heikoimmistakin jäsenistä huolehditaan, on keskeinen tekijä rauhan rakentamisessa.
  • Viime vuosina Suomen rajojen sisällä maalla, merellä ja ilmatilassa on käyty merkittävä määrä kansainvälisiä sotaharjoituksia, joista lähes kaikissa on ollut mukana sotilasliitto Nato. Vaikka nämä harjoitukset on usein naamioitu ”turvallisuutta ylläpitäviksi”, tuntuu sodankäynnin ja tappamisen harjoitteleminen sotilasliiton kanssa merkilliseltä rauhantyöltä. Suomen entinen rooli rauhanneuvotteluiden luotettuna edistäjänä on jätetty ruostumaan – lieneekö harjoitusten todellisena pyrkimyksenä saada maamme sotilasliiton jäseneksi.
  • Suomi tekee uusia huippukalliita asehankintoja, jotka soveltuvat huonosti maanpuolustukseen. Esimerkiksi JASSM-ohjusten hankkiminen herättää kysymyksiä, ketä vastaan Suomi aikoo hyökätä. Valtion varojen käyttäminen aseisiin ihmisten sijaan ei ole rauhantyötä.
  • Hallituksen toimet esimerkin näyttäjänä rasismin ja vihapuheen kitkemisessä eivät ole vakuuttaneet. Rasisminvastainen toiminta on aivan kiinteä osa rauhantyötä ja pitäisi olla korkealla hallituksenkin työlistalla.
  • Toisin kuin esimerkiksi Ruotsi, Suomi ei ollut edes mukana neuvotteluissa uudesta ydinaseet kieltävästä sopimuksesta, joka hyväksyttiin YK:ssa 7.7.2017. Siinä menetettiin tilaisuus näyttää, että Suomen valtio on mukana taistelussa ydinaseita ja niiden aiheuttamaa suunnatonta tuhoa vastaan. Vastikään Nobelin rauhanpalkinnon saanut ydinaseita vastaan toimiva ICAN-verkosto koostuu ruohonjuuritason kansalaisjärjestöistä ja yksittäisistä toimijoista – myös suomalaisista. Juuri niistä, joiden työtä hallitus sanoo arvostavansa ja joilta se on viemässä yhä lisää rahoitusta. Ydinaseiden vastaisen toiminnan tukematta jättäminen ei ole rauhantyötä.
    Kuva Rauhanliitto
     

    Artikkelia muokattu 31.10.2017: Korjattu vuoden 2018 budjettiin ehdotettu rauhantyön määrärahojen leikkaus 30 prosentista 39 prosenttiin.

 

 

Muistaa isää fiksulla kirjalla 12.11.!

Lukeva isä ilahtuu kirjalahjasta! Tässä vinkkimme fiksusta luettavasta, joka aiheiden vakavuudesta huolimatta tarjoaa myös toivoa ja toimintaohjeita.
Isänpäivätarjoukset voimassa 11.11.2017 asti.
Tilaa viimeistään 8.11., jos haluat lahjan perille isänpäiväksi!

Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen:
Hyvinvointivaltion vastaisku

Parecon Finlandin perustajiin kuuluvat Jauhiainen ja Mäkinen keskustelivat yhdysvaltalaisälykköjen kanssa ja luonnostelevat suuntaviivoja hyvinvointivaltion kehittämiseksi.
Tarjoushinta 18,50 (sis. postikulut)

Ari Kerkkänen:
Syyria – synnystä sisällissotaan

Tohtori Kerkkäsen jämäkkä teos tuo luoksemme Syyrian värikkään historian, Syyrian valtion romahtamisen sotineen ja pohdinnat sodan lopettamiseksi.
Tarjoushinta 16,50 (sis. postikulut)

Nick Buxton ja Ben Hayes (toim.):
Ilmastonmuutoksen voittajat ja häviäjät – sotateollisuus ja suuryhtiöt muovaavat lämpenevää epätasa-arvon maailmaa

Ilmastonmuutos tuo mukanaan valtavia ongelmia, mutta suuryhtiöt ja sotilaat näkevät sen tuovan lähinnnä uusia haasteita, joista hyötyä. Artikkelikokoelmassa merkittävät asiantuntijat, tutkijat, toimittajat ja kansalaisaktivistit osallistuvat keskusteluun maailman kohtalosta valtavien muutosten edessä.

Israelin tunnustamattomien kylien sorretut asukkaat hakevat oikeutta

Teemu, Attia, YeelaHarva Suomessa tietää, että Israelissa elää 240 000 beduiinia osana palestiinalaisyhteisöjä, ja puolet heistä asuu kylissä, joita ei ole virallisesti olemassa. Nämä ihmiset kuuluvat Israelin köyhimpään väestönosaan, jonka kulttuurin Israelin valtio on tuhonnut.
ICAHD Finlandin ja Rauhanpuolustajien vieraiksi lokakuussa saapuneet aktivistit Attia Al-Asam (kuvassa keskellä) ja Yeela Raanan (oikealla) toivoivat, että tieto näistä ”tunnustamattomissa” kylissä elävistä palestiinalaisista leviäisi ja heidän elinolonsa saataisiin kohenemaan. Yleisötilaisuudessa Helsingissä mukana lisäksi Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.

RCUV:n eli Regional Council of Unrecognized Villages -järjestön tämänhetkinen ruohonjuuritason johtaja Attia Al-Asam ja isreaelilainen tutkija ja professori Yeela Raanan asuvat molemmat Negevin alueella Etelä-Israelissa. Al-Asam kuuluu palestiinalaisiin, joihin Israelin valtion sorto kohdistuu, ja hän toimii kansansa edustajana yrityksissä lopettaa väkeensä kohdistuva etnisten puhdistusten politiikka. Raanan on antropologian tutkija, opettaja ja aktivisti, joka on kuudentoista vuoden ajan ollut aktiivinen useissa israelilaisissa miehitystä ja apartheid-järjestelmää vastustavissa järjestöissä, muun muassa ICAHDissa. Sekä Al-Asam että Raanan ovat Israelin kansalaisia.

PETETYT LUPAUKSET

Beduiinit saapuivat nykyisen Israelin alueelle aaltoina Arabian niemimaalta vuosisatojen kuluessa. He viettivät osittaista kiertolaiselämää karjaa kasvattaen. Osmanien valtakunnan aikaan (1200-luvulta 1900-luvun alkuun) monet heistä alkoivat vähitellen viljellä maata, ja tuolloin perustettiin järjestelmä, joka tunnisti yksityisen maanomistuksen. Osa beduiineista kuitenkin laiminlöi maidensa virallisen rekisteröinnin Osmanien valtakunnan lakien mukaisesti, koska he olivat oman kiinteän yhteisönsä sääntöjen puitteissa ottaneet maan käyttöönsä.

Kun Israelin valtio muodostettiin vuonna 1948, jopa 90 prosenttia beduiineista joko pakeni tai karkotettiin maasta. Etelä-Israelissa, Negevin autiomaan alueella tuolloin asuneista 70 000 beduiinista vain 11 000 jäi, ja he olivat tyypillisesti heimoja, jotka olivat lojaaleja uudelle valtiolle ja sen johdolle. He saivat Israelin kansalaisuuden, ja valtio lupasi, että he saavat jäädä asumaan asuttamalleen seudulle.

Israel ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan, ja Negevin beduiinien hallussa olleita alueita alettiin vähitellen kutistaa. Vuonna 1965 Israelissa säädettiin rakennuslaki, joka ei tunnustanut beduiiniyhteisöjen olemassaoloa lainkaan eikä myöntänyt heidän kylilleen virallista asemaa. Heidän oli siis mahdotonta saada rakennuslupia asuttamiinsa kyliin. Tilanne on sama vielä tänäkin päivänä: lähes kaikkien beduiinikylien talot ovat ”laittomia” ja ne ovat jatkuvasti vaarassa joutua valtion tuhoamiksi.

Valtio myös määräsi useita tiukkoja kieltoja, jotka koskevat karjan laiduntamista, mikä heikensi merkittävästi beduiinien mahdollisuuksia jatkaa perinteisen elämäntapansa noudattamista ja vaaransi heidän elantonsa.

Vuonna 1968 Israel otti käyttöön uuden suunnitelman Negevin beduiinien tulevaisuuden muuttamiseksi: urbanisointi. Beduiineja alettiin asuttaa väkisin asutuskeskittymiin, mikä vahingoitti sekä heidän kulttuuriaan että sosiaalista rakennettaan: klaanit ja heimot asutettiin samalle pienelle alueelle, kun ne aiemmin olivat eläneet ja liikkuneet laajemmilla seuduilla. Pikkukaupungeissa ei ollut tilaa beduiineille olennaisen tärkeille kotieläimille ja karjalle, ja heidän identiteettinsä kärsi suuresti. Asutuskeskittymistä suurin, Rahat, perustettiin vuonna 1972 ja julistettiin kaupungiksi vuonna 1994. Muita pikkukaupunkeja, joihin beduiineja on asutettu, ovat Segev Shalom, Lakiya, Arara, Kuseife ja Hura.
Beduiinikaupunkien työttömyysluvut ovat nykyään Israelin korkeimmat.

TALOT TUHOTAAN, KANSALAISUUS VIEDÄÄN

Israelin valtio ei suostu tunnustamaan useimpien palestiinalaiskylien olemassaoloa Negevin alueella. Näissä ”tunnustamattomissa” kylissä ei sen vuoksi ole julkisia palveluja kuten veden tai sähköjakelua, jätehuoltoa tai kunnollisia terveys- ja koulutuspalveluita. Tosin tilanne on lähestulkoon samanlainen niissä muutamassa kylässä, joiden aseman Israel on asukkaiden ja eri järjestöjen painostuksen ja oikeudenkäyntien takia virallistanut. Israel myös tuhoaa kylien taloja yrittäessään pakkosiirtää Negevin asukkaat. Kylien alueet joko metsitetään tai niille asutetaan juutalaisia. Valtio on myös alkanut riistää kansalaisuuksia joiltakin Negevin palestiinalaisilta.

Israelin hallitus väitti vuosikymmeniä, ettei sillä ollut beduiiniyhteisössä osapuolta, jonka kanssa neuvotella maankäytöstä ja asumisesta. Negevin alueen palestiinalaiset perustivat vuonna 1997 järjestön neuvotteluosapuoleksi ja vastustamaan valtiolähtöistä syrjintää ja rasismia.  Attia Al-Asam ja Yeela Raanan ovat olleet mukana laatimassa Negevin asukkaiden yhteistä esitystä alueen kehittämiseksi. RCUV:n ansiosta 46 kylästä, joita Israelin valtion mukaan “ei ole olemassa”, kymmenen on saatu palautettua kartalle.

Yleisötilaisuudessa Helsingissä 18.10. Al-Asam kuvaili, keitä Negevin beduiinit tuntevat olevansa: ”Olemme beduiineja, arabeja, muslimeja, palestiinalaisyhteisön jäseniä ja Israelin kansalaisia.” Raanan lisäsi: ”Riippuu keneltä kysytään. Vanhemmat ihmiset kutsuvat itseään ensisijaisesti beduiineiksi, mutta nuoremmat, kouluja käyneet ja kaupungistuneet, sanovat olevansa palestiinalaisia.”

Kaikki beduiinit ovat Israelin kansalaisia, mutta esimerkiksi lapset laitetaan eri kouluihin, palestiinalaiset arabiankielisiin ja juutalaiset hepreankielisiin. Palestiinalaislapset kuljetetaan busseilla kauas koulukeskuksiin, eivätkä koulumatkat ole turvallisia. Virallisen ajattelun mukaan kouluja ei voida rakentaa, koska ei ole kyliäkään. Sama koskee terveyskeskuksia ja kaikkea elintärkeää asutuskeskittymissä tarvittavaa infrastruktuuria.

Negevissä on nykyään satakunta pientä juutalaiskylää ja niitä on suunniteltu rakennettavaksi lisää. Juutalaisten tieltä raivataan jatkuvasti pois näitä epävirallisia kyliä ja asutuskeskittymiä, välillä hyvin väkivaltaisesti. Kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty, eikä ihmisarvon saati -oikeuksien kunnioittamisesta oikein voida puhua.

Suomalaisetkin liittyvät välillisesti tunnistamattomien palestiinalaiskylien tuhoamiseen. Juutalainen kansallisrahasto JNF on osallistunut Suomessa muun muassa Maailma kylässä -festivaalille. JNF on mukana kylien tuhoamisessa: esimerkiksi kun kylien taloja on hajotettu maan tasalle, tulee JNF ja istuttaa rakennusten paikalle puita. Useat suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat vedonneet Maailma kylässä -festivaalia järjestävään Kepaan, että se ei sallisi JNF:n osallistua tapahtumiinsa, toistaiseksi tuloksetta. Asiasta tarkemmin esimerkiksi Kulttuurivihkoissa ja ICAHD Finlandin sivulla täällä ja täällä.

Teksti Anu Harju
Yleisötilaisuuden kuva Sirkku Kivistö

ProtestiKuvassa israelilaispoliisit vievät pois palestiinalaistalon tuhoamista vastustavaa Yeela Raanania (josta näkyvissä vain jalkapohjat).

 

 

Niinpä, miksi sitten soditaan?

24.10. YK:n päivänä

Kaksi nuorta poikaa (ehkä kahdeksan–yhdeksän-vuotiaat) ajelivat polkupyörillä hissukseen ohitseni ollessani sauvakävelyllä. He juttelivat toisilleen:

”Tiiätkö milloin on Suomessa ollut sota?”
”On siitä ainakin tuhat vuotta.”
”Ei siitä oo kun sata vuotta.”
”Jaa.”
”Tiiätkös, kuinka kauan sota voi kestää?”
”No, vuoden ehkä.”
”Ei, kun se voi kestää vaikka kaks vuottakin.”

Sitten pojat olivat minun kohdalla, sanoivat minulle hei ja jatkoivat pyöräilyä.
Hetken päästä toinen poika huusi kaverilleen:

”Tiiätkös, miksi Suomi ei halua sotaa?”
”No siksi, kun siinä voi kuolla.”
”Niin ja talot voi räjähtää, eikä se ole kivaa, jos vaikka meidän talo sortuu.”
”Niin ja kaikki lelut menee mäsäksi, pyöräkin hajoaa. Eikä saa kaupasta ruokaa.”
”Niin ja mun koirakin voi kuolla ja naapurin kissa.”
”Niin ja missäs me sit tehdään temppuja ja leikitään, kun se meidän puistokin varmaan palaa.”
”Ei se ole yhtään mukavaa, oltas vaan rauhassa.”
”Niinpä, miks sit soditaan?”

Sen jälkeen pojat olivat jo niin kaukana, että en kuullut, miten heidän keskustelunsa jatkui.
Oli hyvin vaikuttava kävelyreissu, kun ajattelin heitä.

Pikkupoikien ajatuksissa oli hiukan aikakäsitteessä virheitä, mutta muuten he juttelivat hyvinkin järkevästi rauhasta.
Aikuiset ja päättäjät koko maailmassa voisivat ottaa noista pojista esimerkkiä, että rauha ja tasa-arvoinen kohtelu on parasta ihmiskunnalle.

Esimerkiksi nyt esillä oleva ydinasekieltosopimus on mielestäni myös Suomen allekirjoitettava. Siihen velvoittaa ICANin saama Nobelin rauhanpalkinto.

YK:n päivää vietetään 24.10. Päivä juhlistaa Yhdistyneiden kansakuntien perustamista ja se käynnistää myös aseidenriisuntaviikon.
YK:n viisi päätavoitetta ovat: rauha ja turvallisuus, kehitys, ihmisoikeudet, humanitaarinen toiminta ja kansainvälinen oikeus.

Nämä ovat erittäin hyvät tavoitteet, joita on pyrittävä noudattamaan. Niiden avulla kahden pikkupojan ajatukset ulottuvat aivan kansainväliseen mittakaavaan.

Pyöräilijäpoikien, kuten myös sinun ja minun, tulevaisuus on meidän aikuisten käsissä, annetaan se rauhan kautta.

Olavi E. Kokkonen
Keski-Suomen Rauhanpuolustajat

 

Suomen ja Ruotsin rauhanjärjestöt vetosivat ydinasekielto­sopimuksen puolesta

Ryhmä suomalaisia ja ruotsalaisia rauhanjärjestöjä lähetti 15.10.2017 Suomen ja Ruotsin keskeisille päättäjille kirjeen, jonka aiheena on ydinasekieltosopimus, jota 122 YK:n 193 jäsenmaasta tukee.
Kirjeen saivat Suomen presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Juha Sipilä, ulkoministeri Timo Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö, sekä Ruotsin pääministeri Stefan Löfven, ulkoministeri Margot Wallström,  puolustusministeri Peter Hultqvist ja Ruotsin suurlähettiläs Eva Walder.

* * * * *

YK:n 193 jäsenmaasta 122 äänesti 7.7.2017  ydinasekieltosopimuksen puolesta. Sopimuksen on tarkoitus astua voimaan määräajan kuluttua siitä, kun 50 valtiota on ratifioinut sen. Euroopan maista Irlanti, Ruotsi, Sveitsi ja Itävalta, joita perinteisesti pidetään neutraaleina, osallistuivat neuvotteluihin ja olivat niiden122 valtion joukossa, jotka äänestivät ydinasekieltosopimuksen puolesta YK: n yleiskokouksessa.

Suomi pidättäytyi neuvotteluista eikä osallistunut äänestykseen. Allekirjoitusprosessi alkoi 20.9.2017, ja saman päivän päätteeksi jo 50 valtiota oli allekirjoittanut sopimuksen. Yhdysvallat on voimakkaasti vastustanut sopimusta. Myös muut ydinasevaltiot Venäjä, Ranska ja Iso-Britannia ovat aktiivisesti toimineet sopimusta vastaan. Kiina on toistaiseksi pidättäytynyt kommentoimasta asiaa.

Äänestys otettiin useissa maissa vastaan suurella ilolla.

Hiroshiman pommituksesta eloon jäänyt Setsuko Thurlow oli 13-vuotias, kun Yhdysvallat pudotti Japaniin historian ensimmäisen atomipommin. Thurlow totesi 7.7.2017 YK:ssa odottaneensa tuota päivää seitsemän vuosikymmentä ja että se tulisi olemaan lopun alku atomiaseille.

Irlannin ulko- ja kauppaministeri Simon Coveney nimesi puheessaan YK:n äänetyspäivän todella historialliseksi päiväksi ja muistutti, että ensimmäinen päätöslauselma YK: n yleiskokouksessa vuonna 1946 vaati ”ydinaseiden poistamista kuten myös kaikkien muiden aseiden,joita voidaan käyttää joukkotuhoaseina”.

Princetonin yliopiston professori Zia Mian kirjoitti Atomic Scientists -tiedotteessa 7.7.2017, että kieltosopimuksen velvoitteet ”rikkovat rajoja”. Esimerkiksi atomiaseiden käytön uhkailua koskeva kielto luo perustavanlaatuisen haasteen kaikille ydinaseiden ehkäisyn periaatteille. Tästä eteenpäin ovat pelottelevat osapuolet lakien väärällä puolella samalla kun useimmat valtiot ymmärtävät ja hyväksyvät sopimuksen.

ICANin (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) toiminnanjohtaja Beatrice Fihn, joka on yksi kansalaisyhteiskunnan  aktiivisimmista ydinaseettoman maailman puolestapuhujista, ilmaisi ajatuksiaan seuraavasti: ”Toivomme, että tämä päivä merkitsee alkua atomikauden päättymiselle. Atomiaseet rikkovat eittämättä sotalakeja ja muodostavat selkeän uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.”

Vuonna 1963 silloinen Suomen presidentti Urho Kekkonen ehdotti, että Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska muodostaisivat ydinaseettoman vyöhykkeen. Tämä ei toteutunut, koska Tanska ja Norja olivat Naton jäsenmaita. Vuonna 1978 presidentti Kekkonen toisti ehdotuksensa, jolloin myös Färsaaret, Grönlanti ja Islanti kiinnostuivat ehdotuksesta. Tämäkään ehdotus ei johtanut tulokseen. Presidentti Urho Kekkonen toimi täysin YK: n päätöslauselman (1946) hengessä.

Kansalaisten oikeus turvallisuuteen on selvästi sanottu Suomen perustuslaissa ja sitä on kunnioitettava.
Suomen perustuslain 1 §: ”Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.”

Ruotsilla on pitkät perinteet rauhaa edistävänä kansakuntana. Ruotsin ja Suomen asteittainen vetäytyminen puolueettomuudesta on uusi uhka maailmanrauhalle. Tarvitsemme puolueettomia maita, jotka toimivat välittäjinä konflikteissa. Tämän osoittaa selvästi USA:n ja Pohjois-Korean välinen konflikti.

Me, jotka olemme allekirjoittaneet tämän avoimen kirjeen – ja jotka epäilemättä edustamme suurinta osaa maailman väestöstä – toivomme vilpittömästi, että hallituksemme ratifioivat viipymättä yleissopimuksen maailmanlaajuisesta ydinasekiellosta ja toimivat siten ensimmäisen YK:n päätöslauselman ja YK:ssa 7.7.2017 hyväksytyn äänestyksen mukaisesti.

Helsingissä 15. lokakuuta 2017

• Maria Mårsel, vice ordförande partistyrelsen, Feministiskt initiativ, Sverige
• Pelle Sunvisson, ordförande Folket i Bild /Kulturfront, Sverige
• Jan Strömdahl, Folkkampanjen mot kärnkraft – kärnvapen, Sverige
• Kersti Wistrand, Humanism och Kunskap, Sverige
• Kirsti Kolthoff,  Internationella Kvinnoförbundet för Fred och Frihet, IKFF Uppsalakretsen, Sverige
• Titti Wahlberg, ordförande, IKFF Göteborgskretsen, Sverige
• Lotta Sjöström Becker, Generalsekreterare, Kristna Fredsrörelsen, Sverige
• Susanne Gerstenberg, Kvinnor för Fred, Sverige
• Eva Goës, Nätverket Kärnkraftsfritt Bottenviken, Sverige
• Staffan Ekbom, ordförande, Riksföreningen Nej till Nato, Sverige
• Ianthe Holmberg, ordförande, Svenska Kvinnors Vänsterförbund, Sverige

• Frank Johansson, Amnesty International, Suomen osasto ry.
• Kaj Raninen, Aseistakieltäytyjäliitto ry.
• Leena Viikari, Loviisan Rauhanfoorumi
• Kati Juva, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry.
• Ulla Klötzer, Naiset Atomivoimaa Vastaan
• Lea Launokari, Naiset Rauhan Puolesta
• Antti Seppänen, Pand – taiteilijat rauhan puolesta ry
• Riikka Jalonen, Rauhankasvatusinstituutti ry.
• Timo Virtala, Suomen kristillinen rauhanyhdistys
• Teemu Matinpuro, Suomen Rauhanpuolustajat ry.
• Laura Lodenius, Suomen Rauhanliitto ry.
• Anni Lahtinen, Suomen Sadankomitea ry
• Elisabeth Nordgren, Svenska Fredsvänner i Helsingfors rf.
• Riitta Wahlström, Tekniikka elämää palvelemaan rf.
• Arja Laine, WILPF (Naisten kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto) Suomen os.

Suomen on allekirjoitettava ydinasekieltosopimus

Lapin Rauhanpuolustajat iloitsee kannanotossaan siitä, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin ICAN-verkostolle, joka työskentelee ydinasekiellon puolesta: ”Millään maalla ei ole moraalista oikeutta pitää hallussaan, kehittää tai käyttää niin hirvittävää, koko ihmiskuntaa uhkaavaa asetta kuin ydinase.”

Tällä hetkellä ydinasekieltosopimuksen on YK:ssa allekirjoittanut 53 jäsenvaltiota, joista ei yhdelläkään itsellään ole ydinasetta. Suomi ei edes osallistunut  ydinasekieltoneuvotteluihin saati äänestänyt tämän kiellon puolesta vaan väitti, että asia ei koske meitä, koska meillä ei ole ydinaseita. Lapin Rauhanpuolustajat toteaa, että koska Suomi tekee sotilaallista yhteistyötä ydinasevaltioiden USA:n, Britannian ja Ranskan kanssa, on kaksinaamaista väittää, että asia ei koske meitä. ”Jos joku käyttää ydinaseita, mekin kärsimme, koska asumme samalla planeetalla. Varmin keino päästä tästä uhasta on purkaa ydinaseet hallitusti ja huomioiden kaikkien kansakuntien turvallisuustarpeet.”

Lapin Rauhanpuolustajat vaatii, että Suomen on allekirjoitettava ydinasekieltosopimus, koska mitä useampi sen allekirjoittaa, sitä suurempi paine kohdistuu myös ydinasevaltioihin suhtautua vakavasti ydinaseriisuntaan. ”Vetoamme Suomen hallitukseen ja tasavallan presidenttiin, että he tarkistaisivat kantansa tässä koko ihmiskunnalle tärkeässä asiassa. Jättäkäämme jälkipolville mahdollisimman turvallinen maailma.”

Kuva: ICAN