Aihearkisto: Ajankohtaista

Maailman rauhallisimmalla rajalla harjoitellaan sotaa

Lapin Rauhanpuolustajien jäsenet jakoivat lennäkkejä 17.3.2019 Haaparannassa muistutuksena asioiden tärkeysjärjestyksestä rauhanliikkeen näkökulmasta. Protestin kohteena oli meneillään oleva Northern Wind -sotaharjoitus. Harjoituksessa on mukana kaikkiaan 10 000 sotilasta, joista 1500 Suomesta.

”Me seisomme maailman rauhallisimmalla rajalla”, Lapin Rauhanpuolustajat toteaa. ”Täällä kansat ovat suurin piirtein eläneet sovussa yli kaksisataa vuotta. Suomessa olemme eläneet rauhassa Venäjän kanssa kohta 75 vuotta. Tämä johtuu määrätietoisesta yhteistyöstä ja viisaasta diplomatiasta.
Nyt 10 000 sotilasta on saapunut tälle rajalle. Miksi? He eivät tee rajaa rauhallisemmaksi vaan tuovat sodan tänne. Näistä sotilaista osa tulee USA:sta ja Isosta-Britanniasta. Heille tahdomme sanoa: Emme tahdo sotianne. Rauha edellyttää kansojen välistä ystävyytta, yhteistyötä ja ristiriitojen ratkaisua neuvotteluilla molemminpuolista kunnioitusta osoittaen. Emme tahdo päästöjänne, joita tankkinne ja hävittäjänne levittävät luontoomme. Sotateollisuus ja sotaharjoitukset saastuttavat, mutta ne on Pentagonin aloitteesta jätetty ilmastosopimusten ulkopuolelle.
Jos me oikeasti haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen, meidän täytyy lopettaa sotiminen ja tehdä sen sijaan yhteistyötä ihmisten elinehtojen säilyttämiseksi.”

Jevhenia Biltšenko ja ”terrorismia lähentelevä runous”

Jevhenia Biltšenko, runoilija ja kahdessa korkeakoulussa opettava tohtori, kirjoitti talvella 2014 runon, joka alkoi: ”Olen poika, ja nukun arkkuun käpertyneenä…” Runo on sen jälkeen käännetty 27 kielelle ja se on mukana lähes kaikissa Maidanin aukion taisteluista julkaistuissa runoantologioissa.

Tämän vuoden tammikuussa Biltšenko sai yllättäen rehtorilta pyynnön tulla kansliaan, vaikka oli talviloma. Runoilija kuvaa tapaamista: ”Rehtorin varoitettua sodanvastaisten Facebook-julkaisujeni vaarallisuudesta huoneeseen astui kaksi siviilipukuista miestä. Tunnin kestäneessä asiallisesti pidetyssä kuulustelussa he kertoivat kollegojeni ilmiantaneen minut ja että he olivat haastatelleet kollegoja ja opiskelijoita toisessa työpaikassani, Dragomanoville nimetyssä kansallisessa opettajakorkeakoulussa. Kollegat olivat kommentoineet toimintaani negatiivisemmin, opiskelijat positiivisesti, myös oikeistolaiset. Selitin miehille kulttuuriin liittyviä kontaktejani sekä kirjallisen ja yhteiskunnallisen toimintani rauhantahtoista, humanistista luonnetta. Lopuksi minua kehotettiin allekirjoittamaan sivun mittainen Ukrainan turvallisuuspalvelun varoitus siitä, että toimintani lähes rikkoo rikoslain pykälää Terroristijärjestön perustaminen Ukrainaan. Toisen sivun tyhjiin sarakkeisiin kirjoitin: ‘Olen runoilija ja ihmiset pitävät runoistani. Prilepin on yksi heistä.’ (Donetskin ”kansantasavallan” murhatun johtajan Zahartšenkon neuvonantaja, moskovalainen kirjailija Zahar Prilepin on kehunut Biltšenkon runoja – suom. huom.) Muut sarakkeet pyyhin yli heidän kehotuksestaan. Kopiota en saanut. He tarjosivat sitten ryyppyä ja kyytiä sinne, minne olen menossa, mutta kieltäydyin. Tässä kaikki.”

***

“Minulle sanottiin, että yhteiskunnallinen toimintani ja runouteni lähentelee terrorismia. Jos minua valvotaan näin, heidän täytyy tuntea kirjeenvaihtoni sisältö. He voivat tarkistaa, mitä teen. En aio katkoa kontakteja kollegoihin, asuivatpa he missä tahansa.

Näen tehtäväkseni olla rauhansovittelija ja kulttuuridialogin ylläpitäjä vihamielisten valtioiden toimijoiden välillä. Ukrainan yhteiskunta on nyt epäinhimillinen, lähimmäisenrakkautta ei ymmärretä. En tajua, miten minua voidaan syyttää terrorismista; meillä kuitenkin rangaistaan toisinajattelusta.

Vainoon on erilaisia syitä. Kanssakäyminen Venäjän kansalaisten kanssa lähes rikkoo lakia Terroristijärjestön perustamisesta, ja suutani tukitaan jatkuvasti internetissä, käsketään irtisanoutua venäläisistä ystävistä ja kieltäytyä esiintymästä ‘hyökkääjävaltiossa’. Entiset kollegat, ukrainalaiset kirjailijat joko vilkuilevat pelokkaina, irtisanoutuvat minusta tai levittävät perättömyyksiä.

Miten konflikti saadaan loppumaan? Onhan Minskin sopimukset. Ukrainan täytyy lopettaa sota keinolla millä hyvänsä ja tunnustaa alueiden oikeudet. Jos Donbass valitsee yhteydenpidon Venäjän kanssa, se on yhtäläinen alueellinen valinta kuin Länsi-Ukrainan yhteydenpito Euroopan (EU:n) kanssa. Jos Donbass päättää olla hyväksymättä Maidanin ideologiaa, se on yhtäläinen valinta kuin Länsi-Ukrainan päätös olla hyväksymättä Antimaidanin ideologiaa. Ihmisillä on oikeus valita, kenen kanssa haluavat elää, millaista aatetta kannattaa. Ukrainan täytyy lopettaa kunnianosoitukset sellaisille historiallisille toimijoille, jotka on kielletty koko maailmassa: lopettaa natsismin valtiollinen puolustelu.

Äärioikeisto terrorisoi kaikkia, joista ei pidä, mutta se ei ole sama kuin armeija. Ukrainan oikeistossa vain osa on ollut sodassa. Loput ovat sohvapatriootteja, joita hallitus ja eräät oligarkit kontrolloivat.

Opiskelijat tukivat minua, ja siksi minua ei uskalleta erottaa. Vuosien varrella suhteeni opiskelijoihin eivät ole muuttuneet. Vastustan kategorisesti politikoimista korkeakoulutyössä, opettaja ei saa julistaa oikeistolaista eikä vasemmistolaista oppia.

En ole harrastanut propagandaa Maidanin aikana enkä nyt, riittää, kun opiskelijat tietävät opettajansa humaanit arvot. Koska kuitenkin olen opetustyöni ohella runoilija, bloggaaja ja julkisuuden henkilö, he ovat Maidanin aikana ja nyt lukeneet Facebook-sivuani. He voivat tehdä omat johtopäätöksensä. Sikäli kuin tiedän, tämänhetkisillä opiskelijoillani on samankaltaisia sodanvastaisia näkemyksiä kuin minulla; russofobiasta en tiedä, emme puhu aiheesta. Siteeraan paljon venäläistä klassista runoutta, semiotiikkaa ja filosofiaa, sillä se on valtava kulttuurinen koulukunta, minkä kiistäminen on hulluutta.

Nyt on opiskelemassa uusi sukupolvi, joka ei muista vallankumousta, he olivat silloin 14–15-vuotiaita. He eivät kokeneet sitä ja elävät nyt kansalliseksi byrokratiaksi jähmettyneessä järjestelmässä. Nationalismia tyrkytetään siinä valtiollisena paatoksena, ei elävänä katujen tunnelmana. Kukapa nuori pitäisi paatoksesta ja vallitsevasta järjestelmästä? Siksi monet heistä protestoivat puhumalla venäjää, kuuntelemalla venäläisiä lauluja, räppiä, lukemalla vasemmistofilosofeja. En tiedä, paljonko tällaisia nuoria on, olen tekemisissä vain kerman kanssa, mutta luulen, että osuus on korkea, koskapa minua ei uskalleta erottaa.

 

Vuonna 2014 oli muodikasta esiintyä Janukovitšia vastaan, ei pelätty vaan ylvästeltiin sillä. Nyt ihmiset pakotetaan itsesensuuriin ja pannaan häpeämään aiheetta. Jos protestoit järjestelmää vastaan, kysytään: ‘Etkö kunnioita Maidanilla kuolleita?’ tai ‘Etkö rakasta Ukrainaa?’ He samaistavat itsensä Ukrainaan, käyttävät vuodatettua verta hyväkseen, jottei kukaan uskaltaisi sanoa mitään, jotta kainostelisimme yhteiskunnallisia näkemyksiämme ja pelkäisimme lähimmäisiämme. Jos nyt protestoi julkisesti, se leimataan Ukrainan pettämiseksi, koska hallitus on julistanut itsensä Ukrainaksi.

En tiedä, miksi silloin tuin Maidania: olin saanut tohtorinväitöksestäni erinomaiset [arvosanat], minua ei sensuroitu. Toin silloin julki kansallisia mielipiteitäni, ne innostivat minua. Nähtävästi rakastin ihmisiä, joita kohtasin – talonpoikia, opiskelijoita. Kirjoitin vapaasti, mitä halusin, palkkani riitti matkusteluun kotimaassa.

Maidanin jälkeen alkoi painostus, kun minut heitettiin ulos verkkojulkaisu LIGA.netistä. Siellä minulla oli kolumni, kirjoitin venäjän kielen asemasta. Kirjoitin nätisti, en käsitellyt politiikkaa tai sotaa. Kirjoitin vain kulttuurista ja kritisoin radikaalia nationalismia, joka suuntautuu kulttuuria vastaan. Tavattuani tieteellisen opettajani, emigroituneen professori Viktor Malahovin käsitin, että yhteinen tuskamme on jo sietämätön ja kirjoitin esseen Strah, pelko. Käytin maamme kehityksestä termiä ’uustotalitaarinen hallinto’. Lisäksi otin esille Maidanin joukkoampumiset ja Bankovaja-kadun puiden kaatamisen. Minut karkotettiin LIGA.netistä, ja sosiaalisessa mediassa alkoi heti nationalistien ja entisten kirjailijaystävieni lietsoma vaino. Samoin alkoivat ‘ennaltaehkäisevät puhuttelut’, siis esimiesten ja turvallisuuspalvelun puhuttelut.

Toisinaan ajattelen, että menisin nytkin Maidanille, jos se puolustaisi rauhaa ja vastustaisi nationalismia, mutta tämä on utopiaa. Menin esimerkiksi mukaan Näyttelijöiden talon sulkemista vastustaneeseen mielenosoitukseen. Aihe oli hyvä, kaupungin suojeleminen, siellä oli paljon kuuluisia ihmisiä ja minua pyydettiin lukemaan runo. Siitä huolimatta poliittiset vastustajani, nationalistit ajoivat minut pois [mielenosoituksesta].

Sivistyneistö ottaa heiltä nyt apua, suojelua. Se ei uskalla pyytää tukea vasemmistolta tai venäläisiltä, ettei nimitetä Kremlin agenteiksi. He eivät tajua, että juuri Ukrainan hallitus ruokkii nationalisteja. He siis taistelevat hallintoa vastaan hallinnon käsikassaran avulla?

Vuonna 2012 väittelin, aiheena oli viholliskuvan luomisen keinot. Nyt näen käytäntöä. Yhdeksän ihmistä kymmenestä tietää, että sodassa menehtyy siviilejä, mutta sanoo ‘No kun on sota’. On olemassa menetelmä ’tapahtuman merkityksen vähättely’. Kun jotain ei voi salata, se pitää kuvata merkityksettömäksi verrattuna suuriin tavoitteisiin, triviaaliksi: ‘Miksi tuosta pitäisi puhua?’ Tragedia siis käännetään farssiksi ja kiistetään sen arvo. Silloin on noloa protestoida. Ihmisille syötetään ajatusta, että Ukrainan palveleminen on sama kuin taistelu Venäjää vastaan. Täten toimii epävapaa vapaus, ohjattu extreme: jokainen hallinnon palvelija kuvittelee itsensä sankariksi, hänhän taistelee peräti ‘Venäjän imperiumia’ vastaan!

Yksi taistelumenetelmä: ellei tietoa voida yhteiskunnassa salata, on huolehdittava, ettei merkitystä olisi faktoilla vaan ainoastaan yleisellä mielipiteellä. Meillä monet myös sivistyneistöstä harjoittavat itsesensuuria. Tutkijoiden poliittista ‘puhtautta’ kontrolloidaan Facebookissa.

Näyttelijöiden talon mielenosoituksessa, josta nationalistit ajoivat minut pois, luin tämän runon:

 

Kellarimme

Syksy… Slaavilaisuus… Ruskeapäisen Borisoglebin kanssa puhumme Hegelistä ja Kristuksesta.
Kellarimme tuoksuvat maanalaiselle leivälle: vierellä on ystäviä ja heidän omatuntonsa puhdas.

 He kaikki ovat täällä: Jesenin, Baudelaire, Vysotski, tulleet paratiisista jauhamaan summassa tyhjää.
Kellarimme tuoksuvat maanalaiselle auringolle, mutta ylhäällä vallitsee täydellinen yö.
Ei ole oikeaa olla yhä vasen. Ikuisuus on katkeraa kuin viini edamin kanssa.
Kellarimme tuoksuvat maanalaiselta Jumalalta, mutta ylhäällä jumalaton maailma on menossa sekaisin.

 Missä olet Tulipunainen kukka, Seitsenteräinen? Missä olette, rajut punaiset lyhdyt?
Kellaritunnelimme päässä ei valonhäivää…

Siksi valaisemme sisältäpäin.

(30.10.2011)

Haastattelun teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era

 

 

Asovaa, uusnatseja ja vaalitaistoa

Helmikuun 6. päivänä radio Svoboda (venäjänkielinen Radio Free Europe) julkaisi nettisivuillaan artikkelin Asovan pataljoonan paluusta Donbassin eturintamalle. Siirron kerrotaan liittyvän Ukrainan presidentinvaalien (31.3.) valmisteluihin. Aiemmin vapaaehtoispataljoonana tunnettu Asova on suoraan sisäministeri Arsenyi Avakovin komennossa. Presidentti Petro Porošenkon neuvonantaja ja censor.net.uan päätoimittaja Juri Butusov riemuitseekin Facebookissa: ”Kauan odotettu ja tarpeellinen tapahtuma… Rintamalla on ankara puute motivoituneista ja koulutetuista sotilaista, ja Asova on jatkanut taistelemista pikku ryhminä, vaikkei sen osuudesta ole saanut kertoa.”

Julkaisut osoittavat, että vaikka Yhdysvallat on kieltänyt aseistamasta Asovan pataljoonaa, uusnatsi-ideologiaa edustavalle joukko-osastolle on riittänyt aseistusta. Svoboda kuvaa rykmentin omia panssariajoneuvoja, omaa tankkikomppaniaa, kranaatinheitinosastoja ja ”vuoden 2016 parasta tykistödivisioonaa”. Butusov puolestaan ylpeilee, että Asovaa ovat koko ajan kouluttaneet ”lännessä oppinsa saaneet”, ja myöntää: ”Virallisesti Nato ei osallistu, mutta kouluttajina on ulkomaiden kansalaisia.” Aiemmin on tullut tietoja Baltian maiden ja Puolan lähettämistä sotilasneuvonantajista.

Svoboda siteeraa lopuksi Etyjin tarkkailijoiden raporttia, jonka mukaan ”viime viikon lopussa ei ole tapahtunut erityistä. Sota jatkuu ennallaan – –”. Butusov sen sijaan varoittaa Obozrevatel-sivustolla, että asovalaisten paluu ”tietää yllätyksiä viholliselle”.

 

Etyjin tarkkailijoiden raportit antavat kuvan siitä, miten sota ”jatkuu ennallaan”: helmikuun alkupuolella havaittiin aiempaa enemmän Minskin sopimusten rikkomuksia, päivittäisten räjähdysten määrä on yli kaksinkertainen aiempaan verrattuna. 18.2. pommitettiin Donetskin kaupungin keskustaa muun muassa 250 metrin päässä Etyjin tarkkailijoiden majapaikasta – tätäkö tarkoittaa Butusovin ”yllätys”? Kaupungin keskustaa palveleva kaasunjakeluasema vahingoittui pommituksessa.

Edellisenä päivänä päättyi Münchenissä turvallisuuskonferenssi, jossa oli muun muassa Porošenkon ja Saksan pääministeri Angela Merkelin tapaaminen. Merkel ilmoitti tukevansa North Stream 2 -kaasuputkea mutta lupasi, että Ukraina saa venäläistä maakaasua myös jatkossa. Hän painotti Minskin sopimusta ainoana ratkaisutapana sodalle ja kehotti sekä sanktioihin Venäjää vastaan että neuvottelemaan Putinin kanssa. Vaatimukset tuntuvat ristiriitaisilta, mutta osoittavat Saksan kannattavan kompromisseja.

Haluaako Porošenko kuitenkaan kompromissia lähestyvien presidentinvaalien edellä? Ehdokkaita on 44, eikä hänen asemansa ole vahva, vaikka hän onkin kärkikolmikossa. Johdossa on satiiriohjelman juontaja Vladimir Zelenski yli 25 prosentin kannatuksella, Porošenko ja Julija Timošenko ovat jokseenkin tasoissa noin 17 prosentin kannatuksella. Kun kysytään, kuka vastaajien mielestä vaalit todellisuudessa voittaa, Porošenkon ja Timošenkon arvioi voittajaksi noin 20 prosenttia ja Zelenskin 11 prosenttia vastaajista.

 

Voidaanko vuoden 2019 vaaleja pitää luotettavina? Edellisten vaalien aikaan viitisen vuotta sitten tätä pohdittiin, olihan maassa sota eikä osa asukkaista pystynyt osallistumaan. Silloin suljettiin kuitenkin silmät julistusten ja todellisuuden väliseltä ristiriidalta ”Maidanin vallankumouksen” ja Krimin anneksion takia. Tämän vuoden vaalien valmisteluun taas vaikutti väkisinkin Itä-Ukrainan venäjänkielisille alueille 18.11.–30.12.2018 julistettu sotatilalaki, joka rajoitti muun muassa sananvapautta.

Sota on jatkunut kohta viisi vuotta, ja kansalaisten elämäntilanne on huonontunut entisestään rintamalinjan molemmilla puolilla. International Crisis Group arvioi, että vähintään 600 000 siviiliä elää alueella, jota tulitetaan. Media ei tästä kuitenkaan raportoi ja ihmisten hätä unohdetaan sekä Euroopassa että Ukrainan vaalikampanjassa.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era

 

 

Ukrainassa tutkittiin kansan mielialoja

Ukrainan varaministeri Georgi Tuka, jonka vastuulla ovat Itä-Ukrainan ns. valloitettujen alueiden asiat, ilmoitti äskettäin televisiohaastattelussa, että Etelä-Ukrainan Zaporozhetsin alueella on tarve ”väestönpuhdistukseen”: ”Uskokaa tai älkää, Zaporozhetsin alueella on paljon tehtävää jopa ilman venäläisen sotakoneen toimintaa! Siellä on separatistisia mielialoja ja laittomia aseistautuneita ryhmiä, jotka ovat Venäjä-myönteisiä. Sen roskasakin kanssa ei tarvitse keskustella ja sovitella, vaan heidät on tuhottava. Kompromissin etsiminen tämän hylkiöjoukon kanssa johtaa sosiaaliseen räjähdykseen. Jos alamme puhua sananvapaudesta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, ja ellei meillä riitä tahdonvoimaa ottaa käyttöön kaikkien tiedotusvälineiden (mukaan lukien alueelliset) sodanaikaista sensuuria, saatamme kohdata suuria vaikeuksia.”

Zaporozhetsin pinta-alaltaan 27 182 neliömetrin alue sijaitsee Etelä-Ukrainassa. Pääkaupunki Zaporozhe on lähes 750 000 asukkaan teollisuuskeskus, jossa on konerakennusteollisuutta, teräksen ja värimetallien valmistusta sekä kemianteollisuutta. Energodarin kaupungissa puolestaan sijaitsee yksi Euroopan suurimmista ydinvoimaloista. Voimala tuottaa viidenneksen Ukrainan vuosittaisesta sähköntuotannosta.

Varaministeri Tuka viittasi kansallisen tutkimusinstituutin tutkimustuloksiin. Instituutin selonteko Ukrainan turvallisuuspassi 2018 julkaistiin joulukuun alussa väliaikaisesti valloitettujen alueiden asioita käsittelevän ministeriön pyynnöstä ja Naton informaatiokeskuksen taloudellisella tuella.

Selonteon mukaan separatistiset ja valtionvastaiset mielialat lisääntyvät Zaporozhetsin alueella koko ajan, eniten Melitopolissa ja Berdyanskissa. Erityisesti paikalliset etniset vähemmistöt, kuten Pryazovian kylän bulgarialaisväestö, ovat suuntautuneet Venäjään. Samanaikaisesti alueen akateemiset piirit ja kansalaisaktivistit ovat pääosin ulkopoliittisesti Eurooppa-myönteisiä. Kansalaisyhteiskunnan edustajatkaan eivät välttämättä nauti väestön luottamusta ja tukea. Enemmistöllä kansalaisjärjestöistä on ”avustuksilla eläjän” maine tai ne nähdään valtion etujen ajajina.

Selonteon mukaan alueella asuu lähes 11 000 terrorisminvastaisen operaation veteraania, jotka tarvitsevat psykiatrista kuntoutusta. Kuitenkin kysyttäessä Zaporozhetsin asukkailta alueen ongelmista ja ristiriidoista he eivät maininneet niinkään terrorisminvastaiseen operaatioon osallistuneiden veteraanien muodostamia ongelmia, vaan pääasiassa konfliktit järjestyksenpitoelinten kanssa (30 %), valtiovallan kanssa (90 %) sekä osake-enemmistövaltaajien kanssa (16 %). Vastaajista 26 % vastasi myöntävästi kun kysyttiin, voisiko Donetsin/Luhanskin kansantasavaltojen tapainen kehitys olla mahdollista alueella. Vain 8 % väestöstä tukee Ukrainan ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien toimintaa, 30 % suhtautuu niihin neutraalisti, 44 % tuomitsee ja 18 % ei niitä tue.

Venäläisten tiedotusvälineiden ohjelmien sekä sosiaalisen median kieltämiseen suhtautui kielteisesti 58 % vastaajista korostaen, että se on kansalaisoikeuksien rajoittamista. Alueen väestöstä 70 % puhuu ympäristön katastrofaalisesta tilasta ja 46 % suhtautuu kielteisesti terveydenhoitoalan uudistuksiin.

Zaporozhetsin lisäksi mielipidetiedustelu tehtiin myös muutamalla muulla alueella. Sen perusteella myös niiden on syytä huolestua varaministeri Tukan Zaparozhetsin asukkaisiin kohdistamasta “väestönpuhdistus”-uhkauksesta. Selonteon perusteella ainoastaan Keski-Ukrainan maatalousalueen asukkaat voivat nukkua yönsä rauhassa.

Selonteossa kiinnitettiin huomio alueen monikansallisuuteen Odessassa maan eteläosassa. Seudun vähemmistöjä ovat bulgarialaiset, moldovalaiset, gagauzit, romanit ja albaanit. Alueilla, jotka ovat vähemmistöjen tiiviisti asuttamia, korostuvat protestimielialat. Alueen tärkeimpänä poliittisena ongelmana 51,8 % vastaajista piti vallan uudelleenjakoa ja 32,1 % ongelmia järjestyksenpitoelinten kanssa. Vastaajista 21,4 % mainitsi pääongelmaksi etniset vastakkainasettelut. Odessan seudun väestöstä 19,6 % näki mahdolliseksi vastaavan kehityskulun kuin Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toiminnan Ukrainassa tuomitsee 48,2 % ja 28,6 % ei tue niitä. Vain 5,4 % väestöstä ilmoitti tukevansa niitä. Venäläisten tiedotusvälineiden estämistä pitää 91,9 % kansalaisvapauksien rikkomuksena. Kukaan vastaajista ei tukenut kieltoa. Luottokerroin keskushallintoon on 1–10-asteikolla 2,6 ja protestimielialojen taso 5,4. Samanaikaisesti paikallisen separatismin mahdollisuuskerroin on samalla asteikolla melko korkea 4,2.

Ukrainan länsiosia selonteossa edustaa Valko-Venäjään rajoittuva Rovensk. Kyselyn mukaan suurimpana ongelmana koettiin laiton meripihkateollisuus. Siihen liittyvien ongelmien todettiin olevan erityisen vakavia Rovenskin pohjoisosassa, jota selonteon laatijat nimittävät ”Meripihkakansantasavallaksi”. Suurin osa näiden länsiosien asukkaista on selonteon mukaan mukana laittomassa bisneksessä. Järjestyksenpitoelinten toiminta on seudulla lähes mahdotonta. Selonteossa arvioidaan myös uskonnollisten konfliktien olevan todennäköisiä, koska asukkaat jakautuvat suhteellisen tasaisesti ortodoksikirkon Moskovan ja Kiovan patriarkaatin alaisuudessa toimiviin seurakuntiin. Vastaajista 20 % tuomitsee ei-valtiollisten sotilaallisten ryhmien toiminnan alueella ja 40 % ei tue niitä. Venäläisten kanavien toiminnan kieltämistä pitää kansalaisvapauksien rajoittamisena vain 12 % vastaajista.

Tšernihiv edustaa selonteossa Pohjois-Ukrainaa. Se rajoittuu Venäjään ja Valko-Venäjään, joihin sillä on tiiviit taloussuhteet. Selonteossa todetaan, että seudulla on erillisiä separatistisia pesäkkeitä, jotka ovat ”peiteltyjä luonteeltaan”. Paikallisen separatismin uhan arvioidaan olevan 0–10-asteikolla 7,8. Lisäksi Tšernihivissä todetaan olevan ongelmia terrorismin vastaisen operaation veteraanien sopeutumisessa: ”Rintamalta palaavilla sotilailla on vaikeuksia sopeutua rauhanajan elämään, ja toisaalta enemmistölle sotaa ei ole olemassa.” Vastaajista 22 % puhuu toistuvista ongelmista terrorismin vastaisen sodan veteraanien kanssa. Silti juuri Tšernihivissä on vain pieni ryhmä väestöä (2 %), joka ei vain tue Ukrainan ei-valtiollisia aseellisia ryhmittymiä vaan myös avustaa niitä materiaalisesti. Vastaavasti 30 % väestöstä tuomitsee niiden toiminnan tai ei tue niitä.

Selonteossa Ukrainan maatalousvaltaista keskiosaa edustaa Kirovohradin alue, jossa palkkataso on maan alhaisimpia. Suurin osa väestöstä työskentelee maataloudessa pientiloillaan. Kirovohradista on löydetty uraania, mutta selonteon laatijat pitävät esiintymien hyödyntämistä korkeana riskinä. Louhinnan luomien uusien työpaikkojen vastapainona on sen luoma ekologinen uhka maataloudelle. Koska väestö on keskittynyt huolehtimaan omista pientiloistaan, ei ole todettu konflikteja terrorismin vastaisen operaation veteraanien kanssa tai muita kansallisia ristiriitoja. Väestöstä 52 % suhtautuu neutraalisti ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toimintaan. Puolet vastanneista suhtautuu positiivisesti venäläisten tiedotusvälineiden kieltoon.

Sotatoimialuetta selonteossa edustavat Ukrainan hallituksen kontrolloimat seudut Luhanskissa ja Pohjois-Donetskissa. Luhanskissa on suurimpana ongelmana sotatoimien lisäksi 3 000 neliökilometrin miinoitettu alue. Selonteon mukaan vuosina 2014–2017 lähes 200 ihmistä sai vammoja miinoista tai räjähtämättömistä ammuksista. Selonteon laatijat myös tietävät, että rajanylityspaikkojen kautta käydään laitonta ase- ja huumekauppaa. Sotatoimet aiheuttavat myös työttömyyttä: selonteossa todetaan todellisen työttömyysasteen olevan 30 % verrattuna viralliseen lukuu, joka on vain 8 %. Vastaajista 22 % koki konflikteja terrorismin vastaisen operaation veteraanien kanssa ja 24 % oli kokenut konflikteja järjestyksenpitoelinten kanssa. Väestöstä 36 % kokee vallan uudelleenjaon ongelmana ja 26 % pitää mahdollisena samanlaista tapahtumien kulkua kuin Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Vastaajista 52 % tuomitsee tai ei tue Ukrainan ei-valtiollisten aseellisten ryhmien toimintaa.

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Tarja Jalovaara

 

Keski-Suomen Rauhanpuolustajat: Hävittäjärahoja on käytettävä ilmastokatastrofin hallintaan

Suomi suunnittelee ostavansa uusia hävittäjiä, joiden valtava hankintahinta, 8–12 miljardia euroa, on lähes viidesosa valtion talousarvion vuotuisista menoista. Vaikka hankinta ajoittuisi kymmenen vuoden ajalle, se merkitsisi mittavaa valtion velkaantumista.

Maamme turvallisuuspolitiikka näyttää painottuvan yhä enemmän militarismin ja asevarustelun suuntaan. Ulkopoliittiset ja diplomaattiset aloitteet ovat jääneet taka-alalle, samoin yhteiskuntarauhan säilyttäminen.

Seuraava eduskunta päättää sekä hävittäjähankinnasta että ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Hävittäjät ovat vaarassa jäädä ilmastokeskustelun ulkopuolelle. Jo Kioton ilmastosopimuksessa 1997 sotateollisuus jäi vapaamatkustajaksi muun muassa Yhdysvaltojen voimakkaan painostuksen takia. Asebisnes ja armeijat voivat saastuttaa ilman, että niiden kasvihuonepäästöjä valvotaan tai niitä velvoitetaan toimimaan ilmastonmuutosta vastaan.

Hävittäjälentokoneet tuottavat valtavasti kasvihuonekaasuja (CO₂, vesihöyry, metaani), esimerkiksi yliäänilento kuluttaa sekunnissa 15 litraa kerosiinia. Niihin käytetyt resurssit (raha, raaka-aineet, teknologia, osaaminen) menevät ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen, vaikka sitä pitäisi hillitä. Hävittäjähankinnan ympäristövaikutukset onkin saatava mukaan ilmastokeskusteluun.
Asevarustelu pahentaa ilmastokriisiä ja siten heikentää turvallisuutta koko maailmassa. Raaka-aineita, energiaa ja osaamista tarvittaisiin maapallon ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä. Ilmastonmuutos näkyy jo sään ääri-ilmiöinä ja pakolaisuutena, emmekä voi väistää vastuutamme sen torjumisesta. Nopeimmin ilmastonmuutokseen varautumista voitaisiin rahoittaa sotilasmenoista.

Aseisiin perustuva maanpuolustus on vain osa turvallisuuspolitiikkaa diplomatian ja muun kansainvälisen yhteistyön rinnalla. Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja hyvinvointiyhteiskunta ovat turvallisuuspolitiikan kivijalka. Niiden puuttumista eivät mitkään aseet korvaa. Hävittäjiin käytetyt verovarat vahvistavat suurten asevalmistajien valtaa maailmanpolitiikassa. Hävittäjiä meillekin kauppaavat yritykset käyttävät hyväkseen veroparatiiseja minimoidakseen veronmaksunsa ja murentavat näin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa.

Tilanne suurvaltojen – Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan – välillä kiristyy uhkaavasti. Meillä on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa ja siksi voimme turvallisuuspoliittisilla valinnoillamme joko liennyttää tai pahentaa tilannetta, joka voi pahimmillaan johtaa suursotaan. Yksi konkreettinen teko jännityksen lievittämisen ja aseriisunnan suuntaan olisi luopua hävittäjähankinnasta tai hankkia mahdollisimman pieni määrä ilmapuolustusaseita liittoutumattomalta Ruotsilta.

Hävittäjähankintaa ei voi jättää asianosaisten eli ilmavoimien päätettäväksi. Vaadimme, että äärettömän kalliista hankinnasta käydään laaja keskustelu, jonka pohjalta päätetään demokraattisesti, paljonko koneita ostetaan, mistä ja millä ehdoin.

Keski-Suomen Rauhanpuolustajat ry:n puolesta

Olavi Kokkonen, puheenjohtaja
Satu Kortelainen, sihteeri
Eero Tapaninen, tiedottaja

Irma Hirsjärvi palkittiin rauhanpalkinnolla

Jyväskylän Talvi -tapahtuman teemana on tänä vuonna rauha. Avajaisissa luovutettiin Keski-Suomen Rauhanpuolustajien Rauhanpalkinto 2018 Irma Hirsjärvelle. Hirsjärvi on työskennellyt vuosikaudet aktiivisesti rauhan ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta. Hän on päättäväisesti puolustanut vähemmistöjen ja heikompien oikeuksia. Erityisen mainittavaa on hänen toimintansa vihapuhetta, rasismia ja väkivaltaa vastaan.

”Kiitän lämpimästi Keski-Suomen Rauhanpuolustajia tästä tunnustuksesta”, sanoo palkittu Irma Hirsjärvi. ”Jaan sen niiden varovasti arvioiden yli 3 000 keskisuomalaisen kanssa, jotka viime vuosien aikana ovat auttaneet sotaa ja väkivaltaa paenneita. Me voimme vaikuttaa. Maailma on sellainen kuin sen rakennamme.”
Hän myös toteaa, että rauhanliikettä tarvitaan tällä hetkellä kipeämmin kuin pitkään aikaan.

Kuvataiteilija Jaakko Valo lahjoitti voittajalle teoksensa Isokynä. Valo kuvaa teosta näin:
 ”Lyijykynänpätkällä on voimakas ja kaunis historia. Lapset ovat koulussa sen avulla oppineet kirjainten, numeroiden ja piirtämisen salat. Valtava määrä kirjoja on tämän arkipäiväisen välineen avulla alkuun saatettu ja usein myös loppuun kirjoitettu. Moni suomalainen mies on kynännysällään piirustellut ensimmäiset hahmotelmat tulevasta kodistaan tupakka-askin kanteen. Kaikessa visuaalisessa suunnittelutyössä, vielä nyt tietokoneaikanakin, ovat lyijykynä ja paperi monelle taiteilijalle ja suunnittelijalle tärkeimmät työvälineet uuden luomisessa ja kehittelyssä.
Uskon ehdottomasti ihmisen ajattelun, luovuuden ja rakentamisen voimaan. Ihmiset tekevät joka päivä maailmassa valtavan paljon enemmän hyviä, hoivaavia ja rakentavia asioita kuin tuhoamista ja tappamista. Tässä Isokynä-veistoksessani lyijykynä on surrealistisen kohtaamisen kautta liittynyt ilmatorjuntatykin hylsyn jatkoksi räjähtävän ammuksen tilalle. Haluan antaa koko tykinammuksen ruudin voiman kynälle, joka tässä teoksessani edustaa sitä kaikkea hyvää mitä meistä ihmisistä voi löytyä.”

Irma Hirsjärvi luki avajaisissa kiitospuheenaan itse kirjoittamansa runon, jota ei ole vielä julkaistu muualla:

Yhtäaikaajuurinytkaikkitämä

Tämä tässä:
He
nousevat bussista, vastassa punaisella ristillä merkittyjä ihmisiä,
ihmisiä suojahansikkain,
ihmisiä kaasuasein ja leijonamiekoin

Hän
istuu turvapaikan pöydän ääressä
käteni kirvelevät kuin kutinapulverin jäljeltä
hänen puhettaan kuunnellaan ja hän tietää sen eikä kerro meille kylmästä
öisistä ratsioista, suljetusta saunasta ja suihkuista
vierailukelloista, poliisilla uhkailuista, väkivallasta.

Työntekijä katsoo tyhjästi, kun kysyn, miten ihmiset täällä jaksavat.
Hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä ja hän kätkee kasvonsa.
Me nojaamme seinään ja odotamme. Siihen menee aikaa, eikä hän puhu.
Eikä hänen tarvitse, sanomme. Olimmehan me jo kuulleet.

Poliisiaseman edessä,
olen siellä, mutta minuuttia liian myöhään.
He ovat jo sisällä, mutta en tiedä, ketkä.
Seison enkä tiedä mitä pitäisi tehdä.
En tiedä mitä pitäisi tehdä.
En tiedä mitä pitäisi tehdä.

Pääsen sisään. Hän on siellä ja odottaa. Joku heistä.

Kuljemme peräkkäin, poliisi viittaa meidät hissiin.
Liikumme alas, poliisilaitoksen kellariin, kaikkien poliisilaitosten kellareihin,
niihin joissa ihmiset riippuvat, joissa kipinät iskevät akuista,
jossa liha maustuu verellä ja suolalla, joissa ääni jää seiniin ja räsyihin
Peilistä katsomme meitä ja muistutamme että tätä kertaa ei tarvitse pelätä.

Hän on viisikymppinen, isä ja poika ja aviomies,
hänen kätensä on kantositeessä ja hänen kasvonsa ovat harmaat.
Hänellä on oikeus saada perheensä tänne.
Paitsi että se olisi pitänyt sanoa hänelle heti.
Nyt se on liian myöhäistä. Se oli vain unohtunut sanoa.
Siksi yritämme vielä jotain.
Sitä varten hänet pitää varmistaa. Onko hän. Uudelleen.
Kuljemme kapeaa betonikäytävää. Seinät eivät haise verelle.
Häneltä otetaan sormenjäljet. Nyt sormet eivät ole murtuneet. Kynnet ovat tallella.

Kysytään taas kerran kaikki henkilötiedot. Silmät voi pitää auki ja katsoa eteen.
Hänet mitataan ja kuvataan edestä, sivulta, sivulta.
Hän hengittää tiheästi.
Betoni kaikuu. Lukkojen ääniä kaikuu, kolinaa.

 

Poliisin pitkät hiukset. Tulkin pyöreät posket ja rento asento. Lopussa hän sanoo: nuo kivut hartioissa ja kädessä. Viekää hänet lääkäriin, liian suuri stressi. Se käy sydämeen.

Vien hänet turvapaikkaan. Se on kolme ja puoli metriä kertaa kolme ja puoli metriä kertaa kaksi ja puoli metriä,
ikkuna ja kaappi,
muutama kuutio homeista ilmaa
kattolamppu
tuulikaappi on litteä tila, isän ja pojan kengät ulkona, lumelta suojassa
kerrossänky, kummassakin vuoteessa kaksi pientä tyynyä, alasängyssä
koulukirjat
lattialla mattoja, kaksi ohutta patjaa taiteltuna, tyynyt ja peitot
kolme ja puoli metriä kertaa kolme ja puoli metriä kertaa kaksi ja puoli metriä
pienellä pöydällä kulhoja ja mikro, vedenkeitin ja aterimet kupissa
Lautasella kaksi pientä leivonnaista, sängyn reuna painaa jalkojani.
”Rouva naapurissa, hän leipoo hyvin.” Tee polttaa.
Hänen vaimonsa on kateissa. Hänen siskonsa on kateissa. Hänen äitinsä on kateissa. Hän katoaa.
Ikkunassa on jääkukkia.

Pyhyys toivottaa jumalan siunausta ja astuu sisään
hänen syvä sointuisa profeetallinen äänensä mataloituu, kun tulee
tärkeä asia
Vuorisaarna ja Kristuksen veri
lähimmäisten rooli
Jumalan lunastus
ja sitten asiaan
”Ne pitää saada täältä pois, ei se käy, että ne tänne jää”

Mitä minä voin tehdä?
Minä voin kuunnella
katsoa
koskettaa
Minä voin tulla mukaasi sinipukuisten asemalle, sosiaalitoimistoon, olla tulkkina
Voin lukea tarinasi, kääntää, selittää,
ottaa kädestä kun itket
Hankkia lääkärin, asiantuntijan lausunnon, hammashoidon,
tulla paikalle
nähdä mitä tapahtuu

Riittääkö se?
Ei, eikä se siltä tunnu.
Se on pään painamista polvien väliin. Jeesusteippiä valtimovuotoon.
Sinä ja minä olemme me. Me olemme minä ja hän, emmekä me ole yhdessä vaan epäjalkainen jakkara jonka täytyy kaatua. Mahdollisimman pian.

Mitä voin tehdä?
Voin nähdä, muistaa, kirjoittaa ja kertoa. Puhua. Vaatia. Ehdottaa.
Voin kirjoittaa kaiken ylös.
Sen minä voin tehdä.

Irma Hirsjärvi 2019

Kuvassa vasemmalta Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro, Irma Hirsjärvi, Keski-Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Olavi E. Kokkonen ja Keski-Suomen Rauhanpuolustajien sihteeri Satu Kortelainen.

Kuvataiteilija Jaakko Valo lahjoitti teoksensa Isokynä rauhanpalkinnoksi.

Ikuinen malli Cajander

Historialliset rinnastukset on aina nautittava vähintään kahden suolahyppysellisen kera. Kokonaan analogioita ei voi kuitenkaan sivuuttaa, koska niitä käytetään niin aktiivisesti päivänpolitiikassa. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskusteltaessa palataan jatkuvasti talvisotaan. Esimerkiksi HX-taistelukonehankinnan kustannuksia ei saa kyseenalaistaa, koska Suomi joutui talvisotaan niin puutteellisesti varustautuneena, ettei kaikille sotilaille riittänyt edes asepukua, vaan rintamalle mennessä omiin vaatteisiin lisättiin valtion antama kokardi ja vyö. Tämä malli Cajanderina tunnettu asu symboloi edelleen varustautumismenojen riittämättömyyttä.

Paluu yhtenäisen kansakunnan syntyhetkeksi katsottuun talvisotaan tarjoaa helpompia voittoja poliittisen retoriikan saralla kuin sisällissodaksi kääntynyt itsenäistyminen. Jatkuva sotaan vetoaminen tuottaa kuitenkin yhteiskunnalliseen keskusteluun autoritaarisia sävyjä, jotka ulottuvat muuallekin kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Eikä kyse ole vain keskustelun sävyistä, vaan raa’asta budjetoinnista: Verkkouutisten lainaaman valtiovarainministeri Petteri Orpon mukaan vuodesta 2021 alkaen hävittäjähankinnat nielaisevat miljardin vuodessa, mikä vuoksi tarvitaan ”edelleen nihilististä, tiukkaa politiikkaa”. Jos näin ei toimita, vastassa on jälleen malli Cajander, sota puutteellisesti varustautuneena. Sodan väistämättömyyttä taas ei voi kyseenalaistaa, koska Suomen idea vaikuttaa olevan valmistautuminen sotaan Venäjän kanssa.

Muun muassa taloushistorian professori Ilkka Nummela on osoittanut malli Cajanderin myytiksi. Nummelan mukaan Suomi käytti ”1930-luvulla muuhun Eurooppaan verrattuna runsaasti maanpuolustukseen”. On toinen asia, miten onnistuneesti rahat käytettiin. Silloin uskottiin muun muassa sukellusveneisiin, kuten nyt – historiallista analogiaa käyttäen – taistelukoneisiin.

Antropologi Claude Lévi-Straussin mukaan historiankirjoitus on jossain määrin modernin yhteiskunnan korvike alkuperäiskansojen myyteille. Myyteillä puolustetaan maailmanjärjestystä. Kun yhtenäisyyden tunnetta vahvistavaa myyttiä toistetaan rituaalisesti, estetään maailmaa sortumasta kaaokseen. Myytin tarve ja käyttökelpoisuus sanelevat sen eliniän. Tämä pätee myös malli Cajanderiin.

Raimo Pesonen

Lapin Rauhanpuolustajat: Jäämeren radasta Rauhan rata

Lappilaiset Rauhanpuolustajat ovat huolestuneina seuranneet liikenneministerin ja Lapin Liiton toimia Jäämeren radan suhteen.
Mikäli se suunnitellaan Rovaniemeltä Sodankylän kautta Kirkkoniemelle, tehdään väkivaltaa alueen alkuperäiskansalle, jonka kanta jää kuulematta. Kyseessä on enemmän kuin mielipide, kyseessä on kokonainen elinkeino, jolla saadaan ekologisesti tuotettua lihaa myös muille. Ilmastonmuutoksen aikaan tämä on tärkeä näkökulma.
Mahdollisimman suora rata Helsingistä Kirkkoniemeen palvelee ennen kaikkea sotilasliitto Natoa sen uhatessa Venäjää strategisesti. Rata mahdollistaisi yhdistettynä Tallinnan tunneliin ja Riikaan vedettävään rataan Naton joukkojen nopean siirron Baltian maista Norjaan ja muuttaisi näin saamelaisten alueen pommituskohteeksi. On kohtuutonta, että kansa, joka ei edes tunne sanaa ”sota”, joutuisi tahtomattaan eturintamaan, ja alueen herkkä ja elintärkeä luonto joutuisi uhatuksi.

Mikäli oikeasti katsomme tarvitsevamme rataa Jäämerelle, olisi järkevää käyttää jo olemassa olevaa infrastruktuuria ja valmiita ratapenkkoja ja yhdistää rata Kemijärven ja Sallan kautta Murmanskin rataan. Tuloksena olisi Rauhan rata, koska se motivoisi hyviin naapuruussuhteisiin Venäjän kanssa ja yhdistäisi myös Pohjois-Suomen rataverkostoon aina Kiinaan asti. Se olisi luontoa säästävin ja halvin ratkaisu. Säästyvät miljardit voidaan käyttää ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelujen kehittämiseksi alueella sekä olemassa olevan infrastruktuurin korjaamiseen ja kehittämiseen.

Ihmiskunta ei selviä varustelukierteestä. Tarvitsemme liennytystä ja yhteistyötä, jos haluamme jäädä eloon.

Tuula Sykkö, Lapin Rauhanpuolustajien puheenjohtaja
Kerstin Tuomala, sihteeri

Hyväksyykö EU-parlamentti laittoman EU:n ja Marokon välisen sopimuksen – suomalaismepeistä Halla-aho ja Virkkunen estämässä avoimen debatin aiheesta

EU-parlamentti äänestää keskiviikkona 16. tammikuuta 2019 EU:n ja Marokon väliseen sopimukseen ehdotetusta lisäyksestä. Sen tarkoituksena on laajentaa protokollia 1 ja 4 koskemaan Länsi-Saharan ei-itsehallinnollista aluetta. Rauhanpuolustajat, joka kuuluu Länsi-Saharan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä vastustavaan Western Sahara Resource Watch -verkostoon (WSRW), on vedonnut suomalaisiin europarlamentaarikoihin, jotta he äänestäisivät uutta sopimusta vastaan. Ohessa kirjelmän perustelut komission esittämän sopimuksen hylkäämiselle.

Nykyisessä muodossaan komission esittämä sopimus on selkeästi vastoin Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä, jonka mukaan sopimus ei saa koskea miehitetyn Länsi-Saharan alueita ilman länsisaharalaisten suostumusta. Komission lausunnot, joiden mukaan laajan asianomistajajoukon kanssa olisi neuvoteltu, ovat tosiasiassa valheellisia. Sekä YK:n tunnustama länsisaharalaisten edustaja vapautusrintama Polisario sekä lähes sata länsisaharalaista kansalaisjärjestöä ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti ilmaisseet vastustavansa sopimusehdotusta. WSRW:n laajempi selvitys komission esittämistä ”vaihtoehtoisista totuuksista” on luettavissa täältä.

Valitettavasti Marokon korruptoimiksi epäillyt europarlamentaarikot näyttävät onnistuvan pyrkimyksissään. Niukka enemmistö europarlamentaarikoista ei halua edes avointa keskustelua EU:n ja Marokon välisen sopimuksen laillisuudesta. Europarlamentti äänesti asiasta maanantaina 14.1.2019, juuri ennen kuin sopimusteksti tulee käsittelyyn keskiviikkona 16. tammikuuta 2019. Suomalaisedustajista perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja kokoomuksen Henna Virkkunen olivat mukana niiden 153 parlamentaarikon joukossa, jotka estivät julkisen debatin parlamentissa, 143 tuki esitystä julkisesta keskustelusta, 18 edustajaa pidättäytyi äänestämästä.

 

1. Länsi-Saharan laittoman miehityksen tukeminen.

Marokko miehittää laittomasti suurta osaa Länsi-Saharasta eli on liittänyt sen omaan alueeseensa. Yksikään maa maailmassa, mukaan lukien kaikki 28 EU:n jäsenmaata, ei ole tunnustanut Marokon suvereenisuutta Länsi-Saharaan. EU:n tuomioistuin on muistuttanut EU:ta, että kansainvälisen lainsäädännön mukaan sen on kohdeltava Marokkoa ja Länsi-Saharaa ”erillisinä ja yksittäisinä alueina”. Lisäksi, EU-parlamentin selvityksen mukaan EU ”on velvollinen olemaan tunnustamatta laitonta alueliitosta ja olemaan avustamatta jatkuvaa miehitystä ja alueliitosta”. Euroopan komissio on kuitenkin neuvotellut tämän sopimuksen yksipuolisesti Marokon kanssa ja sen toimeenpano vahvistaa entisestään laitonta miehitystä. Sen sijaan USA ja EFTA-maat ovat sulkeneet Länsi-Saharan pois kahdenvälisistä kauppasopimuksistaan Marokon kanssa kansainvälisen lainsäädännön perusteella.

 

2. YK:n rauhanprosessin heikentäminen.

Länsi-Saharan YK-edustaja, Saksan entinen presidentti Horst Köhler, on esittänyt EU-parlamentille, että hän odottaa EU:n kunnioittavan oman tuomioistuimensa päätöksiä ja muistutti parlamenttia siitä, että konfliktissa on kaksi osapuolta eikä pelkästään Marokko. Sopimus olisi mitä suurimmassa määrin hänen pyrkimystensä vastainen, varsinkin nyt kun rauhanneuvottelut on juuri saatu jälleen käyntiin. Tällä sopimuksella EU tahrisi maineensa pitkäksi aikaa uskottavana toimijana konfliktien ratkaisemisessa ja välittämisessä, sääntöihin perustuvan multilateraalisen järjestelmän tukipylväänä ja YK:n vankkumattomana tukijana.

 

3. Vakavat lailliset puutteet.

Sopimus ei vastaa EU:n tuomioistuimen vaatimusta Länsi-Saharan asukkaiden suostumuksesta. EU-parlamentin oma lakiasiainpalvelu kieltäytyi arvioimasta sopimusehdotuksen laillisuutta. Vaikka komissio ei kiistänyt eikä haastanut EU:n tuomioistuimessa YK:n yleiskokouksen tunnustaman Polisarion oikeutta edustaa Länsi-Saharan asukkaita, se kieltäytyi neuvottelemasta Polisarion kanssa ja hakemasta sen hyväksyntää. Polisario on ilmoittanut, että se aikoo ryhtyä toimiin nykyistä sopimusehdotusta vastaan, jos se hyväksytään.

Näin ollen kaikkia osapuolia odottaa vuosien epätietoisuus laillisuudesta, EU:n toimijat mukaan lukien, ja niihin kohdistuu sekä mainetta tahraavia että taloudellisia riskejä. Tämä ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan seitsemää ranskalaisyritystä vastaan on jo tehty valituksia. Jos sopimus hyväksytään, EU:n tuomioistuin epäilemättä kumoaa sen, kuten kolmena edellisenä kertana vuoden 2015 jälkeen.


4.
Valeneuvottelut eivät korvaa suostumusta ja hyväksyntää.

Euroopan komission lausunnot, joiden mukaan laajan asianomistajajoukon kanssa olisi neuvoteltu, ovat tosiasiassa vääriä. Komissio väittää neuvotelleensa 112 asianomistajatahon kanssa. Todellisuudessa vain 18 toimijaa osallistui neuvotteluihin, ja kaikki ne olivat marokkolaisia taloudellisia toimijoita tai Marokon viranomaisten edustajia tai liittolaisia.

Sekä Polisario että lähes sata länsisaharalaista kansalaisjärjestöä ovat toistuvasti ja johdonmukaisesti ilmaisseet vastustavansa sopimusehdotusta. Lisäksi komissio ei edes matkustanut Länsi-Saharaan koko neuvottelujen aikana. Missään tapauksessa ”neuvotteluprosessi” ei saa sahrawikansan hyväksyntää, mikä oli EU:n tuomioistuimen edellytys.

 

5. Ei vaikutusten arviointia, ei luotettavia tietoja.

Euroopan komissio on itsekin myöntänyt, ettei se pysty antamaan mitään lukuja osoittaakseen, että sopimus on Länsi-Saharalle hyödyllinen, vaan ”saatavilla oleva tieto on usein hajanaista” tai ”epätasaista ja keskenään erilaista”. Komissio myöntää, että on ”mahdotonta erottaa tuontia Marokosta Länsi-Saharan tuonnista”. ”Ei ole olemassa riippumatonta YK:n alaista analyysia kansainvälisten kauppasopimusten eduista Länsi-Saharalle. Lisäksi EU:lla ei ole keinoja tutkia Länsi-Saharan aluetta”, komissio myöntää. Komissio sanoo myös, että se ei pysty tekemään eroa sahrawien ja Marokon väestön välisistä työllisyyden mukanaan tuomista eduista, mutta toteaa, että sahrawiväestön osuus sopimuksen kattamilla sektoreilla on hyvin pieni.

Sanallakaan ei mainita, että Marokon omistuspohja kattaa suurimman osan sopimuksen hyödyttämistä aloista ja rakenteista. Sopimuksen koskemien tuotteiden vaikutusta EU:n omien tuottajien tuotantoon ei ole arvioitu lainkaan. Maatalouskomitean lausunnossa tähdennetään, että ”tiettyjen hedelmien ja vihannesten tuonti Marokosta ja Länsi-Saharasta (tomaatit, kurkut, melonit ym.) on erittäin arka asia Euroopan puutarhanviljelysektorille” ja ollaan huolissaan tuonnin aiheuttamista markkinahäiriöistä. Noin hatarien tietojen varassa solmittu EU:ta koskeva kauppasopimus on jo EU:n omien intressien kannalta ennenkuulumaton ja vastuuton.

 

6. Jäljitettävyysmekanismin puuttuminen.

Ei ole olemassa teknisiä edellytyksiä saada luotettavaa, läpinäkyvää ja tehokkaasti kerättävää tietoa Länsi-Saharasta peräisin olevista tuotteista. Ei ole hyväksyttävää, että vastoin asiaa koskevaa komission lausuntoa Euroopan parlamentin ja EU:n lainsäädännössä ei ole olemassa mekanismia, joka takaisi läpinäkyvyyden EU:ssa asuville kuluttajille. Marokon ehdottama ja komission kannattama ehdotus IT-tietokantojen saavutettavuudesta jäsenmaille ei riitä: ”eteläiset maakunnat” eivät noudata Länsi-Saharan rajoja, ratkaisulla ei ole laillista pohjaa eikä se ole todennettavissa.

 

 

 

 

 

 

Mestarillista hybridivaikuttamista

Moni on varmaan ihmetellyt, kuinka Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen sotavoimat voivat ilmaantua toistuvasti Suomen maaperälle harjoittelemaan. Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa keväällä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan ”harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta”. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”

Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa Minne Suomi pommittaa? Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.

Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani. Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.

Miettivätkö 19 Nato-maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin” toisin kuin Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin – ainakin Kataisen hallituksen eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM-ohjukset, ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.

Sainiota lukiessani pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa – julkisuudesta puhumattakaan. 
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.

Hannu Ketoharju