Pääkirjoitus: Turvallisuuspolitiikka hakoteillä

Puolustuministeri Stefan Wallinin varuskunta- ja asuntokauppasekoilujen alle jäi ikävästi koko vakavampi pohdiskelu puolustuspolitiikan uusista linjauksista ja säästöjen kohdentamisesta. Näin siis ainakin valtamedioissa. Puolustusmenojen leikkausten kohdentaminen on toki herättänyt joitakin – muitakin kuin ruotsinkielisten mollaamiseen perustuvia – kannanottoja.

Esimerkiksi Reserviläisliitto on ottanut voimakkaasti kantaa leikkausten kohdentumiseen. Jäsenkyselyssään liiton jäsenistä suurin osa olisi halunnut osoittaa leikkaukset kansainvälisen kriisinhallinnan menoihin. Mutta moni olisi myös halunnut leikata puolustustarvikehankinnoista. Sama suuntaus on näkynyt myös Maanpuolustuksen suunnittelukunnan viimeisimmissä mielipidetiedusteluissa. Nykyisen kasarmiverkoston säilyttämisellä näyttäisi olevan varsin vakaa kannatus kansan keskuudessa.

Puolustusvoimien uudistuksen kokonaisuus on jäänyt yksittäisten eri intressipiirien kritiikin varaan – vaikka toki maakunnalliset, työvoimapoliittiset ja ammatilliset näkemyksetkin on otettava huomioon asioista päätettäessä. Mielenkiintoisella tavalla kokonaisuus on kuitenkin pilkottu osiin ja sivuutettu kokonaisvaltainen keskustelu siitä, minkälaiseen tulevaisuudenkuvaan turvallisuuspolitiikkamme puolustusvoimien osalta rakentuu.

Mihin puolustusvoimat kaipaa risteilyohjuksia, ja miksi USA ei aiemmin halunnut niitä myydä?

Puolustusvoimien hankintalistalla olevat viitisenkymmentä AGM-158 JASSM -risteilyohjusta ovat outo hankinta, ja ne soveltuvat huonosti Suomen perinteiseen puolustukselliseen sotilasstrategiaan. Muun muassa yksi maailman arvostetuimmista aseteknologiajulkaisuista, Jane’s Strategic Weapon Systems, luokittelee nämä risteilyohjukset nimenomaan hyökkäysasejärjestelmäksi.

Suomi teki aloitteen niiden hankinnasta jo aiemmin. Mutta tuolloin USA:lta ei hellinnyt lupaa niiden myyntiin – syytä kieltoon ei koskaan paljastettu. Suomalaisessa keskustelussa – muun muassa professori Tuomas Forsbergin kommenteissa – on viitattu vain jonkinasteiseen välirikkoon Suomen ja USA:n suhteissa: ulkoministeri Erkki Tuomiojaan kohdistuneeseen epäilyyn ja Tarja Halosen YK:ssa vuonna 2004 pitämään puheeseen, jossa hän suhtautui kriittisesti Irakin sotaan.

Amerikkalaisissa lähteissä syitä on etsitty aivan muualta. Pidättyneisyyden on arveltu johtuneen halusta miellyttää Venäjää, jonka kanssa tuolloin lämmiteltiin suhteita. Toinen perustelu on ehkä ollut halu välttyä ikävältä julkisuudelta. Jo vuonna 2001 käynnistetty JASSM-ohjelma oli suurissa teknisissä vaikeuksissa, jotka olivat ohi vasta vuoden 2009 lopussa.

JASSM on suunniteltu tuhoamaan moderneimpia venäläisiä ilmatorjuntajärjestelmiä, joita se on myynyt ainakin Kiinalle. Kyllä ne soveltuvat vanhempienkin ilmatorjuntajärjestelmien tuhoamiseen. Mutta ne on alun perin suunniteltu nimenomaan tuhoamaan vahvasti suojattuja ilmatorjuntajärjestelmiä kaukaa ilmatilaherruuden saavuttamiseksi. Näiltä osin on hankala nähdä, miten ne soveltuvat Suomen puolustukselliseen sotilasstrategiaan. Hyökkäyssodissa, kuten Libyan sodassa, niille toki on käyttöä.

Teemu Matinpuro

Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja