BEIT UMMAR JA IKUISEN MIEHITYKSEN SALAISUUS

Beit Ummarin palestiinalaiskylän tapahtumat ovat esimerkki siitä, minkälaista on arkinen elämä suuressa osassa Israelin miehittämää Länsirantaa. Israelin pyrkimys liittää kylää ympäröiviä alueita itseensä on tehnyt Beit Ummarista erityisen leimahduspisteen.

Beit Ummar sijaitsee Länsirannan B- ja C-alueella, joissa Israelilla on täysi sotilaallinen hallinta. C-alue kattaa 60 prosenttia Länsirannasta, ja erityisesti siellä Israel estää palestiinalaisten liikkumista ja maankäyttöä. Länsirannan 2,9 miljoonaa palestiinalaista asuvat suurimmaksi osaksi noin 150 saarretulla ja toisistaan eristetyllä alueella, näyttää israelilaisen Peace Now -järjestön kartta.

Siirtokunnat, kuten palestiinalaisalueiden miehityskin, ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja ne luokitellaan sotarikoksiksi. Ne ovat osa syrjivää järjestelmää, joka rajoittaa ja tyrehdyttää palestiinalaista taloudellista kehitystä, kirjoittavat Human Rights Watch ja Maailmanpankki.

Israel miehitti palestiinalaisalueet vuonna 1967. Tuolloin kenraali Yigar Allonin mukaan nimetyssä suunnitelmassa ohjeistettiin palestiinalaisasutuksia ympäröivien alueiden anneksoimiseen (anneksoinnilla tarkoitetaan alueliitosta, toim. huom.) ja niiden eristämiseen toisistaan. Länsirannan ensimmäinen siirtokunta Kfar Etzion perustettiin samana vuonna nimenomaan Beit Ummarin pohjoispuolelle. Sen jälkeen Israel on rakentanut useita siirtokuntia alueelle ja laajentanut niitä vuosittain palestiinalaisten omistamille maille.

Beit Ummarin maatalousyhteisö, joka on aikaisemmin hyötynyt otollisesta sijainnistaan Länsirannan tärkeimmän autotien numero 60 varrella, kärsii miehityksestä monin tavoin. Kylän maiden takavarikointi muun muassa eri siirtokunnille on jatkunut vuosikymmenien ajan. Lisäksi asukkaiden elämää ja maanviljelijöiden työtä vaikeuttavat Israelin asettamat, vedensaantia ja maanviljelysprojekteja koskevat rajoitukset, fyysiset esteet ja palestiinalaisten rakennusten tuhoaminen, sotilaiden lähes päivittäiset pidätysoperaatiot ja siirtokuntalaisten hyökkäykset.

MIEHITYS

Israel on asettanut Länsirannan palestiinalaisväestön sotilasmääräysten ja sotilastuomioistuinten alaiseksi. Siihen kohdistuu vakiintunutta ja järjestelmällistä syrjintää ja väkivaltaa. Kyseessä on palestiinalaisia kontrolloiva järjestelmä, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken vastarinnan, myös rauhanomaiset mielenosoitukset, joita järjestetään Beit Ummarissa ja muissa yhteisöissä viikoittain.

Beit Ummarissa tätä toteutetaan asukkaiden, myös lasten, yöllisinä pidätyksinä, pahoinpitelyinä ja ampumisina. Sotilastuomioistuimessa palestiinalaiselle langetetaan tuomio lähes jokaisessa tapauksessa. Israel on ”maailman ainoa maa, joka tuomitsee lapsia sotilastuomioistuimessa”, uutisoi MTV3 maaliskuussa 2019.

Palestiinalaisten liikkuminen on Israelin armeijan lupien varassa. Armeija on rakentanut Beit Ummarin kylän pääsisääntuloväylälle linnoituksen ja korkean tähystystornin tarkka-ampujille. Armeija on toistuvasti sulkenut kaikki kylän sisäänkäynnit pitkiksikin ajoiksi ja rankaisee siten palestiinalaisia kollektiivisesti sekä palestiinalaisten että Israelin siirtokuntalaisten hyökkäysten jälkeen. Kun palestiinalainen ammutaan, evätään uhrin perheenjäseniltä työlupa siirtokuntiin Israelin turvallisuuteen vedoten, kuten tapahtui 15-vuotiaan Muhammad Al-Alamin tapauksessa.

Myös palestiinalaisten sairaanhoitoa vaikeutetaan. Beit Ummarin asukkailta on evätty matkustuslupia miehitetyn Itä-Jerusalemin ja Israelin sairaaloihin turvallisuussyihin vedoten ilman näkyvää syytä, raportoi Maailman terveysjärjestö WHO. Siirtokuntalaiset, joita harvoin saadaan vastuuseen väkivaltaisista iskuistaan, ovat hyökkäilleet Beit Ummarin asukkaita ja palestiinalaisambulansseja vastaan. Sotilaat ovat pahoinpidelleet hälytysajossa olevan ambulanssin henkilökunnan.

SULUT JA ESTEET

Toisen palestiinalaisten kansannousun eli intifadan aikana sotilaat pahoinpitelivät järjestelmällisesti palestiinalaiskuskeja ja ampuivat autojen renkaita puhki pystyttämillään tiesuluilla, raportoi Human Rights Watch. Lokakuussa vuonna 2000 Beit Ummarissa ammuttiin 25-vuotias Ibrahim al-Alami auton takaikkunan läpi, kun hän oli palaamassa kotiin. Vuosituhannen alkupuoliskolla Israelin armeija eristi Beit Ummarin kokonaan muusta maailmasta kolmen vuoden ajaksi, kertoo Kansainvälinen Punainen Risti. Israelin sotilaat tunkeutuivat koteihin melkein joka yö, pidättivät ja pahoinpitelivät asukkaita ja tuhosivat omaisuutta, kirjoittaa Christian Peacemaker Teams -järjestön Kathleen Kern.

Israelin armeija sulki kuudeksi vuodeksi myös Beit Ummarissa sijaitsevan Etelä-Länsirannan suurimman hedelmä- ja vihannestorin. Kylän asukkaista yli puolet on riippuvaisia maataloudesta saamistaan tuloista. Monet maanviljelijät joutuivat jättämään viljelysmaansa ja etsimään muita tulonlähteitä.

Tuolta ajalta on myös poikkeuksellisia tapahtumia. Joulukuussa 2001 Beit Ummarissa nähtiin sydämellinen näky, kun Taayush-järjestön 250 israelilaista rauhanaktivistia saapui Beit Ummariin tuoden ruoka- ja vaateavustusta kylän asukkaille. Kuorma-autot eivät päässeet armeijan esteiden ohi, joten aktivistit muodostivat ihmisketjun ja kaikki tavarat kannettiin perille.

Vuonna 2006 Kansainvälinen Punainen Risti oli mukana avaamassa kylän toria uudelleen ja talouden toivottiin elpyvän. Esteistä ja rajoituksista on kuitenkin raportoitu tämänkin jälkeen. Sotilaat ovat pahoinpidelleet maanviljelijöitä, jotka ovat yrittäneet autotien varrella myydä tuotteitaan autoilijoille, ja takavarikoineet myytäviä vihanneksia ja hedelmiä.

Beit Ummarin maiden takavarikointi jatkui vuonna 2006. B’Tselem-järjestön video näyttää, miten Karmei Tzurin siirtokuntaa laajennettiin aitaamalla palestiinalaisten viljelysmaita. Aidassa olevan portin piti avautua kaksi kertaa kuussa, jotta palestiinalaiset pääsisivät työstämään maitaan. Vuonna 2007 armeija avasi portin kaksi kertaa, vuonna 2008 vain kerran. Sen jälkeen portti pysyi kiinni, raportoi YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto OCHA.

RAJOITUKSET VEDENSAANTIIN JA MAANVILJELYSPROJEKTEIHIN

Israel on torpannut uudet maatalousprojektit Beit Ummarissa. Center for Freedom and Justice -järjestö on avustanut eri projekteissa ja tuonut israelilaisia ja kansainvälisiä aktivisteja näkemään miehityksen vaikutuksen palestiinalaisten arkeen. Vuonna 2014 järjestö kuvasi videolle, miten Israelin armeija esti uuden maatalousprojektin aitaamalla alueen fyysisillä esteillä.

Israel myös johdonmukaisesti vaikeuttaa palestiinalaisten elämää rajoittamalla vedensaantia, raportoi Amnesty International. Israelin asettamat rajoitteet ovat estäneet kunnollisen vedenjakelujärjestelmän luomisen palestiinalaisille. Beit Ummarissa se vaikeuttaa viljelysten kastelua. Vastavasti siirtokunnissa on tiuhaan kasteltavia viljelyksiä, vehreitä puutarhoja ja uima-altaita. Tämän lisäksi Kfar Etzionin siirtokuntalaiset ovat ohjanneet likaviemärinsä sisällön Beit Ummarin viljelysmaille ja pilanneet sadon suurelta alueelta vuosina 2010 ja 2011.

MUURI

Vuonna 2002 Israel alkoi rakentaa Länsirannalle muuria erottamaan palestiinalaisalueet siirtokunnista ja Israelin alueesta. Israelissa siitä puhutaan ”turva-aitana” Israelin ja palestiinalaisalueiden välissä, mutta 85 prosenttia siitä kulkee syvällä Länsirannalla. Aita ja muuri kulkevat monesti palestiinalaisasutusten läheltä, kaappaavat maanviljelysalueita siirtokunnille ja mahdollistavat niille kasvualueita, kun taas palestiinalaisyhteisöjä saarretaan tukahduttamiseen asti. Kansainvälinen tuomioistuin on todennut muurin olevan laiton.

Noin puolet Beit Ummarin maanviljelysmaista päätyi aidan ja muurin toiselle puolelle asukkaiden ulottumattomiin, arvioi Kansainvälinen Punainen Risti. Siirtokuntien, siirtokuntalaisten ohitusteiden ja muurin rakentaminen ovat merkinneet maiden menetyksen lisäksi kymmenien palestiinalaiskotien ja tuhansien puiden tuhoamista kylän mailla.

EROTTELUJÄRJESTELMÄ JA BOIKOTTI

Rabbis for Human Rights -järjestön tutkimus, joka vertailee yksinomaan rakenteellista ja institutionaalista syrjintää eri hallinnoissa ympäri maailmaa, listasi Israelin Länsirannalle rakentaman, palestiinalaisia kontrolloivan järjestelmän maailman kolmanneksi syrjivimmäksi hallintomuodoksi tällä hetkellä.

Samaan aikaan Israelin kansalaisiin, mukaan lukien Länsirannalla eläviin siirtokuntalaisiin, sovelletaan täydet kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet takaavaa Israelin siviililainsäädäntöä. Alon Liel, Israelin entinen diplomaatti ja Etelä-Afrikan suurlähettiläs, jolla on kokemusta apartheidin historiasta, kirjoitti asiasta näin: ”Länsirannan oikeusjärjestelmä on rakenteellisen rotuerottelun muoto. Yksinkertaisempi määritelmä tästä olisi apartheid.”

Alueen maataloustuotteet saavat myös eri kohtelun: esimerkiksi Beit Ummarin hedelmät ja vihannekset eivät pääse myyntiin, kun taas siirtokuntien tuotteita myydään maailmalle israelilaistuotteina. Maailmalla onkin kasvanut siirtokuntatuotteiden ja miehityksestä hyötyvien yritysten boikottiliike, joka pyrkii saamaan Israelin lopettamaan sortavan miehityksen.

Vuonna 2012 Israelin parlamentin entinen puhemies ja Jewish Agencyn ja Maailman sionistijärjestön puheenjohtaja Avraham Burg kirjoitti Helsingin Sanomissa siirtokuntatuotteiden boikotoinnista näin: ”Israelille on kerrottava, että sitä ei voida kohdella ‘ainoana demokratiana Lähi-idässä’ samalla kun maa on myös viimeinen koloniaalinen miehittäjä läntisessä maailmassa.”

MAA-ALUEDIEN ANNEKSOIMINEN JA IKUINEN MIEHITYS

Israelin virallisen tulkinnan mukaan mitään miehitystä ja palestiinalaisten pakkosiirtoja ei ole, vaikka poliitikot ovatkin puhuneet näistä asioista avoimemmin keskenään. Marraskuussa 2018 pääministeri Benjamin Netanjahu antoi ymmärtää puheessaan puoluetovereilleen, että vahvat valtiot voivat miehittää maa-alueita ja pakkosiirtää ihmisryhmiä vailla seuraamuksia.

Suomessakin ilmestyy puheenvuoroja Israelin miehityspolitiikan puolustustamiseksi. Niiden mukaan Israelin siirtokunnat eivät ole laittomia tai ongelmallisia, tai että Israel edustaa ”eurooppalaisia arvoja ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta”.

Israel on pitkään pyrkinyt anneksoimaan Beit Ummarin pohjoispuolella olevan Gush Etzionin alueen. Jotkut kahden valtion ratkaisuun pohjautuvista suunnitelmista, esimerkiksi vuoden 2003 Geneva Initiative –ehdotus, taipuivat siihen, että suuri osa Gush Etzionin alueesta päätyisi Israelille, ja palestiinalaisvaltiolle annettaisiin vastaavan kokoinen alue muualta.

Israel kuitenkin hamuaa lisää. Vuonna 2014 se julisti suuren alueen Betlehemin ja Beit Ummarin välissä valtion maiksi. Nykyään Israel rakentaa siirtokuntiin ”ennennäkemättömään kovaan tahtiin,” raportoivat ihmisoikeusjärjestöt ja EU. Jouluna 2018 Israel hyväksyi uusia rakennussunnitelmia Gush Etzionissa, mutta myös Karmei Tzurin siirtokunnassa ja eristetyimmissä ja syvällä Länsirannalla sijaitsevissa siirtokunnissa. ”Niillä, jotka rakentavat näitä paikkoja, ei ole mitään aikomusta saavuttaa rauhaa ja kahden valtion ratkaisua”, raportoi israelilainen Peace Now -järjestö.

Palestiinalaisvaltion synnyn estäminen ei ole enää mikään salaisuus. Benny Gantz sanoi vuonna 2018, että vihreän linjan lähellä olevat siirtokunnat, kuten Gush Etzion, jäävät Israelille, mutta jotkut syvällä Länsirannalla olevat siirtokunnat myös. Useat Israelin poliitikot ja ministerit kuten Danny Dannon, Naftali Bennett ja Ayelet Shaked ovat kehottaneet Israelia yksipuolisiin toimiin ja liittämään Länsirannan C-alueen tai koko Länsirannan Israeliin. Vähän ennen vaalivoittoaan huhtikuun eduskuntavaaleissa pääministeri Netanjahu lupasi liittää siirtokunnat osaksi Israelia, mikäli hän tulee uudelleenvalituksi.

Näissä puheissa maa-alueiden anneksointi ei kuitenkaan tarkoita miehitettyjen alueiden palestiinalaisasukkaiden hyväksymistä samalla Israelin kansalaisiksi, tasavertaisine oikeuksineen ja vapauksineen. Netanjahu totesi maaliskuussa 2018: ”Minä en halua [Länsirannan ja Gazan] palestiinalaisia Israelin kansalaisiksi enkä halua heitä Israelin alamaisiksi.” Mikä tahansa konfliktin ratkaisu onkaan, hän jatkoi, sekä Israelin että palestiinalaisalueiden täytyy pysyä ”Israelin sotilaallisessa kontrollissa”.

Eli palestiinalaiset eläisivät vapaina ihmisinä omilla pienillä aidatuilla saarekkeillaan – vangittuina ja miehitettyinä.

Teksti Miika Malinen